keskiviikko 2. elokuuta 2017

JOUKKOJEN KOHINA

"Tämän päivän symbolit tekevät mahdolliseksi huomispäivän todellisuuden. Huomaa hakaristit ja muut vihatunnukset. Älä käännä katsettasi, älä totu niihin. Hävitä ne itse ja näytä muille esimerkkiä tehdä samoin."

Näin Timothy Snyder kirjassaan Tyranniasta. 

Yhtäällä vaikkapa Kansallissosialistit ja Daavidintähti ja toisaalla Taliban-liike ja burkat (ks. suvakkisuomileijonapaidat) ovat helppoja huomata, mutta kun pitäisi määritellä mielipiteiden esittämisen konteksteja, on jo vaikeampaa. Ja sehän se on juuri se juttu, joka luo tätä eettistä ja episteemistä "epätarkkuusperiaatetta".

Kun sinänsä tosiasiallisetkin tapahtumat esitetään määrätyssä yhteydessä, viesti vinoutuu. Kun musliminainen todistaa Rajat kiinni väelle ihan uskottavasti parisuhteensa tylyyttä naisen näkökulmasta, kuulijakunta saa virtaa kansanryhmää vastaan. Toinen puoli taas kiirehtii todistamaan, että kyseessä on  yksittäinen tapaus, joka ei eroa kotimaisesta lähisuhdeväkivallasta. Pandoran lipas aukeaa.

Olin kuuntelemassa parisen vuotta sitten Seinäjoella juuri tuollaista puhetta, kun täällä oli kummallakin puolella samaan aikaan mielenilmaisu samalla torilla. Minusta tuntui, että naisen katkeruus suuntautui lähinnä siihen, ettei vastapuoli (me suvakit) hänen mielestään puhu asiasta eli naisen asemasta muslimikulttuurissa suoraan vaan kaunistellen. Ymmärrän pointin, haaste itsessään on tärkeä, mutta nyt se ei mennyt lainkaan perille vaan hajosi joukkojen kohinaan.

Miten minun olisi pitänyt noudattaa tässä Snyderin ohjetta? Kuinka hävittää yleistävä ja tyranniaa luonnollistava symboliikka ja retoriikka? Ehkä puhumalla tuon naisen kanssa kahden ja paljastamalla myös oman epävarmuuteni ja ristiriitaisuuteni kulttuurien paineessa? Kohdata hänet ihmistä puolustavana yksilönä vetäytymättä joukkojen voimaan? Ja samalla haastaa hänet (kontekstiseen) kiihkottomuuteen?

Joukkojen keskellä on vaikeaa olla tietoisuudessaan vilpitön niin kuuntelijana kuin julistajana. Ehkä se on jopa mahdotonta. Eikö tolkun ihmisen tilanne, hänen hätäinen määritteleminen vastuuttomaksi julmuuden mahdollistajaksi, ole tästä hyvä esimerkki?

Ja ihan lopuksi on vielä hyvä muistuttaa, ettei alistamisen luonnollistaminen yleistämisellä ja väärällä rinnastamisella ja ole vain maahanmuuttoa vastutavien synti. Snyderillä on sanottavaa meillekin. Tästä lisää jutussa Tyttöjen välisestä ystävyydestä ja Ensitreffit alttarilla. Löytyy tunnisteesta suvakkisuomileijonapaidat.

5 kommenttia:

  1. Snyderin sanoihin on todella helppoa yhtyä, varmaan jokaisen, liian helppoa. Siksikö, koska hän kirjoittaa turvallisesti juuri hakaristeistä. Me tunnistamme pahan siinä heti. Eikö muita vihan symboleita todellakaan ole? Onko maailma niin helppo?
    Olen varma että kirjassa on se muukin esillä, mutta tuo tuli mieleen koska tuollaista turva-argumentaatiota pursuaa nykyään kaikkialla. Näemme Pahan kohdassa x, mutta kohdassa y on voimassa fiksu epätarkkkusperiaate tai aina lipevä relativismi ja toteamme että tästä emme voikaan sanoa mitään varmaa. Ei sille voi oikeastaan muuta kuin kävellä ohi. Eli jättää noudattamatta Snyderin oikeaa vaatimusta, koska symboli onkin nyt toinen.

    "Kuinka hävittää yleistävä ja tyranniaa luonnollistava symboliikka ja retoriikka?"
    No, jospa maailma olisikin sellainen että kun kitkemme natsismin sukulais- ja seuralaisineen niin kaikki olisi hyvin ja hävittäminen olisi ehkä jopa mahdollista.

    Itse ajattelen, että todellisuuden havainnoiminen ei ole koskaan sen enempää vihapuhetta kuin humaania idealismiakaan. Mielestäni sieltä löytyy tie ulos näistä kysymyksistä ainakin hieman.
    Ihmiset tulevat aina olemaan tuhansista asioista vahvasti erimielisiä. Siksi kaikki havainnot (tieto) todellisuudesta, todellisista tapahtumista, toteutuneista teoista tarvitaan eikä niitä tule sovittaa saplunaan, joka määrittää etukäteen plus- tai miinusnapoja.
    Itse tarvitsen avuksi myös numeroita että ilmiöiden mittaluokka menee oikein edes suurinpiirtein enkä tekisi johtopäätöksiä omien tai muiden kertomien yksittäistapausten ja kokemusten perusteella.

    Ehkä vahvin hyvän symboli tässä ajassa on tieto, faktat?
    Huono uutinen on se, että sellainen tieto voi perustua vain toistuviin ja vertailtaviin havaintoihin todellisuudesta eikä se siten ole lainkaan aina ja varmasti meidän hallinnassamme ainakaan meidän mieliajatustemme suhteen.

    jope

    VastaaPoista
  2. Lisään tämän komnentin vielä:

    Burkasta on vaikea puhua an sich, koska sillä on epäilemättä monia salaisia funktioita suhteessa sen pakotettuun käyttöön. Välttämättömyydestä on tehty hyöty, sillä on laajennettu "rengin" vapautta ikään kuin sisältä päin. Minusta pakotettuvuus on kuitenkin se taso, joka on pidettävä tarkasti mielessä, jotta sen väkivaltaista tehtävää ei unohda, kun sitä käyttää "ääripäitten" (anteeksi ilmaisu, mutta uskon teidän tietävän mitä nyt tarkoitan) välisessä retoriikkassa. Tätä tarkoitan tuodessani esiin esimerkiksi suvakkusuomileijonapaidat. Paitojen viesti sinänsä on mainio.

    Tämä asia on haastava ajateltavaksi ja varsinkin puhuttavaksi, koska tulee niin helposti leimattua islamofoobikoksi, se kun on myös hyvä ilmaisu ohittaa kysymyksiä.

    Hyvä esimerkki retorisesta ohittamisesta oli Feministipuolueen yksi puheenjohtajista Arto Nybergissä, tästä olen joskus kirjouttanutkin. Hän sanoi että burka on yksilöllinen asia. Tuo jos mikä on poliittista retoriikkaa, joka jättää tarkoituksella (tai puhujalle aidon vaikeuden takia, hän oli muslimi) asun pakotetun ja väkivaltaisen tason huomiotta. Ja että vielä kyseessä oli puolueen jäsen.

    Ei minua islamin uskonto häiritse sinänsä, minua häiritsee älykkäiden ihmisten tahallinen tai tahaton itsepetos ja tapa ohittaa väkivallan ongelma, kun retoriikka sitä vaatii.

    Ehdotus naispuolisille performanssitaiteilijoille: Olisi kahteen suuntaan feminististä anarkismia, jos joku pitäisi performanssina burkaa vaikkapa Kiasman edessä (kun Helsingissähän tämä tehtäisiin tietenkin) länsimaisia kauneusihanteita kritisoivana asuna ja samalla riisuisi sen julkisesti ja taas pukisi päälleen. Silloin kumpikaan retoriikka ei laimentaisi toista. Se olisi kahden kulttuurin naiskuvaa ja hegemoniaa haastava teos. Sen jättäisin yleisön päätettäväksi " oliko tuo nainen aito muslimi vai ei". Kumma ettei tuota ole kukaan vielä tehnyt. Se olisi väkivaltaa ohittavaa retoriikkaa itseään dekonstruoiva teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista lisäyksesi kolmesta keskimmäisen kappaleen sisällöstä olen minäkin täällä puhunut niin kauan kuin jaksan muistaa. Enkä minä etkä sinä ole ainoita. Koko typerä yksinkertaistava jako "suvaitseviin" ja"suvaitsemattomiin" on hajoamassa viimein täällä Fennoskandiankin perukoilla.
      Monet islamilaiset itse ovat meitä tässä opettaneet ja opettaneet kädestä pitäen ja kyseenalaistaneet myös sen hyväksyvimmän tietämättömyyden, mitä olemme ajattelumme hyveenä harjoittaneet.
      No, Dawkinsin tapaus viime viikolta Kaliforniassa osoittaa että osataan sitä muuallakin:

      https://www.theguardian.com/books/2017/jul/24/richard-dawkins-event-cancelled-over-his-abusive-speech

      Luulisi avoimuuden kasvavan, koska niin monet islamilaiset miehet ja naiset meitä siihen kannustavat, mutta lasikupla sen kuin vahvistuu. Tai sitten ei. Ollaanpa toiveikkaita! Kyllä se päivä koittaa kun kaikki uskonnot ja ideologiat ja niiden vallankäyttö on samalla viivalla vapaasti ja asiallisesti arvioitavissa?
      Asiallisuus tulee tietenkin säilyttää, fobia eikä vihanlietsonta saa olla luvallista millään tavalla, mutta ensin pitää olla sillä samalla viivalla ilman kaksoistandardeja että havainnointi voisi olla aitoa.

      jope

      Poista
    2. Tuo linkki ei auennut. Pistä ihan pähkinänkuoress tuo dawkins.

      Poista
  3. Ok,löytyy varmasti hakusanaketjulla Dawkins Kalifornia islam speech 2017 tms.
    suht iso juttu ollut läntisissä medioissa, mutta juttu ihan typistettynä, että RD oli kutsuttu radioasemalle harjoittamaan sitä hänelle tuttua uskontokritiikkiään, jonka varmasti hyvin tunnet,mutta kun järjestäjille oli selvinnyt että se koskee myös islamia yhtä voimakkaasti ja että RD on sanonut ko. uskonnosta myös sellaisia lausuntoja jotka eivät ihan niitä varmistetuimpia ole, päättivät järjestäjät perua koko asian, eli sensuroivat itsensä ja RD:n nimenomaan islamofobia-fobian nimissä.

    Eli ihan tyypillinen kaksoisstandardi-juttu siis. Näähän on meillä täällä ihan normi.

    Vastaava keskustelu näistä kaksoistandareista muuten Suomen ulkopuolella noin 10 vuotta meitä edellä. Silti ei f, r, eikä foobikko patologioita jaella älykkäille keskusteluille kuten meillä. Tuntuu että meillä on vaan hyvät ja pahat, nollat ja ykköset käytössä.
    Siksi tuo juttukin kai oli niin iso, koska hätkähtivät.


    jope

    VastaaPoista