torstai 11. tammikuuta 2018

VEISTOKSELLINEN WITTGENSTEIN



"Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus."  Tractatus...

"[O]lemassaolon epäileminen onnistuu vain kielipelissä." Varmuudesta


Noissa sitaateissa mielestäni yhdistyy kauniisti ja runollisesti varhainen ja myöhäinen Wittgenstein. Kummassakin kuvataan ei vain ihmisen (episteeminen ja eettinen) satunnaisuus vaan myös se, että tuon satunnaisuuden syvä hyväksyminen on osa ihmisyyttämme ja etiikkaamme. Olioita kokoava, perusteleva ja vaihtelevasti "läsnäoleva" tosiseikkojen maailma on se mahdoton reaalisuutemme, jota ei voi kuvata mutta joka kuitenkin pitää implisiittisesti hyväksyä.


Episteeminen ja eettinen satunnaisuus ei kuitenkaan tee olemassaolostani satunnaista. Mitä vasten se sitä olisi? Järki voi jakaa kyllä tietoa ja oikeaa ja väärää muttei olemassaoloa. Paljonko satunnaisuutta tarvitaan ihmisen välttämättömyyteen? Noin olen kysynyt, tosin retorisesti koska kysymys on  tietysti mieletön, turha. Sitaateissa Wittgenstein (Capran "jouluelokuvan" tavoin muuten) vastaa kysymykseeni, ettei tarvita yhtään tai sitten kaikki. Ihmisen mittakaavassa se on ihan se ja sama. Koko erottelu satunnaisuuteen ja välttämättömyyteen on pelkästään esteettinen, ei ihmisen kokemusta aidosti kuvaava. Ja sanottakoon se taas: olemassaolon nihilointi sen perusteella on mahdotonta. Kaikki tarkoituksettomuus tyhjyyttä myöten kun kuuluu juuri sen olemassaolon piiriin, jonka "epäileminen onnistuu vain kielipelissä".  Tarkoituksettomuus ei ole olemassaolon reuna tai raja, arvoitus joka olisi ratkaistava. Se on vain mittakaavamme efekti. Mutta jostain syystä ihminen haluaa vain pitää kiinni tarkoituksettommuudestaan, tarvitsee sitä ollakseen itselleen tosi. Itse kuitenkin tunnen olevani uskonnoton ei vain jumalan vaan myös tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden suhteen.


Minulle Wittgenstein on siis eettinen ja eksistentiaalinen ajattelija. Hän vain sanoo minimalistisesti sen, mitä eksistentialistit ja Heidegger loputtomin jaarittelivat. Ei Wittgenstein tietenkään harjoittanut eksistentilismia, mutta muotoili sen maailman aineksesta kauniisti esiin.

Noissa Wittgenstein-sitaateissa on ilmaistu kaikki se, mitä filosofialta ja ihmisen rehellisyydeltä odotan.


-

Ylempi kuva: Alice Kairan Naruleikki
Wittgenstein Filosofisten tutkimusten kannesta

201 kommenttia:

  1. juha

    olen jo tottunut siihen, että en ymmärrä kirjoituksiasi. reagoin torjuvasti, jos puhutaan siitä, "paljonko satunnaisuutta tarvitaan ihmisen välttämättömyyteen". ja vaikka ymmärrän, että hegemonia on ylivalta, en halua ymmärtää. se että "traditio peittää meiltä jollain loogisella välttämättömyydellä olevan selittämättömyyden" saa minut jo kiroilemaan, samoin "ajatus varautumisen ja varmistamisen tympeästä vaiheesta".

    "paljonko satunnaisuutta tarvitaan ihmisen välttämättömyyteen" -lauseesi saa yhä epäselvempää jatkoa, kun ujutat sen mukaan yhä pitempiin kokonaisuuksiin. lopputuloksena ovat valtavat kyhäelmät, joista minä lukijana en saa enää tolkkua. en tosin saanut siitä ensimäisestäkään....

    kirjoituskielesi on koukeroista, sanoja pyörittelevää ja huolimatontakin. saivartelet kielellisillä käsitteillä ja viet sekavat lauserakenteet aivan uudelle tasolle. totuus kuitenkin on se, että sekava tai epäselvä ei ole syvällisen synonyymi.

    jos jätetään stephen hawking ja muutama muu pois laskusta, meidän tavallisten ihmisten oivallukset ovat yleensä simppeleitä. luetun tekstin tehtävä on tarjota näitä. olen sitä mieltä, että ihminen joka kirjoittaa selkeästi, on jo jonkun luokan filosofi tahtomattaan, ilman mitään ammattinimikettä.

    ymmärrän hyvin sen, että minulla ei aina ole aivokapasiteettia tajuta vaikeita kokonaisuuksia. kielitieteen valossa näyttää kuitenkin siltä, että teet vaikean kokonaisuuden sellaisestakin asiasta, mikä itse asiassa on yksinkertaista tai jopa täysin sisällötöntä.

    olen lukija minulle on koulussa opetettu, että lukijan pitää vaatia tekstiltä selkeyttä ja konkretiaa. stiiknafuuliaa ei saa suvaita, sillä se on laiskaa ja hyödyntämiskelvotonta.

    meri

    VastaaPoista
  2. Juha, tunnusta pois, p e l l e i l e t filosofialla.
    Odotat, että huomaisimme sen. Huomattu on.
    En ihmettele, että meri kyselee koukeroinnistasi.
    Minäkin sanoin kerran, että ihan sama mitä Juha kirjoittaa, me vaan alamme keskustella jostain aivan muusta, yleensä jopen johdolla.

    Olen lukenut pikkusen filosofiaa ja saanut siitä selkeyttä ja loogisuutta ajatteluuni, en tarpeeksi kylläkään.
    Mitä sinä Juha olet saanut? Miksi kirjoitat noin? Kenelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin täydentää palautteenne johdosta. Kenelle kirjoitan? Vilpittömästi teille kaikille. Ja itelleni. No, tämä tarkoituksettomuuden ja nihilismin "mytologian" haastaminen on mulle jo ärsyttävä tapa, myönnän. Onneksi kirjoitan muustakin! Toivottavasti selvemmin.

      Poista
    2. Kyllä se selkeni jonkin verran, kiitos. Vesan allaoleva kommentti toimii myös tulkkauksena.
      Aina kun kirjoittaa pelkästään käsitteillä, lauseiden pitää minusta olla kirkkaita. Aina on hyvä antaa myös esimerkkejä, muutoin lukija joutuu arvailemaan kirjoittajan tarkoitusta.

      Poista
  3. Tartuin tähän Wittgenstein-sitaattiin: "Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus."

    Taisteluni 6:ssa Knausgård pohti mielenkiintoisesti maailman ja todellisuuden eroa. Hän muistaakseni ajatteli - ellen muista ihan pieleen - että todellisuus on se mitä on. Maailma on se, miten me ihmiset todellisuuden miellämme ja uskomme. Esimerkiksi aineen järjestyminen on aina ollut todellisuutta. Ihmisen maailmassa aineen järjestyminen on ollut erilaisten teorioiden avulla jäsennettyä - aina aineen järjestymisen ymmärtäminen ei ole edes ollut osa maailmaa.

    Nykyhetkessä kiinnostaa tietenkin se, miten nämä suuret asiat, kuten ilmastonmuutos ja maapallon ylikansoitus ovat, ja miten me tulkitsemme ne osaksi maailmaamme. Ehkä isoin kysymys: milloin todellisuus lyö meitä nyrkillä naamaan: milloin todella maailmassamme tiedämme, että meidän on muutettava käsityksiämme myös todellisuutta vastaavilla teoilla. Ja mitä tiedämme silloin? Riittääkö se?

    On jännä ajatus - ehkä vääräkin - että elämme historiassa sellaista aikaa, jolloin käsityksemme todellisuudesta alkaa murtua. En tarkoita fysiikan tai kvanttifysiikan tai suhteellisuusteorian löytöjä, vaan sitä, ettemme voi enää kunnolla ennustaa, kuinka maapallon tila muuttuu kun se nyt selvästi tässä antroposeenin ajassa on yhä kiihtyvämmässä muutoksessa. Tuntuu, että olemme aivan perustasolla ennustamattoman tulevaisuuden edessä.

    Varmasti tämä kokemus on ollut ennenkin ihmisillä, mutta muuttujat ovat olleet toiset.

    Nyt voidaan esimerkiksi liikakansoituksen ja Knasun kehittelyjen myötä voidaan sanoa, että "maailma on paitsi tosiseikkojen myös olioiden kokonaisuus."

    No niin, tästä lähti nyt yksi aamuinen ajatus taas jonnekin...

    VastaaPoista
  4. Tuo blogistin ihmisen välttämättömyys saa minussa kaikupohjaa siitä ajatuksesta, että ihminen kulkee elämässään mietelmä: minun on välttämättä oltava olemassa. Se viittaa jonkinlaiseen olemispakkoon.

    Sitten satunnaisuus. Unohdan hetkeksi kristinuskon. Tai asetan kristinuskoon ajatuksen, että ihmisen on välttämättä oltava olemassa. Jos ajattelemme, että Jumala loi ihmisen niin silloin ihmiseltä ei kysytä mitään. Ihminen ei voi kieltäytyä olemisestaan.

    Kaikkeuden planeettatsunami on niin valtava, että elämää on roiskaistunut sinne tänne. Jumalan paikalla on mahdollista nähdä silloin Jackson Pollock, joka äkeässä ja turhautuneessa humalassa roiskaisee sivellintään. Elämä pärskähtää sinne sun tänne. Satunnaisesti. Yksi paikka sattuu olemaan tämä planeetta. Sillä tietysti on totta - eikä se edes asettaudu kristinuskoa vastaan - että elämää on myös joillakin muilla planeetoilla. Ehkä hyvinkin suurella planeettamäärällä mutta ei suinkaan kaikilla planeetoilla.

    Tarvitaan Pollockin siveltimenroiskaisu että ihmisen välttämättömyys on mahdollinen. Että yleensä välttämättömyyden käsite on mahdollinen. Tämän planeetan ainoa käsitepelaaja on homo sapiens, muiden olentojen pomo sapiens.

    Ihmisen niin sanottu terve mieli toimii välttämättömyyden käsitteen kanssa. Kun aamulla herätyskello soi niin on välttämätöntä nousta - ei nousta satunnaisesti vaan aina sen mukaan kun edellisiltana kello on laitettu soimaan.

    Ihmistsunami perustuu ajatukseen, että on välttämätöntä lisääntyä ja tälle välttämättömyydelle haetaan erilaisia perusteluja.

    Kaikkeuteen roiskaistun elämän satunnaisuudessa ei ole sinänsä pääotsikoissa se mitä planeetallamme tapahtuu.

    Me tuhoudumme pyhittämimme välttämättömyyksiin.

    VastaaPoista
  5. Jari ja muut,

    ihmiset tunnetusti alkavat haluta sitä, mitä heille markkinoidaan. Nyt pitäisi alkaa massiivisesti ja joka taholla alkaa markkinoida sitä mitä jokainen varmasti haluaa: selviytymistä. Pitäisi kertoa, että olemme seikkailussa nimeltä selviytyjät. Ei voi olla turvallisesti siinä missä ollaan ja mussuttaa suklaata ja muuta lohturuokaa (laajasti ymmärrettynä). Että kohta rytisee, ja siksi on syytä siirtyä planetaariseen askeesimoodiin. Nyt on aika lopetella tietynlaista kulutusta ja toisaalla silpaista siemenjohtimia poikki. Kumpikaan ei satu edes kovin pahasti. Jne. jne.

    Miten tällainen voisi tapahtua, kun haluamisen suunta on nykyään se, että ihmistä täytetään ulkoapäin, pääasiassa tavaralla ja sellaisella? En osaa sanoa, mutta itselleni vähemmän on ollut yleensä enemmän. Tällainen askeesi romahduttaisi kyllä yhteiskuntiamme totunnaisuuksista, joista olemme tehneet pyhitettyjä välttämättömyyksiä, niin kuin Juha mainitset.

    En oikein usko, että tulee sellaista pomo sapiensista, joka saa tämän aikaan. Ensin tulee noutaja, luonto, ja sitten jäljelle jääneet löytävät kyllä oman sisäisen pomonsa, ainakin joksikin aikaa.

    Tasapainon löytäminen tässä tilanteessa vaatii kuitenkin totunnaisesta hyvästä ja pahasta luopumista. Kyse ei ole enää ainoastaan oikeuksista vaan on astuttava ankarien velvollisuuksien aikaan. Ihminen on alettava nähdä osana muuta luomakuntaa eikä muun pomona. Näin huonoa pomoa maailma ei ole ansainnut.

    Miettikääpä: jos jossakin olisi äkkiä 9 miljardia supikoiraa - jotka eivät oikeastaan saa edes niin pahaa jälkeä aikaan kuin homo sapiensit - niin alettaisiinko miettiä, että mistä näille superlisääntyjille löydetään lisää ruokaa ja lääkkeitä, jotta ne voivat toteuttaa omaa ominaisluontoaan syödä kaikkea mitä ympäriltä löytyy ja lisääntyä yhä enemmän tuhottomasti. Jopa lääkärit perustelisivat etiikkansa tällaisten olentojen elämän suojelemisella... Kuulostaa pähkähullulta, mutta ei ihmisten kohdalla, koska olemme oletettu pomolaji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PIti tässä taas sanoa, Jari! Sori, on niin monta j:tä kentällä!

      Poista
  6. Sitten vielä tämä: uskon, että maailman tulevaisuus on naisten käsissä. Heille lisää koulutusta, vähemmän lapsia, mahdollisuuksia oman elinkeinon harjoittamiseen omalla alueellaan. Ihanteeksi omavaraisuus ja käden taidot, osuuskunnat, kaupankäynti konkreettista vaihtoa harjoittaen. Globalisaatio ideoiden ja yhteisten päämäärien - kuten uhkakuvien pysäyttämisen ja kulttuurivaihdon tasolla - lisää paikallisuutta ja konkreettisuutta ja ihmisen henkisten tarpeiden merkityksen avaamista, vähemmän ylikansallista lopputoman elämysten janon luomista ja paikasta toiseen säntäilyä. Matkustaminen polkupyörällä ja jalan. No niin, tässä olisi omaa unelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesa, sun selviytymisohjelmat molemmat tässä ylhäällä, jos olisi pressaehdokkaan ohjelma ja idea, valinta olisi helppoa!
      jope

      Poista
    2. jope, kyllä, ja tuohon vielä: lisää naisjohtajia ja asevarustelu kuriin, niin siinä olisi jo maailmanrauhan avaimet käsillä.

      Poista
  7. Ei mielestäni ole epäkristillistä ajatella tai pyrkiä ajattelemaan kaikkeutta koko suuruudessaan. Ei ole epäkristillistä tavoitella totuutta.

    On mahdollista sekin, että evoluutio on vahva ohjaava periaate muuallakin.

    Nyt on vain käynyt niin, että maaplaneetalla on käytössä vanhentunut ohjelma EVIS 1.0. Muualla ovat käytössä jo esimerkiksi versiot EVIS 5.3 ja EVIS 6.2.

    Kaukaisuuden pienet vihreät antennipäiset eeteet huojuttelevat jättipäitään murhemielin: oijoi, oijoi, tuosta ei seuraa hyvää, mutta emme pysty auttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, jossakin melko uudessa National Geographic-lehdessä oli tuosta evoluutiosta juttua, siis siitä, millaisia siirtokuntia Marsiin ja muualle voidaan tehdä jo lähitulevaisuudessa ja millaista ihmisen tietoisesti tekemää evoluutiota se edellyttää. Tällaisiakin suunnitelmia on, ja luulen, että ne voivat jossakin vaiheessa olla totta.

      Raamatussa ei juuri kiinnitetä huomiota toisiin planeettoihin, kun niistä ei sen ajan ihmisillä ollut ajatusta. Ei ole mitenkään epäkristillistä olettaa, että elämää on muuallakin kaikkeudessa.

      Tämä seuraava saattaa kuulostaa täysin utopistiselta. mutta minulle Paavalin idea ihmiskunnasta puhuu yhä erittäin tärkeitä sanoja. Idea toimisi erittäin hyvin yhäkin tällä planeetalla eläville, ehkä parhaiten juuri tässä antroposeenin ajassa, joka kaipaa radikaalia muutosta. Apt 17: 26-30:ssa avainsanoja ovat asumisen rajat, paikallisuus ja kääntyminen kohti hengellistä ulottuvuutta pois korvikkeista eli materiaalisen "hyvinvoinnin" jumalakuvista luopumista. Tärkeintä olisi parannus tietämättömyyden aikojen elämisestä - mitä muuta ihminen on elänyt kuin tietämättömyyden aikaa kohottaessaan itsensä kaiken pomoksi:

      26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
      27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
      28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.
      29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
      30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

      Poista
    2. Paavalin sanoista voisi hyvin tehdä sellaisen ekokriittisen ja transhumanistisen tulkinnan, jossa katse käännetään ihmisestä vähän laajempiin kokonaisuuksiin, kuten planeetan arvokkuuteen.

      Poista
    3. Mukavaa marjatta että selveni. (Toivottavadti merille myös) Mulla on kyllä se paha tapa että vajoon johonkin autusmiin kirjottaessani.

      Välttämättömyydestä ja satunnausuudesta. Erottelu on turha, koska ihmisen näkökulmasta ne ovat sama asia, "näkökentän ylittäviä", sen kielioelin susällä epäiltävissä olevia... siksi olen sillätavoin pinnallinen ihminen, että minulle metafyysinen tarkoituksettomuus on tyhjä käsite, samoin kuin metafyysisen tyhjyyden. Olen välttämättä olemassa ja tuossa välttämättömyydessä teen kontingentteja valintoja. Jumalakin on epäoleellinen tässä kun välttämättä tässä juuri nyt olen. Sattuma tai jumala, lopputulos sama. Kuulin että, zen-buddhistit pitävät jaottelua satunnaisuuteen ja välttämättömyyteen turhanna. Liekö juuri tuosta syystä.

      Poista
    4. Mutta Juha, etkö sinä välitä yhtään siitä mitä me sanomme, meri kärkevästi, minä lieventäen lempeämmin?
      Etkö loukkaannu tai ole tyytyväinen kritiikistä?
      Onko sinusta vain niin, että meidän käsityskyvyssämme on vikaa? Pikku naisia, metoo heh heh...
      Tämä kiinnostaa. Älä loukkaannu. No ethän sinä loukkaannu!

      Poista
  8. Juha, tuohon mun esitykseen voisi pistää Jumalan sijalle luonnon, jos tahtoo. En tiedä toimisiko täysin silloin enää (luonto ei determinisoi olioita tiettyyn paikkaan (?) mutta aikaan kylläkin. Tarkoitan, että ilman erityistä supertarkoituksellista alkuperääkin Paavalin sanat ovat erittäin osuvia... Ne nollaavat inhimillisten fetissien - joko esineiden tai ideaalien - palvonnan ja rajaavat ihmiset konkreettisesti paikkaan, jossa on etsittävä merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ne nollaavat inhimillisten fetissien - joko esineiden tai ideaalien - palvonnan ja rajaavat ihmiset konkreettisesti paikkaan, jossa on etsittävä merkitystä."

      Noin.

      Poista
  9. Vesa pressaehdokaaksi, kannatetaan. Ensin eduskuntaan!

    VastaaPoista
  10. Peräänkuulutan yhteiskuntatieteellistä ajattelua. Kun ensiksi suhtaudumme kaikella vaadittavalla monimutkaisuudella vallitsevaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen niin voisimme oppia jotain.

    Meidän kaikkien tajunta on erittäin monin tavoin heijastusta yhteiskunnassa olemisesta.

    Ehkäpä itse edustan perimmäisimmin yhteiskuntatieteellistä realismia. Se on tavoitteeni.

    Oikeastaan ainoa mahdollisuus on nostaa ohi kaikkien uskontojen ja ohjelmien yhteiskuntatieteellinen realismi.

    Voisiko yhteiskuntatieteellinen realismi olla sellainen asia, jonka tässä hädässä kaikki ihmiset pystyisivät jakamaan?

    Yhteiskuntatieteellinen realismi ja ihmistsunami asettautuvat täydelleen toisiaan vastaan mutta uskonnot kuten tiedämme myötäilevät ihmistsunamia.

    Wittgensteinia pidän yhteiskuntatieteellisen realismin edustajana kielifilosofina ja loogikkona. Wittgenstein myönsi mystiikan mutta ei lähtenyt sille alueelle enää. Näin ymmärrän.

    Filosofia ei koskaan ole hyljeksinyt yhteiskunnallista realismia.

    Tietysti realismin käsite itsessään on aina myös pohdinnan alla.

    Tässäkin yhteydessä täytyy muistaa, että vuonna 1982 Pekka Kuusi teoksessaan Tämä ihmisen maailma käsitteli kaikkia niitä huolenaiheita mitä mekin. Kuusi näki evoluution huipun havahtuneessa ihmisessä, joka on yhteiskunnallinen realisti ja siltä perustalta ohjaa planeetan kehitystä kohti hyvinvointia.

    Kuusen teosta kannattaa lukea, koska se törmäsi ajattelun taantumaan, joka kaiken aikaa syvenee.

    Presidentillä on vaikutusmahdollisuuksia, mutta jos olemme realisteja niin ne ovat maailman ahminnassa vähäisiä.

    Yhteiskunnallisen realismin täytyisi olla oppiaine peruskoulussa.

    Mutta nyt on vain niin, että ilman planetaarista karilleajoa emme selviä. Kaikki se mihin Kuusi uskoi vuonna 1982 on pettänyt.

    Voisi sanoa niinkin, että minun sukupolveni on pettänyt. Eivätkä jälkeen tulevat ole enää millään realismilla kiinnittyneet tähän planeettaan.

    Elämme yhteiskuntatieteellisen realismin perikadon aikaa, se kuitenkin on varmaa.

    VastaaPoista
  11. Jari,

    tämä yhteiskuntatieteellisen realismin käsite ja kuvauksesi siitä on hyvä. Sen toteuttajia pitäisi saada kehiin.

    Sen pitää tietenkin tarkoittaa myös meitä eurooppalaisia ja muita, myös kiinalaisia: pois Afrikasta sen luonnonvaroja tonkimasta, Afrikka afrikkalaisille mutta tieto ja tiekartat oman väestön hyvinvointiin silti jne.

    Humanistinen (niin kuin tietenkin myös kommunistinen sosiaalinen realismi jo aiemmin) sosiaalinen realismi ovat käyneet voimattomiksi isossa kuvassa.

    VastaaPoista
  12. Tarkoitan: Afrikalla olisi luonnonvaroja yllin kyllin, jos ne voitaisiin käyttää paikallisesti. Mutta jonkinlaista järkeä sinne pitäisi myös saada eli tietoa siitä, miten asioita voidaan hyödyntää. Mutta emme me hyväosaiset voi siellä enää kulkea riistämässä maita ja mantuja. Pitäisi tehdä eettinen vetäytymisliike, ja esimerkiksi EU:n siunaama kalastus Afrikan vesillä pitäisi lopettaa, öljyn, metallien ja muun maasta löytyvän arvotavaran tonkiminen pitäisi jättää noille maille itselleen. Naiset miesten ylläpitämien haaremeiden synnytyskoneista käytännön puuhiin ja juurruttamaan uudenlaista traditiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiset tärkeitä, Naistn pankki on minun kohteeni lahjoittaa. Mutta seuraako taloudellisesta hyvinvoinnista siellä uusi traditio? Varsinkin jos länsi vetäytyisi sieltä? Ja onko väestöräjähdys asia, joka kuuluu myös meille? Ei enää afrikkalaisten oma asia? Onko globalisaation kääntäpuoli eettinen ja ekologinen kolonialismi?

      Poista
  13. Niin, Vesa. - En itse oikein tunne afrikkalaisten psyykkistä rakennetta. En osaa käsittää miten afrikkalaisten mieli on rakentunut. Puuttuu vuorovaikutus. - En tietenkään pysty käsittämään sitä, että Afrikassa väestömäärä kasvaisi nykyisessä mediaalisessa globaalisessa tietoisuudessa kuten on ennustettu.

    Onko Afrikka, afrikkalainen ihminen joku kone, jonka pitää toteuttaa ennusteet?

    Mitä on afrikkalainen itsetunto ja mitä on afrikkalainen häpeä? Minusta afrikkalaisten on syytä hävetä, jos he toteuttavat määrällisen tsunaminsa.

    Joo, ei minun pitäisi puhua afrikkalaisista kun en heitä tunne.

    Muistan kun kerran minulla oli afrikkalainen naapuri. Hän ei koskaan tehnyt lumitöitä. Hän kävi tupakalla, minä tein lumityöt. Hän oli kai henkisesti Afrikassa silloin kun olisi pitänyt hikoilla lumilapion kanssa. Mutta mitäs minä, orja olen elämässäni ollut monin tavoin, hui hai yhdet lumityöt!

    Minä muuten en hyväksy mustia natseja yhtä vähän kuin hyväksyn valkoisia elonkehän natseja.

    Afrikka kuuluu afrikkalaisille ja sitä tietysti täytyy tukea.

    Afrikan rikkaudet kuuluvat afrikkalaisille.

    En tahdo Afrikasta Mustan Kyrvän Maanosaa, joka junttaa siementä vakoon naisten sitä hilpeästi yllyttäessä.

    No niin, en käsitä mustaa miestä, mutta olen kuuntelulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Afrikka on monta. Siellä on paljon enemmän erilaisuutta valtioiden ja alueiden välillä kuin Euroopan mailla keskenään.
      Emme voi puhua Afrikasta yhtenä.

      Poista
  14. Emme todellakaan voi puhua yhdestä Afrikasta. Täällähän se on abstraktio tai samanlainen yleiskuva kuin Eurooppa. Todellisuudessa Afrikka on laaja manner ja kulttuurien tilkkutäkki.

    Kuitenkin väestökysymyksessä voimme puhua Euroopasta eli vähenevän väestön ja Afrikan eli väestönkasvun alueesta melko turvallisesti, vaikka poikkeamia on.

    Minä en olisi pahoillani eurooppalaisesta eettisestä, teknisestä ja älyllisesti kolonialisaatiosta Afrikkaan, jos sillä saadaan väestönkasvu pysähtymään ja naisten asema paremmaksi. Siinä ei ole mitään väärää. Noilla perinnäisuskomuksillaan ihmiset "siellä" (huom. puhun nyt hiukan abstraktisti) voimistavat tsunamia.

    Joitakin tuttaviani on ollut kehitysavussa. "Afrikkalaiset" (eri puolilla) ovat ihania ja jopa työteliäitä, mutta heillä ei ole ihan sellaista käsitystä jatkuvuudesta kuin täällä. Esimerkiksi tietyillä kuivilla alueilla kyllä tulee vuodessa paljonkin vettä, mutta epäsäännöllisesti. Silloin kun sitä tulee, sitä ei saada talteen. Yksi tuttavani keksintö jota lanseerattiin oli katolle sijoitettava sadevedenkeräin. Se helpotti suunnattomasti ihmisten elämää. Myös kaivoprojektit ovat olleet tärkeitä.

    Monet ihmiset uurastavat valtavasti ruokansa ja lämpönsä eteen päivittäin. Olisi hyvä löytää uusia keinoja hyödyntää ympäristöä. Elintavat ovat sinänsä ekologisia monesti meihin verrattuna, mutta silti muutamat tekniset seikat saattaisivat lisätä hyvinvointia.

    Olen kuullut hyvin paljon puhetta tiettyjen alueiden afrikkalaisten suhteesta työntekoon. Heillä ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin suomalaisilla. Tietyt ryhmät tulevat alueensa ylemmästä luokasta. Heille eivät varmasti kuulu tällaiset lumityön kaltaiset asiat. He ovat täälläkin aina ikään kuin saamapuolella, muiden palveltavina. Valitettavasti he itse ovat pitkälti luoneet tämän kuvan itsestään. Nykyisin - varsinkin nuoremmassa polvessa - olen nähnyt iloista poikkeusta. Ahkeria, fiksuja ihmisiä.

    Mitään ei voi yleistää. Minusta väestönkehityksellisissä asioissa Afrikka tarvitsee meitä. Myös siinä, miten hankalammissa olosuhteissa selvitään. Kun perinteiset tavat eivät riitä, tarvitaan tutkittua tietoa ja innovaatioita ja uusia viljelykeinoja jne. Sitä ei saa muuten kuin asioita tietämällä ja tutkimalla pitkäjänteisesti.

    VastaaPoista
  15. Paljon parempi olisi tällainen eettinen kolonisaatio kuin eurooppalais-yhdysvaltalai-kiinalainen kolonisaatio, jossa paikalliset rikkaudet ryöstetään muualle ja kaupataan roskia Afrikkaan. Ei siitä tarvitse edes puhua kolonisaationa.

    Jos esimerkiksi vesihuoltoa ja sitä myötä elinolosuhteita voidaan parantaa ajattelutapaa muuttamalla (rakennetaan vedenkeräimiä sen sijaan että kannetaan vettä ämpärillä päivittäin 30 kilometrin päästä), niin se ei ole kolonisaatiota.

    Luulen, että tuo väestönkasvu ja valtavien haaremien pitäminen ja nuorten tyttöjen raskaaksi saattaminen on sellaista kulttuuriperinnettä, josta kärsivät kaikki planeetalla. Ei tarvitse tukea vedoten alkuperäisiin ajatteluperinteisiin ja oikeuksiin. Tuollainen ihmistehtailu on tietämättömyyttä ja oikeastaan pelkkää typeryyttä myös heidän omaa elämäänsä ajatellen.

    VastaaPoista
  16. Siis korostan vielä, että eettinen ja etenkin ekologinen kolonisaatio on ainoa globaali mahdollisuus. Tällä tasolla yhteinen tietoisuus siitä missä mennään maailmassa on aivan välttämätöntä. Se tieto tulee nyt tieteellisesti perusteltuna lännestä. Ja täälläkin on paljon tekemistä, koska yhteiskunnat on rakennettu kuluttamiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesa. En usko että kukaan presidenttiehdokas uskaltaisi pitää tuota puheenvuoroa.

      Poista
    2. Ehkä ei, mutta oliko tuossa jotain pahaa? En nyt itse tunnista.

      Sitten yksi syy perinteisen afrikkalaisen sosiaaliturvan lisäksi sille, että sikiäminen ei lopu, on uskonto.

      Tämä koskee niin islamia kuin yhä voimakkaammin mantereella leviävää kristinuskoa eli katolisia ja protestanttisella kirkkoja. Ne olisivat avainasemassa tavallisen kansan parissa.

      Puhe noista haaremeista ei ole liioiteltua. Niitä esiintyy islaminuskoisten piirissä ihan täällä Vantaallakin, niin kuin muuallakin Euroopassa. Samalla isällä monta vaimoa ja samassa koulussa kokonainen sisarusparvi eri äideistä. Täällä on hyvä elää, kun yhteiskunta takaa palvelut ja elannon.

      Poista
    3. Siis samalla miehellä monta vaimoa...

      Poista
    4. Toki meillä esimerkiksi lestadiolaisilla saattaa olla yhdessä ydinperheessä sama lapsiluku l. 10-12 lasta.

      Joka tapauksessa lestadiolaiset ovat useimmiten ahkeraa ja yhteiskuntaa rakentavaa porukkaa, vaikka tuo lastenteko on mahdotonta.

      Poista
  17. Vesa mun mielestä otat eräänlaista tiedostamisen ja ajattelun evoluutihyppyä tuossa ylhäällä suhteessasi aikaamme. Tai tuttutahan tuo on melkein kaikelle, sullekin ennestään, mutta nyt on tullut aika sanoa ajatukset myös ääneen.
    Tiedät tosiasiat ja tiedät että vanhat turvalauseet ja turva-ajatukset eivät niitä ratkaise.
    Maailman ongelmia ei ratkaista hokemarepliikillä:
    - On panostettava naisten koulutukseen.

    Pienissä piireissä, tutkija ja muissa piireissä vastaavia on ajateltu pitkään. Missään sanomassasi ei ole mitään radikaalia eikä arveluttavaa. Olet tuossa mielestäni hyvällä tavalla optimismikeskeinen humanisti, oikea tieto + oikea toiminta on yhtä kuin ainoa mahdollisuus.

    Mainitsemassasi afrikkalaisessa moniavioisuudessa Suomessa ei ole myöskään mitään leimaavaa. Itselle tuttu juttu ihan naapurustosta. Kai pitäisi suhtautua humaanin relativistisesti, liberaalin ohikatsovasti ja muuten "fiksusti", mutta jos käsitellyn aiheen, väestöräjähdyksen kautta asiaa ajattelee eikä taas loputtomien subjektiivisten oikeuksien ylivallan niin tottahan on se, että yksi mies kykenee hedelmöittämään sata- ellei tuhatukunta naista elämänsä aikana.
    Tosin meillä länsimaisissa parisuhteissa ne taitavat olla enimmäkseen naisia, jotka sitä lasta alkavat ensin haluta, toivoa ja lopulta vaatia.

    jope

    VastaaPoista
  18. Hävettää kun tuohon nussimiseen vedetään Jumala mukaan. Oikein totta tosiaan hävettää. Mutta minkäpä Jumala enää tällä planeetalla voi, sattuuhan sitä Luojalle erehdyksiä. Kokeilemallahan se Jumalakin elonkehiä luo, eivät kaikki osoittaudu elinkelpoisiksi. Ihmiseen tuli liiaksi kyrpää ja vittua, loraus liikaa himoa. Minä ainakin pidän peukkua Jumalalle, että jossakin kundi loi paremman maailman. Jätkä, vielä se kerran onnistut etkä oo luuseri luomisessa! Menköön tämä nyt näin. Mädäntyköön lasten silmät itkuihinsa, haiskoot aikuisten ruumiit maailman rajoilla.

    Annan Jumalalle anteeksi. Mitä muutakaan voin, poju. Kaikkeuden kokeilukappaleita syntyy. Ei aina voi onnistua.

    Ja ihminen! Naurettava olento! Tyhmä pää, kymmenen sormea, kymmenen varvasta. Naisilla vitun kiima, jota kyrpä kyrpelöitsee. Ja nainen on tekeytyvinään henkeväksi! Hoh hoh hoo!

    Heh, hassua. - Tissi-ihminen ja sen sulhanen.

    Pillusta tullaan niin kuin jääkiekkoilija kaukaloon.

    Jos olisin yrittäjä niin perustaisin yrityksen, joka tarjoaa valmennusta katastrofiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin tuossa yllä sitä, että uskonnot ovat lapsimyönteisiä / lisääntymismyönteisiä. Kristilliset seurakunnat eivät käytä optiotaan tässä kohtaa, vaikka muuten tuovat vakautta yhteiskuntaan. Tiedämme katolisen kirkon kannan ehkäisyyn. En tiedä islamista muuta kuin että lapsia tulee. Jonkinlainen toivo olisi kristityissä, mutta en usko, että perusongelma menee jakeluun.

      Ennen nälkä ja sairaudet ja alkeelliset olot hoitivat ylikansoitusta, mutta nyt nekään eivät entiseen tapaan rajaa - avustusjärjestöt nimenomaan taistelevat näitä rajoittavia olosuhteita vastaan.

      Dilemma on todella vaikea. Mikä tässä on lopulta hyvää ja mikä pahaa tai millainen toiminta on arvokasta planeetan kokonaisuuden kannalta. Ehkä juuri vastikkeellinen apu eli elinolojen parantamisen linkittäminen sterilointiin suostumiseen.

      Poista
    2. Jari, pakko todeta, ei sinua vastaan missään tapauksessa, vaan omasta puolestani, että itse en lähde juuri koskaan, paitsi kaikkein heikoimpina hetkinä, ajatukseen ihmisen epäonnistumisesta lajina.
      Kavahdan sellaista ääriviherihmisten tai muiden ihmisvihaaajien hyvää tarkoittavaa tiedostavuutta, jossa ihmisestä puhutaan planeetan syöpäläisenä tai maailman vaarallisimpina eläimenä.

      Ihmisen luomat ilmiöt ja aatteet ne vaarallisia ja tuhoavia ovat. Liberaali ohikatsominen eli sokea hyväntahtoisuus, näennäishumaani subjektiivisten ylioikeuksien kulutusyhteiskunta, seksuaalinen täysvapaus, hedonismi, ääriuskonnollisuus, massakulttuuri etc.

      Kyllä meidät on, käsitykseni mukaan, tarkoitettu tänne ja meissä on jotakin siitä vielä millaisiksi meidät oli tarkoitettu. Ajatus roskalajista on vain seuraus siitä umpikujasta mihin päädytään varmasti ilman ajatusta perisynnistä. Emme voi samaan aikaan kirota ihmislajia ja pitää sitä historiallisesta kirouksesta vapaana subjektina.


      jope

      Poista
    3. Tais sillon lähtee jo vinoon ku tuli keksittiin.

      Poista
    4. Hah ha. Ei nyt kai ihan. Vanha (en tiedä voiko sanoa kunnon) Spengler asetti vuosiluvuksi 1789, jolloin kaikki lähti väärään suuntaan. Siis hänen mielestään.

      Itse olen pohtinut kahta käsitettä jotka olen kehittänyt täällä teidän kanssa ajatellessa: subjektiivisten oikeuksien mielivalta tai subjektiivisten oikeuksien ylivalta.

      Nehän meitä kaikkia vievät. Kaikkien oikeus kaikkeen lisääntyy ja näiden kaikki-oikeuksien määrän lisääntymistä me pidämme vielä kehityksenä.

      En osaa konkretisoida miten ja missä mutta jotenkin pääsuunnan tässä ajassa pitäisi olla ihmisen rajoittaminen välttämättömissä asioissa eikä rajoittamattomuus suurin piirtein kaikessa.

      Ihmisestä on tullut itse itsensä perusteleva pysäyttämtön oikeuskone ja tätä subjektiivisten oikeuksien ahnasta kitaa me nimitämme vapaudeksi.
      Se on Juha vasta se "tuli."

      jope


      Poista
    5. jope, hienosti sanottu, juuri noin se on!

      Poista
  19. Vesa, katolisen kirkon ehkäisyvastaisuus on osin myytti. Tai riippuu ainakin siitä miten sitä uskontoa käytetään. Italiassa ja Espanjassa mm. todella pieni syntyvyys. Maiden miehet ja naiset kuin hedelmättömiä. Syntyvyys alle jopa 1,5:n, mikä on kiihtyvä tahti alaspäin.

    Toki katolisella kirkolla ei ole siellä jalansijaa enää ihmisten arjesta, mutta kertoo kuitenkin siitä että kulttuuriset koodit syrjäyttävät kyllä uskonnolliset jos kansa haluaa niin. Sama voisi siis koskea aivan hyvin myös Afrikan katolisia maita.
    Musta on ylipäätään tärkeä ihan tiedon vuoksi tiedostaa, että maapallo ei ole väestöräjähdyksen kourissa yleisesti vaan osat siitä, tosin suurin osa.
    Tämä ei tieto ei syyllistä ketään, ja onhan aina tosiasiat kuvattava mahdollisimman tarkasti.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.google.fi/search?q=espanjan+syntyvyys&rlz=1C1AOHY_enFI708FI708&oq=espanjan+&aqs=chrome.0.6

      Poista
    2. jope, olet tässä ihan oikeassa: Euroopan eteläisissä maissa katolisella kirkolla ei enää käytännössä ole valtaa perhesuunnittelussa. täällä uskontoon yhdistyy muu yhteiskunnallinen elämä ja sen trendit.

      Afrikassa tilanne on sama: kristinusko ja islam yhdistyvät muuhun yhteiskunnalliseen elämään ja tässä tapauksessa ennen kaikkea afrikkalaiseen sosiaaliturvaan ja ylpeydenaiheeseen eli suureen lapsilukuun.

      Tarkoitin, että kirkoilla voisi olla hyvä rooli valistajana, kun ne kuitenkin tuovat oman panoksensa muunkin elämän järjestämiseen.



      Poista
  20. Olen samaa mieltä kuin jope noissa viimeisimmissä kommenteissaan.

    Jarin vihassa kierimistä ja ihmistä solvaavaa vihan sekä kauhun lietsontaa en taas tajua yhtään. Jari, tuo kuulostaa minusta helppohintaiselta demagogiselta paatokselta.

    Sen sijaan pidän Juhan ja Vesan naisissa toivo -puheista.
    Minulle on tulossa tänään neljä oman ikäistäni naisvierasta, uskonnonope, biologian ope, matematiikan ope ja opinto-ohjaaja, eri kouluissa toimineita. Me kun pistämme palaverin käyntiin ja viisaat päämme yhteen, niin siinä puhutaan rakkaudellisesti ja empatialla asioista ja ihmisistä.
    Olin joulun ajan nuorempien tyyppien kanssa ja pikkulasten ehdoilla. Nyt on ihanaa saada istua rauhassa ja pitkään hyvää kahvia nauttien pöydän ympärillä. Emme ala päivitellä, että kahvin valmistus on vaarassa sääolosuhteiden vuoksi, kuten teidän seurassanne todennäköisesti kävisi.
    Kun ystäväni ovat lähteneet muutaman tunnin porinoituamme, lähdemme Unton kanssa kävelylle vaihtamaan ajatuksia tai vain kävelemään hiljaa. Meillä on lunta vähäsen, mutta ei koristamassa puita. Luonnossa on paljon kauniita yksityiskohtia kuvattavaksi, joten kameratkin voisi ottaa mukaan, jos silloin on vielä valoisaa.

    Mukavaa päivää! Koittakaa irrottautua välillä maailmantilan murehtimisesta ja nauttia elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tääl nautitaan. Nautin Marjatta lomasta jo toista viikkoo. Töihin vasta 2.2.! Menen aina perjantaina töihin koska heti viikonloppu taas ees. Pehmeä lasku. Loman viimiset sunnuntait ois sietämättömiä!

      Poista
    2. Mukavaa päivää myös sinulle Marjatta! Lähdemme luistelemaan nyt kun radat ja kentät viimein ovat saaneet jääkannen.

      Poista
  21. Olin 24 kun ilmestyi Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma. Kuusi vetosi nuorisoon ja katson, että 24-vuotias vielä kuului nuorisoon. Mutta Kuusen vetoomusta ei kuultu. Sitä ei edes ahdistuttu kuten minä ahdistuin. - Täytän ensi kesänä 60. Tässä välissä ihmistunami on yltynyt ja paisuu ja ilmastonmuutosta kiihdyttävä ihmisen toiminta on käynnissä.

    Oma kotikaupunkini kasvaa ja kasvu on sen tavoite kuten varmasti esimerkiksi Helsingin, Vantaan, Seinäjoen tai Kouvolan.

    Onko Kouvola menossa askeesiin? Onko Kouvola menossa maailman planetaariseksi esimerkiksi? Siinä rouville aihetta kahvipöytäkeskusteluun.

    Onko Helsinki vähentämässä rakentamista? Onko Helsingissä esimerkiksi autoistuminen vähenemässä?

    Entä Vantaalla?

    Haloo, Seinäjoki?

    Tietenkin olen pettynyt yhteiskuntatieteellinen realisti. Olen sitä jo koulutukseni puolesta.

    Olen entinen kaupunginsuunnittelija. Minun aikanani sentään tehtiin myös tavoitesuunnittelua 10 vuoden jatkumolla. Nykyään ajattelun kaari on huomattavasti lyhyempi.

    Katsoin jotakin brittiläistä sotilaskoulutusohjelmaa, jossa kouluttaja sanoi, että pelko luo suurimman aggression.

    Tänään ei pelätä. Näytä minulle parikymppinen ihminen, joka pelkäisi niitä asioita mitä minä pelkään... Et voi näyttää. Meillä on sokeita nuoria vaikka kuinka paljon. Ei heitä puistele planetaarinen vilu.

    Mutta pelko tulee ja se tulee kaaoksen myötä ja pelko synnyttää aggression. Taistelun olemassaolosta.

    Olen valmis tulemaan vihatuksi, jos sillä voisin estää kaaoksen ja sen myötä aggression.

    Mutta minussa on liikaa stigmoja, että kukaan ottaisi minua huomioon tärkeänä äänenä.

    Olen kirjoittanut ihmistsunamista, josta tahtoisin tosiaan kirjoittaa esimerkiksi väitöskirjan.

    Myös väkivalta on tsunami graafiselta muodoltaan. Väkivallan mahdollisuudet Kristuksen päivinä olivat aivan mitättömät. Mitä nyt miestä lyötiin ristille hiki päässä.

    1900-luku oli jo kunnon meininkiä kaksine maailmansotineen ja loppuhuipennus tapahtuu tällä vuosisadalla.

    Naisissa ei ole mitään toivoa. Ihmistsunami syntyy naisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita näytelmä, joka perustuu tiukkoihin faktoihin jotka tietenkin sitten ilmaistaan näytelmässä; haastatteluihin jne. Ja pidä huoli ettei koko juttu käänny länsimaiden kulttuurikritiikiksi ja itseyyttelyksi, se kun on taiteilijoiden helmasynti, kuuluu työnkuvaan (tässä juuri muuten luotan enemmän tieteeseen kuin taiteeseen; voisin kuvitella että jos esimerkiksi Leea Klemola ohjais, siihen helppoon suuntaan menis; ei sillä ois pokkaa tehdä muuta). Ota siitä elämäntehtävä! TÄMÄ EI OLE SARKASMIA. Minä keskityn ylen häirintään. Pistän Kolomoselle myös kirjettä menemään.

      Poista
  22. Tänään meillä on paljon nuoria, joihin liitän käsitteen AATELISTON LEVOLLISUUS. Heidän tietään ovat tasoittaneet ja puhdistaneet curling-vanhemmat. Tämäkin sinne Kouvolaan kahvipöytäkeskustelun aiheeksi kaikella ystävyydellä.

    Nämä levolliset rusinapullanuoret eivät käsitä minunlaiseni ihmisen maailmantuskaa muuta kuin mielenterveyden häiriönä. He siis katsovat minua surkutellen ja alentuvasti.

    Siis keskellä ihmistsunamia ja lopun ajan kierrettä pönöttelee tällainen irvokas aatelisnuoruus. Nuori joka on saanut kaiken ja tottunut saamaan kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,

      tunnistan ja jaan huolesi. Nuoret näkevät tulevaisuuden toiveikkaana, ja niin pitää tietenkin olla. Ongelmana on vain se, että he näkevät - useimmat heistä - sen ongelmattomasti toiveikkana ja niillä ehdoilla, joilla nyt eletään. Niinhän asiat eivät tule kuntoon.

      Poista
  23. Blogisti mainitsee näytelmän. - Siinä olisivat henkilöinäni ainakin 1) Herttainen Lässyvaari ja 2) Afrikan Anakondakikkeli.

    Herttainen Lässyvaari 60 v salaa vaimoltaan, että kirjoittaa näkemyksiään blogien keskusteluketjuihin. Hän vaikenee heti kun vaimo tuulettaa lisääntymis- ja kasvuvimmaisia kainalokarvojaan.

    Afrikan Anakondakikkelillä on niin pitkä penis, että se ajatuksen voimasta pystyisi menemään solmuun, mutta sitä ajatusta ei vain tule ei vaikka Helsingin piispa sitä vaatisi luksushotellista lähettämällään vetoomuksella.

    Sen sijaan Afrikan Anakondakikkeli ruiskii kastikkeet kaikkiin avoimiin pesiin, joita ei lähistöltä puutu. Let´s pimp them with the Siitin!

    Hollywood tekee elokuvat The Kyrpa 1, The Kyrpa 2 ja The Kyrpa 3. Ja The Kyrpa comes again.

    Ei vaan. Suomalaisen ammattiteatterin testipiste on siinä, ettei väliaikakonjakki saa mennä väärään kurkkuun. Teatterissa tärkein aika on väliaika. Jotakin ilmeisesti täytyy teatterissa tapahtua sitä ennen ja sen jälkeen.

    Teatterissa käytetään valtaa. Kustannusmaailmassa käytetään valtaa.

    Teatteria tehdään kukkahattutädeille ja heidän puolisoilleen ja ystävilleen.

    Ei teatterissa mitään paskaa heitetä!

    Muuten kukkahattutäti on oma kategoriansa. Kukkahattutäti ei koskaan muutu viisaaksi. Semmoista keinoa ei ole.

    Me elämme kukkahattutätien diktatuurissa, jossa myös miehillä on päässään kukkahattu ainakin jos on kukkahattutädin elämänkumppani.

    VastaaPoista
  24. Lienee turha lisätä, että kukkahattutäti personoi humanismin ohjelmaa eikä yhteiskuntatieteellistä realismia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taidediskurssin ongelma, varsinkin tässä aiheessa, on se, että sen luontainen vaisto vie sitä yhteiskuntakritiikkiin, vallanpitäjien kritisoimiseen. Siitä tekijät ja yleisö saavat mielihyvänsä. Tässä aiheessa pakka menee niin sekaisin, että kukaan ei oikein tiedä, mistä itsensä löytää. Aidosti radikaali aihe.

      Poista
  25. Lienee tämäkin turha lisätä: Ylen tunnuksena pitäisi olla kukkahattu.

    VastaaPoista
  26. En usko, että tässä blogissa enää voitaisiin käydä arvoistani keskustelua. Sanat osoittavat missä suunnissa ollaan.

    Kiitos kommenttieni lukemisesta. Hyvää loppuelämää kahvin ja luistinten kanssa.

    Te teitte sen mitä minä en tehnyt - joten miksi keskustelisin kanssanne.


    Hyvää päivää! Hyvää yötä!

    Siellä missä minun on hyvä olla siellä te ette ole.

    TE OLITTE IHMISTSUNAMIN JOHTAVA PERIAATE DOSENTUURIA MYÖTEN.
    Heips!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,

      sinä et yksin ratkaise ihmiskunnan kohtaloa. Ei kannata kiihtyä yli sen mitä voi tehdä. Sinä voit vaikka kirjoittaa väistöskirjan aiheesta, ohjata draaman, kirjoittaa lehtiin, järjestää keskusteluiltoja. Se olisi kaikki toivottavaa ja erinomaista, mutta sillä tämä asia ei ratkea. Asia ratkeaa vain keksimällä keinoja, ja tässä esimerkiksi naiset ovat suuressa roolissa. Siis ennen kaikkea muut kuin ne, joita kutsut kukkahatuiksi. Esimerkiksi kehitysmaiden naiset. Ei voi olla niin, että joukkosurmat ovat ainoa keino ratkaista asia.

      Minusta tuntuu, että tämä aihe ylikuumentaa sinut, koska näet asian tärkeyden. Kannattaa miettiä sitä, mikä on henkilökohtaisesti realistinen vaikutusmahdollisuus ja mikä on se tunnetaakka, jonka harteillesi sälytät.

      Tilanteesi vastaa sitä, kun joku uskovainen kokee tehtäväkseen pelastaa kaikki maailman sielut helvetistä. Ihminen itse siinä vain romahtaa. Riittää, että teet osuutesi ja rukoilet, että muutkin tekevät osuutensa. Enempää et voi tehdä, ellet ole Pohjois-Korean hullu diktaattori, joka lähettää ydinkärkensä ylikansoitetuille alueille.

      Poista
    2. Ehdotan, että teemme yhdessä jonkin konkreettisen teon, jolla autamme tilannetta Afrikassa.

      Käytännön ehdotus. Etsitään käsiimme järjestö, joka tekee avustustyötä ylikansoituksen alueilla, mutta joka myös huolehtii perhesuunnittelusta riittävällä tavalla. Tuetaan sitä omalta osaltamme ja kehotetaan muitakin liittymään mukaan. Löytyisiköhän sellaista?

      Nämä meidän puheet, ja varsinkaan sellaiset joissa haukutaan kaikki maailman ihmiset, eivät auta yhtään.

      Poista
  27. jännä juttu tuo kukkahattu-termin käyttö. se tuntuu olevan ruikuttavien setien siisti vastine hankalalle ämmälle. kukkahattutädin funktio on keskusteluissa samankaltainen: tarkoitus on pilkkaamalla hiljentää nainen ottamatta varsinaisesti kantaa hänen esittämäänsä asiaan.

    olen tässä maailmassa rikkomassa ruikuttavien setien ylivaltaa. ainoa tapa rikkoa sitä on olla hankala ämmä ja feministiperkele ja olenkin siirtynyt olemaan niitä ylpeästi. jos useampi meistä uskaltaisi olla hankala ämmä, maailma olisi parempi paikka. kukkahatut sukupuoleen katsomatta, olkaa rohkeita. teette tärkeää työtä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, eihän täällä kukaan muu ole puhunut halveksuvasti kukkahatuista kuin Jari.

      hyvää tuottava kukkahattuilu on tärkeää yksilötasolla, se on totta. jollakin tasolla siinä pitää olla joku tolkkukin, suunnitelma ja vastineellisuus.

      järkeä saa käyttää. sitä ei kukaan ole missään kieltänyt ja jos on kieltänyt, niin huonostipahan on ajatellut.

      Poista
    2. "ruikuttavat sedät" sopii minusta erittäin huonosti tähän tilanteeseen, jossa olen hahmottanut esimerkiksi tämän miesjoukon elävän. omassa lähipiirissäni ei edes elä yhtään ruikuttavaa miestä. kaikki ovat päin vastoin erittäin vastuuntuntoisia ihmisiä.

      on outoa, että jos miehet avautuvat ahdistuksestaan - olkoonpa vaikka planetaarista ja suuruudenhullua - niin se koetaan ongelmaksi. mikä ongelma siinä on? ketä se haittaa? ehkä siinä tulee vain sanoitetuksia muutamia tosiasioita, jotka eivät sovi maailmankuvaan, jota olisi ja on kiva kannattaa.

      Siitä olen samaa mieltä, että turha on alkaa parjata ja haukkua esim. afrikkalaisia, jotka selvästi toimivat erittäin typerällä tavalla lisääntyessään. Siinä isommassa kuvassa typerällä tavalla. Meillä on omat typeryytemme, mutta ei se silti poista tuota todellista ongelmaa, jota toisaalta paikataan ja ruokitaan länsimaisin voimin ja todella lyhytnäköisin suunnitelmin - nehän eivät auta ihmisiä pois hädästä.

      Poista
    3. Tarkoitan, että afrikkalaiset ovat selvästi autuaan tietämättömiä aiheuttamastaan planetaarisesta ongelmasta. Muutoinhan he luultavasti toimisivat toisin. Mutta jos eletään henkisesti tietämättöminä modernisaation ongelmista, niin eihän asioita yksinkertaisesti tiedetä. Siihen tilanteeseen ei auta kuin tieto ja kasvatus.

      Poista
    4. Minä olen joidenkin mielestä kukkahattu. Olenkin, mutta niin minun jossain määrin kuuluukin olla. Toivottavasti kahden tv-yhtiön härnäämiseni tuottaa jotain.

      Poista
    5. Juha, jos joku ajattelee, että sinä olet kukkahattu, minusta hän on pahasti erehtynyt maailmasta.

      Poista
  28. vesa

    en tarkoittanut ruikuttavilla sedillä niitä, jotka avautuvat ahdistuksestaan. peukutan kaikenlaista avautumista ja paineenpurkua. tarkoitin sillä miehiä, joille kukkahattu on hiekkapillun synonyymi.

    ei tietysti ole kilttiä nimitellä ketään ruikuttavaksi sedäksi, vaikka ei kai se ihan hirveä solvauskaan ole. olen tietoinen että sanaparin käyttäminen ehkä vahvistaa vastakkainasettelua ja toiseuttaa. mutta vaikka tiedostan ko. nimittelyyn liittyvät ongelmat, valitsen kuitenkin ruikuttavan setäilyn. se on minulta harkittu retorinen ja strateginen veto.

    meri

    VastaaPoista
  29. meri, tulin juuri luistelemasta, ja mukavaa oli.

    ruikuttava setä tuo minulle mieleen (mahdollisesti hiukan alkoholisoituneen) saamattoman, alistetun mutta lähtökohtaisesti melko hyväosaisen ihmisen, joka on saanut omaisuutensa joko perittynä, naimakaupoissa tms ja on puolittainen tyhjäntoimittaja tai vailla omaa elämää. vaimo suhtautuu häneen alentuvasti.

    mutta ei toi niin paha ole, koska en tunnista meissä tuollaista. totta kai joku voisi tuosta hermostua, jos itsensä sellaiseksi kokisi.

    mutta en usko, että kukaan täällä tahtoo joutua siihen jamaan, että aletaan nimitellä toisiamme.

    rauhallista iltaa kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin.

      Katson muuten Sirpa Kähkösen IHAN LOISTAVAA haastattelua. Tastula haastattelee. Raskaat ja jännitteiset aiheet mutta jotenkin kokonainen fiilis tästä tulee.

      Poista
  30. vesa

    mä olen usein miettinyt tätä hankalan naisen tyyppiä ja sitä, että helpoin osa täällä niitsessäkin kaatuu niille, joita voi sanoa hyviksi kundeiksi. hyvä kundihan voi toki olla myös nainen – silloin kun hän ei ole akka. hyvä kundi myötäilee ja naureskelee. hyvä kundi tuo yhteisöön huumoria ja hyvää fiilistä, mikä on aivan oikein.

    en sano että sitä tapahtuisi täällä, mutta noin yleisesti nainen saa vihaisen kantturan leiman niin helposti. jos nainen on tiukka, hän on hankala. mutta jos mies on tiukka, hän on jämpti tai mitä ikinä.

    ps. mulla on pyyntö kaikille maailman miehille: älkää viitsikö kutsua naisia kukkahatuiksi. sanokaa mieluummin että rakastatte niitä.

    meri

    VastaaPoista
  31. meri,

    pyydän anteeksi kukkahattu-nimitystä, jos sitä tuolla jossakin olen käyttänyt. se on varmasti ärsyttävä.

    tiedän itsekin tunteen, kun tulee vastaan tiukasti asioihin tarttuva nainen. aluksi ärsyttää hiukan. mutta olen huomannut, että monet tiukasti asioihin tarttuvat naiset ovat erittäin tarpeellinen ihmistyyppi. he pitävät asiat raiteillaan.

    minusta on vain hyvä, jos joku - esimerkiksi sinä - tulet ja haastat meidän juttuja sanomalla vaikkapa "tuo ei pidä paikkaansa", "olet keksinyt koko jutun omasta päästäsi" jne.

    omassa kokemuksessani sukupuolella ei ole väliä, jos joku - mies, nainen, muunsukupuolinen jne - tulee ja sanoo jotain vain siksi, että se ei tunnu kivalta hänen omasta näkökulmastaan; siis että esimerkiksi jonkin asian vatvominen on tyhmää, koska siinä yhteydessä tulee sanottua sellaisia ikäviä asioita, jotka ovat totta.

    esimerkiksi tästä ihmistsunamista puhuminen on typerää lähinnä siksi, että voimme sille henkilökohtaisesti hyvin vähän... ainakin ellemme tee jotain toimenpiteitä sen ehkäisemiseksi. siinäkin on se ongelma, että teemme sen pääasiassa toisille, vaikka tahtoisimmekin toimia heidän hyväkseen.

    asioiden todellisesta tolasta puhuminen on sellaista signalointia, jota tarvittaisiin nyt yhä enemmän ja monella tasolla kun kaikki ihmislajin selviytymisen kannalta merkittävimmät jutut uhkaavat hautautua hyvin pinnallisten ja satunnaisten asioiden joukkoon.

    länsimaisten naisten hyvinvointi ja koskemattomuus on tärkeää, ja hyvä että siihen on herätty. naisten voimaantumisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. silti mietin: jospa joskus voitaisiin puhua myös rehellisesti siitä, mitä voitaisiin tehdä maailman mittakaavassa myös niille naisille, jotka on täysin alistettu joihinkin älyttömiin puolieläimellisiin kultteihin, joissa miehen tehtävä on siittää mahdollisimman monta lasta mahdollisimman monelle naiselle, varsinkin nyt kun jokainen näkee, että se tuhoaa jo nyt ja tulevaisuudessa ihmiselämiä voimalla, johon verrattuna jonkun elokuvamogulin kähmintä on niin kuin se pieru saharassa.

    esimerkiksi tälläkin hetkellä rohingyamuslimit ovat pakolaisleireissään saaneet yli 48 000 lasta, jotka kituvat kurkkumädässä, kolerassa ja muissa taudeissa. syntyneiden määrä vastaa Suomessa vuodessa syntyvien lasten määrää. nuo lapset kituvat ja kärsivät tuolla vain siksi, että ehkäisyä ei tunneta, ja sitten punainen risti ja muut avustusjärjestöt kuskaavat lännestä ruokaa ja lääkkeitä leireihin ja yrittävät pitää porukkaa täysin keinotekoisesti hengissä.

    en missään nimessä toivo näiden mailtaan ajettujen ihmisten kuolemaa, mutta onhan tuollainen oman aseman pahentaminen pelkästä tietämättömyydestä aivan hölmöläisten hommaa. miehet ilmeisesti saattavat ajankulukseen raskaaksi naisia, jotka eivät voi omassa asemassaan mitään.

    hesarissa oli pari kolme viikkoa sitten juttua, että jollekin avustusporukalle on viimein tullut mieleen, että näille ihmisille voisi olla aiheellista puhua ehkäisystä.

    esimerkiksi tässä me olemme olleet naisten asialla, ja luulenpa, että meistä täällä vaikuttaneista miehistä aika moni on pistänyt rahojaan noiden kehitysmaiden naisten auttamiseen, hyvin monella tapaa ja monessa yhteydessä.


    VastaaPoista
  32. Vielä: rakastan naisia, myös hankalia ämmiä. Rakastan isällisesti pikkutyttöjä, eroottisessa ystävyydessä vaimoani, kaverillisesti naisia, jotka puhuvat (kuten te meri ja Marjatta). Rakastan mummoja (joiden työtä ja elämänkokemusta ja kestämistä arvostan suunnattomasti). Rakastan jokaista maailman naista, jotka hoivaavat ja kestävät hankalia olosuhteita ja tekevät taatusti kaikkensa, jotta muilla olisi parempi elämä.

    Ihan hirveästi en tykkää bimboista, pelkästään kuortaan ja lihaansa esittelevistä ihmisistä, vaikka nämä olisivat naisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bimbouskin on pettävää. Kun Dolly Partonilta kysyttiin, kauanko sen tukan tekemisessä kestää, se vastasi, että en tiedä kun en ole silloin paikalla.

      Poista
    2. Juha, totta! Jos bimbon sisällä on ajatteleva ihminen, hän ei ole bimbo vaan jumalatar!

      Poista
  33. vesa

    et sinä ole sanaa käyttänyt, mutta tunnustan nyt tässä sen, että minä olen. siitä on jo aikaa, mutta silti. toivon että olen saanut syntini anteeksi. en muuten ole koskana tarkistanut sanan etymologista sisältöä ennen kuin äsken: toimittaja saska saarikosken mukaan kukkahattutädillä ”tarkoitetaan hyväntahtoisen hölmöä naista (tai joskus miestäkin), joka opettaa muille, miten tulee elää”.

    ps. mäkin rakstan sua. rakstaa-sana tulee siitä, kun poikani oli pieni ja hän kirjoitti äitienpäiväkorttiin että rakstaa äitiä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sossut on usein naisia eli kukkahattusetiin ilmaisu ei ole tarttunut. Sitähän minäkin olen. Yritän nähdä pahiksissakin hyvää viimiseen asti.

      Poista
    2. kiitos, meri!

      molemminpuolisessa rakkaudessa on hyvä elää:)

      Poista
  34. Mun strateginen valinta olla hankala äijä ja antiglobalistinen konservatiiviperkele :) (rakkaudella naiset) on kieltäytyä näkemästä näitä kysymyksiä mies-nais -näkökulmasta. Näitä samoja ajatuksia jakaa ja on niistä eri mieltä, miehet että naiset. En jaa muutenkaan maailmaa miehiin ja naisiin, tai siihen ainakin pyrin.

    En tykkää käydä miesporukoissa saunassa. Enkä naisporukassakaan:)Käyn siellä mieluiten perheeni kanssa tai yksin. En ole oikein yhtä mieltä täysin kenenkään kanssa että voisin sujuvasti suhahtaa mihinkään saunaporukkaan. Olen eri mieltä monista asioista itsenikin kanssa. Koskee tätäkin aihetta.

    Mun mielestä jokainen kantaa vastuunsa yksilönä ilman viiteryhmää. Jari kantaa vastuuta siitä mitä näkee itsensä edessä.
    Itse olen täällä ehkä näitä miettimässä vain hyvin omista lähtökohdistani ja olosuhteetkin vaikuttavat.
    Esimerkki. Tänään käytiin pitkällä kävelyllä tutulla meren rannalla jossa suunnassa on aika hulppeita taloja. Muutamia ystävällisiä sanoja vaihdettiin vastaantulleiden sivistyneiden ja charmanttien herramiesten- ja naisten kanssa. (Olen muuten small talkissa ihan mestari, uskokaa tai älkää.)
    Taas tuli mieleen vahvasti että jos minun lähtökohtani olisi olla ja tulla noista sivistys/kulttuuri- tai rahasuvuista niin mitä todennäköisemmin ajattelisin maailmasta kuten heistä monet, porvarillis-vasemmistolaisen "suvaitsevaisesti" ja boheemin rennosti. En kantaisi tässä määrin näitä asioita mitä täällä lähinnä Jarin ansiosta on tullut ajateltua ja niistä itse lisää opittua ominkin toimin. En kokisi ehkä lainkaan uhkaa. Mutta jos on vähän, pelkää menettävänsä senkin vähän mitä on. Ihminen on, minä itse ainakin olen, juuri niin inhimillinen.
    Tätä en kertonut valittaakseni mitään, vaan tunnustaakseni. Ja samalla nostaakseni sen hatun (jota en koskaan käytä, en juuri edes pipoa) vaikkapa nyt Jarin, Vesan ja Juhan kantamalle tulevaisuustuskalle. Olette sivistyneitä perinteisessä mielessä, katsotte kauemmas.
    Minä olen vahvoista tiedoistani ja vielä vahvemmasta tunteestani huolimatta ihan selvä duunari, ajattelen loppujen lopuksi vain välittömien läheisteni pärjäämistä. Muu on sille alisteista.

    Väestömatematiikka muuten taitaa olla tällä hetkellä se vaarallisin tieteen alahaara, ja niin harva laskeutuu sitä katselemaan n u m e r o i n a ilman i d e a a.
    Mulle sen avautuminen oli pandora jota ilman olisi kyllä varmasti ollut hauskempaa ajatella. Tuskaa siitä en kuitenkaan kanna siinä määrin kuin vaikkapa Jari. Voimia Vaasaan. Ja kaikille teille, iloa myös.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesa: "
      esimerkiksi tälläkin hetkellä rohingyamuslimit ovat pakolaisleireissään saaneet yli 48 000 lasta, jotka kituvat kurkkumädässä, kolerassa ja muissa taudeissa. syntyneiden määrä vastaa Suomessa vuodessa syntyvien lasten määrää. nuo lapset kituvat ja kärsivät tuolla vain siksi, että ehkäisyä ei tunneta, ja sitten punainen risti ja muut avustusjärjestöt kuskaavat lännestä ruokaa ja lääkkeitä leireihin ja yrittävät pitää porukkaa täysin keinotekoisesti hengissä.

      en missään nimessä toivo näiden mailtaan ajettujen ihmisten kuolemaa, mutta onhan tuollainen oman aseman pahentaminen pelkästä tietämättömyydestä aivan hölmöläisten hommaa. miehet ilmeisesti saattavat ajankulukseen raskaaksi naisia, jotka eivät voi omassa asemassaan mitään."

      Nuo tuossahan se on, esimerkkien esimerkki.

      jope

      Poista
    2. jope, hyvää avautumista, rehellistä ja osuvaa.

      täytyy sanoa, etten koskaan ajattele teitä esimerkiksi (ääri)vihervasemmistolaisena, äärikonservatiivina, kilvoittelevana ortodoksina, filosofina ja järkevänä opettajattarena jne. koska minulla on ainakin parista näistä nimikkeestä huomattavasti ikävämpi edustus päässäni kuin teistä ihmisinä. minusta on hienoa tuntea teidät Jarina, Juhana, jopena, Marjattana ja merinä. niitähän te olette!

      Poista
    3. vielä, täytyy sanoa, että minulla ei ole suvussa varsinaista akateemista taustaa, vaikka äidin puolelta juuret vievät jopa ruotsin hoviin (siellä yksi esi-isistäni on ollut jonkinlainen hovipuhuja) ja monet lähisukulaisista ovat opettajia ja onpa joukossa yksi rehtorikin.

      eli tavallaan duunari- ja normiperhetaustasta. parhaat eväät ja varsinainen perintö, jonka olen lapsuudenperheeltäni saanut ovat eheä perhe, hengellinen tausta ja luottamus siihen, että kyllä sinä pärjäät. en olisi enempää voinut odottaa.

      Poista
    4. Tuo on sitä mitä tarkoitan aina kun sanon, että ihminen on pohjimmiltaan se mitä hän on. Ei sitä mitä hän sanoo, ajattelee tai edes sitä mitä hän tekee. Ne ovat ajassa ja ajallisia ja voivat jo hetken päästä olla toisia kuin nyt.
      Määritteet meistä ihmisestä saattavat osua meihin mutta osuvat vain niin pieneen alueeseen meistä, että niillä ei oikein koskaan kannata nimetä ketään, edes itseään.

      Tämän kun muistaisi niin olisi paljon helpompaa käsitellä vaikkapa niitä ihmisiä joiden edustamia asioita vaikkapa inhoaa. Kaikki olemme kuolevaisia. Pitäisikö ajatella että maailmassa on pian 10 000 (10 mrd) miljoonaa kuolevaista??

      jope

      Poista
  35. jope, vesa

    viime vuonna tähään aikaan kukaan täällä ei inahtanutkaan väestökasvusta, mutta nyt ne pojat olette ihan liekeissä tästä.

    okei, onhan massiivinen väestökasvu on ollu munkin huoliarsenaalissa pitkään, mutta tää keskustelu täällä on aiheuttanut mulle ihan hirveän allergian sille. jos vain kuulenkin sanan ihmistsunami, alan kirkua.

    oma käsitykseni maailman tilasta on rasittavuuteen asti negatiivinen, joten olen päättänyt vastedes olla rasittamatta itseäni liian laajoilla maailmantuskilla. negatiivisilla viesteillä lamautettu ihminen ei jaksa toimia toisten puolesta. optimismi antaa voimaa, sillä epäusko parempaa huomista kohtaan muuttuu helposti itsensä toteuttavaksi ennusteeksi.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri,

      tämä juttu iski minuun tässä viime vuoden aikana ja ahdisti melko lailla. lupaan työstää sitä jotenkin rakentavasti kuluvan vuoden aikana. tämä on muuten ensimmäinen lupaukseni tälle vuodelle. katsotaan mitä siitä tulee. toivon, että asia huomioidaan jotenkin isossa mittakaavassa. se helpottaisi kummasti. lähinnä mielessä on pelko omien lasten ja maailman väestön puolesta ylipäänsä ja ympäristö- ja kulttuurihuoli. heh, siinäpä koko vyyhti:)

      Poista
    2. Minun kirjeeni yleen ja kolmoseen ovat ainut mitä voon tehdä naisten pankin lisäksi. Ja ne olen tehnyt.

      Poista
  36. Iltaa herrasväki!

    Täällä on pohdittu taustoja.
    Jope, sinä olet kyllä hurjan ennakkoluuloinen ryhmän 'sivistys/kulttuuri ja rahasuvut' suhteen.
    Itse olen elänyt tosi köyhän lapsuuden. Isäni ei halunnut minun käyvän maksullista koulua, joten en sitten uskaltanut koskaan pyytää häneltä rahaa koulumenoihin, vaan saatoin pyytää sitä anteeksipyydellen isoäidiltäni, joka sai onneksi kansaneläkettä. Joskus kokeilin aamulla kotiväen taskunpohjia, niin että saisin sen päivän bussimatkan kokoon, eikä vielä tarvitsisi pyytää rahaa kuukausikorttiin vihamieliseltä, tuiskivalta isältä. Tietenkin olin luoka priimus, koulu oli minulle kaikki kaikessa, avain parempaan elämään. Elämä pientilan lapsena maalla oli paljon köyhempää kuin esim. Unton elämä työläisisän ja kotiäidin poikana, lihapiirakoita ja munkkeja oli vetänyt naamaansa kioskilla ja käynyt rusettiluistelemassa. No, tämä vain taustaksi sille, että minua ei ole koskaan kiinnostanut ihmisissä heidän taustansa, vaan se mitä he ovat nyt, tärkeimpänä se onko heissä lämpöä ja rakkautta.
    On vain kiinnostavaa kuulla, että jollakin on ollut kotona kotiapulainen. Ystävistäni tällainen henkilö kuuluu Kohtuu-liikkeeseen ja miettii maailman tilaa enemmän kuin muut köyhemmän taustan omaavat.
    Olen kai oman sukuni ensimmäinen ja ainoa akateemisen koulutuksen hankkinut, omassa ikäluokassani. Tunnen sen vuoksi vahvuutta en alemmuutta. Olen itse puskenut ylöspäin, vastustuksesta huolimatta.

    Samoin kuin sinä, jope, en halua liittoutua mihinkään ryhmiin, joissa pitäisi ajatella kaikesta samalla tavalla. Minua kauhistuttaa kaikki ryhmäpaineen alle muokkautuminen.
    Päivällä kokoontuneessa viiden naisen ryhmässämme meillä oli hyvin erilaisia mielipiteitä asioista, mutta meille ei tullut mitään kinaa mistään. Meillä on myös aivan erilaiset taustat ja varallisuustasot, yksi ryhmästä on Paraguaista.

    Jari, mitä sinä koko ajan haukut ihmisiä, taidetta, kaikkea?
    Kuulostaa siltä, että on vain yksi ihminen ylitse muiden ja hänen nimensä on Jari! Sinä tukehdut ylimielisyyteesi, lopeta hyvä mies!
    Nyt sinä sanot olevasi entinen kaupunkisuunnittelija, luulin että opettaja.

    Juha, Vesa ja meri, olen lukenut myös teidän kaikki kommenttinne.
    Rakentavaa keskustelua.

    VastaaPoista
  37. Kukkahattutäti ja helmikana ovat minusta samansisältöisiä haukkumanimiä naisille, jotka muka käyvät teatterissa, koska se kuuluu asiaan ja haluavat näyttäytyä tärkeinä ja tälläytyneinä.
    En tunne ketään sellaista, enkä ole nähnyt teatteriyleisössä tällaisia hahmoja.
    Seuraavaksi olen menossa helmikuussa Kansalliseen katsomaan näytelmän Toinen koti, jossa esiintyy pakolaistaustaisia näyttelijöitä.
    Meillä oli Kuusankoskella samantyyppinen esitys, josta silloin kirjoitinkin.
    Olen tosi kiinnostunut tästä, enkä yhtään välitä, mitä puen päälleni. Jotain junamatkalle sopivaa, kun käymme päiväseltään
    junalla.

    Pahansuopuus syövyttää mieltä, Jari.
    Vesan en ole huomannut käyttävän tällaisia sanoja.

    "Jos bimbon sisällä on ajatteleva ihminen, hän ei ole bimbo vaan jumalatar!" Tämä on kiva, Marilynin elokuvahahmo on hyvä esimerkki.

    VastaaPoista
  38. Marjatta,

    mukava kun liityit vielä seuraan! Kävin hakemassa tyttäreni urheiluharkoista (heillä on harkat la-iltana klo 21.30 saakka!) ja ajattelin katsoa vielä, mitä täällä tapahtuu.

    Matkalla ajaessani Töölöön kääntelin kanavia ja kuulin sattumalta aika kreisiä juttua Leo Melleriltä. En tiedä tunnetteko tyypin. Puhui lopunajoista, ja minä hoksasin heti yhteyden meidän keskusteluihin. Melleri on kyllä ajautunut todella kauas varsinaisesta historiallisesta tai poliittisesta todellisuudesta omiin varsin hupaisiin selityksiinsä. Hän on siis taustaltaan Patmos ry:n johtaja, joka on sekoillut niin rahojen kuin naistenkin suhteen mutta jaksaa pitää omia profeetallisia monologejaan ja kirjoittaa niistä kirjoja, jotka ilmeisesti myyvät ihan hyvin. Ei siinä mitään, fiksusti osaa puhua mutta kyllä teologisesti ja muutenkin melkoista huttua.

    Miten tämä liittyy tähän keskusteluumme ihmistsunamista ja muusta? No, siten että tajusin, että olen yhä kiinni apokalyptisissa / lopunaikojen keskusteluissa, joita kuulin jo nuorena. Tosin silloin käsitteet olivat toiset. Enkä itse usko, että maailma loppuu ihan pian, vaikka koko lailla täysimittaisten katastrofien sarja olisikin edessä. Ihmiskunta alkaa aina jostakin pisteestä uudelleen, palaset sekoittuvat ja syntyy jotain uutta. Tämä nykyinen maailma on kuitenkin varmasti parinsadan vuoden kuluttua melko lailla uusissa puitteissa.

    VastaaPoista
  39. Marjatta,

    Marilynin näköinen älykkö olisi kyllä mullekin jo liian vaikea pala purtavaksi - eihän sellaisen kanssa tietäisi miten päin olla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä: ei naisen tarvitse olla huippuälykäs ollakseen viehättävä ja kiinnostava. Luontevuus ja sosiaalinen äly ovat paljon tärkeämpiä.

      Poista
  40. Marjatta,

    tuolla en puhunut niinkään varallisuudesta tms. vaan eräänlaisista kulttuurikoodeista, jotka tulevat kyllä edelleen vastaan siellä sun täältä. Nämä kaikki kokemukset ovat tietenkin subjektiivisia mutta oma kokemus on se, että tietty maailmanhuoli on usein tyystin erilaista riippuen taustoista. Itsekin olen ylpeä tavallisesta taustastani ja myös minä koen siitä vahvuutta, en suinkaa alemmuutta kun siihen ei ole syytäkään. Mitä noiden kulttuurikotien jälkeläisten kanssa on tekemisissä oltu, niin ei ole hävetä tarvinnut sen enempää omaa käytöstä kuin tietoja. Toin sen vain esiin, että savannikoira on enemmän muiden hampaissa jo luonnostaan kuin leijona.

    meri,

    minäkään en hirvesti maailmasta ahistu, en niin kuin "pojat", mun valinta on ollut sama kuin sinun, vaikka ehkä eri syistä. Uskon ihmiseen ja pidän ihmisistä, myös lajina, kun ajattelen mittaamattomia kulttuurisia ja tieteellisiä saavutuksia mitä on koettu. Ja varsinkin kun katson pikkulapsia pulkkamäessä. Nuorena, vallankumouksellisena, hah, vaihdoin jo pian pöytää jos jossakin oli kovin angstia ja tuomitsevaa. Se korostui varsinkin myöhemmin, kun en enää osannut tuomita "oikeita" maaleja, vaan aloin katsoa väärään, ei-haluttuun suuntaan minne ei pitänyt katsoa ja jossa ei yleensä tuomittu ketään.

    Juha, Vesa, "pojat",

    te otatte yllättävän kiltisti vastaan ohjeet, moitteet, arviot ja arvostelut mitä tulee kirjoittamiseenne, ajatteluunne, ajattelun tasoonne ja aihesiin jopa teille tärkeissä asioissa. Aina ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Olisiko tämä mahdollista toisinpäin? Ei. Juha, tätä on se valkoisen heteron hegemonia: ei mitään :) Nyt näet.

    Jari,

    sinä et osaa ehkä "rakentaa" rakentavasti, mutta etpä tee sitten ainakaan hiekkalinnoja Vaasan rannoille.

    jope,

    miten ihmeessä sä tulet tänne uudestaan ja uudestaan, vaikka pitäisi imuroidakin, käydä lenkillä ja laittaa olohuoneen kattoon Ikea-lamput tai vastaavat joita siellä ei ole ollut sitten kesän jälkeen? Taidat tykätä näistä ihmisistä ja keskustelusta täällä, vaikka sulla on jatkuvasti kokemus että sut nähdään väärin, koska kirjoitetussa tekstissä ei kuulu soundi. Mutta ei se mitään, ajattelet, täällä on sentään tyyppejä jotka kaikki ajattelee.

    -
    jope

    VastaaPoista
  41. jope,

    olipa taas hyvät yhteenvedot. minusta ainakin tuntuu, että näen sinut jopemaisena tyyppinä, en tiedä osaanko sitä sitten ilmaista oikein, mutta ymmärrän (ja tunnen miltä se mahdollisesti tuntuu) melkein joka sanasi. ei siis mitään dissonanssin kokemusta siinä kun kuuntelen sinua, vaikka aina en tietenkään kuuntele omia ajatuksiani siinä. silti: melko usein kuitenkin tavoitan yhteyden.

    VastaaPoista
  42. Kaupungeissa on lasten harkat epämukaviin aikoihin. Meidän Turun pikkupojilla on jalkkistreenit hyvin varhain viikonloppuaamuina. Isähän se venyy.

    Vesa, mieti taaksepäin paristaa vuotta, aivan eri maailma.

    Aloin miettiä älykkyyttä. Mitä se on? Älykkyystestiäly, tunneäly, sosiaalinen äly...

    Tunnetteko te itsenne älykkäiksi? Epäilemättä, ja ansaitusti.

    Minä olen aina ajatellut olevani melko älykäs, tietämätön kylläkin, mutta utelias. Olen kuitenkin enimmäkseeen esittänyt höpsöä, koska se sopii minulle. Olen ikäänkuin halunnut osoittaa, että olen vaaraton. (Liittyykö tämä naiseuteeen!)
    No, tein kerran huvikseni Tiede-lehden nettitestin, pitkän 40 minuutin testin, jossa oli jatkettavia kuvioita ja muita päättelyjä, lopusta alkuunpäin muistettavia numerosarjoja, joitain kielellisiä aukkotäydennyksiä jne, en muista enää mitä kaikkea. Olin virkeällä päällä, juuri jäänyt eläkeläiseksi. Tiesin, että kielijutut olisivat helppoja ja arvelin mokaavani niissä kuvioissa. Yhtäkkiä minä vain tiesin, mikä kuvio tulee seuraavaksi, ne päättelytehtävät aukenivat, ja numerosarjoissa en yrittänytkään muistaa alkua vaan viimeiset kymmenen lopusta, mikä oli hyvä strategia. Sain lähes täydet pointsit ja onnittelut siitä, että kuulun kolmeen prosenttiin ihmiskunnan älykkäimistä. Halojaa Jari, yllätys, kuulithan sinäkin!
    Siis eihän nämä testit paljon mitään kerro, mutta minulle tuli onnistumisestani lisää itseluottamusta. Luulen yhä, että se oli yksittäinen kirkas hetki.
    Tärkeintä älyä todellakin on osata olla ihmisten kanssa.

    Monesti itseään älykkäinä mainostavat miehet (naiset eivät puhu tästä aiheesta, rikoin tabun) ovat itserakkaita ja pinnallisia. Tunnen tällaisia miehiä. Se on siis ihan eri juttu kuin tuo mitä kysyn, tunnetteko sisimmässänne itsenne älykkäiksi.

    Tämä kiperä kysymys jää teille sunnuntain ratoksi. Nyt ollaankin jo sunnuntain puolella.

    Ai niin, Trump twiittasi hiljattain olevansa vakaa nero. Hän on ehkä tehnyt saman testin kuin minä.
    Hyv'yötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta,

      koen itseni sillä tavalla monipuolisesti älykkääksi, minulla ei ole tarvetta olla huippuälykäs tai mitata sitä mitenkään.

      tämä siitä syystä, että tunnen muutamia nk. paperilla huippuälykkäitä tyyppejä, jotka kuitenkin ovat aivan hukassa elämänhallinnassaan: korkeakaan äly ei auta, jos ei pysty järkevään päätöksentekoon käytännössä tai elämänhallinta ja psyyke ovat sekaisin.

      huippuälykäs voi toimia kuin typerys. sitä ei korjaa mikään. keskinkertaisella älyllä selviää 95-97 %:ssa yhteiskunnallisia tehtäviä.

      Poista
  43. vesa

    meller on mulle tuttu 70-luvulta. kalliossa, kustaankadulla oli 70-luvun lopulla patmoksen rukoushuone, jossa kävin kuuntelemassa tuomiopäivän profetioita. sain hirveitä sätkyjä niissä tilaisuuksissa, enkä tajunnut vielä silloin, ettei ihmisten pitäisi murehtia turhista maailmanlopuista. ihmiskuntahan on pohtinut mahdollista tuomiopäivää parin tuhannen vuoden ajan. joskus jopa aivan turhaan.

    muistan miten meller luetteli erilaisia maailmanloppuskenaarioita. niihin uskojia löytyi aina jonkun ilmestyskirjan kiven alta. välillä jotkut teoriat pyyhkäistiin jäähylle pätevämmän selityksen edestä.

    tietenkään nuo apokalypsi-profetiat eivät toteutuneet, ja päiväyksen lähestyessä hän ymmärsi muuttaa tulkintaansa ympäripyöreen suuntaan, eli jumala oli kuullut rukoukset ja tuho sillä kerralla estetty.

    nyt tajuan että ehkä nämä minun ilmestyskirja- ja ihmistsunami-antipatiani ovat peräisin siltä ajalta. toivottavasti tämä ei loukkaa sinua, mutta kun tänä päivänä joku on löytänyt antikristuksen, tai joku varoittaa maailmanpalosta, kohautan olkapäitäni ja jatkan elämääni.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, ei loukkaa, tuolla alempana olevassa kommentissa vastaan Marjatalle tästä samasta asiasta.

      Muistatko 70-luvulta sellaisen kristillisen elokuvan kuin Kuin varas yöllä? Se oli aika pelottava silloin, se näytettiin muistaakseni meidän koululla joskus ilta-aikaan. Olisipa hauska nähdä miltä se nyt näyttäisi.

      Poista
  44. marjatta

    mulle tuli älystä mieleen tunneäly ja se, kun roman schatz sanoi että "me miehet emme tarvitse tunneälyä, koska meillä on sitä oikeata."

    jään pohtimaan älykkyyttäni.

    meri

    VastaaPoista
  45. En vielä mennytkään nukkumaan.
    Minulla on sama suhtautuminen maailmanloppuennustuksiin kuin sulla meri. Oma isoäitini heittäytyi polvirukouksiin vähän väliä ja pyysi vielä armonaikaa. Hän kuului Länsi-suomen rukoilevaisiin.
    Täällä puhutaan jostain porukasta, joka oli myynyt kaikki omaisuutensa ja mennyt johonkin kalliolle odottamaan ihan konkreettisesti ylös vetäisyä. Olivat sitten tulleet sieltä apeina takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ja meri myös!

      Näistä lopunaikojen ennustajista - pieleen menee kerta toisensa jälkeen on minun ajatukseni.

      Olen kuullut varmasti tyyliin kymmeniä ennustuksia maailmanlopusta ja Mellerin puolelta noita Venäjä / Neuvostoliitto -profetioita.

      Meller on napannut niitä David Wilkersonin profetioista, jotka heijastelevat yhdysvaltalaisen oikeiston ajattelua ja kylmän sodan ajan fiiliksiä.

      Niissä ei ole raamatuntulkinnallisesti päätä eikä häntää.

      Mellerillä on vakuuttava puheääni, ellei tule mieleen, miten hän on seikkaillut rahojen ja naisten kanssa. Raamatuntulkinnallisesti hänen puheensa ovat hupaisia, sellaista kotikutoista eksegetiikkaa. Kuuntelen hänen juttujaan sellaisina x-files-tyyppisinä fiilistelyinä.

      Olen lukenut sinänsä älykkäitä tulkintoja Ilmestyskirjan pohjalta, mutta niissä on yleensä vikana se, ettei käsitetä Ilmestyskirjan tapaisen allegorisen esityksen tulkinnallisia reunaehtoja. Ja aina menee pieleen, historia osoittaa sen kerta toisensa perään.

      Nyt nämä ilmasto- ja väestöräjähdysasiat eivät ole symboleita, jotka viittovat tulevaan / mahdollisesti omaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen allegorisesti, kuten Ilmestyskirja. Ne on mitattavissa lukuina. Ne eivät ole enää mitään uskontoa tai ideologiaa. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan määrätietoista politiikkaa eikä uskomuksellista tulkintaa. Tässä mielessä elämme jonkinlaisia lopunaikoja, ei tietenkään maapallon, vaan nykyihmisen -- ellemme onnistu ratkaisemaan asioita.

      Maailma huokailee kuin Kristus Getsemanessa: "Olen suurissa tuskissa, valvokaa ja rukoilkaa kanssani." Tämä on yhtä aikaa ekologinen ja hengellinen tila.

      merille sanoin, että kuluvan vuoden aikana pyrin tekemään suhteeni näihin räjähdysasioihin selväksi. yritän siis kirjoittaa niistä, en jättää niitä lojumaan mieleni takaosiin.

      Poista
  46. Jope, en jaa kanssasi sitä kokemusta kulttuurikotien kasvateista, että he ajattelisivat asioista boheemin rennosti eivätkä kokisi uhkia. Tyypittelyäsi ei voi yleistää. Kulttuurikotien kasvateissa on niitä, jotka ajautuvat maailmantuskassaan itsemurhaan ja työläiskotien kasvateissa taas niitä, jotka eivät ajattele muuta kuin omaisuuden keräämistä. En silti tyypittelisi myöskään näin. Se, miten suhtautuu maailmaan ympärillään, rennosti tai murehtien, on persoonakysymys.

    VastaaPoista
  47. Huomenta!
    Kirjoitin illalla hassun kommentin, tuon klo 22.38. Minua on jotenkin siepannut älyämiseni kyseenalaistaminen parissa kommentissa oman blogini Ossi Nyman -kirjoituksen keskusteluissa, ja sitten Jari viittaa/vihjaa minuun yhä uudelleen jonain ääliönä. Siitä tuo nolo, hauskaksi tarkoitettu tarina.

    Olette varmaan jo lukeneet Hesarin. Sunnuntai-osiossa on kehitystyössä vapaaehtoisena työskennelleen Kristiina Markkasen kirjoitus 'Monen vaimon ongelma', samaa mistä Vesa kirjoitti edellä. Aika valaiseva, myös siltä kantilta, ketä pitää eniten auttaa.
    Olen nähnyt valokuvanäyttelyssä kuvan Boko Haramin sieppaaamilta koulutytöiltä tippuneista sandaaleista. Se kuva on nytkin silmieni edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, luen huomenna. Meille ei tule juuri nyt Hesaria.

      Ongelma on siellä iso, koska sekä kristityt että muslimit ja muut voivat perinteidensä pohjalta muodostaa moniavioisia perheitä.

      Suomessakin on näitä lapsitehtaita, lähinnä muslimien parissa, mutta täällähän siitä ei koidu kuin taloudellisia rasituksia veronmaksajille, kun kaupunki maksaa kerrostalosta useamman asunnon perhekunnalle, jossa yksi mies käy siittämässä lapsia eri naisille.

      Hyvä puoli on se, että yleensä lapset sitten integroituvat jo hyvin yhteiskuntaan, toivottavasti myös maallistuvat ja osallistuvat yhteisöjensä rakentamiseen. Itse olen tavannut monia nuoria somalinaisia asiakaspalvelutehtävissä (ja myös apteekeissa farmaseutteina), ja he ovat todella hyviä!

      Poista
    2. vielä: näitä tapauksia on onneksi suhteellisen vähän, en tahdo muuta väittää. mutta kyllä itse mieluusti käyttäisin nuokin rahat vaikka nuorten mielenterveyteen tai vanhuksiin. siis tarkoitan, että mielestäni tuollaisiin tapauksiin pitäisi puuttua. ainakin jotenkin. ettei ajatella, että tällainen malli olisi jotenkin yleisesti hyväksyttävä. herättää paheksuntaa ja jopa vihaa köyhillä alueilla, joihin nämä ihmiset usein sijoittuvat.

      Poista
    3. Valistusta, valistusta ja enemmän valistusta. Asenteet muuttuvat hitaasti.

      Poista
  48. Sen verran palaan todeten, että täällä tosiaan tapahtuu small talk ja minä etsin sitä missä tapahtuu big talk.

    Mitä kukkahattuun tulee niin se on minulle pilven vertauskuva. Kun pää on käsitepilvessä, kielipelipilvessä, joka ei liity yhteiskuntatieteelliseen realismiin niin silloin voisi ehkäpä puhua kukkahatusta. Mutta tein virheen kirjoittaessani kukkahatusta, koska se antaa simppeliyden kuvan. Tuo käsitepilvi saattaa olla suorastaan nerokas elämän totuuden välttelyssä.

    Mitä minuun tulee niin olen koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä ja sosiaalialan opettaja. Olen opettanut lyhyet jaksot parissa ammattikorkeakoulussa. Mutta yhden uran tein kaupunginsuunnittelijana.

    Olen ollut oikeastaan kaiken aikaa lähellä arvojen määrittelyä kuten nyt erityisasiantuntijana varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hallinnossa.

    Totta kai minä näen ja huomaan mihin tätä maata viedään. Sitä viedään nimenomaan käsitepilven sisällä ja tämä käsitepilvi koostuu kaikesta sellaisesta mikä edistää kasvua ja näivettää elonkehän monimuotoisuutta. Helsinki kasvaa, Kouvola kasvaa, Vantaa kasvaa, Seinäjoki kasvaa. En luettele tähän kaikkia maailman kaupunkien nimiä sillä kaikissa maailman kaupungeissa kasvu on tärkeintä. Kouvolan kaupunki on todennäköisesti suunniteltu väestönkasvun tavoitteesta lähtien. Marjatta voi selvittää mikä on Kouvolan väestömäärä juuri nyt ja miksi se on aiottu 10 vuoden kuluttua. Minun urani ajan väestönkasvu on ollut pyhä asia. Sairautena ja häväistyksenä ja epäonnistumisena on pidetty väestön vähenemistä.

    Kaikki maailman kaupunkien suunnitteluasiakirjat sisältävät väestön kasvun tavoitteen.

    Ja iik, Meri, oi iik: seurauksena on TAHDOTTU ihmistsunami.

    Siis: kukkahattu, käsitepilvipeli, saattaa olla mitä nerokkain ja monimutkaisin ja ovelin - ja se johtaa kohti paniikissa tapahtuvia iskuja väestön vähentämiseksi siellä missä hyvinvoiva populaation osa katsoo sen tarpeelliseksi. - Mitä Afrikkaan tulee niin todennäköisesti sinne levitetään joku tauti, joka alkaa dramaattisesti ja johtaa dramaattisesti kuolemaan emmekä esimerkiksi Suomessa saa koskaan tietää kuka on taudin levittäjä.

    Koska esimerkiksi Marjatta provosoituu kirjoituksistani niin päästän pahasta, et sinä Marjatta ole ääliö vaan pidän sinua nerokkaana.

    Myönnän samalla että oma elämäntaitoni on kehno. Onneksi minulla ei ole vaimoa, joka joutuisi kärsimään tällaisen pässin kanssa. Mykistyn, hirmustun, menen pitkin seiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,

      mukava kun tulit kommentoimaan! Tämähän oli erittäin hyvä kommentti tuosta yhteiskuntatieteellisestä realismista.

      Toivoisin, että voisit osallistua keskusteluihin. Sinulla on asiaa. En minä ainakaan pahastu noista ylilyönneistä, joita sinulla välillä tulee. Se tuntuu olevan elämänrytmiisi kuuluva asia. Tätä en nyt sano mitenkään piikitellen tai ironisesti.

      Poista
    2. Tokihan sinäkin voit valikoida sanojasi, kun kyse on kuitenkin kirjoituksesta eikä spontaanista itsekseen tapahtuvasta tunneilmaisusta. Ei kai sinun tarvitse kokea itseäsi jotenkin laadullisesti ylivoimaisena olentona vain siksi että sinulla on erittäin hyvä pointti isoon kuvaan. Senkin soveltuvuutta eri alueille voi miettiä. Ei voi olla niin, että mitään rakentavaa ei ole tehtävissä, eli että on vain tuo lopullinen ratkaisu poistaa osa ihmiskunnasta totaalisella iskulla. Tosin ajattelen itsekin, että jokin biologinen isku on mahdollinen ja ihan realismia.

      Poista
  49. Jos nämä kysymykset olisivat helppoja, niin ne olisi jo ratkaistu.
    Epäilen Jari, ettet löydä mitään big talkia. Myös oma talkisi on yksipuolista ja välillä riehaantuvaa, kuten myönnät.
    En ole loukkaantunut. Pyysin vain selitystä.

    Mietin tässä vielä tunnetta itsestä. Äly, ulkomuoto, luonne, kaikista näistä syntyy aika pysyvä käsitys varhaislapsuudessa. Se muuttuu jonkin verran myöhemmin saadusta palautteesta, mutta perustunne pysyy.
    Puhutaan alisuoriutujista ja ylisuoriutujista. Me vaikutamme toisiimme tässä, siis yleensä,
    ei vain tämä meidän ryhmä. Siksi on tärkeää puhua toisista kunnioittaen. En ole läheskään aina onnistunut tässä.
    Voisin ottaa uuden vuoden tavoitteekseni arvokkuuden löytämisen kaikissa.

    VastaaPoista
  50. 1.Väestöräjähdykseen voi suhtautua ihan hyvin niin kuin se ei olisi henkilökohtainen asia lainkaan.
    Seuraus: väestöräjähdys on jo tapahtunut ja tapahtuu.

    2. Väestöräjähdykseen voi suhtautua niin esimerkillisesti kuin Juha tai Vesa, tai niin brutaalin realistisesti kuin Jari.
    Seuraus: väestöräjähdys on jo tapahtanut ja tapahtuu.

    3. Väestöräjähdykseen voi suhtautua turvautumalla ajatushokemaan, hyvään ajatukseen sinänsä : - On panostetettava entistä enemmän kehitysmaiden naisten koulutukseen.
    Seuraus: väestöräjähdys on tapahtunut ja tapahtuu.

    Yksikään näistä kolmesta ei ole tähän asti hidastanut väestönkasvua lainkaan, vaan se on päinvastoin kiihtynyt kiihtymistään, KOSKA me emme ole siitä vastuussa, me tuota tuota väestöbuumia emmekä ole siitä osallisia. Sen vuoksi meidän tekomme ja sanamme eivätkä ideamme asiaan vaikuta.

    Mutta miten "länsimaat" ovat tähän omaan osattomuutensa tässä asiassa reagoineet? Luomalla palkitsemis- ja väestösiirtymien hoitojärjestelmän omissa maissaan ja omalla kustannuksellaan, jopa siinä mitassa että se mahdollisesti murskaa myös omien yhteiskuntien turvajärjestelmät, sosiaaliyhteiskunnan rahoitusmallin mm. tämän vuosisadan loppuun mennessä.

    Eli ennuste on aika huono, koska näyttöä jo on. YK ei ole kaiketi onnistunut kuin kiihdyttämään väestökasvua ko. maissa.
    Ja tuossa yllä sanotussa ei ole mitään apokalyptista, numerot vain siinä raksuttavat ja tekevät sen minkä numerot väistämättä tekevät: mahdottomasta tulee mahdollista ja se toteutuu.

    En ymmärrä lainkaan ajatusta joka on esitetty yllä ja aiemmin, että länsimaat päästäisivät väestömaihin jonkun viruksen? Siin nämä samat länsimaat jotka ovat valmiina altistamaan i d e a n vuoksi oman sisäisen turvallisuutensa.

    Näitä kysymyksiä siis ei ole näillä käyttäytymismalleilla ratkaistavissa. On olemassa varmasti ratkaisu mutta se ei ole vielä näköpiirissä tai se on niin radikaali ettei kukaan meistä voi sitä hyväksyä ja siksi mieluummin ajatus, että tulee mitä tulee.

    jope

    VastaaPoista
  51. jope, jos se viruksen levittäjä ei olekaan jokin maa (länsimaista) vaan joku astetta fiksumpi liitto (jossa voi olla jäseniä ihan globaalisti)?

    "Mutta miten "länsimaat" ovat tähän omaan osattomuutensa tässä asiassa reagoineet? Luomalla palkitsemis- ja väestösiirtymien hoitojärjestelmän omissa maissaan ja omalla kustannuksellaan, jopa siinä mitassa että se mahdollisesti murskaa myös omien yhteiskuntien turvajärjestelmät, sosiaaliyhteiskunnan rahoitusmallin mm. tämän vuosisadan loppuun mennessä."

    minusta meillä on jonkinlaista vastuuta maailman kurjuudesta, mutta ei suinkaan väestönkasvusta. tuo mitä sanot on aivan totta. silti pitää auttaa pahimpia hädässä olevia. silti se ei voi olla mikään automaatti, jossa ei ole takarajaa.

    minua ärsyttää se, että kaiken maailman poliittiset ideologit pyytävät rahaa mitä erilaisimpien ryhmien tarpeisiin, mutta sitten kun kysytään, kuka tämän rahoittaa, niin ei kuulu mitään. tämä on minusta vihervasemmiston ongelma eli että he elävät jossakin täysin utopistisessa naminamikuplassa - luultavasti a) siksi, että suurin osa porukasta on täysin hyväosaisesta taustasta eikä ole juuri tehnyt todella töitä elämänsä eteen, b) osa ei vaan tajua tai c) ei ole itse sellaisessa asemassa, että maksupuoli olisi relevantti. en keksi mitään muita selityksiä. kannatetaan ideologisesti työttömiä jne. ja samalla vaaditaan palveluja kaikille... ja lisää porukkaa elätettäväksi... huh huh...

    minä pystyn hädin tuskin elättämään perheeni omalla työlläni, kun hoidan itsellisesti pankkilainani, jotka olen ottanut tarjotakseni perheelleni normaalin elannon ja asunnon, mutta joku pystyy tehtailemaan kymmenen lasta käymättä töissä? mitä tämä tällainen on? ei voi olla yhteiskunnallista realismia isossa mittakaavassa ja loputtomasti.

    tämä ei nyt ollut vihan lietsontaa vaan vaatimus jonkinlaiseen realismiin. toinen juttu on veronkierto ja "verosuunnittelu". sekin pitäisi saada kuriin, jotta pienen joukon ei tarvitse maksaa kaikkien kuluja.

    VastaaPoista
  52. Ymmärrän hyvin että iso kuvio on suurempi eikä esimerkiksi pakolaisten auttaminen vie meitä nykymeiningillä edes tiukoille, siitä ei ole kyse. Se vain ärsyttää, että osa näistä oikeuksien vaatijoista miettii asioita aivan epärealistisesti: voidaan keksiä loputtomasti yhteiskunnallisia tarpeita tasa-arvoon ja humaanisuuteen vedoten, mutta tässä niin kuin perheessäkin tulee se raja kun vanhemmat sanovat että tähän meillä ei ole varaa eikä kaikkea tarvitse saada.

    VastaaPoista
  53. Korostan vielä, ettei minusta jää täysin epärealistista ja kusipäistä kuvaa: olen todella hyväosainen, olen itse tehnyt päätökseni asumismuodosta ja muusta, olisin voinut tulla paljon vähemmälläkin toimeen (varsinkin jos lapsia ei olisi). Samalla: veroprosentti nousee vuosi vuodelta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoilla linjoilla tässä taas siis ollaan. Isossa kuvassa pakolaisasia on pieni, mutta liian usein väestöasia torpataan juuri sillä: Ai, eikö hätää kärsiviä pitäisi sitten auttaa?
      No, tietysti pitää!! ja siihen on varaa ja tilaa!! mutta kansainvaellustason väestösiirtymät ovat eri juttu jo kokoluokaltaan. Juuri niin kuin kirjoitit oman toimeentulon ja sen väestöstä, joka ei tätä maata ainakaan vielä rakenna,
      On esitetty tietysti näiden asioiden rajoittamista, mutta se huuto mikä syntyy ideologiaan koskemisesta on niin kamalaa ettei sitä jaksa kuunnella.
      Puhumattakaan jo asian esittää "populisti", tai "persu" tai "kulttuuripessimisti." Vain Linkola saa puhua siitä mistä nuo em. eivät saa puhua.
      Taitavasti ulkoistettu sisältöpalvelu siis.

      Tuo virus-asia noin esitettynä on nyt eri. Ehkä mahdollista. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla toivottavaa, vaan sen, että lasten siittäminen vähenisi niissä maissa joissa mikään lapsimäärä ei tunnu riittävän.

      Ja voimmehan mekin alkaa suhtautua tähän kaikkeen pajatukseen niin että mitä me suomalaiset ukot, valkoiset hereterot, virkamiehet, täällä tätä jauhamme, naatitaan mekin! Ehkä mäkin voisin ostaa älykännykän ja alkaa relaa, hah.

      No iloita me toki osataan jo nyt ja arkea elää, mutta mä en saa näköpiiristä ajatusta että lapseni ja monet muut tuntemani lapset ja nuoret tulevat elämään tässä maailmassa vielä vuosina 2070-2090.
      Siinä on perussyy mun kiinnostukselle tähän asiaan, tosiasiaan, joka on merkittävin tässä maailmassa tällä hetkellä, j o s maailmaa tosiasoiden kautta haluaa hahmottaa.
      Kun esillä on todennäköisimmät faktat siitä millaista on elää vaikkapa Euroopassa vuonna 2070 niin aika kylmä kundi mun täytyisi olla, jos ajattelisin että nou hätä, asioilla on tapana järjestyä.
      Tai niinhän mä ajattelinkin, mutta että asenteeni olisi se koko ajan.
      Luulen että sulla Vesa on tästä ihan samasta kysymys. Haluat suojella maailmaa pahalta koska haluat suojella lapsiasi pahalta.

      Ei näistä kysymyksistä huolimatta elämä meiltä elämättä jää. Porskutamme vielä monessa, mutta kovin pimeään ei haluaisi lapsia ja nuoria lähettää. Tämä on niin yksinkertaista, ei apokalyptiikkaa.

      jope

      Poista
    2. Hereterot...?... heroterot = Hero-Terot :)

      Miksi muuten me miehet pilkkaamme nykyään miehiä, itseämme, joilla on "eurooppalainen" ihonväri ja jotka pitävät naisista?
      Sanomme sen aina niin kuin se ei olisi ironiaa, mutta sinne taitaa kätkeytyä opetetun koiran kuuliaisuutta...mutta mille ihmeelle?
      Eivät naiset sitä vaadi.
      Kuka sitten?
      Ei minun elämäni aikana yksikään intiimisti rakkkaudessa tuntemani nainen ole valittanut minulle, että ihonvärissäni tai siinä että pidän naisista, olisi mitään huomautettavaa.
      Pitäisikö tää "valkoinen hetero" -astinlauta laittaa jo siihen samaan historian romukoppaan minne on aiheesta laitettu muutkin ihonväriä ja seksuaalisuutta kuvaavat haitalliset käsitteet.
      Hassua miten sitä alentuu käyttämään huolimattomuudessaan läpikuluneita käsitteitä joilla ei enää hahmoteta oikein mitään.

      jope

      Poista
    3. jope, en minä ainakaan häpeä, että olen valkoinen hetero. siinä ei ole mitään pahaa, ellei itse asioitaan niin hoida. ymmärrän toki historiallisen painolastin ja että olen tässä asemassa etuoikeutettu. ei se minusta silti pahaa ja todistusvastuullista tee: ilkeä ja paha kunnes toisin todistetaan...

      Poista
    4. jos kysyttäisiin aivan käsi sydämellä joltakin tiedostavalta ihmiseltä näin. Aseta pahuusjärjestykseen:

      valkoinen heteromies, valkoinen heteronainen, valkoinen homoseksuaali, etniseen vähemmistöön kuuluva hetero, transseksuaali, musta köyhä hetero, musta köyhä lesbo

      niin enpä usko, että suurin osa vastauksista alkaisi: lähtökohtaisesti nämä kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita...

      no, tämä oli tällainen läppä, mutta enpä usko, että kaikki olisivat tasa-arvoisia (koska valkoiset heterot ovat jo niin etuoikeutettuja maailmassa...)

      Poista
    5. siis olisivat lähtökohtaisesti yksilöitä ja samanarvoisia... tässä "maailman pahuuden" mittaristossa...

      Poista
    6. Tuon ollut valitettavan pitkään jo älyttömyystön helmasynti. Lähtemällä noihin kategorioihin todistetaan jostakin uhri-syyllinen-asetelmasta joka on 70-luvulla opetettu meemi ja jonka sivustakatsojaksi halutaan asettua asettumalla muka tuon asetelman tiedostavaksi.
      Valkoinen hegemonia on myös totta, mutta maailmanselittäjänä vuonna 2017 se ei enää toimi.

      Tähän liittyy juuri se kun jossakin aiemmassa ketjussa kirjoitin että mulle USA:n yliopistojen kaunis tiedostava maailma olisi mulle varmaan yksi helvetin piireistä. Siellä pitäisi arvottaa ihmisiä ja kulttuureja oudoin perustein, puhuttaisiin tasa-arvosta, mutta se olisi vain pinta syvemmällä liikkuville oikeille arvotuksille.



      Olen viikonloppuna lukenut (noin neljättä kertaa) Olof Lagercrantzin Strindberg-elämäkerran. Kirja on mulle aikamoinen toteemipaalu ollut vuosien varrella.
      Olo on taas kuin raikkaan lumituiskun jäljiltä tai pitkän patikkaretken ja tiedän että kirjalla on (mun arvomaailman mukainen?) onnellinen loppukin kaiken hulluuden, pahuuden, tuskan ja yksinäisyyden ja myös menestyksen jälkeen: sen juurelle päädytään nukkumaan kuoleman unta, mistä kaken p-kan keskeltä ja jälkeen voi alkaa uusi hyvä. Rebelli on riisuttu.

      Leo Mellerin tiedän hyvin. Tuttu radiosta mm. Uskomatonta että sekin oli merille tuttu. Paljon olet kokenut meri.
      Patmoksella on oma sivusto, jolla välillä käyn lukemassa erään ei-mellerin ultrataantumuksellisia artikkeleita. Ne ovat varsinaisen vastarintaliikkeen juttuja tässä ajassa, ja siksi kiinnostavia jo sinänsä. Mulla on tämä kiinnostus lukea muutakin kuin varmasti äärikorrektia todistusta yhteishyvästä. Jos on vahva itsetunto oman maailmankuvan kanssa, voi lukea mitä tahansa ilman kilahduksia. En silti sano ettei tuolla tohtori ahviolla olisi myös oivalluksia. Nyt taisi mennä pisteet:) Mutta eihän niitä ystävien kesken lasketakaan. Kun melkein kaikki kiinnostaa, kaikki vain kiinnostaa.

      jope

      Poista
    7. jope

      nuorena mua valvotti öisin epätietoisuus jumalasta sekä myös oma kuolevaisuus. oman olemassaolon loppumista oli vaikea sisäistää. seilasin parinkympin tienoilla kirkosta ja seurakunnasta toiseen. hyvinä kokemuksina muistan mm. kagyu samye ling -luostarin skotlannissa, taizén yhteisön ranskassa ja karmeliittanunnien luostarin walesissa. suomessa viidesläisyys kiinnosti, samoin karismaattinen liike. todella lämpimät muistot mulla on niilo ylivainiosta, joka oli 'missä rakkaus, siellä jumala' -tyyppinen lämmin sielu.

      en ihan tarkkaan edes tiedä, missä vaiheessa sanoin jumalalle au revoir, vai olenko sanonut niin ensinkään. sen tiedän että olen löytänyt uskon, kadottanut sen, löytänyt sen uudelleen ja kadottanut jälleen. tämänhetkinen uskoni on aikamoinen sekoitus aika montaa asiaa. identiteettini on sataprosenttisesti humanistin. sieluani voi raapia alitajuntaan asti, mutta muuta ei tule löytymään.

      mua ihastuttaa tuo sun kiinnostumisesi niin monesta asiasta. mäkin uskon kiinnostumiseen. ihminen tarvitsee kaiken filosofian, runouden ja taiteen oman elämänsä ymmärtämiseen ja ylläpitämiseen. varsinkin kirjoissa on tislattu ydinmehu siitä, mikä ihmiselle on tärkeää.

      meri

      Poista
    8. Kiitos, sinusta näkee nyt taas hieman enemmän. Ja paljon oletkin jo itsestäsi antanut ennenkin.

      Itse olen, tällä hetkellä, hengellisesti oudossa välitilassa. Usko on hyvin tärkeä asia jo jaksamisen kannalta ja kuten olen sanonut otan sen sellaisenaan, koko klassisen paketin rakentamatta omaa versiota, niin ainakin luulen. Käsityksiltäni olen varsin ei-moderni kristitty. Mutta sen sijaan mulla ei ole minkäänlaista yhteyttä mihinkään kirkolliseen, seurakuntaan, yhteisöön tms. En käy jumalanpalveluksissa (sekin vaihe on ollut) kuolemattomuuden leivänkään perässä (mikä on typerää) enkä tapaa kristittyjä missään. Olen ihan kokonaan ristinmerkin ja oman odottamisen varassa. Vaimo on ainoa jonka kanssa näistä juttelen silmästä silmään. Ja te sitten täällä. Kirkostakin olen eronnut.

      Toivon että en ole kuitenkaan ajautunut rannalta liian kauas.

      jope

      Poista
  54. Ostin eilen George H. Steinin Waffen-SS Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945 ja Tim Weinerin CIA Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia.

    Ennen kuin jatkan niin totean, että minä olen sitä tyyppiä, joka äkäilee, ahdistelee ja vauhkoontuu nyt kun ihmiset pääsääntöisesti eivät näe sitä mitä minä näen ja he ovat kuplissaan ja siksikin osani on potea suurta eksistentiaalista yksinäisyyttä, jota koulutuksenikin lisää ja kaikki se mitä olen työelämässä kohdannut. - Kun tapahtumat alkavat vyöryä ja ne ehkä vielä ehtivät vyörymään elämäni aikana: minä rauhoitun.

    Olen pitänyt kaikkia keinoja sallittuna havahduttamisyrityksessäni ja niihin keinoihin on varmasti kuulunut myös tahallinen loukkaaminen. Mutta kun loukkaa niin ihmiset loukkaantuvat eivät havahdu.

    Voi arvioida, että sen mitä Afrikassa tulee tapahtumaan toteuttaa niin sanotusti Organisaatio (en viittaa tässä yhteydessä tietenkään suoranaisesti organisaatioihin Waffen-SS tai CIA). Joka tapauksessa tämä Organisaatio on toki tiedusteluorganisaatio ja se on tietysti suorittanut ongelman määrittelyn. Kyse on vain keinoista ja keinojen täytyy olla sellaisia, että ne joihin keinoja ei käytetä eivät pääse paheksumaan tilannetta.

    Minulla on tietokoneeni vieressä kuppi vihreää teetä. Organisaatiolle voisikin antaa nimeksi Vihreä Tee.

    Vihreä Tee tekee likaisen työn mutta kaikki on tehtävä niin, ettei ihmistsunamilta pelastettavien omahyväisyys häiriinny.

    Jos ihmistsunamille ei mitään mahda niin populaation äkillinen romahdus on myös saatava näyttämään jotenkin luonnon lailta. Tämän ehdon täyttymistä Vihreä Tee etsii.

    Vielä jotakin. Kun olen sosiologi niin minua kiinnostaa sellainen kuin muodonmuutos olosuhteiden vuoksi.

    Tuossa Waffen-SS kirjassa on lause: "Tosiasiassa useat SS:n tiliin pannuista julmuuksista olivat niiden saksalaisten poliisimiesten tekemiä, jotka ennen sotaa olivat palvelleet tavallisina passipoliiseina tai liikenteen ohjauksessa."

    Siis toisissa olosuhteissa passipoliisi on sen vaaraton normijäsen ja toisissa olosuhteissa hänestä tulee peto.

    Minähän näen tänään pedon merkin. Ihmiset jotka tänään antavat lausuntoja rakkaudellisuudestaan eivät olet sitä kun pedon merkki täydelleen nousee aikakauden ylle.

    VastaaPoista
  55. Hei taas kaikki,

    luin Marjatan suositteleman artikkelin Hesarista - onnistui kun pisti private browsingin selaimesta päälle...

    Juttu oli sinänsä hyvä, sen suuntainen kuin olin ajatellutkin eli kaikki uskonnot ovat mukana polygamiassa. Mutta ja iso mutta: artikkelin fokus oli olematon. Tuli mieleen, että ilmeisesti siinä vähän moralisoitiin / tai kummaksuttiin tätä polygamiainstituutiota eettiseltä puolelta, mutta ei otettu lainkaan kantaa siihen miten se edistää väestönkasvua, joka on kai isoin ongelma. Toki sanottiin, että polygamian vuoksi osa miehistä jää ilman vaimoa. No noilla ehkäisymarkkinoilla se on isommassa kuvassa lähinnä hyvä juttu tai noinkin asian voi kääntää!

    jope ja meri, minäkin olen lukenut monta kuvan ja sanan kirjaa tai ainakin selaillut. onhan niissä välillä jotain oivallustakin, mutta enemmän on sellaista kristillisen kirjallisuuden keltaista lehdistöä ainakin omalta kannaltani arvioiden. minusta on välillä hauska kuunnella mellerin juttuja ihan hänen äänensä vuoksi - on samaan aikaan vaikuttava ja härö... no, turha hänen työtään on täysin mitätöidä. on varmasti ollut monen elämässä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon vesan kysymykseen tuosta tyyppien järjestyksestä vielä: se on pirun hyvä! Se virittää tahdosta riippumattomia liikkeitä. Jokin rakenne noiden olemusten välille luo järjestystä. Ei auta. Tuo vois olla joku elämänkatsomustiedon tehtävä keskustelun pohjaksi. Tuohon voi keksiä tarvittaessa lisää tyyppejä; muodostaa korttipakka, jossa eri tyyppejä ja niitä pitäisi pistää järjestykseen eri syistä joita voisi keksiä vapaasti. Eli mikä meissä ajattelee kun ajattelemme eri järjestyksiä? Se olisi pointti.

      Poista
  56. vesa

    oletko koskaan kuunnellut nylundin danielia? se oli 70-luvulla eräänlainen uskisten esa saarinen. tämä ihan hyvällä sanottuna. vierailin joskus töölönlahden linnunlaulussa, jossa d:n perheellä oli jonkinsorttinen koperatiivi, jossa idealismia riitti. danielin opetuskasetit olivat mulle yhdessä vaiheessa iso juttu, mutta tänä päivänä ne saisivat mut varuilleen.

    jope

    "olen ihan kokonaan ristinmerkin ja oman odottamisen varassa."

    voi miten koskettavasti sanottu!

    kirkot on mulle ristiriitainen juttu. katolinen kirkko on se konservatiivisin ja brutaalein. sillä on kontollaan niin hirveitä asioita etten kestä. inkvisitiota ja pedofiliaa ja ehkäisykieltoa esimerkiksi. luterilainen usko taas on massaluonteensa vuoksi suuri inhokkini. en oikeastaan edes miellä sitä uskonnoksi.

    mä löydän mulle pyhät asiat parhaiten erakkona. kun on istunut pari viikkoa kotona, ihmisten ilmoihin on vähän vaikea päästä kiinni. ihmisille puhuminenkin tuntuu ontuvalta. toisaalta yksinolo on onnistunut tuomaan minut niin lähelle ihmistä kuin mahdollista. mulla on se kokemus, että yksinololla on kyky eliminoida ihmisestä kaikki erillisyys. sen energia on loputonta.

    meri

    VastaaPoista
  57. meri,

    muistan Daniel Nylundin toimittaman kirjasen / aikakauslehden / vihkon - oliko siinä jotain opetusta, psykologisia näkökulmia ja kannanottoja ajan aatteellisiin keskusteluihin. Muistaakseni Jukka Leppilampi oli jossain julkaisussa mukana.

    Tsekkaan tässä juuri: DN on Ystävyyden majatalo -nimisen yhteisön johtohahmo ja hänen juttunsa löytyvät netistä noilta sivuilta. Pitääpä lukea joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mulle tuli 90-luvulla Nylundin jokin "Ystäväkirje" pitkään. Ystävyyden majatalon kyltti muuten näkyy hyvin Turkuun ajettaessa, eli kai toiminta vielä pyörii.

      Hauska kuulla että on laajaa kulmaa ja ymmärrystä. Mä ravitsen itseäni nykyään ehkä näissä asioissa eniten Seurakuntalainen-nettilehdellä mikä on mulle sopiva nykyaikaan sopivasti sopeutumattomuuden vuoksi. Mutta onhan tämä nettiseurakuntailu toisaalta naurettavaa.

      Se on vielä sanottava että mä en ajattele enää niin, että mun pitäisi löytää mitään näissä asioissa, vaan antaa enemmän tulla tai vain olla.
      En siis koe olevani kovinkaan etsijä, vaeltaja enkä kilvoittelija. Oma intuitio on että paras kun ei yritä juuri mitään. Ajattelen ihan tosissani sen vanhan teologian mukaan että Sana synnyttää sen minkä se sisältää. Se on kuin leipä. Mun tehtävä on vain avata, passiivisesti lähes, joo, suu ja niellä.

      Silti jokin ajatus jonkinlaisesta pyhiivaelluksesta on miellyttävä, vaikka olen myrkyttänyt itseni (hah) sellaisella teologialla että se on Jumala joka kolkuttaa ovelle minun kädessäni minun puolestani kun en itse edes siihen hengelliseen suoritukseen pysty.

      Juha, toi Vesan paremmuusjärjestys tosiaan on hyvä ajatusalusta lukemattomiin keskusteluihin mitä täällä on käyty. Ja nyt jo koen, että hahaa, tätähän mä olen aina sanonut länsimaisen itsesyyllistämisen itsepetoksesta. Siitä että uhrin rakastamisemme, se lempiuhrimme...muistat ehkä, paljastaa vain oman ei-tasoarvoisuutemme suhteessa toisiimme. Valkoinen etninen köyhä tai kurja on aina vähemmän sympatiaa herättävä kuin ei-valkoinen etninen köyhä ja kurja. Toki Pulkkinen sanoi tästä asiasta jo kaiken vuonna 1985.

      jope

      Poista
    2. Ja tuo "korttipakka" toimii joka suuntaan. Just tuohon mitä sanot ja sitten myös siihen, että löydämme siitä myös oman hegemonisen eheyden ja vakauden suhteessa 'toiseuteen'. Siis sekä itsemme ruoskinnan että syyn siihen. (Se on sitten sen keskustelun aihe miten oikeutettua tai valheellista itseruoskinta on.) Kumpikin vouvat olla tosia riippuen näkökulmasta. Miksi jope tunnemme olevamme eri mieltä jopa itsemme kanssa, kuten sanot? Koska "maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus" ja koska viisaskaan ei voi epäillä kaikkea kerralla, vain siinä kielipelissä, josta kunakin epäilynsä hetkellä pitää kiinni. Tuo vesan tehtävä on kuin piilo- tai kaksoiskuva, joka on väistämättä aina nähtävä, kun sen kerran on huomannut. Se on minysta mahdottoman hyvä pedagoginen keksintö.

      Poista
  58. Kiitos, Juha ja jope! tuohon ehdotelmaanihan voi lisätä vaikka minkälaisia muuttujia.

    Mietin asiaa vielä näin. Mikä on sosiaalisen itsemme ja todellisen itsemme välinen ero siinä, millaisia arvojärjestyksiä luomme.

    Ajatellaanpa esimerkiksi niin monimutkaista asiaa kuin mieltymyksemme ihmisiin. Voimme ehkä laatia abstraktista joukosta sosiaalisia asemia tietynlaisen järjestyksen, mutta vasta kun olemme tekemisissä ihmisen kanssa ja tutustumme häneen persoonana, osaammeko sanoa, pidämmekö enemmän esimerkiksi mustasta lesbonaisesta vai valkoisesta heteromiehestä. No, en tiedä selvensikö tämä mitään tai oliko edes mikään ajatus, mutta kaikki on lopulta todella tilannesidonnaista. Ja silti voimme yleisten mielikuvien tasolla luoda hyvinkin "selkeitä" hierarkioita ja arvojärjestyksiä, ainakin ikään kuin työhypoteeseiksi arvostuksillemme ja argumenteillemme.

    Tosin täällä, esimerkiksi nyt puhuessamme ihmistsunamista, ei mielestäni kauhua ole aiheuttanut perimmiltään kulttuurinen erilaisuus tai etninen asema - joskin ne kietoutuvat ongelmaan -
    vaan numeraaliset seikat ja tieto siitä, mitä liiallinen määrä keitä hyvänsä ihmisiä saa aikaan tietyllä alueella.

    VastaaPoista
  59. Vesa, minusta sen Hesarin artikkelin paras anti oli se lopussa esiin tullut asia, miten terroristijärjestöt käyttävät hyväkseen vaimobisnestä ja se, että naiset valitsevat mieluummin pakolaisen osan kuin jäävät kauppatavaraksi omaan maahan.
    Minä luulen, että meidän talossa jonkin aikaa asunut nuori Farhiya oli tällainen pakolainen.

    Juha, yksi elämänkatsomustiedon etiikan osuuden perustehtäviä on kuka pelastetaan pelastusveneestä ensin ja kuka jätetään mereen, kun veneessä on liikaa painoa. Siellä on muistaakseni Nobel-palkittu tiedemies, äiti ja vauva, koira, sotilas, presidentti ym (pitää kaivaa kirja esiin ja tarkistaa) ei tuollaisia listoja, mitä Vesa edellä laati. Se on hyvin laadittu lista, jokaisen pelastamiselle löytyy perusteluja.
    Kaikki olivat aina valmiita pelastamaan ainakin vauvan, koska hän on saanut nauttia elämästä lyhimmän ajan. Tämä aihe oli hyvä keskustelun pohja, opetti perustelemaan mielipiteensä ja väittelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kyllä siinä oli jutussa oli montakin hyvää lankaa - yksi niistä oli tuo pakolaisuuden kytkös terrorismiin ja bisnekseen. Asiat ovat todella monisyisiä, niin myös tämä polygamia!

      Kristittynä toivoisin kristillisten kirkkojen tekevän jotain asioiden hyväksi, koska heillä on valtaa tavallisiin ihmisiin Afrikassa, johon kristilliset kirkot ovat levinneet voimalla. Mutta tietenkin on niin, että kaikkialla uskonnot sulautuvat paikallisiin kulttuureihin ja niiden tapoihin ja vie aikansa ennen kuin niinkin intiimiin ja kulttuurisesti merkittävään asiaan kuin perhesuunnittelu voidaan puuttua.

      Poista
  60. Vaikka maksan ortodoksiselle kirkolle kirkollisveroni niin minua kiinnostaa filosofian kirkkaus. Koen filosofian tehtävän oleellisuuksien kysyjänä.

    Haluaisin päästä keskustelemaan ihmistsunamista Jumalan kanssa mutta ennen kaikkea Wittgensteinin kanssa.

    Tahtoisin seurata miten Wittgenstein analysoi tätä käsitettä, johon on ilman muuta liitettävissä voiman käsite, joka on ainakin aivopesua; ihmistsunami aivopesee ihmisiä. Perheelliset ihmiset ovat olleet tässä aivopesussa mukana, joten heidän on aika vaikea osoittaa Afrikkaa sormella. Ihmistsunamiin kätkeytyy LAKI ja olisi mahtavaa kun Wittgenstein avaisi minulle tuon lain.

    Näyttäisi siltä, että voimaa ei pysty vastustamaan muuta kuin vastavoimalla. Ihmistsunami on itselleen välttämättömyys ja sitä vastaan tulee asettautumaan toinen välttämättömyys.

    Tulee miehiä ja naisia, jotka ovat ihmistsunamin vastavoima ja he toteuttavat oman välttämättömyytensä ei suinkaan nautinnolla vaan surulla ja murheella mutta he tekevät sen vaikka teot aiheuttaisivat kärsimystä.

    Miksi maailman pitää olla sellainen paikka kuin se on? Siinäpä pohdittavaa Wittgensteinin kanssa.

    Tosiasioihin kuuluu väkivallan tsunami ajan funktiona.

    Kuinka monta autiota planeettaa kaikkeudessa on, jotka ovat käyneet saman prosessin kuin maaplaneetta? Ne ovat alkaneet alkamisensa kukkeudessa ja sinfonisuudessa ja päätyneet aivo-olennon hulluuteen?

    Olen päättänyt, että uskonnollisuudestani en ala keskustelemaan enkä fiilistelemään. Koska ortodoksisuudessa on hiljaisuuskilvoittelu niin menen siihen silloin kun edessä on uskonnollista koukerointia ja hämyilyä.

    Mennyt filosofia on meille lohtuna ja esimerkkinä, mutta tämän ajan filosofian joudumme kirjoittamaan ihan itse. Filosofian historiassa ei ole yhtään sellaista filosofia, joka olisi joutunut rakentamaan kielipeliään sellaisen tuhon konkretian edessä kuin mikä meillä on.

    Olemme hulluutemme kanssa kovasti yksin jossain galaktisessa kaukaisuudessa, jossa ehkä meitä suurempi äly tuijottaa meitä penseydellä.

    Eikähän ihminen avaruuksia päin edes apua huudakaan. Onhan meneillään viimeiset sirkushuvit niin kirkoissa kuin niiden ulkopuolellakin. Ihminen tiukkuu täyteyttään lisääntymishimossaan, jota mikään omatunto ei kahlitse.

    VastaaPoista
  61. Hih, me käymme täällä paljolti kukin omaa keskusteluamme, johon välillä saamme toisilta kommenttia.

    Minä otin taas hyllystä ET:n kirjat ja aloin kaihoisana muistella. Se on kyllä niin hyvä oppiaine, että sen soisi kaikille. Kuitenkin se on toteutettu useimmissa kouluissa hällä väliä tyyliin, pantu oppilaat lukemaan yhteisöllisesti käsiteltäväksi tarkoitettua opetusmateriaalia yksikseen kirjaston nurkkaan tai hälisevän erityisopetusluokan takaosaan kuin rangaistukseksi. Miten käsitellä moraalidilemmoja ilman ryhmää?Minua pyydettiin opettamaan tätä oppianetta Inkeroisissa sellaisilla ehdoilla, että tunnit olisivat normaalin koulupäivän päälle kuin jälki-istuntona, kun oppilaat olisivat ensin odottaneet päivällä luokkatovereiden uskontotunnin ajan lukien läksyjään jonkin luokan perällä. Kieltäydyin ärsyyntyneenä ja selitin, miten Kuhmossa tunnit olivat yhtä aikaa kuin muillakin, arvostaen, mutta suostuin pitämään uskonnollisten tilaisuuksien aikana vaihtoehtoisia tilaisuuksia halukkaille uskonnottomille ja jehovantodistajien lapsille. Myös jugoslaavipakolaispojat tulivat tähän ryhmään, koska olivat saaneet uskontoriidoista tarpeeksi kotimaassaan. He eivät halunneet koskaan puhua uskonnoista eivätkä osallistuneet mihinkään katsomusopetukseen.
    Nuorin poikamme ei saanut enää täällä et-opetusta, koska sitä ei missään lukiossa järjestetty (laiton teko, säästettiin tunneissa). Hän vastasi kuitenkin yo-kokeissa et-kysymyksiin sen perusteella, mitä oli opiskellut Kuhmossa yhdellä lukiokurssilla (kaksi puuttui) ensimmäisenä lukiovuotenaan. Uskonnonopettaja tarkasti ja lähetti hänen esseevastauksensa eteenpäin heikoin arvosanoin, ja ne nousivat eximiaan. Tiedän, että tarkastajat arvostavat avoimeksi jätettyjä kysymyksiä, ja niitä poika oli sinne ilmeisesti väsännyt.

    Koen meidän keskustelumme myös kysymysten pompotteluksi, siksi täällä on kiva keskustella. Siksi myös en pidä Jari sinun ylläpitämästäsi lähellä olevan maailmanlopun skenaariosta, joka muistuttaa huuhaasaarnaajien profetioita. Mitä siinä sitten enää on keskustelemista?
    Kyllä se loppu joskus tulee, ainakin sitten, kun aurinko ei jaksa enää lämmittää, mutta sitä ennen tapahtuu paljon.

    Tänään on muuten taas hyvin pimeä päivä. Oi aurinko! Kävin muutama päivä sitten astmahoitajalla. Hän suositti minulle pitempiä jaksoja Espanjan auringon alla.

    VastaaPoista
  62. Jari,

    minä itse kuulun niihin, jotka ovat perustaneet perheen. Olen seurannut luonnollista polkua, joka elämässä on esiin tullut - eipä minulle ollut valjennut silloin tämä maailman hälytystila. Jos ei minulle, joka olen luultavasti asiasta joitakin tiedonmurusia saanut, niin tuskinpa afrikkalaisillekaan. Ei heitä voi syyttää ja sättiä uskomuksistaan ennen kuin he tietävät mitä siitä seuraa.

    En ole pahoillani siitä, että olen tuhonnut maailmaa saattamalla alkuun kolme lasta. En kanna syyllisyyttä siitä, että minulla on lapsia. Yritän vain pitää heistä huolta ja opettaa mikä on oikein ja hyvää. Tämän havahtumisen jälkeen minulle ei tule lapsia eikä tulisi muutenkaan.

    Tuskin kukaan täällä osoittaa Afrikkaa sormellaan. Meistä kaikki muut paitsi sinä ovat perheellisiä. Olemme huolissamme, mutta kuten jope on moneen kertaan hyvin sanonut, ongelma ei täällä meillä ole lapsiluku. Länsimaat eivät lapsiin huku eivätkä muutamilla lapsillaan maailmaa uhkaa, pikemminkin me hukumme kulutukseen, jos olemme siinä mukana. Painopiste täällä on mielestäni kulutuksen vähentäminen ja niukkuus, Afrikassa taas väkimäärän tasaaminen ja kääntäminen laskuun.

    Tiedän, ettet usko pehmeisiin keinoihin, mutta kovin yksipuolinen ajatus tässä keskustelussa alkaa vallita, jos lähdetään premisseistä:

    1. Vain lapsettomat ovat oikeutettuja puhumaan maapallon ylikansoituksesta.
    2. Vain massiiviset tuhotoimet ja niillä hekumoiminen ovat oikeutettua puhetta tämän ongelman ratkaisemisessa.

    Jos nämä ovat ehtosi isolle puheelle ja isoille teoille asiasta, niin kyllä minua ainakin huvittaa. Ei voi mitään. Eihän tässä sinullakaan jää muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittautua johonkin iskuporukkaan, jos todella olet huolissasi ja tahdot olla tilanteen tasalla. Et sinä saa sillä, ettet ole tehnyt lapsia ratkaistua ongelmaa, joskaan et sitä lisääkään. Tietoa voit lisätä niin kuin olet tehnytkin, ja jo se on hyvä teko.

    Totta kai ymmärrän oman mitättömyyteni maailman parantamisessa ja oman mitättömyyteni myös sen syyllisyyden kantamisessa, joka koskee koko ihmiskuntaa.

    Jos premissit ovat nuo mitä ainakin implisiittisesti jatkuvasti esität, jäät todellakin ylhäiseen yksinäisyyteesi isojen ajatustesi kanssa, ainakin tässä seurassa. Niin, Jumala ja Wittgenstein luultavasti ovat sinun arvollesi paremmin sopivaa seuraa.

    Ja toki voin myöntää, näillä ehdoilla ihmistsunami on minulle liian iso puheenaihe enkä voi sillä ketään moralisoida. Ehkä myös koko puhe on syytä lopettaa, koska premissisi osoittavat sen eettisesti kestämättömäksi puheeksi kaikille paitsi kilvoitteleville sinkkuihmisille.

    Tämä kaikki ihan hyvällä, vaikka puhe tuleekin vain tällaisen tavallisen ala-arvoisen ihmisen suusta.

    VastaaPoista
  63. Vesa, en oikein usko, että koet sisäistä ala-arvoisuutta.

    Mutta asiaan.

    Minä en ole sinkku siksi, että olisin aina nähnyt sen mitä tänään näen. Toki Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma vuonna 1982 oli valtava sisäinen järkytys. Se ihan sitä samaa järkytystä mitä koen tänään mutta silloin olin 24.

    Olen mielestäni lapsirakas ja olen käytännössä tehnyt aikanaan paljon lasten parissa työtä ja olen pääsääntöisesti aina pystynyt saamaan vuorovaikutusyhteyden lapsiin. Lapsi ei muuten ikinä koskaan kysy, että onko sinulla niin sanotusti omia lapsia. Lapsi tahtoo olla siinä kontaktissaan aikuisen kanssa.

    Kun olen itselleni rehellinen niin toki olisin tahtonut itselleni lapsen tai lapsia - aikanaan. Jäin sinkuksi sellaisista syistä, joita purin ja joihin viittasin nyt poistamassani blogissa. Blogissa johon aina silloin tällöin tippuu juttuja mutta uudelta perustalta. Kipeys on kirkastunut olemiseksi ajassa sen mahdollisuuksineen.

    Väkivalta on se mitä eniten pelkään ja siksi kirjoitan kuten kirjoitan, että väkivalta voitaisiin välttää. Eräs yritys on pyrkimys paljastaa mahdollisia väkivaltaisia juonia.

    Pyrin filosofiseen rehellisyyteen ja kirkkauteen. - Ihmistsunami on niin valtava maailman valtaeliittiä uhkaava voima etteikö sen nujertamiseksi voi arvella olevan suunnitelmia.

    Tähän valtaelittiin kuuluu myös rikollinen eliitti eli esimerkiksi huumeliigat intresseineen.

    Muuten tuhotoimiin on kitsistä liittää hekumoimisen käsite. Ei edes Hitler hekumoinut sillä mitä hän teki vaan hän teki sen itselleen katsomistaan välttämättömyyksistä. Puheiden demagogia on eri asia. - Mutta se mitä minä ajattelen on ns. ovela tuho, josta sivulliset eivät saa oikein otetta. Se tapahtuu monen silmien alla eikä siitä päästä oikein perille - sen keinot ovat semmoisia.

    Taustalla soi David Bowien levy The Next Day. Mikä on seuraava päivä? Voisi kysyä myös: millainen on David Bowien jälkeinen ihminen? Ihminen nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo witgensteinin lauset ovat uutta ja vanhaa samalla.

      Marjatta, mahtavaa kun pidit pääsi tuossa tilanteessa! Vau!

      Itse olen keskustellut tyttärieni kansa kansoituksesta ja he ovat siitä ihan itse aloittaneet keskusteun. Jos mitään ei voi enää tehdä kuten nyt siis tällä arvelemme, viimeinen kysymys on, haluavatko he tehdä lapsia tulevaisuuteen pelkäämään vai eivät. Sitä haluan heidän kanssaan pohtia jos he haluavat. Itse en anna mitään signaalia isovanhemmuuteni toiveesta. Ja jos asiat tosiaan ovat niin surkeasti, en minulla niitä olekaan. Minusta tätä on relevanttia pohtia.

      Poista
  64. Jari,

    tuo mitä sanoin sisäisestä ala-arvoisuudesta oli luonnollisesti ironiaa. En koe sisäistä ala-arvoisuutta, vaikka usein koenkin sisäistä alamittaisuutta ja voimattomuutta. Näytin vain, miltä me muut äärimmäisten kommenttiesi valossa näytämme - tällaisen vaikutelman ainakin itse saan, siis viesteistäsi.

    Pahoittelen, että heitin rumasti takaisin sinkkuudella. Se oli typerää. Meillä kaikilla on elämänpolkumme, joihin kuuluu kipeitä asioita, joita emme ole itse varsinaisesti tai lainkaan päättäneet, päinvastoin olisimme karttaneet montakin asiaa, joista on tullut osa meitä, sellaista elämä on. Ei aina niin suunnittelu-orientoitunutta ja täysin kontrolissa.

    No niin, luulen, ettei kukaan täällä Nietzschessä odota toisiltaan mahdottomia. Vain sitä, että voisimme keskustella sivistyneestä ja rauhassa ja tärkeitä asioita esiin tuoden. Odostusarvona ei ole se, että toinen alkaisi keljuilla.

    Varmasti me kaikki keljuiluun tai ainakin harkitsemattomiin sanoihin jossakin määrin - vaikkapa vain alitajuisesti - syyllistymme omine asenteinemme. Mutta minä olen huomaavinani sellaisen hiukan varioivan syklin esiintymisissäsi: asiallinen, mukava Jari, kenties viikon, kaksi ja joskus kolmekin, jonka jälkeen väistämättä provosoiva, hiukan häijysti kuittaileva Jari. En tiedä onko tämä osa keskustelujesi ylläpitämisen dynamiikkaa vai omia prosessejasi, mutta vähän se aina rasittaa, kun huomaa, että nyt se taas alkaa.

    Lupaan itse tehdä parannusta vaikkapa aiheenvalinnassa ja kommenttien laadussa, jos sinä voisit ottaa huomioon, että alat ihan tietoisesti hillitä menohalujasi siinä vaiheessa, kun näppäimistä alkaa tulla usein asiallisesti totuuteen juurtuvia mutta samalla ilkeämielisiä kuittauksia muille keskustelijoille.

    Kaikki pohdintasi ihmistsunamista ovat sellaisia, ettei minulla niissä sinänsä ole mitään vaikeuksia niellä asiaa, kunhan vain pysyt konkretian tasolla etkä mene omituisiin vihjailuihin.

    Tämä siis myös aivan ystävyydellä ja ilman sarvia ja hampaita.

    VastaaPoista
  65. Ylimielisyys tappaa keskustelun, siis sitä välttäkäämme kaikin voimin.
    Kenelläkään meistä ei ole aihetta kokea itseään muiden yläpuolella olevaksi Ajatusten Tonavaksi ja Karpaattien Neroksi oman elämänsä kulun vuoksi, tahdotun tai tahtomatta tapahtuneen.
    Toisia ei pilkata heidän perheistään. Lapsettomuus ja vanhemmuus ovat aivan yhtä hyväksyttäviä asioita.
    Minulla oli monen vuoden ajan työkaverina yksin elävä ihminen, joka alkoi heti loukkaantua ja "kärsiä", kun toiset puhuivat perheistään. Kaikki lapsista puhuminen oli lepertelyä ja lällällällää. Hänkin on kehittynyt vanhetessaan, saattaa tavatessa jopa kysyä perheestä.
    Jari, sinä päätit olla liian hyvä tähän blogiin siinä vaiheessa, kun me pikkuisen kerroimme lauantain vietostamme. "En usko, että tässä blogissa enää voitaisiin käydä arvoistani keskustelua. Sanat osoittavat missä suunnissa ollaan.
    Kiitos kommenttieni lukemisesta. Hyvää loppuelämää kahvin ja luistinten kanssa."

    Understand? Miltä tuo heitto kuulostaa?

    Ei se ole tyhmää, jos asiakeskustelussa puhutaan välillä muusta. Päinvastoin. Se on fiksu ele keskustelun rytmin kannalta.

    VastaaPoista
  66. On myös varmasti niin ettei yhdelläkään meillä ole väestöasiaan enää mitään uutta näkökulmaa tuoda. Omani, eli numeroiden todellisuuden olen tuonut esiin toistuvasti ja liiankin monta kertaa. Olemme kaikki varmasti asiasta entistä tietoisempia. Ei muuta kuin elmään mikroteoilla sitä tietoisuutta todeksi, kukin omalla tavallaan.
    Minun kauhuni tulevaisuuden edessä ei ole kasvanut numeroiden valossa yhtään, elän edelleen arkeani ja luen kirjoja ja kävelen ja katselen, mutta en koe olevani asiassa kovin toiveikaskaan yksityisenä henkilönä. Ajattelen asiaa lasten ja nuorten kannalta ja he kyllä ansaitsivat radikaalit ja päättäväiset toimenpiteet tämän asian suhteen, joka taitaa olla täällä loppunkäsitelty vaikka maailmassa kaikkea muuta. Niin mielelläni uskoisin pelastusrenkaaseen (valtamerellä): -On panostettava entistä enemmän naisten koulutukseen jne. mutta heikolta toimenpiteeltä se tuntuu suhteessa siihen mitä on menossa.

    Nyt lähden metrolla keskustaan, käyn kahvilla ja jos aikaa jää kirjastossa, ja sitten onkin edessä toinen työpäivä klo 21 asti. Olkaa kiltisti täällä, ja kuten tuossa yllä tuli esiin, ihmisenkokoisia. Välillä minustakin, kuitenkin, tuntuu että se mitä Jari sanoi, että se että me täällä ollaan ei ole sattuma. Tai on. Ajatelkaapa miten paljon te kaikki tänne kirjoittaneet ja rehellisesti avautuneet olette itsestänne antaneet.

    jope

    VastaaPoista
  67. jope, sanoihisi on helppo yhtyä, kiitos niistä! ja mukavaa työpäivää. minäkin tulen käymään täällä seuraavan kerran vasta illalla. tulee taas muuten myös niitä presidenttitenttejä.

    VastaaPoista
  68. Keitin itselleni äsken voimaannuttavan ihmistsunamisissin kalakeiton. - Eikö ihmeellistä, että syömmekin käsitteitä!

    Kun syön kalakeittoa niin mielessäni siihen liittyy puhtauden käsite. Kalakeitto on ikään kuin puhtaan ruuan vertauskuva. Näen lohen polskivan puhtaassa vedessä - vaikka valtamerissä on useita muovisaastepyörteitä ja vesien saastuminen on eräs planeettamme hirvittävimmistä asioista.

    Osallisuus ihmistsunamiin on varmasti eräs olemismuodoista mitä pohdin. Millä tavoin minun tulee kokea osallisuutta siihen?

    Osallisuudesta on lyhyt matka syyllisyyden kokemukseen. Ja ilman syyllisyyttä on tietenkin mahdotonta katua.

    Tietenkin se missä ärtyilen perustuu siihen, että nykyhetki on huono näytelmä. Se on kehno näytelmä ja raaka näytelmä, josta tahtoisi vetäytyä.

    Varmasti olen hakenut ja haen rooliani. Olen planetaaristen näkyjen läpäisemä enkä pääse niitä pakoon. En pysty vaihtamaan viihteelle. En pysty ottamaan lomaa todellisuudesta ja niin on ollut aina.

    Niin sanottuun mielenterveyteen kuuluu tänään jakomielisyys. - Äkisti keskustellaan jonkun kanssa ihmistsunamista ja sitten vaihdetaan viihteelle omiin hupailuihin ja pystytään tekemään nämä vaihdokset sujuvasti. En kykene siihen.

    Jos ihmistsunami ja sen aiheuttamat ilmiöt ovat proriteetissa ykkösenä niin ne ovat.

    Tänään ihmiset ovat mosaiikki-ihmisiä. He sukkuloivat paloissaan ja kun minulla virallisesti on hullun paperit niin ällistelen: kuka tässä on hullu?

    Näen teidät ihmiset paloina enkä tiedä milloin minkin teissä esiin nousevan palan kanssa keskustelen.

    Vielä käsitteistä. Tänään ihmiskunnassa ovat työstön alla käsitteet ME ja NE MUUT. Kun NE MUUT uhkaavat MEITÄ niin ME käyttää kaikkia kielipelinsä oikeuttamia keinoja NIIDEN MUIDEN rajoittamiseksi ja tarpeen vaatiessa tuhoamiseksi.

    Kun NIIDEN MUIDEN tuhoaminen alkaa niin mosaiikki-ihmisissä on taatusti sureviakin ja syyllisiä paloja, mutta taas ilohakuiset palat sinkoavat iloihinsa. Kato enhän mä ny jaksa koko päivää surra! Mä lennän etelän lämpöön kato ku se kuuluu mulle! Mul o siihe oikeus! Bye, bye!

    VastaaPoista
  69. jari

    luennoit mielelläsi ja korskeasti meille. haluaisit että me olisimme sinun messiaanisen sanomasi opetuslapsia. minäpä en halua olla. yksi syy on se, että muurahaisdemagogiasi on aktiivisen haitallinen, jopa tuhoisa tapa saada sanoma perille. saat johannes kastajankin vaikuttamaan suruttomalta veikolta.

    säilyttääksesi omanarvontuntosi ja oikeutetun ylimielisyytesi tarvitset meitä pinnallisia etelänmatkoista, kermaleivoksista ja muista syntisistä iloista eläviä heinäsirkkoja.

    tosiasia on se, että me kaikki täällä ollaan hemmoteltuja kitisijöitä. meillä on varaa tuohtua milloin mistäkin. suuri osa tänne kirjoitetuista kommenteista on globaalissa mittakaavassa erittäin etuoikeutettujen nyrpistelijöiden kitinää. tämä koskee jokaista viheliäistä vinkujaa täällä niitsessä.

    minusta on ihan älytöntä potentiaalin hukkaamista raskautua maailman ongelmista niin, että alkaa kieppua apokalyptisessa kierteessä. ei me täällä minkään via dolorosan takia olla, vaan elämisen; tarkoitus on iloita, nauttia, rakastaa, tehdä työtä, kohdella muita ihmisiä yhtä hyvin kuin itseämme, ja hyväksyä jossakin vaiheessa se, että tästä kaikesta pitää luopua.

    rakkaudella, meri

    VastaaPoista
  70. "Interventiomme" ei siis purrut Jari sinuun yhtään.
    Kävin muuten uimassa äsken. Se oli ihanaa. Uiminen on myös hyväksi huonoille keuhkoille. Pilkkasi ei osunut nilkkaani.

    Etkö sinä Jari koe mitään rakkautta meihin? Jos kokisit, niin voisit sanoa pienen sanan "anteeksi", mutta ilmeisesti sinulla liittyy siihen jotain traumaa, koska et saa tätä tavallista ihmisten kanssakäymiseen kuuluvaa sanaa millään puserretuksi itsestäsi.

    Se että ihminen puhuu kaikenlaisista asioista ei ole jakomielistä. Se että sinä et pysty siihen on pakkomielteenomaista. Ehkä myös liioittelet ja korostat erityisyyttäsi tällä hetkellä. Se on hyvä selitys ylimielisyydelle. Come on, Jari! Lopeta tuo elvistely!

    Jope, koita jaksaa! Kiva lämmin kommentti sinulla, taas kerran,

    Meri, mikä naseva, elämänmakuinen yhteenveto!

    Minäkin palailen iltamyöhällä.
    Jospa yrittäisin tässä välillä kirjoittaa pikku postauksen eräästä kevyestä kirjasta. Olen kyllä lukenut Pekka Kuusen kirjan pariinkin kertaan ja viimeksi tietokirjoista Ilkka Malmbergin kirjoituksista hänen kuolemansa jälkeen kootun tietokirjan 1917, mutta tottakai luen myös romaaneja. Ei se hajoita minua miksikään palasiksi.

    VastaaPoista
  71. Pidän tätä blogia ajatushautomona. Ajatusklinikkana.

    Blogin nimessä oleva viittaus Nietzscheen johtaa siihen, sellaiseen tulkintaan.

    En hae täältä terapiaa enkä varmasti osaa antaa kenellekään elonkehän kannalta merkityksellistä eheyttävää terapiaa.

    Seinälläni on kehystetty valokuva mustasta slummipojasta, joka pitelee käsissään polkupyörän torsoa, jossa ei ole satulaa ei renkaita. En voi tietää onko tuo pikkupoika kuollut vai ei mutta arvelen kirjoittavani hänen vuokseen ja arvelen, että vieläpä rakkaudella.

    Muutoin on pakko myöntää, että rakkaus saattaa olla minulta kateissa.

    VastaaPoista
  72. jari

    jos täällä olis ainoastaan tää nykyinen miesporukka keskustelemassa asioista, juhan kommenttilaatikko olisi epäilemättä nietzscheläisempi ja vakavampi. te pojathan olette ruutupaidan väriin katsomatta liikuttavan yksimielisiä filosofisen jargo... eikun aspektin tarpeellisuudesta.

    en tiedä marjatasta, mutta ainakin mulle tuo teidän keskustelu on ajoittain tosi pitkästyttävää. tulee mieleen kouluaikojeni ruotsin ainekirjoitus ja se, kun piti kirjoittaa tietyn mittainen teksti, mutta sanottavaa ei ollut tarpeeksi. silloin sitä ryhtyi kiertelemään - tyhjää asiaa pyöritti mahdollisimman monisanaisesti. mulla on usein se tunne, että sama metodi toimii myös niitsessä.

    te jätkät saatte orgasmin sellaisista sanoista kuin hegemonia, olio, relativismi, toiseus, ontologia, postromantiikka tai konstruitu epistemologia. ymmärrän hyvin, että ei ole niin kivaa lukea naisten whinetyksiä kurjasta päivästä, itsetunnon kyykkäämisestä tai vatsamakkaroiden herättämästä itseinhosta, kun voi taittaa peistä kulttuurirelativismista ja muista syväongelmista.

    mulla ei ole sellaiseen mitään sanomista. tykkään kirjoittaa tyhmästä päivästä, kun voileipä putosi väärinpäin lattialle.

    meri

    VastaaPoista
  73. meri,

    en nyt rehellisesti sanoen muista, että muut kuin Juha olisivat juurikaan kovin monesti noita sanoja kommenteissaan käyttäneet. toki muita sivistyssanoja on esiintynyt.

    olemme varmasti olleet monisanaisempia kuin että "no johan on perkele, nyt se leipä t a a s putosi väärinpäin lattialle." Juhalla on oma ääni, samoin jopella ja Jarill ja mullakin kai, näpyttelen kommenttini nopeasti.

    minusta noita kommenttiketjuja lukemalla selviää kyllä, että ihmiset saavat selvää siitä, mitä joku sanoo. eli en vetäisi tätä siihen, että kyseessä on pelkkää valitusta, tyhjän jauhamista ja kielellistä jargonia. toki tätä mieltä voi halutessaan olla, mutta onpahan tosi sävytön tulkinta. Marjatta on meidän kanssa jutellut, joten ihan sukupuolittunutta ymmärtäminenkään ei ole ollut - mahdolliset sivistyssanat eivät ole tuhonneet viestejä.

    ymmärrän kyllä, että sinua jurppii nämä meidän aiheet. siitä luultavasti on eniten kyse. mutta onhan tämä hauskaakin ja harvinaista herkkua: harvoinpa suomalainen mies saa palautetta siitä, että se jaarittelee liikaa ja vieläpä maailman ongelmista eikä formuloista, jääkiekosta ja hyvistä tisseistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli tähän tuolla jo paljon aiemmin ylhäällä pieni heitto:

      "Juha, Vesa, "pojat",

      te otatte yllättävän kiltisti vastaan ohjeet, moitteet, arviot ja arvostelut mitä tulee kirjoittamiseenne, ajatteluunne, ajattelun tasoonne ja aihesiin jopa teille tärkeissä asioissa. Aina ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Olisiko tämä mahdollista toisinpäin? Ei. Juha, tätä on se valkoisen heteron hegemonia: ei mitään :) Nyt näet. "

      No nyt Vesa ei ottanutkaan ohjeita vastaan sellaisenaan ja todennut, että täytyypä korjata tässä omaa ajattelua...

      meri, rikastut tätä potukkaa täällä ja ilahdun aina, kun olet mukana kommenttikentissä, mutta vapauttavaa lukea sinultakin ns. ohari. Onhan niitä sattunut mullekin, kas sellainen on ihminen, ei paineita siis tässä seurassa....
      Toki kokemuksesi ymmärrän ihan täysin ja se on sulle oikea enkä sitä arvostele. Tunnen saman kun sinä ja "pojat" juttelette jostakin Viaflexin (hah hah) tv-sarja-katalogin sivuhenkilön sivuhenkilöstä.

      Ylipäätään täytyy sanoa että tässä blogissa ketju on parhaimmillaan kun kaikki ovat mukana.
      Minä mielestäni ymmärrän jokaisen omaa kielioppia ja sanamaisemaa, ainakin osittain ja juuri niin se on kiinnostavaa.

      Se taisi muuten olla Franz Biberkof Berlin Aleksaderplatz joka sanoi että vankilasta päästyään se haluaa elämältä muutakin kuin voileipiä.

      jope

      Poista
    2. (Siis rikastutat...)

      Poista
    3. jope, ihan oikeasti - en usko, että tässä blogissa ihmiset eivät ymmärrä mitä muut puhuvat, se ei ole ollenkaan asian laita. välillä voi olla katkoksia, mutta yleensä kaikki selviää, ja se tässä blogissa onkin niin hienoa! sanoisin että jos tämä on itkeskelyä ja nillitystä, niin minä olen varmasti lääkityksen tarpeessa. minusta täällä voi sanoa rehellisesti mitä ajattelee ja keskustelu on elävää. täällä voi jopa vääntää kättä ja tulee yllätyksiä, kaikki ei ole turvallista ja ennalta sovittua liturgiaa. siitä kiitän ihan jokaista osallistujaa.

      Poista
  74. Jaahas, hmm. En tykännyt Juhan postauksesta sen teoreettisuuden ja epäselvyyden vuoksi, mutta keskustelu on mennyt muutoin hyvin paitsi Jarin itsensä ylentämisen osalta.

    Minusta on hyvä, että se ketä arvostellaan, oikeutetusti tai epäoikeudenmukaisesti, myös reagoi ja osoittaa olevansa ihminen, varsinkin jos arvostelija on nainen ja arvostelun kohde mies. Muutoin tulee sellainen tunne, että tao sinä pikku nainen vaan minun teflonista rintaani, en edes huomaa sinua ja hassuja pikku mielipiteitäsi. Kyllä tämä voi olla myös saman sukupuolen sisällä, jos toinen on mielestään ylivoimainen. On siis hyvä, että sinä Vesa sanoit merille vastaan. Samoin se oli aikoinaan hyvä, että sinä jope hätäännyit ja loukkaannuit minun kommenteistani, kun lähdin isosti metelöien tauolle kyllästyttyäni tiettyyn tyyliin. Häpeän sitä episodia edelleen. (Nyt osaan pitää taukoa hiljaa, jos siltä tuntuu, ilman dramatiikkaa. Eihän kaikessa tarvitsekaan olla mukana)
    Mutta siis, jos otat toisen ihmisen tasaveroisena, niin hänen sinua arvostelevilla mielipiteilläsi on sinulle väliä.

    En siis näe tätä keskustelua sukupuolittuneena. Taisit meri kärjistää ja ymmärrän, että sinulla on omat syysi. Sinun kommenteistasi en ole muuten ärsyyntynyt kertaakaan, kuten en myöskään Vesan.

    VastaaPoista
  75. Vesa, olet oikeassa, ymmärrystä täällä on yltäkylläisesti. Meistähän on tullut kuin sisaruksia, jotka ottavat yhteen, mutta venyvät ja pysyvät yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin, ehkä Tampereella, tv-kakkosen studiossa pitäisi järjestää Niitse-ilta, jossa me ollaan sekä vieraina että yleisönä, aiheenahan voisi olla mikä tahansa, sen voisi vaikka arpoa, Juha alustaisi hyvin ja mä kuitenkin vaihtaisin sitä lennosta ainakin pariin otteeseen jne. ja mitä te tekisitte kukin oman puhekielioppinne kanssa....!

      jope

      Poista
    2. Kiitos, Marjatta! Luulen kuitenkin ymmärtäväni meriä, voin kuvitella että olemme välillä ärsyttäviä, me miehet siis.

      Asiasta toiseen: Sauli taitaa viedä vaalit jo ensimmäisellä kierroksella, vai mitä luulette? Hän oli hyvin vakuuttava tänään. En tiedä äänestänkö häntä, mutta esiintymisen ja ajatusten ja karisman puolesta taitaa olla niin ettei Saulille nyt löydy riittävän hyvää haastajaa.

      Poista
    3. jope, se niitse-ilta sujuisi rattoisasti! ei ehkä ihmistsunami tulee, oletko valmis? mutta muita aikamme keskeisiä aiheita.

      Poista
    4. Eipä siellä taida olla muita kuin Sauli, Pekka ja Vanhanen varteenotettavia ehdokkaita tällä kertaa.
      Sauli oli hyvä, antoi luotettavan vaikutelman, napakka ja terävä. Puheessa oli jopa eetosta, jota muilla ehdokkailla ei ole ollut.

      Juha voisi ottaa tv-ihmisiin yhteyttä, kun on jo sinnepäin suhteita aiempien yhteydenottojensa vuoksi ja tarjota meitä Perjantaihin. Jari ehdottomasti mukaan, mutta ei tsunamia aiheeksi, muutoin me toiset emme saa puheenvuoroa. Aihe voi olla aivan mikä tahansa. Kyllä me puhutaan!

      Poista
    5. Pekka on hyvin sympaattinen myös, karismaattinenkin, pätevä mies. Kannatus ei riitä kenties toiselle kierrokselle. Matti on vielä huonommassa asemassa. Vähän harmi, että istuva presidentti on niin ylivoimainen - siis ihan vaalien jännittävyyden vuoksi. Sauli on kolmikosta jämäkin. Hän pärjää missä vain tilanteessa.

      Poista
  76. Jos se tästä hetkestä poikki olisi pantava niin äänestäisin Niinistöä ja näillä näkymillä äänestänkin.

    Hänessä olosuhteet huomioiden ei ole suurempia ongelmia kuin se, että hän ei vielä tiedosstamistyössään ole päässyt niin pitkälle kuin minä, että osaisi käyttää ihmistsunamin käsitettä ja se, että noin vanha mies ei enää saa tulla isäksi mutta kun tulee niin minulla ei ole siihen lisättävää enää. Kuten tiedätte niin ajatuksissani on kategorinen imperatiivi lisääntymisiän suhteen ja se on se, että 55 vuotta täyttäneellä miehellä ei ole enää lisääntymisoikeutta tällä planeetalla. Mutta kukapa minua tässäkän kuuntelee!

    Kirjoitin "olosuhteet huomioiden" ja se tarkoittaa sitä, että Suomen presidentillä ei ole juurikaan nokan kopauttamista planeetan ja Euroopan psykososiologisiin prosesseihin.

    Väestöräjähdys on mielikuvassa kuin posahdus, joka tapahtui. Ihmistsunami on taas voima, joka vyöryy ja se vyöryy eri tavoin myös yksilötajuntoihin. Se on niitä muokkaava voima.

    Ihmistsunamin edessä Suomella ja sen presidentillä saattaa olla sanottavaa. Mutta todennäköisesti meitä tullaan vastuuttamaan ohi tahtomme tai itsenäisyytemme.

    Sitten on selkeä ristiriita, jonka puitteisiin Niinistökin asettautuu. Siis hän joutuu puhumaan yhtaikaa kasvun puolesta että kasvun aiheuttamien ilmastonmuutosseuraamusten ja muiden haittojen ehkäisemisen puolesta.

    En jätä äänestämättä, koska se olisi järjestelmän mitättöintiä ja ääni kaaokselle ja kaaoshan on se mitä eniten pelkään.

    Niinistö on mielestäni käypäinen vaihtoehto kun itse en ole ehdokkaana.

    VastaaPoista
  77. Ajattelen juuri nyt liikuttuneena Ihmistsunami-Perjantaita.

    Lavalla yksinäinen sinkkupiru, minä, te katsomossa jossain (aika edessä kuitenkin). Lavalla myös lestadiolaisisä, panomies Jeesuksen nimeen. Myös maahanmuuttajamies, jonka lapsikatras istuisi katsomossa. Ja Helsingin piispa. Ja konkurssin tehneen kondomitehtaan johtaja... yeah! Aivan mahtavaa!

    Näytettäisiin dokumenttina ihmisen levinneisyys planeetallamme ajanlaskumme alusta lukien.

    Marjatta käyttäisi katsomosta minua tukevan puheenvuoron ja kertoisi kuinka hän on havahtunut blogikeskusteluistamme.

    Poskia kuumottaa, hehkuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, mikä asetelma ja mikä dramaturgia! - tuolla kuvalla on hyvä käynnistää aamu.
      Ja mä tietysti toisin esiin ei-korrektisti numeroja ja mittasuhteita että lestadiolaisia lapsikatraita on parisataatuhatta, ja sitä toista i-lapsikatrasta pian 3000 miljoonaa.
      jope

      Poista
    2. Minä lisäisin korrektin median edustajana, että Afrikassa moniavioisuus on myös tai oikeammin ennen kaikkea kristittyjen ongelma ja vetäisin parit johtopäätökset valkoisten lähetystyöntekijöiden legitimoimasta ja edelleen kehittämästä sorron aikakaudesta.

      Poista
    3. Lopuksi kuunneltaisiin hartaasti Junnu Vainion Kumi-Roope eikä kukaan nauraisi.

      Poista
    4. Aikamoinen mielikuva Jari sinulla. Löytyyhän sieltä myös lämmintä huumoria.

      Jos juontajatkin vaihdettaisiin, niin minä olisin Sean Ricks. Kun Juha (Pekka Vahvanen) alkaisi tiukata Jarilta perusteluja kaikilla oudoilla filosofian termeillä, niin minä pelastaisin lempeästi kiipelistä.

      Katsomossa minä olisin välillä kippurassa naurusta meidän sortin sakin puheenvuoroista. Meri olisi tietysti kipakka.

      Poista
    5. Marjatta havahtuneena - minkähänlainen hän olis!
      Ettei vaan olis onneton. Mietin tätä bussissa matkalla joogaan.

      Poista
  78. Jari, aivan mahtava tilannekuva taas! Tahtoisin nähdä tuon lyhytelokuvana.

    VastaaPoista
  79. Thänksiä. Ja yhdessä tarina rikastuu...

    Tässä muuten jo ehdin pohtimaan sellaista seikkaa, että miksi vauvat syntyvät kauniina.

    Ohitan nyt kysymykset epämuodostumista ja sen sellaisesta hirveydestä. Se ei kuulu tähän.

    Mutta monesta ihmisestä tulee ruma vasta vanhetessaan. Eikö hän voisi olla sitä alusta saakka? Että äidistä pullahtaisi se ruma pää, joka ihmisellä sitten aikaa myöten tulee joka tapauksessa olemaan. Oikein kunnon gangsterinnaama heti alkutekijöissään. Ajamaton syntymäparts sopisi kuvaan mukaan myös. Vauvan suu joka näyttäisi siltä, että sillä on jo ehditty polttamaan 50 vuotta sikareita.

    Tässä luonto ei nyt toimi oikein koska mitä rumin ukko saattaa olla vauvana suloisuutta herättävä varsinkin siitä katsoen, jossa lisääntymisvietti ja vauvakuume jylläävät.

    Vauvalehdet ovat täynnä kuvia kauniista vauvoista, koska muita ei löydy.

    Olisi mahtavaa kun olisi paljon rumia vauvoja, silloin lisääntymisestä ja sen autuudesta uneksivat voisivat, ainakin mikäli heillä on edes vähän itsekritiikkiä pohtia sitäkin, että ei kannata tehdä lasta kun siitä tulee kuitenkin ruma vauva. Ei me kaunista vauvaa saada aikaiseksi. Tällainen epävarmuus voisi vaikuttaa edes hiukan ihmistsunamiin.

    VastaaPoista
  80. Olen nähnyt kyllä aika rumiakin vauvoja, vähemmistönä kyllä. Omat on tietysti aina maailman ihanimpia, ja se suojaa lasta.

    Olet ollut Jari tiukkana Saulille tuossa isäjutussa. Mutta katsopa asiaa armollisesti: siinä kävi niin. Jossain haastattelussa Sauli sanoi surumielisenä, että olisi hauska toki olla itsekin vähän nuorempikin. Siinä oli kyse jostain muusta, mutta ajattelin, että kyllä se tuottaa surua, kun on niin vanha puolisona ja isänä. Jenni ehti myös vanheta ennen kuin heillä onnistui ja on aika vanha äidiksi. Silti tämä lapsi saa todennäköisesti todella hyvän lähtökohdan elämälleen. Saulilta tämä on osoitus rakkaudesta Jenniä kohtaan. Minusta he ovat muutoinkin mahtava pari, kirjallisuuden yhdistämät.

    VastaaPoista
  81. Mä tulin isäksi 40-, vaimoni äidiksi 37-vuotiaana. Meillä päin aika paljon tälläisiä iäkkäämpiä vanhempia, nythän me ollaan molemmat jo 50+ Tosin tyttö muistutti yhdessä vaiheessa jatkuvasti, vielä vähän aikaa sitten, että ole isä fiksummin, hävettää vähän. No, en ole mikään miespikkupoika lippalakkeineen jne., mutta leikkisä toki kyllä, joskus laulattaa autossa, joskus kadullakin, ja muutenkin suht eläväinen oon, eli ei se iästä kiinni ole.
    Mulla oli vanhat vanhemmat myös ja mulla oli ihan sama tuntemus kun meidän tytöllä oli. Pelko oli turhaa. Ikä oli heille vain numero.
    Kun kerran istuimme autossa erään kesätyöpomon kanssa pakussa ja osoitin ikkunasta että tuossa on muuten mun isä, totesi pomo, että ai, että oikein tää. Moni tunsi hänet Kouvolassa sanotaanko nyt rakkaudella energisyydestään. Taksinkuljettajatkin tiesivät viedä hänet kotiin, kun istui takapenkille ja sanoi, että meille kiitos.
    Tämä nyt vähän rönsyää aiheesta, mutta tarkoitan sanoa, että Sauli ehkä pärjää kyllä ikänsä puolesta, ja Jenni varsinkin. Kysymys on kai enemmän läsnäolosta.
    Lopuksi ettei jää ihannekuvaa musta isänä. Meidän tyttö on juuri nyt siinä iässä, että kiukku ja kapina on päällä. noloja tilanteita riittää vaikka retkillä. Onneksi ei vielä kuitenkaan angst.
    Jos hänelle sattuisi yläasteelleen (8lk. nyt menossa) ympäristöahdistuskasvattaja (niitä kuulkaa liikkeellä on), niin harkitsisin ensimmäistä kertaa koskaan keskustelua opetuksesta open kanssa, mutta onneksi kaikki siellä hyvin. Tosin ei tuon ikäinen mitään koulusta juuri puhu.

    Tässä näette e r o n miten suhtaudun näihin asioihin täällä ja miten arjessa. Olemme puhuneet kyllä väestökasvusta kotona enemmän tai vähemmän ohimennen, mutta en tee sitä sillä tyylillä millä täällä maalaan piruja...anteeksi, numeroita seinälle.
    Perussääntö on että lasten ja nuorten kanssa kotona ja koulussakin tulee tuoda esiin aina ratkaisujen ja toivon näkökulma. Uskoa omaan tulevaisuuteen ei saa alaikäisiltä kukaan riistää.
    Olenkin allerginen Goren Epämiellyttävä totuus-tyyppiselle elokuvakasvatukselle, joka jättää ihmisen ennustusten kanssa yksin. Tuon vieläkin jossakin ekoahistus piirissä esiin että hei, se merenpinta ei ole vieläkään moussut milliä, kahta enempää. Hiljaista yleensä. Fakta riittää. Pakko todeta alatyyliin, että Hollywood on kyllä varsinainen shitland (vrt. Trump) mitä tulee faktojen ja glamourtiedostavuuden suhteeseen. Madonna vastustamassa Meksikon muuria omien sähköaitojensa, turvapalveluyritystensä, sähköprttiensa ja muuriensa takaa Kalifornian huvilallaan. Se kuvaa sitä ns. hollywoodmoraalia aika hyvin, ja kai myös suhteessa ympäristönsuojeluun.

    Kunpa väestökin kasvaisi yhtä hitaasti kuin merenpinta nousee niin sitten tämä meidän paasaus olisi turhaa apokalyptiikkaa.

    Sorry, sivupolut,

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Madonnasta kuitenkin että silloin kun autoradiosta tärähtää Like a prayer, voi sitä isän riemua ja volumen nostoa !)jope

      Poista
    2. Rönsyilee vieläkin. Jäin muistelemaan että oliko se Jussi Parviaisen jäljiltä kun ahdistus muuttui ahistukseksi tietyssä mielessä puhuttaessa? Mulla on sellainen mielikuva. Jumalan rakastaja, Valtakunta jne.
      Olen kuullut yhden Parviasen kuunnelman, katsonut sen yhden leffan ja lukenut yhden sen kirjoittaman kirjan, en tunne siis omakohtaisesti enkä ole ollut innoissani, mutta nykyään ei taiva vastaavia höyrypäitä enää kulttuurielämässä olla lähelläkään. Jos Hurme on hulluin niin fiksusti mennään...
      jope

      Poista
  82. Tässä ikäarviossa olen kylmästi arvioinut mahdollista kuolinikää ja raihnaistumista. Jos mies tulee isäksi 70-vuotiaana niin on toki mahdollista, että hän vielä 90-vuotiaana on elossa silloin kun perillinen täyttää 20 vuotta. Mutta aika moni mies heittää veisin ennen kuin täyttää 90. - Ja perillinen mielestäni on vielä kovastikin isän tarpeessa kun täyttää 20 vaikka onkin muodollisesti täysi-ikäinen.

    Ja totuus lienee sekin, että ikävuoden 70 jälkeen aika monessa tapauksessa alkaa raihnaistumisen kierre. Tulee vahvasti rajoittavia sairauksia eikä kerta kaikkiaan pysty sellaiseen läsnäoloon kuin olisi tarpeen. Dementtinen kasikymppinen isä ei ole mikään hauska kaveri kymppivuotiselle lapselle.

    Totta kai päälinjoista siis on aina poikkeuksia. Enkä nyt ota kantaa Niinistön vanhenemiseen lainkaan.

    Mutta Wittgenstein! Ehkä hän voisi jakaa näkemykseni asiasta.

    VastaaPoista
  83. Ahdistus tai ahistus tulisi olla tunnetason kokemus silloin kun olemme käyttäytymisessämme sortumassa mielipuolisuuksiin.

    Kenelle tahansa pystyy esittämään ihmistsunamin graafisen kuvauksen eikä seurauksena ole ahistus. Kun se ei ahista niin se ei ahista. Se on tragikoomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kyllä sekä ahistaa ja ahdistaa. Mutta ei itseni vuoksi, eikä sen vuoksi mitä haluan tässä elämässä ja tästä maailmasta.
      Mutta kuten tuolla aiemmin ja sitä aiemmin ja sitä aiemmin olen sanonut en ole huoleton lasten ja nuorten puolesta.
      Ajattelen tietysti ensin omiani, omiamme.
      Mussa on vahvasti reviiriprimitiivisyyttä jäljellä, sen verran eläin, että en osaa ajatella koko maailman jokaisen ihmisolennon hyvää ja kaikkien aikuisten subjektiivisten oikeuksien mielivaltaa ideologina joka pitäisi sellaisenaan hyväksyä.
      Tämän ajatuksen tämä keskustelu on vahvistanut. Koko maailmaa ei kannata kutsua kylään, ei näillä ehdoilla mitkä olemme nyt asettaneet, eli rajoittamattoman vapauden ehdottomuudella.

      jope

      Poista
  84. Kyllä Jari on tietenkin oikeassa tässä lapsensaanti-iässä. Yksi syy on se, että vanhoista vanhemmista ei ole enää isovanhemmiksi, jos edes elävät, ja isovanhemmuus on hyvin tärkeä tehtävä.

    Poikkeuksia saa joukossa olla, mutta keskimäärin lapset on hyvä saada päälle kaksikymppisestä kolmivitosiksi, biologisista ja sosiaalisista syistä.

    Äitini sai minut 23-vuotiaana ja kuoli 13 vuoden kuluttua. Mikä ihanteellinen isoäiti hän olisikaan ollut meidän pojille, alle viidenkymmenen, kun ensimmäinen syntyi. Isäni ei halunnut olla enää vanhempi ilman äitiäni (liian suuri suru) saati isovanhempi, ja kun Unton vanhemmat olivat liian vanhoja ja kuolivat pois jo esikoisemme vauvavaiheessa, niin pojilla ei ollut isovanhempia. Unton äiti oli 42 jA isä 49 hänen syntyessään.

    Me olimme 52, kun ensimmäiset lapsenlapset, kaksoset, syntyivät. Olimme virkeitä, notkeita ja valppaita. Niitä omninaisuuksia tarvitaan, kun pikkulapsi kiipeilee kuin parkour-harrastaja ja häntä pitää olla pelastamassa koko ajan. Pienin on nyt tässä iässä, ja kun hän on meidän hoidossa, niin me hoidamme häntä aina kahdestaan, liian raskasta yhdelle tässä iässä.

    No niin, mitä mieltä olitte Pekka Haavistosta piinapenkissä? Minusta hän oli tosi hyvä!
    Huom! Pekka sanoi, että häntä huolestuttavat ympäristöuhat, vai sanoiko peräti, että ahdistavat.
    Tottakai nämä huolestuttavat jokaista ajattelevaa ihmistä, mutta minä koen sana ahdistus sellaisena, että se vie voimat, toimintakyvyn ja ilon. Sellaista tunnetta en halua itselleni.

    Jooga on hyvä liikunta poistamaan ahistuksen. Siinä on yksi tietty liike, jossa päästetään irti, ja niin se toimii ylipäänsäkin.

    VastaaPoista
  85. Marjatta, Pekka oli kyllä vakuuttava. Erittäin miellyttävä ihminen, asiaosaamista on, ei pahaa sanottavaa hänestä. Sauli ja Pekka kaksi vakuuttavinta koko kansan presidenteiksi. Sauli tulee valituksi.

    VastaaPoista
  86. Mä olen sellainen poliittinen eläin että en aina äänestä sitä mikä musta on paras tehtävään, vaan saatan antaa taktisen säpinä-äänen muista syistä toiselle, varsinkin pressanvaaleissa. Voi olla jonkun mielestä venkoilua ja turhan monimutkaista, mutta tämä on itse asiassa vanhaa kreikkalaista demokratiaa jos sitä vähän ylevöittää.
    Koska Sauli jatkaa, mikä on hyvä, saatan ihan demokratian toimivuussyistä äänestää noinkin.
    Kaikkia ehdokkaita huolestuttavat ympäristöuhat. Kysymys on vain siitä tulkitsemmeko niitä jo tutulla tavalla vai uusiakin ulottovuuksia ajatellen. Sosiaaliset, taloudellisetkin kysymykset ovat ympäristöuhkia, jos ajatellaan sosiaalisesti kestävää kehitystä. Ympäristö ei ole erillinen saareke sen enempää kuin luonnonsuojelu. Kaikki on sidoksissa kaikkeen.
    Ihannehdokasta näissä vaaleissa mulla ei olekaan, sellaista siis jonka psta olisi jotenkin intohimoisesti edes vähän, mutta useita hyviä kyllä. Ihan rehellinen teidän edessä ollakseni totean, että Pekka kaikesta hyvästä huolimatta ei ole mun ehdokas, väärällä tavalla globaali mulle. Viisas järkimies, mutta arvoasetuksissa pientä klappia. Niin sanottu vihreiden pyhä perhe, Haavisto, Hautala ja Sauri ovat olleet kyllä kova vaikuttajatrio tässä maassa, saivat lopulta sittenkin paljon valtaa ja ovat sitä myös käyttäneet. Mutta sehän tuolla saralla pitää olla motiivikin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jope, olen harrastanut tuota samaa eli yrittänyt saada vähän säpinää vaaleihin. jos on menty toiselle kierrokselle, olen sitten äänestänyt sitä ehdokasta mitä pohjimmiltaan aioinkin äänestää.

      en ole ihan varma nyt. minullakaan ei ole sellaista ehdokasta, jolle tahtoisin ehdottomasti antaa ääneni, mutta on kaksi varmaa ehdokasta, joille voisin antaa. konservatiivisen presidentti-instituution kannalta (vähän kaksijakoisesti, myönnän) on oikeastaan vain yksi ehdokas.

      nils t:lle voisin antaa ääneni sen rennosta esiintymisestä, persoonallisimmasta puheesta tähän asti ja vastarannankiiskeydestä, mutta tämä olisi sellaista säpinä-äänestämistä, joskin melko turhaa, koska kannatus on 1 prosentin tietämillä.

      Poista
    2. ja tuo nato-juttukin on vähän niin ja näin, en lämpeä sille täysin tai juuri ollenkaan. tiedä sitten jos ajat olisivat toiset. tulee mieleen turhat vakuutukset ja hälytysjärjestelmät, joilla ihmisiltä lypsetään rahat pois ja lisätään väärällä tavalla turvallisuuden ja hallinnan tunnetta. toki kansallinen turvallisuus on tärkeä asia. venäjä on arvaamaton juuri sillä tavalla (hajoamisuhka) kuin nt sanoo, mutta onko siitä sotilaallista uhkaa, enpä osaa sanoa.

      Poista
    3. Tämä tyttö on nyt muuttanut mielipiteensä, Pekka is my man.
      Saulia olin ajatellut äänestää, niin että hän tulisi valituksi heti ensikierroksella, koska aluksi esitettiin sellainen uhka, että Laura olisi siellä Saulia vastassa, ja sen fiaskon todellakin halusin estää.

      Sauli ja Pekka ovat tasavahvoja valtiomiehiä, molemmilla hyvät arvot, tietoa ja kokemusta, mutta nyt voisi olla Pekan aika.
      Saulin suosiosta on tullut samanlaista kuin Kekkosella aikanaan. Sauli tulee olemaan kauden lopussa vanha. Hän voisi nyt keskittyä lapseen, kirjoittaa ja nauttia elämästä. Jennin pitäisi saada aikaa saattaa opintonsa päätökseen ja päteä työelämässä.

      Poista
  87. Kun Putous on jälleen alkamassa niin olen miettinyt minkälaisen putoushahmon siellä tahtoisin nähdä.

    Kas tässä ehdotukseni: siittiösolu Jussi-Kerttu. Hän saapuisi lavalle päässään sperman värinen syöksylaskukypärä. Valkoinen parta. Rintaliivit joista sisällissotavapaussotamme muistoksi toinen tissikuppi on punainen ja toinen valkoinen. Uimahousut. Räpylät jalassa.

    Siittiösolu Jussi-Kerttu kertoisi esimerkiksi siittiösolutason seksuaalisesta ahdistelusta, jonka kohteeksi on joutunut. Siittiösolu Jussi-Kertulla olisi pieni änkyttämisvika.

    Jussi-Kertun hokema kuuluisi: Tsunami! Tsunami! Tsunami! I-i-i-i-i-ihmistsu-tsu-tsu-nami!

    - Tätä hokiessaan siittiösolu Jussi-Kerttu läpsyttelisi räpylöitään lattiaa vasten ja tekisi käsillään innostuneita uimaliikkeitä.

    VastaaPoista
  88. Sittenhan siellä pitäisi olla myös munasolu nimeltä Emä-Munaus; koko putouksen ajan jännitettäisiin, kohtaavatko Jussi-Kerttu ja Emä-Munaus ja onko maailma taas askelen lähempänä putoamista kuiluun. Sitä olisi todellinen Putous. Putous ei ole putoamista ohjelmasta vaan ohjelmassa kohtaamista - eikö niin, Jari?

    VastaaPoista
  89. Näin on ja täytyy taas yrittää mielikuvituksen silmin nähdä tuo kaikki. Eihän se kai muuten ole mahdollista.

    Ohjelmassa ei pudota mutta katsoja putoaa.

    Palkinnoksi katsoja saa teräsbetonista tehdyn pelastusrenkaan.

    VastaaPoista
  90. Varmasti jo vihdoin on aika miettiä mitä tähän blogiin ahkerimmin kirjoittavat ihmiset olisivat eläiminä. Alla oma arvioni, joka ajan kuluessa saattaa muuttua, mutta jostakinhan täytyy aloittaa...

    Marjatta - cornish rex (kissa)
    Meri - siili (ei kiroileva siili vaan aito luonnonsiili)
    Jope - kultainennoutaja (koira)
    Vesa - keisaripingviini (tässä yhteydessä ainoastaan dosenttipingviini)
    blogisti - töyhtökakadu (papukaija)
    minä - kummituseläin (tarsiidae)

    VastaaPoista
  91. Jari, dosenttipingviini kuittaa. Se on varmasti hyvä laji kaikkien muiden pingviinien joukossa. Kelpaa mulle, ja miksi ei kelpaisi, kun sellaiseksi on syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis nimetty: ihminenhän antaa tunnetusti nimiä olioille.

      Poista
  92. Miau! Saanko olla Pekka Töpöhäntä -kirjojen Maija Maitoparta?

    VastaaPoista
  93. No joo, parahin Miau. Ole vain.

    Miau Mentula olisi ollut jollekin tässä ajassa erittäin radikaalille kuvataiteilijalle mainio taiteilijanimi. Ehkäpä ryhdyt sellaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miau Mentula kuulostaa kyllä todella kuumalta! Maija Maitoparran toinen puoli:) Maija on mukava ja topakka, ihan kuin Marjatta.

      Poista
  94. Kultainennoutaja-olio kuittaa myös ja hakee isännälleen (Jarille) ihmistsunami-viestikapulan. Siinä meni täsmälleen oikein että juuri koiraksi itseni koenkin, mutta sekarotuiseksi piskiksi ehdottomasti. Räksytän ja paimennan ja vartioin sitä reviiriä. Ja pidän maksalaatikosta. Ihan mä!
    Pyrin tästedes toimimaan kultaisen säännön periaatteen mukaan hieman enemmän.
    jope

    VastaaPoista
  95. jope, eikös nuo noutajat paradoksaalisesti kuitenkin ole rotuna melko lähellä sutta! ei mikään ihminen ihmiselle susi -tyypin noutaja, mutta välillä susimaista särmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, susha mie sitte oonkii.

      Kyllä minä sen olen aina tiennyt.
      Loppujen lopuksi sittenkin laumaeläin.

      Eläinten katseleminen, myös maatilan eläinten jos ovat vapaana, on kuin elävää tulta tai virtaavaa vettä katselisi. Siitä tulee hyvä olo lähes aina.

      Nuotin ääressä, varrella virran, koirien ja lampaiden ja puiden lintujen ympäröimänä, kalaa paistellen ihmisen tulisi elää. Meidän solumme tietävät sen.

      jope

      Poista
    2. Nuotion vieressä sen piti olla mutta jos noin hyvässä tilanteessa ilmassa soi vielä nuottikin eikä se mene ihan kokonaan vierestä, niin vielä parempi. jope

      Poista
    3. Nuotin vieressä voidaan kyllä olla ja sillä folkisti mennä, mutta ehkä sittenkin nuotion ääressä. jope

      Poista
  96. Minulla oli vuosia ja taas vuosia sitten sanomalehti Pohjalaisessa eläinkirjoituksia, joissa seikkaili muun muassa suoraan sanova siili Leena. Muistaakseni se oli aikaa jolloin tästä valtakunnan kuulusta kiroilevasta siilistä ei tiedetty.

    Mielestäni Wittgenstein on hieman papukaijan näköinen ja papukaija sopinee mainiosti myös blogistille sielueläimeksi.

    Ja sitten kummituseläin! Toivon, että kaikki kommenttien lukijat googlaavat hakusanalla kummituseläin. - Voisin katsoa kummituseläintä vaikka kuinka kauan. Oliko se Sarasvuo, joka puhui sisäisestä sankarista... voin kohdallani puhua ainoastaan sisäisestä kummituseläimestä. Kuinka jokin olento voikaan olla noin haavoittuvan ja säikähtäneen näköinen kuin kummituseläin! Kummituseläimen ilme ei muutu aikuisenakaan.

    VastaaPoista
  97. Jättipandat saapuvat tänään Suomeen ja siitä tuleekin mieleen, että jättipanda olisi voinut olla töyhtökakadun sijaan toinen blogistille sopiva eläin. Hän saakoon itse valita omassa blogissaan kumpi on.

    Jättipandaa perustelisi tuollainen suvaitseva ja epämaaninen olemus. Sitä en tiedä onko yhtään sikaria polttavaa jättipandaa. Saattaa ollakin. Töyhtökakadun suuhun ei mahdu kuin enintään pikkusikari.

    Siispä tässä kaksi vaihtoehtoa: töyhtökakadu tai jättipanda.

    VastaaPoista
  98. Kuinkahan käy noille Ähtärin jättipandoille, lähentyvätkö toisiaan?

    Pitää käydä kesällä tsekkaamassa. Meidän mökiltä on pandoille noin 28 kilometriä. Jokakesäinen reissu on eläinpuistoon tehty. Eniten siellä säälittävät kotkat ja korpit. Ja jotkut petoeläimet. Muuten suhteellisen mukavat oltavat eläimillä.

    Eläintarhat ja nukkavierut sirkukset. Niissä kahdessa mulla on yleensä pala kurkussa.

    VastaaPoista
  99. Samaa mieltä, Vesa.

    Sehän vajaus Ähtärissä on, että sieltä puuttuu alaston ihminen. Voisin kyllä tarjoutua sellaiseksi.

    Seisoisin, rapsuttelisin haarojani, haukottelisin ja söisin heitettyjä makupaloja.

    Mutta mikä olisi ihmisen esittelyteksti? - Tilaa ei ole kovin paljon.

    "Ihminen. Lisääntyy tsunamimaisesti ellei ole sinkku. Tappaa muita eläimiä sukupuuttoon eikä tunne siitä tuskia. Kirjoittaa mielellään itsepetoksellista paskaa. Väittää naimahalujaan rakkaudeksi. Ainoa Ähtärin luontokappale, joka ilmolttaa olevansa Jumalan luoma. Surmaa kaltaisiaan, mutta harvemmin syö niitä. Huijaa, valehtelee, manipuloi. Ähtärin yksilö on ilman vaatteita, joihin yleensä pukeutuu jopa lämpimällä säällä..."

    VastaaPoista
  100. Papukaija on hyvä! Ennenhän ajateltiin ne pelkästään matkijoiksi. Nyt tilanne toinen. Mutta pystyn samastumaan!



    (Kattelin teeveestä Tunisian tilannetta. Hämmästyttävää miten ne on saanu valtion ja uskonnon erotettua ja ehkäisyvalistusta kouluissa ja huntuvapaus aidosti. P.S. Onko tuo natsin märkä uni vai painajainen?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doku siis oli mooren se missä kävi suomessakin että siihen pitää suhteuttaa...

      Poista
  101. -Kirjoittaa mielellään itsepetoksellista paskaa. Väittää naimahalujaan rakkaudeksi. Ainoa Ähtärin luontokappale, joka ilmoittaa olevansa Jumalan luoma.
    Jari, taas mestarin työtä sulta, vaikka väite olisi tosikin,

    jope

    VastaaPoista
  102. Eläintarhat, delfinaariot, härkätaistelut ja eläinten käyttö sirkuksessa ovat onneksi hiipumassa pois vähitellen.

    Jari, välistä kummituseläin ehkä, mutta usein myös leikkisä,
    ilakoiva koiranpentu.

    Juha, Tunisia taisi olla ainoa maa, joka hyötyi arabikeväästä. Saudi-Arabiassa on nyt myös positiivista kehitystä. Naisten autoilun salliminen ei jää ainoaksi uudistukseksi.

    VastaaPoista
  103. Vielä ihmisestä. Tässäpä teille jonkin sortin valioyksilö, sopivissa olosuhteissa tietenkin. Katsokaapa tämän Primitive Technology -miehen touhuja. Näinkin se voi mennä:

    https://www.youtube.com/watch?v=nCKkHqlx9dE&t=330s

    Näitä videoita on vaikka kuinka. Mies rakentaa luonnonmateriaaleista asumuksia, työkaluja, aseita jne.

    VastaaPoista