sunnuntai 3. syyskuuta 2017

ILKASSA 29.8.2014 ILMESTYNYT VERSIO VÄÄRIN KEHUTUSTA KAUNEUDESTA


Löysin tämän jo kadonneksi luulleeni Ilkan jutun vahingossa netistä. Sopinee tuon edellisen jatkoksi.

                                                                           -

Ihan aluksi teen tämän selväksi: nyt julkisuudessa puheena oleva julkea sekä miehen että naisen ulkonäön kommentointi päin naamaa on moukkamaista ja jotain todella kyseenalaisen ajankuvan ilmentymää. Siitä ei sen enempää. Mutta missä kulkee yhtäältä ulkonäön myönteisenkin kommentoinnin ja toisaalta älykkyyden ja osaamisen vähättelyn raja? Se kun varsinkin naisten kohdalla on kysymys, joka lähestulkoon luonnonlain voimalla säännöllisin väliajoin nousee esiin.

Kun miestä kehuu miten ja missä tahansa, ei se tunnu herättävän miehissä veljellistä tarvetta puolustaa väärin kehuttua lajitoveriaan. Hänen osaamisensa ja älynsä ei tunnu olevan vaarassa. Naisten kohdalla sisarhengen nostattama kollektiivinen kamahdus väärin kehutun puolesta on herkempää ja tietenkin ihan ymmärrettävää kun kulttuurievoluutiomme historiaa ajattelee: nämä herran ja orjan roolit elävät meissä, niin naisissa kuin miehissä, sitkeästi.

Toisella kauneus tuntuu olevan siis suhdanteista, toisella aina kiinnitettynä kultakantaan. Naisen aineellista puolta kehuttaessa hänen ”henkensä” tulee aliarvioiduksi, haluttiin sitä tai ei. Kyse tuntuu olevan ikään kuin tahdosta riippumattomasta reaktiosta niin kehutun kuin häntä ympäröivien kuulijoidenkin ja lopulta myös itsensä noloksi tuntevan kehujan kohdalla.

Jatkaakseni tätä uhkarohkeaakin provokaatiotani kysyn, miten tämä herran ja orjan asetelma olisi sitten murrettavissa? Minusta on selvää, että vain orja voi sen itse tehdä. Herralta on tässä armoa turha odottaa ja vaikka hän sitä antaisi, olisi siis niin sanottu kuinka tiedostava mies tahansa, hänen eleensä olisivat aina vääränlaisia. Ne olisivat jo tiedostavuudessaan liian varovaisia ja alentuvia herran eleitä, armosta annettuja, sellaisia johon orjan on suhtauduttava itsensä taas alentaen. Herralta odotetut sivistyneet ja orjaa vahvistavat armolliset eleet siis vain vahvistavat orjan elehtimistä orjan tavoin.

Naisen olisi siis luotettava pelottomasti vain itseensä ja ahmittava jopa väärin ja väärissä paikoissa tarjotut kehut pätevyyteensä luottaen ja vieläpä lisää uhmakkaasti vaatien. Tässä nainen kokee ja siten myös mahdollisesti tiedostaa herran historiaa yhä elävää miestä enemmän ja laadukkaammin; toimii uutta luoden ja itseään ylittäen. Samalla hänen hämmentävä vaatimuksensa ja arvaamattomuutensa saa mahdollisesti myös miehen näkemään itsensä toisin. Herran ja orjan dialektiikassa kun orjan aloitteet ovat oleellisia, herra unohtaa aina itsensä omaan herruuteensa. Uskon, että vain näin herran ja orjan dialektiikka - toisin sanoen naisen kohtaloksi niin helposti tuleva ruumiin ja sielun jakaminen tai ainakin mieheltä saadun kommentin täksi jakamiseksi kokeminen - alkaa hiljalleen menettää voimansa. Ei muuten.

Naiset hoi! Ei me miehet lakata teitä väärin katsomasta ja kehumasta vaikka ei sitä ääneen sanottaisikaan! Me vain kätkemme eleemme mykkään ja jo hämmentyneeseen herruuteemme. Teidän säpsähtävä loukkaantumisenne ja pelko laadukkaan ja aidon itsen vähättelemisestä on jo orjan alentumista historiallisen paineen alla, orjan identiteetin tiedostamatonta päivittämistä.

Kipeä kohta naiselle tässä tietenkin on se, että hän joutuu asettamaan kanssasisarensa hankalaan asemaan, jos tämä hänen puolestaan tuohtuu. Hän joutuu ikään kuin asettumaan väärinkehujan puolelle ja puolustajaansa vastaan; vaatimaan lisää väärää kehumista itseensä ja älyynsä luottaen ja kieltäytymään myötätunnosta ja kollektiivisesta itsensä puolustamisesta.

Paradoksihan tämä tietenkin on. Vähän kuin yhden käden taputus, kuten itämaiset filosofit ovat jossain muussa yhteydessä ajatuksensa muotoilleet. Mutta mielestäni juuri tämä eettinen paradoksi voi ajan myötä muuttaa väistämättömältä tuntuvaa dialektiikkaa. Tässä pelissä vain orja voi luoda jotain täysin uutta. Hyväntahtoisinkaan herra ei siihen pysty.

32 kommenttia:

  1. En voi sanoa tähän muuta kuin että en ole koskaan tuntenut orjautumista suhteessa miehiin.
    Kaikki kehut olen ottanut mielihyvällä vastaan. Ja itse olen kehunut sekä naisia että miehiä aina kun olen nähnyt siihen aihetta. Sekä ulkonäköasioista että lahjakkuuksista ja suorituksista. En koe kehuja vastaanotettaessa tai annettaessa minään alentuvina eleinä, vaan kohteliaisuutena ja ilon tuottamisena.

    Minusta meillä ei Suomessa ole tässä ainakaan kovin isoa ongelmaa.

    Tunteeko kirjoittaja itsensä herraksi suhteessa naisiin?
    Minusta nuo termit ovat epätosia ja ärsyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Ei huolta, ne ovat vain hegeliläisiä termejä, sisäisen ja ulkoisen dialektiikan nimittäjiä, jotka jäsentävät olemistamme ja minän rakentumista Toisen kautta. Kirjoitin jutun mari kiviniemen "kohtalon" inspiroimana. Ja myös tulivat mieleen jutan verkkosukat.

      Poista
    2. Termit ovat rakenteen ilmaisuja, juuri sen, että naista on historian valossa vaarallisempaa kehua ulkonäöllisesti kuin miestä. Yritän löytää ulospääsyn kehästä tuosa kirjoituksessa.

      Poista
  2. Ymmärsin kyllä nuo termit Juha. Ne vain tuntuvat tässä yhteydessä käytettyinä minusta liioitelluilta.

    Meillä on vahvat naiset. Jotkut vain omivat ilmiöitä ulkomailta toisenlaisista oloista ja liittävät niitä meidän oloihin.

    Kiviniemi ja Urpilainen eivät loukkaantuneet, olivathan he kaiken aikaa esillä myös tärkeistä asioista, ja varmaan aika pieni joukko olivat ne, jotka loukkaantuivat heidän puolestaan.
    Minusta Kiviniemellä on nätti vartalo, pidin vain sympaattisena sitä, että miestoimittaja valitsi sen vartaloa korostavan kuvakulman. Olihan se mies?

    En näe, että meillä olisi mies herra - naisorja ilmastoa.

    Kikkelikortit ovat meillä poikkeus, jolle nauretaan.

    Niskavuoren vanha emäntä on minulle tuttu hahmo maaseudulla. Rosa Liksomin ronskit naiset hoitavat asiat miesten syrjäytyessä.
    Tytöt menestyvät koulussa ja työelämässä miehiä paremmin.

    Miesten kehu on kivaa, siinä kaikki. Leikkiä, flirttiä, hauskaa, ei missään nimessä alentavaa.

    Voi kai toista kehua, "kehua",
    naisena tai miehenä olemisesta alentuvastikin, tai ironisesti, mutta se on eri juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennan. On törkeää ja kömpelöä kehumistakin, väärin kehumista, mutta miksi olla niin tarkka ja etsimällä etsiä toisen kehusta(kin) virheitä. Ei se ole ehkä mitään orjakäyttäytymistä, vaan jotain ihan muuta.
      Mitähän se on? Jään miettimään. Ilkeilyä varmaan, jos haluaa nolata kömpelön kehujan.

      Poista
    2. Ja voihan se ylimielisyys olla orjamaista kiukutteluakin ja epämääräistä kostoa, ei kelpaa.

      Olen tosi huono kommentoimaan tätä (lopetan nyt),koska minulle kelpaavat kaikki kehut, puliukkojenkin. Kiitän nätisti ja hymyilen huutelijoille, molemmat hyötyvät. En koe, että vähenisin kenenkään ja mistään kehusta, jos se on hyväntahtoinen.

      Poista
    3. "Ja voihan se ylimielisyys olla orjamaista kiukutteluakin ja epämääräistä kostoa, ei kelpaa."

      jep.

      Poista
    4. Mutta yleensä on mielestäni kuitenkin niin, että nuoret naiset eivät vaan jaksa ottaa vastaan tökeröä kehumista typeriltä miehiltä. Mietin monia tapauksia, joissa on älähdetty, ja niissä on kyse tästä. Ulkonäköä pitää osata kehua muutoinkin kuin seksistisesti.

      Poista
    5. Juuri noinhan se on. Yritän ohjata tyttölastani myös siihen, ettei ala juosta kehujen perässä senttiäkään mihinkään suuntaan.

      Samalla on ihme ettei toiseen suuntaan tuleva "kehuminen" herätä lainkaan samanlaisia reaktioita.
      Naiset, jotkut ainakin, puhuvat miehille myös usein seksistisesti.
      En tiedä onko se sitten yleinen salaisuus josta miehet eivät puhu ja josta asiallisesti käyttäytyvät naiset eivät tiedä.
      Eikä tarvitse olla mikään richardgere kun sitä tulee. Tai ainakin tuli... kavereille ainakin.

      Miesnais-asetelma on aina herkullinen, mutta myös läpikulunut.
      Itse en osaa löytää oikein paikkaani sen enempää sukupuolensa kuolettajien ja opportunijoiden kuin sukupuolensa vahvimpien roolien vahvistajien joukosta.
      Koska maailmamme perustarina on nykyään kuluttaminen, tietävät kuitenkin kaikki markkinointi-ihmiset että
      "perinteinen" mies on huono kuluttaja, ei-joustava.
      Uudenlaiselle miehelle joka liikkuu mahdollisimman monessa roolissa on siis tilausta.
      Kevyt suhtautuminen sukupuoleen onkin vahvasti tuettu rooli tänä päivänä, se oikea valinta joka tulisi ymmärtää tehdä jotta elämä olisi mahdollisimman onnellista ja jotta siitä saisi mahdollisimman paljon irti.

      jope

      Poista
    6. Tuon kirjoitukseni ydin on just siinä, ettei kehumisen vaikutus ole sukupuolten suhteen symmetrinen. Siitä sitten on inspiroivaa pohtia, miten kehän voisi katkaista. Tai sen suunnan "kääntää". Kavahataminen naisten puolesta vain päivittää kehää ja siksi tämä vaatii epäortodoksimaista tulokulmaa.
      ...


      Sukupuoli jo sanana on muuten kuin huomaamatta neutraloitu joissain yheyksissä. Sitä varotaan korostamasta. Katsoin sitä vanhaksinaamioitumisohjelman jaksoa, jossa oli kata kärkkäinen (en muista nyt en uutta nimeä) ja sen puoliso. Juontaja sanoi jotenkin että "sulle kai sukupuoli ei ole ollut tärkeä vaan ihastut ihmiseen". Miten niin? Katalle biinä vain kummatki kelpaa, joten sukupuoli on tärkeä muuttuja.

      Poista
    7. Sanojen käyttö ihmiskuvan ja arvotusten ilmaisuna on tietenkin yleistä muissakin aiheissa, mutta tämä sukupuolisuus on nyt tietenkin pinnalla. (Tiedän että minuakin nyt voidaan nin halutessa lukea epäkorrektina häirikkönä.)

      Poista
  3. 'Naisen aineellista puolta kehuttaessa hänen ”henkensä” tulee aliarvioiduksi, haluttiin sitä tai ei.'
    Oletko Juha varma tästä? Minusta tämä on kirjoituksessasi yksinkertaistus.

    Jos joku sanoo vilpittömästi minua kauniiksi, söpöksi tms. niin EN kyllä tunne, että kehuja aliarvioisi älyäni.
    Ei meillä naisilla niin huonoa itsetuntoa ole.

    Olen nyt Jopen kanssa ihan samaa mieltä siitä, että kevyt suhtautuminen sukupuoleen on nykypäivää.

    Tyttöä ohjaisin siihen, että suhtautuu kohteliaasti kaikenlaisiin kommentteihin, mutta arvioi ja valitsee, mitä niistä ajattelee ja minkä ottaa vakavasti, juuri kuten Jope kommenttinsa alussa sanoo. Pojille sama. Kyllä komeaa poikaakin voidaan "viedä", jos ei pidä varaansa.

    Muistattehan Toimin. Hänen viestistään "nussittuna nukkuisit paremmin", on tullut jo legenda. Minä epäilin, että miehellä on jokin dementoitumiseen liittyvä yli-innokas vaihe menossa. Eihän tällaista voi ottaa todesta. Naiset höyräyttivät Toimi parkaa yllyttämällä häntä ja julkistamalla sitten hänen hölmöytensä.

    Minusta Juhan herra - orja -asetelma liittyy yksittäisiin tapauksiin. Joku voi esim. olla kärsinyt niin paljon toisen sukupuolen taholta, että se leimaa hänen suhtautumistaan ja estää parisuhteen onnistumisen kenenkään kanssa. Mutta en näe tätä asetelmaa sen yleisempänä.

    Miten sinua Juha luettiin siellä Ilkassa? Oliko juttuun mahdollista kommentoida?
    Minä kysyin tuolla alussa, tunteeko kirjoittaja itsensä herraksi suhteessa naisiin. Kirjoittaja ei vastannut. Jos olisin ollut esilukijana, niin olisin esittänyt tämän kysymyksen ennen jutun lähettämistä, koska sellainen kysymys tästä ensimmäisenä nousee. Valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uskon marjatta että sinua se ei häiritse mutta pohdin yleistä tasoa. niitä kamahduttavia jutan verkkosukkia ja mari kiviniemen muodokkaan ministeriyden inspiroimana.

      kumpi olen? kumpaakin, herra ja orja tilanteesta riippuen niin kuin me kaikki. nuo termt ovat rakenteen nimikkeitä, sitä miten hegemoniat ja kieli puhuu meissä. kun minä kehun naista, mietin aina, onko siihen oikea paikka ja aika. siinä itseään refletoiva herra puhuu minussa. ja se. että olen biologisesti mies, asettaa minut diskurssissa herran asemaan, halusin tai en. se ei ole puhtaasi yksilön valinta. olen herruuden rasittama.

      Ei muuten ollut tosiaan palautetta. Sain palautetta naisilta ihan naamakkain, hyvää.

      Poista
    2. Vielä: Kyse on siis siitä, miten minua ja annettua sukupuoltani ja puhuntaani luetaan eri yhteyksissä.

      Poista
  4. Minä sanon jotain ihan käytännön tasolta. Minun on helppo kehua vaimoani, tyttäriäni, äitiäni, sisariani, naispuolisia sukulaisia. Tällä tasolla en koe mitään ongelmaa.

    Töissä en osaa kehua yhtä luontevasti. Opiskelijoiden ulkonäköön en voi ensinnäkään kiinnittää (varsinkaan sanallisesti) mitään huomiota. Se voitaisiin tulkita hyvin monella tavalla. Kohteliaisuuskin saattaisi muuttua muuksi.

    Saatan toki jossakin tilanteessa kehua vaikka opettaja- tai kirjailijakollegan vaatetta, riippuu vähän kuinka hyvin tunnen (ja usein kehun, jos seurassa joku muu ehtii ensin). Mutta olen ollut tilanteissa, joissa hyvin asiat tiedostavat naiset alkavat itse analysoida sitä, mitä tarkoittaa että katsoo vaikkapa sitä vaatetta - samalla tulee arvioineeksi naisen / miehen tapaa kantaa vaatettaan, hänen ruumiinsa muotoja, niiden kauneutta, kuluneisuutta tms. Näissä tilanteissa lähinnä naurahdan ja pidän suuni kiinni, koska mikä hyvänsä sana voidaan käsittää väärin...

    Harva tuntemani, minulle hiemankin vieraampi nainen osaa Marjatan tavoin ottaa kehut pelkästään itseensä kohdistuvana kohteliaisuutena. Yleensä taustalle oletetaan jonkinlainen tarkoitusperä ja vieläpä siten, että kehujan ja kehutun välille oltaisiin noiden sanojen myötä rakentamassa jotain muuta yhteyttä kuin pelkkä viaton kauneudesta huomauttaminen. Ei sen tarvitse olla välttämättä eroottista tai seksuaalista, mutta kiinnostusta kuitenkin. Avausrepliikki jollekin... Ja kun se kohdistuu ulkonäköön, voi oletus tarkoitusperistäkin olla se, että kiinnostus on ennen kaikkea ruumiillista.

    En tiedä sitten orjista ja herroista, mutta tällaista mietehdintää päässä liikkuu ennen kuin suuni avaan. Paljon helpompaa ja neutraalimpaa minun on kiittää naista siitä mitä hän on tehnyt, joko älyllisesti tai muutoin. En mielelläni mene ulkonäkökommentteihin, koska koen ne liian intiimeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juha, vesa, jope, marjatta

      suhtaudun kehumiseen konstailemattomasti. en jaksa miettiä sukupuolia tässä asiassa. tai oikeastaan minun ei tarvitse. ja harvoin tulee 'väärin kehuttu' -tilannetta kenenkään kanssa.

      te pojat saatte nyt luvan kanssa nauraaa tälle, mutta minä uskon itsepäisesti siihen, että sukupuolen perusteella ihmisten tyypitteleminen ja lokeroiminen on hyödytöntä ja enimmäkseen haitallista. ainakin itse haluan olla mahdollistamassa diversiteetin toteutumista.

      koen, että meillä kaikilla on vastuu kompata ja kehua toisiamme. jos käännän selkäni tällaiselle mahdollisuudelle, käännän selkäni ymmärryksen tuomalle paremmalle tulevaisuudelle. ei minusta ole siihen.

      en tarkoita mitään mantramaista tai kaavamaista höpinää, vaan ihan kulloisestakin tilanteesta kirpoavaa spontaania adjektiivia.

      mieheni osasi kehua tuolla tavalla. kerran hän tokaisi minulle, että 'sinusta on niin paljon iloa ja vähän riesaa.' usein hän sanoi, etten ole 'täysin vailla ansioita.' molemmat ilmaisut sisälsivät hirveästi rakkautta.

      symppaan miehiä ja naisia, jotka tohtivat sanoa toisilleen jotakin sellaista, josta tulee hyväksytty ja haluttu olo.

      tänään kehuin automekaanikkoani. sanoin, että kun hänen kanssaan juttelee viisikin minuuttia, tulee sellainen olo, että on auto-sivistynyt ja maailma on taas avautunut vähän lisää. toisin sanoen, jos päivään mahtuu yksi tällainen tapaaminen, tietää, ettei päivä ole mennyt hukkaan.

      itse sain kehuja ystäväni. hän sanoi, että 60 prosenttia hänen päivittäin käyttämistään intertekstuaalisista viittauksista tulee minulta.

      ulkonäköä kehun nykyisin harvemmin. se on aika delikaatti aihe, ja siinä voi syyllistyä joko kliseepuuroon tai ylilyönteihin.

      meri

      Poista
    2. Samoin, meri, samoin. Me kehumme tässä omassa talossa toisiamme aika lailla, lähes aina pihassa tavatessa.
      Talossa on myös sellaisia, jotka kehuvat minulle aina Untoa hänen avuliaisuudestaan ja käskevät pitämään hänestä hyvää huolta.
      Sellaiset kaavamaiset "kehu nainen päivässä" -jutut ovat ihan tarpeettomia. No, nehän lähtevät juuri tuosta ajatuksesta, että nainen olisi jotenkin enemmän kehujen tarpeessa kuin mies.

      Vesa toimit yliopistomaailmassa. Minusta tuntuu, että siellä "tiedostetaan" aivan liikaa. Kansanihmisten parissa on paljon rennompaa.

      Yläkoulun opettajainhuoneessa kehuimme toistemme kampauksia ja uusia vaatteita, Kuhmossa enemmän, Anjalankoskella varovammin. Ehkä varovaisuus lisääntyy, kun tullaan alaspäin Suomea.

      Oppilaiden ulkonäön kommentoiminen ei ole korrektia eikä mitenkään tarpeellista. Olen joskus sanonut kollektiivisesti, että olette ihania, nuoria ja niin nättejä. Suorituksista kehuin vuolaasti, jopa niin, että sain ensimmäisenä vuonna opettajana lempinimen Bra tai pikemminkin Praa, kun kannustin ruotsin tunnilla niin paljon.

      Poista
  5. meri, hyvin voin kehua toisia ja niin teenkin päivittäin. vain ulkonäkö on asia, jota en helposti kommentoi paitsi oman perheen piirissä. liian riskaabelia. muussa kehumisessa ei voi juurikaan mokata.

    VastaaPoista
  6. Vesan kommentti piti olla ennen minun. Minä aikailin tuota omaani kirjoittaessa, hain välillä voileivänkin.

    VastaaPoista
  7. Tämä ulkonäkökysymys herättää mielenkiintoni erityisesti kun siitä puhutaan ajankohtaisohjelmissä vaikkapa sitten naispoliitikkojen kanssa. Tuntuu kuin heidät näillä kysymksillä aina palautettaisiin tuohon ikuiseen dialektiseesen kehään. Miten lähestyä kysymystä edes hypoteettisesti toisin, out of the box, kuten taidetaan nykyään sanoa. Avaisiko jokin tulokulma mieltä toisin? Tarkoitukseni ei ole olla kauhean konkreettinen vaan luoda mielentilaa tämän kysymyksen ympärille, hylätä hetkeksi totuttu läestymistapa.

    VastaaPoista
  8. Marjatta, monet sanovat kyllä, että jopa pieni flirtti piristää. Tottahan se on ja sen voi toki tehdä tyylikkäästi ja ketään liikaa häiritsemättä, hyvää mieltä tuottaen.

    Mutta työpaikalla en tosiaan uskaltaisi ikinä koettaa sellaista. Olen ollut muutamassa tilanteessa, jossa mieskollega on flirttaillut naiskollegalle yhteisessä tilanteessa, ja ne olivat erittäin kiusallisia hetkiä, koska kumpikin olivat varattuja ja selvästi näki, että mies piti naista eroottisesti viehättävänä.

    En tiedä onko tässä nyt ollenkaan kyse orjasta ja herrasta (hegeliläisittäin) vaan perimmiltään jostakin siveyssäännöstä ja tabusta. Jos on, en näe että nainen, joka on tässä dialektiikassa asetettu orjan paikalle, voisi ratkaista asiaa - kuvio ei ole minusta hegeliläinen vaan olemme jonkin yhteisesti jaetun (toki kulttuurisesti muodostuneen) siveysnormin äärellä.

    Minusta naiset, jotka tyrkyttävät ulkonäöllään itseään ja provosoivat esiin flirttiä mieheltä flirttailemalla tälle tai oikeastaan useille miehille, rikkovat tietoisesti tätä "orjan" roolia. Minä en pidä sellaisista naisista. Toki tilanne on toinen, jos joku flirttailee minulle henkilökohtaisesti - se tekee vaikutuksen, jos nainen ei ole yleisesti ottaen miehiinmenevä ja tyrkky. Mutta siinä on sitten kyllä yleensä molemminpuolista kemiaa ollut muutenkin jo hyvän aikaa. Näinhän parisuhteet usein saavat alkunsa.

    VastaaPoista
  9. Hyvää pohdintaa, ehdin vasta nyt lukea, en kykene pistämään paremmaksi, mutta tuon yhden uuden näkökulman: sen kun naisporukka syrjäyttää rajuin ottein naisen naisjoukosta pois m y ö s argumentilla, että "ei uskoisi naisesta."
    Eräs Laura-merkkinen nainen on tätä kohtelua saanut viime kuukausina.
    Ymmärrän toki että hänen käsityksensä torjutaan vahvasti ja se ilmoitetaan, mutta mihin tarvitaan tuota naislisäystä?
    Miksi tiedostava nainen ajattelee että kaikkien naisten tulisi naiseutensa kautta olla samalla tapaa tiedostavia kuin hän? Mihin sukupuoli muka velvoittaa politiikassa?

    Miehethän on kautta aikojen sysänneet erilaisia miehiä, homoja ja muita honkkeleita, pois oikean miehisyyden piiristä, se on ollut tyhmää, mutta en suostu ymmärtämään että sukupuoli-argumenttia käytetään
    edellä mainitsemaanikaan tapaan slogan-tyyliin: naiset sen ja sen puolesta (esimerkkejä kaikki muistamme lukuisia 70-luvulta alkaen) niin kuin naisen rooli ei voisi kantaa muita arvoja kuin niitä joita halutaan nimittää alleviivaavasti "pehmeiksi."

    Huhtasaaren agendaa saa mielestäni vapaasti vastustaa ja inhota ja kampittaa, mutta uskallan väittää että tietyissä piireissä, niissä joissa naiselle on varattu paikka aina ja varmasti oikein äänestävien joukossa, inho ei olisi yhtä kova jos hänen tilallaan ehdokkaana olisi mies. Tyrmäävän esimerkin saimme jenkeistä kun selvisi Trumpin saama laaja kannatus naisilta, vaikka niin ei pitänyt käydä, Trumpin piti olla vain syrjäytyneiden miesten ehdokas,mutta eipä sitten ollutkaan, ko. joukon äänillä hän ei olisi tullut valituksi, naiset äänestivätkin laajamittaisesti ja sitä puhdasta matemaattista faktaa ei osattu ottaa huomioon. Naiset eivät toimineetkaan siellä naisille annetun pehmeämpää ehdokasta kannattavan roolin mukaisesti.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan lisätä sen, että en tietenkään väitä että Huhtasaarta mitenkään systemaattisesti noin kohdeltaisiin, kommenttini perustui aika pieneen otantaan, mutta kyllä tuollaista on jo kuultu ja jotenkin se on kuin siellä pinnan alla kuitenkin.
      Pääpaino näkökulmassani oli siinä kuinka naisten edelleen oletetaan helposti lähtökohtaisesti kantavan noita "pehmeitä" arvoja naiseutensa kautta. Minulle se sopii se kyllä, pehmeä yhteiskunta käy tänne, mutta haluan ajatella kuitenkin että arvojen ristiriidat kertovat myös arvojen todellisuudesta ja sellaista juuri siksi saa ja pitääkin olla.

      Taidamme kuitenkin muistaa Maggie Thatcherin juuri sen vuoksi että hän oli nainen. Naisen pitäisi pysyä poliittisesti naisarvoina mielletyissä eikä toimia toisin jne.

      jope

      Poista
  10. Luulen että naiset eivät luottaneet kylliksi Hillaryyn, siihen miten hän hoiteli miehensä mokailuja ja muuta sellaista, otteen lipsumista turvallisuusasioissa. Jokin hänen kampanjaimagonsa ja muun persoonasta saatavissa olevan / annetun tiedon / informaation välillä mätti ja ehkä se karkotti naisäänestäjiä. Trump - patologinen valehtelija eli kauppamies - loi samastuttavamman kuvan ihmisestä, joka voisi muuttaa politiikkaa kaksinaamaisesta pelaamisesta suoremmaksi toiminnaksi. T oli houkuttelevampi, mutta varmasti sukupuoli ja siihen liittyvät oletukset vaikuttivat myös. Asiantunteva Clinton vs. populistipelle-Trump ei varmasti ollut se kuva, jonka yhdysvaltalaiset näistä kahdesta henkilöstä tietoineen tuolloin muodostivat.

    VastaaPoista
  11. olen päättänyt, että en nimittele lauraa idiootiksi edes silloin, kun sille olisi aihetta. on silti sanottava suoraan, että kreationismi on minulle punainen vaate, ja niin sen pitäisi olla kaikille muillekin.

    tässä sukupuolella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. konservatiivisella nationalismilla sen sijaan on, ja paljon. minusta arvokonservatiivi evoluutioskeptikko ja sukupuolineutraalin avioliiton vastustaja on kamala asia, oli hän sitten mies tai nainen.

    henkilökohtaisesti tietysti tunnen suurta pahoinvointia aina, kun oman sukupuoleni edustajan ajatukset vilisevät asiavirheitä tai että hän on kirjoittanut juttujaan sellaisen laatufoorumin kuin homman kautta. ja koska olen homoskenen fanittaja, saan melkoisia reflukseja lauran dehumanisoivista twiiteistä.

    lauraa vastaan pitää hyökätä tieto edellä, ei henkilö edellä. tämä erityisesti minulle itselleni muistutukseksi.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota tarkoitin, hyvä asenne.
      jope

      Poista
  12. Joo, kyllä naiset häpeävät Laura Huhtasaarta sen vuoksi, että ei haluaisi noin tyhmän ja julkean naisen olevan esillä. Ihan sama epäuskoisuus minulla ainakin olisi, vaikka siinä olisi mieskin samoin eväin. Laura käyttää kampanjoinnissa hyväksi tyttömäisyyttään ja flirttimäistä hymyään (vaikka kuinka vakavasta asiasta olisi kyse, osin juuri voittaakseen aikaa ja peittääkseen sen, että ei tiedä asiasta höykäsenpöläystä), joten ei ihme vaikka hän olisi lopuksi Sauli Niinistön kanssa vastakkain. Voi Suomen kansaa!
    Minä arvostan poliitikkonaisissa Merkelin tyyppistä asiaihmistä, miehissä sama ominaisuus on tärkein, kun valitaan hoitamaan yhteisiä asioita.
    Minäkään en arvosta kovin paljon Hillaryä, mutta olisin valinnut hänet paremman puutteessa. Häntä kohtaan oli kyllä hurja parjauskampanja, "kansa" uskoi senkin, että Hillary käyttää kaupan takahuoneessa lapsia hyväkseen, palkalliset "odinit" olivat jopa hyökänneet asein siihen kauppaan. Kun Trump sitten sanoi pokkana jossain haastattelussa, että häntä yököttää, kun Hillary Clinton menee vessaan, niin vain tietyistä lähteistä tietonsa saaavat ymmärsivät tämän, olihan kyseessä pedofiili.

    Flirtistä vielä jotain, miten minä sen ymmärrän.
    Vesa, tuollainen naistyyppi, joka flirttailee kaikille tai jossain seurassa kaikkien nähden eroottisesti tuttujen miesten kanssa, on minustakin julkeudessaan tympeä.
    Pidän kyllä sellaisesta pikku flirtistä, mikä ei ole iskemistä tai tyyliltään julkeaa vaan kilttiä ja sivistynyttä huomioimista, kohteliasta verbaalista leikkiä. En ikinä aloita flirttiä, mutta jos joku mies käyttäytyy flirttailevasti minua kohtaan, vastaan samaan tyyliin. Tällaisia hetkiä tulee joskus tuntemattomien kanssa ohimennen tavatessa, ja eihän siinä ole mitään vaaraa tai sopimatonta. Lähinnä se menee niin, että toinen on seuraillut minua ja kiinnostunut olemuksestani ja rohkenee sanoa kohteliaisuuden ja ryhdymme jutustelemaan kevyesti.
    Tiedän kyllä, että on naisia, jotka vastaavissa tilanteissa vaihtavat paikkaa tai katsovat suu viivana eteenpäin menettäen näin kivan mahdollisuuden keskusteluhetkeen ihmisen kanssa, joka voi osoittautua tosi kivaksi ja sellaiseksi, jonka kanssa voisi vaikka jatkaa tutustumista, jos olisi sinkku eikä periuskollinen aviovaimo.
    Mieheni kanssa olenkin aloitteellinen flirttailija, mikä ilmenee kujeilevana leikinlaskuna ja ihailemisena.
    Sitten on vielä sellaista flirttailevaa huutelua, jota miehet joissain maissa harrastavat. Astelen kampaajalle, läheisen putiikin miehet nostavat peukun pystyyn, ja kun astun ulos he taputtavat mukainnoisssaan ja kommentoivat "beautiful", "kleopatra" ja minä olen olevinani kauhean imarreltu (ja olenkin). Ihan vitsiähän tuo on, kivaa sellaista ja virkistävää. En ole yhtään tosikko tällaisissa tilanteissa. Tällaiseen ne naiset varmaan viittavat jotka valittavat lomamatkojen jälkeen, ettei saanut olla rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Trumpin kampanja oli kyllä eräs ihmiskunnan likaisimmista ja vetosi sellaisiin vihavaistoihin, että vieläkin pyörryttää.
      jope

      Poista
  13. Marjatta, nuo kuvaamasi flirtin muodot ovat taatusti virkistäviä eivätkä haittaa ketään! Ehkä juuri tuntemattomuus tekee niistä omalla tavallaan turvallisia ja harmittomia - juuri hetken kestävä tilanne tekee niistä spontaaneja ja myös sekä katsojan että katsotun saama mielihyvä on aitoa ja piristävää, vailla sen kummempia taka-ajatuksia. Ymmärrän täysin!

    Myös itse olisin ottanut Hillary Clintonin, ei epäilystäkään, etteikö Yhdysvallat olisi välttynyt kaikelta tuolta sotkulta, jota Trump on aiheuttanut.

    Sauli Niinistöstä tulee meidän seuraava presidenttimme, siitä minulla ei ole epäilystäkään. Voin äänestää Saulia ihan huoletta. Hän on tarjolla olevista se paras vaihtoehto, kun ollaan ihan realistisia (no, toki tämä on vain mielipiteeni), sillä kerää kunnioitusta yli puoluerajojen.

    VastaaPoista
  14. Realismi on aina hyvä vaihtoehto mm. typerille suvakki- että rajakki -nimityksille. Samalla on tietenkin totta että molemmissa ryhmissä on realisteja, se ei voi olla toisen osapuolen monopoli mitenkään loogisesti. Kukaan ei "omista" tieto yksin.

    Eniten täsmällistä todellista tietoa ja havaintoja todellisuudesta plus parhaimmat toteutettavissa olevat
    ( !!)ratkaisumallit ongelmiin on se, mitä yritän nykyään seurata tunkematta ajattelua valmiiseen ideologiseen tai aina edes arvolähtökohtaisenkaan kärkeen.
    Tiedon pitää olla avointa kaikissa asioissa kaikille.
    Parhaassa tapauksessa se johtaa yhteisölliseen realismiin joka on viime kädessä meille kaikille parasta.

    jope

    VastaaPoista
  15. Sauli on toiminut hyvin. Hän on kaiken lisäksi kirjallisuuden harrastaja. Saulin kirja Hiljaisten historia kymmenen vuoden takaa on hyvää kaunokirjallisuutta.

    VastaaPoista
  16. Merja Kyllönen hakkaa muut ehdokkaat mennen tullen, jos vain kehtaa.

    VastaaPoista