lauantai 30. syyskuuta 2017

SANAT JA TUNTEET

Lakimies vai juristi? Tietenkin juristi. Kulttuurievolutiivisesti se on tätä päivää. Se tuntuu myös helpolta ja luonnolliselta, koska se on jo olemassa sisäisessä rakenteessani. Mutta jos korvaavaa sanaa ei tahdo löytyä, millä tyhjä paikka täyttyy? Millaisilla asenteilla, tunteilla, mielikuvilla, ja ajatuksilla? Itse huomasin, uskomastani edistyksellisyydestäni huolimatta, että kun korvaaja löytyy heti tai on jo olemassa, asia ei herätä niin vahvoja tunteita; ne nousevat, jos nousevat, esiin enemmänkin retorisesti, viileämmässä rekisterissä.

ytännöllisesti katsoen tietoisuus on tila, johon syntyy alati täyttyviä tyhjiä paikkoja (niin, ettei tyhjyyttä koskaan ole osoitettavissa). Ja koska vapaasta tahdosta on tässä turha puhua, on puhuttava arvoista ja siitä historiasta, jossa arvot ja aatteet joko säilyvät ennallaan tai uudistuvat. Eli liikuttavat sitä vapaaksi uskomaamme tahtoa. Toisin sanoen on tarkasteltava valppain mielin tunteita, jotka sanoista tyhjentyviä paikkoja täyttävät.

Tietenkin vasta aika näyttää, miten sukupuolineutraalit nimikkeet vaikuttavat asenteisiimme. Vähän niin kuin tupakkalaki on vaikuttanut asenteisiin ja käyttäytymiseen huomaamatta.

8 kommenttia:

  1. En ole vielä törmännyt siihen, että joku ammattinimikkeen haltija itse olisi vaatinut muutosta nimikkeeseen voidakseen olla toimintakykyinen. Toisin sanoen, jos kaupungin lakimiehenä toimii nainen niin en ole missään törmännyt naiseen, joka olisi vaatinut ammattinimikkeen muutosta.

    En ole siten todennut ilmiötä, että joku nainen asettaisi toimintansa ehdoksi ammattinimikkeen muutoksen.

    Tämä kaikki hössötys on saman suuntaista kuin vaadittaisiin -tar -päätteitä.

    Opettaja - opettajatar
    Sairaanhoitaja - sairaanhoitajatar

    Kaupungin lakimies on hyvä ja oikea ammattinimike oli sen haltija sitten sukupuoleltaan mies tai nainen.

    HUOM: korjaa tekstistäsi väärät ö-kirjaimet ä-kirjaimiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Aivot ovat kumma elin. Luin tuon tekstin varmaaan 3 kertaa enkä huomannut virheitä.

      Poista
  2. Pistän J---:lle tätä kautta (jos Juha sallii) kirjailijasuosituksen ja linkin, jossa on ihan hyvät alkusanat Celinen lukemiseen. Jotenkin tuli Liuhdon tekstiä lukiessa vaasalaisen ystävämme ankarat totuusvaatimukset tekstien suhteen mieleen.
    Kyllä Liuhdon tekstissä muutama kohta myös itseäni miellytti. Ei-korrektius ainakin. (Ei kylläkään juutalaisaihe.)

    http://sami-liuhto.blogspot.fi/

    Itse olen C:tä lukenut ja pakko sanoa, että e n pitänyt. Olen liian humanisti, tiedän. Ja vielä jumaluskoinen.
    Mutta sillä ettei Celinen teksti ole minun makuni mukaista, ei ole mitään merkitystä ko. kirjojen tason kanssa. Luulen että C on ollut ainakin joissakin piireissä myös sellainen kirjallisuuden mustapekka, joka mainitsemalla on asemoitu itseä "rankemmalle puolelle." Mutta eihän sekään ole C:n vika.
    Liuhdossa on kuitenkin jotain.....J---tä.
    Oma viimeinen lukukokemus on uudelleen luettu aina mahtava Saturnuksen renkaat, se kertoi maasta som icke är (enää), Norwichistä itään ja ajassa ja mielessä taaksepäin.

    jope

    VastaaPoista
  3. Jaa. Kävin ja jäin ymmälle kun minulle oleellisia ovat sellaiset kuin rakkaus ja kuulluksi tuleminen. Aitous kaikilla tavoin. Vaikeneminen on myös hyvin valtava taideilmaisun muoto. - Myönnän tekeväni väärin kommentoidessani toisten blogeihin. Ehkä siitä voisi havahtua pääsemään eroon. Minä etsin armoa enkä demoneja, joista suurin on ylpeys. - Ja koko nettihän on pitkälti demoni, joka vie aikaa kilvoittelijaisien opetusten tutkimiselta.

    VastaaPoista
  4. Kuule, jos kaikki ovat hiljaa itsensä vuoksi, emme tarvitse enää sanoja emmekä suuta emmekä teoksiakaan. Silloin kaikki esittävät toisilleen pyhimystä. Teoriassa kaikki voisi olla hyvin siinä "kunnioittavassa hiljaisuudessa" mutta koska tunnemme ihmisen...

    Puhe ja sen virheellisyys loppuu kyllä kuollessa. Sitä ennen mielestäni ihmisestä saa kuulua inahduksia ja vingahduksia, parkupuhetta (termi sun), mm. jotta elämä olisi elämää virheineen ja ketunhäntineenkin.
    Mun metodi on ei-metodia. Varsinkin sanojen suhteen.
    Jos hiljaisuus on vain sanojen puristamista huulten taakse ja sanojen sisään nielaisemista, se voi olla hyvinkin äänekästä, ja vieä epämiellyttävällä, tekopyhällä tavalla. Jos puhuu siitä totta mikä on itselle rehellisesti tärkeää, ei se kovin vikaan voi mennä. Voi olla väärässä kyllä, mutta on väärässä ainakin avoimesti. Jotta voisi kasvaa.

    Mulla ei ole paljoakaan niin arvokkaita sanoja ja tietämistä josta vaieta. Olemista josta vaieta, on, mutta sille ei ole sitten oikein sanojakaan, ei siis edes sanoja joita jättää lausumatta hiljaisuuden nimissä.
    Olen entistä vakuuttuneempi siitä että ihminen on sitä mitä hän o n ja vähemmin jopa sitä mitä hän tekee, vaikka me kovin helposti aina ajattelemme että olemme yhtä kuin tekomme.
    On sanoillakin merkitystä silloin kun rakentavat armoa ja yhteyttä ja joskus silloinkin kun ne hajottavat, jotta armo ja yhteys olisi mahdollista aidommalta pohjalta.

    Kauniita sanoja multa tässä lopussa, mutta muistutan juuri siksi itseäni, että koska tunnemme ihmisen.....en taida olla niiden sisällä, vaan kaukana ulkopuolella.

    jope

    VastaaPoista
  5. Hiljaisuus mistä kirjoitan liittyy kristilliseen kilvoitteluperinteeseen. En kirjoita hurskastelusta vaan taistelusta. Henkimaailma on oikein todella olemassa ja sen demoniset voimat alkavat koetella ihmistä silloin kun hän pyrkii kilvoittelemaan vaikenemisessa. Näin meno menee raastavaksi. Tästä itselläni on jo kokemusta.

    Jos ihminen alkaa vaatia hyvitystä jostain niin silloin kaikkein parasta voikin olla hiljaisuuden valinta ja tietoisen kilvoittelun aloittaminen.

    Tai kilvoitteluun palaaminen. - Ylpeys on tosiaan demoneista suurin ja ylpeyden vallassa meidän suumme usein käy ja käsi kirjoittaa.

    Minun kaltaiseni kaiken aikaa vanheneva ihminen joutuu pohtimaan arvokkaan olemisensa käytänteitä elämässään. Että mitä se voisi olla...

    Voisin taas palata tekemään kirkkoni huomaamattoman vapaaehtoistyöntekijän hommia kun niitä jo teinkin.

    Pistojen ja pölhöyksien kirjoittaminen nettiin ei edusta mitään vaikka kaiketi joskus olen asiaakin kirjoittanut.

    Kristillisen kirjallisuuden traditio on muutakin kuin Raamattu. - Filokalia-sarja saattaisi sinua esimerkiksi kiinnostaa. - Hiljaisuuden täytyy olla ohjattua sisäistä työskentelyä ja siinä oikeanlainen kirjallisuus on hyödyksi.

    Ja sitten mistä nyt kirjoitan hiljaisuuskilvoitteluna tarvittaisiin aina joku ohjaava henkilö. - Munkki, nunna, kirkkoherra... Sellainen minulta puuttuu. Olen tuuliajolla tässä suhteessa.

    Kilvoittelussa tarvitaan sanoja; oikeanlaisia sanoja. Kilvoittelussa tarvitaan tekoja; oikeanlaisia tekoja.

    VastaaPoista
  6. Minusta hyvä keskustelu on:
    -rakentavaa
    -keskustelukumppania kunnioittavaa
    -yhteyttä rakentavaa
    -asioissa pitäytyvää
    -rikasta ja värikästä

    Se ei ole:
    -kilpailevaa
    -jankkaavaa
    -keskustelukumppania leimaavaa ja lyttäävää
    -yleistävää

    Sanat ovat tärkeitä. Olen samaa mieltä Jope kanssasi siitä, että ne ovat myös avain kasvamiseen - oikeastaan enemmän kuin mikään muu.
    Lapselle tulee muistoja, muutakin kuin jotain välähdyksiä, vasta sitten kun hänellä on sanat.
    Sanoilla me toimimme ja toimeentulemme.

    Tästä päästäänkin tämän kirjoituksen aiheeseen, suomen kielen muutoksiin, muihinkin kuin niihin, joilla tavoitellaan sukupuolineutraaliutta. Miksi vanha hyvä sana suntio pitää muuttaa seurakuntavahtimestariksi tai seurakuntamestariksi? Googlekääntäjän takia?
    Suomi köyhtyy tällaisten muutosten jälkeen robottikielen suuntaan. Sen kerrokset, historia ja synonyymit kadotetaan.
    Sukupuolineutraalius toteutuu mielestäni itsestään. On turha ryhtyä väkisin ja keinotekoisesti muuttamaan kaikkea hyvin toimivaa. On niin paljon muuta, mikä vaikuttaa asenteisiimme.
    Otan esimerkin. Katselin missikisoja äsken. Miesjuontaja haastatteli nuorta vaatesuunnittelijaa, joka oli suunnitellut ja valmistanut kaikille missiehdokkaille iltapuvut, kymmenenkö heitä nyt oli, siis hieno suoritus ja tosi kauniit puvut. Suunnittelija kertoi asiallisesti työstään, johon juontaja lopuksi:"Ihan siis noilla pikku kätösilläsi." Suunnittelija oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten hiljaa:"Näillä." Ammattinimike suunnittelija tai designeri ei kerro sukupuolta ja meillä on sekä naisia että miehiä pukudesign-alalla, mutta minun ei tarvitse kertoa teille kumpaa sukupuolta tämä ammatti-ihminen oli.

    VastaaPoista
  7. Sekä J--ltä että Marjatalta rikkaat, ainakin kahteen kertaan luettavat kommentit. Marjatan kekusteluideaali on juuri noin. Yleistävyys on tietenkin pahasta, mutta toisaalta emme voi oikein sanoa mitään mistään jos pakotamme aina kaiken yksittäistapauksiksi.
    Idioottikin oppii ajattelemaan (mekaanisesti) että kaikki on suhteellista, mutta sellainen ei opi ajattelemaan (analyyttisesti) että kaikki ei ole aina suhteellista.

    Anekdootti kielestä: Kun espoolaisessa ostoskeskuksessa suomalainen kysyy suomalaiselta yleisenglannilla millainen kahvi laitetaan, ollaan jo aika pitkällä. Koettu. Ja pari vastaavaa.
    Tyhmät tietokoneet tekemät meistä kaltaisiaan, tyhmiä, nyanssittomia ja koneita ja heikosti englanninkielisiä. Ns. tekoäly tullee tod. näk.
    tekemään meistä myös kaltaisiaan: älyttömiä ja teennäisiä.

    Pitäisi tietenkin ajatella, että mistä mä muka tuon tiedän ja missä perusteet, mutta tiedän että te tiedätte.

    jope

    VastaaPoista