tiistai 12. joulukuuta 2017

ÄÄRIPÄISYYTTÄ

8.12. Pressiklubissa sivuttiin "kahta ääripäisyyttä". Jari Tervon mukaan niitä on vain yksi. Ohjelmassa mukana ollut Jarkko Tontti näki asian monimutkaisempana.

Ihmisyyden mitassa Tervo on oikeassa. Ihmisoikeuksien puolustajat ja vastustajat eivät ole saman mitan ääripäitä. Käytännössä niitä on vain yksi, ja sitä kuuluukin vastustaa. Tietysti ymmärrän, miksi tämä kiista syntyy. "Kahdella ääripäällä" tunnutaan tekevän niistä saman arvoisia, vaikka metelöivinkään humanisti ei ole yhtäläinen ääripää maltillisimmankaan natsistisen vastarintaliikeläisen kanssa. Paitsi jos hyväksyy arvorelativismin.

Monimutkaiseksi asian tekee kuitenkin vaikkapa se, että ääripäisyys ei ole vain äänekästä kiihkeyttä tai konkretisoitunutta väkivaltaa. Se voi olla myös valikoivaa retoriikkaa (ja siksi paljon parjattu tolkullisuus johdonmukaista totuudellisuutta itseään ja muita kohtaan). Yhtäällä huivista kieltäytyvä Marine Le Pen ja toisaalla Feministisen puolueen varapuheenjohtaja, joka Arto Nybergissä sanoo burkan käytön olevan yksityinen asia (samalla kun puolue haastaa rakenteellista eriarvoisuutta). Kumpi vaikkapa afganistanilaisnaisen  mielestä on enemmän ääripään edustaja? Kumman harjoittaman retoriikan hän hyväksyy?

28 kommenttia:

  1. Itse vertasin niitä muita ääripäitä tuon edellisen ketjun kommenteissani todellisiin ääripäihin, en niihin joilla keskustelu useista ääripäistä yleensä ammutaan alas. Suvaistevainen ihmisoikeuksia puolustava "suvakki" ei ole ääripään edustaja kuin jollakin kielellisellä tasolla, jos oikein silläkään.

    Sen sijaan väkivallan käyttäminen on ääripäisyyttä ja niitä osapuolia meillä on noin 3, ei yksi (kts. kommenttini edellisessä ketjussa). Se on ihan selvää. Kahden ryhmän jäsenet ovat saaneet meillä Suomessa jo ruumiitakin aikaiseksi, yksi porukka vielä tyytyy polttamaan autoja ja käyttämään nyrkkejä "oikeutetussa " taistelussaan.
    Göteborgin tilanne oli tästä hyvä kuva. Jihad, natsit ja äärivasemmisto kaikki juutalaisten kimpussa. Sitäkään ei saa mitenkään leikattua vain yhden ääripään vihaksi. Tai saa tietty, jos todellisuus ei kiinnosta.

    Mitä Tervoon tulee niin on ollut outoa seurata hänen radikalisoitumistaan (sic) yhden ainoan katsomistavan kovaääniseksi paasaajaksi. Mutta se on nyt ihan trvialiteetti. Kukin vastatkoon vain omastaan. Tontti kyllä yllätti mun ennakko-odotukset positiivisesti.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis silti tervoa en minään ääripäänä pidä. Ymmärrän asian hyvin ja asiahan on ihan hyvä, vaikka värisävyt mm. hänen puheestaan ovat karsiutuneet yhteen.
      Raja menee kuitenkin valmiudessa ja halussa ja kuvitellussa oikeutuksessa käyttää väkivaltaa ja niitä porukoita on 3, ei 1.
      Ei auta vaikka hoemme 1,1,1,1,1,1, kun todellisuus on 3.

      En tiedä miksi puhe ääripäistä halutaan johtaa ns. suvaitseviin ihmisiin niin kuin he olisivat se natsien ääripää, eivät todellakaan ole, mutta ne todelliset ääripäät ovat olemassa. Ja sellaisessa huonossa keskustelussa menee pesuveden mukana paljon ja saadaan puhu pidettyä vain natseissa. Sitä motiivia en ymmärrä. Kun autot alkavat palaa ihmisten kotipihoissa, on syytä puhua myös siitä.

      jope

      Poista
  2. "Ihmisoikeuksien puolustajat ja vastustajat eivät ole saman mitan ääripäitä."

    Noin lukee blogistin kirjoituksessa. En käsitä. Tietenkin ihmisoikeuksien puolustajat ja vastustajat ovat ääripäitä.

    Ihmisoikeuksien puolustamisesta seuraa aivan eri asioita kuin ihmisoikeuksien vastustamisesta.

    Islamilainen uskonnollinen ääripää on aivan toisaalla kuin blogistin edustama ateistinen ymmärrys, joka ei tiedä eikä elä minkään uskonnon sisältöä eikä siis pysty mihinkään uskonnolliseen elämään suhtautumaan vakavuudella kokemattomuuden vuoksi. Blogistimme on uskonnollinen neitsyt ja sitä islamilaiset tietysti hymähtelevät kuten paneutuneet kristitytkin.

    Uskonnollinen ulkopäin katsominen ja sisältäpäin katsominen ovat ääripäitä. Silloin kun blogistimme kirjoittaa uskonnollisuudesta niin hän katsoo ulkoapäin. Siis siitä ääripäästä.

    Kun ei elä uskontoa niin olisi syytä vaieta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kommentteja.

      ...

      En kommentoi blogissani uskontoa sisäisenä elämyksenä. Tunnen esimerkiksi ihmisen, joka kiistää Maan pyöreyden, gravitaation, kuumatkat sekä painovoiman ja uskoo, että taivaankansi on kupu. Voin keskustella hänen kanssaan esimekiksi siitä, kuinka hän selittää Einsteinin teoriaan pohjautuvan navigointijärjestelmän jota itsekin aurossaan käyttää tai kuunpimennyksen. Salaliitot ovat myös perusteluja hänen todellisuuskäsiyksilleen. Tämä keskustelumme käsittelee yhteisiä havaintoja ja niiden tulkintoja. Hänen sisäisestä kokemuksestaan minun on kuitenkin vaiettava. Näin uskomuksista voi puhua vaikka ei uskokaan keskustelun väittämiin.

      Poista
  3. Maailman tuhoisin ääripää on itsensä korottaminen ääripääksi. Tämä että minun mieleni on kaiken mitta.

    En usko, että Einstein oli sisäisesti kovinkaan varma ihminen.

    VastaaPoista
  4. Vielä: blogisti luettelee hulluutta, mutta on loukkausta niputtaa hulluus ja kristinusko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En puhunut Einsteinin sisäisyydestä vaan siitä, että hänen teoriaansa perustuu käytännöllisiä innovaatioita.

      ...


      Tämä ihminen on syvästi uskovainen ja vetoaa myös Raamattuun näkemyksissään. Kunnioitan hänen uskoaan kuten kenen tahansa vaikka en voi kokea hänen katsomuksiaan mielekkäinä. Absurdeina enemmänkin. Usko on kummallinen asia joka kumoaa rationaliteetit, niinhän se on ja sille en voi mitään eikä minulla ole siihen tarvetta. Tuo ihminen on hauska ja rento tyyppi. Se riittää minulle. Mutta tärkeämpää tuossa kommnentissani oli se, että yritin ilmaista sitä, että vaikka sisäiset kokemukset ovat mahdotonta yhdistää, jokin yhteinen epäilyn ja näytön rekisteri on silti yhteinen ja siitä on mielekästä puhua. Voin odottaa häneltä mielekästä todellisuuskäsitykseni haastamista, joka tarkoittaa mielekästä vaihtoehtoista selitystä vaikkapa sille kuunpimennykselle. Voi sanoa että tuossa kysymyksessä olemme toistemme ääripäät, mutta mitäpä sillä on väliä kun huumorintajumme osuu hyvin yhteen.

      Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään esimerkilläni. Ja onhan myös niin, että tieteellisen maailmankuvan edetessä myös uskonto on muotoutunut uudelleen. Eli se mitä nyt voi kutsua hulluudeksi, ei ole vaikuttanut siltä aina. Jotenkin usko ja tiede ovat väistämättä jossain dialektiikassa keskenään.

      Poista
  5. Oikein hyvä puheenvuoro blogistilta yllä.

    VastaaPoista
  6. Usko ei kuitenkaan ole mielipuolisuuteen uskoa. Uskova ei ole psykoosissa. Uskova ei myöskään tahdo, että hänen uskostaan tehdään kitsiä. - Vaikka kukaan uskova ei ole kiinnostunut siitä mitä ulkopuolinen ajattelee. Miksi olisi?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samoin uskonnoton voi sanoa suhteessa uskovaan. Mutta yhteinen maailma ja elämä silti.

      Poista
  7. Tärkeintä on rakkaus. Se että tulen blogiisi yhä uudelleen tarkoittaa, että rakastan totuuden tavoitteluasi, blogisti. Muuhan minua ei kiinnosta. Muuten olet minua kiinnostamaton tavallinen normi-ihminen. Sinuun olen liittänyt totuuden tavoittelemisen idean. Ehkä se on liian paljon, odotan sinulta liian paljon. Vähäisempikin riittää, ei minulle.

    VastaaPoista
  8. juha

    kirjoitit: "ihmisyyden mitassa tervo on oikeassa. ihmisoikeuksien puolustajat ja vastustajat eivät ole saman mitan ääripäitä. käytännössä niitä on vain yksi, ja sitä kuuluukin vastustaa. tietysti ymmärrän, miksi tämä kiista syntyy. 'kahdella ääripäällä' tunnutaan tekevän niistä saman arvoisia, vaikka metelöivinkään humanisti ei ole yhtäläinen ääripää maltillisimmankaan natsistisen vastarintaliikeläisen kanssa. paitsi jos hyväksyy arvorelativismin."

    presiis noin minäkin ajattelen, juha. asiat ovat harvoin joko-tai. kun joku yrittää määritellä ääripäät, kuten rasisti ja suvakki, tähän määrittelyyn ei pidä mennä mukaan. rasistilla ei ole ääripäävastakohtaa.

    en muuten nähnyt tämänkertaista pressiklubia. yritän vältellä sen katsomista, koska olen niin altis reaktiiviselle tuohdunnalle. mulle tulee monesti sellainen olo kuin olisin pässi narussa. joka suuntaan vedetään, ja tuskin ehdin ensimmäisestä tällistä toipua, kun seuraava jo odottaa nurkan takana.

    sillä tavalla siis ymmärrän tervoa hyvin, koska minäkin jään harva se päivä kiinni näistä reaktiivisista ajatuksista. en tunnu millään oppivan sitä, että asioista voi olla myös vaiti.

    ensi vuodelle asetan vain yhden henkilökohtaisen tavoitteen: yritän vähentää tätä näppäimistön ääressä harjoitettua paheksumista. hitaus, itsenäinen ajattelu ja ulkopuolelle jäävät asiat on paljon merkityksellisempiä kuin vaikkapa joku sukkolan johtama hektinen paneelikeskustelu.

    tällä hetkellä olen superturhautunut siihen reagointikoneeseen, joka näistä pressiklubeista ja perjantai-formaateista on tullut. yritän koko ajan muistuttaa itselleni, että onhan maailmassa edelleen paljon ihmisiä, joilla on aikaa ajatella asioita.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Täsmennän vielä kerran, että minä en ymmärrä lainkaan kahden ääripään-keskustelua, jos sillä tarkoitetaan sitä, että ovatko demokraattisesti, suvaitsevasti ja humanistisesti ajattelevat ihmiset jokin "toinen ääripää." Eivät tietenkään ole.
      Tuo turhanpäiväinen keskustelu vie ikävästi huomion siltä, että maassamme on monenlaista poliittista väkivaltaa - eli todellista ääritoimintaa. Keskustelun keskus pitäisi olla siinä eikä keskiluokan verbalisaatiossa itsestään ja siinä mihin ne itsensä jollakin päänsisäisellä nelikentällään oman perseensä asemoivat. )

      Itse olen miettinyt paljon myös omaa reaktiivisyyttäni.
      Mullahan se on veressä varmaan teitäkin enemmän. Jos en seuraisi telkkua, lehtiä, keskusteluja jne. en tietäisi onnellisen autuaana mitään ihmistsunameista, ilmastonmuutoksesta, poliittisesta väkivallasta omassa maassamme, robotisaatiosta, tervoista, liittovaltiokehityksestä, natokiimasta, trumpeista....eikä olisi tarvetta muodostaa niistä minkäänlaista omaa kantaa puhumattakaan siitä, että se usein vielä oma liikkeessä oleva kanta pitäisi vielä ilmaista muille.
      Tuuli liikkuisi puissa, aallot pyörisivät rantaan, aurinko hehkuisi, välillä saataisiin vettä ja lunta...

      Jotain tietysti maailman menosta ihmisissä näkee väistämättä kadullakin kulkiessa ja ihmisten kanssa töitä tehdessä, aika paljonkin, kuulee oman lapsen kautta, eli ihan kokonaan median töötit sulkemalla ei pääsisi pois, mutta paljon voisi auttaa itseään.

      Se ei mulla onnistu, että seuraisin tapahtumia, mutta en reagoisi. Joskus kadehdin sellaisia lehmänhermoisia ihmisiä, mutta totta puhuakseni en vaihtaisi osia. Nämä sanat täällä tietenkin näyttävät helposti itse kunkin kohdalle jotenkin vakavimmilta kuin ne lausujan omassa suussa ehkä ovat. Tosissaan oleminen on hyve, mutta mutta esim. mulle ominainen hyväntahtoinen (toivoakseni sellainen) hymy ei näissä riveissä aina välity.

      Periaatteessa minäkin haluaisin elää tuntemattomana tuntemattomalla saarella perunoita ja kalapullia syöden ja rannalla ja metsässä käyskennellen. Aavistelen kuitenkin, että en saavuttaisi sitä kautta mitään merkittävästi parempaa kuin paremman ja vapaammin hengittävämmän elämän. Totta, vain paremman elämän, vain-paradoksi! Koska sinne onnellisemman miehen saarelle mulla ei ole toistaiseksi vielä varaa lähteä, kamppailu on vielä pahasti kesken, niin sitä voisi kyllä yrittää ettei koskaan sanoisi mitään joka voisi loukata jotakuta toista. Kuulostaa hyvältä tavoitteelta kyllä, mutta
      olisiko se luovuttamista sen suhteen, että on myös tehtävä jotain paremman maailman eteen? En tiedä, en tiedä. Sen tiedän että varmojen havaintojen ääneen lausumisen pidättelykyky on mulla heikko.
      Ehkä havaintojen valintoihin pitäisi kiinittää sitten enemmän huomiota, että se hymy myös kuuluu?

      jope

      Poista
  9. jope

    en usko että susta olisi saari-ihmiseksi. mä luulen että hermostuisit tosi nopeasti meidän saarihipsterien loppumattomaan flow'hun. sun olis vaikea elää täällä, koska joutuisit päivästä toiseen kuuntelemaan linnunlaulua ja lukemaan blogikeskusteluja, joissa on pelkkää asiallista dialogia ja mieltäylentävä loppu. parittomina päivinä joutuisit pitämään sukkaa suussasi ja nielemään reaktiivisuutesi.

    elämä täällä on aika saatanallista, sillä tänne on pudotettu kaikki kolmannen asteen feministit ja alpakkaihmiset. täällä kaksoistandardien kyttääjät viedään teilipyörään joka aamu ja heille luetaan japanin kulttuurihistoriaa. 

    täällä on mun lisäkseni kaikki käsitetaiteilijat, pirkko saisio, samuli suonpää, ville ranta ja image-lehden toimittajat. nää viimeksimainitut piiskaavat ja seivästävät konservatiiveja tylpillä kepeillä yhä uudelleen ja uudelleen. sitäpaitsi hännikäisen diggaajat saavat täällä joka päivä 100 raipaniskua.

    mikä pahinta, täällä on pahasti pätkivä wi-fi-verkko.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha....hyvä, kiitos.

      Noi raipaniskut on mustakin ihan ok, karman lain pitää toteutua jo maan päällä ja mitä fifiin tulee niin pitkään luulin että se on joku koira jonka saa tuoda hotelliin ilmaiseksi kun se aina aluksi tiskillä mainittiin - mun digitaidot - ja kiinnostus on varmaan myös sellaista etten saaressa pärjäisi. Tarvitsen yhtedet joiden toimintaperiaate on 1800-luvulta, jolta kyllä, olet siinä oikeassa kyllä, taidan olla itsekin henkisesti peräisin ovathan kaikki neljä isovanhempaani syntyneet sillä vuosisadalla, vaikka mun pitäisi olla 50+ mies 2010-luvulta. Ei ihme etten aina päivity oikein. Mutta ehkä seuraavasta 2000-luvulla syntyneestä rakkaasta kupeitteni hedelmästä tökkiminen poistuu ja sovellukset ovat asennettavissa.

      "Saari" oli muuten viittaus Ingmar B:n elämään Faröllään , se kertoi haastattelussa, että elää siellä rauhaisasti ketään tapaamatta kalapullilla ja kermaviilillä. Mulle nousi heti vesi kielelle sekä siihen elämään että menuun.

      Jatkan nyt töitä pyrkien mieltäylentävään ja asialliseen lopetukseen tänäkin päivänä. Tehtävä on selvä: parempi maailma, ennemmän luottamusta mahdollisuuksiin.

      Voi hyvin saarella tai missä sitten vaellatkin,

      jope

      Poista
  10. jope

    mä tulkitsin tuon saariviittauksen niin, että halusit passiivisaggressiivisesti vinoilla mulle mun saari-hyväosaisuudestani, ja se teki musta defensiivisen. mutta väärinymmärrystähän tämä kommentointi usein on - dialogikin jää usein tyhjäksi taikasanaksi.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se niin meri, että jos mahdollisuus väärinymmärrykseen on, se menee niin. Kuin jokin luonnonlaki. Muttei mitään, jos noin sen luit vaikken tarkoittanutkaan, niin totta kai ymmärrän, että pitää itseään ja omaa reviiriään puolustaa. Ja vastauksesi oli sitä paitsi oikein hyvä ja hauska ja osumakohtia oli. Olet ainakin lukenut sen mitä olen kirjoittanut, szen näki, vaikka uskon, että ymmärrät että en ole niin sterotyyppi kuitenkaan.
      Mutta Bergmanniin viittasin. Olen seurannut sen juttuja kauan, lukenut siitä kaiken, niin jörkan kuin sen itse kirjoittaman ja sen viimeiset vuosikymmet siellä Faröllä oli musta kadehdittavia ja kuin jonkinlainen vanhan eläimen vetäytyminen pois näkyvistä kun suurin osa on jo annettu.

      jope

      Poista
  11. Voi ei minulta meni se ohjelma ohi, missä Vesa esiintyi (vaikka se oli kalenterissa). Kaikki on jäänyt monipäiväisen joulukierroksen ja teatteriesitysten jalkoihin. Onneksi kelit olivat etelään ja länteen sunntautuneen turneeemme aikana hyvät.

    Suositus, ellette ole nähneet Martti Suosalon ja Mika Nuojuan esitystä Kiviä taskussa ja haluatte rentoutua kerrankin kunnolla nauramalla kippurassa, niin menkää katsomaan.

    Haluaisin niin käydä kommentoimassa Jari sinun blogissasi. Etkö voisi avata kommenttilaatikkoa vähäksi aikaa ja katsoa miten sujuu. Jospa sinne ei enää tulisi ilkeilijöitä vaan minun kaltaisiani keskustelunhaluisia ihailijoita.

    VastaaPoista
  12. Jarillä on otsikko Elämän tarkoituksesta. Pojanpoika, 10 v, kysyi taas kerran, miksi me synnymne tänne, kun kerran pitää kuolla. Hän on vaikeroinut tämän kysymyksen kanssa ennenkin. Pikkuveli, 7 v, huitoi:"Minä tiedän. Siks että voi tehdä hyvää toisille."

    Tämä kesken presidenttitentin katsomisen.

    Ääripäistä ei muuta kuin se, että suurin osa ihmisistä on tavallisia hyväntahtoisia tyyppejä. Ääriryhmät ovat hyvin pieniä meillä. Niistä on turha jauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanoi 7-vuotias.

      Tuokin mitä sanot ääripäistä, ihan totta.

      Poista
  13. marjatta

    minäkin kaipaan kommenttimahdollisuutta jarin aspekteihin. tämä siitä huolimatta, että kommenttilaatikoiden parissa vietetyt kokemukset eivät ole minulla olleet läheskään aina yksiselitteisen myönteisiä.

    ei noissa vanhoissa luostarikirjoituksissa turhaan kehoteta välttämään turhia puheita ja lörpöttelyä. jollei eristäytymistä, suositellaan ainakin sellaisia inhimillisen kanssakäymisen muotoja, jotka eivät rasita tai tukahduta ihmisen ja totuuden välisiä suhteita.

    suren sitä, että me emme näissä jatkuvissa höpötyksen tarpeissamme ole useinkaan yhtä pirinistiä kummempia. dialogin synnyttämä hyvän olon tunne ei kestä, sitä seuraavat tuska, pelko ja ikävä. tarvitsemme – haluamme – lisää. ajatus on aikalailla sietämätön, mutta tosi.

    tästä huolimatta olisi mukava kommentoida sinua, jari. ihminen tarvitsee säännöllisesti hyvää seuraa. ei koko ajan, mutta ajoittain. tämä on eri asia lörpöttely tai interwebissä hilluminen. tämä on ihmisen osa.

    meri

    VastaaPoista
  14. po. tämä on eri asia kuin lörpöttely tai interwebissä hilluminen.

    VastaaPoista
  15. Ymmärrän kyllä myös sen, että Jarilla on omat blogisääntönsä johtuen aiemmin tapahtuneista blogihäirinnöistä.
    Huonot kommentit voivat myös vahingoittaa hyvää kirjoitusta.

    Meri, äskeinen kommenttisi on timanttia.

    Olkoon kommentointihaluni siis kiitosta ja kehua Jari sinulle Aspectista. Melkein aina tulee sellainen olo, että tuohon haluaisi sanoa jotain, jotain lisäystä tai jotain lohdullista.
    Tyylisi vain kiteytyy ja paranee.

    Minne muuten Vesa on kadonnut? Varmaan lukuvuoden lopun kiireitä. Olen kokenut sen saman, vaikkakin peruskoulussa. Kaikki kokeet/tentit ja erilaisten kirjoitusten tarkastukset ja arvioinnit kasautuvat ja oman joulun valmistaminen jää kiireen jalkoihin.
    Terveisiä!

    VastaaPoista
  16. marjatta

    olet oikeassa. on itse asiassa todella kova juttu, ettei oma bloginpitäjän kirjoitus ole riippuvainen kommenttilaatikon kuhinasta. kahdehdin jarin valitsemaa linjaa.

    katsoin muuten ihan jarin takia yle areenasta pekka parikan talvisota-elokuvan. halusin katsoa sitä jarin silmillä, mutta en tiedä onnistuinko. kolmen tuntia ja viisitoista minuuttia tuntui aluksi liian pitkältä, mutta lopussa se olikin sitten juuri sopiva aika, sillä olihan itse sotakin pitkä ja raskas ja vaikutelma siitä piti antaa katsojille.

    hienoa oli se, että elokuva valotti minulle sitä, mitä talvisodan ihmeellä oikein tarkoitetaan. uskoisin että sotaveteraanit ovat filkkaa katsoessaan tunnistaneet filmistä oman sotansa.

    ihan täydellisenä sotadiletanttina en tajua sodan strategiasta oikein mitään. en voi ymmärtää, miten juoksuhaudoissa olleet sotilaat pystyivät pysymään kärryillä sotimisen kulloisestakin kokonaistilanteesta.

    ps. vesalle terveisiä minultakin.

    meri

    VastaaPoista
  17. Kiitos, Marjatta ja Meri -

    kun aloitin blogini vuonna 2009 vaikeissa vaiheissa niin huomasin kuinka sinne tulleet kommentit satuttivat. Silloin oli meneillään transsukupuolisuuden kriisini ja minun oli pakko huomata kuinka transsukupuolisissa oli pirullista ilkeyttä. No niin, minähän en sitten ollutkaan transsukupuolinen.

    Teitä tietenkin kaipaan ja teidän näköalojanne.

    Käyn blogissani voimakasta taistelua kuolemisen halua vastaan. Masennuksen lysähdystä vastaan.

    Kommentteja saattaisi tulla myös sellaisiin kirjoituksiin, jotka heti tahdonkin poistaa ja se taas saattaisi loukata kommentoijia.

    Olen onnellinen tästä Juha Saaren blogista, joka on mahdollistanut vuorovaikutusta.

    Marjatta ja Meri - kiitos, että olette olemassa. Samoin pursuileva Jope, joka sanapurkauksissaan ei koskaan ole tolkuton.

    Olen pitänyt siitä vilpittömän ja vaatimattoman nöyryyden tunnusta, jonka dosentti Vesa on täällä välittänyt. Ja minun on sanottava, että vasta näinä päivänä hämmästellen olen tajunnut minkälainen auktoriteetti Vesa on kirjoittamisen kentällä. Juutuupista löytyy infovideoita, joissa Vesa kertoo runoudesta. Kannattaa etsiä katsottavakseen!

    Tämä blogistimme on ajassamme oivaltavimpia ajattelijoita vaikka ilmaisu joskus näkyjen huohotuksessa puuroutuu.

    Tuohon rivisotilaan tilanteeseen kommentoin, että hänen tapahtumahorisonttinsa on kapea. Ei hänelle selitetä muuta kuin se välitön tehtävä, joka hänelle annetaan. - Kuuluisa Lauri Törni, Mannerheim-ristin ritari, ei oikeastaan sanonut mitään vaan otti miehet mukaansa, se meni äärimmäisyyksiin ja sitähän oudoksui myös hänen joukoissaan taistellut rivimies, tuleva presidentti Mauno Koivisto.

    VastaaPoista
  18. jari

    pidän itseäni onnekkaana kun olen löytänyt sinut ja kaikki muutkin täältä. ystävyys on mutkikasta, mutta silti kaiken väärti. ilman ihmisiä tarinamme olisivat värittömiä ja rujoja.

    tällaiset tyhjästä alkaneet ystävyydet aikuisiässä ovat hienoja juttuja. ei ole menneisyyden painolastia ja saa pikkuhiljaa kaikessa rauhassa muodostaa lineaarisen käsityksen toisesta.

    mä olen nykyisin aika epäsosiaalinen. tai sanotaan että olen sosiaalisesti aina viisi askelta muita jäljessä. siitä huolimatta on nastaa olla teidän kanssa kimpassa.

    ps. pidän itse sellaisista halauksista, jotka eivät välttämättä ratkaise mitään, mutta joiden välityksellä tunnen, että paha ei voi koskettaa minua. semmoisen halauksen lähetän sinulle.

    meri

    VastaaPoista