sunnuntai 10. syyskuuta 2017

LAURASTA

Kun Laura Huhtasaari eduskunnan kyselytunnilla määritteli vastustettavan vihapuheen terroristien vihapuheeksi länsimaisia arvoja ja suomalaisia kohtaan, hän tiesi hyvin, keitä tämä itsetietoinen epäsymmetrisyys suututti ja keitä miellytti. Samalla hän menetti mahdollisuutensa haastaa asiallisesti hallitusta, kysyä sen edustajilta kysymyksensä kulttuurien arvomaailmojen mahdollisesta eriytymisestä. Nyt mentiin suoraa suomalaisten suojeluun, mikä sekin on vahasti neuvottomiin tunteisiin vetoavaa retoriikkaa.

Sinänsä tuo kysymys olisi ollut perusteltu. Taannoisessa suurmoskeijakeskustelussa tästä puhuttiin asiallisesti Yleä myöten ja yli puoluerajojen. Ajatus vaikkapa päiväkotien sijoittamisesta suurmoskeijaan herättää väistämättä kysymyksiä "arvojen saarekkeista" tasa-arvoon kasvattamisessa. Salakuvattu tanskalaisdokumentti imaamien kaksoisviestinnästä palautuu tässä myös ihan tolkulliseenkin mieleen. Huhtasaari ei kuitenkawn tyytynyt "episteemiseen tolkkuun" vaan vetosi koko aistikkuudellaan kannattajiensa asenteisiin ja tunteisiin.



(Näillä samoilla tulilla kysyn, voisiko joku tutkiva journalisti selvittää perinpohjin, miksi vain Suomi palauttaa ihmisiä Afganistaniin? Mitä me tiedämme sellaista mitä muut eivät? Ja poliisi voisi hakea ihmiset sijoiltansa vähemmän nöyryyttävästi. Yhdyskuntaseuraamuslaisia kun en edes puhallutta julkisesti ilman heidän suostumustaan.)

23 kommenttia:

  1. Juha, näitkö sen koko puheenvuoron? Minä näin jossain, siinä hän mm. niputti maahanmuuttajat kaikki samanlaiseksi kartettavaksi massaksi - ja kehui Unkarin nykyhallintoa. Unkarin! Orbán! Good guy?

    Afgaaneilla ei ole kunnon tulkkausta kuulusteluissa, sen verran ainakin tiedän. Meillä on pulaa darin ja pastun kielisistä tulkeista. Tulkin puutteessa tulee huonot pöytäkirjat ja päätöksissä toistetaan aina sama, "pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua". No ei varmaan, kun ei ole edes ymmärretty, mitä ihminen on kertonut.
    Kun näitä päätöksiä luettiin yhteen aikaan, minäkin kuuntelin meillä, niin tämä oli yksi toistuva virhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin. Se unkari-kommentti oli vaivaanuttava.

      Edes tuo tulkkikysymys ei selitä sitä, että suomi poikkeaa linjasta. Tästä todellakin haluaisin nähdä syventävää infoa.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä: mikäli mahdollista (yksityisyyden suojaa ja muita olennaisia asioita loukkaamatta), olisi hyvä saada avointa tietoa prosesseista ja palautusten perusteista. Nyt esim. tämä afgaaniperheen palautus näyttäytyy toisaalta ymmärrettävänä (tietyllä datalla), toisaalta asianomaisten kannalta riskaabelina. On selvää, etteivät virkamiehet voi avata kaikkia päätöksiään, mutta olisi hyvä kertoa jotain, että ainakin "turha" keskustelu vähenisi tiedon ja perusteiden myötä. Voi toki olla utopiaa.

    Myös siitä olen samaa mieltä, että palautuskäytännöt ja ihmisten kohtelu ikävänkin päätöksen jälkeen tulisi olla ihmisarvoista eikä siinä saisi nöyryyttää hankalassa tilanteessa olevia ihmisiä.

    On selvää, että vihapuhetta ei voi rajata noin kuin LH sen teki. Meillä on paljon kotomaistakin vihapuhetta, maalittamista ja toisten haukkumista (vailla ihan pitäviä perusteita). Minusta olisi ihan oikeasti hauskaa, jos joku fiksu perussuomalainen / muun puolueen edustaja lähtisi avoimeen keskusteluun ja haastaisi vasemmiston ja vihreiden naminamipolitiikkaa (naminamia siksi että en ole havainnut siinä kovinkaan monta perusteluporrasta). Näin saisimme skarpattua näkemyksiä. Vihreät ja vasemmisto voisivat taas haastaa fiksusti kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa ajavat ja kyseenalaistaa heitä. Tällaisella retoriikalla ainoa särmää tuova porukka eli persut pelaavat itsensä pihalle - heidän turvallisuudentunteisiin vetoava retoriikkansa ei poikkea laadullisesti ihan hirveän paljon toisen ääripään retoriikasta ja suunnitelmista, joten olisi erittäin tärkeää, että keskustelua syntyisi: näin saataisiin molempien ääripäiden argumentteja vähän paremmiksi. Minusta oikea ratkaisu löytyy jostakin poliittisesta kompromissista. Miten tämä kaikki kytkeytyy presidenttipeliin jää nähtäväksi.

    Eilen kuulin radiohaastattelun, jossa vihreät olivat maailmojasyleileviä (eivätkä sanoneet mitään konkreettista), ja persut taas olivat niin jyrkkiä, kyynisiä ja negatiivisia, ettei mitään keskustelua syntynyt: ainoa järkevä päämäärä mikä sieltä tuli oli että tulijoilla pitäisi olla jonkinlaiset paperit matkassa - minusta se olisi kohtuullista, että saapuvan ihmisen identiteetti voidaan varmistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki keskustalla, kokoomuksella ja sdp:llä on oma linjansa siinä välissä... Tuli kirjoitettua hiukan nopeasti. Tarvitaan kompromisseja ja järkeviä ehdotuksia - niitä ei ole vielä kovin näkynyt, kun tilanne on ollut päällä ja poliitikot ovat keskittyneet tykittämään toisiaan ja heittelemään hiukan harkitsemattomasti omia näkemyksiään. Saattaa toki olla, etten ole kyllin tarkasti seurannut keskustelun kaikkia puroja.

      Poista
  3. Jotain on tehtävä,se on selviö, mutta jotain ei ole tehtävä hinnalla millä hyvänsä. Laurasta en osaa sanoa muuta kuin sen että oli ainakin läpinäkyvä edustaessaan vain valikoimaansa ihmisryhmää. Monihan on aina ja kaikessa kaikkien asialla jne. Jos nationalisti ratsastaa avoimin kortein nationalismillaan, se on hyvä, koska valinta on silloin tehty helpommaksi. Piilotettu motiivi johtaa usein piilotettuun valtaan. En viitsi antaa nyt esimerkkejä.

    Orbankin on, pidämme siitä tai emme, miljoonien unkarilaisten mielestä good guy, ovatko he omalta kannaltaa enemmän väärässä kuin me heidän puolestaan oikeassa, en tiedä.
    Niiden tietojen perusteella mikä afgaaniperheen palautuksesta on, on tietenkin selvää, että ei mennyt hyvin ja oikein juuri minkään oikeustajun eikä ihmisyyden perusjuttujen suhteen.
    Silti emme (kai) voi vetää siitäkään johtopäätöstä että kaikista palautuksista on luovuttava.
    Emme kykene luomaan ehjää logiikkaa ja varmaa inhimillisyyttä joka toimii tasa-arvoisesti kaikille vaikka pohtisimme näitä asioita loputtomasti, samaan aikaan nimittäin joidenkin on toimittava jotta jokin menisi edes johonkin suuntaan. Kaiken ei voi vain antaa olla ja tapahtua. Halusin tai en minun on annettava silti tukeni (myös) viranomaisille.

    Kun otamme kantaa vertaamme aina maailmaa ideaalia vasten.
    Silloin on aina selvää, että koemme lähes pelkästään vääryyttä ja epäoikeidenmukaisutta ympärillämme. Ideaalia vasten meidän pitääkin verrata, mutta pitäisi verrata myös realismia vasten ideaalejamme: mikä on oikeasti mahdollista, mikä on sukupolvien yli kestävää, onko meillä todella varaa elää ideoiden mukaan ilman fysiikkaa, yhteiskunnan erilaisia lainalaisuuksia, ilman konkretiaa, elämänlaadun arkea ja suojaa jonka tulee olla jotenkin hoidettavissa. Onko siksi pakko tehdä valintoja?
    Kaiketi on.

    Ehkä inhimillisintä ihmisessäkin on hengissä säilyminen. Jokainen yksilö ja jokainen systeemi haluaa säilyä elossa. Olemassaolonsa vuoksi. Sen vuoksi täällä käydään systeemien ja yksilöiden kesken taistelua omasta(!) selvitymisestä. Joskus ihminen voi ylittää inhimillisen eläimellisyytensä, mutta aina se ei ole, reaalista vasten arvioutuna, mahdollista. Tämä näkökulma saa minut olemaan armollisempi erilaisille kamppailuille mitä ihmiset käyvät itsensä puolesta, vaikka se näyttäytyykin usein kamppailuna toisia vastaan.
    En tietenkään mitenkään puolusta sitä, havainnoin vain niitä todellisuuksia joissa olemme mukana, kuka enemmän, kuka vähemmän, vaikka idealisoimme itsemme usein ihanteidemme kantajiksi.

    (Näitä em. ajatuksia on tuottanut mm. Knasun Kutonen. Siellä on paljon puhetta selvitymisestä ja ihmiselämän valinnoista, konkreettisisista kamppailuista ihan todellisella tasolla eikä vain valintoina olla jotakin silmien, oman ryhmämoraalin ja ideoiden vuoksi. )

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jope, nuo ovat ihan oikeita ja aitoja kysymyksiä. näin asiat menevät, vaikka eivät menisikään kuin elokuvissa.

      sanoisin, että vielä on aikaa miettiä, mikä arvo ja idea on sillä mitä tänne pohjoiseen on rakennettu esimerkiksi sadan vuoden ajan. mistä tahdomme pitää kiinni, mistä luovumme. ihmiset aistivat nämä kysymykset, mutta reaktiot vaihtelevat: jotkut lyövät rajoja kiinni, toiset syleilevät kaikkea, koska ideaali. toiset katsovat liian kapeasti ja toisista en ole varma mitä he näkevät.

      Poista
  4. Viranomaistoiminnan heikko taso turvapaikanhakijoiden asioiden käsittelyssä on fakta, jota kukaan ei onneksi enää kiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kiellä minäkään, tietenkään, mutta en kiellä viranomaistoimintaakaan. On toimittava eikä vain odotettava ja nojattava ideaalia vasten. Päättäjillä ja toimeenpanijoilla on vastuunsa vaikka tehtävä olisikin epätäydellinen. Käsiä ei voi nostaa pystyyn ja antaa olla.

      Täytyy vain toivoa ja pyytää viranomaistoimintaan lisää resursseja joka suunnataan realismia vasten. Uskon edelleen että se on myös inhimillisintä pitkää ajanjaksoa ajatellen. Realismia on tietenkin turvapaikanhakijoiden kotouttaminen Suomeen aina kun se on mahdollista sekä että välttämätöntä.

      jope

      Poista
  5. Minä olen yleensä luottanut suomalaiseen viranomaistoimintaan, vaikka päätökset (omalla kohdalla) ovat välillä olleet jäykkiä eivätkä aina kovin yksilölähtöisiä, mutta olen ymmärtänyt logiikan. En osaa arvioida nykytilanteen kokonaisuutta, kun en tunne prosesseja. Totta - tilanne on hämmästyttävä, kun viranomaistoimintaan ei ole läpinäkyvää pääsyä. Pidän kuitenkin Suomea oikeusvaltiona. Palautuksia tiettyihin maihin pitäisi avata ja kertoa kriteereistä. Luulen, että juuri monenlaiset turvapaikan hakuperusteet jauhautuvat koneistossa ja vain tietyntyyppisillä kriteereillä läpäisee seulan. Tämä on tyypillistä viranomaistoiminnalle. Päätökset tehdään niillä kriteereillä, jotka on vahvistettu.

    VastaaPoista
  6. Unelma?: päätös olisi aina myönteinen jos turvapaikanhakija on myös todellinen turvapaikanhakija.
    Siinä olisi logiikkaa. Ja mikä muu päätös silloin voisi ollakaan?
    Onko se mahdollista kaikissa olosuhteissa ja aina, en tiedä.
    On myös tietenkin kansainvälisesti pyrittävä siihen että syyt lähteä turvapaikanhakijoiksi poistuisivat.
    Mutta siinä jos missä vallitsee tekopyhyys.
    Halutaan että jokainen tph-statuksella tullut saa oleskeluluvan, mutta syiden suhteen, mm. erilaisten vainojen suhteen, ollaan niin kuin ne kuuluisivat tietyille alueille luonnonlain mukaisesti. Tässä pitäisi olla johdonmukainen.


    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "syiden suhteen, mm. erilaisten vainojen suhteen, ollaan niin kuin ne kuuluisivat tietyille alueille luonnonlain mukaisesti. Tässä pitäisi olla johdonmukainen."

      Just.

      Kyllä minun työni onkin helppoa.

      Poista
    2. :) No, ei ole.

      Ajattelin yksinkertaisemmin. Vaikka näin: Joku pakenee rasismia esim. Lähi-idästä. Rasismia jokam kohdistuu esim. hänen uskontoonsa, seksuaaliseen asemaansa, etnisyytensä, poliittiseen vakaumukseensa.
      Täällä hänelle vaaditaan oikeutetusti ( ! ) turvapaikkaa, mutta samalla kannanotto turvapaikanhakijuuden alkusyihin hänen lähtömaassaan on laimea, relativistinen tai se puuttuu kokonaan. Tätä pakenemista k o k o tilanteen käsittelystä tapahtuu niin yksilö,-järjestö kuin valtiollisella tasolla paljon ja koko ajan. Se on ihan selvä.
      Johdonmukaisuus tässä voi kyllä olla liikaa vaadittu, sillä teemme kaikki valintojamme emmekä kykene aukottomaan moraaliseen loogisuuteen kaiketi juuri missään.

      jope

      Poista
  7. Todellisuus taas vs. itseään vahvistavat mielikuvat todellisuudesta....
    http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005373440.html

    jope

    VastaaPoista
  8. Tänään aamulla junassa luin ja mietin ihan samaa... Vihreiden arvomaailmassa on paljon hyvää. Minäkin voisin halailla heidän kanssaan ikipetäjiä ja muita, sitten on näitä hieman arvelluttavampia puolia, kuten totuuden lievä rajailu ja retoriikkapohjainen sofismi... Joku tuolla is:n kommenttiketjussa tosin totesi, että jos tarkasteltaisiin muidenkin puoluejohtajien sanomisia, niin ihan vastaavaa paljastuisi. Kyllä, varmasti, mutta tunteileva populismin tie ei vie vihreitä pitkälle. Kun on hyvät aatteet, pitäisi entistä paremmin pystyä pysymään faktoissa.

    VastaaPoista
  9. olen vihreä, koska minusta vihreiden ranskisviivoilla laadittu ohjelma on paljon mielenkiintoisempi kuin muiden puolueiden. myös heidän tapansa ajatella asioita humaanimmasta näkökulmasta on itselleni sopiva.

    sitäkin pidän hyvänä, että omalla olemassaolollaan piipertäjät pakottavat muita ihmisiä vihertymään, ainakin vähän.

    tietysti tunnen välillä voimakastakin ärsyyntymistä ko. aatteeseen, koska liian usein se on myytti. vihreät ovat olleet jo niin pitkään vallan salongeissa, että minulle tulee silloin tällöin mieleen kerettiläinen ajatus: mikä on se varsinainen juttu, jonka takia maailma tarvitsee vihreitä.

    en silti haluaisi lakata uskomasta vihreiden elinvoimaisuuteen. tai otetaan tuo konditionaali pois ja sanotaan, että uskon vihreiden pihviin.

    meri

    VastaaPoista
  10. Itse en tuossa niinkään miettinyt mikä on vihreä/vihreää ja mikä ei, vihreissä on tietenkin paljon hyvää, vaan itse jutun aihetta, vaihtoehtoisten todellisuuksien putkahtelemista suista siellä jos täälläkin.
    Jälleen kerran ja aina todellisuus tulisi juoda sellaisenaan, ilman terästeitä ja ilman laimennuksiakaan.
    Toki ymmärrän että ko. liiottelut kuuluvat politiikkaan mutta silloin meidän tulisi muistaa että kysymyksessä on todella politiikka eikä fundamentaalinen kysymys, jonka eteen meidät kaikki on asetettu.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jope

      "jälleen kerran ja aina todellisuus tulisi juoda sellaisenaan, ilman terästeitä ja ilman laimennuksiakaan."

      en tiedä toteutuuko tuo missään muualla kuin neverneverlandissa. täällä maa päällä vaihtoehtoiset totuudet l. todellisuudet ovat olleet politiikan päätöksenteon arkipäivää jo ikuisuuden.

      miten erottaa oman somevirran joukosta se olennainen, varsinkin kun porkkananvärisen hiuksiston myötävaikutuksella informaatioksi lasketaan myös disinformaatio.

      eli erottelukykymme sen valinnassa mihin todellisuutta käytämme ei ehkä kuitenkaan ole niin pitkälle kehittynyttä kuin joku edistyneempi kädellinen saattaisi kuvitella.

      meri

      Poista
  11. meri,

    olen poliittisesti juureton ihminen, koska en ole oikeastaan koskaan nähnyt, että politiikka koskettaa ihmisten syvimpiä kysymyksiä. toki yhteiskunnallisesti tärkeitä ja yleensä ottaen erittäin olennaisia kysymyksiä, mutta silti. poliitikot bluffaavat, pilkottavat toisiaan selkään jopa saman puolueen sisällä jne. vakavien kysymysten päällä on tämä peli vallasta ja omasta asemasta. vihreät ajavat hyviä asioita, mutta heidän politiikkansa ja tapansa tehdä sitä on juuri nyt epäuskottavaa - ainakin minun silmissäni. ainakin tämän puoluejohtajan vetämänä. en huomaa minkäänlaista käsitystä realismista. luontoa ja sen suojelua pidän Vihreiden tärkeimpänä asiana, siinä heillä on pointtinsa ja toki myös koulutuskysymyksissä. no, siinä jo kaksi hyvää syytä äänestää heitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilkottavat piti olla puukottavat. Kännykällä on rasittava kirjoittaa.

      Poista
  12. Täysin yhdyn edellisiin puhujiin, mutta jos olemme ihan rehellisiä on se mennyt viime vuosina niin että tietyistä suunnasta ennakko-odotamme enemmän bluffia kuin toisista.
    Nyt oli terveellistä että näiden väärien viranomaispäätösten mittasuhde tuli esiin. Asia on edelleen vakava muttei maan tapa. Kun lukee vertailuja natsi-Saksaan Suomen viranomaisista puhuttaessa siitä toukomainen tunnepopulismi sitten kai sen polttoaineensa saa. Onneksi media oli tässä hereillä.
    Yksittäisten ihmisten tragediat ovat yhtä suuria kuin ennekin, mutta asioiden paisuttelu ei ole hyväksi asialle, tässäkään.


    jope

    VastaaPoista
  13. jope

    siteeraan pasia, jyväskyläläistä kirjailijaa: "ne jotka syyttävät muita uli ulista ovat usein itse uli ulin ahkeria harjoittajia - omalla uli ulilla vain on aina toinen, kauniimpi nimi."

    vesa

    jaksan jatkuvasti ihmetellä sitä, miten politiikka kaikessa absurdissa valheessaan näyttää nauttivan näinkin korkeaa suosiota. ihmislaji ei edes nykytiedon valossa käy hylkimään sen ulosantia, vaikka parlamentaarisessa järjestelmässä on tänään kysymys ennen muuta imagoista, brändeistä ja vahvoista johtajista, siitä kuinka houkuttelevalta yksi puolue saa saman asian näyttämään.

    puoluepoliitikassa ratkaisevaa on suostuminen kompromisseihin. harvoin saa nähdä päättäväisyyttä, omapäisyyttä, (ainakin retorisen tason) idealismia, joka palauttaisi omaa uskoani puoluepolitiikan mielekkyyteen.

    en tiedä uskonko politiikkaan edes vihreiden osalta. silti tuntuu mäntiltä kun heitä pilkkakirvestetään hippiydellä ja muulla sellaisella. sellaiset sanat ovat hätäisiä lyömäaseita. sanon tämän siitäkin huolimatta, että liian usein vihreät ovat omissakin silmissäni melko epäuskottavaa joukkoa.

    meri

    VastaaPoista
  14. jope

    mea culpa aina vaan. vaikka kuinka yritän olla syyllistymättä uli uliin, niin kuitenkin ja sittenkin. joka saamarin kerta.

    meri

    VastaaPoista