sunnuntai 22. lokakuuta 2017

ME TOO*

Kun Pressiklubissa kysyttiin osallistujilta, olivatko he kohdanneet seksuaalista ahdistelua, miestoimittaja vastasi, että nuorena jollain festareilla vanhempi naisporukka oli puristanut takapuolesta ja kehunut Antti Tuiskun näköiseksi. Hän ei kuitenkaan kokenut sitä ahdistavana.

Tästä heräsi kysymys, kokevatko miehet lähentelyn eri tavoin. Ja jos, niin miksi? Miksi miesten toleranssi on eri? Fyysisen voiman vuoksi tietenkin, mutta onko muutakin? Ja onko niin, että silloin mies joko sietää liikaa selkeästi ulkopuolisen silmissä sopimatonta käytöstä tai sitten ei koe ahdistavaksi asioita, jotka pelokkaaksi ja heikoksi itsensä tunteva ulkopuolisen silmin liian helposti kokee? Tai sitten kumpaakin? Ja vielä: missä määrin se tekee tällaisissa sinänsä tärkeissä jutuissa sukupuolten välisen vertailun ainakin vaikeaksi jos ei mahdottomaksi? Onko sukupuolten eroilla tässä oleellinen merkitys?

Tilanne seksuaalisessa häirinnässä ja sen kokemisessa on epäsymmetrinen. Ehkä häirintä kuuluukin määritellä enemmän naisen ehdoilla, hänen turvallisuusrekisterissään. Ehkä tässä kuuluukin olla miehelle epätasa-arvoinen. Ainakin määrättyyn pisteeseen saakka. Selkeä yhteinen alue tietenkin on olemassa.**

-
*Tämä kirjoitus on muokkaus Taikalyhty-blogin erinomaisen Me Too -postauksen kommentistani.

**Myös kuulemani lause "kaikki naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää" on herättänyt hämmennystä ja näitä samoja pohdintoja. Ja tarpeen kuulla selkeitä seksuaalisen häirinnän määritteitä. Tämä ei tietenkään vähennä kampanjan tärkeää tehtävää lisätä tietoisuutta ja uskallusta puhua kokemuksistaan sekä puuttua ahdisteluun. Ja jos hyvin käy, ahdistelijoiden itsearviointia.



18 kommenttia:

  1. En hyväksy seksuaalista ahdistelua, mutta samalla sanon että jos tilanne ei uhkaisi minua dramaattisesti, en traumatisoituisi, jos joku mukavan oloinen nainen puristaisi minua perseestä ja sanoisi "Hei komistus." Tässä on varmasti miehen ja naisen ero: jos hyvänkin näköinen mies tekisi noin, hän olisi taatusti 90 pros tapauksissa seksuaalinen ahdistelija. Ei tuo puristelutapaus tosin ole mikään fantasianikaan, mutta en välttämättä pitäisi sitä epämiellyttävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin on ja tuon olen kokenutkin. Tuossa on jotain syvällisesti eroavaa miesten ja naisten välillä! Jokin pelon ja voimasuhteiden rekisteri. Ja jokin historiallinen hegemonia puhuu...

      Poista
    2. Vesan "puolella" tätä jo kommentoinkin. Ajattelen tästä samoin kuin te. Mitä omiin kokemuksiin tulee niin ahdisteltu muakin joskus on (vaikka en komistuksesta käy..), mutta ei se ole siltä tuntunut ja ehkä juuri tuolla perusteella minkä jo toitte esiin.
      Kivalta ei sen sijaan, jos olen ihan rehellinen, tuntunut homoseksuaalisten lähestymisten kohteena oleminen, niitä tilanteita ollut joitakin pikkupojasta saakka. Ei toki enää. Reaktio ruumiissa kaiketi kuitenkin ihan luonnollinen eikä foobinen.

      No, kaikki kunnia naisille (tai miehille) jotka aidoin perustein tekevät tilit ja rajat selväksi, vaikka itse en ole kokenut muita tunteita noissa muutamissa harvoissa tilanteissa kuin "pakoon!"

      USA:ssa muuten jännä tilanne tämän mogulin suhteen koska edellinen ahdistelijanilkki oli tietenkin Trump puheillaan, mutta nyt Hollywood, demokraattiliberaalien ja heidän hyvien arvojensa hallitsema filmimaailma paljastuu samanlaiseksi.
      Valitettavasti tämä ei tunnu yllätykseltä kuitenkaan. Missä on miehiä/naisia plus mitä tahansa valtaa, siellä käytetään omaa asemaa usein väärin. Jokainen historiaa tai taidehistoriaakiin lukeneet tietävät tämän.
      Tämä ei tietenkään tarkoita että vastaavaa pitäisi enää sietää.

      Sivupolku. Jos jostakin ahdistelua etsin niin ehkä sellaisesta piilovaikuttamisesta mitä käytetään siinä kun määritellään millainen miehen pitäisi nykyaikana olla ollakseen "uusi" mies, korrekti ja olemisensa oikein päivittänyt. Ei se tietenkään mitään varsinaista ahdistelua ole, mutta vallankäyttöä sukupuolen suhteen kuitenkin.

      jope

      Poista
  2. jope, hyvä näkökulma, koska pohjimmiltaan näissä ilmiöissä on kyse vallankäytöstä. ongelma on tietysti siinä, millainen vallankäyttö on sallittua. kähmintä / ahdistelu vahingoittaa, poliittinen / muu vaikuttaminen esimerkiksi oletettuun miessukupuoleen voi olla niin emansipaatiota kuin strategisrmpaa valta-vallankäyttöä, jonka pääasiallinen hyötynäkökohta kohdistuu naisiin. tätähän tapahtuu jatkuvasti (ja myös toiseen suuntaan joskaan ei kenties yhtä aktiivisesti) ja alue on todella hankalasti käsiteltävissä jotenkin neutraalisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys on tässä: mitä jos mies kokee, että naisten pyrkimys määritellä mies uudelleen hänen itsensä ulkopuolelta ja oudoin kriteerein, on ahdistavaa ja esimerkiksi loukkaa häntä siten kuin hän itsensä tunnistaa? Tässä tietenkin oletetaan, että mies toimii kunniallisesti ja elää elämäänsä niin kuin laki ja hyvät tavat edellyttävät.

      Poista
    2. Tuo kunniallisuus on tietenkin välttämätön ehto. Epäselvästi hain kuitenkin jotakin sellaista miten perinteiselle miesihanteelle nauretaan aika paljon nykyään. Ja on naurettava mukana, vaikka ei naurata.
      Minusta miehen malli ei ole mitattavissa määrällisillä vaipanvaihtosuorituksilla, feministiksi pakkotunnustaumisilla (Ruotsissa måste, pian meilläkin), isyysvapaiden käyttämisillä tms. vaan sitoutumisella omaan perheeseensä. Sen voi edelleen tehdä niin monella tavalla. Ja lapsien ja kumppanin kannalta oikein.
      Kyllähän joku voisi kokea sukupuolelliseksi manipuloinniksi sen millaisin ehdoin mies nykyään kelpuutetaan tietyissä piireissä.
      Ja kyllähän naisiakin jotka esim. haluavat jäädä kotiin jostakin syystä (omastaan) pidetään pettureina, "joiden pitäisi tajuta".
      Jos mies taas jää, sehän on suorastaan sankari!
      Eikö sukupuolellisten streotypioiden rikkominen olekin siis varsinainen sukupuolellinen stereotypia, koska hyvä/paha roolitus on jo noin valmis?

      No, tällä ei nyt ole hirveästi ole mitään tekemistä tämän varsinaisen ahdistelujutun kanssa, mutta jotenkin koen että se kuuluu tähän miten uskonpuhdistetaan nyt sukupuoleen ja sukupuolellisuuteen liittyviä kysymyksiä.
      Taas niitä asioita, joista olen sekä pihalla että
      kuutamolla. Nykykatsannossa kaltaiseni romantikko on varmasti kamala ja salakavala sovinisti. Onneksi iskut on jo isketty ja olen muutenkin saavuttamaton, hah ha...!

      jope

      Poista
    3. Olin jotain 12 tai13, kun minua ja kaveriani tuli kirjastissa tuijottelemaan mies, "mitä pojat" se sano. Vitut että meitä pelotti. Se on ehkä ainut ikävä kokemus. Ja jos mies lääppisi, se tuntuisi tietenkin epämiellyttävältä. (Taikalyhdyn Hennin ajatus, että lapsuudessa tai nuoruudessa koetut tilanteet voisivat olla miehille ja naisille yhdistäviä, oli hyvä. Niin se on. Tuo mun omakin oli semmonen.) Mutta siis: ei auta, jokin hegemoninen asetelma ja historia tässä nyt puhuu.

      Poista
  3. jope ja Juha, onneksi perheissä voidaan - jos kyse on kahden itsenäisen ja toisiinsa sitoutuneen ihmisen suhteesta - luoda ihan omia käytäntöjä ja sopimuksia. Niiden ei tarvitse olla mukana yleisessä poliittisessa pelissä. Ainakin minä ja vaimoni usein naureskelemme sille miten tietyt ehdotukset sukupuolten ja roolitusten uudelleen järjestelystä menevät. Kuulostavat teini-ikäisen tyttäremme jutuilta (hauska tosikkomaisuus ja ehdottomuus). Perheessä ja parisuhteessa on kyse rakastamisesta, kompromisseista ja välittämisestä, jossa ennakkoon laaditut vaatimukset ja roolitukset lentävät romukoppaan. Siinä ollaan tekemässä yhteistä elämää, johon kannattaa lähteä ennen kaikkea avoimin mielin ja silmin. Kaikki heittää kuitenkin miljoona kertaa häränpyllyä, ellei pari sitten eroa heti "vastoinkäymisten", erilleen kasvamisen tai sen vuoksi että ovat niin erilaisia eikä toinen ollutkaan toinen minä (eli ideaalikuva). En puhu nyt huonoista ja eri tavoin manipuloivista suhteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin se menee. Ja luulen että noin se menee suurimmalla osalla. Julkisuudessa tulee vain esiin usein itsensä vahvoiksi vaikuttajiksi kokevien käsitykset ja usein ylivahvat periaatteet, joiden ajatellaan kuuluvan kaikkien elämään. Omassa elämässä on varsin vähän mitään jossa olisi joku nollatoleranssi.

      -"Perheessä ja parisuhteessa on kyse rakastamisesta, kompromisseista ja välittämisestä, jossa ennakkoon laaditut vaatimukset ja roolitukset lentävät romukoppaan. Siinä ollaan tekemässä yhteistä elämää, johon kannattaa lähteä ennen kaikkea avoimin mielin ja silmin. "

      Elämähän on nimenomaan selviytymisy r i t y s.

      Tai venäläisittäin: mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy.

      jope

      Poista
  4. 'Myös kuulemani lause "kaikki naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää" on herättänyt hämmennystä ja näitä samoja pohdintoja. Ja tarpeen kuulla selkeitä seksuaalisen häirinnän määritteitä.'

    En usko tuota. Kaikki naiset ovat varmaan kokeneet seksuaalista lähestymistä, mutta eivät häirintää.

    Otan esimerkiksi itseni, kenenkäs muun.
    Vaikka minulle on esitelty penistä rannalla, mistä kerroin Vesan blogissa ja myös käyty kuiskaamassa korvaan "I would like to spend a night with you", niin en ole kokenut kumpaakaan tilannetta häirintänä.
    Nämä tilanteet eivät olleet a) pelottavia ja b) limaisia tai nöyryyttäviä.
    Peniksen esittelijä pyysi "apua" tuskaansa aamuvarhaisella melko autiolla rannalla (minä olen rannalla joskus eka joskus vika, joskus molempia) ja minä neuvoin, ettei noin saa lähestyä ketään, pitää kosiskella. Myöhemmin päivällä näin tyypin nöyränä kantavan pullolla vettä ja viruttelevan tanskalaistyttöjen jalkoja. Vinkkasin hänelle silmää, nyt on homma ok, ja poikaa nauratti. Ei silti tainnut tulla apua, tytöt vain kikattelivat.
    Tuo kuiskaus oli myös ihan nätti juttu, vaikka sen teki tuntematon. Otin sen kohteliaisuutena ja kieltäydyin nätisti. Miniäni seisoi vieressä ja pojantytär kieppui tivolin laitteissa. En tiedä, olisiko joku muu reagoinut toisin, alkanut huutaa ja sättiä. Nauroimme miniän kanssa, miksei hänelle tehty ehdotusta. Ehkä tyyppi katsoi, että minä olisin vapaampi.
    Kolmas tapaus. Tutkin opettajien ryhmäkuvaa. Eräs mieskollega tuli viereeni, laittoi käden olkapäälle ja sanoi:"Kato nyt, miten X on innostunut, kun pääsi sinun viereen kuvaan" X:llä oli ohuehkot housut ja hieman innostusta näkyvissä. En loukkaantunut kummankaan miehen reagoinnista. Tämä kommentoija oli hyvä kaverini ja ehkä vähän ihastunutkin minuun, etäisesti vain, mieheni oli samalla työpaikalla. Viereeni "päässyt" kyllä kehui ja likisteli kaikkia naisia humalassa. Piti vain pysyä etäällä.

    Minusta seksuaalista häirintää ovat raiskausuyritykset ja intiimien paikkojen koskettelut sekä rivot puheet tilanteissa, joihin ne eivät sovi.

    Ai niin, olen kyllä nähnyt nuorena tyttönä itsensäpaljastelijan, en kauhistunut, se nauratti.

    VastaaPoista
  5. Marjatta, hauska lukea sitä miten hienosti osaat käsitellä tilanteita. Sanon ihan suoraan, että sinulla on taatusti tässä asiassa paksumpi nahka ja enemmän toleranssia kuin monilla muilla. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että Marjatta se ymmärtää, että pojat ovat poikia. Ei, tarkoitan vaan sitä, että sinä osaat mennä kiperissäkin tilanteissa omilla ehdoillasi.

    Seksuaaliseen ahdisteluun liittyy voimakkaasti valta. Itse pidän todella pahana sellaisia julkisia tilanteita, joissa korkeassa asemassa oleva ihminen kommentoi seksuaalissävytteisesti henkilöä, joka on organisaatiossa alempana. Kollegoiden kesken voidaan toki heittää läppää, mutta luulen, että esim. meidän työpaikalla ei voitaisi heittää tuollaista juttua kuin teidän koulullanne on ollut tapana.

    Luulenpa, Marjatta, että olet sen verran vetävännäköinen nainen, että olet tällaisiin tilanteisiin työssäsi ja muualla joutunut ja siksi myös nahkaa kasvattanut. (Tämä ei ollut nyt mitään ahdistelua vaan ihan toteamus:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään usko tuohon, että kaikkia naisia häiritään, mutta jos tuollaisen lauseen joku päästää suustaan, epäilyn pitäisi kylä itselläkin herätä.

      Vesalla on mietintää epäkorrektiudesta omalla puolellaan. Tämäkin taitaa nyt olla sitä. Onneksi tälläkin puolella on tuo marjatta mukana, ettemme pojat saa naisvihaajien leimaa otsaamme.

      Poista
    2. Hih, olen varmaan vain niin kiltti ja helposti lähestyttävä.

      Ennen 2000-lukua käyttäydyttiin jotenkin rehevämmin, ainakin pohjoisempana. Kun aloitin Kainuun vuosien jälkeen uudessa työpaikassa Kymenlaaksossa vuonna 2000, huomasin, että ilmapiiri oli aivan toinen, ei mitään "säpinää" hyvässä eikä pahassa. Alkuun se tuntui jotenkin laimealta, mutta kohta paremmalta kuin Kuhmon monesti väärin latautunut ilmapiiri.

      Nuo USA:n filmimaailman alistavat seksijutut ovat kauheita. Onhan niitä ollut aina. Marilyn Monroe ja muut suuret naistähdet ovat joutuneet ohjaajien leikkikaluiksi saadakseen rooleja. Tämä on ollut ilmeisesti aivan yleistä, sitä ei aikanaan edes kyseenalaistettu.

      Poista
    3. Juha, ihan hyvää keskustelua teillä on ollut.

      Poista
  6. Miksi miehet kokevat lähentelyn eri tavoin, usein positiivisena?
    No, eiköhän se ole se, että mies on ollut perinteisesti aktiivinen lähestyjä ja nainen vastaanottaja tai hylkääjä. Miehestä on kivaa vaihtelua ja vitsikästä, kun roolit vaihtuvat ja nainen "käy kiinni".

    Itse en kyllä haluaisi olla aktiivinen lähestyjä, koska kytken romantiikan siihen, että mies on iskenyt silmänsä minuun.

    Rankka hyväksikäyttö on siis ihan muuta kuin mistä me olemme keskustelleet. Sanon tämän siltä varalta, että joku tulkitsisi esim. minun rupatteluni #me too -kampanjan vähättelyksi. Siellä on varmaan joillain traumaattisia kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo roolien kääntyminen varmasti on osaltaa yksi tekijä. Ja tämä mitä vesan puolella kommentoit, oli osuvaa:
      "Nykyään tämäntyyppiset kampanjat vesittyvät siihen, että joukkoon liittyy tyyppejä, joiden ei pitäisi. On muakin lääpitty - on muakin kiusattu jne., ja kampanjan aloittaneet raskaampia kokemuksia läpikäyneet joutuvat katumaan, että nostivat koko asian esiin.
      Minua ärsytti taannoin, kun ihan tavalliset naiset alkoivat ilmoittautua erityisherkiksi yksi toisensa perään."

      Kampanja on tärkeä kun luo rohkaisevan foorumin. Tilastollinen todistusvoima on kuitenkin huono juuri syistä, josta nyt keskustekemme, mutta se on pieni ongelma eikä pointtikaan ole siinä. Hyöty on suurempi ja sillä tavoitetaan se, mitä haetaan.

      Poista
    2. Kun syyllistetään valkoisena heteromiehenä, ymmärrän kyllä pointin: olen varmasti hyötynyt elämässäni tietämättäni siitä. Mutta silti syyllistäminen äsyttää. Tässä seksuaalisen häirinnän kohdalla ymmärrn asemani merkiyksen vielä paremmin: voin hyvin kuvitella naisen jossain tilanteesa näkevän minut itseään vahvempana miehenä eikä juha saarena. Naista ei mies kovin herkästi, edes humalaista, näe vastaaasti. Historia, fyysisyys, hegemonia kyllä vaiuttavat, ei auta. Tämän tajuamisen pitäisi olla kampanjan yksi vaikutus. Tosin pahimmat ääliöt ehkä vain innostuvat etuasemastaan.

      Poista