maanantai 17. huhtikuuta 2017

MIKSI TAAS KERRAN ÄÄNESTIN

1
Aktivismi on kaunis ajatus, mutta se on aina liikaa yhden asian toimintaa. Eikä minulla kyllä ole edes mitään näkemystä sille, mitä tämän pohjoismaisen mallin tilalle pitäisi sitten kapinoida. Aktivismi ja anarkismi ovat tärkeää toimintaa sananvapauden retoriikkana, mutta kuten jo tiedätte, en haluaisi tänne esimerkiksi anarkistista systeemiä. Luoja köyhiä, kipeitä ja pahantekijöitä siltä varjelkoon. Tarkoitan siis anarkismia sen puhtaassa muodossa. Ja jos jossain laimennetussa eli toiseksi selitettynä, sitten puhutaan taas jostain poliittisesta kompromissista, josta piti päästä eroon.

2
Kulutuksensa vähentäminen on kai helpoin tapa olla aktivisti, tapa hajottaa kuvettyneitä rakenteita. Tosin minä leppoistan välttämättömyyden pakosta, mutta eihän motiiveilla ole merkitystä jos tulos on sama. Ja sitten taas heti ajattelen, mitä tämä ekologisesti mielekäs niukisteleminen tarkoittaisi yleisenä elämäntapana hyvinvoinnille ja yhteisöjemme heikoimmille laajassa merkityksessä. No. Onko sitten kuitenkin niin, ettei saisi ajatella noin, jos haluaa vaikuttaa todella? Ettei aina törmäisi arvojen paradokseihin? Onko vain liikutettava systeemiä kohti dialektista rappiota ja katsottava mitä tapahtuu? Ja kenelle tapahtuu? Hyvällä onnellahan säästyy itse pahimmalta.

Lopetetaan siis matkustaminen, otetaan käyttöön kaverien vanhaa viihde-ekektroniikkaa, syödään lihaa mahdollisimman vähän (jos ei lopeteta kokonaan), boikotoidaan suuren budjetin elokuvia, pyöräillään (jos pyörä on kunnossa), ei osteta kännyköitä eikä näitä tabletteja ja kannettavia ennen kuin vanhat hajoavat, käytetään automme aina loppuun, lopetetaan turhien kirjojen ostaminen ja lataaminen kun niitä kerran saa kirjastosta (jos veroja yhä maksetaan valtion johdolla; kirjojen lataaminenhan on aina kattilallinen keitettyä vettä), lopetetaan tämä turha bloggaaminen ja twiittaaminen (edelleen kattilallinen vettä) jne.

Sanon että paljon tuosta teen mutta myös paljon jätän tekemättä.

3
Äänestämiseen minulla on ristiriitainen suhde. Se että Perussuomalaiset sai Jytkynsä, johtui äänestämisestämme eli äänestämättömyydestämme. Mistä muusta? Emmekä ainakaan kaikki pitäneet siitä arvomaailmasta, jota Jytkyn mukana tuli. Tai että meillä on pääministerinä ihminen jota on niiiiiiiiin mahottoman mukava pilkata ja kritisoida kotona, kaupassa ja Pressiklubilla. Sekin johtuu äänestamisestämme. On siis pelattava samassa sarjassa näiden arvollisten inhokkiemme kanssa vaikuttaakseen niihin, pelattava samaa kielipeliä ja oltava herkkä perheyhtäläisyyksien suhteen.* On äänestettävä toisia arvoja niitä vastaan, jotka ovat asettumassa liian annetuiksi. Kyllä sillä on merkitystä. Äänestäminen on suhteellinen kielipeli. Sen merkitystä ei pidä ajatella absoluuttina vaan suhteellisena ilmaisun välineenä, ei suorana viittaamisena johonkin elementaariseen ontologiaan koska siihen emme voi kuitenkaan viitata kyllin mielekkäällä tavalla. Äänestäminen ei ole merafysiikkaa vaan kielellä pelaamista ja perheyhtäläisyyksien liikuttamista. Äänestäminen on ennakoimattoman liikuttamista.

4
Absoluutin eli kokonaisuuden muuttamisen ajatteleminen tuottaa vain turhautumista ja kohtaloonsa uskomista. Psyykkisesti kyynisyys, pessimismi ja nihilismi tuntuvat filosofisilta viisauksilta, mutta ovat mielestäni pelkkää alitajuista kohtalon huomaan heittäytymistä ja valheellista vapautumista. Kyllä, myönnän, kirjoitin tuolla alussa, että aktivismi on liian suhteellista ja yhtä asiaa. Hyvä siis kuitenkin niin. Edustetaan kukin suhteellisuuksiamme niissä kielipeleissä ja perheyhtäläisyyksissä, joissa se kulloinkin on tarpeen.

-

*Kielipeli (saks. Sprachspiel) on Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiassaan kehittämä käsite, joka viittaa kielen yksinkertaisiin käyttöesimerkkeihin ja toimintoihin, joihin kieli on nivoutunut mukaan.[1] Kielipelejä voidaan käyttää kielen toimintatavan kuvaamisessa ja tutkimisessa. Käsite on peräisin Wittgensteinin teoksesta Filosofisia tutkimuksia (1953).
Esimerkiksi (äänestämisellä, blogistin lisäys!), rukoilulla, anteeksi pyytämisellä, kiroilulla, tieteellisillä väittämillä ja muilla kielen käyttötavoilla on omat kielipelinsä. Kielipelit voivat olla toisillen läheistä tai kaukaista sukua. Wittgenstein katsoi, että filosofiset ongelmat johtuivat kielen väärinkäytöstä, ja myöhäisfilosofiassaan tulkitsi kielen väärinkäytöksi kahden tai useamman kielipelin sekoittamisen. (Wikipedia)
Perheyhtäläisyys (saks. Familienähnlichkeit) on Ludwig Wittgensteinin kielifilosofian käsite. Wittgensteinin mukaan on olemassa paljon yleisnimiä, joita ei voida soveltaa olioihin minkään yksinkertaisen säännön mukaisesti. Olioilla, joista tällaista yleisnimeä käytetään, ei ole siis olemassa mitään yhtä kaikille yhteistä piirrettä. Sen sijaan niiden välillä vallitsee perheyhtäläisyys, joka on monimutkainen olioiden yhteisten piirteiden verkosto.[1] (Wikipedia)

89 kommenttia:

  1. Juha, sulta hieno päivitys, tässä hieman omista ajatuksistani sillä olen näitä juttuja sattumoisin ajatellut paljonkin juuri tänä pääsiäisenä.

    Kuluttamisen lopettamalla teemme myös valinnan kasvun pysäyttämiseksi. Juha, tiedät varmasti sen seuraukset mutta ihmiset eivät keskimäärin tiedä. Eivät edes akateemiset. Lyhyesti voisi sanoa, että jo nollakasvu tarkoittaa romahtavaa kansantuloa kaikkine seurauksineen. Köyhyyys, työttömyys, syrjäytyminen ja niiden psykofyysiset seuraukset tulevat sitten vain kuluttamisemme tilalle. Mitä enemmin kulutus pysähtyy sitä enemmin kaikkein köyhimmät häviävät. Kuten olen sanonut melkein ongelman kuin ongelman suhteen, rikkaat pärjäävät kyllä aina, heillä on resursseja säilyttää elinpiirinsä että ideologiansa tapahtuu maailmassa mitä tahansa.

    Juhan listalta minäkin teen ison osan, toki enemmän sattumanvaraisista syistä kuin ekologisista.
    Eräs tuntemani ekoihminen sanoi että jo nyt kansainvälisen tietoliikenteen (siis sen pyörittämiseen tarvittavan energiatuotannon) päästöt ylittävät jo kansainvälisen lentoliikenteen päästöt. En tiedä onko hän oikeassa. Jos jossakin faktat ovat pehmeitä niin usein juuri tällä alueella.

    Kävin aamulla suuressa helsinkiläisessä merenrantakahvilassa. Sen sisääntuloaulan seinällä luki isossa mustassa taulussa Mr. Trump, this cafe do not support your politics nor your philosophy. This is greenest cafeteria in Helsinki. Jne. Vihreä uskontunnustus seinällä jatkui...
    Kuvittelin astuneeni kahvilan sijasta piilokameraan. Mutta kahvila se oli, poliittinen kahvila. Olin nyt kuin infosodan vaikutuspiirissä. Pitikö ensin hyväksyä mielessään slogan että voisi astua sisään?
    Asiaskunta pöydissä olikin kaupunkimme nuorta kermaa. Kansanväliset suhteet ja some suorastaan huokuivat pöydistä. Vihreää valtaa. Mutta ei näistä trolleina puhuta, päinvastoin. Vaimo kysyi lähdetäänkö muualle. Vastasin että ei anneta tämän häiritä. Rahkapulla oli hyvää.

    Luin pääsiäisenä lääketieteen tohtori Mikko Paunion kirjan Vihreä valhe. Merkittävä suomalainen Ylen tv-toimittaja varoitti esipuheessa lukijoita, että tulette järkyttymään. Kirjan ensimmäinen ja kolmas osa tosiaan järkyttivätkin. Suosittelen kirjaa lämpimästi, jos haluaa tietää oman ekoajattelunsa tausta-asetuksista lisää. Kyllä: meidän puolestamme on ajateltu jo valmiiksi, hyvät valinnat jotka kuvittelemme tekevämme tieteen pohjalta kumpuavat usein aika yllättävistäkin lähteistä. Kirja Äänetön kevät ja Thoreaun Elämää metsässä mm. saavat uuden näkökulman. Mutta ne olivat vasta alkusoittoa. Steinerilaisuuden vaikutus on myös tärkeä tietää. Se elää mm. ns. hygieniahypoteesissä eli lian ja bakteerien jalostavassa vaikutuksessa vahvana meeminä. Paunion laskelmat vihreän ekologismin, jonka taustalla on mm. saksalaisille tärkeä vitalistinen mystiikka, tuottamista miljoonista kuolleista kehitysmaiden ihmisistä ovat kovia väitteitä. Mutta niin kovia että mielestäni jokaisen olisi asiaan tutustuttava.
    Minulla ei ole asiantuntemusta pitää niitä oikeina eikä väärinäkään, mutta olenpa näistä teorioista nyt edes tietoinen.

    Kirjan jälkeen erotankin entistä lujemmin perustein luonnon, metsät, meret vihreästä ympäristöliikkeestä. Ei-uskonnollisena ihmisenä otan mieluummin metsät metsinä, en uskomusolioina.
    Ympäristöajattelua tarvitaan, se on selvä, mutta taas tullaan siihen, että ideologismi, tässä tapauksessa hyvin voimakas kansainvälinen ekologismi, ottaa ikään kuin ympäristöajattelun paikan ja monopolisoi asian omalle vihreälle papistolleen (Paunion termi) ja jättää meidät muut objektin asemaan toteuttamaan juuri noita vihreitä listoja joiden kuvittelemme pelastavan maailman, tai edes jotain.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä lukea tuo opus. Kiinnostavaa. Jopa masokistisella tavalla.

      Miten mielekäs aktivismi on mshdollusta? Siinä mieltä askarruttava kysymys. Tuo osio 3 ja 4 tuntuvat itselleni tärkeimmiltä. (Kuten huomaatte, korjasin numeroinnin.) Miksi äänestää? Se kysymyksen kanssa painin joka kerta. Pohdinta nousi pintaan merin blogiin kommentodeissani.

      Poista
    2. (Siis: ihminen voi olla ajatustensa, tekojensa ja sydämensä kautta vahvasti ympäristönsuojelija ja luonnon rakastaja, ja sitä luontoon aidosti vaikuttavalla tavalla, mutta samalla kaukana vihreästä ympäristöliikkeestä ja ekologismista.
      Vähän sama tietoon perustuva intuitio siis nyt kuin se minkä oivalsin noin 10 vuotta sitten eli ollakseen heikkojen ja köyhimpien puolella ei tarvitse olla vasemmistolainen - ellei halua. Maailman argumentointi palkitsee joskus vapautavilla mahdollisuuksilla ajatella ilman raameja. jope)

      Poista
    3. Tästä Paunion kirjasta kysymyksessä siis uusi laitos, parin vuoden ikäinen. Kirjan ekassa kappaleessa paljon juttua mm. filosofisista kytköksistä, mm. Heidegger. Ja ylipäätään saksalaisen mystiikan, vitalismin ja niin....minkäs muun kuin Natsi-Saksan vaikutuksesta. Tulet yllättymään. Sitten käsittelyssä Suomen vihreän Pyhän perheen erilaiset uskonnolliset jutut ja niiden liitos vihreään liikkeeseen. Kolmas osa sitten kertoo mitä kansainvälinen ekologismi on saanut maailmalla aikaan. Se järkyttää ellei ole ihan kyyninen. jope

      Poista
    4. Tuo heitekkeri ei yllätä. Kiinnostaa kyllä tuo kirja.

      Poista
  2. "asiaskunta pöydissä olikin kaupunkimme nuorta kermaa. kansanväliset suhteet ja some suorastaan huokuivat pöydistä. vihreää valtaa. vaimo kysyi lähdetäänkö muualle. vastasin että ei anneta tämän häiritä. rahkapulla oli hyvää."

    jope. ymmärrän ahdistuksesi. ihan turhaa vuoti suomalainen veri tali-ihantalan kunnian kentillä, kun kaikenlaiset rastapääsivarihomokasvissyöjät saavat istua kulmakunnan cooleimmassa kahvilassa ja nauttia elämästään. ei todellakaan ole kivaa, kun oman rahkapullan ympärillä pyörii fjällräven-reppuja ja graafikkosilmälaseja ja villapaitapuolueen porukkaa. sen yhden kaverin irtotakin taskusta pilkisti sitäpaitsi samanlainen taskuliina kuin ville niinistölläkin.

    jätän tästä lopusta kokonaan pois osuuden ”kyllä meidän vihreidenkin on syytä katsoa peiliin, sillä” ja jätän sinut miettimään vain tuota edellä olevaa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, nyt menee tuosta rivistäsi numero neljä eteenpäin todella pahasti pieleen minun sterotyypittämiseni. En suosittele moista luokittelua kyllä kenellekään muullekaan. Nyt ei vain toiminut talit eikä ihantalat. Ei tuollaisia ihmisiä ole olemassa. Ei myöskään osuneet luomasi vihreät stereot nyt. Suurin osa tuntemistani vihreiden äänestäjistä on, ja niitä on paljon, hyvin laittautuneita helsinkiläisiä virkanaisia. No, ei siitäkään saa tyypittelyä kasaan kuten ei yleensäkään ihmisistä.

      Olen vastaavissa kahviloissa käynyt kymmeniä, satoja kertoja syömässä ja juomassa muutakin kuin costaricaa. Minähän tunnen meri tuota porukkaa jossakin määrin, ja heidän elintapojaankin. En kulje citymarketin lippalakki päässä, mutta vihreä maihari on. Tosin en tiedä onko se varmasti oikeaa merkkiä. Vihreä valta viittasi sananmukaisesti vihreään valtaan. Kuvasin mitä näin.
      Pointti oli tuo poliittinen viesti sisään astuessa. Oliko se matalan intensiteetin infosotaa ( termi ei todellakaan oma) vai ihan korrektia kannanottamista, en ole ihan varma.
      Miksi kahviloiden pitäisi julistautua vihreiksi, punaisiksi tai sinimustiksi? Onko sellainen poissulkevaa vai onko siinä jokin idea?
      Opetaanko siinä asiakasta jo eteisessä maassa maan ja talon tavoille vai pyhittääkö hyvä tarkoitus tässä keinot ?

      Miksi ylipäätään mihinkään sosiaaliseen tai poliittiseen ryhmään tunnistautuminen tai tunnustautuminen on noin tärkeää kahvilassa tai missään, kun kaikki me olemme kuitenkin enemmän tai vähemmän eksyneitä.
      Ai niin.
      Ehkä se syntyy siitä, että jotkut ovat hyvin varmoja itsestään ja siitä mitä edustavat.
      Ehkä tulin ihmetelleeksi enemmänkin sitä julistuksen varmuutta siinä eteisaulassa. Valkoista tekstiä mustalla pohjalla, vai oliko se päinvastoin.
      Mutta totta kai niillä on vapaus ja oikeus kirjoittaa siihen mitä haluaa. Ja meidän perhe menee varmasti uudestaan, kuten ennenkin.
      On laskettu se ekojalanjälkikin ja et uskoisi miten pieni se meillä onkaan.

      jope

      Poista
  3. "mutta kahvila se oli, poliittinen kahvila. olin nyt kuin infosodan vaikutuspiirissä. pitikö ensin hyväksyä mielessään slogan että voisi astua sisään?"

    jope, lohdutan sinua esimerkillä elävästä elämästä: kun coca-colaa ei toisen maailmansodan aikana pystytty enää saksassa valmistamaan, kehitettiin korvikejuoma nimeltään fanta. en boikotoi lähikauppaani, vaikka siellä yhä myydään tätä natsien valtakauden limpparikeksintöä.

    meri

    VastaaPoista
  4. "pointti oli tuo poliittinen viesti sisään astuessa. oliko se matalan intensiteetin infosotaa ( termi ei todellakaan oma) vai ihan korrektia kannanottamista, en ole ihan varma. miksi kahviloiden pitäisi julistautua vihreiksi, punaisiksi tai sinimustiksi? onko sellainen poissulkevaa vai onko siinä jokin idea?
    opetaanko siinä asiakasta jo eteisessä maassa maan ja talon tavoille vai pyhittääkö hyvä tarkoitus tässä keinot ?"

    minusta menet kyllä paranoidian puolelle tuossa matalan intensiteetin infosodassasi. kyllähän kahvilat voivat profiloitua ihan miten haluavat ja houkutella sillä tavalla omanlaistaan asiakaskuntaa.

    pientä esimerkkeilyä: kalliossa on kahvila, josta löytyy lepakkotuoleja ja sinne tuntuu kerääntyvän ihmisiä läppäreiden kanssa omaan rauhaansa. kahvilan ideana on työllistää kehitysvammaisia ja se näkyy henkilökunnassa selvästi.

    töölössä hesperiankadulla on pieni kahvila, jossa käy paljon lallukan väkeä. kahvilan sisustusta voisi luonnehtia karelianistiseksi - vaikka liiketila on melko pieni, sen jokainen neliömetri on tavalla tai toisella kunnianosoitus kalevalalle.

    turussa on pieni kuppila, jossa voi hengailla kahvin tai kaljan ääressä ja nähdä miten intohimoisesti ihmiset iloitsevat kirjallisuudesta ja keskustelusta. kuppilan seinät ovat täynnä erilaisten pienryhmien hyvinkin aattellisia ilmoituksia.

    muinainen koiton kahvila oli täynnä tupakansavua ja puheensorinaa. "tulevaisuus on rakennettu punaisella" -kyltti ­näkyi ovessa, kun ensin oli pyyhkinyt katupölyn pois ikkunasta.

    opetaanko sinun mielestäsi näissäkin kahviloissa asiakasta jo eteisessä maan ja talon tavoille? minusta ei. koska tunnen suurta vastenmielisyyttä ketjuja kohtaan, yksilölliset kahvilat riemastuttavat aina. kun tuntuu, että nyt on saatava kuppi vahaa kahvia, ei tule mieleenkään boikotoida kahvilaa sen takia, mitä sen seinällä lukee tai mitä väriä sen perustaja tunnustaa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopia Töölössä onkin loistava kahvila, tuttu jo parin vuosikymmenen ajalta. Kahvi tuli ainakin ennen mukavassa pienessä hopeanvärisessä kannussa. Kalliossa olen istuskellut joskus siinä Karhupuiston laidalla olevassa kahvilassa, ja monissa muissakin, en tiedä onko sama mitä tarkoitat. Ja tietenkin siellä on julisteita vaikka mihin lähtöön, niin kuin pitääkin.
      Minähän sanoinkin tuossa selvästi, että totta kai kahviloilla on oikeus ja vapaus kirjoittaa seinille mitä haluavat. Enkä tiedä missä sinä siinä boikotin näit, sanoinhan senkin että siihen kahvilaan palataan uudestaan niin kuin monta kertaa ennenkin. Jos tilille jotain laskujen jälkeen jää.

      Kirjoitin nyt siitä mitä ajatuksia juuri tuo suuri ja sananmukaisesti mustavalkoinen (vaikka vihreä) sisääntulotoivotus m i n u s s a herätti.
      Ihminen kun ei voi oikein muusta sanoa kuin siitä mitä ja miten itse kokee.
      Ehkä minun pitäisi käyttää enemmän deleten sensoria ja kirjoittaa vieläkin enemmän kevytkieltä ja varmaapäälle. Yhtä hyvin voisin kai sitten kommentoida päivän säätä. Tosin siitäkin voisi syntyä argumentointia ilmastonmuutoksesta:) (Pitääkö nyt sanoa varmaapäälle, että en ole ilmastonmuutoskepti....ei pidä.)
      Oli kommentissani muitakin juttuja, mutta tuo nyt sitten kai sieltä pomppasi.

      Eikä siinä ollut sen enempää paheksuntaa kuin muissakaan täällä milloin kenenkin tuulettamissa/moralisoimissa/kantaaottamissa lausumissa.
      Sen suhteen pitääkin olla tarkkana julkisessa keskustelussa, että kantaa saa turvallisesti ja vilpittömin mielin ottaa eri suunnista eikä vain aina samasta ilmansuunnasta, eikö.
      Persukahviloita ei sentään taida olla. Eikä tuolla kannatuksella kannata perustaakaan. Ja kantasuomalainen kahvikin olisi tekninen mahdottomuus. Fennovegaaneilla voisi olla kyllä asiaan joku ratkaisu.

      Eksyneisyydestä sitten. Kuulin kerran sitaatin joka meni suurin piitein näin: "Olemme molemmat samalla tiellä, mutta Sinä olet eksyksissä."
      Aika hyvä ja hauska. Ja että se eksynyt on nimenomaan sinä-muodossa. Tosin kyllä mä noista kahdella tiellä olijasta olen juuri se toinen joka on eksyksissä. Olen monessa ja monesta epävarma, edelleen.

      Huomenna hieman ruskettuneena ansiotöihin. Matala aurinkomme on kova tarttumaan kalpeallekin iholle pitkillä ja ympäristöystävällisillä merenrantakävelyillä.

      jope

      Poista
  5. Sitten on vielä kissakahviloitakin! :) Kyllä minustakin saa ja pitää olla moninaisuutta.
    Maailmalla on vaikka minkälaisia kahviloita, ja kun meillä kansainvälistyminen lisääntyy, niin toivottavasti saamme lisää väriä.

    Älä Jope hyvä paheksu niin paljon.

    Sanot edellä, että kaikki me olemme kuitenkin enemmän tai vähemmän eksyneitä. Oletko varma? Minä en esimerkiksi tunne itseäni mitenkään eksyneeksi. On tyyni ja hyvä olo. Ja jos näin on, niin eikö juuri silloin pitäisikin olla erilaisia paikkoja eri tavalla eksyneille?

    Meillä on Kouvolassa omituinen tila Exyneiden talli, kristitty neuvontapiste vaikeuksissa oleville. Sielläkin näkyy aina kuppeja ja termoskannu pöydässä. Eräs ystäväni kertoi, että hän pysähtyi siihen ikkunan eteen tupakoimaan, kun odotti ystäväänsä samassa talossa olevaan olevaan ravintolaan (kiva kreikkalaisravintola, jonka minäkin olen juuri löytänyt). No eikös Exyneiden tallista tultu vetämään häntä sisälle ja kun odottelu kesti, niin jopa toisen kerran. Tästäkin voisi nostaa metelin, jos haluaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta viesti on nyt muuttunut sen verran matkalla korvasta toiseen, että sanon vielä että tämä kahvila joka nyt, ihme kyllä, tämän keskustelun viritti, ei ole mikään sottainen vaihtoehtokahvila exyneille, vaan isolla rahalla sliipattu merenrannalla sijaitseva jättikokoinen porvaristokahvila ( joille vihreys on tärkeä status ja substanssi; en väitä ettei aito) ja jonka asiakaskunta koostuu (jos nyt uskaltaa mitään luonnehtia) pääsääntöisesti voittavista yksilöistä. Siinä mielessä tuo englanninkielinen toivotus oli kyllä ihan oikeassa paikassa. Olisi pitänyt jättää konkretisoimatta.
      Mutta nyt kahvikeskustelu saa riittää.
      Juhan hyvä päivitys ja sitten mun sitä kommentoiva aihe lähti nyt lapasesta.

      jope

      Poista
  6. "Kävin aamulla suuressa helsinkiläisessä merenrantakahvilassa. Sen sisääntuloaulan seinällä luki isossa mustassa taulussa Mr. Trump, this cafe do not support your politics nor your philosophy. This is greenest cafeteria in Helsinki."

    Siitäkin huolimatta, että olen tasan tarkkaan samaa mieltä tuon taulun asiasisällön kanssa ja ymmärrän, että ihmisillä voi olla perustellusti tällainen mielipide, herää minussa puistatus, kun ajattelen, että joku liikkeenharjoittaja pistää tuollaisen taulun kahvilaansa. Miksi? Minusta tuollainen on tahditonta ja osoittaa todellista ylimielisyyttä niitä ihmisiä kohtaan, jotka tulevat kahvilaan.

    Onko yksityisellä kahvilanpitäjällä oikeus toimia näin? Varmasti on. Onko tällaisen viestin lähettäminen fiksua? Ei minusta. Mitä itse sanoisitte, jos olisitte esimerkiksi yhdysvaltalainen turisti, joka vierailee Helsingissä ja tahtoo tutustua paikalliseen kahvilaan... Tämä kylttihän sanoo tuolle ihmiselle suunnilleen, että mikäli satuit syystä tai toisesta äänestämään ääliö-Trumpia ja vielä pahempi, mikäli jaat yhä jossakin määrin hänen ajatusmaailmansa, voit suurinpiirtein painua dollareittesi kanssa vittuun... Ei me kuule viitsitä katsella tuollaisia maapallontuhoajia, jotka l e n t ä v ä t toiselta puolelta planeettaa tänne juodakseen kahvia näin hyvien ihmisten seurassa.

    Saanen epäillä, että kyseinen kahvilanpitäjä ei ole ihan loppuun asti miettinyt mitä hänen oma asemansa ja asenteensa implikoi. Minä en menisi tuollaiseen paikkaan, jossa on noin arrogantteja ihmisiä, että liimaavat vastustajiensa nimiä seiniin. En olisi niin hyvä ihminen, että voisin julistaa jostakin tuollaista (vaikken todellakaan pidäkään yhtään Trumpista). Tuo lause kuulostaa suunnilleen yhtä fiksulta kuin joku sanoutuisi irti Adolf Hitlerin moottoritiehankkeista tai Mussonilin EUR-haaveista tai Putinin politiikasta tai sanoisi, että todellakin vastustaa Assadia tai Kiinan presidenttiä - aivan yhtä randomia touhua.

    Tämä oli nyt kärjistetysti sanottu, mutta miettikääpä ihan oikeasti, että onhan tuo todella kaksinaismoralistista. Musta tuollainen plakaatti on ihan yhtä tahditon kuin Trumpin typerä twiitti: me olemme täällä kahvilassa niin hyviä, että anteeksi vaan, tänne ei ole tulemista ainakaan niillä kymmenillä miljoonilla paskapääamerikkalaisilla, jotka ovat olleet tekemisissä trumpilaisen filosofian kanssa.

    Mistä tämän kahvilan pitäjät edes varmasti tietävät, vaikka he tukisivat kovin monella tapaa yhdysvaltojen poliittisia pyrkimyksiä esimerkiksi ostamalla tiettyjä ruoka-aineita tai käyttämällä tiettyä logistista ketjua. Voi toki olla, että ovat niin puhdasoppisia ja eettisiä, että ovat varmistaneet tuotteidensa trumpvapauden, mutta silti.

    No niin, ehkä on vain myönnettävä, että näinkin hyviä ihmisiä on olemassa ja heillä on oikeus manifestoida omaa hyvyyttään pitämässään merenrantakahvilassa.

    Minusta "vihreyden" liittäminen samaan lausumaan osoittaa myös suhteellisuudentajun puutetta. Mitähän tämä saavutettu vihreys oikein sitten on ja mitä se on suhteessa Trumpin vastustamiseen?

    Kannatan henkilökohtaisesti monia vihreitä arvoja, mutta en yhtäkään sellaista, jossa osa porukasta suljetaan lähtökohtaisesti pois, olkoonkin että Trump on minunkin mielestäni öykkäri ja k-pää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodatukseni tarkoitus on nyt sanoa, että ymmärrän miksi jope ärtyi. Minua ei tuollaisissa kahviloissa näy. On eri asia, jos vihreät tai vasemmistolaiset tai lepakot tai kristityt pyörivät piireissään tietyissä kahviloissa tai baareissa. Mutta kyllä minua korpeaa minkä hyvänsä ideologian esillepano siten, että lähtökohtaisesti nimetään vihollinen. Vähän sama kuin kristillisen kirkon porstuassa lukisi: "Saatana, et ole tervetullut tähän huoneeseen ja vastustamme juoniasi, jotka manifestoituvat kommunismissa, islamissa ja länsimaisessa materialismissa". Minusta se olisi mautonta ja ylikuumentunutta ajattelua. Tällaisia hulluja on eivätkä he poikkea mentaliteetiltaan yhtään tämän helsinkiläiskahvilan eetoksesta.

      Kun menen kahvilaan, menen juomaan sinne kahvia ja syömään rahkapullaa enkä saamaan moraaliopetusta poliittisesta mielipiteestäni. Mutta uskon, että monet ovat tuossakin kahvilassa vapaaehtoisesti ja hyvällä mielin ja tietoisia omasta hyvyydestään.

      Itse haluaisin uskoa, että ihmiset osaavat juoda kahvia ilman että heidän tarvitsee samalla todistella poliittista kantaansa kuin pahaiset lahkolaiset.

      Poista
    2. Vesa, juuri kahvijonossa tuo jenkkituristin näkökulma tuli miettiessä esiin, mutta nössösti en sitä ottanut esiin.
      Täällä mä yritän aina olla fiksumpi kuin mitä olen.
      Ajattelit asian juuri kuten minäkin.
      Juuri tuo ja se että minä olen 50+ ja tulen tänne näiden juppien opetettavaksi. Totta kai se herättää jotakin jos on itsekunniotukseltaan terve mies tai nainen.
      Vielä suurempi pointti on tuo mahdollisten jenkkivieraiden nolaaminen.

      Kahviloissa käyn koska en käy enää kapakoissa. Ja ei oikein ole enää kahviloissakaan hirveän usein istuskella.
      Marjatalle laitoin tuossa yllä kommentoin lisää.
      Koin tosiin astuneeni "voittajien" pöytiin, niillä joilla on mahdollista kauhistella jenkkimenoa ja projisoida omaa riittämättömyyttään kaukaiseen pressaan.

      jope

      Poista
    3. Minä näen tuon kahvilan tekstin vain vitsikkäänä ja leppoisana kannanottona Trumpin sarjakuvamaista öykkäröintiä vastaan. Tietenkin se on myös väliaikainen.
      Pitäisi varmaan itse kokea tuo paikka, niin voisi sanoa, onko se, mitä kuvittelee totta.
      Ja olenpa varma, että USA:ssa on vastaavia mielipiteitään ilmaisevia paikkoja.

      En näe tätä isona juttuna, enkä näe siinä niin paljon merkityksiä ja tulkintaa kuin mitä te Jope ja Vesa näette.

      Mutta Vesa, mainiota, että sinäkin olet kerrankin äkäinen.

      Poista
    4. Kiitos, Marjatta, olisi tietenkin paljon tärkeämpiäkin asioita, joista olla vihainen:)

      Poista
  7. marjatta. minä myös näen kahvilatekstin eräänlaisena twiittinä, joka vaihtuu kohta toiseen. ja minä myös nautin vesan paahtoamisesta. ja kun se on vielä noin taiten paahdettu. aina tuohtuminen ei ole niin kaunista. puolisen vuotta sitten juttelin parin kääntäjäystäväni kanssa erään kirjasarjan suomennoksen huonosta tasosta ja debatti yltyi niin suureksi vitutukseksi, että pilasin kouhotuksellani koko lounaan.

    jope. se, mikä minulle on kahvilan omistajaporukan sananvapauden nimissä tapahtuvaa provokaatiota (viittaan tuohon kahvilan trump-tekstiin), on sinulle ihan vain mautonta ja loukkaavaa provokaatiota. raja on häilyvä, ei objektiivisesti todennettavissa.

    arkikokemukseni on, että on paljon avarakatseista ja tiedostavaa sakkia, jotka havaitsevat henkilökohtaisen loukkaavuuden ja rakenteiden kritisoinnin eron ja ovat yleisesti tarkkoja tästä rajasta.

    provokatoorinen teksti ei ole objektiivisesti todettava asia, se mikä on fiksua riippuu aina asioista kuten asiayhteys ja seura, eli kontekstista. ihmiset kokevat mauttomaksi ja asiattomaksi eri asioita. se juuri tekee agitaatiosta kiinnostavaa – sen jatkuva rajankäynti asiattomuuden ja traagisuuden pinnoilla on epäonnistuessaan järkyttävää mutta onnistuessaan, no, hillittömän hauskaa.

    tarkoitan tällä sitä, että voi hyvin juoda kahvini suomen vastarintaliikkeen toimistossa, timo hännikäisen kotona, vanhoillislestadiolaisten suviseuroilla, jenkki-starbucksissa, tai armeijan sotilaskodissa, vaikka näiden kaikkien kahvipaikkojen seinille olisi kirjoitettu manifesteja, joihin en voisi yhtyä. itse asiassa minua lähinnä huokailuttaisi ja hymyilyttäisi.

    meri

    VastaaPoista
  8. Ja ei kai kukaan kiellä, että Trumpin luonnonsuojelun vastaista politiikkaa pitääkin arvostella? Pitäisi arvostella enmmän ja kiireellä.
    Trump, kuten tiedämme, on ajamassa alas kaiken hyvän, mitä edeltäjänsä sai aikaan, irtrisanoutuu ilmastosopimuksista, joista Kiinakin on lopulta kiinnostunut, poistaa hiilen käytön rajoitukset ja eikös hän ole jo rakennuttamassa öljyputkea läpi alkuperäisasukkaiden pyhien paikkojen. Ei mitään kunnioitusta myöskään toisten tunteille sitä vähää kohtaan, mitä heille on jäänyt.

    Nyt kun vihreät voittivat ja persut hävisivät näkyy siellä täällä taas niitä populistipakinoita, joissa toistetaan samat vanhat jo oiotut väitteet.
    Älä vain Jope laita linkkiä Ulla Appelsinin pakinaan, jossa hän kirjoittaa sellaista palturia turvapaikanhakuasioista, että varmaan Päivi Nerg ja Jaana Vuorio kiemurtelevat.

    VastaaPoista
  9. Marjatta, minä luin kanssa tuon Ulla Appelsinin jutun enkä pitänyt ollenkaan, en yhtään. Se oli mielestäni kiero juttu. Se ei auttanut yhtään turvapaikanhakijaa eli niitä vähimpiä ihmisiä vaan pönkitti valtaa. Saman näen tässä kahvilajutussa: minusta ihmisellä on ihan oikeasti jotain vinksallaan, jos pitää julkisesti rajata maailmaa noin. En voi tunnereaktiolleni mitään. En kokenut asiaa humoristisena - ehkä siksi että taustalla on somessa ja Suomessa käynnistynyt Trumpin parjauskampanja, joka on mennyt aivan överiksi. Mutta ihan oikeasti minä ajattelen, että asennevika on päässyt pahaksi, jos tuollaisia kirjoitetaan.

    Tuli mieleen tällainen. Olimme vaimoni kanssa Indianassa serkkuni ja tämän perheen luona, kun osallistuin yhteen kirjallisuudentutkimuksen konferenssiin 2000-luvun alkupuolella.

    Ajattelimme viedä jotain Suomesta perheen lapsille, ja ostimme muumipyjamat. Kun annoimmme pyjamat perheen lapsille, perheen (uskonnollisen) äidin reaktio oli samaa tasoa kuin nämä kahvilakyltit: "We don't believe in Moomins" - katsos kun muumit ovat pakanallisia. Olisi saattanut itseltäni mennä huumorista, mutta nämä ihmiset olivat ihan tosissaan. He eivät uskoneet muumeihin eivätkä homoseksuaaleihin eivätkä... No niin.

    En kyllä ihan oikeasti usko, että kovin monen amerikkalaisturistin huumorintaju riittäisi siihen, että jotkut ovat tiedostavuudessaan niin humoristisia, että järjestävät kahvilaan protestin. Vaikka vihaisin Trumpia, minusta tuollainen on mautonta huumoria.

    Olen tavannut esimerkiksi todella tökeröitä ja kahjoja uskovaisia, mutta harva heistä pistäisi raamattukahvilaansa kylttiä: "Emme kannata Lutherin opetuksia ja hänen filosofiaansa, korostamme Pyhän Hengen lahjoja." Tämä kuulostaa aivan kahjolta, mutta jos pistetään käsi sydämelle, luulen että poliittisesti orientoituneelle ihmiselle vihreissä ja Trumpissa kyse on aivan yhtä vakavista asioista.

    Tulin jotenkin surulliseksi, kun luin sen Appelsiini-Ullan jutun (ja varsinkin kommenttiketjun sen perästä - Ulla sai propsit pääasiassa rasistisilta ihmisiltä ja saipa vielä luultavasti jotkut eroamaan kirkostakin näiden puheittensa ansiosta) ja illan päätteeksi vielä jopen kertomuksen. En voi kuin ihmetellä sitä julkilausutun sydämettömyyden ja typeryyden määrää, joka näissä julkisissa polarisoituneissa ulostuloissa näkyy.

    PS. Olen itse kyllä reilusti kotiin jämähtänyt juntti ja vähän nuuka myös. Keitän kotona omat espressoni ja leivon rahkapullat. Aina kun tilaan espressoa kahvilasta, ajattelen että tällä saisin melkein 200 grammaa papuja ja sillä yhden ostetun rahkapullan (2,5 - 4 e) hinnalla pyöräyttäisin itse vähintään 8-12 todella herkullista rahkapullaa.

    VastaaPoista
  10. Ajattelen niin yksinkertaisesti, että jos joku myy pullaa ja kahvia, hän voi tehdä sen reilusti myymällä hyvää pullaa ja kahvia.

    Ei siinä tarvitse samalla paasata ketä nyt vastustetaan.

    Toki voi ajatella itse niin myönteisesti, että kyseinen kahvila seuraa aikaansa ja kokee Trumpin vastustamisen niin tärkeäksi, ettei muutakaan voi. Ehkä seuraavassa kuussa on sitten joku toinen vastustettava taho plakaatissa.

    Jos kyse olisi huumorista ja hyväntahtoisuudesta, voisi plakaattiin kirjoittaa vaikka: Niin hyvää rahkapullaa, että Mr Trumpkin miettisi toiseen kertaan kuinka rakastaa paremmin planeettaa, jolla näin herkulliset tuotteet kasvavat.

    Itse olen nähnyt niin paljon leimojen iskijöitä ja oikeassaolijoita elämäni aikana, että olen nähnyt aivan tarpeeksi.

    Sen kuitenkin sanon, että komppaan enemmän tätä Trumpin vastaista kampanjaa kuin Appelsinin tällä kertaa todella ala-arvoista kirjoitusta, joka johtaa siihen, että kommenttipalstat täyttyvät inhottavasta puheesta ja "hyvät ihmiset" ovat tekemättä mitään ja huonossa asemassa olevat kärsivät - vain siksi, että hyvillä on oikeus ja hyvä omatunto olla auttamatta.

    En tarkoita, että maahanmuuttoasia olisi ongelmaton mihinkään suuntaan, mutta tällaiset kolumnit palkitsevat kovasydämisten ihmisten huutoa ja saavat samaan jengiin monta periaatteessa hyväsydämistäkin ihmistä. Hedelmistään puu tunnetaan, sanotaan, ja kun näin mitä hedelmää Appelsinin laariin alkoi sataa, ajattelin, että olipa paskamaisesti tehty.

    Mutta todella mautonta toimintaa myös tuolta "hyvien ihmisten juhlaa" viettävältä kahvilalta - olkoonkin että varmasti hyvän asian puolesta, mutta taitamattomasti...

    VastaaPoista
  11. Marjatta, meri, koko hassu kahvilaepisodin aihe, tuo taulu, ei ole mielestäni "provokaatio", ei ole mielestäni "iso asia", ei ole mielestäni "loukkaava", mutta on mielestäni outoa käytöstä turisteillekin suunnatussa kahvilassa ja sormi pystyssä opettamista.
    Tämä on siis minun mielipiteeni. Ja se mitä näin on minun kokemukseni. En sitä nyt ala anteeksi pyytelemään, naurattaa vain vähän tämä lillukanvarren käsittely.

    Hyvässä keskustelussa pyritään konkretisoimaan asioita, esittämään reaalimaailman tosioloilla ilmassa olevaa ajatushöttöä. Minä hölmö menin sen nyt tekemään ja sain niskaani sen että väärin sytytetty nuotio.
    Tuli sekin mieleen että entä jos kommenttini osa jossa viittasin suomalaisen pyhän vihreän perheen asioihin olikin se varsinainen juttu, mikä herätti tätä pientä ärhäkkyyttä juuri minun kommentointiani kohtaan - as usual. Mutta ehkä se oli tuo huoneentaulu sittenkin.

    Juuri minä se vain en osaa näköjään "paahdota" taiten, vaikka kirjoitan kieli keskellä suuta.
    Minun puolestani ajatellaan muutenkin aika paljon, luetaan jopa ajatukseni (vaikka väärin): "Älä vain Jope laita linkkiä Ulla Appelsinin pakinaan, jossa hän kirjoittaa sellaista palturia turvapaikanhakuasioista, että varmaan Päivi Nerg ja Jaana Vuorio kiemurtelevat."
    Luin toki tekstin, hypin suurimman osan yli. Minua kiinnosti siinä vain lähinnä Kari Mäkisen käsittely. Se oli mielestäni ihan oikeutettua.

    Marjatta, kai mä olen jo tajunnut että Ullaa on teille turha tarjota. Se on jo tunnistetttu. Ja niputettu.

    Nyt tämäkin Stereo Tyyppi ja Just Sellanen lopettaa ja hymyilee teille ja meille. Silti totta kai tälläinen hieman vituttaa.
    Tekisi mieli sanoa, että jos mua pidetään noin selkeästi määriteltynä, niputettuna ja luokiteltavana niin mielestäni ja onneksi teidän näkemällänne miehellä ei ole sen enempää tekemistä todellisuuden kanssa kuin mitä hänellä ei todellisuudessakaan ole ollut (Daniel Katz).
    Kai tämä masokismia siis on. Kirjoittaa tänne, tulla määritellyksi muutaman kuvailevan lauseen perusteella ja sitten alkaa puolustaa itseään että hei, miksi te ette pidäkään minusta ja minun silmistäni, siis niistä joiden näkemää tulen joskus ihan aidosti kuvanneeksi.
    Mutta ei tehä tästä nyt numeroo, eteenpäin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, en ole tällä kertaa :) lokeroinut sinua mihinkään, yritän parhaani. Ei ole syytä suuttua.
      Sinulla on vain ollut tapana linkata juuri esim. Appelsiniin, joka kuuluu noiden muutamien kolumnistinaisten joukkoon, jotka ilmeisesti haluavat olla hyviä jätkiä ja myötäilevät siksi populistisia ajatuksia.
      Jos linkkaa, niin on aina hyvä sanoa oma mielipiteensä, kuten Vesa tuolla yllä tekee, eikä vain laittaa tekstiä tarkasteluun, joilloin tietysti tulkitaan, että linkkaaja on samaa mieltä ja suosittelee esiin nostamansa kirjoituksen arvoja. Myös tuolla Siltamäen kolumnissa, johon viittasit Runoilemisen mieli -kommenttikeskustelun loppupuolella ja jossa näit toivoa ja hyvää naisenergiaa (siinä sanoit kantasi), oli minun mielestäni myös joukossa samaa arveluttavaa ainesta kuin Appelsinilla. Meri näkikin tämän omassa blogissaan toisin, jatkumona noille monille samanlaisille pakinoinneille.

      Vesa, some on kauhea väline. Se on kaatanut hyviäkin poliitikkoja, mutta voi huonon kohdalla toimia aivan päinvastoin.
      Itsehillintä on asia, jota pitäisi nykyään opettaa kaikille, varsinkin vanhemmille ihnmisille. Nuoret saattavat osata nämä rajat paremmin.

      Vesa, minä olen ihan samanlainen juntti kahvi- ja ruokakäyttäytymisessäni. Nyt kun kädessä on häikkää ja osa meidän klaanista on kasvissyöjiä ja minä kuten myöskään U emme jaksa kiinnostua ruuanlaitosta, niin nyt olemme vieneet aina pitemmillä vierailuilla porukkaa kerran pari syömään ulos. Kahdestaan syömme sitten vastapainoksi tosi vaatimattomasti, ja matkoilla en missään nimessä tuhlaisi rahojani ruokaan. Etsin yleensä kansanpaikkoja. Sisiliassa menimme euron sopalle työläisruokalaan, papusoppa ja sämpylä 1e. Elämykset ja vaatteet kiinnostavat niin paljon enemmän kuin ruokahifistelyt. Ja usein kaikkein yksinkertaisin onkin parasta, hyvä ruisleipä, puuro ja muu lapsuuden ruoka.

      Poista
    2. Marjatta, olen samaa mieltä ruoasta. Ruisleipä ja puuro ovat minulle herkkua, kun leipä on tuoretta / hyvin tehtyä ja puuro on hyvin haudutettua jne. Näihin liittyy varmasti lapsuuden muistoja, mutta ihan oikeasti minä olen kiitollinen siitä, että on vaikka sitä puuroa edessä - en ole itse ollut ikinä nälissäni, mutta sekin on globaalisti ajatellen sattuman kauppaa. Muistan 70-luvulta vielä perheitä, joissa syötiin lähinnä ruispuuroa ja makaronivelliä ja joissakin perheissä jääkaappi jopa lukittiin niin etteivät lapset saaneet maitoa milloin tahansa. Näitä todistin, kun asuimme aikoinaan Pohjanmaalla.

      Olen yrittänyt lapsille opettaa sitä, miten suuri etuoikeus ja lahja on jokapäiväinen leipä. Ja mielelläni teen itse sapuskat: saa paljon parempaa, terveellisempää ja halvempaa kuin jos ostaisi jostakin. Lapsiin varsinkin tarttuu äkkiä himo valmisruokiin. Olen vähän ärsyttävä tyyppi siinä mielessä, että motkotan vaimolleni, jos hän ostaa valmistuotteita ajankäyttöön eli kiireeseen vedoten. Itse mieluummin teen seuraavan päivän ruoan ja käytän siihen tunnin kuin teen miltei mitä hyvänsä muuta.

      No, tunnustan että pääsiäisenä kävimme sushilla, kun tyttäreni Helmi oli sitä vesi kielellä odottanut. Seitsemänvuotias vetelikin sitten isomman annoksen kuin kukaan muu pöydässä. Sitäkin oli ilo katsoa.

      Poista
  12. Jope, kävelin juuri töihin ja ajattelin, että Appelsin oli oikeassa siinä mitä kirjoitti Mäkisestä. Siinä olisi voinut pysyä enemmän. Kristilliset vähemmistöt ovat muutamissa muslimimaissa samassa tilanteessa kuin kristityt 2000 vuotta sitten. He maksavat uskostaan hengellään. He ja kuolemaan käännytettävät ihmiset ovat samalla viivalla. En kuitenkaan pitänyt siitä, miten Appelsin käyttää Mäkistä keppihevosena jutussaan, vaikka tietystä näkökulmasta hän on aivan oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen kaikkea odottaisin tähän aikaan hyväsydämisyyttä ja suhteellisuudentajua - sellaista suhteellisuudentajua, joka ei tarkoita joka kerta, että minä voitan suhteellistamalla toisten arvon.

      Poista
    2. Kirjoitin edellä olevaa omaa kommenttiani yhtä aikaa sinun kanssa Vesa. Olen täydellisesti samaa mieltä.

      On typerää, jos keskustelu menee kilpailuksi. On kiinnostavaa katsoa, miten toinen näkee asiat eikä minua ainakaan haittaa vaikka välillä keskustellaan kiivaastikin.

      Suomeen on paennut myös kristittyjä kopteja, meilläkin on Kouvolassa muutama. He ovat vainottuja siinä missä maltilliset islaminuskoisetkin. Turha heitäkin on nyt laittaa vastakkain oman juttunsa huipuksi.

      Poista
  13. jope, myönnän että olen mielessäni nimennyt sinut dikotomistiksi, koska harrastat paljon vastakkainasettelua. yritän tässä nimeämisessä olla hauska, en loukkaava. eikä siinä vastakkainasettelussa mitään niin kamalan pahaa ole. syyllistyn itse vähän väliä hyvin laajaan aivopierujen spektriin. sitä tulee osallistuttua ohkaisin tiedoin keskusteluihin, koska olen ahnas inttäjä ja kaikesta kiinnostunut.

    sinä näet tietyt asiat eri tavalla, koska et näe niissä niitä merkityksiä, jotka minä näen. ei näissä ole mitään oikeita vastauksia. minä voin elää ihan sovussa sen kanssa, että et näe asiaa samalla tavalla kuin minä. ja olen satavarma siitä, että sinäkin elät sovussa sen kanssa, että et saa minua näkemään haluamaasi valoa joissakin asioissa.

    tästä keskustelusta oppii ainakin sen, että huumori on vaikea laji, sen asiallisuus lähes aina debatoitavissa.

    marjatta. tuo ruokaongelma on tuttu, koska olen aika valikoiva ruokani suhteen. näin sarjakuvan, joka nauroi nirppanokkaisuudelleni. siinä ihminen törmää lihapullamarketin katon­rajassa roikkuvaan suureen kylttiin, jolla vegaaniasiakkaita ohjataan näyttävästi omalle vegaaniselle hyllylle. kun hän saapuu hyllyn luo, häntä odottaa irvokkaasti hymyilevä pahvimies, jolla on molemmat keskisormet pystyssä.

    tämän olen kokenut tuhat kertaa, kun jotakin tuotetta etsiessäni huomaan, että jättimarketin valikoimissa ei ole ainoatakaan eläimetöntä versiota siitä. ja jos onkin, se maksaa erikoistuotteena kolminkertaisen hinnan normaalituotteeseen verrattuna. ekobudjetilla perus­kulutustuotteiden erikoishinnat ovat ongelma.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko meri siis vegaani? Miniä oli ensin vegaani ja siirtyi (minun helpotuksekseni) sitten vegetaristiksi, jolloin myös tytär ryhtyi kasvissyöjäksi. Olen huomannut, että K-firmalla on enemmän kasvissyöjille sopivaa,jopa valmisruokaa, kuin S-kaupoilla.
      Toivoisin, että olisin kiinnostumeempi ruuanlaitosta. Keräilen ruokaohjeita, mutta ne kertyvät pinoksi ennen kuin kokeilen yhtäkään.
      Itse olen sekasyöjä, mutta lihan ja kalan osuus on minulla aina ollut pieni.

      Poista
  14. Appelsinin kanssa olen joskus ollut myös täysin samaakin mieltä. Nyt en. Kaikki tiivistyi jutun viimeiseen kappaleeseen, joka oli arkkipiispaa tarkoitushakuisesti lukeva.

    Tämä aika tuntuu tekevän ihmisyydestä liian usein tahran. Tapahtumat tapahtuvat hetkessä, tulevat päälle ja sitten eri puolet reagoivat hetkessä ja ohilyöntejä tulee. Puolensa on valittava nopeasti ja ns. tolkunihmisyys tulee mahdottomaksi jos haluaa tuntea itsensä inhimilliseksi. Siinä ampuvat välillä lonkalta ohi kaikki. Välillä osutaan ysiin vaikka kymppi jää ehjäksi (ville niinistön tapaus).

    Sartrella on käsite mauvaise foi joka tarkoittaa vilpillistä tietoisuutta. Sitä ei voi kokonaan kiertää jos haluaa olla ihminen. Sitä on minulle ihmisyyden tahra josta tässä ajassa tuntuu kokevan välillä jopa kummallista syyllisyyttä.

    Tästä ihmisyyden vaikeudesta Appelsinin olisi pitänyt kirjoittaa. Jutussa on jo kaikki ainekset siihen suuntaan, mutta hän valitsi toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuo niinistö: hän oli minusta periaatteessa oikeassa koska ne ihmiset melkein lähetettiin. Kyllä nuo reaktiot pitävät meitä virkamiehiä hyvällä tavalla valppaana ettei mokia tule (vaikka sitä ei virkamiesten kommenteista välttämättä huomaa).

      Etten vaikkapa minä voi kommentoida omista esityksistäni esim. yhdyskuntapalvelun ja vankilan välillä, ei mitätöi kansan mielipiteen tärkeyttä ammattietiikkani suhteen. Asiantuntijouden ja maallikoiden välinen dialektiikka on välttämätöntä oikeusvaltiossa. Huteja tulee keskusteluissa mutta se on väistämätöntä mikäli haluamme elää demokratiassa. Ja sen sietäminen kuuluu virkamiehen työnkuvaan.

      Poista
  15. vesa. "hyväsydämisyyttä ja suhteellisuudentajua - sellaista suhteellisuudentajua, joka ei tarkoita joka kerta, että minä voitan suhteellistamalla toisten arvon."

    menneiden vuosisatojen ihmiset eivät taitaneet ymmärtää, missä onnelassa elivät. bachin matteuspassiot pauhasivat kirkoissa eivätkä koneet paukuttaneet tehtaissa. kaduilla kolisivat silloin tällöin ajurinvaunut. oppineet nyhjäsivät kammioissaan eivätkä suoltaneet erimielipiteitä someen.

    olen ahdistunut siitä, että tässä maassa, minun kotimaassani, noustaan väkivaltaan toista, heikompaa, kohtaan. sen lisäksi ahdistaa se syvä juopa, jota erilaiset keskustelut repivät ihmisten väliin. eri mieltä oleminen internetissä vie aikaa ja energiaa. hirveää ristiaallokkoa suurimman osan ajasta. kun pöly laskeutuu yhdestä asiasta, tapahtuu jotain uutta, mikä pitää mökän hengissä.

    joko käytetyt termit ovat ihan vääriä tai keskustelijat ymmärtävät ne ihan väärin. tai niin kuin lingvistiystäväni sanoi minulle, kun voivottelin asiaa: tervetuloa vaan kielitieteen ihmeelliseen maailmaan, kieli luo ja hajottaa todellisuuden. jos franz kafka ei ollut ennen mielessä niin nyt on.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kyse ole aina kuelitieteestä ja tulkinnasta vaan erilaisista arvoista. Käyttääkseni nyt taas tulenarkaa mutta helposti tajuttavaa vertailua: eivät uskonnoton, (fundamentalisti))kristitty ja (fundamentalisti)muslimi tulkitse mitään väärin suhteessa toisiinsa. Ja tulkitsevatko suhteessa todellisuuteen on sitten jo metafysiikkaa.

      Poista
    2. meri, jos ei oteta lukuun tällaisia paikkoja kuin Juhan blogi, on parasta noudattaa jonkinlaista nettidieettiä ja tarkkaan katsoa mihin menee. hyvin nopeasti on mieli musta, kiihkoutunut ja iloton tai omituisen virittynyt.

      Juha, arvot ovat erilaisia, se suuntaa sen mitä näemme. Ja hyvin jännittävää on sekin, että toimintamme ei vastaa läheskään aina arvojamme ja uskomuksiamme. Ihminen on ristiriitainen olento.

      Poista
  16. Kirkko ei ole mikään "mellakoiden osapuoli", vaan noudattaa rakkauden käskyä suojelessaan suojan tarpeessa olevia. Tuo muotoilu on juuri niin ... no, halla-aholaista suorastaan (lompsivat tänne kännykät kädessä jne).

    Mieheni kertoi juuri, miten hän vieraillessaan 90-luvun alussa Vasemmistoliiton valtuuskunnan kanssa Kööpenhaminassa näki, miten eräs kirkko oli ottanut suojiinsa karkotusuhan alla olevia ns. venepakolaisia. Pakolaiset olivat olleet ahtaasti kirkon tiloissa vapaaehtoisten tuodessa heille ruokaa ja vaatteita. U kirjoitti silloin näkemästään lehtijutunkin.
    Tätä ihailen kirkossa.
    Ne ketkä puhuvat tällaista hyväntekeväisyyttä vastaan ja vääntelevät sitä muuksi, ovat pahoja ihmisiä. Käytän nyt tahallaan trump-kieltä (he is bad).

    VastaaPoista
  17. juha. "tästä ihmisyyden vaikeudesta appelsinin olisi pitänyt kirjoittaa. jutussa on jo kaikki ainekset siihen suuntaan, mutta hän valitsi toisin."

    katselin viime yönä elokuvaa, jossa näyttelijä siteerasi sitä eksistentialistista toteamusta, että se joka ei ole maannut juoksuhaudan pohjalla, ei ymmärrä elämää.

    kuolema, vaara ja ääritilanteet tuovat olemisen ihmiselle läheiseksi. meillä oman elämämme appelsiineilla äärikokemus on usein sitä, että painamme qwertyn näppäimiä ja tuuttaamme ajatuksemme ulos.

    onhan näitä äärikokemuksia yritetty tavoittaa tositeeveen kautta. tuotantoyhtiöt ovat kehitelleet näitä cast away -ohjelmaformaatteja, joiden avulla ihmiset saavat juoksuhautakokemuksen turvallisesti käsikirjoitettuna ja tuotteistettuna, ja jota kokemusta me muut sitten katsomme kotisohvamme rauhassa.

    mutta se ihan oikea ihmisyyden vaikeus on jotakin ihan muuta. siitä minunkin mielestäni pitäisi kirjoittaa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti etenee teillä keskustelu, pääsin vasta nyt lukemaan jatkon.
      Joissakin kohdissa eri mieltä mutten perustavasti. Kari Mäkistä en osaa kirkon auktoriteettina tai esikuvana kuitenkaan pitää. Mutta onneksi meillä luterilaisilla ja protestanteilla ei sellaiseen ole tarvettakaan.
      Ulla A:n herättämän hyvin voimakkaat tunnot pistävät aina miettimään, että entä jospa se osuukin johonkin todella arkaan paikkaan, kun se saa niin monesta suunnasta niskaansa niin paljon arviointia vaikka on tämän maan mitassa kyllä hyvinkin maltillinen. En tarkoita teitä meri ja Marjatta, mutta ärsyttäiskös jopa sen naiseus ja valtamedian päätoimittajuus? Se ettei se vastaakaan kyseisiä ajatuksia esittävien roolipukuun.
      Ja Marjatta, en aina osaa sanoa että olen 1:1 jonkun kanssa samaa tai 0:1 eri mieltä. Tai aina edes siltä väliltä. Mun aivot ei toimi niin.
      Mutta teillä on nyt niin hyvä veto etten sohlaa nyt tämän enempää sekaan ennen kuin mulla on jokin uusi näkökulma.

      ( Oma ekologinen jalanjälki on riittävän pieni. Se riittää minulle jatkossa. Pointtinihan oli alunperin etten välttämättä tarvitse vihreää ympäristöliikettä, vihreää demagogiaa ja kansainvälistä ekologismia ollakseni luonnonystävä. Pieni vapauttava huomio, ei tuomio.)

      jope

      Poista
  18. Mitä mieltä muuten olette noista kohdista 3 ja 4? Siis äänestämisestä tai äänestämättömyydestä. Onko perusteluni äänestämisestäni yhtään pätevä? (Lisäsin tuonne wikipedian kielipelimääritelmään äänestämisen jos huomasitte.) Siitä haluausin kuulla. merin näkemystä jo tunnenkin kun hänen bloginsa tuon jutun inspiroi. Kiitos meri siitä!

    VastaaPoista
  19. juha kiltti. sori että laitan tähän marjatalle ja jopelle vielä yhden aiheeseen sopimattoman kommentin:

    marjatta. en ole vegaani, mutta olen ollut kasvissyöjä 45 vuotta. syön äärimmäisen askeettisesti - se on osa henkilökohtaista nunnaluostarifilosofiaani. takana ei ole mitään jaloa ekoaatetta, jos vaatimattomuutta ei sellaiseksi lasketa.


    jope. tuo kiistanalainen teksti rupesi kiinnostamaan. harrastin tänä aamuna tutkivaa journalismia ja sain selville kyseisen merenrantakahvilan. menen tällä viikolla helsinkiin ja käyn samalla bongaamassa sen statementin. kiinnostaa!

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes meri! Jos juttelet omistajien kanssa niin kysäisepäs niiltä miten ne perustelee tekstin esim. asiakkailleen jotka on jenkkituristeja tai mahdollisesti jopa Trumpia äänestäneitä jenkkejä. Ja miten ne perustelee sen ed. näkökulmasta itselleen. Juuri tuo tuli mulle ensin mieleen, vaikka ensin esitin ajatukseni muka fiksummassa paketissa. Teidän kanssanne kun pitää olla aina niin varovainen, hah ha....
      Itseäni teksti ei tietenkään loukannut, mutta poliittisena utelikkona kiinnitin siihen huomiota yo. arvaamattomin seurauksin.

      (Jos huomaat ikkunapöydässä yksin istuvan komean miehen, jonka hiukset ulottuvat silmille ja korvien päälle ja joka juo kahvia ja syö rahkapullaa syvän sisäisen rauhan valaisemana, istu pöytään: se olen tietenkin minä. :) :)
      - Tosin tilanne pankkitilillä on sen verran heikko että kyseiseen kahvilaan paluuni saattaa venyä kesään saakka. )

      jope

      Poista
  20. jope vielä. itse asiassa sainkin kyseisen tekstin spostiin, eikä se minusta ollut yhtään niin luotaantyöntävä kuin annoit ymmärtää. teksti kuuluu kokonaisuudessaan näin:

    sorry mr. trump - we don't support your values nor your philosophy

    instead...

    all our cinnamon rolls and coffees are made with green energy ( 110 solar panels)

    we use organic ingredients whenever possible

    we heat this building with green energy ( sea water energy )

    we wish you would also share our green values

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän on ihan kiva, just sellainen mitä Vesa tuolla muotoili!
      Jope sinä teit kärpäsestä härkäsen. Miksi?

      Poista
    2. meri, eihän se sinusta alunperinkään ollut luotaantyöntävä....

      Politics-sanan tilalla oli sitten näemmä values, no, en näe eroa.

      Joka tapauksessa ensimmäisellä rivillä oli poissulkeva virke vieraan maan presidentille henkilökohtaisesti.
      Miksi juuri Trump? Koska se inho yhdistää, koska trumpinho on samalla sosiaalinen statuspäivitys ja initaatio ryhmään?? Tuskin se on maailman ainoa vihreän orgaanisen ajattelun ja tuotannon vihollinen?

      Miksi ihmeessä mä tätä vielä jatkan? Miten tuo yksityiskohta varasti koko huomion? Tältäkö tuntuu myös poliitikoista kun ne bloggaa ja twiittaa? Mikä tahansa voi kehittää myrskyn teelusikassa. Olipa tämä episodi.

      Pitäköön kylttinsä. Ei koske (sananmukaisesti) mua.


      Poista
    3. Miten niin tein härkäsen. Lue mun alkuperäinen kommentti, mikä on eri tavalla?? Yksi sana.
      Perusteluja jos väitteitä.

      Tämähän on nyt taas ihan helvetin epäreilua. Luetteko näitä mun kommentteja edes?

      Tämä on naurettavaa. Jos mun kommentointi risoo noin, ohittaakaa se, mihin täällä isot aikuiset ihmiset tarvitsee tälläistä.
      Voi kirjoittaa että olen eri mieltä vahvasti, perustella eikä alkaa tälläistä henkilökohtaista tönimistä taas.



      Poista
    4. jope. kirjoitit: "miten ne perustelee tekstin esim. asiakkailleen jotka on jenkkituristeja tai mahdollisesti jopa trumpia äänestäneitä jenkkejä."

      fabuloidaan vähän: matkustan nykkiin tarja halosen ollessa presidenttinä ja pistäydyn kahvilaan, jonka omistaja ei hyväksy naisia presdenteiksi. siksi hän on laittanut ovensuuhun lapun, jossa lukee: sorry all the finns - we don't support female presidents. instead all our pastries are baked with male hands and we use male chromosomes whenever possible. we wish you would also share our good old testosteronial values.

      nauraisin jutulle kippurassa. ajattelisin että each to his own ja niin edelleen. vihoviimeinen asia joka tulisi mieleen olisi närkästyä kaikkien niiden suomalaisten naisten puolesta, jotka ovat halosta äänestäneet. korkeintaan voisin ottaa asian puheeksi siksi, että minusta on aina kiinnostavaa kuulla, miten ihmiset ovat johonkin ratkaisuun päätyneet.

      päätyisinkin luultavasti turisemaan omistajan kanssa naisten tasa-arvosta. kertoisin että suomalaiset feministit ja halosta äänestäneet naiset eivät ole paskoja miesvihaajia joille elämän päämäärä on ilkkua puutteessa oleville miehille. kertoisin hänelle, että tosi moni naisliikkeeseen liitetty on hihasta vedettyä propagandaa tai yksittäisten sekopäiden mielten tuotoksia.

      missään vaiheessa en kuitenkaan pitäisi tarpeellisena sitä, että newyorkilaisen kahvilan omistajan olisi jotenkin perusteltava minulle liikkeenpidollisia käytäntöjään.

      meri

      Poista
    5. Jope, tuo loppu, jonka jätit pois leppoistaa tekstin täysin ja tekee siitä kannanoton luonnonsuojelun puolesta.

      Minusta sinä käytit tätä tekstiä kuten Appelsin käytti sitä, ettei Mäkinen erikseen maininnut kristittyjä vainottuja, jotka taas minä katson kuuluviksi islamistien vainottuihin muiden mukana.

      Näin käy jos etsimällä etsii ainesta mielipiteensä tueksi. Eräs tuttu näki rasismia siinäkin, ettei suomalaisessa apteekkimainoksessa ollut kuin valkoihoisia.

      Älä nyt hermostu, vaan lue kunnolla, miten esim. minä koen tämän. Tämä on tärkeää, Jos haluat, että sinua ymmärretään. Minusta tuntuu, että sinä kusetit.

      Poista
    6. Ja lue vielä tarkemmin merin kommentti.

      Minulla on jostain matkalta kuvia kahvilan ovelta,jossa oli pitkä poliittinen teksti. Voi missä se oli ja missä ihmeessä ne kuvat on?

      Poista
    7. Ei tuo tekstikokonaisuus minusta tuollaisena niin paha ollut, vaikken ihan ymmärrä, miksi aloitukseen oli nostettu Trump - ilmeisesti kontrastiksi kaikelle hyvyydelle, jota näiden pullien leivontaan sisältyy.

      merin vastaesimerkki Nykissä olevasta paikasta, jossa haastetaan Halosta äänestäneitä, olisi aidosti absurdi ja hauska. Tässä helsinkiläisessä versiossa esiin puristuu kyllä muukin kuin huumori: aloitus on sillä tavalla jatkoon nähden inkongruentti, että herättää enemmän kysymyksiä kuin spontaania naurua. Ehkä tämä avautuu vitsinä jollekin muulle, mutta sinänsä oikeutetun Trump-pilkan taustassa minä en näe tässä huumoria vaan tyylivirheen (noin rakkaudella ja vihreällä huolenpidolla leivotut pullat eivät olisi ansainneet tuollaista päällekirjoitusta:))

      Poista
    8. Kyllä tuo sanan vaihtaminen tuo eri merkityksen. On ihan eri asia kritisoida Trumpin arvoja luontokysymyksissä kuin hänen koko politiikkaansa. T. on stä mieltä, että ihmisen toimilla ei ole vaikutusta ilmastoon.

      Poista
    9. Trump on isojen valtioiden päämiehistä varmaan ainoa, joka on menossa taaksepäin ympäristönsuojelussa ja purkamassa entisiä rajoituksia, on hän siinä mielessä tärkeämpi kuin erään pienen valtion päämies, arvoiltaan kyseenalainen diktaattori, joka on oppinut ajamaan autoa kolmivuotiaana ja jonka ei tarvitse ihmemiehenä käydä vessassa (ei tule päästöjä).

      Huumorin kukka on se kaunein kukka, ja aina roiskuu kun rapataan. Tämänkin asian tiimoilla on ollut kivaa keskustelua.
      Jope, ymmärrän, että joskus on hauska värittää saadakseen sanottavastaan iskevämmän, tarinankerronnassa pitääkin tehdä näin ja elämäkertakirjoituksissa, ettei kyllästytä toisia kuoliaaksi.
      Mutta tässä ei olisi tarvinnut.

      Minä poistun kiivaan kommentointini jälkeen nyt muihin puuhiin. Käyn katsomassa ennen nukkumaan menoa, onko kukaan vieläkään kommentoinut Juhan kirjoitusta äänestämisestä.

      Poista
    10. Mulla on oikeus, mielestäni, vielä tähän. Huomasin nyt että musta on käytetty tällä kertaa termiä että minä kusetin (13:18)
      Katsotaanpa siis.
      Kirjoitin: "Mr. Trump, this cafe do not support your politics nor your philosophy. This is greenest cafeteria in Helsinki. Jne."

      merin saama teksti: "Sorry mr. Trump - we don't support your values nor your philosophy
      instead...
      all our cinnamon rolls and coffees are made with green energy ( 110 solar panels)
      we use organic ingredients whenever possible
      we heat this building with green energy ( sea water energy )
      we wish you would also share our green values"

      Missä kohtaa nyt se kusetus on? Miten ihmeessä olisin voinut muistaa koko tekstin?
      Koko pointtihan oli tuo iso seinätaulu joka alkaa tuolla Trumpilla.
      Sen jälkeenhän kirjoitin vain tuon greenest cafe ja olen lähes varma että sekin muoto siellä jossakin oli. Mutta pointtihan oli tuo ensimmäinen lause, ei vihreä tuoteseloste eikä green-adjektiivin vertailumuoto. Sen jälkeen kuvailin mitä tässä kahvilassa näin ja mietin miksi se ottaa vastaan asiakkaansa vastaan noin.

      Miksi Marjatta katsot voivasi käyttää musta noin brutaaleja ilmaisuja ilmaisujeni ja havaintojeni perusteella ? Jos luettelen tässä termit ja arvailut joita olet minusta pitkin matkaa käyttänyt, ei se ole millekään asialliselle keskustelulle kunniaksi.

      Tämä hämmentää, näin aikuisten kesken käytävissä keskusteluissa, joiden ei pitäisi perustua epäluuloon ja henkilökohtaisiin spekulaatioihin, vaan asioihin, joista milloinkin puhutaan.

      jope

      Poista
  21. Kommentoin vain lyhyesti tuohon Juhan, että Niinistö oli oikeassa, koska ne ihmiset melkein lähetettiin. Kyllä, vain jokin muotoseikka esti. Ja he ovat edelleen Joutsenon säilöönottoyksikössä odottamassa eli vankilaolosuhteissa; kalterit, piikkilanka, valvontakamerat, eikä ulospääsyä. Perheen lapset ovat iältään 1,5 - 14.
    Paluulennoista ei yleensä ilmoiteta. Tässä oli joku työntekijä kertonut asiasta tapauksen epäinhimillisyyden vuoksi.
    Pelastakaa Lapset ry on kritisoinut lapsiperheiden palauttamista ja näiden säilöjen käyttöä. Minne he nyt pääsisivät, vaikka saisivat edes leikkiä jossain leikkipuistossa?
    Perheen asiassa voidaan tehdä myös tutkimattajättämispäätös ja antaa uusi käännytyspäätös hyvinkin pian.
    Näin toimii Suomi 100 vuotta.
    Ei minusta olisi paha, jos tässä asiassa olisi tukimielenilmaus siellä Joutsenossa kaltereitten toisella puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhettä on pilkattu somessa ja asian medialle vuotanutta nimetöntä avustajaa uhkailtu. Tietenkin.

      Poista
  22. vesa. "noin rakkaudella ja vihreällä huolenpidolla leivotut pullat eivät olisi ansainneet tuollaista päällekirjoitusta:))"

    ehkä kahvilan omistajasuvussa on ns. oma jenkki ojassa, eli siten trump koskettaa ko. paikkaa eri tavalla kuin tavallista ketjukahvilaa, joka ei voi brändissään hirveästi irrotella. luulen kyllä että ko. kahvilan prioriteettina ovat nuo vihreä arvot.

    tuo vihermainonnan semiotiikka ja moraali ovatkin älyttömän kiintoisia juttuja. muistan miten finnair joutui brittilehdistön hampaisiin mainostettuaan lentojansa keski-euroopassa ekologisemmaksi vaihtoehdoksi. guardian syytti yhtiötä vihreillä arvoilla ratsastavaksi ekovandaaliksi. finski perusteli väitettään muun muassa sillä, että lentoajaltaan nopein reitti keski-euroopasta aasiaan kulkee hesan kautta.

    ekologisiin argumentteihin perustuva markkinointi ärsyttää ihmisiä varmasti isosti, ja syystä. mainoksissa pelataan paljon mielikuvilla, esimerkiksi bensasyöppö maasturi saadaan tuntumaan hieman vastuullisemmalta hankinnalta kirkkaan vihreän maalipintansa ansiosta. kuulin omalta autokauppiaaltani, että päästö- ja kulutustietojen ilmoittamisessa harjoitetaan myös harhaanjohtavaa luovuutta.

    jope. mun lempparikahviloita on kauppatorin kahviteltta, nimenomaan se poikien teltta. meillä oli tapana k:n kanssa poiketa siellä kahvilla ennen töihin menoa. k otti lihiksen ja mustan kahvin, minä puolikkaan maitokahvin ja yhden kaneliässän. toinen yhteinen paikka oli juuri se hopia silloin, kun me asuimme siinä lähellä. k oli intohmoinen huoltoasemakahviloiden ystävä. saatettiin ajaa keskellä yötä eläintarhan unionille tai ruskeasuon teboilille kahville.

    meri

    VastaaPoista
  23. Jos nyt olisitte tässä, leipoisin teille pullaa. Tai siis leivon illemmalla, kun pääsen kotiin. Teen rahkapullia ja raparperirahkapullia. Viimeksi leivoin litran taikinan korvapuusteja ja meinasi mennä hermo, kun tuli pelti toisensa perään.
    meri, better call saul on alkanut taas netflixissä, tänään tulee kolmannen kauden toinen jakso. Siihen pullanleivontateema sopii hyvin eli tänään leivotaan ja katsotaan päälle erinomainen jakso lakimiehen seikkailuja. Juha, pitääpä kommentoida sun kysymystä myös. Ihan lonkalta: on tärkeämpää äänestää kuin jättää äänestämättä. Se osoittaa kunnioitusta edes jotenkin järjestäytynyttä yhteiskuntaa kohtaan, vaikka harvoin yksi ääni ratkaisee muuta kuin sen että hyväksi havaittu systeemi pysyy.

    VastaaPoista
  24. Jos saisi nyt sen verran todeta lopuksi pysävästikin, että tämänkertainen jope-episodi meni näin:
    Kirjoitin pitkän kommentin, jonka yksi kappale käsitteli tuossa kahvilassa heränneitä ajatuksia ja havaintoja. Tätä meri kommentoi näin rakentavasti:
    "jope. ymmärrän ahdistuksesi. ihan turhaa vuoti suomalainen veri tali-ihantalan kunnian kentillä, kun kaikenlaiset rastapääsivarihomokasvissyöjät saavat istua kulmakunnan cooleimmassa kahvilassa ja nauttia elämästään. ei todellakaan ole kivaa, kun oman rahkapullan ympärillä pyörii fjällräven-reppuja ja graafikkosilmälaseja ja villapaitapuolueen porukkaa. sen yhden kaverin irtotakin taskusta pilkisti sitäpaitsi samanlainen taskuliina kuin ville niinistölläkin."
    Ja sitten Ulla Appelsinin tms. tyylí on kyseenalainen...?
    Loppu keskustelusta olikin noin kolmen ihmisen erilaisia reaktioita ja oman tontin puolustusta.
    meri, hienoa että sinä osaat tai osaisit kuvittelemassasi tilanteessa USA:ssa ottaa kuvaamasi tilanteen noin coolisti, mutta voiko siitä johtaa yleistä periaatetta että niin kaikkien muidenkin pitäisi osata.

    Toivon jatkossa että keskitytään argumentointiin ja vaikka kiivaaseenkin keskusteluun rohkeasti, mutta jätetään toisen henkilökohtaisuuksiin menevät arvaukset väliin. Se on reilua, fair trade, fair coffee, isn´t it?

    Nyt on kahvit juotu.

    jope

    VastaaPoista
  25. jope

    tuon ihka ekan kommenttisi luonne oli niin melodramaattinen ja paunion kirjaa tarkoitushakuisesti lobbaava, että päätin jatkaa samalla linjalla, homeopatian perinteiden mukaan: similia similibus curantum - samanlainen parantaa samanlaisen. se oli minulta harkittu retorinen ja strateginen karnevalisointioperaatio.

    pahoittelen, jos kommenttini tuntui pelkistävältä ja kärjistävältä. en tarttunut aiheeseen vain tarttuakseni, vaan koska minua todella ahdistaa sinun yksisilmäisen ykskantainen suhtautumisesi vaihtoehtoporukoihin. tulee tukala olo, kun innostut, olipa aihe mikä hyvänsä, pyörittelemään samoja olkiukkoja uudestaan ja uudestaan.

    ymmärrän, että kommenttini pahoitti mielesi. kyllä minullekin tulisi paha mieli, jos hengailisin oraansuojelijaporukkani kanssa hyvällä fiiliksellä ja sitten jostain ilmestyisi joku vihjailemaan, että se humanistinen aate, jolle olen omistautunut ja jota rakastan, ei selitä maailmaa täydellisesti. kyllä sitä vähemmästäkin nousee defenssit pintaan.

    minulla on tapa ujuttaa holistista ihmiskuvaa sellaiseen paikkaan, johon sitä ei ehkä sinun mielestäsi tulisi missään nimessä ujuttaa. meillä on tässä selkeästi näkemysero: sinä näet vihreät uhkana, minä näen ne mahdollisuutena. voimme molemmat olla samaan aikaan oikeassa, mutta näkökulmaeromme todennäköisesti estää meitä löytämästä yhteisymmärrystä.

    lopuksi haluan painottaa, että minun kanssani saa ja pitää olla eri mieltä. kestän hyvin lempeää pilkkaa. annetaan kuitenkin välillä niille pavuille mahdollisuus.

    give peas a change, bro!

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, kiitos rehellisyydestä (tuo eka kappaleesi)! Arvostan todella.
      Arvelinkin että taustalla oli muuta kuin yksi kaffela.

      Tiedän että tiedät Paunion kirjan. Tiedän Paunion argumenttien vaikutuksen vihreissä. Osa huutaa kirjan kannet kiinni, osa uskaltaa katsoa.
      Ja voin myös kuvitella miten sen nimeäminen jo vaikutti. Kaikki on kuitenkin uskallettava kohdata, vai mitä? Myös epämiellyttäviä totuuksia ja ei-haluttavaa tietoa, jotta vaihtoehtoisia totuuksia voisi tunnistaa ja niitä vastaan taistella.

      Syster, du har en vän här!

      jope

      Poista
  26. vesa

    better call saul -hekumani on sammumaton: jaksan katsoa sarjaa vaikka kuinka monta kertaa. sillä on suuri lohdutusarvo.

    telkkarilla on ihmeellinen vaikutus. yksi ystäväni katsoo krapulassa ampumahiihtoa, koska sanoo sen rauhoittavan mieltä; ihan sama mikä toksiinien myrsky omassa sisimmässä myllertää.

    minua tyynnyttää saulin kaltainen sarja. jos on ollut rankka päivä, valitsen mahdollisimman monta jaksoa peräkkäin ja töllään stressihormonit lisääntymiskyvyttömiksi.

    eikä mikään palauta maailmaa radalleen niin tehokkaasti kuin varmakätinen ja luontevana kameran edessä kääntyilevä mike ehrmantraut.

    meri

    VastaaPoista
  27. Mitä tulee Juhan aiheeseen niin voisin ajatella niin että äänestäminen on myös ääni edustukselliselle demokratialle. Hieman kärjistäen niin että jos äänestäjien enemmistö ei äänestä, ei demokratia saa kannatusta ja mandaattia vaan joku muu järjestelmä, joka jää myös samalla tuntemattomaksi, hämäräksi.
    Ehkä laajan äänestämisen voisi ajatella lisäävän yhteiskuntarauhaa, ainakin sen tunnetta.

    Ajattelen myös niin ettei ehdokkaani tarvitse ajatella kaikista samoista asioista kuten minä. Jos ajattelisin että hyvä ehdokaalla olisi mahdollisimman paljon minun käsityksiäni muistuttava ohjelma, niin loogisestihan silloin pitäisin itseäni kaikkein parhaana mahdollisena ehdokkaana vaaleissa. Ei hyvä.

    Olenkin em. periaatteen vuoksi äänestänyt useinkin ehdokkaita joiden kanssa olen ollut isoistakin kysymyksistä eri mieltä, jos sen sijaan arvostan ehdokasta ja hänen muuta ajatteluaan. Tämä on minulle helppoa koska minulla ei ole enää ollut aikoihin varsinaista puoluekantaa. Äänestin ennenkin hyvin hajanaisesti mutta aina jokaisissa vaaleissa. Olen äänestänyt jokaista "punavihreää" puoluetta jossakin niiden vaihessa useitakin kertoja ja ainakin kolmea muuta puoluetta.

    Tässä nykyinen ei-ideologisuuteen pyrkivä ajatusmaailmani on ihme kyllä linjassa äänestämiseni kanssa. En kuitenkaan valitse ehdokastani ensisijaisesti "henkilön perusteella" vaan tämän henkilön esittämien ajatusten, ohjelman, toimintaehdotusten. Ja jos on ihan pakko, äänestän myös antiikin Kreikan henkeen taktisesti. Niin teinkin juuri nyt kuntavaaleissa ja edellisissä pressanvaaleissa ekalla kierroksella. Tälläinen ote äänestämiseen, tekee sen ehkä helpommaksi. En hirttäydy vaatimaan "puolueeltani" tai ehdokkaaltani täydellistä osumaa. Elämä on rosoista, kaikki me olemme joistakin asiosta eri mieltä, en anna sen säikyttää itseäni äänestämään tyhjää.

    Mutta kyllä joo, mielestäni äänestäminen on tärkeää kansanvallan idean vuoksi.
    Hallitus, poliittinen virkamieskunta ja eduskunta on hyvä säännöllisin välein laittaa katkolle kansalaisten äänillä. Valtiomahtiin nimeltä media voi vaikuttaa sitten (ehkä?) samalla tavalla kuin haluaminsa tuotteiden (esim. Reilun kaupan hunajan, jota just äsken ostin Alepasta) saatavuuteen: kuluttamalla tai kuluttamatta jättämällä.
    Nyt ainakin Helsingissä kansanvalta toteutui suhteellisen aidosti kun helsinkiläiset saivat käytännössä suoraan vaikuttaa pormestarinsa valintaan.
    (Ja meri, vastasin sulle ilolla yllä, jos et sattunut huomaamaan)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin Marjatta sulle vielä viestin kohtaan 18:41.
      jope

      Poista
  28. jope

    ihanaa. rutistan sua. jos se sinua yhtään lohduttaa, niin voin kertoa yhdestä negatiivisesta palautteesta, jonka sain eräältä ystävältäni tässä hiljakkoin. oli puhe yhdestä kirjasta, jonka teesit olin hänen mielestään käsittänyt ihan pieleen. hän sanoi, että jos ymmärtää noin kammottavan väärin niin kuin minä teen, niin kannattaisiko kuluttaa ihan pikku hetki itsereflektioon ja miettiä, mistä tällainen käsitys kumpuaa. että onkohan se sittenkään sen kirjan ylitsevuotavaa typeryyttä vai vaan merin ylimielistä ja ärsyttävää opponointia.

    ja kiva kun jatkoit tuota juhan teemaa, vihdoinkin.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, juodaan Reilut kahvit Hopiassa joskus. Tuolla aiemmin annoin jo tuntomerkit itsestäni:)
      jope

      Poista
  29. Ehkä on parempi kirjoittaa tänne kuin tuonne väleihin.

    Jope, kirjoitin rehellisesti, miltä MINUSTA TUNTUU ja paras ilmaus mitä löysin kuvaamaan sitä oli tuo kusetus. Ei se minusta niin kauhean brutaali ole, huijaus ... koitin saada hymyä mukaan "rumalla sanalla".

    Se teksti kuulostaa minulle kyllä ihan eriltä kokonaisena ja value-sanalla. Ja onhan siinä tietysti muutakin ympärillä, mm. edessä tärkeä sana Sorry, joka jo muuttaa sävyn täysin, saattaa olla taustakuvaakin jne. Minäkin taidan etsiä tuon vihreän kahvilan seuraavalla Helsingin reissullani, niin kuuluisa siitä nyt on tullut, ja katsoa, miltä se taulu tuntuu.

    Olen Jope pettynyt siihen, että sinä viet keskustelun aina samaan ääripäätilanteeseen, siihenkin viittasin tuolla k-sanalla.
    Eikö sinusta tunnu ollenkaan, että myös sinun ilmaisussasi saattaisi olla jotain tarkistettavaa, jos saat toiset reagoimaan näin? Etkö katso, että sinulla on edes pieni osuus siihen, että kirjoituksesi saa yhä uudelleen toisessa aikaan epäluuloa?

    Ei minulla ole tähän muuta sanottavaa.
    Koitan nähdä selkeästi ja tiedän olevani aika avarakatseinen. En pidä sellaisesta, että asioita päivitellään ja kauhistellaan, kuten nyt tällä kertaa Jope suhtauduit tuohon melko viattomaan kylttiin. Rauhallinen tarkastelu on aina parempi.

    Olen pahoillani Jope, että olet loukkaantunut, ilmeisesti enää minuun. Toivon, että voimme taas palata normaaliin keskusteluun.

    Kahvista vielä.
    Pidän torikahviloista ja kotipullan tyyppisestä pullasta. Vesa taidat olla oikein leipojamestari. Eiköhän me järjestetä joskus picknick Espan puistossa koko sakki. Vesa tuo korvapuustit ja me muut muuta. (Ja jos voisi toivoa, niin J--- olisi mukana.)

    Ja Juhan kysymykseen äänestämisestä: kyllä kiitos! Olen aina äänestänyt henkilöä, jonka uskon työskentelevän yhteisön hyväksi ja pystyvän yhteistyöhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tätä ketjua nyt aamulla vielä uudestaan. :)

      Picknick - piknik se on tai eväsretki.

      Mukavaa päivää kaikille. Erityisesti Jopelle.
      Päätetään, että tästä tulee hyvä päivä.
      Meillä paistaa lupaavasti aurinko.

      Poista
    2. Hyvää eväsretkeä Marjatta teille, ja paljon aurinkoa !

      Ääenstäminen on juuri noin ja myös kiinni pitämistä yhteiskuntajärjestyksestä. Itse toivon että uskallettaisiin käyttää vaikka kuntatasolla enemmän ns. kansanäänestyksiä.
      Kannatan paikallisuutta ja ruohonjuuritasoa.
      Kansanäänestykset edustuksellisen demokratian ohella varmasti osalllistaisivat ihmisiä enemmän.
      Hyvässä yhteiskunnassa kansalaiset voivat kokea, että heidän aktivismillaan tai äänestämisellä on merkitystä.
      Tämä koskee tietenkin kaikkea kansalaisvaikuttamista eikä vain ennalta sovittua hyväksyttä kansalaisvaikuttamista.
      Mihinkään huutoäänestysvaltioon (mitä kansanäänestykset olisivat pahimmillaan) en kuitenkaan usko.
      Mitä lahjakkaampia, mitä monipuolisempia päätttäjiä meillä on, sitä parempi. Siksi yritänkin aina arvostaa politiikkojen työtä kuten vaikka nykyistä hallitustakin, vaikka toki arvosteltavaa on. En kuitenkaan pitänyt siitä että Sipilän kampittaminen alkoi välittömästi kun uusi hallitus saatiin aikaan ja tällä kertaa mielestäni hallituksen arvosteluun sotkeutui liikaa myös henkilökohtaisen tasolle menevää kritiikkiä.

      Mutta Englannissa on rohkea PM nyt. Toki sitä oli edeltäväkin, kun uskalsi viedä brexitin kansanäänestykseen. Taas siellä vaalit. Nyt tulee mielenkiintoista kun skoteilla on mukana itsenäistymisajatuksia.


      jope

      Poista
    3. Marjatta ja muut, jos joskus päätämme pitää eväsretken, niin toki leivon sinne korvapuustit:)

      Poista
  30. juha, marjatta. englantilaisessa tiedelehdessä kirjoitettiin äskettäin siitä, miten euroopassa maahanmuuttokielteisiä puolueita, usein populistisiksi kutsuttuja puolueita äänestävät ovat keskimäärin taipuvaisempia negatiivisuuteen kuin muut. voimakkaimmin negatiivisiin ärsytyksiin reagoivat ihmiset ovat muita todennäköisemmin epäileväisiä uusia ihmisiä ja lähestymistapoja kohtaan. heitä houkuttavat poliittiset ohjelmat, joiden he uskovat rajoittava haavoittuvuuttaan. olisiko kyse jonkinlaisesta negatiivisuusvinoumasta, jota meillä suomessakin esiintyy.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin täsmälleen on, meri. Tunnistan sen jossakin määrin itsessänikin. Enkä häpeä tunnustaa sitä. Ortodoksisuuttani.

      Mutta toinen juttu on sitten mitä me nimitämme negatiivisuudeksi tai populismiksi, tai epäilyttävyydeksi jne.
      Miksi me määrittelemme miinusmerkillä tai populismilla juuri nuo asiat, sehän ei ole mitenkään absoluuttisesti totta, vaan arvojen valinta, arvotus.

      Viime vaaleissa oli hyvää se että nyt käytettiin rohkeasti tietyissä asiakysymyksissä populismin käsitettä myös opposition lausumista. Siis ammattitoimittajien tahoilta.

      Yhtä hyvin muutos, jatkuva muutos ja muutoksen muutoksen josta esim. Juha Siltala on puhunut, voidaan katsoa kielteiseksi asiaksi.

      Kiihkomieliset globalistit ärsyyntyvät myös hyvin voimakkaasti ja kielteisesti jos heidän maailmankuvansa perusasetuksia (esim. EU, Nato, vapaa kauppa) arvostelee.
      Esimerkkinä Soros, joka raivoaa rahoillaan ja rahoituksillaan hidastajia, säilyttäjiä vastaaan ja masinoi erilaisia liikkeitä.

      Eli plussamme ja miinuksemme eivät kerro suoraan todellisuudesta suoraan, vaan myös omista arvotuksistamme.
      Minulle säilyttävyyteen pyrkivä ajatusmaailma on pääsääntöisesti (ei pikkuasioiden puritanismissa, esim. etnisyyksien välttelyssä) ehdottomasti positiivinen ilmiö ja populismista kaukana. Jälkimmäistä siksi että säilyttävyys/klassinen (kulttuuri)konservatiivisuus on todella heikossa hapessa maailmalla näinä aikoina.
      Toisaalta ei maailmaa voi pysäyttäkään, ei se olisi elävää elämää! Kaikki muuttuu, kukaan ei voi sille mitään.
      Mutta hidastaminen globalismin suhteen olisi todella paikallaan, siinä olisi mulle antivallankumousta tarpeeksi.
      Kunpa näihin löytyisi jokin keskitie, jossa mahdollisimman moni ihminen ja ihmisryhmä eri puolella maailmaa voittaa eniten eikä Wall Street tai mikään ideologia, vasemmistolainen, oikeistolainen, sinänsä.

      jope

      Poista
    2. (Jope, kirjoitin tätä samaan aikaan kanssasi.)

      Herättää ajatuksia tuo taipumus. Joku laumaa suojaava atavistinen kaiku? Löydän sen itsestänikin. Esimerkiksi kun en näe anarkistista yhteiskuntaa mahdolliseksi. Olen siis negatiivinen ennakoimatonta muutosta kohtaan, koska uskon nykyisen yhteiskuntarakenteen mielekkyyteen. Tuo meissä piilevä negatiivisuuden merkitys määrittyy mielestäni aina arvojen perusteella. Yleinen ihmisyys vastaan suljettu turvallisuus. Sinä nähdäkseni elementaarinen jako tuon negatiivisuuden rekisterinä. Populismin löydän itsestäni todella helposti arvojani tonkimalla. Vaikkapa juuri tuosta anarkismin vastustuksestani. Kärjistäminen sen suhteen on helppoa luomalla kauhukuvia sen seurauksista. Pitäytymällä kirjaimellisessa tulkinnassani anarkismista valtion purkamisena ja hajautettuna kansalaistoimintana olen populisti, kyse on olkiukkomaisesta dystopiasta jonka luon päässäni. (Huom! Olkiukko ei aina ole merkki epätodesta päättelemisestä!)

      Kun suhteuttaa negatiivisuutensa arvoihinsa saa tulokseksi populisminsa laadun ja summan. Eli se, mihin kokee olevan sallittua suhtautua negatiivisesti, on tärkeä kysymys tuossa yhtälössä.

      Poista
    3. Just. Juuri tuon vuoksi ei kai pitäisikään tehdä jakoja neg./pos. tai optimisti/pessimisti, koska noilla merkeillä useimmiten vain ilmaisemme oman asemamme suhteessa toisiin, määrittelemme arvomme niillä etuliitteillä joiden katsomme positiivisesti edustavan juuri meidän arvojamme.
      Ehkä pitäisi mieluummin tutkia ajatusten ja asenteiden suhdetta realismiin, mahdollisuuksiin todellisessa maailmassa. Mahdollista maailmaa.

      Populismi sanaa käytän itsekin, mutta jo sen määrittely on lähes mahdoton tehtävä, jolloin se jää viittaamaan hyvin epämääräisesti milloin mihinkin. Eikä sitä termiä voi varata vain omille inhokeilleen.
      Huh, politiikka, se taitaa olla sittenkin...jotenkin...likaista.

      Olen tänään miettinyt paljon em. juttuja. Ja kyllä myös sitä omaa poleemisuuttani.

      Harmistuneena omaan yliavoimuteeni ja kuin sattuman kautta viisaan tutun ortodoksin tavanneena, olen tuskastunut nyt siihen että jo aikoja sitten valitsemani "apathia" maailman menon suhteen, ei ole vielä siirtynyt kunnolla suuhuni.
      Mietin jopa lestadiolaisia, myönteisessä mielessä. He elävät tässä maailmassa sen kummemmin riitelemättä sen kanssa vaikka maailman arvot ovat täydessä ristiriidassa heidän arvojensa kanssa. Hommat "maailman" kanssa hoidetaan, kuten työ, mutta muuten oma (perhe)leiri ei ota siihen kantaa, se tapahtuu mikä tapahtuu, sitä katsellaan mieluummin sivusta. Maailma menee sitä kohti mitä menee. Itsellä (niillä) on selvästi toinen tie.

      En tiedä onko, olisiko tuo apathia raukkamaista kelkasta hyppäämistä, maailman eettisten velvollisuuksien heitteillejättöä vai kelpo selviämiskeino kaiken keskellä silloin kun oma vakaumus ei osu maailman sille tarjoamaan tilaan.

      Jos olisin esim. kahvilakommentointi sijasta eilen käynyt siellä kahvilla, hymähtänyt, antanut olla, lueskellut vaikkapa Lutherin Vähä-katekismusta mietiskellen tai vaikkapa Tranströmerin runoja (se iso keltainen kirja pistää silmään aina hyllystäni), luulen että olisin muutaman senttimetrin pidemmällä elämäntaipaleellani.
      Kill Your Darlings? Tai paasto?
      Ehkä minun pitäisi tappaa poliittinen karnevalisti/intoilija itsestäni tai paastota se pois? Voisin kokea sellaisen toisaalta tekopyhäksi sosiaaliseksi pihtailuksi, mutta toisaalta olen kaivannut myös uutta tilaa itseeni. Olen puhunut jo pitkään erilaisia ideologioita vastaan, mutta ehkä pitäisi sittenkin mennä pidämmälle ja valita tuo "apathia" stoalaisessa mielessä ja suhteessa maailman menoon. Sydämen voi säilyttää kyllä tallessa suhteessa itselle tärkeimpiin asioihin.

      jope

      Poista
    4. Meri mainitsee tuolla edellä negatiivisuuden populismin piirteenä. Erityinen osa negatiivisuutta, mikä saa minut aina kavahtamaan populismia, on siihen yleensä, usein. vaiko aina, liittyvä ylemmyydentuntoisuus ja pilkallisuus.

      On kolumnisteja ja blogikirjoittajia, joiden ainoa tyyli on ivallisuus kaikkea elämänmyönteisyyttä kohtaan. Ilkeily. Sanojen vääntely ja virheiden etsiminen detaljeista.

      Miten he oikein jaksavat elää sen kanssa!

      Tein pitkän metsäkävelyn uskonnonopeystäväni kanssa. Puhuimme mm. tästä. Olemme molemmat vilpittömyyden ja toisten auttamisen kannalla niin politiikassa kuin kaikessa muussakin.

      Poista
    5. jope

      minä ajattelin viime yönä sanoja niiden tarkoitusta. ihmiselle on annettu sanat viestiä ja ajatella, kertoa ja kysyä, hyväillä ja lohduttaa. sanat ovat tavattoman järisyttäviä, koska niiden myötä syttyy valo ja syntyy yhteys. tästä huolimatta sitä lankeaa kaikenlaiseen vattuiluun ja ne sanat, kauniit ja kallisarvoiset, lankeavat tietysti mukana. joskus sitä huomaa, että jotakin tiettyä sanaa ei voi enää käyttää kuten ennen. se on hätkähdyttävä havainto. että sanatkin voivat pilaantua.

      en ole koskaan ollut ripillä, mutta haluaisin joskus mennä, koska se on varmaankin niitä harvoja tilanteita, joissa on pakko puhua pelkästään totta, ilman hämäryyttä tai ivailua.

      marjatta

      koska puhe on teko, mielestäni ihmisten on näistä ivallisista sanoistaan vastattava. kynällä voi haavoittaa paljon enemmän kuin miekalla. se tietää suuria säästöjä puolustusmenoissa. aseet voidaan lopultakin takoa auroiksi, kun kohdistetaan vain riittävä määrä inhopuhetta ja kynänjälkeä kulloisenkin vihollisen suuntaan. miksi terroristit käyttävät lievempiä keinoja — pommeja — kun saisivat massiivisemman tuhovaikutuksen blogikirjoituksilla?

      ps. terveisiä hietaniemen hautausmaalta.
      kävin parilla haudalla, muun muassa erään hiljakkoin kuolleen ihmisen, jonka hautakivessä ei ollut vielä edes nimeä. ihminen on kummallisessa välitilassa ennen kuin kullattu nimi ilmestyy koverrettuna kivipaaden pintaan.

      k:n haudalla hyppelehti varpunen. mietin, oliko se hän. vai onko varpusilla jokin sopimus tulla taivaasta aina lohduttamaan kaipaavia. ja kaipaanhan minä. niin pirusti.

      meri

      Poista
    6. Eiköhän se ollut hän, koska sinulla, meri, tuli se mieleen.

      Ajatelkaa, joku viaton pikkutyttö laittaa - mitä ne nuorten kanavat nyt ovatkaan, niin sinne - kuvan kömpelösti rakentamastaan keppihevosesta, ja siitä alkaa alaspainaminen. Tai poika harjoittelee räpin, pitkään emmittyään, klik, hänestä se on sillä hetkellä mahtava, mutta eipä ole enää puolen tunnin päästä.

      Jos lasten ilkkumista toisilleen ei lopeteta, niin siellähän itää kunnon ivapopulismin siemen.

      Poista
    7. meri, sananvapaus tosiaan tarkoittaa myös ilman muuta selkeää vastuuta sananvapaudessa sanotuista sanoista. Niin itse tekstiä, kommentteja ja kommenttien kommentteja. Ja sitä me puhumme.
      Lähtökohta ei aina voi olla kuitenkaan mahdollisimman kauniiden ja turvallisten sanojen sanominen koko ajan kaikesta ja niistä poikkeamien välttäminen, ei sekään olisi tervettä kielenkäyttöä, mutta aina tulisi rakentaa jos mahdollista, ja hajottaa kieltä vain silloin kuin se on väistämätöntä ja aivan välttämätöntä.
      Lasten kanssa on tietenkin noin kuten Marjatta sanoikin.

      Ajattelen ehkä niin, etten usko sen enempää hiljaisuteen itseisarvona kuin rehelliseen sanomiseenkaan arvona sinänsä. Mutta jos mukavuutta ja olemisen helppoutta ajattelee, niin en muista kertaakaan harmitelleeni tai katuneeni sitä että olen ollut jossakin keskustelupöydässä tai kokouksessa hiljaa ja mitään sanomatta.
      Toki hiljaisuuskin voi olla kuin haavoittava sana, ja usein onkin.
      Mutta silti on niin että maailman syytämiä miljoonia impulsseja ei kannatakaan seurata koko ajan.
      Tv-uutisten seuraamisen jätin jo viime vuonna satunnaiseksi ja se toikin lisää laatua elämiseen ihan niin kuin kauan sitten jo hesarin tilaamatta jättäminen aamuihin. Nykyään vilkaisen sen vain netistä iltapäivällä pikaisesti ja luen vain kiinnostavimmat artikkelit. Olen valitettavasti yhtä nopea kirjoittamaan ja puhumaan kuin maailmakin on, mutta osaan olla busterkeatoninakin, jos haluan.

      Keksin tähän lopuksi käsitteen "sananvapausvastuu."
      Kökkö sanahirviö, mutta tuo kyllä sisältää molemmat vakavat puolet sanomisesta ja kirjoittamisesta. Jos vastuun littää perään noin, niin se ainakin muistuttaa että vastuu liittyy tässäkin vapauteen.

      jope

      Poista
    8. jope

      sanoista assosioituu nyt mieleen kommentoinnin haasteellisuus yleensä. minulla on aika skitsofreeninen olo kaikenlaisen kommentoinnin suhteen. toisaalta rakastan diskurssia ja imponoivaa debattia ja toisaalta saan hirveitä ahdistuksia siitä, että se menee niin usein harakoille.

      koska olen erakkoinen ihminen, elän omassa blogissani tiettyjen periaatteitten mukaan. en rupea ehdoin tahdoin juttusille esim. pseudotieteellisten, homo- ja transfobisten tai muun vastaavan porukan kanssa - en edes niin sanotun sananvapauden nimissä.

      roskan erottaminen järkipuheestä on minulle tärkeää. sallimalla alamittaiset kommentit on minusta käytännössä typerien mielipiteiden levittämiseen osallistumista ja eräänlainen hiljainen hyväksyntä sille, että tuollaisen ääneen sanominen on okei.

      joskus nuorempana tykkäsin kovasti väitellä, perustella, kinata. moni kokemani keskustelu oli rakentava ja monesta olen oppinut paljon. tässä iässä maailma tuntuu olevan niin täynnä ääntä, huutoa ja mielipiteitä, että uskon kohta vaikuttavani parhaiten vaikenemalla.

      meri

      Poista
    9. Samoja ajatuksia. Nyt me kaikki tietty vaietaan, hah, koska hiljaisuutta on tapana arvottaa aina ylös vaikka muuten jotakin Välimeren menoa ihaillaankin.
      Hiljaa olemalla saa viisaan maineen tässä maassa. Ja usein perusteettoman. Tiedämme kaikki sen jutun mitä viisaalle hiljaiselle tapahtuu kun se avaa suunsa. Toki sama kyllä onnistuu suun avaamallakin. Ehkä vieläkin helpommin.

      jope

      Poista
    10. ( En ihan vielä hiljene kokonaan, koska en etsi viisaan mainetta:) jota ei taida enää olla saatavissakaan.
      Ajatus: En tiedä voisiko sananvapausvastuun ulottaa myös lukemiseen, median seuraamiseen esimerkiksi siinä yhteydessä että jos esim. luen vaikkapa artikkelin, kolumnin, kommentin jne. niin minä todella luen sen perinpohjaisesti ja hitaasti, jos aion kommentoida sitä enkä ryntää tekemään dramaattisia johtopäätöksiä mitä kyseinen kirjoitus ei välttämättä sisälläkään.
      Monen lehtijutunhan kanssa käy juuri noin.
      Asioiden omavaltainen yhdisteleminen omien motiivien ja tulkintojen kuljettamana olisi lukijavastuuta, joka lukijan, vastaanottajan, tulisi kantaa siinä kuin sanojan vapaus sisältää tuon sananvapausvastuun.
      Mutta pääperiaate on mielestäni omakohtaisen kokemuksen mukaan mullakin juuri tuo: kun en ole mitään sanonut, kun olen ollut sananmukaisesti "mitäänsanomaton" mies, en ole sitä koskaan katunut. Se on riskitöntä mutta mukavampaa elämää.
      Miesten kanssa muuten, nyt tulee stereotypia...varoitus, onkin yleensä helpompaa olla hiljaa. Tai voidaan jutella vain yhdestä rajoittuneesta asiasta, vaikkapa kirjallisuudesta, ettei se lähde rönsyilemään.
      Kerran töissä yksi työkaveri nainen, kiva, ihana, järkyttyi aidosti kun kerroin ettei me koskaan mun mieskaverien kanssa jutella "parisuhteistamme."
      -Eikö koskaan! se oli ihan hädissään. Kilttinä miehenä annoin ymmärtää että ehkä kyllä joskus kerran vuodessa. Se helpotti häntä hieman. No, ehkä kyllä oikeastikin ihan joskus jutellaan, kerran viidessä vuodessa, silloin kun joku eroaa. jope)

      Poista
    11. Odotan elokuvan Ida alkamista kirjastossa. Ilmaisia elokuvia, nousevat istuimet ja hyvä tila muutoinkin. Hienoa palvelua kirjastolta. Oletteko nähneet ko leffan?

      En ikinä puhu parisuhteeni yksityiskohtia kenellekään. Sen sijaan olen kokenut nolona, kun joku on alkanut kertoa kaikkea intiimiä. Miehelläni sama juttu.

      Poista
    12. Oli kyllä hieno elokuva, kaunis, sopivasti verkkainen, koskettava, upeita mustan ja valkoisen sävyjä.
      Tämähän on saanut palkintoja useilla elokuvafestareilla ja ulkomaisen elokuvan oscarin. Suomessa selitellään aina, että meidän elokuvat ovat liian hitaita amerikkalaiseen makuun. Ei se ole siitä kiinni.

      Minua hymyilyttää Jope tuo sinun, että miesten kanssa pysytään yhdessä ja samassa asiassa. Kukahan se on täällä eniten rönsyillyt ja lähtenyt heti sivupoluille, täysin pois Juhan aiheesta. :) ;) Nyt on hymiöt paikallaan, ettei Jope suutu.

      Alan ymmärtää merin valinnan vaieta ja pitää oma bloginsa rajattuna. Olen tähän asti ajatellut, että pystyn vilpittömyydellä saamaan jopa vihankylväjät ymmärtämään, miten turhaa on täyttää somea pahalla puheella, mutta alan nostaa kädet pystyyn. Kävin taas vähän kokeilemassa eräässä blogissa.

      Poista
    13. Marjatta, nauroin itsekin juuri tuota kun luin lähettämäni kommentin uudestaan, juuri noinhan se on: jos kirjoitetaan harjanvarresta niin minä saan sen kääntymään johonkin poliittis-filosofiseen juttuun alta aikayksikön. Johtuukohan se siitä että mun lapsuuuden kodissa vanhemmat puhui politiikkaa koko ajan avoimesti. Äiti oli melkein kommari, isä aseveli-tannerilainen, eli kiistaa koko ajan, sitä oli hauska seurata sivusta. Isää harmitti paljon se että äiti joka oli Kannakselta ei yhtään kaivannut sinne, kun ei siellä ollut omasta mielestään mitään omistanut ja siksi menettänytkään.

      Vihapuheen kanssa kannattaa kyllä toimia juuri noin. J---:n blogissa oli hyvä kommentti vihapuheeseen tänään otsikolla Työväenkirjallisuus ja kirjoittaminen. Hieman samasta olen itsekin puhunut.
      Mutta on vihapuhetta ollut ennenkin. Itse jonkinlaisena demarina olin nuoruudessa jatkuvasti punaisempien hampaissa ja kyllä sitä sai monenlaista kuulla, mutta ei sitä tajunnut silloin vaatia lainkaan sitä ns. integriteettiä, ajatteli vain että kuuluu asiaan. Nykyään somessa näiden "vaihtoehto"medioiden palstoilla on satoja laittomia uhkauksia kommentointiosastoilla. Vastapuoli osaa kielen ja sen rajat paremmin ja antaa takaisin myös pisteliäästi ja teroitetuin sanoin mutta laillisuuden rajoissa.
      Tässäkin näkyy huono-osaisuus, heikko sosio-ekonominen ja kulttuurinen resurssi, ehkä siinä että "rajakeilla" näyttää olevan päällä voimakas tunne, ettei niillä ole mitään menetettävää ja antavat sitten (väärin tietenkin !) itselleen luvan puhua ja käyttäytyä törkeästi. Hehän tämän kielien turhan ja väärän sodan ilman muuta häviävät, viimeistään juridisesti. Ja some-raivareita koko ajan. Myös ns. paremman väen twitterissä. Jotenkin tuntuukin että aikuisia miehiä ja naisia on aikuisissa miehissä ja naisissa vähemmän kuin (omaan) miesmuistiin.

      jope


      Poista
    14. Hitaus ei ole maasta kiinni. Kun hitautta sanotaan haitaksi, sekoitetaan yleisöt. Hitaus ja toiminta eivät kilpaile keskenään kuten esimerkiksi eivät sinänsä mainiot lee child -kirjat ja pynchonit. On muuten jännää, että kirjallisuuden tai jonkun nykymysiikin kohdalla kilpailua populaarin kanssa ei edes ajatella muuta kuin taloudellisesti. Ei haneke kilpaile jurassic parkin kanssa (siitä ekasta parkista muuten pidän paljon). Eikä suomalainen elokuva ole sen hitaampaa kuin muukaan maailman hidas elokuva (haneken valkoinen nauha esim., josta en muuten lainkaan pitänyt).

      Ida oli mulke 4 pontsin juttu.

      Poista

  31. marjatta

    oma nettihistoriani lähti liikkeelle yhdestä sähköpostilistasta, jossa oli yksi erityisen herkkänahkainen ihminen. hän oli herkkä loukkaantuja, jonka reaktioita välttääkseen muiden oli mietittävä liikkeensä tarkoin. hän käytti herkkänahkaisuutta puolustuskilpenä: olen tällainen enkä voi sille mitään. joku listalainen kyllä kerran napautti, että käytöstään ei voi oikeuttaa luonteellaan, sillä ihminen voi vaikuttaa käytökseensä aina.

    yleensähän ihmisten tunteet vaihtelevat, mutta herkkänahkaisella tunne jää päälle. jos esimerkiksi edelleen muistaa, miten joku loukkasi itseä kymmenen vuotta sitten, reaktio on ollut todella voimakas.

    itseään voi havainnoida niinkin, että tarkkailee, mitä sanoja mieleen loukkaantumisen hetkellä muodostuu. kannattaa kysyä itseltään, pitävätkö ne loukkaamiset todella paikkansa. lohdullista tässä on minusta se, että ihminen voi päättää tehdä asioita toisin. se on vaivalloista mutta mahdollista, koska aivot ovat joustavat. jos ei tee mitään, mitään ei myöskään tapahdu.

    mielensäpahoitus on joskus hyvä juttu, mutta sitä pitäisi harrastaa harvoin ja harkiten. pelkkä uhriutuva mielensäpahoitus on hirvittävän epäkehittävää, älyllisesti velttoa. tarkoitan tässä uhriutujalla sellaista ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan voi sietää syyllistämistä. kaikki hänen toiminnastaan annettu aiheellinenkin kritiikki on samantien syyllistämistä.

    olen miettinyt asiaa, enkä osaa sanoa miksi sosiaalinen media on niin multavaa maaperää kaikenlaiselle yliherkkyydelle ja pöyristymiselle. vuosia sitten jaksoin käydä uuvuttavia ja nopeasti suhteettomaksi eskaloituneita keskusteluja, koska uskoin, että kykenen kohtaamaan erimielisen ihmisen ihmisenä ja laittamaan ahtaalle vain hänen argumenttinsa. ei se niin mennyt, tietenkään.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin se on meri. Olen itse niin paksunahkainen, että olen tulkinnut jonkun liioitellun dramaattisen herkkänahkaisuuden valituksi tyyliksi, komiikaksi, ja yllättynyt, kun tämä henkilö onkin tosissaan. Minusta tuntuu niin oudolta ja nololta, jos aikuinen keskittyy vain itseensä; lapset ovat erikseen, heissä narsismi ja marttyyrius on ohimenevää, he vasta muovautuvat.

      Lainaus Jopelta (haluatko muuten olla jope vai Jope): "Jotenkin tuntuukin että aikuisia miehiä ja naisia on aikuisissa miehissä ja naisissa vähemmän kuin (omaan) miesmuistiin."
      Tätä se on.
      Työväki oli ennen lujaa laatua ja sydämen sivistyneitä, just sellaista kuin väki minun kotiympyröissäni, pientilalliset. Kukaan ei kuunnellut siellä turhia kitinöitä eivätkä ne ihmiset olisi ikinä kuvitelleet kirjoittavansa, eivät olisi ehtineetkään, tuollaista mitä nyt saa lukea kommentteina lehtijuttuihin. Työttömyys ja hyvät sosiaalipalvelut on tuhoisa yhdistelmä. Olen tutuista huomannut, että eniten haukkuvat yhteiskunnan palveluja ja muunmaalaisia ne, jotka elävät tuilla eivätkä anna itse mitään yhteiseksi hyväksi. On muunkinlaisia, mutta valitettavan paljon on näitä narsistisia, flegmaattisia omaan napaan tuijottajia, jotka virkistyvät ja innostuvat vain vihapuheeseen. Olen todennut tämän surullisena, haluaisin tietysti asian olevan toisin.

      Vinkki: Ida, jonka kävin katsomassa, tulee Yle Teemalta ke-iltana, klo 22. Intensiteetiltään hieno elokuva. Ehkä katson uudestaan.
      Minä muuten jätin Netflixin kahden kuukauden jälkeen. Katsoimme sieltä vain The Crown-sarjan ja pari elokuvaa. Käyn niin paljon elokuvateattereissa ja kahdessa leffakerhossa ja nyt huomasin vielä, että kirjastossakin näytetään elokuvia. Pidän elokuvatetterien tunnelmasta, ja tietysti minulla on eläkeläisenä aikaakin lähteä ilalla liikkeelle. Idan katsojat olivat kaikki vanhoja ihmisiä.

      Poista
    2. Jope. Sähläsin sun kommentin kanssa ja se katos vahingossa nettiavaruuteen. Onko sitä sulla vielä tallessa?

      Poista
    3. Ei ole tallella, ei tietenkään. Ei mitään hätää, eihän ne olleet kuin sanoja.

      ( Pääasia että ehdit lukea, sehän sisälsi myös anteeksipyynnön Sinulle siitä että en pysy päivityksesiesi aiheissa aina. Vertasin siihen että joku järjestää ja valmistaa esim. kutsumilleen vieraille synttärit, mutta yksi vieraista alkaa viettää siellä omia juhliaan samaan aikaan.)

      ( meri, mainitsin sinun blogisi kommentissani myös yhtenä harvoista joita ylipäätään luen. Älä huoli, jope-elämästäni ei tiedä kukaan henkilökohtaisesti tuntemani ihminen eli en suosittele enkä ole suositellut näitä sanallisia kohtaamiskanavia kenellekään elävälle sielulle. Miehellä täytyy olla salaisuutensa, hah ha, vaikka näinkin pienet.

      jope

      Poista
    4. Joo muistan hyvin anteeksipyyntös. Älä sinäkään huoli. Ei hätää.

      Poista
  32. jos on, kirjoita mun blogin nimi jollakin sikavaikealla koodikielellä, ettei maailma pääsis sen jäljille.

    meri

    VastaaPoista