sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

SIITÄ SAMPO TERHON VANHASTA KIRJOITUKSESTA, ELI NYT ON PAKKO HENGITTÄÄ TAAS* (päivitetty kohdan 5 osalta 1.5.)

1
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sampo-terho-vuonna-2007-eurooppalaiset-levisivat-luonnonvoima-rotu-vaarassa/

Tuo Sampo Terhon kirjoitus pistää peilin eteeni, oikeastaan Houellebecqin tavoin. Se on samalla tavalla tunteita herättävä kuin äärimmäisen vaikea ja loputon älykkyyskeskustelu: miten keskustella aiheesta neutraalisti ilman rasistista efektiä? Ehkä se on mahdotonta, mutta yritän silti. 

2
Terhon poliittinen koordinaatti vaikuttaa lukemiseeni väistämättä. Se on osa tekstiä. Minulle heräsi kysymys, mitä lausumatonta hänen huoleensa eurooppalaisen kulttuurin säilymisestä sisältyy. Siis kyse on nähdäkseni siitä, kuinka läpinäkyvästi hän - ja kuka tahansa - aihetta käsittelee, kuinka vahvasti antaa itsensä siinä näkyä. Joudun siis myös miettimään juttua lukiessani, miten itse kirjoittaisin aiheesta, miten itse asemoin itseni "rodullisesti". Tässä ja nyt. Missä tunnen olevani kotona ja miksi? Löydänkö minäkin huolen sisäisen tuttuuteni kadottamisesta? Sen kadottamisesta, mikä uskonnottoman eksistentialistin maailmankuvaani ja ihmiskäsitystäni kannattelee? Siitähän tässä on kysymys. Tai oikeastaan: vielä syvemmin on kysymys siitä, kuinka fundamentaalisesti tähän kysymykseen on juuri tässä ajassa ja paikassa vastattava. Vai onko tarpeen vastata ehkä koskaan? Kyse on siis enemmän ajan ja paikan koordinaatista kuin siitä, mitä ja miksi pidän itselleni tärkeimpinä arvoina enemmän kuin joidenkin toisten kulttuurien arvoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itselleen ei tuota jälkimmäistä kysymystä pitäisi samalla esittää. Siinä nimittäin kyllä löydän helposti eroja, esimerkiksi metafyysisin perustein tehtyjen eriarvoistamisien suhteen. Tarvitseeko minun vielä tai koskaan olla huolissani siitä, mitä haluan ehdottomasti sisimmässäni ja ympärilläni säilyttää? Siinä se kysymys. 

Nuo aikamääreet tietenkin mahdollistavat sen, ettei edellä olevaa kysymystä tarvitse esittää aidosti arvojamme haastavalla fundamentaalisella tasolla vaan pelkästään hypoteettisesti tulevaisuutta koskien. Voimmehan loputtomasti kiistellä siitä, onko huoli aiheellinen vai pelkkä olkiukko. Vastausta kun ei koskaan saa, koska läsnäolevaa pistettä ei ajan ja paikan koordinaatista löydy. Siksi vastaan itse näin: sekulaarin valistuksen ja humanismin perinne jossa yksilöä ei arvioida metafyysisin perustein, on minulle tinkimätön arvo. Niin tinkimätön, että jos toisiamme ymmärtämätön kielemme johtaa meidät äärimmäisimpään yhteiseen peliin eli väkivaltaan, voin sitäkin tarvittaessa käyttää. Mutta olen ehkä naiivi kun en moista haastetta heti enkä lähitulevaisuudessa osaa pelätä. 

3
Onko Sampo Terholla sitten tuo huolen olkiukko mielessään? Tätä me ymmärtääkseni sisimmässämme kysymme kun häntä luemme. Ja että miten kukin kokee ukon Terhon (kon)tekstissä ilmenevän. Minusta tuo kysymys on asiallinen ja kaikkein parasta olisi, että Terho tekisi sen itse jo tuossa tekstissään ja viimeistään nyt kommentoidessaan vanhaa juttuaan. Juuri hänen metakommentointinsa laatu sitoo hänet poliittiseen ja rasistiseen yhteyteen. Juuri tämä huomio olisi oleellista tajuta rasismiefektin ongelmassa. Siis korostan: efektin, koska se syntyy tässä ajassa väistämättä ja juuri se Terhon olisi syytä kirjoittaessaan tiedostaa.

Minusta itsestäni tuntuu, että Terhoa puhuttaa myös olkiukko, tai ainakin uskallan väittää että hän tuntee sen mahdollisuudesta tyydytystä eikä siksi reflektoi kylliksi koordinaattiaan kirjoittaessaan - muuta kuin yleiseen rasismipeikkoon viitaten kun vaatii lupaa keskustella asiasta. Mutta tuolloinkaan hän ei mielestäni puhu sisimmästään vaan ulkoistaa ongelman retorisesti. Näin koen. Tuntuu että olkiukko kummittelee tekstissä asiallisuuteen puettuna. 

4
Juuri tuo aiheen ristiriitaisuuden reflektoimattomuus Terhon  puhunnassa mielestäni herättää tätä mielemme vääntöä. Se, miten hän itsestään esittämässään ongelman yhteydessä puhuu, miten itsensä ja arvonsa tai niistä koetun ristiriitaisuuden puhunnassaan (haluaa) paljastaa, on lopulta oleellista. Tässä on tietenkin vain se ongelma, että poliittinen yhteisö, oma lukijakunta, puhuu tämän yksilön taustalla. Niin se vain on. Ja niin mekin häntä luemme. Ei siis vain kukamissäkenelle ja miten puhutaan vaan myös, ja ehkä lopulta oleellisimpana: kuka kuuntelee ja edelleen: keiden puhuja haluaa kuuntelevan.


5
Lopuksi lienee vielä tarkennettava tämä: Sampo Terho ei mielestäni edusta rotuoppia sinänsä. Hän ei mielestäni puhu rotujen paremmuudesta vaan siitä, saammeko säilyttää oman kulttuurimme. Oma kirjoutukseni juuri käsitteleekin sitä, missä määrin tämä kysymys efektoituu rasismina (varsinkin Terhon kannatusjoukoissa) sekä sitä, että mielestäni hänen olisi oltava tarkempi ja läpinäkyvämpi tämän ongelman suhteen. Ellei hän sitten tahallaan jätä rasistiselle efektille mahdollisuutta: 

"Suunnitelmallisuuden sijaan eurooppalaisten laajentuminen tapahtui siis paremminkin luonnonvoimaisena kehityksenä. Saavutettu maailmanlaajuinen voima-asema antoi mahdollisuuden, johon parempaa elämää etsittäessä tartuttiin. Kysymys oli luonnossa yleisesti ilmenevästä lajin tai rodun laajenemisesta, jota esiintyy niin eläimillä kuin kasveilla aina kun siihen tilaisuus ilmaantuu."

Aina kun viitataan luontoon,  tässä luonnonvoimaisuuteen, syntyy samalla liian helposti luonnollisen etuoikeuden efekti. En väitä, että Terho tätä kirjaimellisesti tarkoittaa, mutta hän olisi voinut avata käsitteen käyttöä tässä yhteydessä enemmän. Vaikka voima-asemaan toki viittaa. 


Se mitä ihminen jättää tarkentamatta, missä määrin vastuu siirtyy lukijalle, on tärkeä osa tekstiä. Noin tämän kirjoitukseni voisi oikeastaan tiivistää.

-

*Teksti on kommenttini edellisen postauksen keskustelusta, mutta halusin sen julkaistavan myös näin, ettei se hukkuisi ketjuun. Keskustelua kannattaa muuten käydä lukemassa sieltäkin. Kommentoijien osuus on muutenkin teksti(e)ni muokkaamisen ja päivittymisen osalta oleellinen. Lukiessaan muita huomaa miten itse ajattelee.


(Lukekaa myös uudelleen kirjoitukseni Sininen poika, kuuluu tähän aiheeseen.)



64 kommenttia:

  1. Kulttuuriministeri ei ministerinä ole oikein koskaan ollut arvossaan, ellei hän ole ollut opetus- ja kulttuuriministeri. Pelkäksi kulttuuriministeriksi näyttää kelpaavan kuka tahansa hanuristi, sillä ministeriön knallipäät osaavat kyllä tehtävänsä. Ministerin tehtävänä on olla ministeriönsä päällikkö ja kantaa päätösten poliittinen vastuu, ainakin muodollisesti.

    Soisin kyllä kulttuuriministeriltä laaja-alaista kulttuurin tuntemusta tai edes hyvää käytöstä, mutta Kataisen hallituksen ”kuokkavieras” ei osoittanut hallitsevansa kumpaakaan. Lyhytaikaisia kulttuuriministeriyksiä on jaettu myös hyvävelivirkoina, kuten SDP:n Kalevi Sorsa teki Pentti Holapan ja Arvo Salon nimityksissä. Maalaisliittolaistaustainen monetaristi Jouko Tyyri kuului samaan sarjaan, mutta hänen puoluekannakseen ilmoitetaan virkamies. Miesten kirjailijuus ei tuottanut lisäarvoa kulttuuriministeriydelle.

    Claes Andersson osoitti, millainen saattaisi kulttuuriministeri parhaimmillaan olla, mutta hänen jälkeensä on virkaan valittu juuri niin kevyttä porukkaa kuin maa on ansainnut.

    Sampo Terhon arviointi kulttuuriministerinä on vielä edessä, mutta en usko hänen tekevän kahdessakaan vuodessa kulttuurillemme enempää hallaa tai satoa lukuisia edeltäjiään enemmän. Ymmärrän, että kulttuuriväen enemmistön on vaikeaa jakaa hänen edustamaansa arvomaailmaa. En sitä tavan tallaajana itsekään tee.

    VastaaPoista
  2. Rotu-sanan voisi hyvin muuten korvata termillä väestö tai väestöpooli. Parempi varmaan niin, vaikka väestöjen erot on silti tietenkin olemassa. Itsekään en käytä sanaa rotu, koska se todella kalskahtaa ja tuntuu väärältä.
    Kokonaan toinen juttu on arvotetaanko niitä eroja.
    Jos olemme humanisteja, olemme tietenkin sitä mieltä, että kaikki väestöt ovat lähtökohtaisesti ja peruuttamattomasti samanarvoisia, mutta ei se väestöjen välisiä eroja ja liikkeitä mihinkään poista.

    Jos ette tiedä niin One Human Race-slogan, vaikka onkin faktisesti tämänhetkisen tietämyksen valossa totta (ja hyvä niin!!), on samalla osa poliittisia ja globalistisia missioita. Tavoite on One world, One trade. No, saahan sitä vapaasti kannattaa. Itse en.

    Mutta sanan rotu voi tietenkin upottaa historian jätekuoppaan, siitä olen ihan samaa mieltä.

    Olisi kuitenkin hupsua väittää että esim. aborginaaliväestö on täsmälleen sama asia kuin vaikkapa pohjoisskandinaavinen väestö. Väestömuutoksista jos puhutaan niin sitä on mahdotonta tehdä ilman että väestöpooleja nimetään. Ehkä Terhon olisi pitänyt käyttää noita vaihtoehtoisia termejä. Voi olla että juttu olisi sitten ollut ihan eri, vaikka asiasisältö sama.
    Jos väitetään sitten ettei omassa mielessämme ole lainkaan väestöjen liikkumiseen liittyviä toiveita niin ajatellaanpa sitten vaikkapa venäläisväestöä ja Baltiaa, Ukrainaa ja Krimiä. Ja monia muita, joista meillä tapaa olla vahvoja käsityksiä. Emme me silti nimitä itseämme niiden vuoksi rasisteiksi. Päinvastoin. Olemme varmoja että juuri tässä asiassa juuri me olemme oikealla asialla.

    Jos teemme väestöpoolien liikkumiseen liittyvästä keskustelusta rasismia, en oikein tiedä mitä ajatella, enkä missä on rationalismi. Totta kai väestöjen liikkeistä tulee saada keskustella, jakaa tieteellistä tietoa ja esittää ajatuksiaan ilman leimautumispeikkoa.

    Niille jotka seuraavat näitä väestötieteellisiä artikkeleja tuo juttu on ihan arkipäivää.
    Tämän keskustelun perusteella jopa YK:n väestöraportit ja - mallitkin ovat liian kovaa kamaa ja ei-korrekteja numeroita. En siis linkkaa enkä suosittele.


    jope

    VastaaPoista
  3. Mitä sitten tulee Terhon pitämiseen vääränä miehenä hänen etukäteen varmasti heikoksi arvotetun kulttuurituntemuksen- ja näkemyksensä perusteella niin mitä ajattelussamme tapahtuu, jos otamme vaikkapa Paavo Arhinmäen vertailukohteeksi Jyrki Kataisen hallituksesta?
    Kun Pave nimitettiin niin tiedettiinkö piireissä hänen kulttuurituntemuksensa- ja näkemyksensä yhtä tarkasti laajaksi ja syväksi kuin nyt tiedetään Terhon vastaava ei-riittäväksi.
    Jos ei tiedetty, miksi reaktio oli kuitenkin tyytyväisyys tai ainakin hiljaisuus valinnasta.
    Jospa vastaus onkin että "demokratia on kivaa kun oikeat puoleet voittavat."
    Arhinmäen tapauksessa taisi riittää todisteeksi taidepiireille pelkkä puoluekanta.
    Eli voi meitä. Mitä enemmän tätä jupakkaa ajattelee, ja miltä kannalta tahansa, sitä enemmän alkaa maistua kaksinaismoralismilta ja meidän ihmisten pienuudelta. Antaa sen nyt tehdä ensin se majesteettimunaus ja vasta sitten hutkinta.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope kyllähän Arhinmäki sai tarpeeksi lokaa päälleen varsinkin vasemmistoväeltä. Katsottiin, että hän edustaa vain urheilua ja nuorisokulttuureja.
      Karpelaa kiusatiin kirjahyllyn puuttumisesta ja missitaustasta. Hän ei uskaltanut edes tulla haaatatteluihin, koska pelkäsi mokia ja niistä seuraavaa teilausta.
      Kaikesta ja kaikista vouhkataan liikaa. Huh huh!

      Siirryn siemailemaan simaa ja katsomaan Yle Teema/Femin ohjelmia.

      Poista
  4. Tässä Terhon esseessä on vanhaa käsitteistöä ja sellainen asenne, että joku kulttuuri noin vain katoaa ja eurooppalaisuus on oikeutetusti levinnyt tasokkuutensa ansiosta. Ei puhuta mitään kolonialismista eikä verisistä sodista Amerikan alkuperäisväestöä vastaan. Aika hurja ROTUessee.
    Kyllä rotu-käsite oli jo kymmenen vuotta sitten haudattu. Joskus 50-luvulla lueteltiin kaiken maailman mestitsit ja sambot, mutta ei rotu-käsiettä ole ainakaan kouluissa käytetty vuosikymmeniin.
    Muistattehan, miten Matti Vanhasen isä nosti taannoin esiin aika kauheaa rotuoppia valkoisetn paremmuudesta. Hän oli dementoitunut eikä oikein enää ymmärtänyt peittää sanomaansa.

    No, tuo jääköön omaan arvoonsa. Toivotaan, että Terho on muuttunut noista päivistä ja osaa nähdä muita kulttuureja myös rikkautena eikä vain uhkana.
    Itse olen sitä mieltä, että niissä Euroopan maissa joissa on paljon monikulttuurisuutta, ei ole tapahtunut mitään tuhoa, vaan monipuolistumista. Eurooppalainen ounastelee tuhoa ehkä siksi, että juuri Euroopasta on menty valloittamaan ja korvaamaan muiden alueiden kulttuureja omalla. Voi mennä myös olemaan rinnakkain.

    Vesa nosti edellisen kirjoituksen kommenteissa esiin nykyisen keskustelun ja kirjoittelun epä-älyllisyyden. Olen ollut pitkään täysin samaa mieltä, jo ennen blogiaikaani. Kirjoitin kerran jonnekin yleisöpalstalle ihmetellen aikuisten infantiilistumisesta, kun tuntui, että keskusteluissa ei pohdita rauhallisesti vaan päivitellään ja huudetaan päälle.

    Ylinopeus on siirtynyt kaikkialle, niin että arvostelu tehdään jo etukäteen. Kerran joku julkisuuden henkilö joutui pyytämään kiirehtimistään anteeksi, kun tviitasi johonkin keskusteluohjelmaan ensimmäisten minuuttien aikana moittien ohjelmassa esiintyvää ihmistä alkoholistiksi ja kävi ilmi, että tämä onkin vammainen ja siksi puhe ei soljunut aivan sujuvasti. Tällaista.

    Kiire saa aikaan hermostuneisuutta. Sekin joka haluaisi keskustella rauhallisesti, joutuu provosoiduksi ja mukaan hullunmyllyyn. Minä olen kokenut Jope sinun tuovan tätä meidän keskusteluihimme aika ajoin niillä jutuilla, joita nostat päiviteltäväksi. Anteeksi, syy on varmaan minussa, mutta näin olen kokenut. Kyseenalaistaminen on järkevää, provosointi ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Vesa sanoi myös, että miten sitä olisi jaksanut 70-luvulla aikuisena taide-elämässä. Moni ei jaksanut. Stalkkaus oli mittavaa, yliopistoissakin pahimmillaan kuin Maon kulttuurivallankumouksessa. Olen lukenut joitain muistelmia tuolta ajalta, ja kokenut ilmapiiriin kuvaukset oikeiksi.
      Olin itse nuori aikuinen ja kyllä moni asia hämmensi. Ihmettelin mm. sitä Taisto Sinisalon glorifiointia, pidin sitä nolona. Sotaveteraaneja pilkattiin sotahulluiksi, koska ei huomattu, että amerikkalaiset Vietnamissa on vähän eri juttu. Minua, vaatimatonta, omissa ongelmissani pyörivää opiskelijatyttöä oli kuulemma seurattu, koska olin ollut vuoden USA:ssa. Sain tietää tästä vasta aikuisena ja kyllä olen nauranut makeasti.

      Poista
    2. Marjatta, samaa ovat kertoneet esimerkiksi kirjailijat, joita olen haastatellut. Yliopistolla käännytettiin ihmisiä.

      Itse muistan 70-luvulta Pohjanmaan pikkupaikkakunnan, jossa asuimme. Siellä ei juuri vasemmistolaisia ollut. Ne joita oli, joutuivat kovaan paineeseen. Lestadiolaisilla eli lessuilla oli iso edustus: toisaalta hekin joutuivat ahtaalle. Perheiden aatteelliset taustat tulivat välillä mukaan meidän poikien väleihin ja leikkeihinkin. Joskus kombinaatio oli sellainen, että kommareille annettiin köniin ja joskus tappelimme lestadiolaisten kanssa jne. Ihmisillä oli vanhat kannat asioihin, ja omista periaatteista pidettiin rohkeasti kiinni. Toisaalta oltiin ystäviä ja ystävystyttiin yli aaterajojen: silläkin kadulla, jolla me asuimme, aikuiset puhuivat toisilleen ja me lapset olimme aina keskenämme, useimmiten hyvää pataa.

      Poista
    3. Piti sanoa vahvat kannat, ei "vanhat".

      Poista
  5. Luin Terhon jutun. En havainnut rasismia. "Eurooppalaisten kehityksen suunta on kiistaton, mutta onko siihen tarvetta puuttua ja miten tämä tapahtuisi, onkin sitten laajamittaisen arvokeskustelun kysymys."

    Tässä hän miettii asiaa, joka ei ole ihan helposti poliittisesti ratkaistavissa, jos on ollenkaan. Asiaan voidaan projisoida hyvin monenlaisia "ratkaisuja" (= yrityksiä) aivan vastaajien kannasta riippuen - luulen, että kaikki jäävät lopulta imaginaarisiksi.

    Terhon puhe roduista tuntuu oudolta, vanhanaikaiselta, joskaan en tunne tarpeeksi aluetta. Se mikä tuossa on selvää, on se että Terho kantaa huolta nyky-eurooppalaisista. Ei minusta siinä ole mitään pahaa. Vaikka meillä on valkoisen miehen taakka, on meillä paljon muutakin, myös hyvää.

    Jos tämä kirjoitus on rasismia, niin sitten en ymmärrä asiaa ollenkaan. Jos tämä kirjoitus niveltyy joihinkin radikaaleihin ehdotuksiin ja puolustaa niiden toteuttamista, harkitsen uudelleen.

    VastaaPoista
  6. Vielä mietittyäni saunassa hetken: puhe roduista tuntuu jotenkin liian isolta, homogenisoivalta. Todellisuus on varmasti paljon moninaisempi ja ristiriitaisempi. Tätä ei yleisesityksessä voi oikein ottaa huomioon. Onko tällainen rotuihin palautuva esitys historiallisena hahmotuksena kuvaava on isompi kysymys.

    VastaaPoista
  7. ( Marjatta, olen nyt tässä taas puhunut siitä mitä Juha on esiin nostanut. Niin edellisessäkin ketjussa, jossa Juha kirjoitti aluksi turhautumisestaan telkussa käytyyn terrorismikeskusteluun. Ikävä meille kaikille jos juuri minun sanani herättävät ajatuksen tuollaisesta vaikka muutkin täällä ottavat todella voimakkaasti kantaa, oikeastaan me kaikki. Parhaani teen sanojani asetellessa, olen kovasti ottanut huomioon ja ajattelut sun sanomaasi, mutten tajua miksi juuri mun sanat saa aikaan tätä.
    Ehkä minua luetaan jo ennakkoon niin, että puhun koko ajan musta pilvi otsalla. Välillä se tuntuu hieman epäreilulta.

    Kokeilepa joskus lukea mun kommentti niin että luet sanat siten että näet niiden takana myötätuntoisen, kiltin, hymykuopallisen ja ystävällisen, toki vapaasti ja riippumattomasti ajattelemaan pyrkivän, miehen. Ehkä sitten kuuletkin mut toisin, sillä sävyllä millä mielestäni puhun. )

    Tuo 70-luku kysymys mihin Vesa viittasi jo tuossa aiemmassa ketjussa on hyvä. Olen parilta konkarilta kysynyt voiko aikoja verrata ja heidän kokemuksensa oli että nykyinen jaottelu on paljon rajumpaa. Silloin aikoinaan oli mukana pieni mutta äänekäs "etujoukko", nykyistä etujoukkoa myötäilee paljon isompi porukka ja välineitä huutaa (rasistit, natsit), leimata, luokitella (ne/me) on enemmän ja mukana on suurempi osa kansasta.
    70-luvulla oli mm. Uusi Suomi, nyt lehdistö ja media on poikkeuksellinen yhtenäinen, kuin muuri, muutamissa keskeisissä kysymyksissä, ja en nyt tarkoita maahanmuuttoa.


    Vesa luki näköjään Terhon jutun suurin piirtein samoin kuin minäkin ja monet asiaa ihmetelleet maltilliset ihmiset. Määritelmällistä rasismia siitä ei löydy.
    En väitä että jutun motiivit pitäisi kaikkien hyväksyä, ei tietenkään, eikä sanan rotu käyttämistä, mutta sillä kuka on juuri tuon jutun perusteella esittänyt rasismi-syytöksen on kyllä valtava todistustaakka.

    Luulenkin että rasismi juuri tässä yhteydessä on seurausta kielenkäytön rajojen kontrollin yleisestä löystymisestä ja siitä miten annamme itsellemme luvan radikalisoida kaikkea mikä ei liiku meidän omalla mukavuusalueellamme. Persuissa on mukana rasisteja, se on varmasti selvä. Luultavasti muutamia muissakin puolueissa. Mutta Terhon otsaan en olisi valmis tämän näytön perusteella moista syytöstä kirjoittamaan. Liian hätäinen tuomio. Kaikkien somekirjoittelijoiden (en tarkoita nyt ketään täällä) kannattaisi tutustua rasismiin ilmiönä lakikirjan eikä poliittisen inhon perusteella kenenkään poliittisen toimijan opettamana. Maahanmuuton pohtiminen ja suunnittelu on maahanmuuton pohtimista ja suunnittelua. Sitähän mekin kaikki täällä olemme arvotuksissamme tehneet! Joku toivoo avoimia rajoja, joku hieman pitävämpiä rajoja. Tämä on maailmaa. Welcome to the world.
    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, en nyt tarkoittanut nimenomaan ntätä juttua, vaan niitä vanhoja, Antaa olla.

      Poista
    2. Ok, mutta nyt näitä. Toisen posken hymykuoppa on muuten isompi kuin toisen:)

      Ihan hyvä keskustelu tämä on silti ollut, kaikki ovat uskaltaneet sanoa kantansa. Itse olen jankannut tarkkuutta vakaviin syytöksiin, en puolustanut ketään erityisesti.


      Pidän siitä M kun näet puoluekannoista riippumatta miten paljon politiikkoja kiusataan medioissakin, jopa persoonallisista ominaisuuksista. Ihmettelen miten esim. Sipilän kantti on kestänyt.
      Koko hallitusta tönittiin heti sen muodostamisen jälkeen aivan törkeällä SSS-pilkalla, natsikortilla! Aivan kohtuuton ja mittasuhteeton väite. Muistan hyvin vielä kuka aloitti sen julkisuudessa, mutta antaa olla, koska tuhannet riemastuen menivät tuohon vulgääriin mukaan.
      Nyt ne samat haluavat että netin palstoja pitää siivota. Niin pitääkin mutta itse pitäisi kai antaa esimerkkiä.

      jope

      Poista
  8. Miten te Jope ja Vesa suhtaudutte siihen kun sanotaan, että intiaanikulttuurit tuhoutuivat eurooppalaisten tieltä. Tuhoutuivat noin vain? Tuhoutuivatko juutalaiset natsien tieltä!

    Entä siihen, että tuon esseen mukaan eurooppalaisten laajeneminen ei edennyt suunnitellusti vaan luonnonvoimaisesti?
    Mitä se portugalilaisten, espanjalaisten, ranskalaisten, englantilaisten ja saksalaisten laajeneminen toisiin maanosiin, riistomaiden hankkiminen ja niihin herrakansana asettuminen sitten oli? Eikö se ollut suunniteltua jos mikä?
    Entisten alusmaiden ihmiset kyllä rikastuttavat nykyään ko maiden elämää suuresti. Viimeksi Espanjassa eräs suomalaismies mies alkoi inttää kerskaillen, ettei puhdasta espanjalaista ole enää olemassakaan samalla tavalla kuin on suomalaismiehiä. Mikä huoli!

    Minua huvitti se kohta, jossa väitettiin, että kiinalaiset olivat vellihousuja verrattuna kaukasialaisiin uroihin, eivät uskaltaneet purjehtia valtameren yli valloittamaan muita maanosia, mutta jotkut tutkijat ovat pari vuotta sitten todenneet, että kaukasialaisilla miehilläpä onkin poikkeuksellinen kyky riskinottoon. Minä haluaisin nähdä tuon lähteen! Onko se tämä emeritusproffa Tatu Vanhanen ja ne keihin hän viittasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noihin sanamuotoihin voi tietenkin puuttua, ja hyvät löysitkin.
      En minä niitä ala tässä puolustaa, koska Terhon ministeriys tai eetos ei ole mulle mikään juttu minkä puolustamiseen haluaisin nähdä vaivaa.
      Mun pointti on siinä, että rasistinen tuo kirjoitus ei ollut, j o s pysymme rasismin tieteellisessä ja/tai juridisessa määritelmässä.

      Mutta vaikkapa nuo valitsemasi kohdat voi tietenkin kokea rasistisena kielenkäyttönä, eikä välttämättä kovin väärässä olekaan, mutta jos esitetään ministerin virkaan epäsopisuudesta väite (tällä en tarkoita merin blogia, vaan yleistä keskustelua) niin objektiivisuuden tulisi olla se ohjenuora, koska siinä syytetään itse asiassa silloin rikollisesta puheesta tai kirjoituksesta.
      Me emme voi tehdä rasismista tai fasismista arkipäiväisen puheemme jokapäiväistä sanastoa.
      Juuri niin me olemme mukana normalisoimassa noita asioita, kun hatarasti heitetyt huudot alkavat kärsiä inflaatiosta eivätkä todelliset havainnot johda mihinkään.
      jope

      Poista
    2. Kyllä on ihan totta, että Terho noissa kohden häivyttää tapahtumien ja toimien luonnetta. Joku voisi sanoa, että hän luonnollistaa ja neutraloi tarpeen mukaan eurooppalaisten tekemää väkivaltaa. Tekstin lajityyppi on kokonaisuudessaan omituinen. Miksi tällainen taustoitus nykytilanteen ja tulevaisuuden pohdintaan?

      En kommenteissani kuitenkaan tahtonut puolustaa Terhoa -
      sanoin että en tahdo ottaa selvää koko miehestä - vaan sanoa, että äänekkäimpien olisi hyvä miettiä ennen kuin mies lynkataan rasistina. Ennen kaikkea painotin, että jokaisen taiteilijan kannattaisi keskittyä omiin töihinsä sen sijaan että bongaa rasisteja. Aiheellista on toki pohtia, miksi kulttuuriministeri on kerta toisensa jälkeen valittu niin kuin on valittu: ei juurikaan näyttöjä kulttuurin alueelta.

      Poista
  9. jope

    ei marjatan spekulointi nyt niin kamalan kaukana totuudesta ole. sinähän nappasit mun blogista nimenomaan tuon terhon, vaikka postauksissa oli juttua mm. aamu-tvstä, will selfistä, sodasta, louis therouxin alkoholi-dokumentista, veikko lavista, kusetuksesta ja hitler-parodioista.

    jos haluat vetää maton jonkun kirjoittamani asian alta, voisit poimia aiheen human interestin puolelta. edellisessä keskusteluketjussa kaikki alkoi niin ihanasti, kun päästiin juttelemaan eksistensseistä ja yksityisestä. minua innostaa nimenomaan kaikki mikä menee kohdettaan edemmäs ja antaa tarpeellisia aineksia sen pohtimiseen, mistä vaikkapa olemisen mielekkyys syntyy. toisen ihmisen yllättävän raikas näkökulma johonkin kyseenalaistaa ja voimauttaa samaan aikaan.

    meri

    VastaaPoista
  10. Ei minustakaan olisi kyllä kiva, jos omasta blogistani siepattaisin jokin yksittäinen asia toiseen blogiin reposteltavaksi ja joutuisin sitä sitten siellä puolustamaan moneen kertaan. Tämä varsinkin, kun tiedät jope merin blogiperiaatteet.
    Ymmärrän, miltä meristä tuntuu.

    VastaaPoista
  11. Aina mä saan olla vastaamassa. Itsestäni.
    Kuten sanoin jo aiemmin nappasin sen, koska siinä ketjussa jonka alkua sinäkin meri kehuit (ja olikin kiva keskustella kanssasi) kirjoitit trumpista ja terhosta, tosin lyhesti ja täsmentämättömästi.
    Tulkitsin sen sitten kai täysin väärin, ajattelin että tarkoitit blogisi kommenttia tästä Terhon artikkelista ja vastasin oman ajatukseni pohjalta.

    Asian tuominen kuitenkin tänne, toiseen blogiin, tuosta kuvittelemastani signaalista huolimatta, oli kuitenkin tyhmää. Ymmärrän sen toki. Pyydän anteeksi.
    Yritän koko ajan olla sen suhteen varovainen mitä sanon, kirjoitan täällä.
    Tunne on ollut jo jonkin aikaa että naputan pilkutkin kahden Isosiskon neljän valvovan silmän alla. Koska en someta enkä kirjoita blogia enkä edes kommentoi muualle nykyään kuin tänne, en selvästikään hallitse kaikkia sanattomia blogi-sopimuksia. Mulle on edelleen mysteeri miten samat argumentit mitä puhun vaikkapa työkaverien kanssa ja joilla monilla on hyvinkin samanlainen arvomaailma kun teillä meri ja Marjatta, nämä minun kommenttini eivät herätä lainkaan samanlaisia tunteita.
    Onko kasvoilla sittenkin niin valtava merkitys, ja sanat ilman kasvoja niin heikkoja?
    Ei, nyt en tarvitse vinkkiä että mene jope ja hanki se nettiprofiili, että me tiedetään sun nimi.
    Ymmärrän senkin ihan itse. Eri asia mitä teen.
    Vappuyö. Menen nukkumaan.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että uni tulisi silmään, vielä jotain.
      Jossakin twitter-maailmassa tuollainen keskustelunsiirto olisi kai hyväksyttävää, mutta ei näissä blogeissa tällä tavalla.
      Sanon vielä: multa ajattelematon temppu, ja anteeksi pyydän.

      Jos jotain positiivista niin mun väärintulkinnan vuoksi, mutta merin kustannuksella, saatiin hyvä keskustelu. Minä ainakin tarvitsin kaikki, viiden ihmisen! esittämät näkökulmat. Vaikka omaa kulmaani (en Terhoa) puolustinkin, niin totta kai kaikki sanottu ja ajateltu vaikuttaa nyt mussa. Kiitos siitä.

      jope

      Poista
  12. jope

    minä koen keskusteluissamme hirveät määrät suvaitsevaisuutta ja molemminpuolista kunnioitusta. siis ihan oikeasti. en tiedä ketään, joka olisi noin joustava ja vastaantuleva kuin sinä. osaksi juuri sinun takiasi olen ymmärtänyt, että itseään ei kannata ajaa pienen marginaalin kanssa nurkkaan, josta kukaan ei tule hakemaan pois.

    tykkään luottamuksesta ja koen, että se on kasvanut välillämme paljon. kun ihmisten välillä on luottamus, syntyy kiinteä yhteys, jota ystävyydeksikin kutsutaan. on muuten tutkittua, että yhteiskunnat, joissa ihmiset luottavat toisiinsa, ovat kaikkein kilpailukykyisimpiä. luottamuksella on siis kansantaloudellistakin vaikutusta....!

    olipa vakavamielistä. sanotaan nyt sitten loppuun vaikka tissit, niin kevenee vähän tunnelma.

    meri

    VastaaPoista
  13. Minua muiden blogit inspiroivatja saan ideoita niistä. En ajattele kommentoivani blogisteja vaan aiheita. Niin tämä terhokeissikin syntyi: merin ja jopen ansiosta.

    VastaaPoista
  14. Samaa minäkin sanoin jo tuolla aiemmin, että syntyi ihan hyvä ja inspiroiva keskustelu, mutta ymmärrän myös tuon merin pointin.
    Kello on jo kohta yksi. Olen työstänyt kuvia.
    Öitä ja hyvää toukokuuta kaikille!

    VastaaPoista
  15. jope ja marjatta

    funtsin äsken seljankukkamehun voimin tätä meidän kolmen välistä kemiaa ja löysin täydellisen juutuubin kuvaamaan sitä:

    https://www.youtube.com/watch?v=8N_tupPBtWQ

    meri

    VastaaPoista
  16. Kiitos aamun ilopilleristä meri. Nautin muiden pillereiden jälkiruuakasi. Huikea! :D

    Jope, eiks olekin kiva, että on tällaiset isosiskot sun lähellä!

    "The question is, what is Mahna Mahnam. The question is, who cares."
    Just tämä vois kuvata myös kaikkea turhaa vouhkaamista ja kohujen nostatusta medioissa, mistä Vesakin puhui edellä.

    Minä heräsin kuvitellen poliittisen pilakuvan, jossa ensimmäisessä ruudussa nohevat kaukaasialaiset purjehtivat Portugalista kohti pimeää maailmaa ja toisessa komeat, mutta laiskat negroidit putoilevat homehtuneesta puupaatista Välimereen ennen kuin saavuttavat Kosin rannan. Edesmennyt piirtäjä Kari olisi osannut tehdä tämän niin, että lajityypittelyn hölmöys aukeaa ilman selittelyjä.

    Ilahduin aamun lehtiä lukiessani HS:n Kulttuurisivujen jutusta suomalais-irakilaisesta väitöskirjaa paavi Benedictus XVI:n suhteesta muihin uskontoihin valmistelevasta tietokirjailijasta Emil Antonista. On kyllä aikaansaapa nuori mies. Varmaan rotuselittäjien mielestä suomalaisen äidin veri on päässyt vallitsevaksi.

    Mahna Mahnam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kiitos on, isosiskoja mulla ei ole ollutkaan.
      meri, oikein, oikein mukavat sanat sinulta myös.

      Vappupäivä. Meillä on hassu ja outo tapa, jonka tahdon jakaa teidän kanssa vaikkei tämä mikään face olekaan. Minä ajan kaksi elämänkumppaniani Kaivarin taakse rantaan. He kävelevät sitten vappua juhlivan Kaivarin ja Espan halki ja keskustan läpi, mistä sitten otan neidin ja rouvan takaisin kyytiin. Miksi? Haluan että neiti näkee maailmaa ja ihmisiä, vaikka isä ei jaksa sitä enää katsoa. Tämä pikkukuva kertoo aika paljon omasta asenteestani maailmaan nykyään. Katson sitä sivusta jaksamatta osallistua, olla mukana. Töissä sitten ollaan mukana, 100 %, mutta vapaa-ajalla minimoidaan ihmisiä ja varsinkin ihmisjoukkoja. Hieman ehkä surullista. Yhteisöllisyys on multa kadoksissa.

      Historia on ollut tosiaan yhtä rasismin historiaa. Eurooppalaiset ovat olleet siinä mukana kuten kaikki muutkin kansat ja kulttuurit. Aikoinaan muistan pienen järkytyksen kun sain tietää miksi Afrikan väestö oli ennen eurooppalaisten tuloa niin tavattoman pieni suhteessa maanosan kokoon. Intiaanikulttuurienkaan historia ei ollut kaunista luettavaa sekään.
      Kun ns. alkumyytit, tai alkutilamyytit rapisevat, on hyvä tiedostaa että historialle emme voi enää mitään, mutta ehkä voimme jotain tälle päivälle ja tulevaisuudelle. Pitää jaksaa vain uskoa ihmisten tasavertaisuuteen silloinkin kun he eivät ole kauniita ja kivoja meidän tavallamme.

      jope

      Poista
    2. jope. Sivullisuutes on jotenkin koskettavaa. Miten siitä kerroit...

      Poista
  17. "Miten te Jope ja Vesa suhtaudutte siihen kun sanotaan, että intiaanikulttuurit tuhoutuivat eurooppalaisten tieltä. Tuhoutuivat noin vain? Tuhoutuivatko juutalaiset natsien tieltä!" Marjatta.

    Totta. Terhon pitäisi olla läpinäkyvämpi kielessään. Rasistinen efekti mahdollistuu. (Päivit vielä juttuni 5. kohtaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä olisin Terho, tekisin omalle tekstilleni ruumiinavauksen. Mutta haluaako hän tehdä sitä?

      Poista
    2. Kävin muuten lukeen sen Kantokorven blogiin. Se kohta mihin otso viittaa, ei sinänsä ole rasistinen; se ei viittaa biologiseen ja rodulliseen erinomaisuuteen vaan olosuhteiden eroon. Jos se jotain on, niin ehkä huonoa ankaruuden romantisointia Terhon osalta. Mutta kohdan kyllä VOI sisäistää rasistisesti niin halutessaan. Ja tämä Terhon olisi pitänyt reflektoida tekstissään eksplisiittisesti kun tietää lukijoudensa potentiaalin.

      Se onko tuo olosuhteiden ero ja sen vaikutus ihmisiin tieteellisesti perusteltua retoriikkaa, on loputon suo (kuten älykkyystutkimus osoittaa), niin loputon ettei puoleen tai touseen kannata hirveästi huitoa. Pitää vain muuten olla helevetin tarkka ajattelussaan.

      Poista
  18. Haastan hieman. Miettikääpä kaikki minkälaisia ennakko-oletuksia, arvotuksia ja luokitteluja suomalaisilla, tai suomalaisessa keskustelussa, on jatkuvasti suhteessa Venäjään, venäläisiin, venäläisyyteen.
    Keskustelu pyörii helposti sen ympärillä että meidän pitää "suojautua" niiltä ja niiden arvaamattomuudelta, meidän pitää nopeasti "etsiytyä turvaan", "kun se vielä on mahdollista."

    Aika samanlaista argumentointia kuin mitä kuulemme nationalisteilta suhteessa väestösiirtymiin.

    Mutta sen sijaan tämä yleisesti hyväksytty korrekti pelko (vrt. slogan pelolle ei saa antaa valtaa) onkin sitten ihan eri juttu. Minä näen kyllä ihan selviä yhtäläisyyksiä. Ja ehkä jopa sen rasistisen efektin mistä Juha nyt puhut. Negatiivisen ennakko-oletuksen ainakin.

    Jos arvostamme väestöjen moninaisuutta, miksi sitten kovin moni niin ajatteleva ihminen pitää väestöjen moninaisuutta, eli venäläisäväestöä esim. Virossa, Latviassa väestöongelmana. Siellä kyseisen väestön pitäisi integroitua valtaväestöön ja elää maassa maan tavalla ettei uhan tunnetta olisi.
    Tarkoitan nyt sitä, että ajattelumme pettää meitä liian helposti toisaalla.

    Ymmärrän täysin suomalaisten pelon Venäjän suhteen, sieltä voi odottaa mitä tahansa, se on totta, mutta jos annan itselleni luvan toivoa turvaa Venäjältä, jotta saamme säilyttää nykyisen elämänmuotomme, niin miksi en saa toivoa samaa myös muiden mahdollisten ja ehkä arvaamattomien muutosten suhteen?

    jope

    VastaaPoista
  19. jope, luulen että aika ei ole kypsä tällaisille keskusteluille, vaikkei asiassa pitäisi olla sinänsä mitään omituista - analogiassa on tiettyjä yhtymäkohtia, mutta ei se kuitenkaan ihan kaikilta osin täsmää. en usko, että voimme keskustella tästä asiasta kiihkottomasti, niin se vain on.

    minulle tulee mieleen tilanne nuoruudesta. aloimme vaimoni kanssa - olisimmeko olleet vuoden naimisissa - keskustella lottovoitosta ja siitä, miten mahdollisen lottovoiton käyttäisimme. uskokaa tai älkää, näinkin miellyttävästä yllätyksestä saimme aikaan ensin sanaharkan ja sitten pienoisen riidan. suhde oli muotoutumisvaiheessa. kun ensin olimme avanneet sanaiset arkkumme ja maalanneet esiin haaveemme, ja kun ne sitten eivät kaikin osin osuneet yhteen, aloimme projisoida toisiimme kaikkinaisia epäilyjä sen suhteen, millainen toinen ihminen on, kun ajattelee noin (materialistisesti, idealistisesti jne. jne.) Lopulta olimme siinä, että miten kaksi niin erilaisilla luonteilla varustettua ihmistä ovatkin tekemisissä keskenään... No, riita oli kiivas ja huvittava ja se saatiin sovittua.

    Luulen, että tällaisten asioiden puiminen ei vain onnistu ilman kiihkoilua. Nämä ovat samanlaisia asioita kuin lottovoitto, niitä ei ole tarkoitettu pähkäiltäväksi (itse en juurikaan edes lottoa, kun se on pelkkää rahojen tuhlausta ja kun voitto osuisi kohdalle, se paljastaisi liikaa omasta itsestä tai aiheuttaisi vain jonkinlaisen kriisin).

    Tämä kyseessä oleva asia on verrattavissa lottovoittoon, jota emme ole tilanneet. Normaalit, mukavat ihmiset kriisiytyvät turhaan alkaessaan keskustella. No, onhan tämä paradoksaalista, mutta niin se vaan on. Vähän niin kuin tuo Sampo Terhon essee. Hän yrittää sanoa jotain mielestään tärkeää, hän on huolissaan, mutta herättää lähinnä paskamyrskyn, ehkä hän on ilkeä rasisti, ehkä vain huolestunut kansalainen, jolla on tietynlainen maailmankuva. Tekee mieli olla vaan hiljaa.

    Ja samalla tulee mieleen ajatus Nietzschen hullusta miehestä, joka tuli keskellä kirkasta päivää lyhtyineen torille ja huusi: "Jumala on kuollut!" Miestä pidettiin hulluna, sillä hän tuli sanomansa kanssa liian aikaisin paikalle, vaikka tosiasiassa tapahtuma oli jo tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että globaalisti on jo tapahtunut erinäisiä väestönkasvuun liittyviä asioita, joita emme vieläkään suostu uskomaan. Voi tosiaan olla, että "Jumala on kuollut" koskee eurooppalaista ihmistä, tapahtuma on jo tapahtunut, mutta viesti on vielä kielletty. Voi olla, että mitään ei tehdä eikä olekaan lopulta tehtävissä, ja asiaan voidaan suhtautua hyväksyen tai kieltäen - voidaan esimerkiksi sanoa, ettei eurooppalaisia lopulta edes ole, tai että asialla ei lopulta ole merkitystä, tämä on vain luonnollinen elämänkulku tai että asialle pitäisi tehdä jotain, mutta tällainen protektionismi tuo liikaa mieleen kaikki ne kauheudet, joita väärin rotusäätelyn keinoin ja väärin rotuajattelun voimin on tehty viimeisen sadan vuoden aikana eri puolilla maailmaa juuri tämän länsimaisen rationaliteetin ja koneiston tukemana, tällainen radikaalius on kerta kaikkiaan epäinhimillistä ja mahdotonta (niin kuin onkin), asian voidaan vain antaa olla.

      No niin, olemme kenties yksinkertaisesti liian suuren tapahtuman äärellä, se ei mene kalloomme ja siitä keskustelu saa vain suurta riitaa aikaan sellaisten ihmisten kesken, jotka muutoin voisivat nauttia toistensa seurasta. Sitä paitsi: luulenpa, että maapallolla tapahtuu kaikkea muutakin ennen kuin eurooppalaisiksi kutsumamme ihmiset ovat hävinneet luonnollisen syntymän ja kuoleman prosessien myötä. Voi olla, että tämä pelko on hyvin hypoteettinen koko ihmislajin kannalta. Nopeammat toimet, ihmisideologioista lähtöisin olevat toimet, aiheuttavat aiemmin paljon dramaattisempia vaikutuksia niin luontoon kuin yhteiskuntiinkin ja niiden kerrannaisvaikutusten vuoksi voimme luultavasti lopettaa koko terholaisen spekulaation.

      Tämä vie meidät tietenkin toisen ison kysymyksen eli ympäristökysymyksen äärelle: ehkä senkin suhteen "Jumala on jo kuollut"... tai ainakin kuolemaisillaan, viesti ei vain ole vielä kantautunut korviimme riittävästi ja jatkamme niin kuin ennenkin.

      Poista
  20. Huh, heitit nyt keskustelun tason niin korkelle ettei mulla ole enää resursseja oikein asiaa edes käsitellä.

    En tiedä oliko tuon ekan uuden kommenttisi alku ajatus tuohon heittämääni Venäjä-vertaukseen. Jos oli, myönnän toki ettei todellakaan täsmää vertailu 1:1.
    Toin esiin sen täällä monet kertaa toistamani ajatukset lempiuhreistamme ja niistä jotka savat meiltä kylmemmän käsittelyn. Mikään Venäjän puolustaja en ole (suku Kannakselta jne.) mutta usein vain kalskahtaa kun samaan aikaan toistetaan "pelolle ei saa antaa valtaa" niissä tietyissä asioissa, mutta sitten revitään vaikka mitä mielikuvitusskenaarioita fobioineen melkein zombien-osan meiltä saaneisiin "pahoihin" venäläisiin.

    Mutta sitten ytimeen:

    Nuo todella isot siirtymät mitä tapahtuu väestöissä, kulttuureissa ja luonnossa, ovat todellakin kuvaamaasi mittaluokkaa. Maailma voi olla ihan toisennäköinen vaikkapa jo 50 vuoden kuluttua.
    Jos ajattelemme luontoa vielä pelastettavissa olevana niin silloin olisi varmasti järkevintä että väestöt pysyvät paikoillaan eivätkä vaella korkeimman tai korkeamman (lyhytaikaisen, väliaikaisen, pian romahatavan?) elintason perässä.

    Itse en tunne oikeastaan minkään nyt käsiteltyjen muutosten suhteen minkäänlaista fobiaa -itseni kannalta.

    Mutta kuten sinäkin joka olet selvästi laskenut näiden kahden kommenttisi perusteella asioita yhteen ja saanut summan, jota et halua ajatella, minäkin pelkään tulevaisuutta ja meneillään olevia muutoksia sellaisen ihmisen puolesta joka saattaa elää putoavassa maailmassa vielä vuonna 2100. Sinulla on samanlaisia versoja siellä kotonasi, omissa huoneissaan tällä hetkellä todennäköisesti, nukkumaan käymässä.
    Eikö niin, me halauamme toivottaa kauniita unia, ja unia jotka voivat olla heille hyviä ja tosia vielä vuosikymmentenkin päästä.
    Mua lähes kylmää tämä mitä nyt kirjoitin.
    Kommenttisi avasi nyt koko asian, ja sivupoluista päästiin isoimman äärelle.
    Ja se on totta, että sitä keskustelua on lähes mahdotonta käydä, koska tarjolla ei ole mitään muuta kuin epävarmuutta.

    jope

    VastaaPoista
  21. Tämän aamun sana sopii mielestäni pysäyttävän hengellisen sisältönsä lisäksi argumentaatio-taisteluihin, elintiloista hampaat irvessä kiinni pitämisiin, oman ideologian pyhittämiseen (mikä se sitten onkin), haluun voittaa toinen joko mikro- tai makrotasolla jne. jne.

    jope

    "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?"

    Matteus



    VastaaPoista
  22. Kirjoitin pitkän kommentin ja hävitin sen. Harmi. Ajattelin vain sanoa, että vastuu pitää kantaa kuitenkin päivittäisistä asioista eivätkä lottovoittoa isommat kysymykset kumoa mitään eettisyydestä.

    Vaikeaa tulee silti olemaan jatkossa. Niin globaalisti kuin Suomessakin. Yhä pienempi joukko elättää yhä isomman porukan. Näin se on. Ei tarvitse katsoa kuin palkkanauhaa (kiitos Luojalle, että on vielä työpaikka!) ja verotusosuutta, ja asia konkretisoituu selvästi.

    Poliitikkojen vappujutut tuntuvat pinnallisilta ja röyhkeiltä. Virkamiehet tekevät varsinaisen tosiasioihin perustuvan työn, ja me saamme fiilistellä maailmankuviemme pohjalta erilaisia puolueita ja edustajia. Henkilökohtaisesti pidän poliitikon työtä nimenomaan ja hyvin pitkälle edustustyönä, mannekiinin työnä - toki tärkeänä sellaisena. En kuitenkaan usko, että nykyisessä tilanteessa hallituksen ja opposition reaalisilla toimilla olisi suurtakaan eroa, meidän kansalaisten on vain helpompi / vaikeampi niellä päätöksiä riippuen siitä, millaisilla kasvoilla ja maailmankuvilla hyvin samansuuntaiset päätökset kuorrutetaan. No, ehkä luontosuhteessa on todellisia eroja.

    En ole pitkään aikaan nähnyt oppositiopuolueilla muuta kuin epämääräistä huitomista ja retoriikkaa. Ennen vaaleja tehdään kaikenlaisia silmänkääntötemppuja, luvataan maat ja mannut, puhutaan ihmiset hyvyydellä pyörryksiin, mutta todelliset vaihtoehdot ovat vähissä eivätkä ainakaan kovin pitkälle näiden puhuvien päiden käsissä. Arvostan suomalaista yhteiskuntaa juuri sen vahvan virkamieskoneiston ansioista. Poliittinen ohjaus luo sitten siihen omat kiinnostavat kulmansa.

    jopen sitaatti Matteukselta on minulle henkilökohtaisesti tärkein. Ehkä sitä voi pitää todellisuuspakona, mutta niin se vain on. Henkilökohtaisesti olen elänyt hyvän elämän, tulevaisuus ei siinä mielessä pelota. Mutta kyllä monia huolenaiheita on.


    VastaaPoista
  23. Vesa puki sanoiksi se, miten minäkin ajattelen näistä viime aikaisista keskusteluistamme.

    Näen maailman ja tulevaisuuden kohtalsien hyvänä, enkä koe mitään pelkoa, surua tai huolta muuttuvan maailman takia lapsiani ja lapsenlapsiani katsellessa.
    Jope, kun minä pysähdyn katsomaan nukkuvia "jälkikasvuja" niin tunnen onnea, en huolta.

    Nietzschen hullu mies oli onneton. On hyvä että näkee vain tietyn verran eteenpäin, taakse on minusta taas hyvä nähdä pitkälle, se antaa perspektiiviä.

    Maailma on muuttunut AINA, ja ihmiset muuttuvat siinä mukana. Omien isovanhempieni aikana Suomi oli kehitysmaa, puhumattakaan isoäitini vanhempien Mummun ja Tuffan elämästä 1800-luvun puolella. Lapsillani on ollut tähän asti paljon vauraampaa elämää kuin minulla.
    Talouselämä on aivan liian iso asia tavallsien ihmisen murehdittavaksi (ja minusta epäkiinnostava).
    Mitä sillä on väliä, jos Kiina nousee ja Euroopan mahti vähenee? Tai ihmiset liikkuvat enemmän yli valtioiden rajojen. Monelle tämä juuri on ollut parannusta elämään, esim. omille lapsilleni se on antanut mahdollisuuksia, joita minulla ei vielä ollut.

    Ongelmia on, ja niihin löydetään ratkaisuja, näin on ollut ennenkin. Luotan suuresti tiedemailmaan.

    Maailma muuttuu jope ja muutos on mahdollisuus.
    Voisiko se, että koet maailman niin mustana johtua jostain muusta kuin siitä, että se todella on niin musta? Siihen miten näemme maailman vaikuttaa paljon tietoa enemmän oma luonne ja henkilökohtaiset asiat. Olet monesti kertonut eristyneisyydestäsi; oletko varma, ettet juuri sen vuoksi kasvata huolia maailmantilasta liian suuuriksi?

    VastaaPoista
  24. PS. En tarkoittanut edellä sitä, etteikö esimerkiksi pääministerimme tavassa hoitaa asioita olisi ollut kritisoitavaa, kyllä on - Sipilä ei selvästikään osaa poliittista kulttuuria, ja se näkyy. Mutta lopulta tämä kaikki sinänsä tärkeä on lillukanvarsien perkaamista.

    Vielä hiukan veroista: maksan mieluusti, kunhan saan omat lainani hoidettua ja perheen elätettyä. Olen saanut nauttia globaalisti ajatellen ainutlaatuisen hienosta koulutuksesta ja infrasta, ja maksan mielihyvin osuuteni takaisin ihan kiitollisuudesta sitä kohtaan, että olen elänyt Suomessa historiallisesti ajatellen erittäin etuoikeutetun elämän. Ja minulle on sinänsä sama ovatko ne perheeni lisäksi noin kolme ihmistä, joiden elämän veroillani kustannan minkä värisiä hyvänsä, mitä etnistä taustaa hyvänsä.

    Mutta sen sanon, että kyllä hetken kestäneet kissanpäivät ovat yhteiskunnassamme takana, kun työssäkäyviä on yhä vähemmän, eläkeläisiä kertyy niin ikäihmisistä kuin työkyvyttömistä ja syrjäytyneistä nuorista ja muista hädänalaisista lähimmäisistä.

    Tällaisessa tilanteessa kannattaa kyllä pysähtyä ja miettiä, missä mennään. Ainakin jos on yhtään poliittista vastuuta ja ajatusta nykytasoisen tukiverkoston jatkuvuudesta. Minulle sopii sinänsä vallan hyvin, että pudotetaan kaikkien elintasoa roimasti, nostetaan verot 60 prosenttiin ja jaetaan työtätekevien pussista entistä enemmän niille, jotka ovat kyvyttömiä kantamaan kortensa kekoon, mutta eihän tämä tule yleisesti ottaen toimimaan globaalissa maailmassa. Toki tämä olisi saman suuntaista kuin vihreiden ja vasemmiston ajattelu mutta vielä radikaalimpaa, todellista kristillisdemokratiaa.

    No, lopettelenpa näihin hieman sekaviin tunnelmiin ja jatkan töitäni.

    VastaaPoista
  25. Vesa, tuo lottovoitto-kertomuksesi on osuva juuri tässä keskustelussamme.
    Tuollaista tapahtuu, kun tutustutaan, miten sitä muutoin oppisikaan tuntemaan toista ihmistä, mutta voi tapahtua myös, kun luulee tuntevansa toisen perikotaisin. Minulle oli yllätys, että miehestäni tulikin eläkeläisenä mökki-ihminen ja rakentaja. Meille tuli riitaa mökin hankkimisesta, kun minä olin aina ajatellut, että me emme hanki mitään omaisuutta murheeksemme, vaan elämme vapaina ja nautimme kultuurista ja matkoista, jos rahaa liikenee. No, pitää suoda toiselle sitä, mistä hän nauttii ja tehdä kompromisseja. Ja ehkä se toisen valintakaan ei ole niin huono.
    Kompromisseihin pyrkiminenhän on tärkeää aina yhteisistä asioista sovittaessa. Ei todellakaan tunnu, että sellaista olisi näköpiirissä, kun kuunteli vappupuheita tai luki niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, osut aivan naulan kantaan! Kompromissit vievät elämää - varsinkin yhteisöelämää ja perhe-elämää - eteenpäin.

      Minusta meidän poliittinen järjestelmä on varsin onnistunut, jos verrataan sitä esim. Yhdysvaltoihin, jossa asiat polarisoituvat todella helposti kahden puolueen väliseksi valtataisteluksi. Tosin en ole varma siitä, kuinka minkä verran todelliset päätökset, lobbaukset ja muu valmistelu tehdään taustalla erilaisina sopimuksina, mutta joka tapauksessa päätösten mustavalkoisuus ja sidos oman poliittisen ryhmän arvovaltaan korostuu ja kaikki joudutaan nielemään ikään kuin isompina paloina ja se on aina vaikeampaa.

      Poista
  26. Marjatta! olet ihanan valoisa - arvostan tällaista positiivisuutta, se jos jokin vie elämässä eteenpäin.

    Minulle iskee välillä aina vähän synkempi kausi. Sekin johtuu varmasti henkilökohtaisista syistä. Elämä ei aina hymyile, vaikka materiaalisesti kaikki olisikin kunnossa. Silloin ympäristö ja koko todellisuus värittyy synkemmin värein. Paljon on silti toivoa, siihen luotan. Tieteeseen luotan sinänsä paljonkin, ihmisen metafyysiseen toivoon enemmän, mutta se ei tietenkään realisoidu valitettavasti niin voimakkaasti esimerkiksi poliittisina tekoina.

    VastaaPoista
  27. On tiedekin mennyt kyllä joskus vikaan, kun kaikki mitä kehitetään, myös toteutetaan malttamatta miettiä seurauksia. Atomin halkaisu, koneet jotka vievät ihmiseltä työn... Toisaalta robottikirurgi leikkaa kai tarkemmin kuin ihminen. Olispa robotti leikannut minun käteni eikä toheloiva ihmiskirurgi.
    Itsekulkevat autot kuulostaa pelottavalta. Miten ne toimivat, kun pitää valita ajaako jonkun päälle vai tien sivuun kallioon? Mutta epärationaalisesti tässä kyllä ihmiskuskikin toimii.

    Hyvää työpäivää Vesa! Ja muut!
    Minä alan viettää omaehtoista eläkeläisen päivääni. Minua sosiaalisempi mieheni on ollut jo pari tuntia vapaaehtoistöissä siivoamassa ympäristöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietoala myös tuo töitä jos nyt sitten positiivisesti ajatellaan.

      "Nietzschen hullu mies oli onneton ihminen."

      Se oli sillä tavoin vielä sittenkin liikaa aikalainen.

      (Vaikka niitse julistikin aina olevansa tulevaisuuden filosofi. Joo. Se oli osittain ihan oikeasa. Vasta nykyihminen osaa lukea häntä kyllin viileästi. Aidosti iloiten ja vapautuen.)

      Hieno kommentti filosofiseen keskusteluun (lisäsin marjatta tuon viimisen sanan kun soi paremmin ku irrootin yhteyrestään ton lausees...)

      Samaa aloin miettiä sartresta ja eksistentialisteista vähän yleisemminkin, että ne tunsi sisimmässään pettymystä ja siks mikään ei ollu mitään. Tyhjyydestä piti tehdä sisältö ja aate, palata metafysiikkaan kuin salaa.

      Poista
  28. Marjattaiseni, en minä maailmaa koe mustaksi kun minä siinä elän, en päivittäisissä akteissa, mutta koen isommassa mittasuhteessa että suunta on kohti jäävuorta. Enkä oikestaan itse koe vaan uskon asiantuntijoihin. Siis niihin joihin minä uskon, hah.
    En minäkään ymmärrä miten maailma voisi toimia kymmenmiljardisen väestön kanssa, kun kaaokset alkavat nytkin vallata alaa. En murehdi asiaa, mutta jos ajattelen asiaa, en osaa olla 100 prosenttisen optimisti.
    Mietin myös sitä miksi uskon jotenkin edelleen valtion kokoisiin järjestelmiin enkä One world-juttuihin. Kuten Teemu Keskisarja sanoi Perjantaissa tervettä klassista nationalismia puolustaessaan (sic), ovat valtiot juuri kätevän kokoisia yksiköitä tekemään päätöksiä. En pidä myöskään digitalisoinnista. Siihen liittyy karmivia mahdollisuuksia. Se kaikki myydään meille kyllä kauniissa ja kätevässä paketissa, rationalisuutena, helppoutena, jopa perusteella että-se-nyt-vaan-on-kato-tätä-päivää. Ja sitä se onkin. Mutta onko se maailman ja ihmisen yhteinen yleinen hyvä?

    Periaatteellisesti kehitystä/muutosta ei pidä sen enempää lähtökohtaisesti vastustaa kuin sen puolesta intoillakaan.
    Pitää katsoa puun hedelmät ja ajatella sen mukaan.
    Jokin ison rahan, arvovapauden, viihteen, nautinnon, kaiken joustavuuden ja jatkuvan ja pysyvän muutoksen valta, voima maailmaa mielestäni nyt vie.
    Sitä jotenkin intuitiivisesti kyllä vastustan. Kriittisyys on usein myös hyvin positiivinen voima. Haluta parempaa kuin tätä.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmennän. Tuo "Keskisarjan" nationalismi viittasi siihen nationalismiin joka on mm. mahdollistanut meille sen hyvän mistä nyt haluamme pitää kiinni ja jota ei saa "purkaa."
      Puhun tietenkin hyvinvointivaltiosta. Eurooppa joka syntyi 1800-luvulla itsenäistymisten kautta, nationalismin kautta, tuotti juuri noita valtionkokoisia paketteja, joissa on ja oli helppoa päättää asioista.
      Ensimmäinen selvästi ei-nationalistinen valtio, NL, oli internationalistinen ja vaikka tässäkään ei analogia kokonaan toimi, globaalia maailmaa voidaan arvostella nimenomaan tuon todella vahvan internationalistisen idean kautta.
      Mulle on ihan selvä että paikallisuuden/klassisen nationalismin valta ja idea on useimmiten parempi malli. Lähempänä ruohoa tiedetään mitä maan mullassa tapahtuu.

      Sitten on kokonaan eri asia missä ja miten sanaa nationalismi, kansallisuus nykyään käytetään. Mutta terveen valtiollisuuden, kansallisuuden saavutuksia se ei poista mihinkään.
      En tiedä mikä ihmiset on lumonnut uskomaan keskittyvään valtaan, maanosan kokoisiin poliittisiin alueisiin, yhdenmukaisuuteen?
      Mikä ihme saa meidät pitämään numerosta One.
      Minusta monta on yleensä parempi kuin yksi.
      Mulle globalismin idea on talousmetsän idea.
      Poistetaan metsän rajat ja määritelmä ja ajatellaan että tämä on nyt se kaunein ja paras mahdollinen metsä eikä muita metsiä ole olemassakaan.
      Tuon tämän esiin siksi että juuri tältä alueelta löydän joitakin yhteisiä kantoja Terhon kanssa. Ehkä siksi en osaa pitää ko. tyyppiä ilman muuta vääränä. Ja kun kenen kanssa tahansa kokeen edes jollakin alueella samuutta, kuuntelee häntä heti toisin muissakin asioissa. Ei kritiikittä, mutta yrittää edes kuuntelee.
      Ja näkee ne hymykuopat...:) :)

      jope

      Poista
    2. Eikös voi olla sekä toimivat kansallisvaltiot että globaali meininki yhtä aikaa?

      Kansallisvaltioiden ei tarvitse olla väestöltään homogeenisiä eikä sulkeutuneita muulta maailmalta. "Kantasuomalaisuuden" painottaminen on se nationalistinen piirre perussuomalaisten puheissa, josta en pidä ollenkaan. Se saa aikaan muukalaisvihaa ja typistää elämää.

      Minä olen aina ajatellut, että globaalius on hienoa juuri siksi, että se mahdollistaa vuorovaikutuksen valtioiden välillä.

      Poista
    3. Ei tarvitsekaan olla suljettuja, ei tietenkään. Eivätähän esim. nationalismin 1800-luvulla synnyttämät Italia ja Ranska olleet suljettuja. Vuorovaikutusta on aina ollut. Kyllä liikkumisen täysi vapaus oli kaikissa nationalistissa valtioissa. En muista mikä olisi hidastanut minua liikkumasta mihinkään ennen kuin Suomi kuului näihin nykyisiin organisaatioihin. Itsekin olin vanhan EU:n kannattaja, mutta en enää tämän uuden, federalistis-ideologisen. jope

      Poista
    4. Siis Saksa, ei Ranska, syntyi kansallisvaltiona 1800-luvulla. jope

      Poista
  29. Olen tässä nationalismiasiassa Keskisarjan ja jopen miehiä. Nationalismia käytetään usein nykyisin haukkumasanana, mutta minulle se on oikein käytettynä yhtä toimiva käsite kuin perhe. Sopivankokoinen toimintayksikkö ja perusta yhteisölle - ei mitään tarvetta purkaa suuremman vapauden nimissä. Kansa ei ole tietenkään koskaan homogeeninen yksikkö - sitä se ei tarkoita, mutta se että on jonkinlaiset juuret ja käsitys paikallisuudesta ja alkuperästä, on arvokasta, ainakin minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas kirjoitin yhtä aikaa Vesa kanssasi sama asia mielessä. :)

      Poista
  30. Vesa, Marjatta, tuon hauskan perhe-vertailun kautta voisimmekin ajatella että kansallisvaltio on ikään kuin perhe, suku, johon uusiakin, kaukaisiakin jäseniä saa tulla ja tulee, mutta globalistinen systeemi on sitten ikään kuin kommuuni, kolhoosi tai torikokous, jonka osallistujilta puuttuvat yhteiset juuret.

    Itse ihan oikeasti ajattelen näitä juttuja luonnon kautta.

    Se mun käsite myös ihmisten ja ihmiskunnan biodiversiteetistä ei ole mulla pelkkää retoriikkaa vaan malli, joka on mulle totta ja toivottavaa. Mitä erilaisempia metsiä mitä rikkaimmissa ja lajirunsaimmissa ekologisissa lokeroissa - sitä parempaa kaikille meille. Lokero ei tässä tarkoita suljettua lokeroa, mutta kuitenkin riittävän vastuskykyistä ja itsetuntoista traditiota eikä kaikessa joustavaa, muuttuvaa, periksi antavaa.

    jope



    VastaaPoista
  31. Tässä vielä hyvä muistutus (HS) siitä että Suomi on tähänkin asti ollut monikultuurinen: http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005192919.html

    Ei sitä tarvitse erikseen hakea ja demonstroida, edistää ja synnyttää.

    Eli se argumentaatio jolla kansallisvaltion puolustajia nimitetään impivaaralaisiksi tai sulkeutujiksi jne. ei päde. Kansallisvaltionakin Suomi on aina ollut ja tulisi jatkossakin olemaan monikulttuurinen.
    Tämän tajuaminen vetää maton alta sekä kiihkomieliseltä pidetään Suomi suomalaisena että ei-me-voida-tänne-sulkeutua-sivuun-maailmasta - argumentoinnilta. '

    Miulla ku o ollu sukujuurii kannaksel ja viipuriskii, nii tää on ollutukii miulle silviisii aina ihan selvää.

    Helsingissä ihan jatkuvasti nytkin se tilanne että istun ainoana "suomalaisena" ratikassa. Se on ihan arkipäivää. Eli ne rajat on nyt kyllä jo ihan appoauki, en tajua miten ja miksi niitä pitäisi vielä lisää poistaa.
    Mistä siihen tulee tällä kertaa se ideologinen efekti, mistä se ajatus että tämä muutos on pakolla vietävä aina äärimmäiseen pakopisteeseensä saakka. Mitä sitten? Olemmeko sitten utopia?
    Realisti minussa sanoisi että halpatyövoiman liikuttamisesta, tarpeesta ja hyväksikäyttämisestä tässä on isoilla poijilla kaiken taustalla kysymys, tarvitaan työelämän tykinruokaa ja tämä rajaton globalismin myydään meille vain kauniissa hyvän ihmisyyden kuoressa. Ja me on ostettu jo.

    jope



    VastaaPoista
  32. marjatta

    kirjoitit tuolla ylempänä näin: "minua sosiaalisempi mieheni on ollut jo pari tuntia vapaaehtoistöissä siivoamassa ympäristöä"

    piti jo aiemmin kommentoida tuota kohtaa, mutta jotenkin se unohtui. miehesi asenne ympäristöön on nimittäin huippua. se on pieni nosto ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle, niin kuin joku on sanonut. okei, ekologiset elämäntavat vetoavat minuun, mutta on siinä muutakin. elinympäristön puhtaus ole ainoastaan palkatun siivoojan asia, vaan kuuluu jokaiselle, jolla on aistit sen verran hereillä että huomaa roskat ja on sen verran esteettistä silmää, että roskainen ympäristö aiheuttaa kutinaa.

    roskan matka jäteastiaan on asenteiden pituinen, eikä noiden asenteiden muuttumiseen tarvita ihmekeinoja. tärkeintä on varmaan se, että pysyy semmoinen vähän vanhanaikanen kontakti ympäristöön, oli se sitten kaupunki, meri, kylänraitti tai metsä. jos se katkeaa, lähdetään helposti siihen suuntaan, että ympäristöllä on vain materiaalinen arvo, jota voi hyödyntää.

    olen tässä roska-asiassa itse lähes kiehtovan pakkomielteinen, ja suhteeni roskiin on lähes fetisistinen. roskat ovat rumia ja niiden heittely luontoon järjenvastaista toimintaa. viimeksi eilen pomppasin ulos autosta lossijonossa ja tungin tyhjän marlboroaskin taskuun. lossi oli juuri lähdössä ja autot takana tööttäsivät kiukkuisesti.

    meri

    VastaaPoista
  33. Kirjoitan taas tänne enkä väliin, vaikka kommentoin kohta myös Jopen viimeisintä kommenttia.

    Ensin merille. Joo, U on äärimmäisen palvelijaluonteinen. Ympäristötalkoista tultuaan hän avusti puhelimitse yhtä kahdeksankymppistä, joka ei osannut mennä enää pankin sivuille, kun kirjautumiseen oli tullut pieni muutos. Hän auttaa samaa henkilöä varaamaan matkoja ottaen ko henkilön tietokoneen etänä haltuunsa, siinä voi mennä parikin tuntia, kun matkoja valitaan ja vertaillaan. U on vanhusväen keskuudessa ihailtu digiguru. :) Meillähän oli Suomen ensimmäisiä kotitietokoneita. Homma lähti siitä, että ihmeteltiin, mikä se miukumauku, on, ennen at-termiä. No, siivouskeikan jälkeen U lähti pihaan talonmiehen avuksi purkamaan vanhaa pihakatosta, jonka jälkeen hän ryhtyi minulle kuskiksi röntgenkäynnille. Illalla tuli yksi talon vanhuksista epätoivoisena kännykkänsä kanssa, kun ei osaa avata tekstiviestejään. Välillä miestäni pyydetään katsomaan, mitä vikaa telkkarissa on, muutkin kuin oman talon väki (saattaa olla johto irti seinästä tai monimutkaisempaa). U on joskus sanonut, että voisi perustaa U:n Apu -nimisen firman. Mutta eihän nuo avustettavat häntä sitä kautta pyytäisi, kun ovat tottuneet kodikkaaseen naapuri- ja tuttava-apuun, jossa palkkana on joskus konjakkipullo tai kahvipaketti (useimmiten liian vaaleaa paahtoa, harmi). Mökki taitaakin olla U:lle tarpeen siitä syystä, että pääsee irti palveluroolistaan.

    Jope, Miika Tervosen sanoma on se, mikä näkyy jo otsikossa "Nationalismi tarjoaa silmälaput". Jutussa hän sanoo mm: "Yhden kulttuurin suomalaisuus on ajatusleikki, johon meillä on tämän päivän globalisoituvassa Suomessa yhä vähemmän varaa." Hän siis varoittaa sulkeutumisesta sen myytin perusteella, että me tälläkään hetkellä olisimme homogeenisia.

    Suomalaisten monikulttuurisuutta opetetaan kouluissa monessakin aineessa. Itse toteutin sitä paitsi tietysti kielten opetuksessa, niin ET:ssä, jossa otin esiin muiden vähemmistöryhmien ohella väestövähemmistöt, saamelaiset, mustalaiset, tataarit, juutalaiset ja maahanmuuttajat. Naisia ET:n opetussuunnitelmassa käsiteltiin muuten hauskasti vähemmistönä, jota on määrällisesti enemmän.
    No, jossain vaiheessa kouluissa oli myös erityisenä painotusalueena rauhan- ja kansainvälisyyskasvatus, jolla ei ollut omaa oppiainetta, vaan se toteutettiin monen eri aineen sisällä ja erillisinä teemapäivinä.
    Nykyään ko. aihekokonaisuus on nimeltään monikulttuurisuuskasvatus.

    Tämän artikkelin asiatiedon suomalaisten monikulttuurisesta koostumuksesta luulisi olevan turha, eikä sitä olisi vielä muutama vuosi sitten tarvinnut korostaa. En tiedä, missä nuo näiden faktojen unohtaneet ovat koulutunneillaan olleet.

    VastaaPoista
  34. Ai niin verotuksesta vielä.
    Vesa, kyllä verot ovat aivan liian korkeat, varsinkin kun se, mitä niillä saa, on vähenemään päin. Saa nähdä, miten terveydenhoitouudistus kehittyy.
    Meillä on ollut 2010 eläkkeelle jäätyä veroprosenttti noin 28 - 29, työssä käydessä oli pahimmillaan 90-luvun alussa 39 %, jos oikein muistan, ja lisätunneista ja kaikista sivutöistä silpaistiin lähes puolet, olikohan 49 %. Harmittaa, ettei ole tullut talteen yhtään palkkakuittia, loppuvuosina ne olivatkin jo digimuodossa. Mutta silloin kyllä pääsi koulutuksiin ulkomaillekin, koulun kehittämisprojekteihin sai hulppeasti rahaa ja terveyskeskuksesta annettiin lähete tarvittaessa erikoislääkärille.
    Lainojen takaisinmaksu on nykyään helpompaa kuin ennen. Joskus meilläkin oli yhtä aikaa opiskelu-, asunto- ja autolainaa ja korko oli 15 %, aivan hirveä. U ,perheemme kamreeri, kyllä pitkään pohti, hankkiako omistusasunto vai ei, halpojen asuntojen Kainuussa.

    VastaaPoista
  35. Nimenomaan noin Marjatta.

    Mutta samalla juttu kertoi sen että me ollaan jo oltu pitkään monikulttuurinen, myös vahvan kansallisvaltion aikana. Eli ei mene niin että monikultuurisuutta täytyisi erikseen tuoda kun sitä jo on ollut vaikka kuinka pitkään.

    Nationalismi, kansallisen valtion idea ei siis sulje pois monikulttuurisuutta. Maailman kolme eniten monikulttuurista valtiota, USA, Venäjä, Kanada ovat kansallisia valtioita. Eivät suuri möhkäle rajatonta ja hahmotonta poliittista ideaa joka leviää tuotteiden levittämisen maksimoinnin myötä.
    Monikulttuurisuuden vuoksi emme tarvitse One One One and One globalismia.
    Aito monikultturisuus voi syntyä ja syntyykin myös kansallisissa, itsenäisissä ja riippumattomissa valtioissa.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai monikulttuurisuutta ole koskaan "tuotu erikseen" - kuka sitä olisi tuonut - ennen tai nyt , vaan sitä on syntynyt, kun a) joidenkin ihmisten on ollut pakko siirtyä pois asuinalueiltaan tai b)jotkut ovat nähneet enemmän elinmahdollisuuksia jossain muualla. Tataarit esim. lähtivät tai siirretiin pois venäläisten tieltä Viipurista.

      USA on salaattikulho, joka on syntynyt Euroopasta ja muualta paenneista ja edelleen pakenevista (Meksikosta Rio Granden yli kahlaten) parempaa elämää etsineistä/etsivistä ihmisistä.

      En minä näe kyllä Tervosen sanovan mitään sen puolesta, että nyt olisi ensimmäisen kerran historiassa pantava rajat kiinni.
      Kurkistin erääseen blogiin, jossa juuri pahoiteltiin, miten Tervonen parka ei näe, että noin pitäisi tehdä, vaan liioittelee jonkin laukkuryssän osuutta Suomen historiassa, joka ei ole kirjoittajan mielestä ollut monikulttuurinen, vaan puhtoisen suomalainen. Voi voi voi ...

      Poista
    2. Marjatta, eihän rauhanomainen nationalismi, alkuperäinen kansallisvaltio-ajatus tarkoitakaan että rajat pitää olla tai pitäisi laittaa kiinni.

      Suomella on aina rauhan aikana ollut rajat auki. Silloinkin kun oltiin puolueeton, liittoutumaton ja itsenäinen valtio.

      Mutta ideologinen globalismi tarkoittaa maailmaa jossa kansallisvaltion asema on heikko, esim. kuten juuri federalistisessa EU-ideologiassa, mikä on ollut tämän uuden EU:n uusi idea jo noin vuosikymmenen.

      Itse en ole tajunnutkaan että kansallisvaltion joku voisi käsittää suljetuksi yhteiskunnaksi. Nationalismi alkuperäisessä muodossaan ei tarkoita sitä, mutta ei se tarkoita illuusiota maattomasta maanosastakaan. Kansallisvaltioita tarvitaan. Parempia kokemuksia niistä on sittenkin ollut kuin internationalistisista (historia) ja globalistisista
      (nykyisyys)kokeiluista.
      Eihän meidän tarvitse ajatella esim. kuin 20-luvun Pariisia. Ranska oli silloin vahva kansallisvaltio ja samalla Pariisi maailman kansainvälisin kaupunki.

      Hyvä että tuli puheeksi. Nyt ehkä vasta ymmärrän mistä monet väärinkäsitykset saattavat johtua.

      jope

      Poista
    3. ...jatk...

      Tää oli mulle tärkeä keskustelun häntä. Itse asiassa syytän hieman mediaa tästä käsitteistön rapautumisesta, kun käsitteet hajovat nykytilanteen mukaisiin käyttötarkoituksiin ja niiden asiallinen merkitys katoaa. En nimittäin muuten tajua miten rajat kiinni -meiningin ja kansallisvaltion asiallisen puolustamisen voi sekoittaa.
      Ei tarvi kuin hieman pedagogisesti antaa ymmärtää mikä on miinus- ja plusmerkkistä niin käsitehajaannus alkaa syntyä.
      Hyvä esimerkki tänään uutisista. Macron sai nimensä eteen liitteen "maltillinen."
      Herran jumala, kaikkienko mielestä? Kenellä on varmasti oikeat koordinaatit?
      Minun varovaisesta ei-modernista kulmastani katsottuna Macron on samalla lailla äärimmäinen kuin Le Pen, vaikkakin tietty eri asennossa. Macron voitaisiin yhtä hyvin tulkita fundamentalistiksi omassa asiassaan, EU:n kultapoikana.

      Muitakin termejä on rapautunut samalla tavalla kuin käsite kansallisvaltio. Ehkä se johtuu nopeudesta ja viihteellisyydestä jolla on tavoitettava kaikki uutisseuraajat, nekin joilla ei ole pitkien kehityskulkujen perustaustojakaan hallussa.

      Mutta summa summarum: kansallisvaltio-ideaa ei pidä sekoittaa muurit ja rajat kiinni -juttuihin.
      Sitä paitsi! Rajojen sulkemisen vaatiminen (militantti nationalismi) on sama asia kuin rajojen poistamisen vaatiminen (militantti globalismi). Kääntöpuoli on kaksonen aina.

      jope

      Poista
    4. Termien hämärtämisen syy ei ole median vaan uusisänmaallisten paasaajien, jotka tekevät mielipiteistään uusia faktoja. Siksi kysyn, eivätkö he ole edes peruskoulussa omaksuneet tietoa Suomen väestöstä ja sen historiasta. Hitto kun pitää puhua itsestäänselvistä asioista!

      Mitä tarkoitat globalistisilla (nykyisyys)kokeiluilla? Missä sellaisia on?! Tämä kuulostaa juuri joltain keksityltä totuudelta.

      Poista
    5. Ensimmäisestä kappaleesta samaa mieltä.

      Toiseen vastaan, että tietenkin tämä federalistinen, hyvin yhtenäiseen liittovaltioon pyrkivä EU. Sehän on ihan eri EU kuin se vanha, jota mäkin kannatin. Tämä uusi on jotain sellaista mitä ei ole missään koskaan kokeiltu.
      Ja tietenkin myös One world, One trade, eli äärimmillleen viety tullivapaus-sopimus, jota on viime vuodet ajettu kuin käärmettä pyssyyn. Onneksi nyt sen suhteen on tullut hidasteita matkaan. Nämä prykimykset/kokeilut ovat muokanneet maailmaa todella isosti. Onneksi kaikki ei ole onnistunut toteutumaan.

      Ovat keksineet siis tämän keksityn totuuden ihan itse.
      Sad.

      jope

      Poista
    6. Minä en näe EU:ta nykyiselläänkän noin. Onhan siinä korjattavaa, mutta hyödyt ovat ehdottomasti puutteita suuremmat.

      Erotan myös Le Penin kaltaiset fundamentalistiset nationalistit omaksi ryhmäkseen, heitä on tällä hetkellä monessa maassa. He esittävät agendansa ylpeästi, välillä toki ylikiehuen foobisen muukalaisvihan puolelle, kuten jotkut heistä vähätellessään holokaustia ja kuvatessaan pakolaiset toiseen maahan röyhkeästi lompsiviksi loisiksi.
      Ei äärimmäisyyden fundamentalistisuutta ole syytä pehmentää selittämällä kaikkia fundamentalisteiksi "omassa asiassaan".

      Poista
    7. Tuo kommentti loppuyhteenveto on kyllä Marjatta täsmälleen noin, myönnän tietenkin.
      Oma käsitykseni on synteesi, otetaan kansallisvaltiosta kaikki hyvä irti, ja otetaan kansainvälisyydestä (ilman sitä ismiä) kaikki hyvä irti myös.
      Ei siis niin, että joko globalismi tai täysnationalismi. Minä toki sekoittaisin tuon drinkin suhteessa 6:4 kansallisvaltioidean maltillisten ainesosien ollessa tuo 6 osaa.

      EU:n hyödyt ja haitat on tietenkin näkijän niin kuin asiantuntijankin silmissä. Plussaksi minä en laske yhteistä rahaa ja passittomuutta. Ihan vaivatonta oli liikkuminen Europessa 80-luvullakin. Mukavampaakin aidosti monikulttuurisempaa ( ! ) kun maat konkretisoituivat jollakin tavalla, esim. valuutan vaihtuessa ja passipoliisien vilkaistessa huolimattomasti SF-passia.
      Mutta tämä on kysymys. Hyväksyn jos joku kokee toisin. Itsestä vaan on tylsää yhtenäiskulttuurisuutta Europe jossa joka paikassa henkka maukka ja starbucks jne ja euro.

      jope

      Poista
    8. "Mutta tämä on kysymys" piti siis olla "Tämä on makukysymys."
      Mua ei ne pienet aivan harmittomat rajaesteet haitanneet lainkaan, päinvastoin, ikävähän niitä nyt jo on.
      Yksi mikä harmittaa (ihan vähän) on englannin kielen ylivallan kasvaminen ainoana yhteisenä kommunikaatiokielenä, niin jopa Ranskassa ja Saksassa. Monikulttuurisuus, juuri sen, karisee juuri sillä tavalla.
      Mutta toisaalta...ehkä tämä on vain tulevan väistämätön suunta...?

      EU:n parhaat huolet ja edut on mielestäni nuorilla liittyen paljon vapautuneisiin opiskelumahdollisuuksiin.
      Opiskeltiinhan sitä toki ennekin eri puolilla, mutta en tiedä oliko se sitten mahdollista vain rikkaiden penskoille tms.
      Nyt on munkin monen tutun lapset opiskelleet Euroopassa ja hyvin tyytyväisiä ovat olleet tästä mahdollisuudesta. Nuortenhan tämä EU-himmeli lopulta sitten on. Heille tämä siirtyy. Pitää kuunnella siis myös heitä, ja nimenomaan heitä.

      jope

      Poista