perjantai 21. heinäkuuta 2017

TUNTEELLA KYLLÄSTETTY JÄRKI 4: relativistin järkkymättömyys




1
Relativisti (ainakin se sellaiseksi tunnustautunut, jonka kanssa olen asiasta keskustellut) näkee rangaistuksen vaatimukset ja rangaistusjärjestelmän ikään kuin vallasta itsestään syntyneenä, ilman minkäänlaista universaalia - myös esimerkiksi muilla kädellisillä ilmenevää - oikeudentunnon ydintä. Relativistin konstruktio selittää seurausta ennen syytä.

2
Mitä voin tehdä tulematta hulluksi?* Relativistille tämä on pitkälti tarpeeton kysymys Tai ainakin hän uskoo sen olevan tarpeeton. Hänen todellisuuskäsityksessään myös tunteet ovat suhteellisia ja vapaasti valittavissa. Relativisti uskoo järkiperäisyyteensä loppuun saakka.

3
Relativistin (varsinkin jos aate on vasemmistolainen) konstruktio jää helposti sellaiseksi poliittiseksi ja filosofiseksi retoriikaksi, jossa (rikoksiin syyllistynyt) kansalainen nähdään kohteena ja (rankaiseva) valtiokoneisto toimijana. Jollain välttämättömällä logiikalla tässä luodaan eräänlaista epäoikeudenmukaisuuden, uhrin ja uhriuttajan alkumyyttiä; enemmän aatetta kuin tieteellistä mallia. Ja minusta kyllä tuntuu, että halutaankin luoda enemmän sitä kuin kysyä viimeistä kysymystä. Viimeisin kysymys kun vaikeuttaisi poliittisen filosofoinnin puhtautta ja puolien selkeää jakamista.

4
Tietenkin myös biologiset selitykset ja viittaukset hulluksi tekeviin tunteisiin voi nähdä alkumyytiksi, mutta ainakin ne pitää ottaa mukaan ennen poliittisen uhrimyytin rakentamista. "Biologinen kaltaisuutemme" hyvässä ja pahassa vaatii selitystään, sitä ei voi ohittaa. Se joka ottaa biologian ja kanssaihmistemme moraaliset tunteet ja reaktiot huomioon, ei voi tyytyä vastauksissaan kehään, jossa vakuutellaan vallan rankaisevan vain siksi, koska se on päättänyt haluta rangaista.

5
Näkemys moraalin yleisestä suhteellisuudesta ja (sosiaalisesta) konstruktiivisuudesta ei muuta tässä mitään. Totta. Ehkä jokin mutaatio tai mullistus tulee joskus muuttamaan käsityksiämme hyvyydestä ja pahuudesta sekä rangaistuksesta niin paljon, että lajimme nykyisessä tuntemassamme muodossa ja elämäntavassa kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Moraali on tietenkin suhteellista, mutta "vain" siinä määrin kuin tämä mahdollisimman hyvin toimiva yhteiskuntamme ja olemassaolomme sitä on. Suhteellisuuden mukana liikkuu kokonainen manner.

-
*Ks.  Tunteella kyllästetty järki: sarjamurhaaja erehtyy

1 kommentti:

  1. Tuossahan se on nyt sanottu!

    Tämän: " Relativisti uskoo järkiperäisyyteensä loppuun saakka" , kirjoittaisin vielä ehkäpä muotoon " Relativisti uskoo järkiperäisyyteensä omaan loppuunsa saakka" tai jopa muotoon " Relativisti uskoo järkiperäisyyteensä meidän kaikkien loppuun saakka", josta käy ilmi miten yhteisön biologisena ja fyysisenä toimijana ohittava ajattelutapa on vaaraksi meille kaikille.

    En muista kuka sanoi, että maailman tuhoon ei tarvita kuin joukko hyvää tarkoittavia miehiä. Nykyaikana ottaisin mukaan tietenkin myös naiset, koska ovat samalla tavalla päässeet hyvää tarkoittamaan ja johtamaan kuten tasa-arvoisuuteen kuuluukin.
    Faktoista kiinnostumattomista piilo-ideologismeista, joissa keksitään kyllä syitä, mutta sivuutetaan seuraukset olisi helppo keksiä esimerkkejä, ei mennä siihen, kukin tietää kyllä omansa, mutta Juhan analysoima relativismi nyt ainakin.

    Hyvää pitää tietenkin tarkoittaa, haluta ja tehdä, mutta siinä on pelkkänä kauniina motiivina vaaransa, jos realismi on aina sovitettavissa tai soviteltavissa.
    Relativismi ei yleisesti ottaen taidakaan ole mitenkään radikaalia ja rohkeaa. Eikö se muistutakin jotenkin pakoonjuoksemista?

    jope

    VastaaPoista