torstai 26. lokakuuta 2017

LUKEMISESTA JA PAHAN AJATTELEMISESTA

Luen uudelleen Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitzia. Varsinkin kirjalle nimen antava juttu, kirje tyttöystävälle toiseen leiriin, on vaikuttava. Borowski selvisi leiriltä, mutta teki itsemurhan pian sodan jälkeen. Eräässä lukemassani arvostelussa pohditaan syytä. Pettymys ihmiskuntaan? Aivan liian ylevää minusta. Ja valtavaa tarkoittaakseen yhdelle ihmiselle yhtään mitään. Parempi selitys Borowskin kohdalla voisi olla se, että hän ei voinut antaa itselleen anteeksi niitä tekoja, jotka teki selviytyäkseen hengissä. 

Miksi sitä lukee näitä juttuja? Saadakseen kosketuksen toteen? Tietääkseen, mitä itse sisimmässään on? Tavoittaakseen tunteen pahan läsnäolosta? Ymmärtääkseen tuomitsemisen vaikeuden? Ehkä viimeistä lukuun ottamatta kaikesta tuosta tulee estetiikkaa. Elämän ja kuoleman fetissi. Vasta pahan tekemisessä on hyvän ja pahan ero. Siksi pahasta lukevan on sitä mahdotonta ymmärtää, oikeastaan edes ajatella. 

34 kommenttia:

  1. Minun elämäni Auschwitz oli matka ambulanssissa suljetulle osastolle. Silloin kaikki päättyi ja elän päättymisen jälkeistä aikaa. Niin, kuolin vuonna 2014 ja kaikki sen jälkeinen on merkityksetöntä höpinää.

    Minun on hyvin vaikea ajatella sellaista asiaa kuin rakkaus.

    Mutta juuri nyt ajattelen Sinua Marjatta - että olisit toisessa aikakaudessa viehättävän pursuilevan toiveikkuutesi kanssa. Ja että olisit eksyksissä suljetussa junanvaunussa matkalla Auschwitziin. Että olisit kaiken menettänyt. Ja hämmästelisit mitä sinun toiveikkuudellesi on tehty. Olisit kuitenkin toiveikkuuden tuolla puolen toiveikas.

    Luulen että tässä on sellainen kuva, jota vielä pystyn rakastamaan. Tulisin tai tahtoisin tulla riuhtaisemaan sinut pois siitä kuoleman junasta syliini ja lohduttaa toiveikkuutesi voimakkaiksi siiviksi.

    - Se oli vain pahaa unta, sanoisin etkä kuulisi sanojani pimeässä vaunussa matkalla Auschwitziin.

    VastaaPoista
  2. Itsemurhia vapautumisen jälkeen tuli paljon.

    Minulle hyvin tärkeä kirja on Primo Levin romaani Jos ei nyt, niin milloin. Sattuu olemaan muuten juuri se romaani joka tuolta keskitysleirivangilta ja myöhemmin itsemurhan tehneeltä kirjailijalta useimmiten ohitetaan.
    Kirja kuvaa taistelevia juutalaisia jotka liittoutuvat sekalaisen venäläisen partisaanijoukon kanssa ja raivaavat tiensä pois Euroopasta, jossa juutalaisille ei ole tilaa. Kirja päätttyy Italiassa lapsen syntymään ja Hiroshiman pommin räjähdykseen. Ihmeellinen sekoitus toiminnan motivoimaa optimismia ja ihmiskunnan patologiaa.
    Nyt kun Tuntemattomasta sotilaasta kohistaan, voisi tuo kirja olla Tuntematon juutalainen. Se on myös sotakirja,
    rakkauskirja ja kannanotto siihen ettei juutalaisten kannata luottaa meihin eurooppalaisiin edes silloin, ja varsinkaan silloin, kun kuvittelemme tietävämme heidän puolestaan miten heidän pitäisi toimia.
    Onneksi ja juuri siksi on Israel.

    Joka kerta kun joku sanoo viitaten nykyisen Israelin todellisiin (niitä riittää ja tulee riittämään) tai väritettyihin (niitä riittää ja tulee riittämään) vääriin tekoihin: "Eikö ne mitään oppineet siellä keskitysleirillä",
    poistun huuliani purren paikalta.
    Edelleen, uudestaan ja uudestaan törmää siihen, että tuhoamisleirin olisi pitänyt johtaa oppimiseen ja kasvamiseen ideaali-ihmiseksi ja siellä ainakin israelilaisten olisi pitänyt jalostua (!) kääntämään poskeaan ikuisesti ja ikuisesti.

    Ruotsissa miesten pitää lausua ääneen, että on feministi ollakseen kunniallinen jäsen yhteisössään. Mikäs siinä. Hyvä asia.
    Edellä viitattuun perustuen tunnustan ja lausun mielelläni, että olen sionisti, vaikka eivät juutalaiset minuun tässä asiassa voi luottaa sen enempää kuin muihinkaan ulkopuolisiin "ystäviinsä."
    Se miten me jaamme israelilaiset nytkin hyviin ja pahoihin israelilaisiin - mitä muuta se on kuin uudenlainen käsivarrsinauha. Hyvät israelilaiset ajattelevat omasta maastaan ja sen olemassolosta kuten me, ja pahat niin kuin me emme ajattele. Hello.

    Mukaellen tuota mitä pitäisi olla nykyihmisen-dogmina, ehkä jokaisen pitäisikin olla edes vähän sionisti?
    Israel ja juutalaisuus on hieman eri asia. Israel on pelastusvene (edelleen), jossa on riittävä aseistus. Juutalaisista jotka pärjäävät ilman sitä en tiedä enkä osaa sanoa mitään.
    Kaikki "rakastavat" juutalaisia ja keskitysleirejä.
    Israelilla se rakkaus mielestäni punnitaan.
    Ja kyllä, he eivät onneksi oppineet siellä sitä mitä me olisimme halunneet heidän siellä oppineen.
    Jos siis sittenkin haluatte tankata toiminnan ja valmiuden optimismia ja ahdistetun ihmiseläimen elämänvoimaa niin lukekaa Primo Levin Jos ei nyt, niin milloin.

    Mitä Israeliin tulee niin en koskaan sano miten ne ongelmat siellä tulisi hoitaa. Se on nyt viimein heidän käsissään. Vastuu rauhasta siellä on kaikilla jotka siellä elää. Ei onneksi meillä vaikka monien YK:n järjestöjen kautta me tiedämme taas paremmin minne jutkut pitäisi sijoittaa. Alistettuja pitää tietenkin puolustaa, palestiinalaisia, viemättä heiltä kuitenkaan heidän omaa vastuutaan, mutta Milloin-aika on silti nyt.

    Ok. Kirjoitin nyt dramaattisesti, mutta välillä sellainenkin tyyli on vapauttavaa. Ei jää piiloon mitä tarkoittaa.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tunnetteko meidät? Olemme gheton uhrilampaat.
      Vuosituhannet on meitä keritty, loukkauksin alistettu.
      Me räätälit, kirjurit, esilaulajat
      ristin varjossa näivettyneet,
      nyt olemme oppineet metsän polut,
      olemme oppineet ampumaan, ja ammumme päin.
      Jollen itse pidä puoliani, kuka pitää minun puoliani?
      Jollei näin, niin miten sitten? Ja jos ei nyt, niin milloin?"

      Tuossa osa laulusta, joka on kirjan sydän.

      jope

      Poista
  3. Mitä on juutalainen rikkaus? Mitä on juutalainen ylemmyydentunto?

    Ok. Kukaan meistä ei hyväksy keskitysleirien tapahtumia.

    Enkä tiedä kannattaako sinänsä avata keskustelua juutalaisista. Yhtään enempää kuin suomalaisista.

    Riittänee jälleen kerran, että todistamme voihuutomme keskitysleirikuvaston ääressä.

    Pankkiireista, rahapohatoista miksi puhuisin.

    Olisipa jotakin hyvää mitä ylevöittää. - Mutta keskitysleireillä ei kuollut ihmisiä, joita pitäisi ylevöittää. Leireillä kuoli ainoastaan ihmisiä.

    Ja se on kauheaa.


    VastaaPoista
  4. "Riittänee jälleen kerran, että todistamme voihuutomme keskitysleirikuvaston ääressä."

    Jari, mun kommentti oli nimenomaan kommentti noita voihuutoja vastaan, joilla israelilaiset eivät tee mitään. Jos juutalaisista puhutaan nyt, on kysymys siitä miten suhtaudumme Israeliin tänään. Minä suhtaudun ilman moralismia, ilman kaksinaismoralismia tai ilman mitään sormenheristystä siihen suuntaan. Minusta se että ne on pitäneet maansa siellä kasassa ja olemassa on tietenkin surullinen todiste maailman väkivaltaisuudesta, mutta myös todiste siitä että tälläisessä maailmassa ei aina eivätkä kaikki pärjää hyvällä tahdolla ja kauniilla tarkoituksilla. Palestiinalaisilla on siellä oikeus elää myös ja rauhassa,se on myös heidän maansa. Mutta kuvio on nykyään tarjolla koko ajan siitä näkökulmasta että heillä on vähäisempi vastuu kuin israelilaisilla.
    Juutalaisuus ei ole mulle mikään iso juttu sinänsä, vaikka joskus toki aina muistutan jeesustelijoille että Jeesus oli juutalainen, juutalainen mies.
    Mulle Israelin olemassolo mahdottomissa olosuhteissa on todiste että meidän teoillamme ja tahdollamme on vaikutusta. Länsimaista eniten mielenterveyshäiriöitä on siellä, eli tahdolla ja optimismilla on ollut hintansa.

    Tänään Katalonia. Hienoa. Vaikka itsenäisyys sinänsä ei ole mielestäni mikään itsetarkoitus mahdollisen suuremman hyvän kustannuksella. Israelin suhteen ei ollut kysymys kuitenkaan itsenäisyydestä, vaan paikasta jossa voi olla oma itsensä.

    jope

    VastaaPoista
  5. Hmm, tässäkin on taas monenlaista keskustelun alkua.

    Jari, noinko sinun kuvitelmasi minun pelastamisestani loppuu, että minä en kuule? Joka tapuksessa, hienoa ajatella, että sinä riuhtaisisit minut pois kuoleman junasta.
    Minä siellä keskitysleirillä näyttäisin närhen munat niille natsisioille. Ei niillä olisi mitään mahiksia nujertaa minua.

    Minusta keskitysleireillä ja nykyisellä Israelilla ei ole enää oikein mitään tekemistä keskenään. Ne Israelissa syntyneet ovat jo useammassa sukupolvessa Lähi-idän ihmisiä, ei eurooppalaisia.

    Pelottaa tuo Katalonian tilanne. Minä en haluaisi kyllä yhtään enempää rajoja maailmaan. Rajat tuottavat rajariitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajoista, vapaudesta ja itsenäistymisestä se, että kumpi on sitten parempi, yksi iso möhkäle vai enemmän pienempiä valtioita, sitä ei taida vielä kukaan varmasti tietää.
      Keskusvalta vai paikallisvalta?
      Euroopan kokoinen keskittymä vai kielten ja kulttuurien mukanainen jakautuminen?
      Koska Euroopan maat ovat matkalla liittovaltioon, mikä kehitys nyt on onneksi hidastunut Visegrad- maiden ja brittien syystä/ansiosta, niin minun arvoilleni (hah) aitojen omien alueiden irtautuminen sopii. Enemmän biotyyppejä on aina parempi kuin yksi talousmetsä.
      Tosin itsenäistyminen periaatteellisena mielteenä voi olla myös hirvittävä tragedia. Tsetsenia.
      Todellisia rajojahan Euroopassa ei nyt käytännössä enää ole ollut aikoihin, kysymys on lähinnä mahdollisuudesta päättää oman alueen omista asiosta itse esim. taloudellisesti.

      Ehkä on ajateltava että kansojen itsenäistyminen on historiallinen välttämättömyys ja lisää maailman moninaisuutta tai sitten kokonaan luovuttava itsenäisen valtion käsitteestä. Ekoasioissa muuten nykyään törmää usein ajatukseen jonkinlaisesta vahvasta maailmanhallituksesta. Mulle sellaisesta ylikansallisesta elimestä mieleen tulee huonot tieteiskirjat, mille EU:n vahva liittiovaltio-ideologia on kyllä sukua.
      EU rauha- ja talousliittona oli kyllä hieno asia. Pikkupenskana toivoin Suomea aina EEC:hen, kun mielestäni lännessä oli kaikki totuus ja hyvä.
      No, sinne sitten lopulta mentiin, mutta siellähän unelmoidaankin nykyään Suur-Euroopasta (niin kuin Suur-Suomesta ennen vanhaan).

      jope

      Poista
  6. Keskitysleirin kokeneiden kirjoista vielä Olen lukenut niitä paljon. Borowskin ja Levin kirjat ovat hyviä, ja pidän myös Imre Kertészin kirjoista Kohtalottomuus ja Kaddish syntymättömälle lapselle.

    VastaaPoista
  7. Pitäisikin kirjoittaa jonkinlainen keskitysleirien Terästyttö-Marjatta. - Valitettavasti vain se ei ole totta.

    Minulle keskitysleirien historia kertoo aikakapseleista. Kun olet tietyssä aikakapselissa niin yksilönä et pysty mihinkään.

    Nyt me jo olemme ihmistsunamin aikakapselissa emmekä yksilöinä enää mihinkään pysty.

    Maailmassa on elänyt ainoastaan yksi henkilö, joka ei olisi antanut ihmistsunamin syntyä ja hänen nimensä on Adolf Hitler.

    Ihmistsunamia ei hoidella niin, että jotkut ihmiset merkitään ja viedään keskitysleiriin kaasutettaviksi, koska se on aivan liian kömpelö ja hidas keino.

    Jokin toinen keino on tekeillä. Se on tekeillä. Mikä?

    Suurvallat eivät suostu tuhoonsa noin vain. Eivät ne jää ihmettelemään. Kun ne oivaltavat, että ihmisten määrää täytyy vähentää niin ne toimivat. Ne ovat jo sen oivaltaneet.

    Tällä hetkellä kehitellään jo keinoja elävien ihmisten määrän vähentämiseksi.

    VastaaPoista
  8. Keskustelu Israelista lähtee usein sellaisille kierroksille, että jätän väliin. Minulla ei ole poliittista kantaa asiaan, mutta voin sanoa, että näen ainoastaan hyvänä mallina sen että maailmassa on itsenäisiä vahvoja valtioita, jotka kykenevät puolustamaan itseään ja kansalaisiaan. Israelin, palestiinalaisten ja ympäröivien arabi- ja muslimimaiden suhde on erittäin kompleksinen. Vain nerokas, vahva ja määrätietoinen valtio voi selvitä noissa olosuhteissa. Valitettavasti palestiinalaiset kärsivät tästä, monin tavoin aivan syyttä. Mutta Israel olisi lanattu maan tasalle ajat sitten, jos aloite olisi annettu ympäröiville muslimivaltioille, jotka rajoittavat ja tukevat hyökkäyksiä Israelia vastaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Pohjois-Korea, jolla olisi harhaisia uhkakuvia, sillä arabivaltioiden ideologiaan on kuulunut ajatus ajaa israelilaiset mereen. Israelin valtio vie kartalta noin Uudenmaan kokoisen alueen.

    Tälläkin hetkellä on elossa olevia ihmisiä, jotka ovat olleet keskitysleireillä. Israeliin on muuttoliikettä Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton maista.

    Olen käynyt kerran pari viikkoa Israelissa. Se on hieno maa, ja uutiset antavat siitä melko yksipuolisen kuvan. Palestiinalaisten kysymys on kaikesta huolimatta myös minusta häpeäpilkku, mutta se on osa niin massiivista poliittista solmua, ettei yksin Israel voi ratkaista sitä, kuten on nähty jo vuosikymmenet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykkä korjasi rahoittaa-sanan näköjään rajoittaa-sanaksi.

      Poista
    2. Hauskaa vesa kun "jätit väliin" ja sitten annoit vastaujsen, jolla minäkin voin oikei hyvin osallistua keskusteluun. (Tässä Israelin kysymyksessä on väistämättä mukana myös uskonto ja kun itselläni sitä ei ole, Israelin oikeus valtioonsa pitää repiä muualta kuin tuonpuoleisuudesta. Mikä sitten lieneekään.)

      Poista
    3. Jos vain kykenen, lopetan hauskuuden tähän:)

      Poista
  9. Ei politiikassa voida olettaa tuonpuoleista oikeutusta. Minusta palestiinalaisten pitäisi saada paremmat mahdollisuudet ja omat oikeutensa, mutta silloin myös väkivallan olisi loputtava - kummaltakin puolelta. Olen jopen kanssa samalla linjalla biotoopeista. Ymmärrän hyvin että Israel näyttää toisintavan vahvan valtion politiikassaan samoja asioita, joihin Saksa syyllistyi juutalaisten kohdalla, mutta konteksti on toinen. Tuo palestiinalaiskysymys olisi pakko ratkaista, siitä olen samaa mieltä.

    Dystopiamäkökulma: tulevaisuudessa selviytyvät tällaiset Israelin kaltaiset valtiot, joilla on identiteetti ja selviytymisstrategia. Muut antavat mössätä itsensä ja tuhoutuvat yleiseen humaanisuuteensa. Esimerkiksi Kiinalle ja Yhdysvalloille ei ole mikään ongelma kupata Afrikka tyhjäksi ja ajaa asukkaat Eurooppaan. Tällaisia lähtökohtia vasten ihailen - vaikka se ei olisi poliittisesti korrektia - Israelin kaltaisia valtioita, jotka aktiivisesti pitävät huolta omasta pienestä maaläntistään. Kontakti USAan on toki osa strategiaa. On arvokkaampaa, että on tällainen keidas kuin että yli marssivat muslimimaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin verrattu nykyisiä maita potenteiksi ja impo-sellaisiksi. Joillakin mailla on kyky, valmius, tahto, idea ja riittävä voima huolehtia siitä maapläntistään ja sen asukeista, osa menee ajopuuna maailman tuulissa ja pelkästään reagoi siihen mitä ympärillä tapahtuu.
      Kiina on toki myös sellainen, samaa mieltä oon, se ei kerää sympatiapisteitä, mutta aika varmaa on että Kiina on Kiina satojenkin vuosien päästä. Omasta maastamme en ole ihan varma.
      Voisiko valtioita verrata eläinkuntaan, vahvistuviin ja väistyviin lajeihin.
      Ehkä historian evoluutio poistaa heikot, alistuvat ja kaikessa joustavat valtiot ja omaansa hampaat irvessä puolustavat jatkavat porskutustaan?

      jope

      Poista
    2. Tarkoitan että Kiina on esimerkki potentista maasta.

      Poista
    3. Esimerkiksi Venäjän kannalta Kiina on isompi uhka kuin Yhdysvallat ja Nato. Kiina rahoittaa Yhdysvaltojen kulutusta. Ilman ydinaseitaan USA voisi olla pikkupeluri Venäjän tapaan jos sitä verrataan Kiinaan. Voi olla että maapallon tulevaisuus on pitkälti Kiinan käsissä.

      Poista
    4. Juuri näin, Kiina omistaa USAn jos kärjistää.
      Joskus, tunnustan, ajattelen että Kiinan valtiomalli, sen eräänlainen hybridisyys joka ottaa huomioon realismin ympärillään ismien kustannuksella, voisi olla paras malli muuallakin. Demokratia-ihanne voi ajaa seinään eikä se voi olla itsetarkoitus seurausten kustannuksella.

      jope

      Poista
    5. Minun puolestani Kiina voisi hallita maailmaa, jos se pakottaisi syntyvyyden pysähtymään kuin seinään ja lopettaisi ympäristön pilaamisen - jälkimmäinen tuskin toteutuisi. Ja jos se sallisi uskontojen yksityisen harjoittamisen.

      Poista
  10. Kuunnelkaas tästä kunnon sionistisella hartaudella Viktor Klimenkon "Jerusalem", kova biisi:

    https://www.youtube.com/watch?v=GvkjlnCHgr4

    Hieno tulkinta. Toivotaan rauhaa Jerusalemille ja sen asukkaille, niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeille.

    VastaaPoista
  11. Ei tää ole hyvä keskustelunaihe, mutta Juha ei se mene lainkaan aina niin että uskonto on mukana Israel-kysymyksessä.
    Sillä jos asiaa alkaa perustella, metsään menee ja pian.
    Ei olemassaoloaan uskonnolla perustele Israelkaan. Vaan juuri olemassaolollaan, oikeutena elää.

    Oma vaatimaton kantani on se että rauhasta siellä ovat täydessä vastuussa kaikki siellä asuvat ihmiset. Jos annamme pahan roolin toiselle ja absoluuttisen uhrin roolin toiselle osapuolelle, olemme yhtä hakoteillä kuin uskovaisten Israel-sympatia joka on usein ehdollista ja perustuu toiveeseen, että juutalaiset näkisivät Jeesuksessa Messiaan, Kristuksen.

    Israelista ei yleensä kannata keskustella (tämä lähti nyt multa siihen suuntaan tuon Primo Levin kirjasuosituksen suhteen; ja suosittelen nyt nimenomaan tuota mainitsemaani kirjaa enkä hänen kirjoittamiaan keskitysleirikirjoja) mutta jos on keskusteltava niin sen voi tehdä oikeastaan vain pitämällä kaikki uskonnot pois asian käsittelystä. Aikoinani juttelin asiasta paljonkin, ja yleensä noin juuri toimin.

    On mulla tietenkin myös henkilökohtainen taso Israeliin, mutta se on eri juttu.
    Muistan ensimmäisen kerran ihan pikkupoikana jo kinnittäneeni huomion Israeliin uutisisissa jotka taisivat käsitellä Jom Kippur-sotaa 70-luvun alussa. Sana Israel onomatopoeettisena herätti jo kiinnostukseni, puhumattakaan siitä mitä silloin tapahtui.
    Olin silloin noin 10 ja aloin katsella uutisia. Sitten 80-luvun alussa apinoin tietenkin aikani kaveripiirin joukkopaineesta hyväksyttyjä Israel-käsitityksiä ja ajattelin juuri niin kuin oli muka oikein, mutta viimeistään Matti Pulkkisen toinen romaanisika Ehdotus rakkausromaaniksi palautti minut maan pinnalle ja etsimään tietoa muultakin kuin Sinikka Artevan huulilta.
    Shalom vaan siis! Ja sama rauha palestiinalaisille.

    jope

    VastaaPoista
  12. Kuulin juuri autoradiosta asiaohjelman, jonka uskon pitävän paikkansa. Ohjelma perustui israelin viranomaisten antamaan tietoon, jota tuskin on syytä epäillä. Luulen, että tulevaisuus näyttää tämän tiedon oikeaksi.

    Juttu on tämä. Iranilla on suunnitelma muodostaa rengas Israelin ympärille (Iranista Irakiin, Syyriaan ja Libanoniin) ja se varustaa jo nyt Libanonia ja Syyriaa minkä pystyy siirtämällä joukkoja ja rakentamalla sotilaallista infraa Libanonin raja-alueelle. Mukana liitossa ovat hisbollah ja hamas.

    Israel on tehnyt vuosien tiedustelutyön ja saanut selville, että Iran on tuonut jo nyt Libanoniin siviiliasuntoihin raketteja. Niille on rakennettu omat huoneensa ja laukaisualustansa. Israel on tahtonut tiedottaa etukäteen, että kun sen alueelle hyökätään, se ei voi enää pinsettitaktiikalla poimia vain oletettuja sotilaskohteita. Iskut suuntautuvat myös Libanonin siviilikohteisiin, koska ne ovat Iranin militarisoimia.

    Muslimimailla on tarkoitus tuhota Israel, ja siellä eletään tällaisen väkivallan uhkan alla. Sanonpa vaan, että ei hyvää tiedä, kun tämä taistelu alkaa. Palestiinalaiset ovat välikädessä. Uskon, että heillä olisi paljon paremmat oltavat, ellei vihamieliset valtiot Israelin ympärillä uhkaisi heitä. Tilanne on solmu, ja pelkään, että kun solmu aukaistaan, seurauksena on valtava kasa ruumiita ja tuhottuja alueita. Israel ei kuitenkaan taatusti myy itseään lammasmaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen lukenut tuosta aiemminkin jo. Nyt ilmeisesti uutta tietoa.
      Libanonissa olevat Iranin tukemat jihadistit ovat tuohon pyrkineet jo pitkään. Gazassahan siviilikohteoiden militarisointi toimi koko ajan tehokkaasti jo.
      Mitä luulet, kuvitellaan Iran ja Iranin johto jolla olisi käytössään ydinase? Voisivatko he vastustaa houkutusta? Se tai kuka sen tekisi, olisi ikuisesti suurin ja kaunein jihadisti.
      Joskus kuulee naivin vastauksen että siinä menisi palestiinalaisiakin. Israelissa tiedetään että se ei estäisi. Palestiinalaisasia ei ole aidosti arabimaita kiinnostanut. Verrataan Dubain paratiisipuitteita, jättirikkaille rakennettuja saarimaailmoita ja pilvenpiirtäjä-scifiä ja Gazaa. Varaa ja resursseja tukea Gazan siviili-infrastruktuuria olisi mittaamattomasti, mutta tukematta jää.

      Eräs kuva aukaisi minulle paljon aikoinaan. Muistamme kaikki palestiinalaisten ensimmäisen kansannousun. Ja kuvat koululaisista kivittämässä hampaisiin astu aseistautuneita Israelin sotilaita.
      Tarvittiin kysymys miksi he käyttivät kiviä kuin aseitakin olisi ollut saatavilla ja käytössä.
      Mielikuva, mielikuva ja mielikuva. Daavid ja Goljat-meemi. Tehokkain mahdollinen temppu.
      Tosiasia on että Israel on hävinnyt jokaisen mielikuvasodan ja tulee häviämään. Sen vuoksikin ne pyyhkii pseensä meidän aina niin monella tapaa ehdollisella ystävyydellämme.
      Tässä mielessä Vesa, me olemme vain sivustakatsojia tässä asiassa.

      jope

      Poista
    2. Tarkoitan tietty että jos muslimi/arabimaat eivät uhkaisi Israelia olisi palestiinalaisten asema neuvotteluissa helpompi. Paras olisi kahden valtion malli, mutta ehdot pitäisi saada sellaisiksi, ettei Israelia hetken kuluttua pyyhittäisi kartalta. Rasistinen apartheid-politiikka jatkuu hamaan tulevaisuuteen, jos tilanne on tämä tai kärjistyy entisestään.

      Poista
    3. jope, joo, kyllä rikkaat arabimaat voisivat auttaa palestiinalaisia ja olla hieromassa sopivia ehtoja ja liennyttää tilannetta. mutta ei kiinnosta. on selvää, että jos Iran lähtee ydinaseen kanssa liikkeelle, tuhoutuu koko alue. Luulen että he yrittävät muulla massiivisella iskulla. Israelilla on todennäköisesti ydinase myös. Se pidättelee varmasti arabeja. Palestiinan alue on sietämätön juuri siksi että käytännössä kuka hyvänsä siviili voi olla muuta eli sotilas. Palestiinalaiset ovat Israelin ja muslimimaiden välissä ja pahasti.

      Poista
    4. Sanon vielä että sympatiani ovat myös palestiinalaissiviilien puolella. He kärsivät eniten.

      Poista
    5. Israelilla on ollut ydinase 70-luvulta saakka. Se on ihan varmaa tietoa. Sotilaslehtien mukaan 20-40 ydinkärkeä. Henkivakuutus. jope

      Poista
    6. jope, näin se taisi olla. henkivakuutus on kovaa tasoa. varmasti juuri tuo puolustus yritetään lamauttaa. toivottavasti ei tarvitse käyttää noita kärkiä. mutta enpä usko, että Israel paljon vähemmällä pärjäisikään tuossa maantieteellisessä asemassa.

      Poista
  13. Tahtoisin tässä keskusteluketjussa muistaa myös muita Hitlerin vainon kohteeksi joutuneita kuin juutalaisia.

    Vaikkapa kaltaisiani kaatumatautisia tai transpersoonia.

    Taatusti Israel on tarvittaessa viimeiseen saakka väkivaltainen valtio itseään puolustaessaan.

    Samoin kuin Suomi, joka kyllä asettaa konekiväärit rajalle silloin kun tulija-aallot ylittävät kestokykymme.

    Nämä konekiväärit siunaavat hienopieruiset sievistelijätkin ja pippiset hipit. Lopulta jopa Ylekin.

    VastaaPoista
  14. Jari, kyllä siinä taisi mennä juutalaisten ja romanien lisäksi epileptikkoja, transpersoonia, homoja ja muitakin.

    Natsi-Saksa oli toisella tavalla väkivaltainen valtio kuin Israel. En voi mitään sille, että sympatiani ovat isossa kuvassa Israelin puolella niin paljon kuin palestiinalaiskysymys hiertääkin.

    Suomi ei suuntaa konekiväärejä siviileitä kohtaan. Jos kansainvaellukset alkavat, ei meistä ole puolustamaan maatamme. Olemme hemmoteltuja lellipentuja, joista ei löydy enää edes ajatusta oman maan merkityksestä. Se on katsos vaan sellaista luonnollista kulttuurien sekoittumista, viis siitä mitä jää jäljelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakavasti: tarvitaan ennen kaikkea rauhaa, jotta ihmiset voivat edes yrittää pysyä aloillaan ja rakentaa omia alueitaan. Vaikealta näyttää.

      Poista
  15. Nyt pitäisi sörkkiä tuonne väleihin, mutta koitan laittaa tänne jotain mitä jäi mieleen.

    Terästyttö keskitysleirillä ... joo, koitin olla vähän humoristi minäkin. Minä olisin varmaan joutunut siihen junaan vastarintaliikkeen jäsenenä tai juutalaiseen rakastuneena.

    Kävin kerran Berliinissä kaikilla natsien tuhoamien ihmisryhmien muistomerkeillä. Se ei ollut mikään suunnitelma, vaan yhdellä käyminen käynnisti minussa sellaisen vimman, että nyt pitää askeltaa eteenpäin ja tutustua myös muihin. Ne muistomerkit ovat todella kauniita, edellä mainittujen lisäksi kehitysvammaiset olivat natseille epähenkilöitä.

    Israelissa on joitain harvoja vanhuksia vielä, joilla on numerosarja käsivarressa, mutta he eivät ole olleet enää aikoihin vaikuttamassa asioihin. Näin kerran Israelissa kuvatun dokumentin, jossa hastateltiin ensimmäistä Israelissa syntynyttä sukupolvea ja heidän vanhempiaan. Hurja kuilu ajattelussa ja sivistyksessä. Juutalaiset olivat ja ovat yhä Euroopassa "Kirjan kansaa", mutta USA:han ja Israeliin muutettua ei niinkään. Keskimäärin.

    Jope, en minäkään oikein tiedä, mitä ajatella Kataloniasta. He eivät ole olleet sorrettuja.
    Kulttuuri on osin erilainen. Pohjoisessa ei vietetä siestaa ja härkätaisteluareenat ovat olleet tyhjillään jo kauan, etelässä niitä vielä on. Katalaani on espanjan ja jonkun kolmannen pienen alueen kielen ohella virallinen kieli. Ainakin Barcelonassa kaikki ymmärtävät espanjaa.
    Katselin juuri erääällä aukiolla miten katusoittaja soitti 'Y Viva Españaa' ja vanhat pariskunnat tanssivat. Eräs mies tanssi yksin jotenkin tunteellisesti ja poliittisesti heristellen nyrkkiään yhtenäisen Espanjan puolesta.
    EU:n idea oli alun alkaen alueiden Eurooppa, mutta kun niistä kansallisvaltioista irtautuvista alueista tulee ihan samanlaisia valtioita kuin muutkin niin tuloksena on vain lisää omista rajoistaan ja oikeuksistaan tiukasti kiinni pitäviä valtioita. Uusisänmaallisethan ne touhuavat päällimmäisenä Kataloniassakin.

    Katsokaa edellisen kirjoituksen loppuun. Siellä kysymys pohdittavaksi.

    VastaaPoista
  16. Haluan taas vaihteeksi kiittää teitä. Jälleen tapahtunut se että olette mielestäni uskaltaneet sanoa asioita lavastamatta niitä sellaiseksi odotetun älyllisiksi kannanotoiksi joissa loppusumma on plusmiinusnolla.

    Olen varma että suurimmassa osassa ihmisiä on sellaisia käsityksiä mitkä he itse luokittelevat radikaaleiksi, koska kuvittelevat vertaavansa niitä toisten käsityksiin joiden käsitykset he kuvittelevat miedoimmiksi kuin mitä ne ovat.

    Silloin kun käsitykset ovat iisejä, antaa niiden olla, hyvä niin, mutta kun ne eivät kaiken suhteen aina kuitenkaan ole, on ehkä joskus edes luotettavassa seurassa hyvä uskaltaa todeta niitä ääneenkin.

    Itse kunnioitan maita ja kansoja joilla on identiteetti jonka ne haluavat säilyttää ja parantaa vielä elämistään. Tiikeri haluaa jatkaa tiikereiden sukua maailman tappiin. Se on terve, eikö? Maita jotka antavat itsensä pois, on vaikea kunnioittaa. Koen sen itseinhona, joka ei kai kuitenkaan ole toivottava tila sen enempää yksilön kuin kansakuntienkaan suhteen.
    Ja paradoksi on siinä, ja tätä on monen vaikea tajuta (en tarkoita teitä), että tällä vahvalla tiikeri-identiteetillä ei ole oikeasti mitään tekemistä minkään päärinationalismin kanssa. Se on ehkä enemmän tervettä itserakkautta, itsesuojeluvaistoa, ja peräisin eläinkunnasta hyvällä tavalla. Jokainen luontokappale haluaa säilyä. Jostakin tuosta nousee mun kunnioitukseni (vaan ei kritiikitön) niitä maita ja kansoja kohtaan, jotka toteuttaa olemisen vaistoa. Joskus siihen tarvitaan myös selkeästi oma reviiri. Ihan niin kuin meidän henkilökohtainen reviiri kulkee viimeistään meidän ulko-ovillamme. Silti elämä voi olla sosiaalista - mutta valta on meidän. Tässä ikiakaisessa ei ole mielestäni mitään poisopittavaa.
    Kiina, Israel esim. eivät ole antaneet milliäkään päätäntävaltaa omissa asioissaan muualle. Mutta se ei estä niiden kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta heidän omilla ehdoillaan. Israelhan on ehkä yksi maailman monikulttuurisimmista maista, mikä useinkin unohtuu. YK haluaisi olla niille "Bryssel", mutta ne ei suostu.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiina on edelleen tietenkin jättisaastuttaja ja länsimaisesta vinkkelistä ihmisoikeudet on heikot, vaikka ei sitä voi Amnestyn pahimpiin maihin verrata mitenkään, kuten ei Israeliakaan.
      Kiina on kuitenkin osoittanut että halutessaan ja jos järjestelmällä on siihen mahdollisuus, voi väestönkasvun pysäyttää ja väestöä voi säädellä. Kiina on myös noussut taloudellisesta kehitysmaasta kokonaan omin voimin (!!) teknologian edelläkävijäksi joka tulee lennättämään ihmisiä Aurinkokunnassa tällä vuosisadalla. Siinä optimismia. Maa päättää myös suvereenisti sisä- ja ulkopolitiikastaan eikä kumarra jenkkejä eikä venäläisiä. Jos ympäristönsuojelusta tulisi Kiinassa trendi, siellä alkaisi välittömästi tapahtua. Muutos ei olisi hidas.

      Kriitikittä en ihaile mitään maata, en Suomeakaan.
      Mutta jos maa on aidosti itsenäinen, ei mun eikä kenenkään kritiikillä ole mitään merkitystä, jos elämänvoima-tekijä on kunnossa. Sellainen maa säilyy. Tätä nationalistinatsit eivät tajua. Elämisenhalua ei voi tuoda minnekään väkisin.
      Joku onkin sanonut että elämme vaistottomuuden aikaa. Kamppailu on ikään kuin poissa, jää vain sammuminen.
      Noh, katsotaan nyt kuiteski ihan rauhassa.
      Miltään eläinlajilta ei muuten vaistot taida noin vain kadota.
      Näiden kahden viimeisen kommentin jälkeen mulla samalla muuten kuitenkin tunne, että voin olla niin metsässä kuin ihminen (hah) voi vain olla.
      En mää mikkää tiikeri ol, enk ahvena.

      jope

      Poista