VESSAHÄTÄ

Keskustan Sirkka-Liisa Anttila ja Vihreiden transaktivisti Riikka Aapalahti keskustelivat Sannikassa ja Ukkolassa tytöttelystä ja pojittelusta kouluissa. Tulin siihen tulokseen, että Aapalahti oli oikeassa. Puhutellaan nimillä, niin translapset eivät tunne sivullisuutta. Poikiin ja tyttöihin jakaminen on enemmän joukko-oppia kuin identiteettikysymys.

Vessakysymyksessa Aapalahti kuitenkin tuli vauhtisokeaksi. Kun Anttila oli sitä mieltä, että sukupuolineutraalien vessojen rinnalla perinteisten olisi säilyttävä, Aapalahti sanoi Anttilalle oikeastaan aika ilkeään ja kaikkitietävään sävyyn, että "onko teillä kotona sukupuolineutraalit vessat, meillä on". Eikö hän muka aidosti ymmärtänyt eroa perheenjäsenten ja koululaisten välillä?  En voi uskoa sitä. Kyse oli ajan hengen vaatimasta poliittisesta retoriikasta. Voin hyvin ajatella että sellaisia lapsia on, jotka vierastavat vessahädässään toista sukupuolta. Eikö turvallisuudentunne kuulu kaikille sukupuoliin katsomatta? Miksi kolmen vessan ajatus on niin mahdoton? Onko se myönnytys väärälle aatteelle?

Tyttäreni mielestä ravintolat ovat paikkoja, joissa tarvitaan eriytetyt vessat. Naisten vessa on se paikka, jonne  mennään rauhaan kännisiltä miehiltä. Samaa olen minäkin ajatellut.