tiistai 20. kesäkuuta 2017

KÄYTÄNNÖLLISEN KIELEN KAUNEUS



Ostin seitsemällä eurolla näköispainoksen Edit Reinilän, Sofie Caloniuksen ja Valma Krankin keittokirjasta Kotiruoka - keittokirja kotia ja kouluja varten. Kieltäkään ei ole korjattu.

Useimpien suomalaisten klassikkojen ylevästi kaunoilevaa kieltä en tahdo jaksaa. Ahon Juhaa esimerkiksi. En sitten millään. Mutta Kotiruoan ohjeet asiatyyliin vuodelta 1908 ovat konstailematonta kultaa; kielen käytännöllisen funktion ajatonta kauneutta. Kielen yllättävässä suhteessa aikaan on jotain mieltä valpastavaa. Ohjeita lukiessa maailman kohina tuntui jo Suomalaisen kirjakaupan hälinässä katoavan ympäriltäni. Vaikutus oli meditatiivinen ja ostopäätös heti selvä. Ja olen tietenkin varma, että Wittgenstein olisi pitänyt tästä kielen konstailemattomasta välineellisyydestä; käytännöllisen kuvan muodostumisesta.

"Kalasta poistetaan ruodot, se hienonnetaan; munat vatkataan ja kaikki yllä mainitut ainekset sekoitetaan yhteen. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan uunissa." 

4 kommenttia:

  1. Vaikka on juhannus eikä silloin ole ihmisten tapana sometella niin laitanpa kuitenkin ystävilleni tänne juhannusterveiset, niin rauhallista ja tapahtumattomuusrikasta meillä nyt täällä on.
    Kohta ehkä lähdetään juhannusajelulle ja katsotaan minne päädytään. Viime kesänä Tuusulanjärven rantaan, sinne Eino Leinon parantolan (tai majapaikan) pihamaisemiin, jossa oli menossa varmaan maailman hitaimmat ja iiseimmät juhannusjuhlat koskaan. Niissä oli niin rauhallista, ettei huomannut juhannusjuhlissa olevankaan. Nautiin colaa ja viinereitä. Jumalten keinussa ei ollut siellä kukaan, vaikka kyllä minä nuorempana "keinuin" useinkin.

    Hyvä ja selkeä kieli voisi olla Nobel-palkinnon arvoinen innovaatio monessakin eri kategoriassa. Ajatus että kykenisi ilmaisemaan helposti vaikeankin ajatuksen, ja samalla kauniisti ja eteenpäin rullaavasti, olisi varmaan parasta mitä voisi olla. Toisaalta voisi tietysti muokata maailmansa niin ettei vaikeita ajatuksia olisikaan. Ehkä niitä ei olekaan, teemme vain sanoistamme vaikeita. Tai sitten ajatukset ovat vaikeita mutta sanat eivät. Wittgensteiniin en sana-asiassa ole yhtynyt koskaan. Kaikesta voi puhua tai kaikesta voi olla hiljaa, mutta ei siitä yleistä periaatetta saa aikaiseksi.

    Jotkut romaanit on kirjoitettu niin että niiden kyydissä teksti kulkee kuin olisi rullaavassa junassa, maisemat vaihtuvat mutta kolinaa ei juuri kuulu. Mielestäni jenkit osaavat sen tyylin hyvin. Hemingway ja Bukowski nyt tulee heti mieleen.
    Viime aikoina on tullut luettua paljon saksankielestä suomennoksia, nehän sanoo kaiken todella ei-toiminnallisesti ja koukueroisesti. Lauserakennelmista ei tule loppua eikä asia tule koskaan selväksi. No, sillekin kielelle on paikkansa. Sopii hyvin silloin kun ei ole lukemassa ottaakseen asioista "selvää" vaan lukee vain "pelkkää" kieltä.

    Hyvä että kieliä on monia ja että niillä kaikilla ilmaistaan asioita.
    Monesti kuulee ihmisten kehuvan jotain ulkomailla sijaitsevaa paikkaa sillä perusteella, että "ihmiset puhuu siellä jo hyvin englantia."
    Mielestäni se on päinvastoin hieman sääli, vaikka ko. kieli on ainoa ei-kotimainen jolla itse pärjään.
    Englanti on kielenä paras mahdollinen, mulle mutta isommassa raamissa vähän sama kuin euro tai dollari: tulee liiroja ikävä.
    Mutta nyt juhannusajalulle, kokkoja katsomaan.
    Levysoittimeen Coldplay, helppoa, hyvintehtyä ja kivaa musaa joka yhdistää perhettämme varsinkin kun Fix You soi. (Joo, tiedän, mitään musauskottavuutta ei tuolla juhannusmusalla ei saa, mutta ei sitä tavoitellakaan.)

    Hyvää juhannusta kaikkiin perheisiin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hyvä että kieliä on monia ja että niillä kaikilla ilmaistaan asioita."

      Nätisti sanottu!!!

      Mulla soi yhä Bee Gees. Aina vaan. Kulkee ku elämä. Voi että ne on rautaa. Perheen kanssa myös juhannusta vietetään.

      Juhannusta kaikille lukijoilleni!

      Poista
    2. Tammisaareen päädyttiin, ja sieltä just takaisin. Rannassa syötiin jäätelöt ja juotiin kahvit. Ei mitään korpea ja järvikokko-maisemaa, kaupunki on aina jännä, kuin olisi jossakin Ruotsin ytimessä, kaikki sievää. Ja oli hauskaa käyttää kahvikojulla vähän ruotsin kieltä.
      Luultavasti Sininen tulevaisuus ei paljoakaan niistä maisemista kannatusta kerää, hah.
      Karjaan sivuteillä nähtiin myös peuroja hyvin läheltä ja mäyrä. Tammisaaressa ajattelin että pitäis lukea Monika Fagerholmin kirjoja kunnolla kokonaan, olen niitä lukenut osittain. Mm. Lola ylösalaisin.

      jope

      Poista
    3. Amerikkalainen tyttö on hyllyssä suomeks ja ruottiks. Vaimo vois lukea ruottiksikin.

      Katsoin juuri scorsesen Hiljaisuuden, tosin aika paljon kelaten. Herätti kysymyksen: kuinka paljon uskova ihminen lipultakaan on velvoitettu uskollisuuteen Jumalalalle, joka vaikenee kärsimyksen äärellä. Voiko usko olla syvän pragmaatista ja kärsivää ihmistä palvelevaa? Voiko Jumalan kieltäminen joskus olla syvintä uskoa? Syvintä armoa? Uskonnottamanakin pidän tuota filosofisesti kiinnostavana kysymyksenä.

      Poista