tiistai 31. lokakuuta 2017

KAHTEEN JAKAMISIA

Tutkijatohtori Tiina Seppälä Lapin yliopistosta kirjoittaa (koko kirjoitus linkissä):
"Myös Suomessa marssittiin Trumpia ja lisääntynyttä misogyniaa – eli naisiin kohdistuvaa syrjintää ja vihaa – vastaan. Helsingissä järjestetty mielenosoitus sai osakseen monenlaista kritiikkiä.
Joidenkin mukaan naisten asiat ovat Suomessa niin hyvin, ettei mitään mielenosoituksia ole tarpeen järjestää. Toiset vaativat, että Yhdysvaltojen presidentin sijaan naisten tulisi marssia patriarkaalisten muslimimaiden autoritaarisia miesjohtajia ja laajemminkin poliittista islamia vastaan.
Tätä mieltä oli muun muassa kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.), joka väitti, että Helsingissä marssittiin naisia vastaan ja poliittisen islamin puolesta. Arvostelua jatkoi myöhemmin toimittaja Tuomas Enbuske, jonka mukaan suomalaisten feministit ovat hylänneet musliminaiset. 
Suomalaisia feministejä on siis yhtäältä syytetty liiallisesta poliittisesta aktiivisuudesta, kuten Trump-mielenosoituksen kohdalla, mutta toisaalta heitä on kritisoitu passiivisuudesta – siitä, että he eivät ole olleet tarpeeksi aktiivisia musliminaisten puolestapuhujia. Tällaiset jännitteiset ja keskenään ristiriitaiset vaatimukset ovat hyvin tavallisia.
Samanlaista kahtiajakoa esiintyy, kun naisia, heidän kehojaan ja ominaisuuksiaan luokitellaan esimerkiksi ulkonäön, koulumenestyksen, uran tai äitiyden yhteydessä. Milloin naiset ovat liian lihavia tai laihoja, milloin liian kilttejä tai uhmakkaita, liian uhrautuvia tai itsekkäitä."
Toistan: "Suomalaisia feministejä on siis yhtäältä syytetty liiallisesta poliittisesta aktiivisuudesta, kuten Trump-mielenosoituksen kohdalla, mutta toisaalta heitä on kritisoitu passiivisuudesta – siitä, että he eivät ole olleet tarpeeksi aktiivisia musliminaisten puolestapuhujia. Tällaiset jännitteiset ja keskenään ristiriitaiset vaatimukset ovat hyvin tavallisia."
Aivan. Miksi jakaa todellisuus tuolla tavoin kahtia kun voi tehdä kumpaakin? Tyhmä vaatimus tietenkin. Mutta miksi ihmeessä tyhmät vaatimukset vapauttavat Seppälän mielestä feminismin tuosta passiivisuuden syytöksestä? Hän näyttää tarttuvan hölmöön kahtiajakoon kuin pelastusrenkaaseen ja vievän sen itse "perille saakka". Lisäksi hän vielä hämärryttää mieltä viittaamalla naisten ulkonäköön, mielenlaatuun ja äitiyteen liittyviin vaatimuksiin. Nehän eivät tässä yhteydessä kuulu asiaan. 
Kysynkin: Miksi patriarkaatti hegemonia ulkoisena uhkana vapauttaisi feminismin sisäisestä ristiriidasta? Ja onko kritiikkiin pätevää vastata määrittelemällä se jo yleisesti tunnetuksi uhaksi?
-

106 kommenttia:

  1. Tuolla artikkelin perässä oli aika terävää keskustelua jo, joskaan ei ihan yhtä hyvässä hengessä kuin täällä.

    En nyt tahdo puuttua feminismin sisäisiin asioihin, mutta voisin järjestää muslimitaustaisille maahanmuuttajamiehille koulutuskurssin, jossa kerrotaan miten elää suomalaisen (eurooppalaisen) naisen kanssa a) parisuhteessa, b) vanhempana, c) ystävänä. Olisi hauska nähdä mitä siitä tulisi. Varmasti moni saattaisi olla kiinnostunut. Mikäpä sitten olisi suomitytölle mieluisempi kumppaniehdokas kuin koulutettu ja talon tavoille opetettu nappisilmä:)

    Tietenkin on aina niitä naisia - kuten Diandra - jotka laulaa: "Vaik oot kiltti, kiva ja kunnollinen / ja mun tunteita kunnioitat, / tahdon gangstan herkän ja vaarallisen, / joll on huonoja ideoita."

    No niin, korostan, että tässä olisi tarkoitus kouluttaa kilttejä, kivoja ja kunnollisia miehiä suominaisille.

    En tarkoita ganstoilla tässä etnistä kategoriaa. Kyllä niitä naista hellan ja nyrkin välissä pitäviä miehiä löytyy kaikista kulttuureista, ja monien naisasianaisten mielestä nimenomaan suomipojista.

    Ja toki naimattomat suomipojatkin pääsisivät kurssilleni, ettei mene jo lähtökohtaisesti pieleen.

    Niin, näkökulmani on se, että nimenomaan muslimimiehet tarvitsevat koulutusta. Naisista olen saanut sen kuvan, että heitä tulisi lähinnä rohkaista. Uskon, että moni suomipoika saisi muslimitytöstä hienon siipan, nätin, uskollisen ja kaikin puolin kunnollisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viitsi edss käydä katsomassa. (Eihän vaimos nää tota nättiä, kilttiä ja uskollista?:o)

      Poista
  2. Vaimoni tuskin käy tässä blogissa. Luulen, ettei hän pahastuisi.

    Minusta muslimiperheet kouluttavat naiset todella hyvin, miehen kannalta suunnilleen sellaisiksi unelmatapauksiksi (jos voi valita kauniin ulkonäön, tulee samassa paketissa yleensä myös miehestään ja kodista huolehtiva vaimo, joka on tyytyväinen vähempäänkin).

    Eli minusta musliminaisia pitäisi lähinnä opettaa, että he voivat myös mennä töihin, olla itsenäisempiä, vaatia miehiltään enemmän, saada enemmän itsenäisyyttä. Sellaista patriarkaalisen ja mieskeskeisen ajattelun ikeestä helpottamista. Muslimipojat - ihan viime sunnuntaina Hesarissakin raportoidun tutkimuksen mukaan - suurimmaksi osaksi ovat hyvin konservatiivisia ja kiinni todella patriarkaalisissa malleissa. Se tarvitsisivat myös parit loiventavat ohjeet, jotta pärjäisivät suomityttöjen kanssa - olettaen etteivät suomitytöt tahdo ryhtyä muslimeiksi.

    Tuo mun juttu oli vähän läppä, mutta oikeasti tuollaista tarvittaisiin. Viittaan nyt tähän HS 29.10.2017 juttuun https://www.hs.fi/paivanlehti/29102017/art-2000005427698.html, jonka otsikko oli paljonpuhuvasti: "Vaimoja kuritetaan ja naisia ahdistellaan kadulla 'huvin vuoksi' - Useimmat arabimiehet eivät uskovat, että tasa-arvo sopii omaan kulttuuriin, tutkimus kertoo".

    Artikkelin ingressi: "YK:n tutkimus kertoo, että asenteet eivät välttämättä muutu entistä vapaamielisimmiksi ajan kanssa. Useimmat arabimiehet eivät usko, että tasa-arvo sopii omaan kulttuuriin. Professori Shereen El Feki panee toivonsa miesten neljännekseen, jotka ovat avoimia naisten oikeuksille. Sillä välin nuoret arabinaiset unelmoivat ulkomaisesta aviomiehestä, joka kääntyisi muslimiksi."

    Voihan tietty olla, että Suomeen tulee suoraan tuo asiallinen neljännes, mutta kaiken varalta:)

    Minulla ei siis ole mitään sitä vastaan, että saamme kulttuuriimme arabialaista verenperintöä, mutta naisia pitää kohdella kiltisti.

    VastaaPoista


  3. Artikkeli alkaa näin:

    "Valtaosalle arabimiehistä sukupuolten välinen tasa-arvo on yhä kauhistus. He kannattavat perinteistä roolijakoa ja pitävät oikeutenaan kontrolloida vaimoaan ja tyttäriään.

    Esimerkiksi Egyptissä 70 prosenttia miehistä kannattaa naisten sukuelimien silpomista. Marokossa 91 prosenttia miehestä haluaa tietää koko ajan missä hänen vaimonsa on. Palestiinalaismiehistä 81 prosenttia ei salli, että vaimolla on yhtään miespuolista ystävää.

    Monet kertovat kurittavan vaimoaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vieraita naisia ahdistellaan kadulla sekä ”huvin vuoksi” että siksi, koska nainen ”provosoi”.

    LUVUT ja asenteet käyvät ilmi YK:n tasa-arvojärjestön ja tasa-arvotyöhön erikoistuneen Promundo-kansalaisjärjestön laajasta tutkimuksesta Understanding Masculinities - International Men and Gender Equality Survey (Images), joka valmistui keväällä.

    Tutkimus on lajissaan ensimmäinen laatuaan. Koskaan aiemmin arabimaiden miesten asenteita ja tasa-arvotilannetta ei ole tutkittu yhtä laajalti. Tutkimuksessa oli mukana noin 10 000 miestä ja naista.

    Yksi raportin päätutkijoista oli egyptiläis-walesilainen tohtori Shereen El Feki. Hän löytää tuloksista hyvääkin:

    ”Vähintään neljäsosa miehistä kussakin maassa suhtautuu myönteisesti sukupuolten väliseen tasa-arvoon.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttu jatkuu näin:

      EL FEKIN mukaan tasa-arvotyö arabimaissa etenee pienin askelin. Taka-askeleita tulee yhtä lailla. Vallankumousta on turha odottaa, sillä ihanteet ovat kaukana läntisistä.

      Poikkeuksellista muuhun maailmaan verrattuna on se, että arabimiesten tasa-arvoasenteet eivät ole muuttuneet ajan myötä suvaitsevaisempaan suuntaan.

      Niin Egyptissä, Marokossa kuin Palestiinassakin nuoret miehet ovat vähintään yhtä konservatiivisia kuin isänsä. Vain libanonilaiset nuoret miehet ovat vanhempia miehiä edistyksellisempiä.

      Samaan aikaan arabimaiden nuoret naiset kannattavat tasa-arvoa selvästi useammin kuin vanhemmat naiset tai miehet. Nuoret naiset janoavat henkilökohtaista autonomiaa ja valtaa päättää omasta elämästään.

      ”Tämä aiheuttaa jännitteitä sukupuolten välille”, El Feki kertoo HS:lle Lontoossa, jossa hän on puhumassa tutkimustuloksista muun muassa Chatham House -ajatuspajassa.

      SEKSUAALISUUTTA arabimaissa tutkinut El Feki kertoo tavanneensa monia nuoria yksinäisiä naisia, jotka eivät yksinkertaisesti löydä miestä. Paikalliset miehet ovat heille liian konservatiivisia, vaikka olisivat kuinka koulutettuja.

      ”Nuoret naiset unelmoivat ulkomaalaisesta aviomiehestä, joka kääntyisi muslimiksi.”

      Muslimimaissa yleensä vain miehille on sallittua naida ei-muslimi. Vastaavan oikeuden naisille antoi äskettäin Tunisia.

      Seksiä nuoret arabinaiset eivät välttämättä edes halua harrastaa ennen avioliittoa. Immenkalvoa ei sovi puhkaista, koska se tuottaisi häpeää koko suvulle.

      ”Toki on paljon suu- ja anaaliseksiä”, El Feki kertoo.

      NUORTEN miesten konservatiivisuuden takana on useita seikkoja.

      Työpaikkaa on vaikea löytää, sillä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tilanne on kaoottinen. Miehet kokevat, että vähät työpaikat kuuluvat heille, ja naisen paikka on kotona.

      Samaan aikaan konservatiivinen islamin tulkinta on vahvistunut. Se pönkittää perinteisiä sukupuolirooleja ja patriarkaattia.

      Nuorilla miehillä on kova paine päästä töihin, sillä vasta sitten pääsee naimisiin.

      ”Työ on pääsylippu avioliittoon, säännölliseen seksiin ja omaan perheeseen.”

      Mistä tasa-arvotietoisia arabimiehiä sitten saadaan?

      Raportin mukaan korkea koulutus ja varakkuus näkyvät usein keskivertoa suopeampana suhtautumisena naisten oikeuksiin. Ratkaisevaa on myös äidin koulutus sekä isän antama malli: oliko mies nähnyt isänsä osallistuvan kotitöihin, jotka kuuluvat perinteisesti naisille.

      El Feki pitää rohkaisevana tutkimustulosta, jonka mukaan monet arabimiehet pitivät isyyttä tärkeänä. Yli puolet miehistä katsoi, että työ vie aikaa lasten kanssa olemiselta.

      Miesten toivetta olla entistä parempi isä voi käyttää keinona edistää tasa-arvoa ja kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa:

      ”Ei voi olla hyvä isä, jos hakkaa lastensa äitiä.”

      LUPAAVAA on myös se, että monet miehet haluavat kouluttaa tyttärensä. Esimerkiksi suurin osa palestiinalaismiehistä ei pidä poikien koulutusta tärkeämpänä kuin tyttöjen, vaikka rahasta olisi pulaa.

      Silti vielä puolet arabimiehestä kokee, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei kuulu omaan kulttuuriin. Samaa mieltä ovat kuitenkin myös monet naiset.

      Naiset ylläpitävät patriarkalismia siinä missä miehetkin. Egyptissä suurempi osuus naisista (84 prosenttia) kuin miehistä (74 prosenttia) uskoo, että seksuaalinen ahdistelu on ”provokatiivisesti” pukeutuneen naisen oma syy.

      Katuahdistelijat puolestaan ovat yleisemmin koulutettuja kuin kouluttamattomia miehiä.

      ”Egypti on luokkayhteiskunta”, El Feki selittää ilmiötä.

      Pyramidin pohjalla olevat eivät uskalla edes huudella kadulla. Yleisimpiä ahdistelijoita ovat toisen asteen koulutuksen saaneet miehet, jotka kostavat pettymyksensä naisille."

      Poista
    2. Tutkimus ei ole poliittista propagandaa eikä mitään agitointia. Sen on tehnyt tällainen asiallinen ihminen:

      Shereen El Feki

      - Professori Shereen El Feki tutkii seksuaalisuutta, politiikkaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa arabimaissa.

      - Hänen äitinsä on walesilainen ja isänsä egyptiläinen. Hän kasvoi itse Kanadassa.

      - El Feki on väitellyt molekyyli-immunologiasta Cambridgen yliopistosta.

      - Hän toimii professorina Toronton yliopiston kansainvälisten suhteiden Munk School -yksikössä sekä vierailevana tutkijana Sussexin yliopistossa.

      - Hänen teoksensa Sex and the Citadel: Intimate Life in a Changing Arab World (2013) perkaa seksuaalisuutta, politiikkaa ja vallankäyttöä arabimaissa.

      Poista
    3. Tämä pitäisi ottaa selkeästi ja aristelematta puheeksi. Metoossa vaikja... jotkut arabinaisethan ovat riisuneet huivinsa periaatteessa. Se onkin ainut ilmaisu jolla voi ilmaista vapautensa tässä kielen pelissä.

      Poista
    4. Tästä artikkelista nousi Hesarissa todella iso keskustelu. Kaikki kannat ovat esillä. Aika silmiä avaavaa. Minusta on hyvä, että keskustellaan rehellisesti. Hegemonista maskuliinisuutta on kaikkialla, mutta kyllä sitä on jossakin hiukan enemmän kuin muualla. Nämä faktat eivät tietenkään poista sitä, että meidän jokaisen miehen on kilvoiteltava ja pidettävä omat asiamme kunnossa ja kunnioitettava naisiamme.

      Poista
    5. Tämä on niin iso kulttuurinen seikka, että se pitäisi ottaa länsimaissa esille osana maahanmuutto-ohjeistusta - ehkä näin jo tapahtuukin.

      Varmasti myös me voisimme oppia jotain muslimien perhedynamiikasta eli liittojen kestämisestä. Tosin niin että se perustuu tasa-arvoon.

      Muutama vuosikymmen sitten suomalaisetkin liitot muistuttivat arabimeininkiä joiltakin osin. Olen nähnyt sellaisia liittoja, joka muistutti hyvin paljon arabiliittoja dynamiikaltaan. Onneksi niistä on päästy pitkälti eroon. Sukupuolten epätasa-arvo ei tosin ole välttämättä ongelma, jos toinen hyväksyy alistetun aseman. Ilmeisesti jotkut jopa pitävät siitä. Tällaisia tapaa myös kristillisissä piireissä eli uskovaisten keskuudessa.

      Poista
    6. Nuo nettikeskustelut oikein hyytää, ei jaksa enää. Asemasota jatkuu. Siksi tuntuu vain hyvältä kirjoittaa tämä juttu luettavaks ja rauhassa ajateltavasksi ja siinä kaikki.

      Poista
  4. Tämä tulee kaikella rakkaudella ja pilke silmässä eikä ole suunnattu ketään vastaan vaan meidän kaikkien, koko köörin, hyvän keskustelun puolesta: kun lukee ylläolevia Vesan kommentteja, todella osuvia, niin pakosti tulee mieleen, että V e s a s a a kyllä sanoa, hah ha.

    No niin. Mullahan on ihan loistavat tarkkailuasemat koko ajan päivittäin meidän talon "hyvin kotikoulutettuihin" muslimikaunottariin. Täytyy sanoa että miehenä, nimenomaan patriarkaatin miehenä, kiva katsella ja ihaillakin. Fittism ei ole heitä pilannut. Ulospäin kaikki, ihan kaikki näyttää ainakin olevan kunnossa.
    Hymyt (mulle, yes!) on ihan lumoavia. Ääni kaunis.
    Mutta mistä me tiedämme miten niillä on asiat kotona? Voivat olla hyvinkin päällepäsmäreitä ja oikeuksistaan tietoisia? Rappumme muslimimiehet ovat ainakin ulospäin aika pehmoja, hyvin pohjolaantuneita.

    jope

    VastaaPoista
  5. jope, kyllä minulle voi tästä siteerauksesta huomauttaa:) ainakin siitä, että jaoin naistoimittajan kirjoittaman ja muslimitaustaisen naisprofessorin tekemää tutkimusta.

    Ihan kaikella rakkaudella: muslimiveljeni, teidän naisenne rakastaisivat teitä entistä enemmän, kun antaisitte hiukan narua, ainakin täällä länsimaissa. Olen huomannut tämän niistä alistetuista suomalaisnaisista, joiden miehet ovat hiukan heränneet. En usko, että tässä on eroja kulttuurien välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin ajattelen. Olen miettinyt myös sitä että mitenkähän aika hoitaa pk-seudun kymmeniä tuhansia muslimeita ylipäätään. Ruotsissa he ottivat monta askelta taaksepäin, eivät tietenkään kaikki, ja ottivat vahvasti omakseen identiteetin joka ei anna periksi länsimaille piiruakaan.

      Itse olen taas omin silmin todistanut päinvastaista, eli lukuisten meille muuttaneen muslimin, niin nuoremman tytön kuin vanhemman naisen, jättäneen esim. huivin syrjään ja kokonaan pois. Eivät ole käsittääkseni saaneet köniin isiltään tai aviomiehiltään, iloisina kulkevat tukka vapaana. Ehkä meillä on maa joka maallistaa. No, tämä asia ratkeaa vasta vuosikymmenien saatossa vasta.

      Pikku hiljaa alkaa tulla enemmän ja enemmän avioliittoja myös suomalaismiesten ja Lähi-idän musliminaisten välillä.
      Se tulee muuttamaan myös paljon asioita.

      jope

      Poista
    2. jope, naiset ovat fiksuja, niin myös musliminaiset. heillä ei ole muutoksessa muuta kuin voitettavaa. toivottavasti myös miehet lähtevät mukaan. valitettavasti se tarkoittaa oman uskonnon osittaista hölläämistä tai pikemminkin omista etuoikeuksista luopumista. jos se jossain onnistuu, niin täällä, lännessä. mutta yhtä hyvin reaktio voi olla otteen tiukkeneminen. valitettavasti.

      Poista
  6. Mielestäni kaikessa väikkyy taustalla sellainen kuin vapauden ideologia ja vapauden filosofia.

    Miten ihminen tahtoisi olla vapaa? Nainenkaan? Jos ihminen todella olisi vapaa ja tahtoisi olla vapaa niin miten ihmistsunami ja saastuminen ja ilmastonmuutos olisivat mahdollisia?

    Siis absoluuttinen vapaus on absoluuttista havahtumista. Säikähtämistä.

    Minähän tietenkin odotan evoluution päivittämää ihmistä.

    Ihminen tahtoo olla hiukan vapaa. Ei täysin vapaa.

    Mikä on se miehen tai naisen määritelmä, jota vasten peilaamme esimerkiksi islamilaisia tai ortodoksikristittyjä naisia?

    Ihmistsunami syntyy siitä, koska ihmisen PITÄÄ synnyttää lapsia kokeakseen elämän mielekkyyden. Ja tästä mikrotason elämän mielekkyyden kokemuksesta seuraa makrotason suurin planetaarinen ongelmien aiheuttaja, joka on ihmistsunami.

    Kun jotakin pitää tehdä mielekkyyden vuoksi emme voi puhua vapaasta ihmisestä.

    Hmm. - Ortodoksinaiset eivät tavoittele isoin ponnistuksin naispappeutta, koska se heille ei ole oleellinen kysymys. Luterilainen kirkko teki naispappeudesta tasa-arvokysymyksen. Islamilaisuudessa papillisuus nähdään samoin kuin ortodoksisuudessa eikä pysty kuvittelemaan, että se naisille olisi henkeäsalpaava kuihduttava ongelma.

    Hyvin monet naiset mielestäni näkevät itsensä toiseutensa suhteessa miehuuteen. He nauttivat toiseudestaan.

    Meillä Suomessa naisella on mahdollisuus toteuttaa itseään johtajana aika mainiosti. - Mutta kaikki naiset eivät tahdo olla johtajia.

    Meillä Suomessa on myös naisia, jotka pahoinpitelevät ja pelottavat miehiään. Mies ottaa mustelmat vastaan ja käy puhumassa peloistaan miesvertaisryhmässä.

    Niin. Naisjohtaja saattaa Suomessa olla miesalaistensa työpaikkakiusaaja.

    Nainenkin voi syyllistyä seksuaaliseen ahdisteluun.

    Mitä me tahdomme islamilaisille naisille kun tahdomme heille hyvää? Miten tämä hyvä määritellään?

    Feminismi käsitteenä on vaikea. Onko se jonkinlainen norsu, joka tulee möyrimään lasikaappiin sivuilleen katsomatta ja kyselemättä?

    Islamilaisuus on elämäntapa. Jos toinen aviopuoliso edustaa syvällistä uskonnollista elämäntapaa niin kyllä toista elämäntapaa edustavan kumppanin on siihen aika vaikea sopeutua. - Tässäkin tulee vastaan luterilaisuuden maallistumisen harha.

    En usko uskonnollisen elämäntavan höllentyvän silloin kun ilmastonmuutoksen ja ihmistsunamin seurausvaikutukset alkavat yhä selkeämmin näkyä. Tällöin uskonnollisesta elämäntavasta haetaan turvallisuuden kokemuksia.

    Mustavalkoiset roolimäärittelyt hämmentävät.

    Tarvitaan miestutkimusta ja miestietoa. - Tarvitaan naistutkimusta ja naistietoa.

    Olisikohan jossain vaiheessa mahdollista puhua pelkästään ihmisestä ja hänen tarpeistaan olevaisuudessa?

    Mutta että globaalisti ihminen on demonisoitunut ja vieraantunut itsestään ja suhteestaan kotiplaneettaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, kyllä minäkin uskon, että voi olla onnellisia muslimiliittoja, niin kuin on kristillisiä ja juutalaisia ja muunkinlaisia liittoja, joissa kaikissa hallitsee patriarkaalisuus. Ei ole kyse edes siitä, että päästäisiin uskonnosta eroon - itse pääsisin mieluummin eroon liiallisesta länsimaisesta yksilökeskeisyydestä kuin siitä hyvästä yhteisöllisestä järjestyksestä, jonka uskonnot tuovat.

      Uskonnoissa on kuitenkin ongelmia sikäli kuin ne yksilöä vahingoittavasti määrittävät hänen oikeuttaan omasta ruumiistaan ja psyykkisestä hyvinvoinnistaan päättämiseen. Esiin nostamani artikkeli toi voimakkaasti esiin musliminaisten tyytymättömyyden asemaansa naisina. Harva heistä oli hylkäämässä islamia. He halusivat länsimaisen miehen - meidät nähtiin siis mahdollisuutena! - joka kääntyisi muslimiksi. He ovat tunnistaneet ongelman käytännön kulttuurissa ja kokevat myös osin omaksuneensa sen omaksi vahingokseen. Tämä on asia, joka on todellinen pihvi tässä tapauksessa.

      Samoin ongelma on se, että monet muslimimiehet oikeuttavat naisen alistamisen tai ahdistelun oman täyden tai vajaan sosiaalisen asemansa vuoksi: intersektionaalisesti ahdistelu liittyy valtaan, taloudelliseen asemaan jne.

      Koulutus ja valistus ovat avaimia tässä. Mikäli muslimimaat avautuisivat tässä suhteessa, sadan vuoden päästä näyttäisi jo paljon paremmalta.

      Uskonnon asetuksia pitäisi saada niin katolilaisissa kuin islamilaisissa maissa uusiksi myös ehkäisyn ja steriloinnin suhteen. Muuten ihmistsunami tulee ja nielaisee.

      Poista
  7. Hei, olen pahoillani jos toin tällä keskustelunavauksella ikävää tunnelmaa blogiin. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta ymmärrän että ei ollut fiksu veto yhteiskunnallisesti kireässä tilanteessa, joka helposti heijastuu tänne blogiinkin.

    Kun kuitenkin jatkuvasti puhutaan ahdistelusta ja maskuliinisesta hegemoniasta, niin olisi hyvä avata silmät tosiasioille: mh lieveilmiöineen ei ole ainoastaan valkoisen miehen synti vaan osa ja nykyisin jopa korostuneesti osa muita etäisyyksiä ja näissä vaikuttavia uskomuksia. Muslimikulttuurit ovat mieskeskeisiä, tasa-arvo ei taida olla aivan ilmeistä Intiassa, Afrikassa, Kiinassa jne. En väitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo tulisi olla arvo sinänsä. Ehkä se on nykyisin vallitseva länsimainen ihanne. Mutta jos esimerkiksi valistuneet naiset pitävät sitä arvona, silloin heidän pitäisi puhua kuin El Feki, myös täällä Suomessa.

    Minä pidän naisia kokonaisvaltaisesti fiksumpina kuin miehiä, kun mukaan lasketaan heidän tunneälynsä ja se että he faktisesti joutuvat kamppailemaan asemansa puolesta yhteiskunnassa enemmän kuin miehet. Mutta on niin, että vain naisia auttamalla asiat eivät korjaannu. Esimerkiksi muslimimaissa dominoiva mieskeskeisyys on murrettava, ei asein tai uhkauksin vaan valistuksella. Varsinkin täällä Suomessa on syytä tehdä kulttuuriimme tuleville selväksi, että mies ei ole maailman napa eikä miehellä ole oikeutta kohdella naisia siten kuin suuressa osassa esimerkiksi muslimimaita kohdellaan. Jos tämä asia olisi tehty selväksi, ei täältä lähettäisi nykyiseen tapaan tyttöjä Afrikkaan ja muualle lomille sukuloimaan ja jatkettaisi noilla matkoilla toteutettavia ympärileikkausseremonioita.

    No niin, ehkä kantani tuli kyllin selväksi. Pahoittelut jos tämä oli epäkorrektia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi olisit epäkorrekti? Sitten tuo kirjoitukseni on ja jos on, niin parempi kun lopetan koko blogini. Se taitaa olla monestikin epäkorrekti. Kun maailma ei ole korrekti.

      "Minä pidän naisia kokonaisvaltaisesti fiksumpina kuin miehiä, kun mukaan lasketaan heidän tunneälynsä ja se että he faktisesti joutuvat kamppailemaan asemansa puolesta yhteiskunnassa enemmän kuin miehet."

      Muuttaisin tuon muotoon "pidän naisia ja erityisesti seksuaalisia vähemmistöjä...". Erityiseen tunneÄLYYN en usko, mutta aina kun joutuu olemaan yhteiskunnassa selviytyäkseen luova, se tekee ihmisestä tietoisemman rakenteiden ja toisten ihmisten suhteen. Toisaalta myös itsensä suhteen joskus sokeamman, kuten tuossa jutussani ajattelen.

      Poista
    2. "Mitä me tahdomme islamilaisille naisille kun tahdomme heille hyvää? Miten tämä hyvä määritellään?"

      Se on sitä samaa kuin minulle, siis että he voivat kenenkään määrittelemättä määritellä sen itse. Tämä tarkoittaa sitä, etten suhtaudu välinpitämättömästi tietämiini rajoitteisiin ja ilmaisen sen selvästi. Ilman että unohdan yksilön hegemoniaa vahvistavaan relativismiin. Relativismissa hegemonia voittaa aina. (ks. Runous haastaa relativistin).

      Poista
    3. Vesa, Vesa. Sun kommentti oli juuri sitä mitä keskustelussa tarvitaan. Juuri asioista vaikeneminen on se mikä sen ikävän tuottaa, ja loppujen lopuksi juuri se vain kärjistää asioita.
      Toi mun oma heitto tarkoitti sitä, että kun olen joskus näistä itse puhunut, niin se ei ole ollutkaan sitten niin kivaa. Joskus riippuu siitä kuka sanoo. Sulla on arvovaltaa tai jotain, ansaittua muuten varmasti.
      Ja tuo mun heitto oli muuten vielä ihan täynnä hymyä ja lempeyttä.
      Onneksi meidän porukka täällä keskustelee avoimesti kaikesta.

      Ongelmista ja piilostandardeista julkisuudessa hiljaa olevat ne ovat syypäitä asioiden kärjistymiseen. Sua, parahin ystävä on mahdoton pitää minkäänlaisen ikävän kommentin tuojana. Olet oikealla ja hyvällä rakentavampi kuin Lego-sarja!

      Jari, kysyy taas tärkeitä ja lujaa.
      Tällä kertaa en ota kantaa. Tällä kertaa siksi että musliminaisia kuuluu mun arkipäivään.

      jope

      Poista
    4. jope, kiitos sanoistasi! olen kyllä sitä mieltä, että sinä olet monesti (tai oikeastaan useimmiten) kysynyt ja yrittänyt kysyä ihan oikeita asioita, vaikka olet siitä saanut sitten välillä sapiskaakin. en itse olisi sapiskaa läheskään aina antanut, koska kommenttisi ovat - niin kuin meillä kaikilla - rehellisesti oman persoonan kautta esitettyjä. tietenkin kun oikein herkillä ollaan näissä yhteiskunnallisissa asioissa, saattaa toisen ilmaisutapakin ärsyttää. mutta onneksi asiat ovat tässä suhteessa mielestäni edistyneet hienosti.

      minä en itse koe, että minulla olisi minkäänlaista arvovaltaa sen enempää kuin muillakaan keskusteluun osallistujilla ja toivon, ettei sellaista kukaan edes ajattele.

      Poista
  8. Ei liene näyttöä siitä, että naiset olisivat fiksumpia kuin miehet vaikka sitä kyllä toivoisi ja siitä unelmoisi.

    Suhteessa kamppailuun asemasta ei ainakaan Suomessa liene eroja sukupuolimittarilla mitaten. Huono-osaisuus määrittyy muilla tavoin kuin sukupuolen kautta.

    Sitten olisi mukava tietää määrällisiä tietoja siitä miten naisten pahoinvointi ilmenee islamilaisessa kulttuurissa.

    Olisi hyvä selvittää itselleen kun en juurikaan islamilaisuutta tunne, että missä esimerkiksi väkivalta naisia kohtaan ilmenee automaationa, jolloin väkivallan harjoittajan mielipidettä ei kysytä siis, että mies on pakotettu olemaan väkivaltainen naisia kohtaan.

    Jos näin on niin kai asetelma on myös väkivaltainen sitä kohtaan, jonka vapaata harkintaa ei kysytä vaan hänen on toimittava väkivaltaisesti.

    Tässä yhteydessä pitäisi erotella psykopaatit ja seksuaalirikollisiksi alttiit miehet ns. normaaleista miehistä.

    Minun on vaikea kuvitella, että ns. normaali muslimimies ristiriitatilanteessa ensimmäiseksi pänttäisi vaimoaan.

    En usko, että missään kulttuurissa raiskaajaksi tulee mies ikään kuin kulttuurin lietsomana. Teko on niin vastenmielinen, että toiminnallisten rajojen ylitys edellyttää tekijän henkilökohtaista psykopatologiaa. Raiskaamisteon valinta on tekijän yksilöllinen päätös.

    Itse ortodoksina edustan patriarkaalista kulttuuria.

    Mutta missään ortodoksisuus ei loitsi esiin naisen alistamista vaan enemmänkin naisen kunnioittamista ja naisen erityisyyttä.

    Pyhä autuas Ksenia Pietarilainen tulee tässä mieleen suuresta naiskilvoittelijasta, jota kirkkoni sekä miehet että naiset kunnioittavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sitten olisi mukava tietää määrällisiä tietoja siitä miten naisten pahoinvointi ilmenee islamilaisessa kulttuurissa."

      Sitä taitaa olla vaikea saada tietää, kun tutkimusta vaikkapa jossain Afganistanissa tai pakistanissa on mahdotonta suorittaa. Täälläkään en näkisi mielkkääksi kysyä asiaa suoraan. Mutta uskallan luottaa intuitiooni siinä, että Saudi-Arabian naiset eivät pane pahakseen sitä, että saavat kohta ajaa itse autolla. Mutta toisen miehen kyydissä eivät taida saada vieläkään olla. Tuota en lähtisi hämärtämällä luonnollistamaan.

      Tuosta kunnioittamisesta: en näe sitä vapauden synonyymiksi ja siksi itse käytän sitä hirveän varovasti.

      Poista
  9. Pojat, en minäkään usko mihinkään olemukselliseen ja sukupuoleen sidottuun tunneälyyn, hyvä että huomautitte asiasta. Tarkoitin että naiset ovat usein yhteiskunnallisesti alisteisessa asemassaan - samaan tapaan kuin seksuaalivähemmistöt - joutuneet luomaan eri tasoisia keinoja vaikuttaa ja aistia asioita. Pelkkä altavastaajana oleminen herkistää huomaamaan sosiaalisessa tilanteessa sävyjä ja hetkiä. Toki se voi myös kierouttaa ja oma alisteisuus tuntuu kulttuurisesti luonnolliselta.

    En usko muslimimiesten pahuuteenkaan, mutta valitettavasti kulttuuriperinne asettaa heidät naista olennaisemmaksi tai ainakin määrittävämpään asemaan. Tietenkin silmät avautuvat, kun kulttuuri ei ole ainoastaan islamilainen, mutta muutos on hidasta. Kristillisessä ja juutalaisessa kulttuurissa on myös patriarkaalinen perusta (juutalaisessa vielä jyrkemmin), mutta olemme tässä naisten aseman suhteessa pidemmälle kuin islamilainen kulttuuri. Ei niin etteikö yhä olisi epäkohtia korjattavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän myös Afrikan mantereella, ja Aasiassakin, vanhojen idän uskontojen vaikutuspiirissä jäljessä ollaan ja reilusti, ei vain islamin vaikutuspiirissä.

      Miksi muuten ei voin vain todeta olemassaolevaa tosiasiaa ja sanoa, että Euroopassa tasa-arvo on ( monista ongelmista huolimatta) huomattavasti ja todella merkittävästi pidemmällä kuin muualla? Keneltä se olisi pois?

      -Europe, 11 points.

      jope



      jope

      Poista
    2. Jari, tuli mieleen, että kulttuuri itsessään tuottaa tiettyjä ongelmia.

      Rakastava muslimi-isä Pohjois-Afrikasta tai Somaliasta (silloinkin kun asuu Suomessa), saattaa

      a) lähettää tyttärensä Afrikkaan ympärileikattavaksi
      b) määrää tyttärensä ja vaimonsa käyttämään huntua tilanteissa joissa siitä on selvästi monenlaista haittaa
      c) pitää naisen perheen palvelusasemassa

      koska se on hänelle kulttuurisesti luonnollista ja sopivaa. Hän

      a) uskoo näin suojelevansa perhettään
      b) täyttävänsä miehen roolin niin kuin se hänelle hahmottuu.

      No, onko tässä joku ongelma, mihin meidän - ulkopuolisten - pitäisi puuttua?

      On, jos esimerkiksi ympärileikkaus on meille ongelma. On, jos katsomme, että länsimaissa ei ole hyvä pitää naista perheen sisällä tai muutoin alisteisessa asemassa.

      Mutta! Minä myös uskon, että monien muslimiperheiden sisällä naiset ovat todellisia voimahahmoja. Heillä on keinonsa saada tavoitteistaan kiinni (sellaisina kuin he ne hahmottavat). Olen nähnyt tämän saman voimakkaan patriarkaalisissa suomalaisissa kristityissä perheissä. Silti on hieman noloa katsoa tilannetta, jossa mies kuvittelee olevansa perheen pää, kun kaikki näkevät, että nainen on se todellinen vastuunkantaja ja hoitaa hommat. Tässä puhun siis supisuomalaisesta tapauksesta.

      Korostan, että nimenomaan kohtaamani musliminaiset ovat olleet erittäin fiksuja ja sosiaalisesti taitavia. Minulle on muodostunut heistä erittäin hyvä kuva. Ja uskon, että monet muslimimiehetkin hartaasti tekevät perheensä eteen sen mitä heiltä islamissa edellytetään. En voi kuitenkaan olla näkemättä heissä sitä menneen ajan mieskuvaa, jonka näen omien vanhempieni ja heidän vanhempiensa sukupolvissa korostetuimmillaan. Ei niin, etteikö sieltäkin löytynyt jotain jota voimme kutsua rakkaudeksi ja välittämiseksi. Mutta tarkoitan tätä mieskeskeisyyttä ja mies ensin -asennetta, johon lapset kasvatetaan jo pienenä.

      Poista
    3. jope, olet oikeassa! puheeni on nyt kosketellut lähinnä islamilaista kulttuuria. viittasin tuolla aiemmin Intiaan, Afrikkaan ja Kiinaan. Sillä tarkoitin laajentaa keskustelua muuallekin kuin islamiin. Tällä hetkellä islam on kuitenkin Euroopassa kuumin peruna, ja muslimien itsensä olisi hyvä arvioida arvojaan uudelleen kun he kuitenkin ovat osa Eurooppaa.

      Jos itse antaisin Euroopalle pisteitä tasa-arvon edistymisessä, tai vaikkapa Suomelle verrattuna arabimaihin, niin kyllä se olisi asteikolla nollasta sataan jotain Suomi 70 - arabimaat 15-30.



      Poista
  10. Jos ajattelemme, että olemme vapauden ristiretkeläisiä suhteessa muslimimaihin niin varmastikin olemme asiassamme vilpittömiä.

    Silti tahtoisin problematisoida tätä vapauden ristiretkeläisyyttä ja kysyä sen erilaisia sisältöjä ja kategorioita.

    Itselleni asia on vaikea, koska ortodoksikristillisyys on kilvoitteluelämää ja yritystä sitoutua askeettisuuteen.

    En löydä ortodoksisuuden patriarkaalisuudesta uhkaa naisille. Koska islamilaisuus on paastoineen myös elämäntapauskonto niin kaiketi tässä vaiheessa on sanottava, että pyrkimyksenä elää uskonnollista elääntapaa käsitän sitä kyllä. Mutta en ole koskaan lukenut Koraania.

    Kun ollaan naisvapauden ristiretkellä niin tahdon kysyä tässä filosofisessa blogissa, että mitä se tarkoittaa.

    Tahdon, että asiaa verbalisoidaan minulle.

    Tänään käsittääkseni on hyvin maallistuneita ja häikäilemättömiä naisia, jotka eivät käsitä avioliittoa kilvoitteluna ja hylkäävät miehen kun kiva loppuu tai kun mies sairastuu ja häntä pitäisi tukea ja auttaa. Onko tämä hylkäämisen julmuus vapautta? Kuuluuko tällainen vapaus osaksi vnaisvapauden ristiretkeä?

    Toki tajuan mikä tässä kaiken aikaa on meininki.

    Mutta filosofian pyrkimyksenä on tehdä ruumiinavauksia kaikenlaisille ristiretkille.

    Myös Hitler tahtoi vapauttaa idän naiset. Kiirehtiä siinä. Vaikka totuus oli se, että Neuvostoliitossa oli asiaansa sitoutuneita kommunistinaisia, jotka eivät kaivanneet mitään vapauttajaa.

    Kulttuureilla on oma historiansa ja aikataulunsa ja meidän on tätä vaikea käsittää.

    Kun ollaan naisvapauden ristiretkellä niin vaadin vihollisen tarkkaa profilointia. Ja perusteluja profiloinnille.

    ... Naiseus ja naisen tarpeet lienee sellainenkin, että on paljon naisia, jotka eivät asemoidu enää mihinkään suhteeseen feminismiin.

    Pidän feminismiä aikansa eläneenä protestiliikkeenä. Tieteelliseltä perustalta lähtevä naisten auttaminen siellä missä sitä tarvitaan on toisenlainen projekti.

    VastaaPoista
  11. Vielä - me voimme nostaa esiin kipupisteitä, jotka ovat ihan oikeita kuten ympärileikkaus.

    Mutta samalla voimme kysyä kuinka paljon islamilaisissa maissa on narkkarinaisia verrattuna Eurooppaan?

    Kuinka paljon islamilaisissa maissa naiset tekevät itsemurhia verrattuna Eurooppaan?

    Kuinka paljon islamilaisissa maissa naiset murhaavat aviopuolisoitaan verrattuna Eurooppaan?

    Kuinka paljon islamilaisissa maissa tehdään lasten huostaanottoja äitiensä kaltoinkohtelun vuoksi verrattuna Eurooppaan.

    Mutta totta kai Eurooppa on paras!

    Kai näitäkin asioita saa kysyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa ja pitää kysyä! Mainitsemissasi asioissa meillä on varmasti oppimista muista kulttuureista ja niiden tavasta suojella perheiden ja sukujen sisällä yksilöitä.

      Pidän muslimiperheitä niiden perinteisessä kasvatustavassa arvossa, tietyin reunaehdoin.

      Esiin nostamasi länsimaiset ongelmat eivät ole yksin naisten aiheuttamia tai aikaansaamia. Paljon on meilläkin henkistä pahoinvointia, uskottomuutta, merkityksettömyyttä. Mielestäni rakkaus ja henkilökohtaisesti eletty usko voivat olla vastaus näissä. Paljon pitää tehdä myös sosiaalista työtä ja opettaa, että ihmisen tehtävä ei ole olla vain ratas tai hihna materiaalisessa tuotantokoneistossa.

      Minusta länneltä puuttuu ennen kaikkea käsitys merkityksestä ja elämän kokonaisuudesta. Se on korvattu erilaisilla välittömillä vapauksilla ja nautinnoilla.

      Poista
  12. Jari,

    viittasin yllä niihin konkreettisiin epäkohtiin, joista El Feki mainitsi ja jotka hän nosti musliminaisten huolenaiheeksi:

    - naisen sosiaalinen ja taloudellinen riippuvuus miehestä ja miehen omasta yhteiskunnallisesta asemasta, joka on aina ensisijainen

    - tyytymättömyys naisen oikeuteen päättää omasta ruumiistaan

    - naisten kohtaama ahdistelu ja eritasoinen väkivalta

    Pidän islamissa, kristinuskossa ja kaikissa muissa kilvoittelu-uskonnoissa hyvänä kuria, vaatimattomuutta ja kohtuullisuutta ja elämän suuntaamista merkitysulottuvuuteen materian sijaan. Niistä on turha luopua. Ristiretki ei voi koskea uskontoa kokonaisuudessaan.

    Patriarkaalisuus tai matriarkaalisuus sinänsä eivät ole pahasta, mutta kovin jyrkästi painotettuina ja yhdistyessään yhteiskunnallisiin tosiasioihin, niistä tulee taakka ja ne arvottavat ihmistä tämän sukupuolen mukaan. Näin ei pitäisi olla.

    Sanot erittäin hyvin: "Kulttuureilla on oma historiansa ja aikataulunsa". Minusta tätä ei ole ollenkaan vaikea käsittää.

    Mutta; jos esimerkiksi islamilaiset ovat yhä enenevässä määrin osa Eurooppaa, on heidän aika kiriä hiukan kulttuurista aikatauluaan tai olemme ongelmissa lainsäädännöllisesti.

    On totta, että mitään ristiretkeä muslimimaihin ei pidä tehdä. Mutta sikäli kuin muslimit aikovat elää länsimaissa (mihin osa heistä selvästi tahtoo), on heidän maallistuttava joissakin suhteissa tai näemme suuria hankaluuksia.

    Minusta miehiin vaikuttaminen on tässä avainasemassa, sillä muslimikulttuuri on patriarkaalinen ja muutos tapahtuu vaikuttamalla siihen, miten miehen rooli suhteessa naisiin ja perheisiin esitetään.

    VastaaPoista
  13. Huomenta MIEHET, te valtiaat! Minä olen se omenan tarjoaja ja salaperäinen fatima, joka kiertää teidät pikkusormeni ympäri. Minä en syntynyt mistään kylkiluusta, se on kiva tarina, enkä ole toiseus, vaan alkuperäinen itseys. Ehkä TE olettekin niitä toisia, yksipuolisempia, kun taas Minä olen joustava, makaroniaivoien ja tunneälyinen. Tunneälylläni manipuloin teitä palvelemaan itseäni ja tuntemaan syyllisyyttä aina ja ikuisesti. Aamen.
    Alkajaisiksi siis hieman kliseitä, ja joukossa ehkä asiaakin.

    Kun olen lukenut näitä kommenttejanne, niin olen kaikkien kanssa samaa mieltä.
    Vesa tuo esiin suuria tutkimuslinjoja, keskiarvoja, jotka pitävät paikkansa, Jope ruohonjuuritason kokemuksia, Jari filosofisen kysymyksen, mitä on vapaus missäkin ja Juha kysyy toisten mielipiteitä verkkolehden artikkelin herättämistä kysymyksistä.

    Minusta sekä Trump-tyyppiseen naisten kohteluun että takapajuiseen islamilaisissa maissa esiintyvään alistamiseen pitää reagoida. Meidän on tietenkin helpompi puuttua ja vaikuttaa länsimaissa esiintyvään alistamiseen, koska me tunnemme yhteiskunnan ja sen mekanismit. Tästä on syntynyt #metoo -kampanja, joka kiehuu osin hieman yli.

    Kun/Jos tunnemme vain sivistyneitä islamilaisen maailman edustajia, niin intialaiset joukkoraiskaukset tuntuvat uskomattomilta.
    Turvapaikanhakijat ovat tehneet selväksi, että eiväthän he mitään "vuoristolaisia" ole. Sivistynyt kansanosa kritisoi olosuhteita ja joutuu sen takia jahdatuksi ja pakenemaan, toisaalta he pakenevat myös, koska osaavat sen tehdä. Myös työperäiset maahanmuuttajat ovat virkeitä, sivistyneitä ja koulutetumpia kuin enemmistö lähtömaassa.

    Tähän Jarin kirjoittamaan haluan lisätä vähän:
    "Islamilaisuus on elämäntapa. Jos toinen aviopuoliso edustaa syvällistä uskonnollista elämäntapaa niin kyllä toista elämäntapaa edustavan kumppanin on siihen aika vaikea sopeutua. - Tässäkin tulee vastaan luterilaisuuden maallistumisen harha."
    Näin varmaan on, jos toinen edustaa syvällistä uskonnollisuutta olkoon uskonto mikä vain. Monelle nuorelle islam on vain muodollisia tapoja. Eräs muodollisuus on, että puolison pitää kääntyä avioituessa islamilaiseksi, vanhemman sukupolven vuoksi, sen jälkeen nuori pari saa elää miten tykkää. On tätäkin maallistuneempia muslimeita, jotka menevät Suomessa suomalaisen luterilaisen tai uskonnottoman kanssa avioon maistraatissa.

    Jope, sinulla oli yhteen aikaan aina kaksoisstandardeja, asiaan kuin asiaan. Siihen ainakin minä kyllästyin, jos nyt sitä muistelet.
    Ei olisi pitänyt ärsyyntyä, olen siitä pahoillani. Minusta tuntui silloin, ettei missään keskustelussa päästy mihinkään, kun kaikissa pohdinnoissa, selvissäkin oli heti myös toistappäin (Tartsa Halosen ilmaus).

    Kyllä Suomessakin on avioliitoissa, varsinkin vanhemmissa, edelleen paljon naisen kahlitsemista hellan ja nyrkin väliin ja miehiä, jotka eivät ole koskaan laittaneet vaimolle ruokaa ja huomioineet tätä mitenkään, mutta vaativat itsellen täyden palvelun. Minä en pystyisi rakastamaan tuollaista miestä ja ihmettelen, miten thainaiset pystyvät. No, toimeentulon perässähän heistä monet tällaisen miehen matkaan lähtevät. Meillä Unto haluaa aina laittaa ruuan "retkiolosuhteissa", esim. matkoilla vaatimattomissa kämpissä, minä koen sen rakkautena, ja kun silitän hänelle apitoja, niin sekin on rakkauden osoitus.
    On myös pariskuntia, jotka vähentävät toisiaan yhteisessä mökötyksen ilmapiirissä. Kumpikaan ei helli toista mitenkään. Tässä tulee mieleen eräs pariskunta taannoiselta yksinmatkaltani. He kulkivat kaikkialla yhdessä tasatahtia ilottomina, ja rouva kysyi minulta useamman kerran: "Miten sun miehes laski sut yksin matkaan?"

    Olisi paljon muutakin. Tuohon Jarin viimeisimpään haluan sanoa, ettei meilläkään ennen otettu lapsia huostaan, vaikka heille olisi tapahtnut mitä. Kehittynyt yhteiskunta näkee kaltoinkohtelun ja pitää huolta jäsenistään, katsoo myös perheiden sisälle, vaikka ei vieläkään esim. Suomessa tarpeeksi nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Vesan viimeisimpään. Totta, meillä on Suomessa perheitä, jotka lähettävät tyttöjä silvottaviksi. Ruohonjuuritason valistus kouluissa, neuvoloissa, synnytyssairaaloissa, kotoutustaphtumissa ja muualla pitäisi olla rohkeaa, seikkaperäistä ja käytännön taolle menevää.
      Ex-miniä toimi muutaman vuoden nuorten maahanmuuttajien opettajana. Hänellä oli somalityttöjä, joilla ei ollut mitään muuta suunnitelmaa kuin tulla äidiksi. He eivät ymmärtäneet, mitä harrastaminen tarkoittaa, ja kun sitä selitettiin "what you like to do, what gives you happiness", niin vastaus oli ujosti - siivoaminen!

      Poista
    2. Marjatta, hyvä ja rakentava kommentti!

      Yhdestä asiasta olen alkanut - useita tapauksia katsottuani - olla hiukan, mutta vain hiukan eri mieltä: uskon ja olen nähnyt, että nätti thainainen (niin kuin hänet usein nähdään) voi saada suomalaisesta peräkammarin pojasta itselleen rakkaan ja hyvän aviomiehen. eli kaikki thainaiset eivät ole täällä yksin rahan perässä ja kaikki suomipojat jotka thainaisen tänne saavat eivät ole raukkoja ja hyväksikäyttäjiä. tilanne voi olla win win ja todellinen rakkaus roihahtaa.

      luulen, että suomalainen mies pitää - aivan kuten naisetkin pitävät - myös muiden kulttuurialueiden naisia / miehiä viehättävinä ja tuntevat vetoa heihin paitsi eksoottisen ulkonäön myös luonteen vuoksi.

      esimerkiksi idästä (kauempaakin kuin Venäjältä) tulevat naiset ovat usein erittäin miellyttäviä ja fiksujakin vaikka olisivat vähän koulutettuja. monet heistä - esimerkiksi thainaiset, samoin kuin miehet - ovat erittäin työteliäitä ja oppivat nopeasti.

      Poista
    3. Toisaalta taas meillä on turvapaikanhakijoina hyvin moderneja irakilaisia perheitä. Kyseessä ei ole niinkään islamilaisuus vaan se yhteiskunta ja sosiaaliluokka, mikä henkilöllä on taustana.
      Ilmeisesti tämän takia arastellaan valistuksen kanssa. Ei loikein tiedetä, kenelle sitä pitäisi tarjota.

      Poista
    4. tuli mieleen, että tiedän itsekin muutaman "nörtin" suomipojan, joiden vaimo on Afrikasta (siis ihan "mustimmasta") ja Thaimaasta. he huolehtivat vaimoistaan hyvin, pitävät kuin kukkaa kämmenellä. en siis pidä mitenkään mahdottomana, ettei koulutettu ja hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva suomimies löytää kumppaniaan muualta - onhan meillä tästä oivana esimerkkinä yksi presidenttiehdokaskin eli Pekka Haavisto.

      Poista
    5. Totta tuokin Juha! Olen lukenut onnistuneista thainainen + jörrikkä -liitoista. Kyse on aina ihnmisistä.
      Ai että, tulee mieleen ihana kirja tästä aiheesta, Karin Fossumin dekkari Rakas Poona, jossa norjalainen vanhapoika lähtee Mumbaihin etsimään itselleen vaimoa.

      Poista
    6. Marjatta, totta tuokin mitä sanot. Olin näköjään kirjoittanut kanssasi samaan aikaan ja alkanut jo jauhaa näistä kulttuurienvälisistä avioliitoista.

      Mielestäni niissä on erityisen hyvät mahdollisuudet onnistua, jos uskonto / uskomusmaailma on suhteellisen tasavertainen, niin että molemmat osapuolet voivat olla vapaasti sitä mitä ovat.

      Poista
    7. Piti sanoa, että totta tuokin Vesa!
      Juu, ja Pekan "pikkuinen" myös, ilmeisen hyvä liitto.

      Nyt pitää lähteä kauppaan, hyppään pois keskustelusta.
      (laitan mä täällä kotona sentään ruokaa, en ihan passattava ole).

      Poista
    8. Moni muukin kommentti meni meillä epätahtiin, kun molemmilla oli kiire sanoa jotain lisää tai lieventää omaa kantaansa.
      Meillä on lähikaupassa kassalla thaimyyjä(tär) ja miehensä on ihan tasavertainen nuori komea suomalaismies, ei mikään epätoivoinen papparainen. Kouvolassa optikolla on thaikokki vaimona, tasavertaiset kaikin tavoin.
      Ihmisiä on niin monenlaisia. Tilastot kertovat keskiarvon, ja se on tärkeä, kun lähdetään muokkaamaan asenteita ja yhteiskunnan rakenteita.
      Saudithan ovat huomanneet, ettei naisilta kannata kiletää autolla ajoa, taksi tulee kalliiksi, kun naisia on enenevässä määrin töissä muissakin kuin korkeissa viroissa.

      Poista
  14. Työssäni joudun vieraasta kulttuurista olevien asiakkaiden kanssa tekemään itselleni asioita paljon selväksi. En esimerkiksi käytä lausetta "(mutta) meidän kulttuurissamme ja laissamme tämä on kiellettyä". Siitä kun avautuisi tila sille kulttuurirelativistiselle tulkinnalle, että hyväksyn jossain muussa kulttuurissa jonkun alistavan teon. Kuten olen jo kyllästymiseen saakka täälläkin sanonut, relativismi johtaa kuin huomaamatta hegemoniaa luonnollistavaan puhetapaan. Korostan, että minulle todellisuuden mitta on yksilö sukupuoleen ja kulttuuriin katsomatta. Viimeksi näin tein pari viikkoa sitten. Ihmisyys on aina siis yksilön pelon ja kärsimyksen mittainen. Se ajatus minun on pidettävä koko ajan keskiössä. Mielessä on pidettävä koko ajan hän, joka "jossakin toisaalla joutuu vaikenemaan". Juuri hän luo vaikenemisellaan sen epätarkkuuden tilan, joka tuntuu joskus ainettakin tiheämmältä.

    Kyse ei tässä ole ristiretkestä, vaan pyrkimyksestä olla puhumatta jonkun vaiennetun häviöksi. Jutussa Runous hastaa relativistin kirjoitin: "On tietenkin totta, ettei vapauden ulkopuolinen tarjoaja voi ehkä lunastaa lupaustaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Ja ehkäpä juuri tuo epäonnistumisen pelko eikä niinkään eettinen puolueettomuus saa meidät olemaan relativisteja ja kirjailemaan voimattomuutemme älylliseen muotoon.(...) Alistetut tuntuvat häviävän myös edistyksen ja suvaitsevaisuuden nimissä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, olet oikeassa: ihminen on kuitenkin aina sama, kohdattu kärsimys ja välinpitämättömyys herättää samoja tunteita olkoon ihminen kotoisin mistä tahansa ja olkoon kumpaa, anteeksi m i t ä tahansa sukupuolta (näin höpsösti kuuluu nyt Suomessa ja Ruotsissa sanoa, monikossa, kun meidät on erityisherkistetty vähemmistöille).

      En silti ymmärrä, mikset voi sanoa, että täällä tuommoinen ei käy. Laki on tehty suojaamaan, esim. juuri se, että perheen siällä mätkiminen ei ole mitään erityistä perhekiusaamista (vertaa koulukiusaaminen), vaan samaa väkivaltaa mitä lyöminen muualla. Se on selkeä juttu!

      Poista
    2. Tarkennus. Sitä on siis tähdennettävä, että meillä Suomessa perheen sisällä hakkaaminen ei ole kaikkitietävän perhediktaattorin velvollisuutta ojentaa muita perheenjäseniä, vaan se on kiellettyyä väkivaltaa.

      Poista
  15. (Marjatalle pieni viesti mulle tuolla aiemmin sanottuun. Ei tod. enää mitää anteeksipyyntöjä - olin kaiken - muka - nurin kääntämiseni kanssa varmasti myös rasittava, reaktiostasi ei ole jäänyt naarmuakaan, päinvastoin, se oli tarpeellinen kokemus; jope)

    Tämä tasa-arvo ja sen suhteellisuus, tai ei-suhteellisuus, on näköjään myös sitä ydinainesta mikä täällä säännöllisesti puhuttaa. Itse olen vanhojen vanhempien kasvatti ja tunnistan vahvasti minuun piintynyttä klassisten roolimallien vaikutusta. Pidän Naisista, ja pidän Miehistä. Roolien rikkojat hyväksyn, mutta En tiedä pitäisikö mun enää työskennellä asian kanssa. Töissä ja oman lapsen kanssa osaan kyllä vetää roolihomman "nykyaikaisesti" vaikka sisäosa musta kyllä diggaa sellaista menneiden aikojen menoa. Sori :)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, kiitos!
      Kyllä kai se menneiden aikojen meno on ihan ok ja enemmistön elämäntapa, jos siis vertaat siihen äärimmäisyyteen, jossa esim. lapsille ei enää saisi antaa sukupuolen mukaisia nimiä.
      Kyllä minä harkitsin Espanjassa suloisia mekkoja katsellessa, että voiko suomalaiselle tyttötaaperolle ostaa sellaista mikä siellä on vakio, nätti mekko - ja rusetti päässä pyhäpäivisin.

      Poista
    2. "Menneiden aikojen meno" ei tarkoita mitään nyrkkihella juttua ja jyräämistä, vaan musta on vaan hienoa sellainen "perinteinen" verevä ja hehkuva naisellisuus ja miehisyys (vaikka itse kuuluun kai osastoon herkät ja heikot pojat), jope

      Tälle mies pitää miehisyydestä ei-eroottisesta näkökulmasta oli olemassa muuten joku sivistyssanakin?
      Se suomenruotsalainen kirjallisuustutkija, Ebba, se syytti juuri siitä muistaakseni myös Knasuamme.

      jope

      Poista
  16. jope, saiko Knasu syytöksen homososiaalisuudesta? se on paha se:)

    VastaaPoista
  17. "Tarkennus. Sitä on siis tähdennettävä, että meillä Suomessa perheen sisällä hakkaaminen ei ole kaikkitietävän perhediktaattorin velvollisuutta ojentaa muita perheenjäseniä, vaan se on kiellettyä väkivaltaa."

    Joo. Tottakai (huomasikko: yhteen!). Tuo tulee selväksi universaalina periaatteena kun puhutaan . Ja vieläpä keskustelemme siitä, onko tämä ero länsimaihin tullessa noussut mieleen. Ja yllättävän helposti tämä keskustelu onnistuu.

    VastaaPoista
  18. Onko absoluuttisia arvoja? - Jos oikein ymmärrän postmodernin keskeisen viestin niin ei ole.

    Kuten sanottu itse en ole postmodernisti enkä relativisti.

    On siis absoluuttisia arvoja. Mitä ne ovat? Voisiko joku luetella absoluuttisia arvoja.

    Minulle sananvapaus on arvo, esimerkiksi. - Mutta tähän liittyy sananvapauden käyttämisen arvo. Ne ovat pari.

    En siis arvosta ihmisiä, jotka eivät käytä sananvapautta.

    Itse olen sanomalehtien mielipidekirjoittajana kyllä käyttänyt ja turpiinkin on tullut. Todella. - Blogikirjoitukset eivät ole samanlaisia heittäytymisiä kuin mielipidekirjoitukset lehdissä.

    Voikin kysyä suomalaisilta kirjailijoilta miksi he ovat niin passiivisia suhteessa sanomalehtien mielipidekirjoituksiin. Totta ettei niistä makseta, mutta niiden kirjoittaminen edellyttää erityistä ammattitaitoa, jota toki Erno Paasilinna arvosti. Mielipidekirjailijaksi kehittyy julkaisemalla satoja ja taas satoja mielipiteitä lehdissä.

    Perheväkivallattomuus on universaali, absoluuttinen arvo eikä sitä missään olosuhteissa saa hyväksyä.

    Uskonnon vapaus ei ole yhtä kuin uskontojen hyväksymistä.

    Kun olen ortodoksi niin sallin muille heidän uskontojensa harjoittamisen mutta en minä niitä välttämättä opillisesti hyväksy.

    Voinee sanoa niin, että minulla ja islamilaisilla on eri Jumala. Minä en pysty tarkastelemaan jumaluutta kuin omasta uskonnostani päin.

    Missään ei saa olla sellaista jumaluutta, joka luo arjen väkivallan rakenteita.

    Joku voisi päivittää arvomme ja kirjoittaa arvokirjan.

    Samuus tarkoittaa ei kielen tai ihonvärin samuutta vaan jaettujen arvojen samuutta. Mitä arvoja siis jaamme Suomessa?

    Arvonsa voi häpäistä tai huorata tai pelleyttää tai sitten niiden puolesta taistelee vaikkapa mielipidepalstalla.

    Kukaan ammatissaan kenenkään edessä ei saa olla arvoluuseri.

    Jokaisella ihmisellä on välitön turvallisuusvyöhyke, jota ei saa ylittää ilman hänen tahtomistaan - siinä yksi arvoni.

    Itsenäisyys on arvoitsenäisyyttä ja arvovarmuutta. Siinä aihealueita myös arvokirjaan.

    Onko Suomi arvokaaoksessa? - Sekin.

    Onko meillä tekemällä tehtyjä keskustelutsunameja todellisen arvokeskustelun paikalla?

    VastaaPoista
  19. Minulle absoluuttinen arvo on pelkkä järjen kategoria. Haluan nähdä sen posmodernistin, joka ei vie korvakipuaan kiljuvaa lastaan lääkärille.

    VastaaPoista
  20. Jos oikein abstraktiksi mennään niin kestävä kokemus merkityksestä, hyvästä ja armosta ovat minulle absoluutteja, jotka voisivat kietoa sisäänsä myös nuo mainitsemanne arvot.

    VastaaPoista
  21. Kansallinen turvallisuus on arvo ja meidän täytyy antaa Venäjälle takeet siitä, että se on meille pysyvä arvo.

    Se on maantieteelliseen asemaamme liittyvä kohtalo.

    Yritys dekonstruoida tätä asiaa johtaa naurettavuuteen ja Venäjän hermostumiseen.

    Voisi ajatella niinkin, että naisen turvattomuus tuontituotteena ikonisoi kaikkea sitä tietä mille emme saa lähteä.

    Me olemme Pietarin läntinen sotilaspiiri, joka on parhaiten sitä, jos pidämme kiinni turvallisuuskulttuuristamme ja eurooppalaisen sivistysvaltion arvoista.

    Trump kyllä ymmärtää Putinin toimet, jos Pietari tosiaan tulee uhatuksi Suomen maaperältä.

    Suomen miehittäminen on niin sanotusti siisti juttu. Se tapahtunee nopeasti ja verettömästi ottamalla haltuun ensiksi lentokentät.

    Paine on niin massiivinen, että totaalinen antautuminen on ainoa vaihtoehto.

    Meillä pitää olla armeija ja poliisi siksi, että voimme saarrostaa sen uhan, joka Suomen maaperällä alkaa organisoitua toiminnaksi Pietariin suuntautuvaa terrorisointia varten. - Nämä voimat eivät yhtään käsitä SUOMEN ARVOA vaan Suomi on niille väline ja kun omasta hengestä ei mitään välitä niin mitä vain yrityksiä saattaa tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, olen samaa mieltä siitä, että hyvä suhde Venäjään on turvallisuutemme takuu. Suomen on annettava itsestään kuva vakaana maana, joka hoitaa asiansa eikä murene noin vain ja jossa eivät erilaiset uhkatekijät nouse haastamaan yhteiskuntajärjestystä. Luulen, että maamme on toistaiseksi vielä tilassa, jossa isot terroristiset uhkat kyetään kartoittamaan ja torjumaan. Sijaintimme täällä Euroopan perukoilla auttaa siinä, että kyseenalaiset tulijat suodattuvat pitkälti jo matkan varrelle yhteisöihin, jotka ovat olleet pidempään aloillaan. En näe tänne tulleita pakolaisia, maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita suurena kansallisena uhkana suhteessa Venäjään. Ainakaan vielä tilanne ei ole tämä. Mutta onhan kuvaamasi tilanne aina mahdollinen. Vaadittaisiin mielestäni kuitenkin suoraan Pietariin tai muuhun tärkeään kohteeseen kohdistunutta iskua Suomen maaperältä. Sellaiseen ei yhdelläkään maassamme olevalla taholla ole realistisia resursseja, ellei sitten johonkin Pietariin liikennöivään junaan kätketä valtavaa pommia. Tulevaisuutta on toki paha ennustaa, mutta luulen, että meillä on suurempia pelonaiheita edessämme, joskaan en sulje suoraan pois jonkinlaista terrorismin mahdollisuutta.

      Poista
  22. Minulla on vielä yksi näkökanta tuohon artikkeliin, jota lainasin keskustelun aluksi.

    Siinähän oli tutkittu itse asiassa yhteiskunnallisia oloja siten kuin musliminaiset ne hahmottivat oman elämänsä tärkeiden ratkaisujen osalta. Tutkittuja alueita olivat siis Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän arabimaat.

    Tein pari huolestuttavaa arviota, jotka ovat kuuluneet toki muuallakin.

    1. Millaisessa tilassa ovat yhteiskunnat, joissa ei ole riittävästi työtä? Artikkelin mukaan työtä ei ole kunnolla miehille, saati sitten naisille.

    2. Iso osa nuoren polven arabinaisista ei tahtoisi oman alueensa miehiä aviopuolisoiksi, vaan ihanne on länsimainen mies, joka kääntyy muslimiksi. Voitteko kuvitella jonkin länsimaan, jossa oman alueen miehet eivät kelpaa naisille siksi, että heidän arvomaailmansa on niin takaperoinen / vanhakantainen? Minusta myös tässä on jotain todella hälyyttävää.

    Onko artikkein kuvaamassa ilmiössä kyseessä musliminaisten arabikevät, kyllästyminen elämän mikrotasolla siihen, mitä perinteinen malli edustaa? Mitä käy tällaisille yhteiskunnille, jotka eivät kykene tarjoamaan työtä ja tyydyttäviä kumppaneita? Miten tämä kaikki näkyy Euroopassa, johon virtaa Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä ihmisiä?

    Ihmiset pakenevat epätoivoa, sotaa, yhteiskuntien romahtamista, vainoja. Riittääkö Euroopan toistaiseksi korkea materiaalinen hyvinvointi kohottamaan alennustilastaan nämä miehet ja naiset, joita eittämättä on isot määrät? Mitä järkevää tekemistä heille on Euroopassa, kun tuotannot automatisoituvat jne.?

    En tarkoita nyt, ettei tänne voisi tulla ja etteikö tulijoilla osittain olisi esimerkiksi koulutusta, jonka turvin he voivat jonkinlaista työtä löytää, mutta mikä on näiden ihmisten kohtalo uudessa yhteiskunnallisessa ympäristössä, jos he eivät löydä työtä, joka vastaa heidän arvostuksiaan tai jos he eivät saa sovitettua aviollista elämäänsä eurooppalaisiin perhearvoihin ja ajatukseen tasa-arvosta?

    Eipä minulla ole juuri vastauksia. Varmasti monen kohdalla voi kääntyä uusi lehti elämässä, mutta se edellyttää suotuisia olosuhteita. Millaisille ihmismäärille meillä on tarjota sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asian ytimessä oot taas. Mikään kotouttaminen ei onnistu ilman kunnollista työllistymistä. Ennusteet Euroopan ja eurooppalaistenkin suuresta vajaatyöllistymisestä eivät lupaa kenellekään hyvää. Digitalisointi on muuten ihan todellisesti työllisyyden tappaja mutta aika kritiikittä se otetaan vastaan ja aika usein typerimmällä mahdollisella perusteella: se-nyt-vaan-on-kato-tätä-päivää. Tänään mietin sitä kun katsoin Kampissa itsepalvelukassoja -jotka kierrän tietenkin kaukaa.

      Arabimaissa, esimerkiksi, on valitettavasti myös juuri tuo työpula vielä huutavampi. Todella pienellä osalla väestöstä on vakituinen työ siinä mielessä kuin me sen käsitämme.
      On myös paljon pettäviä rakenteita. Eräässä vaiheessa Egyptin bruttokansantuote oli yli 90 prosenttisesti peräisin turismista. Sellainen yhteiskunta on äärimmäisen haavoittuva. Etelämpänä on sitten hyvinkin yleistä koko elämän kestävä palkkatyötä vailla oleminen. Isotkin perheet esim. Somaliassa elävät kokonaan muilla keinoin kuin työ-palkka, toimeentulo -asetelmasta vuodesta toiseen ihan normaaleinakin aikoina. On ihme että se ylipäätään onnistuu. Kysymys ei ole mistään työn karttamisesta, vaan siitä että tyhjästä tilasta on paha nyhjäistä. Tilanne on kehitysmaissa hyvin yleinen.
      Me katsomme todella usein asiaa vain oman yhteiskuntamme rakenteen läpi ja kuvittelemme että kaikilla tulijoilla on edes jonkinlainen koulutus. Valitettavasti ei ole. Se puhe uusien tulijoiden
      koulutustaustoista, ei, jaa taas valitettavasti, pidä paikkansa. Maailman väestöstä suuri osa on edelleen vailla alkeellistakin peruskoulutusta ja ammatillista kouluttautumista on vain todella harvoissa maissa. Poikkeuksia tietenkin onneksi on, mutta määrällisesti poikkeukset ovat harmi kyllä poikkeuksia.

      Eli tämän Vesan kysymys..
      "1. Millaisessa tilassa ovat yhteiskunnat, joissa ei ole riittävästi työtä? Artikkelin mukaan työtä ei ole kunnolla miehille, saati sitten naisille."

      ...on todella tärkeän luokan asia.
      Kun globalisaatio nyt sekoittaa kansat, se sekoittaa ne myös sillä tavalla että erilaiset toimeentulemisen kulttuurit saattavat törmätä arvaamattomalla tavalla.
      En tiedä mitä pitäisi tehdä. Parin miljardin (!) ihmisen ammattikouluttaminen ja heille sopivien aitojen työpaikkojen (= yritysten) innovointi ei taida olla kovin helppo homma.
      Viisasten kiveä ei taida olla asiassa kenelläkään.

      jope

      Poista
  23. jope, hyvää ja samalla todella hyytävän synkkää analyysia.

    jonkinlainen inhimillinen ja ison mittakaavan tragedia on jo nyt käsillä eikä paremmalta näytä kun Afrikka alkaa myös ilmastollisesti käydä hankalaksi elinpaikaksi raapia elanto miljoonille ja miljoonille.

    Euroopan on syytä olla huolissaan myös itsestään, kun porukka vyöryy tänne. En näe valoisaa lopputulosta, valitettavasti, en heille enkä yhteiskunnillemme ylipäätään. Mistään kulttuurien rikastumisesta ei todellakaan ole lopulta kyse. Äärimmillään on kyse voimakkaista rajoista ja miljoonien ihmiselämien torjumisesta - piirteitä siitä näkyy jo nyt - tai sitten sen sallimisesta että kaikki sekoittuu eikä se mitä länsimaissa on rakentunut vuosisatoja merkitse oikeastaan mitään - tästäkin on nähtävillä monia merkkejä. Saa nähdä mihin kaikki kallistuu... Näemme sen lähivuosikymmeninä.

    VastaaPoista
  24. Tulee välillä mieleen, että ollaanko me ihan terveitä, kun jutut menee aina näihin katastrofeihin. Tai puhun lähinnä itsestäni. Ehkä tämä on jotain ahdistuksen kanavointia (en nyt tarkoita mitään spiritististä), jolle on löytynyt tällainen muoto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ajatellaan vielä öljybisneksen valtavia muutoksia tulevaisuudessa, mitä se tarkoittaa noissa valtioissa? Tosin johonkinhan sitä öljyä käytetäön vaikka ei enää autoihin.

      Poista
  25. Makrososiologisten ja demografisten prosessien tarkastelu ei ainakaan ole epäterveyttä.

    Ensiksikin voidaan pohtia mikä on aikuinen asenne elämään.

    Rintamakarkuruutta olisi ahdistuksen välttely.

    Sitten voidaan pohtia erikseen mitä on tieteellinen asenne elämään.

    Miten voi käyttää tietoa elämän ylläpitämiseksi ja edistämiseksi on kai lääkärimäinen asenne.

    Jokaisen pitäisi olla todellisuuden lääkäri.

    Katastrofeilla makustelu on dystopiakirjallisuutta ja sitähän minä en lue.

    Uhkaskenaarioiden luominen siinä tarkoituksessa, että niistä syntyisi toimia elämän voitoksi on eri asia kuin katastrofikirjallisuus.

    Itse loppuun saakka tahdon heiluttaa yhteiskunnallisen suunnittelun eli yhteiskunnallisen rationaalisen ohjaamisen lippua.

    Muuten eilen Yle Teemalta tuli valtava neuvostoliittolainen klassikkoelokuva vuodelta 1929: Arsenal.

    Se oli suunnaton ja hämmästyttävä ihmispersoonien kavalkadi.

    Juuri tuollaisia kasvoja minä siirrän lähitulevaisuuteen kun ihminen toden teolla havahtuu siihen mitä planeetallamme tapahtuu.

    Jos teitä kiinnostaa miltä minun mielestäni ihmisen olemus ja naama näyttää vuonna 2035 niin käykää katsomassa Arsenal.

    Tämä mykkäfilmi sijoittuu omalla kaikkien aikojen parhaimpien listallani varmasti erittäin korkealle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Näytti hurjalta ja henkisesti julmalta. On tallennettu!

      Poista
    2. Jari. Demografia on se asia mikä pitäisi ottaa mukaan aina kun puhutaan demokratiasta.
      Ehkä USA:ssa valitaan vielä Demografisen Puolueen nainen tai mies presidentiksi.

      jope

      Poista
    3. Jari, huoli on tervettä, sitä pitää olla, sen pitää enentyä ja muuttua teoiksi.

      Mutta mistä ne lääkärit maailmaan? Niitä pitäisi olla paljon ja hoitojen tulisi olla radikaaleja, ei mitään sympatiaa syntyville sukupolville.

      Se mikä tässä huolessa ei ole tervettä, on että tietynlainen kauhu täyttää maailman ja syö kaiken merkitystä. Jää vain onnettomia hentoja rihmoja jostakin, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen inhimillisen maailman tuhoutumisen kanssa.

      Ja alkaa syntyä kummia paradokseja: hullut miljoonittain ihmisiä teurastaneet natsit ja mustat surmat ja katastrofit alkavat näyttää siunauksen ajoilta kokonaisuutta ajatellen. Paradoksi - jos uskomme kasvukäyriä - tuntuisi olevan se, että meidän pitäisi rukoilla yhä kaameampia ihmistuhoja, jotta edes joku osa voisi säästyä.

      Tulee mieleen Raamatun ajatus lopunajoista (Mark 13: 19-20): "Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule. Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi."

      Poista
  26. Vesa: Tulee välillä mieleen, että ollaanko me ihan terveitä, kun jutut menee aina näihin katastrofeihin. Tai puhun lähinnä itsestäni. Ehkä tämä on jotain ahdistuksen kanavointia (en nyt tarkoita mitään spiritististä), jolle on löytynyt tällainen muoto.

    -Tuota kysymääsi olen miettinyt itsekin. Juurikaan näitä aatoksia ei muualla mulla nouse esiin, mutta ehkä täällä on lupa avata sitä mikä kiertää mielessä. Itse olen eräältä tasoltani todellinen huoleton vaeltaja, mutta duuni ja varsinkin oma lapsi on nostanut näitä mietintöjä esiin tulevaisuudesta. On ikään kuin ollut pakko yrittää katsoa sinne mitä siellä voi oikeasti tapahtua. Toivottavasti se ei ole epäitsekkyyteen kätkeytynyttä itsekeskeisyyttä kuitenkaan.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jotakin merkitystä tähän elämään täytyy keksiä. Muutoinhan sitä voisi jäädä kotiin sänkyyn makaamaan ja antaa kaiken mennä. Toisista huolehtiminen ja jotain toisille antaminen ovat myös itselleni se vahvin oljenkorsi.

      Poista
  27. Olen niin Arsenalista otettu, etten tiedä miten päin kääntyisin.

    Jotkut sen naiskuvat ovat testipisteitä. - Jos niissä ei herää miehinen suojeluvaisto niin missä.

    On selvää, että naiseus on yhtä kuin valo. Naiset hohtavat valoa ja miehet ovat panssarinahkaisia.

    On suojeltava tuota valoa ohi oppien. Eikö niin?

    Olen varannut huomisillan näytökseen lipun Tuntemattomaan. - Mutta juuri nyt tahtoisin, että siellä esitettäisiin Arsenal. No, täytyyhän se Tuntematonkin nähdä.

    Mutta. Olen aina ollut täysin antautunut siinä missä nainen eniten hohtaa valoa. - Arsenalissa on hetkiä, jolloin muinainen mustavalkoinen elokuva tämän valon parhaiten paljastaa.

    Kuinka valoa voi missään koskaan tahtoa tai haluta raiskata tai joukkoraiskata. Käsittämätöntä.

    VastaaPoista
  28. Vesa - sinänsä koko ajan kaivaudut oikeaan suuntaan. Mutta samalla minä melkein koen, että tahtoisin suojella sinua, ettet kirjailijana kirjoittaisi sellaista mikä tuhoaa sinut. Vain sen vuoksi että olet vilpitön sielu kuten olet.

    On selvää, että suurvallat tavalla tai toisella aktivoituvat.

    Afrikka tulee tuhoutumaan. Tämän voi julkistaa. Sinne suunnataan sellainen tieteellistekninen täsmäase, jolla afrikkalaisten määrä karsitaan.

    On muuten lottovoitto syntyä suomalaiseksi!

    Me joudumme seuraamaan massakuolemia, jotka tullaan selittämään planeetan resurssien ja vakauden välttämättömyydellä.

    Mitä joukkotuhoaseita parhaillaan kehitellään ja mikä on niiden päätavoite? - Se on pääkysymys.

    Humanismi on siinä, että tapettavien kivun minimointiin pyritään.

    Voi olla niin, että kehitetään sellainen sähköinen isku, joka alle sekunnissa tuhoaa jonkun afrikkalaisen kaupungin koko väestön.

    Mitään keskitysleirejä emme näe. Se on aivan liian vaivalloista ja hidasta puuhaa. Vaatii liikaa resursseja.

    Kaikki joiden vuositulot Suomessa ovat yli 60 000 euroa ilman muuta tulevat siunaamaan sen mistä yllä kirjoitan. Eivät he sitä ikinä myönnä.

    VastaaPoista
  29. Joo, Suomi on tulevaisuudessa kauppaliitossa Kiinan kanssa: viemme sinne sianlihaa, ilmanpuhdistimia ja vettä (kiinalaisia asuu myös Suomessa 15 miljoonaa) ja kiitämme heitä siitä, että he hoitivat Afrikan ja vähän muutakin.

    VastaaPoista
  30. Luultavasti suomalaiseksi syntyneen vauvan kaulaan tullaan jatkossa asettamaan mitali siitä, että hän tahtoi ja osasi syntyä juurikin suomalaiseksi.

    Niin. Suomi-Kiina. Aivan oikein.

    Chinland.

    VastaaPoista
  31. Mukavaa viikonloppua kaikille! Lähden hoitamaan asioita ja palaan linjoille sunnuntaina, illalla.

    VastaaPoista
  32. Katsoin tänään uuden Tuntemattoman. Minusta siinä näkyi todella, mitä sota on ja mitä se tekee siihen joutuville.
    Elokuva on yhteisöllisempi kuin aiemmat, ei karikatyyrejä vaan eläviä henkilöhahmoja. Se joka ei tunne Tuntematonta, kirjaa tai aiemmpia elokuvia, ei välttämättä edes kiinnitä huomiota hahmojen nimiin, me tunnistamme ne vanhastaan.
    Nuoret saavat tästä hyvän kuvan siitä, mitä Suomessa tuolloin tapahtui. Hyvä, että tuotiin esiin myös veljeys Saksan kanssa, Suomi kahden suurvallan välissä tempoilemassa.
    Hyviä roolisuorituksia.
    Loppu jäi hieman valjuksi.

    Luin jostain, että Suen Tassun esikuvana olleen sotilaan sukulainen oli nähnyt elokuvan ja muistelee lämmöllä Rokan ja Suen kaveruutta myös sodan jälkeen.

    Vesa:"Tulee välillä mieleen, että ollaanko me ihan terveitä, kun jutut menee aina näihin katastrofeihin."
    Tuota minäkin olen aatellut he he - ja välillä julki tuonut - te pojat kuulostatte aivan liian ahdistuneilta. Eihän meillä ole mitään hätää!!! Antaa niiden huolehtia, joiden tehtävä se on. Ainoa, mitä me voimme tehdä on äänestää päättäjiksi valveutuneita henkilöitä.

    Henkilöstä tuli mieleen - voi hyvät hyssykät, kohta ei enää saa juhlia Isänpäivääkään. Jotkut päiväkodit Helsingissä ovat päättäneet, että ko päivä muutetaan Läheisenpäiväksi. Parempi kun muuttaisi Aleksis Kiven ja Minna Canthin päivätkin Henkilönpäiviksi, kun kaikki sukupuolittaminen on niin vaarallista! Minun on varmaan pakko kirjoittaa tästä, kiehun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haettiinko siinä uusio- ja yksinhuoltajaperheiden lasten tilanteen helpottamista, ei sukupuolineutraaliutta?

      Poista
    2. Tämä on sitä samaa lässynlässyä, sanasaivartelua ja mukasuvaitsevaisuutta mitä nykyään tapahtuu Pohjoismaissa, ei missään muualla.

      Kyllä tämä asia pystytään hoitamaan ilman että päivän nimeä tarvitsee muuttaa. Ei ole pakko huomioida päiväkodissa koko päivää ellei halua ja voidaan piirtää kortti myös ukille tai mieskaverille.
      Punaviherkuplan tyypit vai ketkä, jotkut tyhmät joka tapuksessa, haluavat vesittää ja laimentaa kaiken nykyään.
      Eivät lapset noin tyhmiä ole! Kyllä he puhuvat keskenäään kenellä on yksi isä, kenellä kaksi ja kenellä ei ollenkaan. Tämä ei ole l a p s i l l e mikään ongelma.
      Karlssonilla on tästä hyvä piirros tämän päivän Hesarissa. Kurapukuihin puetut lapset (poikia ilmeisesti, anteeksi poikaoletettuja) lapioivat hiekkaa ja toinen sanoo:"Meidän henkilö on vahvempi kuin teidän henkilö."

      Poista
    3. Täsmälleen samaa mieltä, vaikken kiehukaan, huokaisen vain ja totean, että ai, ne keksi nyt tuostakin jotakin, mitähän seuraavaksi, kielletäänkö uimahallin suihkuhuoneessa kikkelit?

      Tätä koko korrektius-puritanismia joka menee vielä niin monessa kohtaa lähes aina metsään, taitaa pyörittää ehkä muutama tuhat some-suomalaista, joiden käsitys ihmisten oikeista kysymyksistä on pimahtanut. Ja koska mediaa on nykyään niin paljon, kirjoitettavaa ja julkaistavaa täytyy olla koko ajan, tulee kaikesta jonkin tason ilmiö, jos kuka tahansa mitä vain pukahtaa tai tekee.

      Kielen ja merkitysten kuohitseminen sen kuin kiihtyy vaan ja tässä typerässä päiväkoti-episodissa se on sitä myös, hah, sananmukaisesti.
      Lastentarhoissa (kaunis, mutta hylätty nimitys sekin muuten!) jos hämäännytään noin, niin ollaan jo aika pitkällä.

      Halu "suojella" lapsia aikuisten motiivein johtaa uskomattomiin juttuihin. Kaksivuotiasta tehdään extremevegaaneja mm. kun mamma tai pappa haluaa niin ja yhteiskunta on lähtenyt tähän mukaan, ja hyväksyy sellaisenkin ratkaisun päiväkodeissa.

      jope

      Poista
  33. Joillekin lapsille isänpäivä on hyvin ongelmallinen. Isä on ehkä jättänyt perheensä, isä on ehkä narkkarijuoppo, isä on ehkä seksuaalinen hyväksikäyttäjä tai isä syyllistyy perheväkivaltaan. Lapsen kaipaama isän rooli on voinut hävitä kun isän on sukupuolen korjaamisessa muuttunut ulkoisesti naiseksi ja elää naisen roolia. - Isä saattaa istua vankilassa sarjamurhaajana (tällä en kiistä etteikö murhaaja voisi hoitaa mahdollisuuksien mukaan isän tehtäviä).

    Yllä lueteltu liittyy joissakin lapsikohtaloissa tietysti myös äitienpäivään.

    Arvelen että äitienpäivän ja isänpäivän historia liittyy kristilliseen tabuun, jolloin ei olla uskallettu katsoa kyseisiin rooleihin liittyviä negatiivisuuksia.

    Itse olen urallani tehnyt työtä myös lasten parissa ja käyttänyt siinä miehen rooliani ja yrittänyt vastata isännälkään. On hyvin isännälkäisiä lapsia, joiden tragedia menee tähän.

    Niin, jos taas omaa napaani nostan niin on minun kaltaisiani sinkkumiehiä, jotka ovat yrittäneet parhaan kykynsä mukaan ymmärtää isyyttä ja antaa jotakin lapsille eikä heitä minään päivänä muisteta. Olen vain se synkkä yksinäinen hörhö, joka ei suoriutunut miehen keskeisestä tehtävästä suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on siittää lapsia ja tulla biologiseksi isäksi.

    Tilanne siis ongelmoituu.

    En tiedä miten se ratkaistaisiin, koska on erittäin paljon perheissä kilvoittelevia isä ja äitejä, jotka todella rakastavat lapsiaan ja rakentavat heidän mieltään ja sieluaan tulevaisuutta varten.

    Ortodoksisuudessa on kaksi kilvoittelumuotoa. Toinen on munkki tai nunna luostarissa. Toinen on avioliitto. Kummatkin nähdään kilvoitteluna, jossa nautinnonhimo ei ole päällimmäisenä. (Sinkkumiehenä elän siten välitilassa eikä se näin ollen ole ortodoksinen elämäntapa vaikka sinkkuus on tänä päivänä monenkin kohtalo.)

    Pätkäavioliitto ei ole ortodoksinen suhtautumistapa.

    VastaaPoista
  34. Ehdotan seuraavaa ratkaisua. Isänpäivän ja äitienpäivän paikalle tulee seuraavat nimet:

    HYVÄN ISÄN PÄIVÄ ja HYVIEN ÄITIEN PÄIVÄ.

    Tällöin voitaisiin myös kriittisesti punnita mitä tarkoittaa olla hyvä isä tai hyvä äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkos se nyt niin että äitienpäivästäki tulee se läheistenpäivä? Silloinhan se on johdonmukainen eikä liity sukupuoleen. Tää on tärkeä kysymys. Ymmärrän kyllä pointin.

      Tuo hyvän isän ja äidin päivä ei menisi läpi. Voisi olla joissain tapauksissa sanoisinko melkeinpä liian irvokasta lapsen sisäisessä kokemuksessa.

      Poista
  35. Jos Isänpäivän tienoilla järjestetyssä päivässä päiväkodeissa on isillä mahdollisuus tulla viettämään aikaa lasten kanssa, niin harva sinne kuitenkaan pääsee. Jo nyt isä on mahdollista korvata esim. mieskaverilla, jollaisen moni naisyksinhuoltaja hankkiikin lapselleen - jos tämä sitten töiltään pääsee.
    Jari, sinähän voisit olla juuri tällainen ei-biologinen, hyvä miesystävä lapselle,jolla ei ole biologista isää.

    Olen itse osallistunut pari kertaa päiväkodin Isovanhempien päivään. Eihän siellä meitä monta ollut. Monet isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä tai ovat sairaita. Minäkin olin toisella kertaa kyynärsauvoilla, toipumassa lonkkanivelleikkauksesta.

    Minusta perinteistä ei saa luopua, vastahan Isänpäivääkin on vietetty vähän aikaa. Jostain syystä miehet halutaan poistaa ja heidän merkitystään väheksytään. Se liikennemerkkikin hävitetään, jossa käveli isä pitäen tyttöä kädestä ja tilalle tulee jotain muumimaisia hahmoja.

    Jope sanot hyvin kommenttisi lopussa, että halu "suojella" lasta johtaa uskomattomiin ratkaisuihin. Eikö muka se erota, jos vanhemmat määräävät lapselleen erikoisen ruokavalion? Toiset saavat jäätelöä ja joku Kettu tai Kaarna (sukupuoleton nimi ja asu myös erottamassa) saa jotain ihme terveysheraa! Tällaisten kanssa jotkut näpräävät ja vievät lopulta "suvaitsevaisuudessaan" pois esim. isänpäivän, kohta myös Äitienpäivän ja Isovanhempien päivän. Kyllä onkin suvaitsevaista!

    Meidän pikkuinen 1-vuotias oli meillä yötä muutama päivä sitten (otimmme hänet meidän väliin aamuyöllä ja hän taputteli Untoa poskelle, niin viaton ja hyväntahtoinen) ja veimme hänet aamulla päiväkotiin. Kuvasin portissa olevan muistutuksen lastaan hakeville vanhemmille. Siinä oli rasti puhelimen päällä ja teksti "Lopetathan puhelusi ja valmistaudut päiväsi tärkeimpään tapaamiseen". Tämä on minusta tärkeää.

    Mutta Jari, eikö tuo hyvä-sanan lisääminen erottele liikaa? Silläkin pitää olla oikeus iloita vanhemmuudestaan, joka ei ole ollut siinä niin kovin hyvä.
    Hyvä voi olla monella tavalla. Sitä on kyllä hyvä pohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus: siis biologinen isähän on kaikilla, mutta miesystävä on hyvä olla miehen mallina sellaisella lapsella, jolla ei ole biologista isää paikalla.
      Nyt tuli mieleeni, että uudistajien mielestä tätä ei tarvita, vain henkilöitä.

      Poista
  36. Blogisti on oikeassa tuossa hyväkommentissaan.

    Niin, keskustelu ja ymmärrys pedofiliasta on ollut todella tärkeää. Tiedämme, ettei mikään paikka maan päällä ole välttämättä lapselle muuta kuin helvetti kun niin sattuu olemaan.

    Tiedämme, että on isiä, jotka hankkiutuvat avioliittoon sillä tarkoituksella, että voivat jo varhain käyttää hyväksi omia lapsiaan. Nämä isät verkostoituvat verkossa pedofiiliyhteisöiksi, joissa varmasti pyrskähdellään joukkonauruihin isänpäivänä.

    Lapsirakkaana sinkkumiehenä on vaikea elää, koska sinkkumiehet muodostavat automaattisesti tänä päivänä epäiltävien kategorian. Heitä pidetään mahdollisina pedofiileinä, jotka hämäävät ja hymyilevät päästäkseen lasten läheisyyteen tekemään tuhojaan.

    Itse olen ratkaissut asiat nykyisin niin kun en ole työni puolesta lasten lähellä, että otan etäisyyttä ellen sitten selkeästi huomaa, että lapsi on vaaratilanteessa.

    Mutta esimerkiksi kaupan käytävillä en hakeudu puhumaan lapsille. Kierrän kaukaa. Pidän sitä itseni suojelemisena.

    Lisäksi tiedän, että muutun kuin taikaiskusta, jos todella olen lapsen lähellä. Olen avoin ja halaava ja höpöttelevä. Näen, että lasten läheisyydessä olen kuin bändissä, joka soittaa improvisoiden jotain taivaallista valoisaa sävelmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, jos jollain tuttavasi lapsella on isän puute, niin ehdota itseäsi tuollaiseksi avoimeksi, halaavaksi ja höpötteleväksi varaisäksi. Lapset tykkäävät erityisesti siitä, että heidän kanssaan pelleillään ja ollaan läsnä täysillä.

      Poista
  37. Vielä haluan toivottaa Jarille hyvää elokuvailtaa.
    Minullakin on Arsenal tallennettuna.
    Nuyt ei ehdi enempätä.

    VastaaPoista
  38. Kiitos. Oikein jännittää elokuviin meno.

    Arsenal on todella järisyttävä. En tiedä mistä syystä mutta äkisti tuli mieleen samoja fiiliksiä kun näki Taksikuskin eka kerran.

    VastaaPoista
  39. Ajatelkaapa, että Arsenalin ovat nähneet Neuvostoliitossa monet venäläispojat, jotka sittemmin kaatuivat talvi- ja jatkosodan rintamilla

    VastaaPoista
  40. Lasten aliarvioimista on tuo uuskieli, joka muka neutralisoi asioita joita maailmassa on. Kuten isiä, äitejä.

    Jos kiellämme kaiken, mitä jokaisella ei ole, mitähän lapselle jää?
    Oikea kuva maailmasta johon hän on syntynyt?
    Ei. Kyllä tässä ollaan kokonaan väärällä tiellä ja silläkin vielä eksyksissä. Tarkoitus voi olla hyvä, mutta toteus mättää niin kuin niin usein kun hyvä tarkoitus on suurempi kuin todellinen kuva maailmasta.

    jope

    VastaaPoista
  41. Olkoon äitienpäivä ja isänpäivä.

    On tietysti niinkin, että elämässä nyt vain on erilaisia tuskan muotoja. Lapsia ei voi piilottaa tuskalta eikä lapsen tuskaa saa kieltää.

    Ei saa kieltää iloa eikä saa kieltää tuskaa.

    Äkisti mieleeni tulee nuori Vesa-Matti Loiri elokuvan Pojat lopussa roolissaan missä äiti jättää eikä sille mitään voi.

    Jollekin ihmiselle isänpäivä tai äitienpäivä saattaa olla maan päällä suurimman tuskan päivä. Siihen huipentuu kaikki se mitä on vaille jäänyt tai minkä viemäksi on joutunut.

    Minä pidän isän ja äidin sanoja arvoniminä, jotka täytyisi ansaita. Isyysselvityksissä selvitetään biologinen isä, joka sitten velvoitetaan maksamaan elatusapua. - Psykososiaalinen isähän on eri asia kuin tämä.

    Meillä ortodokseilla sitten pappi on isä kuten esimerkiksi isä Juha voisi olla papin nimi. Taas tässäkin papin tulisi täyttää mittansa sielunhoitajana.

    Todellakin kaiken kaikkiaan minun mielestäni isänpäivänä kiitetään isää perheissä hänen sielunhoidollisesta läsnäolostaan.

    Joopa joo, elämä ei ole oikeudenmukaista.

    VastaaPoista
  42. "Jollekin ihmiselle isänpäivä tai äitienpäivä saattaa olla maan päällä suurimman tuskan päivä. Siihen huipentuu kaikki se mitä on vaille jäänyt tai minkä viemäksi on joutunut."

    Tuo on kyllä hyvin totta.

    Mutta tuo erilaisuuden kokemus voi iskeä milloin ja mistä tahansa. Omakohtaisesti muistan mm. aina paniikin kun piti piirtää koulussa oma sukupuu. Mulla sellainen velipuolien kavalkadi, meitä on kolmea eri lajia ainakin, että se silloin 70-luvulla herätti kyllä ihmetystä. Piirsin vain isän, äidin ja minut, koska olin varma ettei kukaan ymmärrä meidän outoutta.
    Kaikilla on erilaisia toiseuksia. Se on osa elämää. Ne on kuitenkin kohdattava. Itsekin olen näitä erilaisuuksia itsessäni ja taustassani "normaaliin" verrattuna kohdannut koko elämäni, vieläkin. Tietenkin noille pk-lapsille on tehtävä hyvin luontevaksi että on ihan normaalia ettei kaikilla ole isää tai äitiä.

    jope

    VastaaPoista
  43. En tiedä pitäisikö tämä tähän keskusteluketjuun kirjoittaa, mutta nyt uusi Tuntematon on nähty. Antaisin sille kolme ja puoli tähteä viidestä. Katson, että edelleen Laineen Tuntematon on lähinnä sitä kokonaisvaikutusta, jonka Linna tahtoi välittää ja muutaman päivän kuluttuahan Laineen elokuva julkaistaan restauroituna. Jossain katsoin restauroinnin tuloksia ja kuvan laatuun on syntynyt hämmästyttävää paranemista.

    Mielestäni sekä Mollberg että Louhimies jo tekevät muunnelmia annetusta teemasta - tällaiseen muunteluun Laine ei pyri. Tietenkin elokuva on aina eri väline kuin romaani.

    Olisin luottanut Linnan vaistoon siinä, että romaanissa ei tarvita kuvauksia kotirintamalta. Jos nyt esimerkiksi kotirintamakuvien vuoksi täytyi karsia Riitaojan persoonan rakentuminen ennen taistelujen alkua ja taistelussa niin karsinta oli ehdottomasti virhe.

    Tuntematon on sotaromaani, jossa riittää se, että Rokka puhuu kotioloistaan.

    Myöskään Kariluodon häitä ei tarvita vaan sen sijaan olisi ehdottomasti tarvittu se rangaistus, jossa tilanne vertautuu ristillä seisomiseen.

    Rokka uudessa Tuntemattomassa on erinomainen profiili, mutta tärkeä talvitilanne missä Rokka ampuu kymmenittäin vihollisia menee Rokan loppuraivostumisessa överiksi.

    Pitäisi vain luottaa Linnan dialogiin. Huomasi mistä alkoi käsikirjoittajien kirjoittama puheteksti.

    Silti Louhimiehen tekemässä roolituksessa oli erinomaisuutta. - Sotakuvausten aktit olivat juuri sellaista mihin nykyisen elokuvatekniikan taitamisella voi odottaakin päästävän.

    Äänimaisemat olivat järisyttäviä mutta mielestäni niin kovaäänisiä, että en pysty suosittelemaan kovin vanhoille tai sydänsairaille elokuvan katsomista elokuvateatterissa.

    Niin, Laineelle tuskin tuli mieleenkään sellainen kuin Mollbergille tai Louhimiehelle.

    Jää kyllä veto neljänteen versioon. Sellaiseen jossa elokuvan nykyteknologia yhtyy ajatukseen noudattaa nappitarkasti sitä mitä romaanissa on. Venkoilematta ja varioimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun nyt olette monet käyneet katsomassa, lisää tämä tietty omaakin kiinnostusta entisestään. Mun tahti näissä asioissa vaan sellainen hidas (vaikka muuten mussa sitä hyvettä ei lainkaan ole), että menen aina myöhemmin, esillä julkisuudessa olevat romaanitkin luen usein vasta vuoden, parin päästä.

      Kuten tuolla aiemmin jo kerroin mulle Tuntematon hyvin rakas, ja nimenomaan henkilökohtaisisista perhesyistä. Isän iholta. Hassua 2000-luvulla, mutta kotioloissa nytkin käytämme usein Tuntemattoman tiettyjä repliikkejä ihan arjessa. Laineen version olen nähnyt varmasti yli kymmenen kertaa. Kun katsoin Mollbergin aikoinaan, jouduin hyvin nuotena miehenä lyhytkestoiseen pasifistiseen tunnekuohuun ja palautin sotilaspiiriin minulle postitetun tuntolevyn. Olin käynyt juuri armeijan pari vuotta aiemmin. Kadun sitä perustelematonta tekoa. Kaduin melkein heti jo silloin kun sen tein. Tiskillä sotilaspiirissä mjuistaakseni vääpelin arvoinen lempeä mies otti levyn ja sanoi ilman pienintäkään ivaa, että voidaan me sitä ihan hyvin täälläkin säilyttää. Tuostakin kokemuksestani ja ylireagoinnista tuli niitti sitten erilaisten ismien karttelemiseeni.
      Molbergin versio ei sitten sekään mielessäni kestänyt. Kun seuraavan kerran näin sen televisiosta niin sen vasemmistolaisuus ja tiettyjen armeijan rakenteiden vastaisuus oli hyvin läpinäkyvää. Harmitti kaksinkertaisesti että olin antanut sen vaikuttaa minuun noin. Tunsin itseni manipuloiduksi. Tnntolevy jäi sotilaspiiriin, mutta sen pateettisen episodin kautta tajusin että olen kyllä sodanvastainen mutten pasifisti. No, oli Molbergin elokuvassa tietty monet hienotkin hetkensä.

      Laineen version suhteen kuulun siihen joukkoon joka todella iltapäivällä kuudes joulukuuta sen melkein aina katsoo. Jollakin tavalla se hoitaa minua vuodesta toiseen, en osaa selittää.
      Mutta täytyy tietenkin nyt käydä ennen joulua katsomassa tämä uusi Tuntematon, tytär haluaa mukaan.
      Ja kun katson uuden Tuntemattoman, en taida katsoa sitä elokuvateoksena kuten en katso Lainettakaan. Katson Tuntematonta.
      En nimeäisi elokuvaa enkä Linnan kirjaa suosikkiteosteni joukkoon, vaikka sen vaikutus onkin minuun iso. En ajattele sitä taiteena. Se on minulle kokonaan jotain muuta. Ehkä isäni siellä rintamalla konekiväärikomppaniassa, hänen tapauksessaan jalkaväkirykmentti ykkösessä Kannaksella.
      Itse synnyin vasta 60-luvullam mutta mietin usein sitäkin että silloinkin sodasta oli vasta 20 vuotta. Sodankäyneet miehet nelikymppisiä vasta! Miettikääpä 20 vuotta taaksepäin. 1997. Sehän oli ihan hetki sitten.

      jope, reservin tuntolevytön tykkimies

      jope

      Poista
  44. Minä katsoin Laineen elokuvan ekakerran kokonaan viime itsenäisyyspäivänä ja Mollbergin leffan olen nähnyt muistaakseni kahdesti.
    Katsoin tämän uusimman siis aikalailla freesisti isommin vertailematta. Tämä on realistisin.

    Louhimies on jättänyt pois sellaista mikä sopii paremmin näyttämölle, kuten se ristillä seisominen. Se oli aivan mahtava Smedsin näyttämösovituksessa.

    Minusta myös Rokan raivo ammuttuaan kuutisenkymmentä vihollista oli minusta aito. Hän raivostui siitä, että sai osuman päähänsä.

    Linnan tarkoitus oli kirjoittaa myös miesten kotielämästä, mutta se suunnitelma kaatui laajuutensa vuoksi. Kodeissa kärsittiin. Urho Hietasenkin kuva mitaleineen ilmestyi lopuksi sinne kaatuneiden veljien viereen.

    Meidän elokuvateattereissa ei ääni ollut liian kova. Olen ihmetellyt kun tästä on valitettu muualla. Kun katson elokuvia Turussa käydessä huomaan eron säädöissä. Monissa teattereissa elokuvat näytetään kauhealla volyymillä.

    VastaaPoista
  45. Enpähän nyt halua kummempaa keskustelua tästä käydä ja saatan olla myös liian vanhanaikainen.

    Mutta kun lähtökohtana on romaani niin romaani muoto ja siihen kytkeytyvät kohtausainekset ovat elokuvan lähtökohtia.

    Katson, että elokuvan tulee palvella romaania.

    Kun Louhimies ja Rantala ovat käsikirjoittaneet kotirintamakohtauksia niin he ovat ylittäneet sopivaisuuden rajat.

    Mitä romaanissa ei ilmene niin sitä siinä ei ilmene.

    Ei ole mitään tarvetta ikään kuin realisoida Tuntemattoman sisältöjä silloin kun Linna dramatisoi.

    Realisointia voi tehdä erilaisten elokuvien alkuperäiskäsikirjoitusten kautta.

    Lisäksi puhetekstissä oli kohtia missä käsikirjoittajat yrittivät nousta Linnan tasolle siinä onnistumatta.

    Pitäydyn käsityksessäni, että Laine oli luontaisesti nöyrin Linnan muodon edessä ja siksi hänen elokuvansa on paras, toistaiseksi.

    Olisi mukava kun tämä valmistunut restauroitu Laineen elokuva lähtisi laajamittaiselle teatterikierrokselle, että sen voisi oikein elokuvateatterissa katsoa.

    Siinä missä Linna muistuttaa kohdittain lavateatteria niin siinä se nyt vain muistuttaa sitä. Kas, sellainen juurikin on romaani nimeltä Tuntematon sotilas!

    VastaaPoista
  46. Minä taas katson, että elokuva on oma itsenäinen taiteenlajinsa, jossa joskus on aihe romaanista tai novellista.

    VastaaPoista
  47. Tämä nyt vielä tosiaan: Onko elokuva romaanin kuvitus?

    Mielestäni siihen ei koskaan pystytä menemään vaikka oltaisiin mahdollisuuksien mukaan romaanille uskollisia.

    Jo elokuvan roolitus on niin valtavan merkitsevä. Siis se miten rooliin valittu näyttelijä ilmaisee olemuksellaan kirjan henkilöä silloinkin kun ei puhu.

    Mutta jos kärjistää niin mikä tahansa ei voi olla mitä tahansa.

    Elokuvallakin täytyy olla moraali. Minkä tahansa elokuvan nimi ei saa olla Tuntematon sotilas.

    MIKÄ TAHANSA ON MITÄ TAHANSA. Tähän kiteyttäisin aikamme hengen.

    Nyt Louhimiehen Tuntemattomassa näissä kotirintaman hetkissä oli sellaista aineista, että jos niitä erikseen näkisi niin niitä ei pystyisi yhdistämään Linnan Tuntemattomaan.

    Laineen Tuntemattomassa ei ole yhtään sellaista kuvaa tai hetkeä, joka ei kiinteytyisi Tuntemattomaan.

    Alkuperäiskäsikirjoitus on eri asia. Silloin mikä tahansa voi olla mitä tahansa.

    VastaaPoista
  48. Kyllä monesti kirja on vain lähtökohta romaanille, kuten lehtiuutinen. Tapahtumia valitaan ja muutetaan, koska kaikki se mikä sopii romaanin muotoon ei sovi elokuvan muotoon. Minä en ainakaan odota, että elokuva olisi kirjalle alisteinen.

    Jari, tässä keskustelussa sinä arvostat taas Linnan Tuntemattoman korkealle, lähes koskemattomaksi.
    Kesällä kirjoitit minun blogikirjoitukseni kommenteissa, että Tuntematon on täynnä purnailevia ja kauhuilevia tyyppejä, ei eläviä hahmoja.

    Kun tammikuussa ilmoitin, että olen saanut ilokseni tehtävän kirjoittaa Tuntemattomasta, sinä kysyit, millä kriteereillä minä - nainen, söpö ja höntti - katson olevani pätevä kirjoittamaan siitä. Lukijana, vastasin, ja pidin tätä leikinlaskuna, mutta totta tosiaan, sinä sanot, että i s ä on perheen sielunhoitaja, huh huh, ei siis äiti. Sinulla on naiselle joku ihmeellinen rooli, joka ei ole oikein elävän ihmisen rooli.

    En koe olevani yhtään huonompi keskustelija ja kirjallisuuden harrastaja kuin te jätkät. (Olen lukenut noin 5000 kirjaa.) Vesa on ammattilainen, me muut harrastelijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kysymys Jarille: miksi nainen ei saisi olla tasa-arvoinen ja fiksu blogi-ihminen, vaan vain jokin söpöys ja valo?
      (Tämä ystävällisesti hymyillen kysyttynä.)

      Poista
  49. No, mutta ilman muuta sekä isä että äiti ovat perheen sielunhoitajia. Taitaa tuo isänpäivä olla tässä ajallisesti lähimpänä, joten sitä myöden peilasin.

    Haluan todeta, että Tuntematon on oma kokonaisuutensa. Yksi aspekti jatkosotaan. Tärkeä muttei ainoa.

    Kun liikutaan tämän teoksen piirissä niin tahtoisin sille uskollisuutta.

    Mutta sitten olisi mahdollista tehdä uusia alkuperäiskäsikirjoituksia.

    Meillä on siten muitakin reittejä ja väyliä sotaan tietysti kuin Tuntematon. - Olen puhunut kaukopartiotoiminnasta ja uudessa Tuntemattomassa kyllä oli sellaisia metsäkuvia, että mielessäni ajattelin, että kunpa ne olisivatkin liittyneet kaukopartioelokuvaan.

    Mutta taas kaukopartiotoimintakin olisi eräs näkökulma sotaan.

    Jos ajattelemme Talin-Ihantalan ratkaisevaa torjuntataistelua kesällä neljäkymmentäneljä niin ei siellä totta vieköön esimerkiksi tykistötoimintaa ohjattaessa kerinnyt kauhuilemaan eikä purnailemaan. Se oli vaativaa sotatyötä ja ammattilaistyötä, jonka avulla itsenäisyytemme säilyi.

    Kun saksalainen Lento-osasto Kuhlmey Immolan lentokentältä tuki ilmatoiminnalla taistelua Talin-Ihantalan suunnalla niin se oli myös täysin sotatyöhön keskittynyttä ja yksin tästä Kuhlmeyn osaston toiminnasta pitäisi tehdä sotaelokuva.

    Kyllä se purnailu ja kauhukin totta vieköön kuuluvat sotaan. - Mutta sen yläpuolelle asettautuu osaava ja toimintakykyinen taistelija.

    Mutta sen toki myönnän, että oma ajattelu jatkuvasti elää eikä pysähdy ja joskus tulee sanottua ja kirjoitettua harkitsematonta. - Netti on minun kaltaiselleni ihmiselle melkeinpä mahdoton haaste. Tulee joskus sanottua ja vasta sitten ajateltua.

    Minun oma näytelmäni 30. helmikuuta 1944, joka aikanaan kantaesitettiin Riihimäellä on sellainen, josta saatoin kysyä, että millä perusteella minä mitään kirjoitan, koska en ole sotaa kokenut. Siis veteraanit kävivät katsomassa tuotostani, joka ei perustunut sodan omaan kokemiseen vaan historialliseen kartoittamiseen.

    Ikinä en pääse sellaiseen lukeneisuuteen kuin sinä, Marjatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, miksi minä sitten sitten olin niin huono kirjoittamaan Tuntemattomasta?

      Poista
  50. Omassa transsukupuolisuuden kriisissäni - että minulla perkele piti sekin olla ja julkisuudenkin kautta niin että se tuhosi kirjailijan urani ja uskottavuuden siinä - tulin tietenkin paljon pohtineeksi naiseutta ja miehenä olemista.

    Ja tällaisen johtopäätöksen tein, että naiseus on valoa. Nainen hohtaa valoa. - Mies on taas lihansa haarniskassa panssarinahkainen. - Siksipä sukupuolen korjauksessakin tulee vaikeudeksi saada aikaan millään keinoin tätä naiseuden valoa varsinkin jos korjaamiseen liittyvät toimet ajoittuvat hyvin myöhäiseen elämän vaiheeseen.

    Esimerkiksi minä tulen aina olemaan panssarinahkainen siis niin ukko kuin ikinä. Ja sittenhän elämässäni löytyikin muuta.

    Tämä naiseuden valo ei tarkoita vähättelyä vaan hämmästelyä sillä nauseuden valo on paranormaaliin viittavaa. Naiseuden valo on tässä maailmassa mutta ei tästä maailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo kuvaus sopii vauvaan, joka ei oikein vielä ole tässä maailmassa.

      Näen joissain aikuisissakin valoa, miehissä myös, joissain sitä taas ei ole.

      Poista
  51. Marjatta, lukemalla näitä kommentteja sivulliselle tulee käsitys siitä, että olisin jonkinlainen sinun kiusaajasi mitä en ilmoita olevani.

    En ole käsittääkseni missään ilmoittanut, että olisit huono kirjoittamaan yhtään mistään.

    Ehkä olen tahtonut jossain pohtia kirjoittamisen perusteluja joistakin kollegiaalisista lähtökohdista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. No, Jari sinähän ilmoitit tekeväsi ristinmerkkejä, että minä saisin "jotain oleellista aikaiseksi kirjoittajana" ja väheksyit paitsi minua myös koko kirjallisuusblogistaniaa jonain tätiporukkana.
      Siellä ne kommentit ovat ja kirjoitusta on luettu satoja kertoja. Käy lukemassa objektiivisella asenteella.
      Sinun o m a t kommenttisi antavat kuvan sinusta, en minä.

      Tämä mielipaha nousi vain taas mieleeni, kun täällä alettiin käsitellä Tuntematonta.
      Työnnän sen nyt kauas pois ja keskityn tärkeämpiin asioihin.

      Ajattelin myös, että sinun on hyvä tiedostaa, miltä sinun kommentointisi kuulostaa. Et sinä voi vastuuttomasti heitellä jotain ironista ja ylimielistä ja selittää, ettei se ole sitä.

      Poista
  52. Niin. Kirjoitus on aina luettavissa kuten haluaa. Mutta minä en ole mikään portti kenenkään kirjoittamisille. Jokainen kirjoittaa mitä tahtoo. Minulla tietenkin on oikeus ottaa kantaa asioihin ja aina syntyy tilanteita, jotka eivät miellytä.

    Jos joku rehellisen ilmaisuni tapa aiheuttaa ärtymystä niin se on kaiken esille tulemisen hinta.

    Mutta en pidä mistään vääristä yleistyksistä.

    Kun itse kirjoitan jotain niin minun tietysti pitää käsittää, että sitä voidaan tulkita eri tavoin.

    Minulla ei ole elämässäni mitään tarkoituksellisia väheksymisen kategorioita kuten naiset. Kuinka voisi olla? Olen liian syvältä koukannut ja kokenut ihmisten parissa kaikenlaista sellaista, joka on aiheuttanut syvää murhetta ja kytkeytynyt suoraan elämääni.

    Jos blogissani on sellaisia kommenttejani, jotka tympäisevät sinua niin poista ihmeessä ne!

    Missään tapauksessa ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa jotakin kestoahdistusta, johon sinä palaat yhä uudelleen.

    Kaikille suomalaisille kirjoittajille ja kirjailijoille teen tässä ja nyt ristinmerkin, että he saisivat jotakin oleellista aikaiseksi kirjoittajina. Teen sen siten myös itselleni parasta toivottaen.

    Tässä valtavassa aikakauden murroksessa olisi suurta itse kunkin havahtua pohtimaan mitä on oleellisin. - Itse ajattelen, että minulle oleellisin taiteellinen teko saattaa olla vaikeneminen.

    VastaaPoista
  53. Piti kirjoittaa, että jos blogissasi on...

    VastaaPoista
  54. Luulin monesti sinun laskevan leikkiä ylivirallisella, juhlavalla ja moitiskelevalla tyylilläsi, ja sitten kun huomasin, että oletkin tosissasi, niin ketjua oli mahdoton poistaa. Haluan säilyttää blogihistoriani. Siitä tässä ei ole kyse.
    Huomasin vain sinun muuttaneen käsityksiäsi Linnasta ja ajattelin, että olisit havahtunut enemmänkin, mutta turha toivo.
    Sinä et pysty näkemään asioita paljon muiden kannalta. Rehellinen ilmaus ei ole aina paras. Jos esim. pitää toista tyhmänä, niin sitä ei ole syytä sanoa ääneen.
    Se siitä.

    VastaaPoista
  55. Olen halunnut suhteessa Linnaan painottaa sodan ammattitaidon merkitystä. Ehkä en ole osannut ilmaista asioita oikein.

    Talin-Ihantalan maastossa esimerkiksi tykistötulen keskittämisen osaaminen oli eräs ratkaiseva seikka että säilyimme itsenäisinä.

    Siis sodassa on osattava asioita. Tulee kaikenlaista mieleen. - Eräs perustaidoista on suunnistaminen. Täytyy osata lukea maastoa oikein ja tietää missä on.

    Jo lähtökohdittain täytyy olla sekä psyykkistä että fyysistä kuntoa. Kun näillä osa-alueilla tapahtui pudotusta niin mies ei päässyt enää toiseen kaukopartioonsa.

    Kun korsuja tehtiin niin nekin täytyi osata tehdä ja aluksi opiskeltiin yrityksen ja erehdyksen kautta.

    Rintamalla oli muuten lukutaidottomiakin miehiä, jotka asemasotavaiheessa opiskelivat muiden opettamana lukutaidon.

    Upseereiden eri tasoilla piti pystyä johtamaan sotaa ja tämä johtaminen on keskittynyttä ammattityötä - aspekti joka ei suinkaan esittäydy Tuntemattomassa koko vaativuudessaan ja syvyydessään, koska Linnalle on tärkeintä kuvata upseereiden luonnetyyppejä.

    Sodankäynti on taito, monipuolinen tietotaito, erityinen sikermä taidollista osaamista, josta kyllä pystytään kirjoittamaan elokuvakäsikirjoituksia jos niin halutaan.

    Mannerheimin taitoa oli poimia ja tunnustella ja arvioida lähelleen osaavia kenraaleita. Hän saattoi sietää kenraalille viinankäyttöä mutta ei hermojen menetystä.

    Sota on osaamisen alue.

    Yllä kerrottu omasta mielestäni viittaa, että yritän nähdä sotaa ja sen osallistujia monelta kannalta.

    Niin ja sekin, että armeija täytyy aina huoltaa ja osa menestystämme olivatkin rohkeat huoltomiehet, jotka rohkeasti toivat etulinjaan ruokaa.

    Ammushuolto täytyi järjestää. - Lääkintähuolto täytyi järjestää ja lääkäreiden perehtyä ja syventää osaamista, joka liittyi haavoittuneiden hoitamiseen.

    Lottien urhoollisuus, naisen rohkeus rintamalla on tiedetty asia. Nainen ei ollut mikään kenttähuora.

    Jos kotirintamakuvia täytyy olla niin vaikka sitten ammustehtaasta, jossa uupumukseen saakka osallistutaan armeijan toimintakykyyn ja varustamiseen.

    Pidän koko Suomen kansaa tyhmänä, jos se vuonna 2017 katsoo kaiken historiallisen tietämisen jälkeen jatkosotaa ainoastaan Linnan ikkunasta.

    Sinua, Marjatta, en pidä tyhmänä.

    VastaaPoista