keskiviikko 6. joulukuuta 2017

SUOMI ON SATAVUOTIAS 6.12.2017

Syntymäpäivät, joulu, juhannus, uusivuosi ja tämä itsenäisyyspäivä. Ne ovat hyviä syitä karnevalisoida arkea. Elän vain kerran, siispä miksi en harrastaisi ilonpitoa aina kun siihen on pienikin mahdollisuus. Kun joku ilmoittaa, ettei juhli merkkipäiviään tai tuskailee joulua tai itsenäisyyspäivän vastaanottoa, mietin aina, että mikähän syvempi merkitys tuohon ilmoitukseen on tarkoitus liittyä. Ehkä muistutus siitä, ettei ole sopivaa korostaa itseään? Että ilonpito on valheellista? Että köyhät ja kurjat pitää ensin saada kylläisiksi ja pahuus loppumaan? Tai että aito elämä on jotain muuta, totisempaa? Alkoholistille kaikki syyt ovat hyviä syitä juoda. Minulle kaikki syyt ovat hyviä syitä viettää juhlaa. Paras on se, että elämä on valtavan hieno juttu.


        Hyvää Suomen sadannetta syntymäpäivää!

9 kommenttia:

  1. Onnea sinulle, tyytyväinen mies. - Toivottavasti mikään ei häiritse sinua eikä riistä tyytyväisyytesi ytimestä. Tyytyväisyys maan päällä on meidän tavoitteemme Kristusta lukuun ottamatta. Aamen, Herra Jeesus!

    VastaaPoista
  2. Juha, miten juhlit?

    Minulle kaikki juhlat ovat mielentila. Ei tänäänkään mitään erityistä. Tykkään koristella kodin aina juhlan mukaan. Syömme lipeäkalaa, joka on jäänyt pois aaattoillan ruuista. Paketoin lahjoja ja kirjoitan joulukortteja. Tein kävelyn, jonka aikana paistoi aurinko, ihmeellistä, kuin juhlan kunniaksi parisen tuntia.

    Jari, kyllä me voimme olla tyytyväisiä, että saamme elää rauhallisessa ja turvallisessa maassa. Minä iloitsen myös suomen kielestä, kuten kait me kaikki, jotka täällä kirjoittelemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mielentila on hyvä! Jokin kollektiivinen jakaminen ja joutenolo! Siinä jo on sitä jotakin. Kirjoittamista, knausgårdin kuudetta ja delillon nollaa kelviniä, mollbergin tuntematonta... sikari...

      Poista
  3. Sanon Suomelle myös kiitos. Olen saanut enemmän kuin antanut.
    Aamukahvipöydässä havahduin myös siihen, että olen elänyt Suomen itsenäisistä vuosista yli puolet! En ole vanhemmaksi itseäni koskaan tuntenut eikä sen jälkeen Suomikaan kovin vanhalta nyt tunnu. Yksi vuosisata voi kiitää nopeasti: kaikki mun neljä isovanhempaa ovat syntyneet 1800-luvun puolella, Venäjän suurruhtinaskunnassa mikä on ihan uskomatonta, kun ottaa huomioon että itse synnyin vasta 1960-luvun ensimmäisen puoliskon aikana. Vaikeasti hahmotettava ajan tahdistuma.

    Me teimme myös kävelyn, tehtiin karjalanpiirakoita ja syötiin vorsmakkia, mun lempiruokaa, yhtä niistä. Iltapäiväksi hotaistiin ja tehtiin jouluhalko, joka ei liene kovin suomalainen, mutta oli riittävän kun siihen laittaa puolukkaa. Kattaa ei jaksettu vaan halko syötiin samaan aikaan kun katsottiin olohuoneen matolla istuskellen Edvinin Tuntematon. Tyttäreni katsoi sen alusta loppuun, isä itki vieressä liian monessa kohtaa ja selitti mikä on mitäkin. Kasiluokkalaisten hissan opetus on ollut hyvää, koska aika paljon oli jo ennakkotietoa.

    En tiedä onko se kliseistä tai ei, jos on, ei mitään väliä, niin katson kyllä Linnan juhliakin illalla, tunnin ainakin. Aina siellä joku jonossa on jonka on jossakin tavannut. Helsinki on muuten ihan joka puolelta väritetty valoin siniseen. Isänmaallisuus on tänään luvallista, ja jopa toivottavaa.
    Jos olisin se toinen jope, niin kysyisin miksi on väärää ja oikeaa isämaallisuutta, okei, ymmärrän kyllä, että isänmaata voi fanittaa väärin ja typerästi, jopa vahingollisesti, mutta voi myös miettiä kenellä on oikeus määritellä se raja. Tänään sitä rajaa ilmeisesti yrittävät määritellä anarkistit ja äärioikeistolaiset (miksei muuten muka ole olemassa äärivasemmistoa? vaikka on!)- jotka olisivat voineet mielestäni molemmat jättää juuri nämä satavuotissynttärit väliin omissa demoissaan ja kahinoissaan. Se olisi ollut komea moraalinen teko, mutta ei. Nyt vaan toivotaan, että suomalaiset eivät itse munaa omia juhliaan.

    Pikkupoikana joskus harmitti, kun ei ollut syntynyt lähempänä Wimbledonia, Atlanttia, Euroopan suurkaupunkeja, edes Tanskassa.
    Nyt ei enää. Nämä olosuhteet ovat juuri hyvät vaikka täältä joutuu harmillisesti lentämään pois halutessaan eikä pääse kuuden tunnin ajomatkalla Alpeille.
    Mutta mihinkäs sitä kotoaan tarvitsee edes koko ajan lähteä. Eikä ole juuri lähdettykään. Elämä havumetsävyöhykkeellä on hienoa ja suomen kielessä hieno äidinmaa.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin eleginen jooe toi sun viestis.

      Minä tykkään katella linnanjuhlua. Piste.

      Poista
  4. En nyt tässä ryhdy paasaamaan ilmastonmuutoksesta ja ihmistsunamin seurausvaikutuksista, jotka tulevat murtamaan kaikki rajat.

    Tänäänkin on koteja missä on väkivaltaa ja pämppäämistä ja pelkotiloissa kouristelevia perheenjäseniä, joille itsenäisyys on vain sana, koska heidän rajansa rikotaan.

    Itsenäisyyden juhliminen edellyttää hyvinvointia.

    Meille ortodokseille tämäkin on lähtökohdittain paastopäivä vaikka teenkin jatkuvasti isoja paastorikkomuksia. -

    On hyvä juhlia itsenäisyyttä, jos ajattelee, että on henkilökohtaisesti valmis maksamaan sen puolesta raskaimman mahdollisen hinnan. Jo vaikkapa huomenna tai ylihuomenna.

    Itsenäisyys on einkin sanomista. Jos ajatellaan huomisen tai ylihuomisen pakolaistulvaa. Itsenäisyys on rajojen puolustamista ja rajojen turvaamista.

    Minäkin katson linnan juhlia kuten varmaan monet vankilassakin.

    Siunattua Itsenäisyyspäivää blogistille ja kaikille muillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.

      Niin se on että kun kerran mitään toivoa ei enää ole, kannattaa juuri siksi pitää hauskaa kun vielä ehtii. Johdonmukainen pessimismi johtaa vääjäämättä vihoviimeiseen ilonpitoon. Se on ainut mitä enää voi tehdä. Vai mitä?

      Poista
  5. Katselen juuri Linnan juhlien tanssia. Olen kiinnostunut vaatteista ja designista.

    Jari, ei todellakaan aina tarvitse ajatella ongelmia.
    Minusta myös keveys on tärkeää, muutoin raskas nujertaa.

    VastaaPoista