maanantai 7. toukokuuta 2018

OLEN KONSERVATIIVI



Wikipedian mukaan  konservatiivisuus on aate tai suuntaus, joka välttää muutosta ja tukee perinteisiä normeja.

Ei auta. Toisaalla käymäni keskustelun jälkeen minun on tunnustettava olevani konservatiivi. Pidän antiikin humanismismia ja valistuksen sekulaaria perinnettä itselleni parhaana mahdollisena arvopohjana ja samalla myös toisille, jos pidän johdonmukaisesti kiinni ajatuksesta, että pelotta, tuskatta ja pakotta elävä yksilö on ihmisyyden mitta. Vaivaannun ja ärsyynnyn tilanteissa, joissa minun odotetaan joustavan tästä periaatteesta syystä tai toisesta. Varsinkin kulttuurirelativismi saa minut vihaiseksi. Se kun on mielestäni jo pikkusormen antamista mankelille.  

Tällaista maailmaa haluan puolustaa. Mikä on tietenkin paradoksi, koska jossain tulee loogisella välttämättömyydellä ihmisyyteni mittarilla vastaan se raja, jonka jälkeen en voi hyväksyä vastustajani ihmiskäsitystä, maailmankuvaa enkä edes ihmisyyttä enää yhtä arvokkaaksi kuin omaani. Tietenkin toivon, ettei tuon viimeisen kohdalla tilanne koskaan realisoidu konkreettisten valintojen tasolle.

Tahallisten tai tahattomien väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon vielä, ettei mikään sanomani tietenkään tee tyhjäksi sitä kaikkea pahaa, mitä länsimainen kulttuuri on saanut aikaan. Mutta se taas on jo toinen juttu.

5 kommenttia:

  1. Siinä vaiheessa kun erilaiset relativismin sovellukset alkavat omassa päässä purkautua, alkaa ajattelu väistämättä johtamaan jonkinlaiseen konservativismiin. Itse koen humanismin konservatiivisuuden sisällä olevana asiana tuossa yhteydessä juuri.
    Pitkään ajattelin juuri toisin. Siten että humanismi ikään kuin edellyttää relativismia, mutta tajusin ajatusvirheeni omalla kohdallani ainakin ja hemmetin vapauttavalta tuntui.

    Totta kai asioiden suhteellistamista, uusimista, uudistamista tarvitaan. Mutta se on ikään kuin työväline, alisteinen itse asialle.

    jope

    VastaaPoista
  2. Juha,

    minusta ajattelutapasi on perusteltu ja se tuntuu luontevalta länsimaiselle ihmisoliolle - "luonnollisuus" johtuu varmasti siitä, että jaamme saman kulttuuritaustan ja ajattelemme pienistä eroista huolimatta hyvin pitkälti tai oikeastaan miltei sanasta sanaan samalla tavalla (taustalla on yhteinen kokemus länsimaisesta elämänhorisontista).

    Se juttu tässä tietenkin on, että länsimaisella ihmiskäsityksellä on myös varjonsa. Meidän pitää kamppailla jatkuvasti noita varjoja vastaan, se on selvää, koska teknisesti ylivoimainen elämäntapamme yhdistettynä ihmisen typeryyteen on tuhonnut paljon luontoa ja muita kulttuureita ja huom! hyvin lyhyessä historiallisessa ajassa.

    Fakta on kuitenkin (minulle) se, että vain länsimainen tieteellinen ja tekninen maailma voi ratkaista nopeasti niitä ongelmia, joita maailma on nyt saastumisen ja ylikansoituksen vuoksi pullollaan.

    Mikään kulttuurirelativismi tai postmodernismi ei meitä pelasta, ne ovat täysin voimattomia, koska ne johtavat käytännössä vain jahkailuun ja siihen, että ei löydy syytä toimia, koska kaikki kulttuurit ovat omanlaisiaan ja mikä oikeus meillä tässä jne.

    Globaalit elämäntapamuutokset ovat kuitenkin niin hankalasti toteutettavissa, että olen pessimistinen myönteisen muutoksen suhteen.

    Siihen pitäisi saada kaikki aatteet ja uskonnotkin mukaan, koska ne ovat joukkoja kokoavia voimia. Niitä ei todennäköisesti saada mukaan, koska monet uskomukset eivät edes käsitä nykytilannetta. Ajattelutavat ovat yhä jossakin keskiajalla tai kauempana. Ei siinä mitään, jos tarkastellaan niitä kulttuurisina muodosteina, mutta ei niillä maailmaa pelasteta eikä ihmisten elämää paranneta.

    Globaalisti suuret massat eivät ole eläneet läpi esimerkiksi sekulaarin perinteen ja uskonnon vuoropuhelua tai niiden käsitys maailman tilanteesta ei ole ajantasainen - tuskin suurin osa ihmiskunnasta edes käsittää elävänsä kuilun partaalla planetaarisesti ajatellen.

    Vain kaikkien mukaan saaminen muutokseen mahdollistaisi vapaaehtoisen ja kiirehtivän toiminnan.

    No, tässä minun konservatiivisuuteni tiivistetysti. Ja tämä pessimismini, jota kukaan ei varsinaisesti kysynyt.

    Säilyttävä ja arvottava konservativismmi on kuitenkin jotain, josta seuraisi edes pienen pieni mahdollisuus ihmiskunnalle. Ottaen huomioon, että voisimme toimia yhdessä asioiden hyväksi.

    VastaaPoista
  3. "Globaalisti suuret massat eivät ole eläneet läpi esimerkiksi sekulaarin perinteen ja uskonnon vuoropuhelua tai niiden käsitys maailman tilanteesta ei ole ajantasainen..."

    Tuossa on juuri se suuri virhelähde mihin suhteellistettu humanismi sortuu. Yhteiskuntafilosofisesti suuri osa maailman kansoista on valistustammekin edeltävässä ajassa. Siksi niin moni asia, joita tässä en nyt ala toistamaan, epäonnistuu.

    Konservatiivisuus antaa siitä hyvän pohjan käsitellä maailman ongelmia ja miksei omaa ja yhteisöllistäkin elämää, että siinä on ikään kuin lattia, hyvin ja ajalla tehty, jolla seisoa. Mielestäni on aikoja jolloin tarvitaan vallankumoksia ja radikaaleja uudistuksia, ne vievät oikea-aikaisina myös konservatiivien kannattamia arvoja parempaan suuntaan, pitävät ne hengissä, mutta koen että tämä aika se ei ainakaan ole.
    Nyt on jo todella vähässä ajassa tapahtunut todella paljon.
    -Digitalisoitumisen ja robotisoitumisen alku
    -Globalisoituminen, joka sisältää valitettavasti monenlaisia (vapaita?)ihmismarkkinoita
    -Valtioiden kokoisten yksiköiden merkitysten alasajo (sananmukaisesti rajattomuus)
    -Olemassaolevista syistä tai sen lisäksi aikaansaaduista syistä alkanut ihmispopulaatioiden vaellus
    -Mediasomepopulaari-kulttuurien valtavasti lisääntynyt vaikutus, ikään kuin ensimmäiseksi vallankäyttäjiksi

    Tämän kaiken vastapainoksi mielestäni konservatiivisuus, säilyttävyys, paikallisuus jne. ovat ihan ehdottoman tärkeä. Koen sen ikään kuin vapausliikkeeksi juuri tässä asiassa, koska oikeistosta vasemmistoon on hurahdettu liikkeen tunteeseen, mikään ei riitä, tarvitaan joka viikolle jokin uusi "vallankumous."

    Toki, onko konservatiivi sen enemmän kykenenä ratkaisemaan esim. maailman kolmea suurinta ongelmaa. Hänen, siis minun, puheeni siitä on kyllä erilaista kuin arvoliberaalin, mutta onko sillä merkitystä.

    Mulle konservatiivisuus on myös itsekunnioitus-kysymys. En halua laulaa tämän ajan lauluja enkä seisoa tämän ajan joukoissa. Mutta pelkkää sisäistä retoriikkaahan se kuitenkin on.

    En ole myöskään konservativismini kanssa lainkaan dogmaattinen. Kuka tahansa tuolla joka haluaa hidastaa näitä hulluuden vaunuja, saa sympatiani, vaikken olisikaan kaikessa läheskään samaa mieltä.

    Kaikki maailman konservatiivit yhtykää! (ilman postmodernia ironiaa tuo)

    No, jospa olisi tilaisuus laittaa edes kapuloita rattaisiin, mutta ei taida olla. Onneksi nuoria on.

    jope

    VastaaPoista
  4. Ihmisten on ilmeisen vaikea mieltää, että heidän vakaina ja hyvinä pitämänsä asiat on (ja myös monet heidän yhteiskunnalle osoittamista vaatimuksistaan) useimmiten rakennettu sille ehdolle, että vakaat yhteiskunnat pysyvät.

    Nyt - ikään kuin globalismin sivujuonteena - vakaita yhteiskuntia ollaan romuttamassa ja kyseenalaistamassa iloisen vallankumouksen hengessä.

    Saa nähdä mikä laulu alkaa siinä vaiheessa, kun mahtavista suunnitelmista on jäljellä pääasiassa ongelmia.

    No, asiapa selviää sitten. Ihmisten vapaata tahtoa täytyy ainakin esittää kunnioittavansa, seurasipa siitä sitten millaista ajattelua hyvänsä.

    Kyllä meidän yksittäisten ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat pienet.

    Minulle konservatiivisuus tässä ajassa merkitsee järkeä hurlumhei-meininkiin, jossa ei paljoa huomista päivää murehdita.

    VastaaPoista