torstai 3. elokuuta 2017

NYKYMUSIIKIN KUULOISTA ARKKITEHTUURIA


Framin F-uudisrakennus Seinäjoella (UKI Arkkitehdit Oy)

5 kommenttia:

  1. Pieni sivujuonne sielun arkkitehtuurista.
    Informaation, todellisuutta havainnoivien faktojen keräämisessä on se huono puoli että jossakin kohtaa pinta täyttyy ja tarpeeksi on enemmän kuin tarpeeksi. Mulla on nyt käynyt niin tutustuttuani lisää (eli liikaa ) demografisten kehityskulkujen vaihtoehtoihin. On se iso, koko maailmanlaajuinen järisyttävä kuva ja sitten pienempi kuva "orginaalista" Euroopasta joka marssii kumulutoituvalla vauhdilla kohti omaa tyhjyyttään (väestötieteilijän termi) ja muuttumista kokonaan toiseksi. Koko se kuva on niin iso, että päiväkohtaiset kuka sanoi julkisuudessa ja mitä, on hassun mittaluokan höpötystä (multa).

    Saman ajan voisi käyttää paremminkin. Vaikka olemalla kiinnittämättä huomiota siihen mitä tapahtuu, hah!!!!!!

    Muistatko sen A day in the lifen sarkofagin kansi sulkeutuu -äänen? Se mun pessimistinen puoli näissä kysymyksissä kuuli sen eilen ja ajattelin että nyt pitää jope jo antaa olla: luet tästä eteenpäin kaunokirjallisuutta niin kuin ennenkin, katsot hyviä leffoja, liikut luonnossa. Maailmassa on hienoja metsiä joissa pitää vierailla.

    Töissä ja kotona mun onkin aina helppoa olla itäsuomalainen optimisti, mutta todellisuuden havainnoiminen mittareilla joita voi pitää mittareina, vaarantaa oman, valitun (!) todellisuuden hahmottamisen muuna aikana.
    Eli paluu (valittuihin) arvoihin. Numerot on vaan todella koville jätkille. Me humanistit voimme jatkuvasti keksiä maailman mieleiseksemme.

    (Tuosta edellisestä mutta-sanasta eteenpäin sanottu, noin niin kuin yhteenvetona tänä kesänä käymistämme innostavista keskusteluista)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (.. pakko lisätä taas turvaksi, että tuo muuttuminen toiseksi ei siis tietenkään tarkoita pakolaisasiaa tms. joka on mittaluokaltaan heinäkorsi isommassa vedessä, vaan muusta ja meistä itsestämme on kysymys...

      Mutta nyt mennään metsään sananmukaisesti.
      Mutta talojen bongaus on myös kivaa.
      Helsingissä nyt nousee kokonaisia kaupunginosia sinne tänne, eli historiaa rakentuu silmien edessä vauhdilla. Käydään sitä dynamiikkaa katsomassa. Joskus ihmettelen mistä ihmeestä noille kaikille siirtokuntien asukkaille töitä?
      Joissakin kohtaa arkkitehtoonisesti ihan sci-fi meininki, jos antaa mielikuvituksen vähänkin liikkua. Ajattelepa, että kaupungit pysyvät elossa vuosisadoista toiseen, ne muuttuvat liikkuvat, mutta niiden asukkaat vaihtuvat kokonaan lukuisia kertoja. Me olemme kaupungeissamme vain käymässä,liikumme kaduilla jonkin aikaa, sitten liikkuvat muut. Itsestäänselvä ajatus, mutta silti.

      jope )

      Poista
    2. Tiedän tiedän, yhdellä o-kirjaimella...:)

      Poista
    3. Pahus, en huomannut tuota ooota ollenkaan!

      Poista
  2. Otsikon rinnastus tuntuu erikoiselta. Nykymusiikki on taidetta, mutta en itse ole koskaan pystynyt ajattelemaan arkkitehtuuria taiteena. - Arkkitehtuuri on niin kitsin kovertamaa. - Mielestäni käytännön arkkitehdit, jotka eivät ajattele työtään taideilmaisuna ovat jess. - Mielestäni arkkitehtuuri ei siis kuulu taiteisiin. - Heti kun arkkitehtuuri pyrkii olemaan enemmän kuin se on törmätään kitsiin näin ollen rihkamoituneisiin todellisuuskäsityksiin.

    Raketin muotoilu on käytännöllisyyttä eikä taidetta.

    Mutta on hauskaa, että tuo Seinäjoen rihkamamuoto on kuvattuna tässä blogissa.

    Elämän onni on usein siinä, että jäännöksettömästi nielee rihkaman.

    Onnea Seinäjoelle rihkama-aktiviteeteissa!

    VastaaPoista