Näin kysyi Marcel Duchamp.
"Kyllä, jos ne eivät kuulu tämän kysymyksen piiriin",
vastaan minä.
-
*Juttu tehty Seppo J. Tannisen blogikirjoituksen Viattoman silmän paluu innoittamana. https://seppo-zen-selallaan.blogspot.fi/2017/09/viattoman-silman-paluu.html?showComment=1514025308602#c5877616434294168445
Toinen Tannisen postaus on myös tähän sopiva: http://seppo-zen-selallaan.blogspot.fi/2017/08/taideteoksen-ajaton-lasnaolo.html#comment-form
Duchampin esineille suorittama fenomenologinen reduktio leikkii juuri kuvien, ajatusten ja sanojen ylivoimaisella tiheydellä, reaalisen mahdottomuudella.
En lue noita viitteitä Tanniseen, koska blogia on pidettävä siten, että blogistin pääkirjoitus itsessään on tarkoituksellinen ja riittävä.
VastaaPoistaTietysti voisi huokaista ja tiedustella, että mikähän tässä on ongelma.
Onko pääkirjoituksessa esitetty sitaatti jollain tavalla merkityksellinen ja pakahduttava.
Tietysti on selvää, ettei taiteilija voi tehdä muuta kuin taidetta.
Jos taiteilija vessakäynnillään äänittää pieruaan niin se väistämättä on taidetta, jos hän asettaa äänitteen muiden kuultavaksi. Ihminen jolla ei ole taiteilijan asemaa joutuu äänitteestään vakavan psykiatrisen huolenpidon kohteeksi.
Kun ihminen määrittyy taiteilijaksi niin häntä ei enää oteta vakavasti vaan kaikki hänen toimintansa tulee taideteokseksi. Jos tappaa kissanpoikasia joita ei pysty elättämään niin se ei taiteilijalle ole tappotyö vaan taideteos. Nimittäin jos muut saavat siitä tiedon.
Tavallinen ihminen varmuuden vuoksi määrittelee taiteilijan kaikki teot taiteeksi ettei tulisi tyhmäksi mainituksi.
Arjen ihmisellä ei ole vaaraa taakoittua blogistin mainitsemasta kysymyksestä. Mitä hän tekeekin ja vaikka millä oivalluksella niin ei sitä taiteena pidetä.
Teos on tässä se avainsana, nimittäin harva muu tekemisen lopputulosta ilmaiseva sana kytkeytyy niin selkeästi miltei yksinomaan taiteeseen.
VastaaPoistaKun leivon pullaa tai torttuja tai pizzaa, en kutsu lopputuloksia taiteeksi tai teoksiksi, vaikka esteettisesti eli aistinvaraisesti näin voisi toimia - puuttuu kuitenkin tarvittava kriteeristö ja viitekehys.
En suoraan sanottuna keksi oikein mitään filosofista tai muutakaan ongelmaa tästä alustuksesta.
Tuo mitä Jari sanoo on totta. Taiteilijan miltei mikä hyvänsä teko on tulkittavissa taiteeksi. Joku toinen - taiteilijaksi haluava - tekee niska limassa töitä, että saisi toiset näkemään tekonsa taiteena eli näkemään ne institutionaalisen legitimoinnin piirissä. Hassu tilanne.
Koska kysymys tässä todella niin olematon niin olen tässä nyt taas "jope" ja linkitän neljä todellista kysymystä todellisesta maailmasta.
VastaaPoistaSuosittelen hidasta lukutapaa virke virkkeeltä. (Ja jos kirjoituksen laatija on ongelma sinänsä eivätkä laatimansa kysymykset, asia, niin ei kai sitten voi mitään.)
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005504011.html
jope
Hienoa, todella hienoa, j o s nuoret naiset, tytöt ja nuoret pojat ja miehet saavat kulkea ja hengittää kaiken tämän ko. vuoksi tulevaisuudessa vapaammin ja enemmän suojassa, mutta ilmassa on myös sellaista veren makua, että täytyy ajatella kaksi kertaa ennen kuin alkaa noukkia kiviä maasta.
On ne omatkin silmät muuttuneet lopullisesti.
VastaaPoistaKun katselin telkusta Laineen Akselia ja Elinaa (!) niin tajusin että nuori Koskelan poikahan siinä saunakohtauksessa oikeastaan raiskattiin.
En ollut ajatellut sitä sillä tavalla koskaan aiemmin.
Mutta nythän se oli ilmiselvä hyväksikäyttötapaus.
Kalevalanmaa-nimisessä oopperassa oli taas joukko saunasta tulleita naisia pyyhkeissä, joita Tom of Finland-hahmo taputteli ja vähän kourikin, mutta siinä kohtaa kuuluikin nauraa. Se olikin nyt koomista. En tiedä johtuiko tuo sitten ko. hahmon kulttuuris-seksuaalisesta korkeasta statuksesta. Mitä se sitten oli ja miksi?
Näitä kysymyksiä alkaa sataa. Silmät ovat nyt toiset ja mitä muuta ne voisivat ollakaan.
Toistan (koska aihe tärkeä) tarkoituksella aiemminkin tuolla keskustelussa toteamani, että vaikka tämä asia on niin hyvä ja tärkeä kuin olla voi, mulle se on sitä murrosikäisen tyttären vuoksi myös henkilökohtaisesti, niin samalla jotain on pielessä.
En tiedä enkä osaa kuvata mikä, mutta hahmottomuudesta ja mielten mielivallasta sen aistii. Linkkaamani juttukin raapaisee vain pintaa. Toki edes sieltä julkisten toimijoiden tulee aloittaa.
Asia on saatava kuntoon, jotta nuorten tyttöjen ja naisten ja nuorten poikien ja miesten turva ja suoja olisi todellista eikä keppihevonen millekään muulle.
jope
jope, ymmärrän Appelsinin huolen, mutta olen yhä sitä mieltä, että korrektilla käytöksellä pärjää, mieskin. Mutta totta kai: varovainen pitää olla, ei sitä viitsi antaa minkäänlaisia aseita ihmisille, joilta voi löytyä halua tehdä omanlaistaan politiikkaa. Totta kai jo tällainen rajaaminen, jossa oikeutetaan yksittäisiä uhreja - onneksi vielä pieni määrä näitä? - on ihan perseestä. Sinänsä en ihmettelisi, jos tällaistakin nähdään jatkossa "poliittisen korrektiuden" ja muun nimissä. Pahinta on tietenkin, jos sukupuolten välille luodaan luonnoton valta-asettelu (ja sanotaan perusteeksi, että miehet ovat tuhonneet / latistaneet vuosituhannet naisia, joten eiköhän nyt pienet ylilyönnit toiselta puolelta ole ihan normaaleja, mitäpä noista).
VastaaPoistaTotta, korrektilla pärjää, itse olen ollut sen verran niissä asioissa ujo, että olen ollut sitä enemmänkin kuin tarpeeksi, karkuun olen enemmänkin juossut, mutta kuten sanoin muunlaista veren makua on ilmassa ja monet oikeusvaltion perusasiat puntarissa niin kuin tuossa tuotiinkin esiin. On myös kuin loisena tässä hyvässä asiassa muitakin motiiveja. Tai on ainakin radikalisoituneessa USA:n ilmapiirissä, se on ihan selvä. Mielivallan mahdollisuus on olemassa mm. valeilmiantojen muodossa. Väärä tietoisuuskin alkaa riittää jo perusteeksi. Historiasta todella tuttu vallankäyttötapa sinänsä.
PoistaMitä tulee sitten noihin mainitsemiisi muihin mahdollisesti tuleviin puheen-ja keskustelunhallintajuttuihin niin kyllä niitä voi ajatella muutenkin kuin omalta kannalta, vaikka itse puhuisimme kuinka harkittua keskilinjaa ja olisimme ajatuksiltammekin sellaisia.
Itse ennakoin eräässä blogissa kauan sitten "vihalukeminen" käsitteen esiin tulemista. Vielä se olisi liioittelua mutta ei ole pitkä matka siihen, ehkä, toivottavasti on, kun joidenkin kategorioiden tai tekijöiden kirjat/lukijat saavat tuon syytöksen. Onhan näitä esimerkkejä, ja taas jenkeistä, merkittävistä teoksista, jotka on poistettu yliopistojen "lukulistoilta". Ja tässä siis poistojen piirissä on ollut nimenomaan liberaalin agendan ulkopuolelta tulevat teokset.
Painotan vielä että mun syvä henk.koht. motiivi on Metoon puolella. Kun tyttäreni lähtee tyttökavereittensa kanssa Kamppiin tai keskustaan tuhlaamaan pientä viikkorahaansa (no, illalla se ei sinne pääsekään) niin haluan tietenkin että on täysin varmaa, ettei ole vähäisintäkään vaaraa pienimmästäkään häirinnästä.
Samaa ajattelisin samanikäisen pojan isänä. Nämä asiat eivät valitettavasti ole olleet ihan selviä tähän asti.
Haluan silti että sitten aikuiset miehet ja naiset voisivat katsella toisiaan miehinä ja naisina kuten tähänkin saakka, ihailla toistensa feminiinisyyttä, maskuliinisuutta jne. Jos tämä ei voi toteutua niin pornoteollisuus ja prostituutio tulevat korjaamaan entistä suurempia voittoja ja ihmisistä tulee, jos vähän kärjistää, ruutujensa taakse elämästä irtautuneita masturboivia robotteja.
Ihmisiä ilman rakkauden mahdollisuuksia voi kyllä sitten myös hallita miten tahansa, peloilla ja yksinäisyydellä.
Joo, tämä kiinnostaa mua, koska haistan ideologiaa ja siellä missä sitä on, haluan suunnata sinne edes nämä merkityksettömiä sanojani kapuloina rattaisiin :)
Make love, not ideology, vois olla mun slogan....
Lainsäätäjille nyt myös järkeä.
jope
Hyvä kirjoitus Appelsinilta. Työssäni joudun usein miettimään näitä: Miten kauas syyllisyys ulottuu? Muuttaako aito katumus mitään (kyllä sillä on merkitystä, näin olen itse kokenut asioita likeltä katsoessa)? Entä ajan normit? Eikä vastaus noihin kysymyksiin ole se, että varovaisuudella ja kohteluaisuudella selviää kyllä. Tiedän että appelsin on roolinsa vanki ja hänestä saa helposti tartunnan muiden silmissä, mutta nämä ovat tärkeitä kysymyksiä.
Poista...
Postauksestani. Minusta on kiinnostavaa tavoitella aluetta, jossa mikään kieli eikä laiska mielikuvitus enää pelitä. Siinä on jotain älytöntä kauneutta. Runouden ydin. Tennilä on osunut juuri tähän reuna-alueelle älyttömön huenolla ja uniikilla Yksinkeltaisellaan.
Epäily on mahdollista vain kielipelin rajoissa. Jotakuinkin se noin meni Wittgensteinin Varmuudessa. Itsestäänselvyys, kyllä, mutta senkin on jonkun sanottava jotta se ei enää tuntuisi pelkästään siltä. Tuo lyhyt dialogi törmäyttää esiin epäilyn kielipelin ulkopuolella. Kielen ja muelen rajat.
Siis törmäyttää esiin mahdottman epäilyn pelin ulkopuolella...
PoistaTuo viiminen kohta sanojen tiheydestä viittaa tannisen juttuun... sanat, kuvat ja esineet jäävät aina vajaiksi yritäessään viitata reaaliseen eli siihen minkä ajattelemme ei-kuvittelliseksi ja ei-sanalliseksi (mutta siis kuitenkin ajattelee ja sekin on jo liikaa). Reaalisen voisi ajatella tilaksi, joka mahdollustaa liikkeen... Tuossa ajattelen olevan osaltaan duchampin pointin. Reaalinen piti hänenkin mielensä liikkeessä. Ja sen hahmottamista hän yritti. Siis minun tulkintani mukaan.
Tuota päreen viimeistä kappaletta en ymmärrä, vaikka filosofiaa olenkin opiskellut. Peruskysymykseksi jää, mitä tässä tekstin muodostavat sanat ja itse lause todella merkitsevät. Sama koskee kyllä tekstin toistakin kappaletta.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Anonyymin kanssa, joka toteaa, että blogia on pidettävä siten, että blogistin pääkirjoitus itsessään on tarkoituksellinen ja riittävä. Mielestäni nämä kriteerit eivät täyty. Linkkejä en katso aiheelliseksi avata, yleensäkään.
Minusta taas blogi voi olla myös kuin pulkkisen romaani: sika joka syö kaiken.
PoistaTuossa tannisen jälkimmäisessä jutussa siis pointti on se, että kuvien "tiheys" tekee mahdottomaksi niiden täyden sanallistamisen (tietenkin niissä voi olla selkeä informaatioarvo). Reaalinen on silloin juuri tuossa tiheydessä. Voisi ajatella että duchampin readymadet ovat leikkiä esineiden ja niiden noemoiden tiheydellä. Paremminkin runoutta ja filosofiaa siis. Niiden noeman "häiritsemistä".
PoistaSopivalla huumorilla voisi todeta, että vastaus Duchampin kysymykseen löytyy niinkin helposti kuin astumalla kirjakauppaan. Taidettomia teoksia hyllyt täynnä. Tai menemällä leffaan. Sama. Entä mietimmekö me edes itse "onko tämä nyt (varmasti) taidetta" kun esim. luemme teosta? Kuvataiteen kohdalla on ehkä eri asia, koska siinä jo enemmin oletetaan valmiiksi, että seinälle ripustettu teos on taidetta. Miksi sitten niin, en tiedä.
PoistaSun Juha mahtava ja ehdottomasti positiivinen piirre on se, että jaksat ajatella näitä kysymyksiä jotka jäivät monilta loppuun saakka miettimättä kaksikymmpisenä. Kuten "mikä on taidetta, mikä ei."
Itse olen kehittänyt oman estetiikkani jossa tuota kysymystä harvoin mietitään sen enempää kuin sitä onko jokin teos hyvä vai huono. Arvioin sen perustella pääasiassa, että onko jokin teos mua varten vai eikö ole. Sen tuntee aika pian alussa oli taidemuoto mikä tahansa. Jos yritän väkisin mulle jotain täysin vierasta esim. teoksen ajankohtaisuuden, julkisuuden tai hyvien arviointien vuoksi pelkästään niin mä alan nauraa itselleni, että mitä sä muka nyt yrität, et sä tästä oikeesti, teeskentelijä! Oma pää antaakin mukavasti yllätyksiä, koska muoto joka osuu mulle, voi olla oikeastaan mikä tahansa, konventionaalisesta kokeelliseen, kuvallisissa taiteissa vielä enemmän. Lisäksi mulla on äärettömän tekijäkeskeinen fiksaatio eli jos pidän tekijästä, pidän yleensä sen teoksistakin. Eli mut kyllä naurettaisiin ulos nykyakaisen yliopistolaitoksen taiteentutkimuksen peruskurssiltakin, ha.
Tai ehkä tekijä on tulossa pian takaisin taiteentutkimukseen, takaisin "tekstiin" jossakin vaiheessa ?
jope
Palaan blogistin kysymykseen. Tai tutkailen sitä tavallani.
VastaaPoistaHaluaisin, että laadittaisiin väitös, jonka nimi olisi HANNU SALAMAN JUHANNUSTANSSIT SUKULAISTEN ONGELMANA.
Kirjailija ei ole kohun alla yksin. Hän vie sinne myös sukulaisensa. Kuinka monelle sukulaiselle siis esitettiin esimerkiksi seuraava ärhentely: "Perkele mitä se teidän Hannu meni kirjoittamaan, joudutte saatana häpeään kaikki, eihän se ole edes mikään kirjakaan! Ei tuommoinen ole kirja! Se on kansien väliin pantua paskaa se tanssit! Voi kun teidän suvusta päästäisiin!"
Tässä varmaan on jouduttu sopertelemaan: "O se ny sentäs taiteilia toi Han, kyl maar se o oikia kustantaja sen pan paper ei mitä se ite ois! Teos se o san mun san! Ek sää hyvä miäs tairet ymmär ko noi riehaht!"
Kuinka paljon Salama tässä sodassa itse joutui ulvomaan: "Olen taiteilija samalla vilpittömyydellä kuin Jeesus Kristus on meidän syntiemme kantaja! Kirjoitin teoksen enkä kirjoittanut kirjoitusta!"
Ja taas joku sukulainen kähähtää jossain: "Romaani se vain on, heh! Mielikuvitusta sen päästä! Älkää ottako vakavasti!"
Sanakirjani mukaan teos 1 kirjallisesta tuotteesta: kirja tai yhden tai useampia nidoksia käsittävä kokonaisuus 2 muun taiteellisen työn tulos.
VastaaPoistaSiten se mikä on teos on aina taideteos. Ymmärrän, että teokselta voidaan kiistää sen arvo.
Tällaista arvon kieltämistä tapahtui kun Hitler poltti kansallissosialismille sopimatonta kirjallisuutta. Hitler ei kaiketi olisi tahtonut myöntää, että hän poltti teoksia, omasta mielestään hän poltti saastaa eikä teoksia, mutta hän poltti teoksia.
Kun käsite jumalanpilkka saatiin venytettyä kokonaisuudessaan Salaman Juhannustanssien ylle niin tarkoitus oli voittaa sillä teoksen määritelmä.
Kun Donald Trump rakennutti rakennuksen niin mikä oli lopputulos? Fukntionaalinen käyttöesine? Sitäkin. Mutta rakennus esimerkiksi hotelli on aina teos. Onko sitten hotelli teoksena taidetta?
Onko tämä pieni koti missä tätä kirjoitan taidetta? Onko se taideteos? Tämä pieni koti jonkun rakentamana on minulle taideteos, koska se ilmaisee aikakautensa asumisnäkemystä. Näkemyksen ilmaisu on aina taidetta.
Teko ja teos ovat eri asioita.
Kun punavankeja Tammisaaren keskitysleirissä vuonna 1918 ruokittiin mädäntynyttä kalliokalaa (lipeäkalaa) sisältävällä elimistöä pilaavalla keittosotkulla niin kyse on teosta eikä teoksesta.
Kun Sture Lindholmin paneutunut kirja kertoo kammottavista Dragsvikin teoista 18 niin hän kertoo niistä teoksessaan.
Ei ole oikein, että edellyttäisin lukijoitani perehtymään teksteihin, jotka auttaisivat heitä ymmärtämään, mitä kirjoittamillani mielettömillä tai kieliopillisesti kelvottomilla lauseilla tarkoitan.
VastaaPoistaKun tässä taas manataan esille Ludwig Wittgenstein, niin todettakoon hänen kirjoittaneen nuoruutensa Traktatuksessa, joka ei perustu hänen oppilaittensa tekemiin luentomuistiinpanoihin, että filosofian tuloksena eivät ole filosofiset lauseet, vaan lauseiden selventyminen. Ja edelleen: ”Filosofian tulee selventää ja tarkasti rajata ajatukset, jotka muuten ovat ikään kuin sameita ja hämäriä.” Jäljempänä hän mainitsee itsestäänselvyytenä, että kaiken, minkä ylipäänsä voi ajatella, voi ajatella selvästi ja että kaiken ilmaistavissa olevan voi ilmaista selvästi.
"Teko ja teos ovat eri asioita." juuri niin. ja niiden rajaa duchamp pähkäili teoksissaan.
Poistaa-kh: ja Wittgensteinin pointtihan tosiaan oli, ettei ole olemassa mitään arvoituksia eikä ihmeteltävää. Filosofia on ajattelun siivoamista. Tässä on vain se ongelma, että kun siivoaa kunnolla, se taas innostaa uuteen sotkemiseen. Filosofia on vain liian hauskaa lopetettavaksi. Se on enemmän runoutta ja pyrkimystä muuttaa ajattelua läsnäolevaksi kokonaiskuvaksi kuin totuuden hakemista. Derrida sanois että läsnäolon metafysiikkaa joka on dekonstruoitava pois (sama pyrkimys kuin Wittgensteinin siivoamisella).
Usko tai älä, mua ärsyttää mannermainen filosofia. Wittgesteinin ja derridan väliltä valitsen w:n. Lacan on jotakin siltä väliltä: se pakottaa meidät tuijottamaan olemisen ehtoihin, ilmaisematon reaalinen on kaikkea miksi sitä ei voi sanoa.
Taidan nyt ärsyttää sua vain enemmän. Vaikeneminen olisi rehellisin vastaus reaalisen suhteen mutta minkäs itselleen tekee. Miksi luemme esimerkiksi ruoja? Niiden rivien välejä? Ei niiden informaation vuoksi.
lacan on siis oudolla tavalla realisti...
PoistaTuohon että filosofia on runoutta on helppo yhtyä. Historian tutkimuksessakin, jopa siinä, ajatellaan samalla tavalla. Historia ei ole vain mahdollisimman tarkkojen faktojen peräkkäin luettelemista, vaan tulkintaa aikakausista, eli...runoudensukuista jopa sekin.
PoistaMiettikääpä miten suomalainenkin historiankirjoitus on jatkuvasti liikkeessä.
Tälläkin hetkellä runoillaan uutta Suomea, läntistä Suomea ja itäistä runoutta meissä irtileikataan.
Venäläinen historiankirjoitus se vasta "runoutta" onkin. Se on eri asia.
läskikaupungillajamaassa on muuten juuri nyt taas vaihteeksi hauska (lukijaa huijaava?) kirjoitus "Jyrkille." Mietin jossakin kohttaa Juhan alustusta kun luin sitä.
jope
Juhan ajatukset on mielestäni ihan selviä, vaikkakaan eivät aina itsen kannalta niitä keskeisimpiä kysymyksiä. Itse naputtelen tänne mitä mieleen juolahtaa, koska tarkkaan ottaen mitään muuta kuin mielen juolahduksia ei taida olla olemassakaan, ei ainakaan mun tasolla.
VastaaPoistaW sen sijaan muotoili kyllä hyvin, mutta jotain saksalaista teknologisuutta siinä oli kyllä, melkein kuin ajattelun käyttö- ja kokoonpano-ohjeet. Kokoonpano-ohjeet aina ohittavana ihmisenä lyön sen Ikean puutapin kerta toisensa jälkeen väärään reikään, jonne se myös jää. Kas, siinä elämä.
Ehkä on muutenkin niin ettemme ylipäätään saa toistemme ajatuksista ja huomioista koskaan oikein täysin selvää. Aina ei kiinnostakaan.
Juhan blogi pulkkislaisena sikana onkin hyvä ajatus.
Hienoa a-kh jos sinäkin jaksat tänne tulla sanoittamaan sitä mikä sanoitettavissa muotoon ei oikein ole, mutta on kyllä epätarkkuudessaankin todella hauskaa esim. kuten mulla nyt samalla tässä kun kalasoppa kiehuu liedellä ja odottelen valmistumista. Jos nyt pakasteseistä tehtyä voi kalakeitoksi kutsua. Musta kyllä voi.
Luen seikalan keittämisen ohessa taas jälleen kerran loistavaa kirjaa, Rein Raud, Täydellisen lauseen kuolema. Napatkaa ihmeessa ale-laarista tai kirjastosta, jos tulee vastaan.
Vaikka itsestäänselvää on, W:stä huolimatta, että lukiessa se on teille tod.näk. toinen kirja kuin mulle, ainakin jossakin määrin.
Mutta nuo Metoo-kysymykset olivat myös hyviä. Viime päivät vain ilon aiheita. Lunta ei tosin ole maassa, mutta maahanb ei ole muuten lainkaan "musta kuten sanotaan, se on ihan vihreä. Meressä näin eilen illalla kaksi nukkuvaa (kuin päätöntä) joutsenta muutaman metrin päässä rannasta pimeässä vedessä. Siinä aikamoinen kuva jota ei kannata eikä voi oikein selittää muuten kuin niin, että kaksi juotsenta siinä nukkui pimeässä meressä.
jope
"W sen sijaan muotoili kyllä hyvin, mutta jotain saksalaista teknologisuutta siinä oli kyllä, melkein kuin ajattelun käyttö- ja kokoonpano-ohjeet. Kokoonpano-ohjeet aina ohittavana ihmisenä lyön sen Ikean puutapin kerta toisensa jälkeen väärään reikään, jonne se myös jää. Kas, siinä elämä."
PoistaMainiota.
"Voiko tehdä teoksia jotka eivät ole taidetta?"
VastaaPoistaNäin kysyi Adolf Hitler.
"Kyllä, jos ne eivät kuulu tämän kysymyksen piiriin",
vastaa vaeltava juutalainen.
Nähkää tämä dialogi valtavan kirjarovion loimussa.
- Pilkkaatko sinä minua noinkin, Adolf Hitler jatkaa.
Ja kirjarovion helvetinlieska yltyy...
Joskus tuntuu, että tähän blogiin kommentin lähettäminen ei onnistu joistakin teknisistä syistä.
VastaaPoistaMutta laitan - yritän laittaa - tähän, että tuo Jopen teksti, johon blogistimme fokusoi yllä on suomalaisen aforistiikan helmi. Toivottavasti se täältä tulisi huomatuksi eri tavoin kirjallisuudessamme. Panen toivoni dosenttiimme Vesaan.
Enpä tiedä Jari, mutta kun tässä illalla olen tehnyt taas kierroksen mediassa ja muissa teksteissä ja lukenut monesta eri lähteestä sanoja niin taas kerran just sun blogi ei jätä kylmäksi niin kuin ei oikeastaan koskaan: "Ihmisen elämä on yhtä kuin arvojen suorittamista. Kun suoritat aikakautesi arvot niin sinut jätetään rauhaan. Et nouse esiin huutomerkkinä."
VastaaPoistaTuossa ilmaiset sen mistä olen puhunut epäselvemmin arvojen statuspäivityksenä. Joukkoon-ilmoittautumisena.
Ja jos uskaltaa jonkun huutomerkki-asian hyvinä pidettyjen arvojen ohi ilmaista, on perään laitettava turvalause (toinen termini). Se on juuri tuota suorittamista.
Ihmiset haluavat ja eivät halua samoja asioita. Jälkimmäinen ei ole helppoa tunnustaa, yhteisen ja yleisen yhteisöllisyyden jumala on yksisilmäinen.
Joka tapauksessa edelleen positiivisin mielin vuoteen 2018. Mikään ei toimi, mutta kaikki hoituu (venäl. sananlasku).
jope