sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

AJATON ORWELL







"[O]n mahdotonta lähestyä asioita todella objektiivisesti, koska jokainen on muodossa tai toisessa nationalisti. Vasemmistointellektuellit eivät pidä itseään nationalisteina, koska he yleensä ovat siirtäneet uskollisuutensa kohdistumaan johonkin vieraaseen valtioon, kuten Neuvostoliittoon, tai ilmaisevat sitä vain negatiivisena, kuten vihaamalla omaa maataan tai sen vallanpitäjiä. Mutta heidän ajattelutapansa on olennaisesti nationalistinen, koska he ajattelevat pelkästään valtapolitiikan ja arvovaltakilpailun ehdoin. Oli edessä mikä tilanne tahansa, he eivät sano: 'Mitkä ovat tosiasiat? Mikä on todennäköisyys?', vaan: 'Miten saan tilanteen näyttämään sellaiselta, että oma ryhmäkuntani on pääsemässä jonkin kilpailevan ryhmäkunnan niskan päälle?' (---) Ja sama koskee anarkisteja, pasifisteja, konservatiiveja, ties ketä." 




Jokainen lisätköön Neuvostoliiton ja vasemmistointellektuellien tilalle haluamansa "nimikkeen".

Sitaatti on osa Orwellin Partisan Review'n Lontoon kirjeestä joulukuulta 1944. Kirje sisältyy Jukka Kemppisen valitsemaan ja suomentamaan esseekokoelmaan Kun ammuin norsun (WSOY 1984). Samassa kokoelmassa oleva essee Nationalismista avaa aihetta lisää. Kuva on osa kantta kyseisestä kokoelmasta. Myös hienosta esseestä Kosto on karvas inspiroitunut kirjoitukseni löytyy Orwell-tunnisteesta.


3 kommenttia:

  1. Olen nyt ehkä jäävi taputtamaan, mutta George sanoo asian tuossa taas jälleen kerran niin kuin se usein on.

    Orwellismi, siihen jatkuva viittaminen, on eräänlainen aikamme argumentaatioriesa. Vähän samaan tapaan kuin pelastajan asemasta ja jumaluudesta riisuttu jeesus, jolla mikä tahansa taho voi ratsastaa miten ja mihin tahansa, eedenistä itään tai länteen, on myös Orwell, kaikki voivat viitata siihen ja yrittää hatarasti todistaa oikeassaolemistaan sen nimeä käyttämällä.
    Mitä Orwell sanoisi tässä ajassa?
    Mitä Jeesus tekisi nyt?

    Mutta Orwellilla on henkilöhistoriansa (kuten Jeesuksella) Hänen tekstinsä asettuvat sitä kautta kohdalleen, kun tietää missä hän oli ja minkä hän jätti taakseen. Puolueettomuuteen tai norsunluutornimaisuuteen hän ei pyrkinyt.
    Mielestäni hän sanoo tuossakin hyvin sen, että kaikki faktat ensin. Ideologia, ideaali, ihanne, toive siitä mitä nähdään sivummalle.
    Kun teot tässä ajassa esim. tarkoittavat tekoja sellaisina kuin ne ovat eikä "kuulen näissä pyrkimyksissä huudon epäoikeudenmukaisuuden tunnosta" (siteeraus vapaasti muistista) niin vasta sitten näemme tähän ja eteenpäin.
    Se on mulle georgen perintö.
    Hän näki NL:n ja internationalismin sellaisena kuin se toteutui, ja teki johtopäätökset.

    jope

    VastaaPoista
  2. Ajatus jota käytin vertailupintana menee sanatarkasi näin:

    "... uhka ylipäätään kuulostaa pahalta, mutta itse ajattelen, että meidän pitäisi kuulla globaalin epäoikeudenmukaisuuden huutavan siinä isoin kirjaimin”, ... sanoo. (HS)

    En halua keskustella nyt sanallakaan tuosta ajatuksesta, siitä mihin se liittyy tai sen sanojasta, vastaavia esimerkkejä on tuhansia, ja erilaisten, vastakkaistenkin tahojen suunnasta, mutta halusin sanoa, että tuollainen juuri on todella kaukana Orwellin tavasta nähdä.
    Miksi ylipäätään hukata aikaa mielipiteiden (usein tulkintojen tulkintojen) vaihtoon, kun voitaisiin vaihtaa suoraan faktoja?? Niitä ei ole koskaan liikaa.

    jope

    VastaaPoista
  3. Orwell jatkoi konkretisoitumistaan päässäni vielä tänään kävelyllä...

    Olen keskustelumme, tämän ja aiemmin käydyn, inspiroimana miettinyt paljon voiko arvot valita ns. tosiasioiden ylitse, tai sen minkä me varmasti tiedämme maailmasta, sen faktoista, sen todellisista tapahtumista, sen "numeroista. Mielestäni ei, vaan realismi pitää valita heittäytymällä tarvittaessa vaikka pois arvoistaan.
    Mitä arvoa arvoilla on jos ne eivät perustu siihen mikä on totta, siihen mikä on mahdollista.
    Arvot tosiasioiden ohi voi tietenkin olla hyvä agentti omaan henkilökohtaiseen käyttöön, oman yksilönä tai ryhmänä valitun maailman kasassa pitämiseen, mutta arvot eivät voi toimia yhteisessä maailma s s a yleisesti muuten kuin suhteessa tosiasioihin.

    Esimerkkejä olisi paljon, mutta otan kaksi helppoa: minulla on uskoni, jumaluskoni, tai siis kristususkoni, koska se on minulle hyvin totta. Mutta en minä sen perusteella voi pakottaa muita joilla vastaavaa uskoa ei ole pakottaa näkemään maailmaa sen valossa. Totta kai minun täytyy tyytyä mieluusti siihen, että päätökset maailmassa tehdään kaikille tunnettujen mahdollisimman varmojen tosiasioiden perusteella.
    Toinen banaali esimerkki (maanpinnasta). On ongelmalliseksi ajateltu, raportoitu ja myös propagoitu alue kaupungissa M. Merkittävin suomalainen lehti lähettää paikalle toimittajan ottamaa selvää miten asiat ovat. Toimittaja kiertelee alueella yhden päivän, tapaa joitakin ihmisiä, ei näe mitään huolestuttavaa ja lentää takaisin Suomeen ja kirjoittaa raportin, että kyseisen alueen rikollisuus ja väkivalta ja uskonnollinen rasismi on myytti, ei huolta, kaikki kunnossa.
    No, tätä on tietenkin mukava myös lukea ja itsekin sitä toivoo ja haluaa uskoa että asiat ovat juuri noin. Tässä on lisäksi myös hyvää (lisä)arvoa: saamme toimittajan päiväkertomuksen perusteella nyt tietää että propagandaa se kaikki paha puhe on ollut.
    Sitten toisaalta, kaupungin oma poliisilaitos ja aluetta hallinnoivat viranomaiset julkaisevat lukuja alueelta. Ne osoittavat selvästi että alueen rikollisuus ja väkivalta ovat europpalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen korkeita Sitoutuminen alueella yhteiskuntaan on myös huolestuttavaa. Alueen omat poliisiviranomaiset pyytävät apua muilta mailta ja sanovat ääneen etteivät enää hallitse aluetta.
    Kumman tiedon nyt valitsen totuuskäsitykseni (joka korreloi aina arvoihin) alustavaksi pohjaksi: haluamani totuuden vai viranomaisten numeroiden rakentaman kuvan?
    En sanoisi että asia on itsestäänselvä, koska sitä se ei tietenkään ole, mutta kyllä se minulle selvempi kuin joskus aiemmin: mitään todellista tietoa ei pidä haudata omien arvojensa alle, kaunein ja lopulta inhmillisin arvo on totuudellisuus, oikea tieto.
    Jokaisella yksilöllä on oma kertomuksensa, niitähän me tässä maailmassa koko ajan jaamme toisillemme, mutta arvot joiden perusteella meitä kaikkia koskevia päätöksiä tehdään tulee olla arvoja jotka on muodostettu tiedon perusteella, ei valintojen jotka ylittävät tiedon.

    Joku voisi ajatella että sotken nyt tiedon ja arvon. Se se mun pointti nyt tässä onkin: arvot, ainakin ne jotka on meille yhteisiä, tulee olla aina tarkistettavissa uutta entistä realistisempaa kuvaa vasten. Ketään ei voi pakottaa uskomaan väärään tietoon tai suoranaisiin valheisiin minkään arvon nimissä.
    Tämän periaatteen, tai ajatuksen ainakin, tulisi koskea, naivissa mielessäni, jokaista aivan jokaisella suunnalla ja jokaisen suunnan ulkopuolellakin.

    jope

    VastaaPoista