tiistai 24. heinäkuuta 2018

KUKA SAA PUHUA JA KENESTÄ: Kulttuuriykkönen 24.7., Yle Areena

Kulttuuriykkösen lähetyksessä keskusteltiin muun muassa siitä, voiko länsimainen kirjailija kirjoittaa islamilaisesta kulttuurista. Kärjistääkö ja yksinkertaistaako hän väistämättä? Ihan varmasti. Mutta kun vaaditaan kirjailijalta todenmukaista, kokemuksellista ja monipuolista yleiskuvaa kuvailemastaan kulttuurista ja sen edustamista ihmisistä, unohdetaanko silloin, että ehkä kirjailija haluaa kirjoittaa yksilön kokemuksesta vierain silmin? Että juuri tuo vieras katse olisikin hyväksyttävä ja tärkeä? Tämä tietenkin vaatii kirjoittajalta tarkkuutta ja eettisyyttä, totta kai.  Mutta niin myös uskottavan kokonaiskuvan vaatiminen tai tendenssimäisyydestä syyttäminen. Niillä kun voidaan myös huomaamatta kiertää kätevästi vaikeita kysymyksiä. Yhtä lailla yksinkertaistaa. 

Välillä kovin teoreettista ja yleistävää keskustelua konkretisoi lakimies Husein Muhammedin kommentti. Hänen mielestään ulkopuolisten on saatava puhua niistä epäkohdista, joita toisessa kulttuurissa näkevät. Hän mainitsi naisten ja  seksuaalivähemmistöjen kohtelun.

Kuka lopulta saa puhua ja kenelle? Tai tarkemmin: kantaa huolta kenestä? Ja mikä on lopulta se yhdistävä tekijä, joka antaa luvan puhua itselleen vieraasta kulttuurista ja siinä elävästä ihmisestä? Jatkan edelleen kysymyksellä: Kumpi on lähempänä sääntöjä fundamentisti lukevan muslimiyhteisön naista, trans- tai homoseksuaalia: väkivaltaisen suomalaismiehen vaimo vai muslimi ja feministi Maryan Abdulkarim?

Ihmisyys ja vapaus ovat ne yhdistävät tekijät.

3 kommenttia:

  1. Asia on aivan yksinkertainen: kirjailija saa kirjoittaa mistä hyvänsä mutta hänellä on sanoistaan esteettinen ja eettinen vastuu, sikäli kuin tällaiset voidaan kohtuudella määritellä. Kirjailija voi onnistua tai epäonnistua eri tavoin esityksessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäisin vielä ettei epäonnistumisen pelko/välttely/varmasti oikean eettisen asennon haku tms. saa estää kirjoittamasta
      n y t. Esteettinen ja eettinen vastuu on, mutta se ei ole koskaan määriteltävissä yhdestä ajasta ja paikasta käsin.
      Maailma sellaisena kuin se tapahtuu ja toteutuu, todistaa ehkä myöhemmin kirjailijan tuottaman tekstin puolesta. Koskee myös esteettisiä arvoja. Esimerkkejä tästä loputon määrä.

      Lukijan vinkki kaikille maailman kirjailijoille olisikin (en kehota yhtymään ajan, paikan, toistenne kanssa vaan päinvastoin): antakaa mennä, jos näette jotakin itsessänne tai ympärillänne, josta teillä voisi olla merkityksellistä sanottavaa. Ja merkityksellisyyden määritelette, toistaiseksi, vain te itse. Jos arvailee ja varmistelee ajan henkeä ja sen koodistoa ja sen totuuksia, jotka ovat jo nyt koko ajan ja jokapäivä kaikkien luettavissa, menee varmasti metsään.

      Estetiikan puolelta sitten uuden maiseman tavoittaminen on vieläkin vaikeampaa.

      jope

      Poista
  2. jope, tuollainen rohkeus on ilman muuta oltava tai muuten koko jutulla ei ole merkitystä.

    VastaaPoista