lauantai 7. heinäkuuta 2018

HILKKA UKKOLA: Nadja (1973)

Tartu hetkeen on minulle huono ohje. Mieluummin ikävöin kaikkea itselleni hyvää, rakasta ja kaunista etukäteen. Ikään kuin olisin jo poissa. 

Tuollaisen ajatuksen nostaa mieleeni tämä Hilkka Ukkolan grafiikka. Se on minulle kaiken abstrakteimman ja radikaaleimman modernisminkin rinnalla yksi tärkeimpiä teoksia. Sellainen, jonka rakastan omistaa. Sen taituruus ja herkkyys koskettavat minua syvästi. Kirsun herkkyys liikuttaa. Jo poissaolevan kaipuu saa ilmaisunsa. Ei ole tärkeämpää kuin se, mikä on ja oli. Siksi sitä on unohduttava muistelemaan jo etukäteen.

Nadja tekee selväksi myös sen, että esittävä realismi, naturalismi, voi olla abstrakteinta mitä on. Japanilaisessa taiteessa tärkeää on tekniikan täydellinen hallitseminen. Siitä seuraa yksilöllinen meditaatio, zen. Nadja on sitä.



2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niinpä. Kun ne on kuvattu briljantisti grafiikkaan, niistä tulee sitä, eivät enää ole vain yksittäisen koiran silmät.

      Poista