maanantai 9. lokakuuta 2017

ARVELUTTAVAA LUKEMISTA

                                                                                                   
Klassikko. 
Epäilyttäviä tuntemuksia ja tunnistettavia kokemuksia. 
Kuvan ja sanan luovaa törmäyttämistä. Mutta onko tämä enää sopivaa kirjallisuutta?




https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Montaasi

14 kommenttia:

  1. Tuo sarja kun oli lehdessä, muistan katselleeni sitä sivullisen tuntein: ai, tuollaista on siinä paljon puhutussa "parisuhteessa", ai, noinko ne pelaa, hhmm, ihan mielenkiintoista, mutta ei meillä kotona ole tuollaista.
    Omalla kohdalla tunnistettavia tilanteita oli tuskin koskaan, vaikka moni esim. työkaveri löysi jatkuvasti.
    Kun itse olen määritellyt avioliiton yhteiseksi katastrofissa selviytymisyritykseksi, olen tajunnut että olen tullut määritelleeksi lähinnä vain oman liittoni.
    Hesarissa oli toinen sarjakuva, en muista nyt nimeä (sellainen muusikkomies ja sen nainen) jossa samaa parisuhde-huttua, ehkä hieman nuorempien näkökulmasta, siinä sama fiilis, että missä on noiden tosi elämä, todelliset hädät ja avuttomuudet elämän edessä.
    Nuo kuvat on kyllä ihan mukavia kurkistusluukkuja liittojen oletettuihin kysymyksiin. Meidän avioliittoa kuvaa ehkä parhaiten Spielbergin Pelastakaa (edes) sotamies Ryan-leffa, hah ha...
    Ollaan siis kyllä samalla puolella tuulimyllyjä vastaan.

    Parisuhde on muuten inhokki-sanani. vain sanat nollatoleranssi ja yhteisöllisyys tulevat lähelle :)

    Kaikille kaikkea hyvää kaikenlaisiin liittoihin. Elämä on hyvä jakaa jonkun kanssa, vaikka yksin olisi varmasti vapaampaa ja kivempääkin. Itse en taitaisi yksin pärjätä kuin romaanissa.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ajattele tuota (nerokasta) sarjakuvaa niinkään henkilökohtaisesti vaan universaaleina yleistyksinä (ja juuri siksi salahaastavina), aivan niin kuin muitakin taideteoksia. Niissä tunnistaa oman ykeistävän asenteensa hauskalla tavalla (ja yleistyksethän eivät synny ihan tyhjästä). Tuossa sarjakuvassa sana, kuva ja esteettinen tyyli soivat älykkäästi yhteen.

      Poista
  2. Jope,

    mulla on tämä Naisen kanssa -kirja ja kai joku jatko-osakin sille. Olen jostakin syystä ostanut ne. Pidin muistaakseni kuvituksen ja tekstin ristiriidoista, joillekin jutuille muistaakseni jaksoin nauraa silloin "parisuhteen" alkuvuosina. On kyllä uskomatonta, miten typerä sitä olikin nuorena ja mitä tasoa ongelmat olivat... Tulipa vaan mieleen.

    Se Nyt-liitteen musiikkimiessarjis oli kanssa sellainen hauska ja kevyt.

    Sittemmin elämään on tullut paljon kaikkea ja raskaitakin asioita. Näissä tilanteissa olen ollut enemmän Fingerpori-miehiä... Se naurattaa mua ihan oikeasti. Ei tietenkään ole oletuksena, että "sarjakuvan pitäisi naurattaa", mutta joo, Fingerpori on parhaissa tapauksissa nerokas kielellisissä jutuissaan (kuvan kanssa tietenkin yhteistyössä).

    Juhan kysymykseen vielä: Naisen kanssa ei taatusti ole poliittisesti korrektia enää eikä siihen voi viitata missään vakavasti otettavassa (nais)seurassa, jossa on läsnä yksikin huumoria ymmärtämätön ihmisoletettu. Siinähän on juuri sellaisia yhdistelmiä kuin missi ja sulkapäähine. Voi aika herkästi saada syytteen etnisten vähemmistöjen sortamisesta ja kulttuurisesta omimisesta. No, ei se kyllä tuosta albumista sen parempaa tee, vaikka jotain feministiä teksteillä onnistuisikin ärsyttämään. En nyt muista, oliko teoksessa myös mieheen kohdistuvaa ironiaa ja itseironiaa, muistaakseni oli.

    Nykyisin julkinen keskustelu vaan on niin herkillä, että jonkun maailman epäoikeudenmukaisuuksia päivystävän toimittajan mielestä Naisen kanssa voi olla uusi musta mies eli ei vaan luultavasti kannata kaivaa tätä teosta kirjahyllystä julkiselle foorumille pengottavaksi. Kannattaa toimia kuten kuvernöörin virkaan hakeutuva ehdokas - kaikki vähänkin hankala siirretään julkisuudessa kauas omasta puhtoisesta itsestä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon vahvasti (kun katsoo vaikkapa mainoksia), että Miehen kanssa ei aiheuttaisi minkäänlaisia poliittisen korrektiuden ongelmia. Hegemoninen diskurssi on aina ykisuuntaista, kunnes tasa-arvo todella toteutuu. (Tätä dialektiikkaa yritän murtaa kirjoituksessa Hengen fenomenologiaa väärin kehututusta kauneudesta.)

      Poista
  3. Juha, luultavasti virhearvio minulta. On vaan niin pitkä aika siitä, kun olen elänyt taloudessa vain naisen kanssa, että en enää oikein muista saati osaa suhteuttaa asioita siihen kaksinoloon, jota meillä oli joskus vuonna 2000. Muistan vain että tappelimme aivan typeristä asioita, että olin nulikka ja että seksiä oli huomattavasti enemmän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta varmasti on paljon niitä uusissa sukupolvissa, joille kirja on täysin kuranttia kamaa.

      Poista
  4. vesa

    tuota naisen kanssa -sarjista voi minusta lukea sekä yleistettynä versiona totuudesta että kiusallisen osuvana havainnointina. minulle itselleni sarjan juju piilee kuvan ja sanan kontrastissa. mieltäni ylpistää tietysti se, että tunnistan sen käyttämät kuvalainat.

    hesarin stripit upposivat aikoinaan kaikkiin nais- ja miespuolisiin ystäviini. siteerasimme niitä usein naurusta kippurassa. se, että ne huvittivat niin paljon, tarkoitti lähinnä sitä että kärjistykset toimivat, ei sitä, että ne olisivat olleet mitään kiveen kirjoitettuja totuuksia mistään.

    hyvät sarjakuvat koukuttavat yleensä sillä, että ne oivaltavat hauskoja asioita kuvitteellisten henkilöiden avulla tästä päivästä. mieleen tulee heti kaksi suosikkiani: claire bretecherin turha joukko ja ralf königin homosarjikset konradista ja paulista.

    meri

    VastaaPoista
  5. meri,

    täytyy mennä kirjahyllylle kun pääsen kotiin. keitän kahvit ja luen sarjista. ehkä sieltä irtoaa joku hyvä vanha muisto. sen muistan että näytin aina vaimolleni jutut nytistä ja usein niissä oli jotain, joten hauska nähdä onko vielä.

    VastaaPoista
  6. Kyllä sitä riidelty on meilläkin, ja riidellään vieläkin, mutta kun on oltu kauan yhdessä, ja aiemminkin, on menty aina suoraan asiaan jos on jotakin haluttu eikä suhde-tai kielipelailtu noin kuin minä olen muistavani nuo sarjikset ja monet muut parisuhde-fiktiot.

    Parisuhde taitaa olla sekin jotain mitä en ymmärrä. Tietenkin tahdot taistelevat mutta yhteinen taistelu on niin paljon suurempi ettei parileireille ole oikein ollut tarvetta. Mies-sitä, nainen-tätä, parisuhteen-tilanne -tuota... on maailma joka ei osu mun elämään tässäkään asiassa. Ehkä emme kumppanini kanssa samaistu normaaleihin miehiin ja naisiin ja heidän normaaleihin tarpeisiinsa ja "oman alueen" vaalimisiinsa riittävästi.

    Jotenkin on alakynnessä olemisen olo tässäkin: meillä on tälläistä, tilanne kerrallaan mennään, yrittäkää ymmärtää.
    Olen tämän ennemminkin esimerkkinä kertonut, mutta sellaista että kaksi paria syö yhdessä, juo vähän viiniä ja keskustelee fiksuja, ei meillä ole ollut juuri koskaan. En selviäisi (sosiaalisena miehenäkään) sellaisesta tv-sarjojen -peruskuvastoillasta, mutta katson kyllä mielelläni leffoista tuollaisen tilanteen ympärille kehitettyä dramaturgiaa.
    Meitä on kolme läheisriippuvaista yhdessä kippurassa, omia unelmia ja tahtoja tietenkin joo, mutta ei parisuhdepelejä eikä parisuhdekysymyksiä, on tärkeintä sinnitellä eteenpäin, tehdä koko ajan loputon määrä kompromisseja kaiken suhteen, myös oman elämän keskeisimpien tarpeiden. Dialogimme ei siis muistuta erilaisia julkisesti esitettyjä parisuhdekysymyksiä lainkaan. Pitänee tarkistaa tuo kai nyt kuitenkin vaimolta. (Naisen kanssa eläminen ei ole suuri ongelma, toivon ettei myös miehenkään, jos miehellä tarkoitetaan meillä mua.)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin meri!

      Pojat. Otatte teoksen liian vakavasti.

      Poista
    2. Luin eilen sarjista. Kyllä se minua hymyilytti niin kuin asia, jonka jo tietää hauskaksi. Mutta enää en saanut samoja kiksejä kuin joskus.

      Mutta lukekaapa Huovisen Lyhyitä erikoisia (1967). Monet jutut saa lukea aika monta kertaa ja kyllä ne aina vaan naurattaa.

      Poista
  7. jope

    "jotenkin on alakynnessä olemisen olo tässäkin: meillä on tälläistä, tilanne kerrallaan mennään, yrittäkää ymmärtää. olen tämän ennemminkin esimerkkinä kertonut, mutta sellaista että kaksi paria syö yhdessä, juo vähän viiniä ja keskustelee fiksuja, ei meillä ole ollut juuri koskaan."

    tuo ja nuo loputkin luonnehdintasi perhe-elämästäsi kuulostavat äärettömän sympaattisilta ja konstailemattomilta. tommosta elämää jos saat elää, niin ole kiitollinen. kun jokainen tekee itsensä kokoisia asioita, niin ei voi kauhean pieleen mennä.

    tv-sarjoista on omalla kohdallani ollut kasapäin enemmän hyötyä kuin vaikkapa yliopisto-opinnoistani. parhaimpiin sarjoihinhan on kirjoitettu koko elämä. niissä on takaiskuja, inhimillistä kasvua, pohdiskelua ja draamaa. yksi on omantienkulkija, toisen kipupiste on värittömyys, kolmas hakee elämäänsä sisältöä bingosta ja neljäs löytää lopulta taiteen. viides hukkaa oman avioliittonsa lisäksi itsensä.

    musta huumori on mulle kova sana, samoin erilaiset satiirin piirteet. ja se, että henkilögalleria kirjoitetaan eksentriseksi mutta kuitenkin aika rakastettavaksi. sarjat tarjoavat mahdollisuuden löytää lisäpersoonia itsestä.

    tunnistan itsestäni mm. alaskaan heitetyn newyorkilaislääkärin kompleksisen hahmon (northern exposure) ja sivistymättömän, epäkorrektin ja rajoittuneen juntti-isän (the royle family) lisäksi kymmeniä muitakin hahmoja siksi, että ne on tehty meistä kaikista.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos meri,konstailemattomuudesta en tiedä, mutta mun mieli toimii siten, vähän niin kuin täällä teidänki kanssa, että osaan kyllä käyttäytyä ja puhua fiksuja ja sopivia, mutta kun tietty aika menee, hermot alkaa kertoa mulle, että älä nyt viitti jope, ja sitten lisään kierroksia ja siitä sitten se oikeasti usein pieleen lähteminen alkaakin.
      Keskusteluissa rassaa sekin, että usein akateemistenkin kanssa keskustellessa keskustelu tössää usein siihen, että: "ai, mä en ole tuosta kyllä kuullut" ja eihän siihen sitten jää kuin sää ja elämän peruspäivitykset vaihdettavaksi. Ja se mitä kukin on uutisista katsonut. Ja lomamatkasuunnitelmien kuunteleminen. Ei sellaista jaksa tuntia pidempään. Marginaalityypit kiinnostaa ehkä juuri siksi, vaikka olenkin iloinen ettei niitä omaan elämään juurikaan kuulu.

      Tuosta sarjiksesta mulla ei ole siis kuin nuo hatarat muistot. Kommentoinnin herätti sana parisuhde, joka tuosta kansikuvasta tuli mieleen.
      Että mikä se nyt sitten on? Mies löytää naisen ja toisinkin päin. Ja ne yrittää olla/elää yhdessä.
      Tai perun sanani, kyllä parisuhteesta on tehty hyviäkin juttuja. Ja kukas muu olisi asialla ellei itse August. Hullun puolustuspuhe on varsinainen Naisen kanssa-tykitys.

      merin sanat tv-sarjojen hahmoista, jotka koostuvat meistä ja meidän irto-osista oli oikein hyvä. Tietenkin, Aristoteles.

      jope

      Poista
  8. jope

    kirjoitit: "mutta mun mieli toimii siten, vähän niin kuin täällä teidänki kanssa, että osaan kyllä käyttäytyä ja puhua fiksuja ja sopivia, mutta kun tietty aika menee, hermot alkaa kertoa mulle, että älä nyt viitti jope, ja sitten lisään kierroksia ja siitä sitten se oikeasti usein pieleen lähteminen alkaakin."

    tässä me ollaan samiksia - minunkin psyykeni toimii melko pitkälle noin. se on kyllä todella masentavaa, koska haluaisin ajatella, että kykenen kohtaamaan erimielisen ihmisen ihmisenä ja laittamaan ahtaalle vain hänen argumenttinsa.

    mutta sitten mussa kilahtaa joku ja ajattelen, että tuo ja tuo mielipide on kyllä jo lähtökohtaisesti niin sikahuono, ettei siihen vaan voi vastata asiallisin sanakääntein.

    välttelen sen takia tietoisesti paikkoja, jossa voi käpy palaa. muutama vuosi sitten lopetin yhden iines-nimisen ihmisen tekstien lukemisen, koska hermo meni niitä juttuja lukiessa. juuri kun luulin, että sen tyypin mulkkuus on saavuttanut pohjan, niin se haki lapion ja teki uuden ennätyksen. 

    oman blogin kirjoittaminen on kiitollista hommaa. siihen saa kanavoitua tunteet niin, ettei niistä koidu muille harmia. eri mieltä oleminen internetissä vie aikaa ja energiaa, mutta omassa blogissa voi harrastaa monologia. se – erimielinenkin – on virkistävää ja rakentavaa.

    meri

    VastaaPoista