sunnuntai 27. elokuuta 2017

LEINO JA CHYDENIUS



Luettuna Eino Leinon Tähtitarha ei minua niinkään kosketa, mutta Jussi Chydeniuksen säveltämänä siitä tulee tärkeä runo. Se saa hengen ja sieluuntuu. Se on kokonainen runo vasta sävellettynä ja lauluyhtye Rajattoman esittämänä. Sen voimalla haluaisin nousta tästä ajasta pois korkeuksiin, mutta koska maailmaa ei halua eikä kuolematta voi kokonaan hylätä, runon ja laulun täytyy riittää. Eikä runon minäkään tarkalleen tiedä, missä on.


https://www.google.fi/searchq=rajaton+Tähtitarha

4 kommenttia:

  1. Niin hassulta kuin tämä tunnustus ehkä tuntuukin, Loiri on avannut minulle monien Leinon runojen syvyyden. Toinen tie on lähteä analysoimaan esimerkiksi niiden mittaa ja rytmiä ja sitä kautta sisällöllisiä juttuja. Usein tie runon sydämeen käy äänen / rytmin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun yritän lukea Leinoa, tule aina tunne niin kuin ne olisi kirjoitettu laulujen sanoiksi. Esimerkiksi Kiven Sydämeni laulussa ei niin välttämättä ole.

      Kuolemankaipuuta ja melankoliaa ei voi enää kuvata samoin kuin noina aikoina. Runoutta eikä mitään taidetta voi irrottaa ajastaan. Toiset sitten kestävät ajassa, toiset eivät. Ajattele Kantelettaren runoja: jotenkin empiristisen tosia.

      Mutta siis: Chydenius toi tuon runon tähän aikaan. (Jos vesa tunnet sen, sano terveiset ja luetuta tuo postaus.)

      Poista
  2. kumpi laulussa on tärkeämpi, melodia vai sanat? laulun kirjoittamisen kannalta varmaan sanat, jotka toimivat inspiraationa musiikille. ja kuitenkin lopulta melodia kaappaa vallan, määrää sanojen merkityksen ja kertoo jotakin enemmän.

    olen kuunnellut loirin leinoa kymmeniä kertoja. kokonaisuus kestää poikkeuksellisen paljon kuuntelua. en tosin vieläkään saa kiinni, mitä mieltä levystä olen, mutta pidän sen kuuntelemisesta. sitä tulee miettineeksi, miten säveltäjä on onnistunut poimimaan runoista tahtotilat ja asettamaan melodian palvelemaan runossa ilmennyttä tehtävää.

    meri

    VastaaPoista