lauantai 20. lokakuuta 2018

HIILIJALANJÄLKI. NYT (OSA 2)

Kävin kompensoimassa Lontoon lentoni. Kaksi matkaa kolmesta luvallisesta lennetty, mahdollisesti yksi jäljellä. Lontooseen vielä ehkä kerran. Kolmen sääntöni tulee pitämään, se on varma kun ikääkin on onneksi jo edes tämän verran. Ei ehdi tuhoa tehdä enempää. Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä urhona kaadut...  

Oli myös voimaannuttavaa lukea, että tuo noin 6000 kilon päästöni on yleinen puolittamisen välitavoite ja minulle se on ollut voimassa tekemieni laskelmien mukaan koko työväenluokkaisen autottoman ja pieniasuntoisen lapsuuteni ja pitkälti nuoruuteni sekä 80-luvulta lähtien sitten ympäristötietoisuuteni vuoksi. Olen tietoisesti kierrättänyt ja (tunnollisemminkin kuin nyt) pyöräillyt jo 80-luvulta lähtien  uusiutumattomien luonnonvarojen vuoksi. Lihaa meni silloin varmaan kyllä enemmän (mutta ei sitä 80 kiloa).

No. Seuraava puolitustavoite on sitten 3000 kiloa tulevien vuosikymmenten aikana (siitä tuhannesta ei taida kukaan kehdata edes puhua). Jos olen rehellinen, 3000 on aika mahdoton tavoite minulle. Testasin laskurilla mitä pitäisi tehdä ja 4000 oli jo paljon. Edes siis vegaanille. Kyllä tähän pitää globaaleja ja valtiollisia ratkaisuja saada. Ei tätä pelkästään yksilöön voi perustaa. Laitoinkin nimen Docventuresin adressiin, jossa vaaditaan poliitikoilta heräämistä. Ja nyt on niitä marssejakin... Hyvä. Taitaa olla ensimmäinen mielenisoitus, joka tuntuu konkreettisen mielekkäältä ja fokusoidulta näin vaalien lähestyessä. Osallistukaa ystävät jos lähellä olette! Itse aion äänestää pitkälti tämän kysymyksen mukaan. Ja äänestäminen tuntuu nyt todella mielekkäältä! No. Nyt on helppo vaatia päätöksiä poliitikoilta kun itse jo lähtee välitavoitteesta. 

Jumaliste kun tuntuu hyvältä vapauttaa ja kehua itteensä!!!

10 kommenttia:

  1. Mulla on vähän sellainen intuitio tai fiilis että tässä ilmastoasiassa kaikki päätetään joka tapauksessa mun puolesta mitään millään tavalla kysymättä. Vähän sama kuin muutaman muunkin maailmaa muokkaavan asian suhteen. Ja että ilmastoasiassa Suomi on valmis menemään huomattavasti pidemmälle kuin monet muut.

    VastaaPoista
  2. Tässä ilmastoasiassa tarvitaan mielestäni valtioiden tasoista sopimista, jotta tulee jälkeä. Totta kai yksityiset ihmiset ovat avainasemassa painostaessaan poliitikkoja, marssiessaan ja muuta ja ennen kaikkea vähentäessään omaa kulutustaan. Mutta ei tätä asiaa voi jättää Timo Soinin ehdotusten tapaan yksityisasiaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Timo on pihalla, niin on. Ilmastonmuutos on hyvin totta ja vaarallisella tavalla.

      Samalla tapani mukaan ajattelen, että ilmastoasiasta/raportista ei ole "kaikenteoriaksi", millaisena sitä nyt kovasti ajetaan.
      Tarkoitan sillä mitä tuossa edellisessä pitkässä kommenttiketjussa toin esiin.
      En tiedä myöskään miksi muissa Euroopan maissa ko. raportti ei ole ollut lähelläkään samassa määrin esillä kuin meillä.
      Tässä on todella sen paljon haukutun protestantismin kaikuja. Tämä asenteemme, esimerkillisempi kuin muilla (?), löytää kaiken katsomisesta tästä uudesta kulmasta ilmaisunsa.

      Oma intuitio joka jossakin määrin kyllä perustuu myös erilaisten näkökulmien lukemiseen on että jotakin tässä on pielessä. Tai sitten on vain kysymys siitä, että koen näkeväni liikaa sellaista innokkaana "ilmastorintamalle" sotaanlähdon tunnelmaa. Meillä Suomessa eniten. No, tuo nyt perustuu tietenkin julkisuudessa itseään aktiiveina toimivien puheisiin ja kirjoituksiin. Ei ei kannata ylitulkitakaan. Mutta kovasti syvimmin ilmastoheränneimmät haluaisivat nyt määrittää miten todellisuutta tästä edespäin katsotaan. Se tulee läpi kaikesta.

      Luin myös toisenlaisesta tavasta laskea hiilijalanjälki. Siinä otetaan huomioon päästöt per asukas suhteessa valtion hallinoima alueen neliökilometreihin. Siitä laskentamallista käsin arvioituna mm. Suomen päästöt ovat nyt jo hyvin hallinnassa.
      Toki päästöt eivät tunne valtionrajoja, mutta koska suurin osa päästöjen hallintaan liittyvistä päätöksisitä tehdään valtiotasolla, on tuokin laskentamalli perustelu.

      Ylipäätään viime viikolla julkaistun ilmastoraportin suhteen ei kannata mielestäni mennä niin, että nyt lopetetaan kaikki ajattelu. Maailma ei edelleenkään ole yksiselitteinen edes ilmastonmuutosprognoosin suhteen.

      Selkeämpi kuva on nyt, se on selvää, muutoksia tarvitaan mutta ei konventionaalisia aivoja ja havaintoja kannata ilmastonarikkaankaan vielä laittaa.

      Poista
  3. Myös "yhteiskunnan jalanjälki" olisi hyvä tiedostaa.

    Esimerkiksi tälläinen mikrotason juttu mikä linkissä tulee esiin (hesarissa tietty maksumuurin takana), muuttuu makrotason seurauksiksi sillä tavalla, että huolestuttaa mua ihan yhtä paljon kuin lämpötilan nousu.

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005871793.html

    Eräs proffa kirjoitti hyvän kirjan näistä jutuista makrotasolla, suosittelen todella. Barbarian paluu on kirjan nimi. Tekijä on sivuseikka, jos ajatukset ovat pohdinnan arvoisia.
    Juuri näistä käytännön tason rapautumista mistä tossa linkissä, nää alkaa.

    En pelkää enkä vikise tässä mitään, mutta tämä kuin muistutukseksi siitä ettei ilmastonmuutoksen vuoksi kannata muuta ajattelua jättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut ilmeistä jo kauan. Ammatissani tuo on tullut vastaan jo parikymmanta vuotta mutta onneksi siitä nyt huolestutaan julkisesti. Tämähän liittyy siihen kun aikoinaan ja vähän nykyäänkin sanotaan, että tulevaisuuden hoiva-alan työntekijäongelmat ratkaistaan pitkäaikaistyöttömillä ja vaikkapa maahanmuutolla. Ikään kuin hoiva-ala olisi marginaali kaatoluokka, johon voidaan ajatella kaikkien ilman koulutusta sopivan. Tämä ei ole oikein hoiva-alan asiakkaita eikä työttömiä tai maahanmuuttajia kohtaan. Alentavaa kaikkien kannalta. Yksilöt sopivat ammatteihinsa, ei tilastollinen joukko.

      Poista
    2. Voikos tuon enää paremmin sanoa.

      Näitä mikrotason murtumia kun tulee, niin yhteiskunnan lattia romahtaa. Yhteiskuntajalanjälki (tms.) tulisi olla myös agendalla eikä vain poliittisena asiana.

      Syyllistytäänkö tässä nyt taas ikävien asioiden luettelemiseen? No, en osaa olla positiivisuudenkaan tyrkyttäjä ja alleviivaaja varsinkaan, kun maailma on kaikkea hyvää täynnä puhutaan siitä hyvää tai ei. Ei tarvitse edes katsoa oikein, valita mitään asenneta, kun se hyvä tulee syliin. Tänään taas ollut hieno päivä ja taivaalla kaunis haukka.

      Poista
  4. Vielä. Kattelin tässä juuri Thereouxin jaksoa Miamin jättivankilasta.
    Kurkistusluukku äärimmäiseen sekavaan ja väkivaltaiseen maailmaan, jossa yhteiskunta on menettänyt aikoja sitten kaikki ohjaimet. Ihan samaa kuin pahimmissa paikoissa kolmannessa maailmassa. Ja nuo kuviot on pyörineet jenkkiviidakossa myös Obaman ja Clintonin aikana ja sitä ennen. Noita hullujenhuoneita ei voi siis palauttaa mihinkään rakenteelliseen, ei ainakaan kokokonaan. Juuri kun nuo mainitut mikrotason murtumat tapahtuvat, ottaa ihmisten käyttäytyminen tuhansia vuosia takapakkia todella helposti ja nopeasti. Sen näkee lähes aina isojen luonnonkatastrofien yhteydessä, kun väkivallan lait tulevat kaduilla voimaan. Ja noissa vankiloissa, joita pahempia paikkoja on vaikea kuvitella. En selviäisi niissä päivääkään.

    Yhteiskuntajalanjälki on hyvin tärkeä asia. Naivia ehkä multa, mutta pitäisi muistaa olla iloinen siitä yhteiskuntamallista mikä on luotu pohjoismaissa. Se että painotan ikävystyttävyyteen asti sen säilyttämistä ja turvallisuutta yleensä, tuntuu tämänkin Therouxin jälkeen todella oikealta.

    VastaaPoista