perjantai 7. syyskuuta 2018

RELATIVISMIN ANSASTA EN VÄSY KIRJOITTAMASTA

Kuva: Niina Salonpää
Torstain Ylen Kulttuuriykkösen vieraan Leena Krohnin mukaan moraali on universaali totuus, jonka kärsivä ihminen tunnistaa välittömästi. Kulttuurirelativistit ovat hänen mukaansa väärässä. Niin minunkin.

Kukaan ei voi tyrkyttää minulle vapautta, jota en koe alkuunkaan menettäneeni. Siksi on helppoa ajatella, että tuo tai tämä vapauden vaatimus ei kuulu minulle ja että vapaus on määrä, jota on jo tarpeeksi. (Niin niiden "valkoisten heteromiesten" ajatellaan ajattelevan eikä aina ihan syyttä.) Mutta vapaus kuuluu aina kaikille. Se kun ei ole määrä vaan arvo. Tunne, että kokee itse tekevänsä jotain vapaaehtoisesti, ei ole koskaan yleistettävissä. Siksi se ei riitä. Vapauden universaalisuus tarkoittaa sitä, että kenen tahansa, ei vain minun,  on mahdollista tunnistaa tarpeensa ja valita sen mukaan muita vahingoittamatta. Vapauden on siis oltava aina muidenkin kuin vain "asianomistajien" huoli. Muuten ajaudumme kuin huomaamatta relativismiin. 




13 kommenttia:

  1. Juha, aika vaikea kela noin niinkuin ymmärtämisen kannalta. Mille tasolle tämä vapaus nyt sitten olemisessa sijoitetaan?

    Minun on rehellisesti sanottuna vaikea ajatella vapautta - muuta kuin henkisessä ja hengellisessä merkityksessä - jota ei olisi jotenkin ostettu tai hankittu jollakin ekonomialla. Vapauteen liittyy omassa kokemuksessani paljon myös vapaaehtoista sitoutumista ja luovuttamista tai resignaatiota.

    Miten ihmiselle tyrkytetään vapautta?

    Minä olen varmasti tyrkyttänyt ihmisille omia näkemyksiäni, mutta vapaus on kai jotain joka lähtee ihmisestä itsestään, kokemuksena, eikä toiselle voi myydä vapautta paitsi jossain banaalissa merkityksessä.

    No, kela jonka tuohon heität, on niin hankala ja tiivis, että siihen on vaikea sanoa oikein mitään, mikä osuisi kohdalleen. Ehkä avaat asiaa hiukan.

    VastaaPoista
  2. Luin nyt uudelleen ja luulen ymmärtäväni: sanotko että vapauteen liittyy vastuu (ja sanot tämän hieman eri suunnista)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Että vapaus ON vastuuta universaalista vapaudesta. Se on arvo, joka yhdistää, ei määrä, joka erottaa. Vapaus ei ole jaettavissa meisyyteen ja toiseuteen. Jätin ajankohtaiset esimerkit pois ja tiivistän ehkä liikaa ettei aina tulisi tätä "identiteettipolittista efektiä" mutta pakko niihin on kai viitata. (Krohn muuten viitaa tyttöjen ympärileikkaukseen kun ärsyyntyi "muka filosofien" ja älymystön kulttuurirelativismista.)

      Hyvä esimerkki on se, kun naisimaami Shetin Kanka pitää keskustelua huivipakosta pinnallisena. En tiedä miksi. Ehkä siksi koska hän itse voi olla sitä käyttämättä, niin kuin onkin. Tuossa pinnallisuuden kommentissaan hän ilmaisee turhautumisensa vapauden tyrkyttämisestä. Ihmettelen, koska hän kuitenkin on feministi.

      Tyrkyttäminen on loogisesti tietenkin totta, mutta kyse on väärinkäsityksestä, vapauden ajattelemisesta määränä; tunteesta, että vapauden vaatijat tyrkyttävä minulle jotain jota minulla jo on (kuten Sharkalla). Homosaatiokeskustelu oli/on Kankan lisäksi esimerkki tästä. Siinä Toisten vaatiman vapauden käsite ymmärrettiin ikään kuin määräksi, jota jo on tarpeeksi tai joka alkaa uhkaamaan vapautta, joka itsellä on. Ikään kuin vapaus olisi rajallista määrää. (Tämä keskustelu on ollut blogissani esillä keskusteluissamme eri muodossa ja siitä olen tyytyväinen.

      Poista
    2. Juha, nyt ymmärrän. Ei vastaansanomista näissä asioissa.

      Tästä huiviasiasta traaginen esimerkki tässä - lainaan kommentin Professorin ajatuksia -blogista juuri Hesarissa esillä olleeseen surulliseen tapaukseen.

      http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/09/muslimityton-kokema-vakivalta-heratti.html

      Professorin ajatuksia voisi jatkaa sillä, että todennäköisesti myös veli on uhri. En tiedä uhrattiinko hänet oikeuteen vanhempien kunnian säilyttämiseksi, koska jos kyse on perheestä, ei pojalla ole ollut muuta mahdollisuutta kuin pahoinpidellä siskoaan vanhempien käskystä / suostumuksella. Voi olla, että vanhemmat ovat osallistuneet itsekin asiaan, jopa konkreettisesti. Poika ei ehkä edes tajua tekevänsä väkivaltaa, koska käytös on niin norminmukaista. Minusta pojan toimintakuvaa hyvin aste asteelta normalisoituvaa ja raaistuvaa perheväkivaltakäytöstä. Onneksi jäi kiinni - ja minkä suuren kuvion paljastikaan.

      Meinasin postata tämän omaan blogiini, mutta en tehnyt vielä sitä. Pään peittämiseen liittyy väkivaltainen mekanismi, pahimmillaan.

      Poista
    3. Siis aivan konkreettisen väkivaltainen sen lisäksi, että naisen alistaminen on normi ja jo itsessään kulttuurisesti hyväksyttyä väkivaltaa.

      Poista
    4. Tuossa mun täsmennyksessäni Kanka muuttui Sharkaksi. Shetin Kanka siis oikia nimi. Yhistin ikääku etu- ja sukunimen näköjään...

      Poista
    5. Tylyä kertomaa...

      Uskon myös vahvasti pojan uhriuteen.

      Poista
    6. Joo ei nää oo kyllä pinnallusia kysymyksiä kuten tuo Kanka väittää. Katoppa Leena Krohnin kotisivuilta juttu Onko uskonnosta yhteiskunnan perustaksu?

      Poista
  3. Hyvä puheenvuoro ja tärkeä. Tietenkin on samalla kysyttävä: kuinka voimme puuttua yli miljardin ihmisen tapaan uskoa?

    Minulle keskeinen pointti on tämä: Uskonto muuttuu heti myrkyksi kun se otetaan vallan välineeksi (vrt. kristinuskon historia) ja pohjaksi yhteiskunnalle sillä tavoin kuin islam. Oikeastaan islam on tässä muodossaan poliittinen ideologia ja vieläpä hyvin vaarallinen.

    VastaaPoista
  4. Arabikeväästä, pitkälti kai USA:n ulkoministeriön luomuksesta, ei ollut renessanssiksi eikä uskonpuhdistukseksi poliittisestikaan. Vain sellainen ihminen, yhteiskunta maallistuu, joka itse haluaa sitä. Ei näitä prosesseja voi pakottaa. Ainoa mistä voidaan yrittää pitää huolta on ettei uskonnollinen ideologisuus saa otetta länsimaista siten että alamme hoitaa ristiriitoja tuolla relativismilla, monilla eri säännöillä. Se houkuttaa koska silloin ei kukaan joudu käyttämään sanaa ei. Voidaan vai pestä käsiä että keitäpä me olemme teitä neuvomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se houkuttaa koska silloin ei kukaan joudu käyttämään sanaa ei."

      Humanistille ein sanominen on vaikeaa.

      Poista
    2. Länsimainen humanisti kannattaa vallankumouksia kunhan ei itse joudu osallistumaan niihin.

      Poista
  5. Olen miettinyt, että maailman pahoinvoinnin pysäyttäminen edellyttää joskus myös omien uskomustensa, ideologioittensa ja vakaumustensa kumoamista. Humanisti, kristitty, vasemmistolainen joutuu ottamaan kannan, joka saattaa olla ristiriidassa hänen perusajatuksiinsa. Väestöräjähdys on tällainen asia. Se on niin kova juttu, ettei voi vaan sanoa: Nähdään tulevassa maailmassa. Uskonnottomalle sellaista ei edes ole, joten asian luulisi olevan sellainen että poliittisesti vaikutusvaltaiset voivat sanoa ei. Olettaen että uskovat ilmiöön ja sen äärimmäiseen haitallisuuteen.

    VastaaPoista