sunnuntai 21. lokakuuta 2018
ROOLITTAMISEN MERKITYKSESTÄ
Call Me Your Name on upea elokuva. Kuin Eric Rohmer olisi noussut päivitettynä haudastaan. Lukiessani elokuvan arvioita yksi juttu häiritsee minua niin paljon, että siitä on pakko kirjoittaa. Joissakin arvioissa nimittäin mainitaan professori Perlmanille kesävieraaksi ja professorin 17-vuotiaan pojan ihastukseksi tulevan assistentin, Oliverin, olevan 24-vuotias. Tämä mainitaan elokuvan perustana olevassa kirjassa, mutta ei elokuvassa. Eikä roolitus tue ikää. Assistenttia näyttelevä Armie Hammer on 31-vuotias ja näyttää siltä. Ja tämä on testattu tutuillani eikä kukaan pidä häntä parikymppisenä opiskelijana. Minusta se, ettei ikää mainita ja Hammrt on valittu rooliin, on tietoinen valinta. Ammattiroolittaja ei valitse 24-vuotiaan rooliin ikäiseltään näyttävää 31-vuotiasta näyttelijää sattumalta. Herää väkisinkin kysymys, miksi sitten? Ehkä rakastavaisten väliin haluttiin ikäerolla saada enemmän jännitettä kuin kahden nuorukaisen. Ehkä haluttiin, että tabuisuus on oleellinen osa elokuvan reaalista ydintä. Jos näin, niin minusta ratkaisu on onnistunut ja olen sitä mieltä, että Oliverin iän ulkoelokuvallinen mainitseminen latistaa kokonaisuutta. Roolittamisella todellakin voidaan kirjoittaa merkityksiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Juha, katsoin elokuvan ja luin kirjan peräkkäin.
VastaaPoistaKirja on paljon realistisempi ja raaempi kuin elokuva. Tuskaa ja epäilyä on kirjassa enemmän. Kun ajattelee, että kaikki tapahtui vanhoillisessa katolisesessa pikkukaupungissa, niin elokuva on siihen ympäristöön sijoitettuna hyvin sadunhohtoinen ja pojan isän suhtautuminen aika huoleton.
Parasta minulle elokuvassa oli kesän tuntu, nuoruuden hidas aika ja rakastumisen kuvaus.
Samat asiat viehättivät minuakin. Jep. Isän suhtautuminen oli melkein yltiöboheemusrn huoketonta. Oliko kirjassa suhde enemmän nuorten seikkailua? Nyt tuo kolmikymmpisen ja 17-vuotiaan suhde loi oman latauksensa.
PoistaIkäeroa en näe merkittävänä tekijänä.Toinen oli ikäistään fiksumpi koulupoika ja toinen lopputyötään tekevä yliopistotyyppi.
VastaaPoistaKiinnostavaa on että elokuvassa asetelma oli selvästi muutettu. Voi tietenkin olla että haluttiin vain Hammer rooliin (helvetin hyvä se olikin) ja ikää ei siksi mainittu. Mutta sävy muuttui silloin väistämättä.
PoistaHarva on nykyään 24-vuotiaana (pikemmin vasta 34-vuotiaana) jo siinä vaiheessa, että kirjoittaa lopputyötään ja kirjaa, mutta ehkä kirjan ja elokuvan kuvaamana aikana USA:ssa näin saattoi olla. Minusta Hammer oli kyllä juuri sopivan poikamainen rooliin.
PoistaKyllä hän kirjassakin oli hyvin vastuullinen ja tajusi Elion teinimäisyyden. Olihan hänellä jo häätkin suunnitteilla USA:ssa, vakaata elämää. Viimeinen vapaan nuoruuden purskahdus ennen porvarillista arkea.
Kirjassa palataan tilanteeseen vielä parinkymmenen vuoden kuluttua. Tämä olisi voinut olla leffassakin.
Hammerista en poikamaista saa, elegantin maskuliinisen enemmänkin. Vaimo ihmetteli samaa kun luki arvioita, joissa ikä mainittiin. Se tietenkin oli kriitikoiden ammatillinen moka. Sitä mitä ei ole elokuvassa, ei siinä ole. Kriitikko löi kiinni sellaista, mikä tekijöiden osalta EHKÄ jätettiin huojumaan. Kriitikon lähiluku petti. Tää on teoreettisesti hirveen tärkeä juttu kun elokuvasta kirjoittaa. Siis se, mitä elokuvassa tarkalleen on. Ihmisillä, niiden olemuksella kirjoittaminen on elokuvan omin voima ja tässä se hyvin näkyy. (Ehkä vielä tärkeämpi kuin teatterissa. Teatterissa hahmo enemmän edustaa ideaa ja ajatusta kuin elokuvassa.) Ikää ei haluttu lyödä kiinni eikä Hammerin valinta korostanut poikamaisuutta. Mua kiinnostaa taiteessa eniten juuri tämmöset huojunnat ja välitilat, niiden merkitys ja niillä kirjoittaminen. Tahaton tai tahallinen.
PoistaElokuvasta on muuten jatkoa tulossa.
(Ootko muuten nähny jo tuon Hullun nuoren sydämen?)
En ole nähnyt, menee ohi ennen kuin palaan Suomeen.
PoistaMielenkiintoista, että te näette tuon ikäasian vaimosi kanssa noin.
Minusta Oliver oli raamikas, mutta käyttäytymiseltään kepeän poikamainen. Häntä seurattiin Elion silmin, jolloin hartiat ja miehekäs niskan kaari korostuivat. Ruipelo teini Elio oli euroopanjuutalainen älykkö, Oliver taas usanjuutalainen ulkoilmaihminen.
Olen kirjoittanut tästä. Jos haluat lukea, niin löydät blogistani hakusanalla André Aciman.
Luulen, että käsikirjoittajan ikä - 89v! - vaikutti nostalgisuuden korostumiseen nuoruuden kuvauksessa ja siihen, että elämän raskautta kuvattiin niin vähän. Kirjassa se Rooma-osuus oli sekä vaarallisempi että loisteliaampi, ja vaara väreili ilmassa muiutoinkin. Minulla kirja voittaa elokuvan - tälläkin kertaa.