maanantai 9. heinäkuuta 2018

LIIKUNNAN ILOA

Ostin halvan vaihteettoman pyörän että pääsee sillä töihin. 4 km. Bussit ei kesällä täällä kulje mulle sopivasti. Pyöräily on kyllä vittumaista puuhaa. Jos suojeltavaa luontoa ei olisi, ajaisin autolla.

6 kommenttia:

  1. Noh noh Juha, pyöräilyhän on kivaa!
    Pitää vain olla työpaikalla vaihtovaatteet ja suihku, jos tykkää pyöräillä kovaa.

    Minä olen tykännyt hiljaisesta maisemapyöräilystä, mutta nyt olen säikähtänyt oireilevaa astmaani niin paljon, että olen alkanut harjoittaa keuhkojani kuntopyöräilyllä, painan niin kovaa kuin suinkin jaksan.

    Talvet pidän pyörää talaviteloilla, keväällä tuntuu ihanalta vaihtaa patikointi pyöräilyyn.

    VastaaPoista
  2. Ja saanpahan ainakin paremman omantunnon. Talvellakin ajoin ku en vielä käyttäny bussia.

    VastaaPoista
  3. Meillä täällä on nyt viimeinkin hyvin toimiva yhteiskäyttöpyörä-systeemi. Pyöränlainauspisteitä kymmeniä ympäri kaupunkia, hyvin toimivia ja koko ajan huollettuja vaihdepyöriä, tuhansia, käytössä kolmella kympillä koko kesäkauden. Ei tarvi miettiä pyörävarkauksia (joita paljon) eikä huoltoja. Joitakin voi häiritä erään keltaisen vähittäiskaupan mannekiinina oleminen, mutta so what, ajattelen itse.

    Jotain tälläistähän erilaisissa sosialismeissa kokeiltiin, mutta ei saatu koskaan onnistumaan. Nyt kauppaketju on onnistunut hyvin. Omatuntoa en minä pyöräilyyn liitä, maamme on päästöjen suhteen hyvällä tolalla, Helsinginkin ilma verrattavissa suurimpana osana vuodesta erämaa-alueiden ilmaan, yksi maailman puhtaimmista kuitenkin.
    Täällä tehty myös periaaatepäätös että autoilulle ei tehdä enää yhtään lisää tilaa , käytännössä se tarkoittaa ruuhkien tietoista lisäämistä. Pyöräilyyn satsataan ja tiealueita muutetaan pyöräteiksi. Jos tuo on tuleva suunta, se on ehkä myös oikea kaupunkialueilla, toivon, että pyöräilyyn liitetään jatkossa myös pyöräilyyn liittyviä kustannuksia edes jossakin määrin, koska eiväthän ne uudet pyörätiet keskustassa ilmaisia ole. Helsingin rautatieaseman liepeillä suunnitellaan ratkaisua jonka kustannukset ovat sadoissa miljoonissa. Toki Helsingin kaupungin kassa ja tulot ovat tällä hetkellä niin hyvässä jamassa, että ärsyttää, hah ha. Omalla rahalla saa ja pyörällä pääsee, ajattelee meillä täällä päättäjät.

    Telkusta tuli jokin aikaa sitten mielenkiintoinen dokumentti, jossa tuotiin esiin pyörän merkitys naisten aseman paranemisessa 1900-luvun alussa. Aukesi naisille vapaampi liikkuminen.
    Sen sijaan nykyään pyöräilyyn liittyvä status, niin ne kalliisti supervarustellut himopyöräilijät kuin myös pyöräilyn politisointi (meillä täällä ainaski) ovat musta miinus.

    Pyöräily on parhaimmillaan kevyttä virtailua eteenpäin paikasta a, paikaan b tai x. Marjatta, Kouvolasta Mylsään meni ainakin ennen hieno rantareitti joikivartta pitkin. Näen sinut nyt kiitämässä sitä:)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ilmanlaatua ajattele vaan omaa osuuttani hillipäästöissä. Lihaa se noin 30 - 35 kiloa vuodessa, pyöräilyä ja joukkoliikennettä aina ku mahollista ja mstkustelua mahdollisimman harvoin. Tavoite siis 3 lentoa elinaikana (1 jäljellä).

      Poista
    2. Tuohon ei voi sanoa muuta kuin että kunnioitan. Kiitos pallon psta. Olet näistä aiemminkin kertonut, muistan kyllä.
      Itse en pyri tuohon, tiedän ostavani todella vähän, en edes harrasta mitään varsinaisesti, lentämisestäkin on niin pitkä aika ettei kehtaa työkavereiden kanssa jutellessa edes sanoa, mutta muuten ei elämäntapani ole kyllä kovin ekologinen, kai. Mutta jos ostaa vähän, niin eiks se ole?

      Voi myös olla, siis jos ihan rehellinen olen, niin ilmastonmuutos-kuvio ei ole kokonaisuudessaan mennyt kaikesta massiivisesta tiedosta huolimatta minuun läpi siinä pelottavimmassa muodossaan. Al Goren (tahaton) huiputus on vieläkin mielessäni.
      En tietenkään kiellä ilmastonmuutosta millään lailla tai miltään osin, se onm ihan selviö, että lämpötila on nousussa ja päästöihin kytköksissä, mutten osaa ajatella sitä maailman kaikkein vaarallisempina ja peruuttamattomimpana asiana.

      Ylikuluttamisen muut vaikutukset ja ympäristövaikutukset ovat mun rankingissä korkeammassa vaarallisuusluokituksessa. Päästöjä on tietenkin vähennettävä, ja näillä pyörillä mankeloitava, mutta kamalaa jos triljoonasatsaus juuri siihen olisikin satsaus asiaan, johon ei voida juurikaan vaikuttaa.
      Päästöjen suhteen luotan myös nopeasti kehittyvään tekonologiaan.
      Mutta maailma yhtenä suurena tavara-ja ihmismarkkinapaikkana kymmenmiljardisoituvalla planeetalla on se mun ykköshuoli.

      Autoilun tuottamien päästöjen osuus Suomessa on 10-15 prosentin luokkaa. Autoilun puolittaminen (aikamoinen ekoutopia jo se!) tarkoittaisin päästöille vain kuuden seitsemän prosentin vähentymistä. Mutta toisaalta, eihän kukaan voi vastata muusta kuin omasta osastaan, kuten sä teetkin. Ja mun helppo puhua kun raitsikka menee ikkunan alta ja ne Alepa-fillarit on tuossa parkissa 10o m päässä.
      Ja lihaa yritän edes hieman vähentää. Kalaa en.

      jope

      Poista
  4. "On kulunut melkein kaksi sataa vuotta siitä kun Thomas Malthus häiritsi ihmisten unta loistavalla esseellään Essay on Population. Tänään maailman väestö on viisinkertainen ja väestön kasvun vauhti on melkein nelinkertainen Malthusin aikaan verrattuna. Joka vuosi maaallon on elätettävä 90 miljoonaa uutta ihmistä. Väestönkasvu on saatava hallintaan.

    Monia keinoja on ehdotettu ja joitakin on puolella sydämellä kokeiltu. Näistä kokeiluista on kristallisoitunut ymmärrys, että olemme ajautuneet tilanteeseen, jolle kirjailija Joseph Heller antoi nimen Catch-22: Jos ehdotus saattaisi toimia, se ei ole hyväksyttävä. Jos se on hyväksyttävä, se ei toimi.

    On helppoa löytää ei-hyväksyttäviä keinoja rajoittaa väestön määrää: valitaan diktaattori ja annetaan hänen ampua ylimääräväestö. Mutta me emme valitse [diktaattoria]. Sellainen ratkaisu “toimisi” vain teoreettisessa, politiikan ulkopuolisessa mielessä. (Homo Sapiens, poliittinen eläin, kuten Aristoteles ihmistä kutsui, ei elä politiikan ulkopuolella.) Tai sitten jätämme tekemättä mitään ja odotamme vakavan ylikansoituksen tuottavan itse hoitokeinonsa nälkäkuolemien ja massasairastumisten muodossa. Voimmeko kutsua sellaista toimimattomuutta ratkaisuksi? "

    Lainaus peräisin artikkelista Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa. Kalifornian Santa Barbaran Yliopiston ekologian professori Garrett Hardinin artikkeli. Löytyy googlettamalla.


    jope

    VastaaPoista