KOMMENTIT VIHAVAISEN BLOGIIN (11.8. neljä viimeistä kappaletta lisätty)

"Kun pedofilian laillistamisesta huolestujat pitävät Puolimatkan mukaan yhtenä syynä rajojen höltymiseen sitä, että pedofiliasta, homo- ja heteroseksuaalisuudesta puhutaan rinnakkain luonnollisina seksuaalivietteinä, tuntuu siltä, että tällä pyritään  vain kyseenalaistamaan tuo luonnollisuus kahden ensimmäisen kohdalla. Pedofilian toteuttaminen partnerin kanssa on kuitenkin rikos ja tässä rikoksen kategoriassa olisi pysyttävä. Luonnollisuus on epäoleellista. Väkivaltarikos on ehdoton ja riittävä syy sanoa ei laillistamisvaatimuksille. Riittää, että vaatimus laillistamisesta torjutaan sillä. Mitään luonnollisuuksien (tarkoitushakuista) kyseenalaistamista tai viettien vertailua ei tarvita.

Siitä että jokin sattuu olemaan luonnollista ei seuraa, että  sen kuuluisi olla laillista. Edes implisiittinen vaatimus, että pitäisi kyseenalaistaa ajatus jonkin vietin luonnollisuudesta siksi, että se tuottaa mahdottomia vaatimuksia rikoksen laillistamisen suhteen, haiskahtaa kategoriavirheeltä, vietin rinnastamiselta rikoksen kanssa. Eihän rattijuopumustakaan vaadita lailliseksi sen vuoksi, että on olemassa ihmisiä, joilla on erityinen alttius alkoholisoitua.

Jos Puolimatka olisi kirjoittanut, että on huolissaan niistä pedofilian laillistamispuheista, joissa jotkut käyttävät sukupuolineutraalia avioliittolakia tarkoitushakuisesti laillistamisen pyrkimykseen tai sillä pelotteluun, se olisi asiallinen avaus. Nyt vaikutelma on se, että hänen huolensa pedofilian laillistamispyrkimyksistä on implisiittistä sukupuolineutraalin avioliittolain vastustamista. Odotan professorilta selkeää ja rehellistä läpinäkyvää ajattelun kirkkautta tässä kohtaa. Sananvapaudesta ei ole kysymys vaan tieteilijältä vaadittavasta arvojen ja tunteiden reflektiosta. Jos Puolimatka sanoisi suoraan, että "avioliitto on heteroille tarkoitettu instituutio ja se on Raamatussa ilmoitettu vaikka en sitä pysty eikä minun tarvitse sitä tieteellisesti perustelella", ei se minua uskonnottomana kiusaisi. Meillä on uskonnonvapaus.  Se on hyväksyttävä. Niin pedofiilien kuin homo- ja heteroseksuaalien. Professorin tarkoitushakuinen ajattelu jota hän ei reflektoi, on siis kuitenkin eri juttu."

Tämän kirjoitin Vihavaisen blogiin postaukseen Jyväskylän mielensäpahoittajat. Kommenttiani pidettiin esimerkkinä sofistisesta väkivallasta. Vihavainen komppasi sofismisyytöstä. Käykää lukemassa: http://timo-vihavainen.blogspot.com/2018/08/jyvaskylan-mielensapahoittajat.html#comment-form

Pistin vielä kommentiksi saamieni vastausten jälkeen:

"Halusin tuoda esiin sen vaikutelman, joka minulle tulee siitä, mitä Puolimatka jattää sanallistamatta. Lukijoille ja niille jotka sellaista väittävät, olisi tehtävä selväksi, että viettien luonnollisuudella ja rikoksen laillistamisella ei ole perusteltua yhteyttä. Jos näin ei tee, jättää omalta osaltaan ikään kuin oven avoimeksi arvottavalle retoriikalle tuon luonnollisuuden ja seksuaalisten suuntautumisten suhteen. Tai arvottavalle sofismille, josta minua kritisoitiin (sofismi on joskus väistämätön tulos tässä ajassa kun näitä arvopohdintoja käydään puolin ja toisin ja kielellä pelataan; pyrkimykseni on käydä vilpitöntä vuoropuhelua ja siksi tänne kommentoin)."

Ja edelleen:

Puolimatka voisi muistuttaa näiden laillistajien uhasta suoraan rikoslakiin viitaten, ilman homoseksuaalisuuden tai avioliittolain kautta koukkaamista. Tai kun muut ovat hänen mukaansa niihin viitanneet, viittaamisen kyseenalaisuutta voisi sanallistaa. Kun ei niin tee, hän tuntuu valitsevan puolensa, ja kun hänen vakaumuksensa tässä tietää,
tulkinta on helppo tehdä niin kuin minäkin olen nyt tehnyt. 

Sinänsä aihe on haastava ja sitä on tärkeä pitää esillä ja  siihen on niin konservatiivien kuin liberaalien, kaltaisiani vihervassareita ja feministejä myöten, tässä monikulttuurisuuden ajassa otettava jossain vaiheessa väistämättä kantaa, erityisesti lapsiavioliittoihin ja  islamilaisiin lakeihin (metoo käyttöön myös tässä!). Noihin lakeihin Hämeen-Anttilan mukaan lapsiavioliitot pitkälti perustuvat. Tässä asiassa ei saa tippaakaan notkahtaa sallivuuden puolelle. Kulttuurirelativismi on tässä julma pakokeino vastuusta.


Nuo kursivoidut siis vielä lisäsin keskusteluun. Ja vielä postaukseen Avoin kirje Professoriliitolle sen, että ongelma ei ole Puolimatkan usko vaan se miten ja minkälaisia lähteitä hän käyttää ja että professorilla ei tässä asiassa ole vapaa-aikaa. Niin kuin ei minullakaan. En voi blogissani viitata lakiin epämääräisesti. Tuonkin vielä siis lisäsin ikään kuin retoriseksi tehokeinoksi.

Ja vielä: mainitsin tuon vihervasemmistolaisuuteni ja feminismini tuossa kommentissa erityisesti siksi, että tulee selväksi "meidänkin" (tai ainakin minun) haluni rohkeasti haastaa tuossa poteroitumisessa  myös oma puoli. Näissä poteroitumisissa käy yleensä niin, että periaatteessa objektiivisista ja neutraaleista aiheista tulee tuossa yhteydessä välineitä oikeassaolemiseen ja itsensä eheänä pitämiseen. Samalla vastapuoli saa (teko?)syyn vahvistaa äärimmäisyyttään. "Kun nuo eivät TAASKAAN tartu tähän asiaan tosissaan...". Ympyrä sulkeutuu. Siksi oma puoli on "hylättävä" aina jos asia niin vaatii.