lauantai 27. lokakuuta 2018
ULOS KAAPISTA
Katsoin eilen Perjantai-ohjelman parhaan jakson. Aiheena oli rehellisyys. Erityisesti homoutensa hyväksyneen ex-saarnaaja Patrick Tiaisen haastattelu oli vaikuttava. Tai siis haastateltava oli. Haastattelija teki vain sitä työtään mitä kuuluikin. Tiainen on älykäs, jotenkin selväpiirteinen ja poikkeuksellista suoruutta osoittava ihminen. Todellisuus oli törmännyt häneen ja hän oli lopulta hyväksynyt sen. Jos kaveri tulee Kokkolassa vastaan, aion kehua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jotenkin aina kannattaa yrittää edes olla se mitä on, sillä mitä muuta ihminen voi olla kestävästi kuin oma itsensä? Alaston ihmislapsi. Jos rakentaa jotakin itsestä mikä ei ole totta, paljastuu ihan varmasti. Ainakin vähänkin taitamaton valehtelija.
VastaaPoistaLuulen myös että melkein kaikki kokevat olevansa poikkeuksellisen rehellisiä. Samaan tapaan kun jokainen on keskimäääräistä parempi autoilija. Enpä usko.
Mulla ainakin oli elämänvaihe aika myöhäänkin, nelikymppisenä vielä, milloin kuvittelin olevani ihan muuta kuin olin. Olin siis laittanut oman itseni, oman pienen itseni kaappiin ja olen kömpinyt sieltä ulos hitaasti. Kaapissa ei olekaan aina homo. Siellä voi olla pieni ihminenkin. Nyt olen uskaltanut viime vuosina kun on ollut pakko kertoa monet paisutukset ja niiden seuraukset. Läpirehellisyyteen on vielä matkaa mutta teeskentelemättömyys kaikessa ja avoimuus omien ajatusten ja motiivien suhteen on ainakin alussa. Tai olen alussa paluussa alkuun.
Ei kannata vikisemäänkään alkaa ja alistumaan itselle väärän ihmisen tai asian edessä, mutta alastomuus oman itsen kanssa kannattaa jo senkin vuoksi että pienempi häpeä on aina parempi kuin valheelle rakennettu paljastumisen häpeä. Ihmiset ottavat toisen ihmisen käytännössä lähes aina vastaan sellaisena kuin hän on, ainakin kun ollaan kasvokkain. Netissä tietenkin sanojen merkitys korostuu. Puhe johtaa helposti harhaan. Ja sinne kaappiin, koska sanojen maailma on liian usein päihittämistä, pyrkimystä päästä esiin.
(Mun johtopäätös sanoista edellä sanotun perusteella ei ole hiljasuuden ihanne. Siis mun kohdalla. Avoin ajattelu on osa sitä halua olla se alaston ihmislapsi. Ainakin kun tietää ettei esim. keskustelun merkitys ole enää voittaa tai saada sanoa viimeisin tai näppärin tai älykkäin sana. Välittömyys ihmisten kesken on kaunista. Sitä kai myös se Tiainen näytti. Tälläinen mie oon, ota tai jätä, mieluummin ota. Jne. Statement-ulostulot on eri asia. Siis jos niiden takana on halu edistää jotain ismiä. Tiedätte mitä tarkoitan.)
PoistaJotakin upeaa siinä Tiaisessa oli... jotenkin tuntui että tuota ihmisen pitää olla. Tuota varten ollaan olemassa.
PoistaPitää katsoa tuo ohjelma. Olen nähnyt Tiaisen esiintymiset seurakuntapastorina, siis muutamia sellaisia, niitä on youtubessa. Ne on todella ristiriitaisia ja omalla tavallaan kaamean pakotettuja silloinkin kun niissä on valtava "positiivinen" tunnelataus. Minusta ne on aika sairaita, osin uskonnollisen manipulaation vuoksi, osin siksi että Tiainen manipuloi niissä myös itseään olemaan jotain mitä ei ole. Ne on jotenkin traagisia, koska näkee että homma ei pääty hyvin. Onneksi Tiainen pääsi roolistaan eroon. Vaati rehellisyyttä ja rohkeutta. Toivottavasti tulevaisuus on hyvä. Ne seurakunnat jotka hän rakensi - siis ne ihmiset - säölittävät kyllä. Toivottavasti nekin selvittävät päänsä jotenkin.
PoistaPaljon tuollaista näyttää olevan ns. vapaissa suunnissa. Samalla tavallahan kävi Nokiallakin. Hyvä että totuus kuitenkin voittaa ja miehet puhuvat. Noita umpikujia seurakunnissa voisi alkaa teologisoida siltä perusteelta, että kun tunne, kokemus, uskossa olemisen vahva tunteminen nousee siksi mitä haetaan, niin vetääkö se puoleensa myös ihmisiä, jotka ovat tietyllä tavalla rikki ja jotka etsivät sellaista eheytymistä tässä maailmassa, mitä ei voi saada. Rikki olemisella en tarkoita homoutta, vaan esim. juuri tuota piiloutumisen verkkoa.
Poista(Eilen, oman tyttäreni rippikirkossa kuulin innostavan, hauskan, rohkeankin saarnan, mutta Jumalan armoon pidättyvässä muodossa. Kiitin mielessäni Kristusta ja tärkeimmän asian mulle opettajia Paavalia, Lutheria ja Jumalan armoa siitä, että kaikki on tehty ja täytetty eikä tarvitse alkaa etsiä mitään suurempaa tunnetta tai kokemusta. Menin pitkästä aikaa ehtoolliselle, olihan tarjolla kuolemattomuuden lääke. Alttarilla olikin rippilasten lisäksi ainakin satakunta muuta aikuista. Pala taivasta kuin. )
Mitä homoseksualismiin tulee on täysin varmaa että tavatatessa homoseksuaalin ihmisen hyväksyisin hänet ihmisenä ihan täysin, niin kuin olen aina käytännössä tehnytkin.
Silti valehtelisin itselleni jos pitäisin kaikkia asiaan liittyviä sivupolkuja ongelmattomina. Tarkoitan tällä nyt esim. ideologisoitua ja politisoitua seksuaalisuutta ja siihen liittyviä vaikutusyrityksiä. Ihminen on aina ihminen, helppo hyväksyä, koska kaikki olemme samalla viivalla, mutta ismi on aina ismi.
Minua ei siis kiusaa Tiaisen homous, siinä ei ole mitään paheksuttavaa. Se, että hän joutui vetämään roolia seurakuntapastorina ja esiintymään tavalla, joka ei ollut hänelle tosi (en kuitenkaan tarkoita, että nimenomaan homoseksuaalisuus ja kristillisyys sulkisivat toisensa pois), aiheutti varmasti paljon tuhoa niin lähipiirissä ja seurakunnissa kuin hänessä itsessään. Toisaalta kaiken voi nähdä sisäisenä kamppailuna ja taisteluna, joka ei ehkä olisi voinut päättyä toisin. Seurakuntameininki, jonka Tiainen nosti pystyyn, oli minusta hirveää vouhotusta, joskin intensiviistä ja kutsuvaa varmasti monelle ihmiselle.
Poistajope, tiaisen perustaman kaltaiset seurakunnat keräävät a) tunneihmisiä, b) idealisteja ja c) juuri heitä joita kuvaat rikkinäisiksi, perusturvattomia ja auktoriteettiuskoisia ihmisiä, jotka hakevat aatteesta / uskosta / ismistä turvaa, siis sellaista totaaliturvaa. Soppa on usein valmis jo sillä, että nämä ihmiset tulevat yhteen. En sano, etteivätkö monet todella koe yhteyttä, mutta kyse ei ole ihan aikuisten ihmisten yhdessäolosta. No, vastaavia klikkejä on hieman muunnettavat muuntaen myös poliittisessa skenessä. Peruskuvio aika sama.
PoistaNoinhan se menee. Noilla ihmisillä on varmasti vilpitön halu ja yritys ns. "elää uskoa todeksi", mutta kun sen vahvuuden humauksen varaan ei voi jäädä kellumaan. Se ei kestä pitkää aikaa koskaan. Ja oma ihmisyys, omat asiat, ongelmat... pahuus paljastuvat kuitenkin tuollaiselle ulkoiselle kokemisen vahvuudelle rakennetussa jutussa ennemmin tai myöhemmin.
PoistaJuha,
VastaaPoistakatsoin haastattelu - hyvä, rehellinen mies. Kertoi mielestäni hyvin ristiriidoista, joita koki seurakunnan ja sen uskomusten sekä identiteettinsä välillä. Tuo avioliittojuttukin oli uskomattoman avoimesti kerrottu. Aika hankala olisi vetää tuollaista itse, ei varmasti olisi mulla pokkaa telkkarissa. Täytyy nostaa peukkua rehellisyydestä.
En sitten tiedä, onko tällainen avautuminen missä roolissa hänen elämässään ja onko tämä haastattelu fiksu veto hänen oman mielenterveytensä kannalta. Luulen, että Patrik jää kuitenkin plussan puolelle, koska hänen asenteensa on noin rehellinen. Hän on ilman muuta rehellisempi niin kuin itse sanoo.
Jäin miettimään mitä muita asioita on joita ihmiset pitävät kaapissa, ja mitkä asiat haluaa itsestään tai menneisyydestään salata.
VastaaPoistaVoi hyvinkin olla ja onkin, että jollekin joukolle esim. homoseksualisminsa "tunnustaminen" ei ole yhtään mitään. Näin melkeinpä missä tahansa täällä pk-seudulla.
Mutta joissakin ryhmissä voi olla yhtä vaikeaa olla läpirehellinen joissakin muissa asioissa. Tai sitä ainakin miettii kenelle kertoo, kenelle ei. Monissa ryhmissä tietty kaavamaisuus olemisessa ja ajatuksissa voi olla hyvinkin vahva koodi. Homot ovat saaneet osansa pahimmasta syrjinnästä, tilanne on nyt selkeästi muuttumassa, mutta ehkä on vain tilalle tulleet uudet kaapit tähän aikaan ja meenoon joissakin asioissa sopimattomille tai sopeutumattomille.
En tarkoita tällä nyt mitään poliittista, mutta mieleen tulee lähipiiristä esim. ulosottoon johtanut ylivelkaantuminen joka voi olla yksi kaappi, myös vahva ei-moderni kristillinen vakaumus.
PoistaVesa vois tietää, oisko tämä kova akateeminen kaapinpaikka (pitäydyn yhä tuossa englanninkielessä josta puhuttiin Versoissa): Yliopiston kuppilassa porukka keskustelee ja sitten mukaan liittyy ulkomainen tyyppi. Kieli vaihtuu englanniksi. Porukassa kaikki eivät tunne ennestään kovin syvällisesti toisiaan, he vain olettavat kaikkien osaavan englantia, koska on keskusteltu ns. älyllisiä tavatessa YLIOPISTON kuppilassa aiemmin ja sellaisia puhuvathan englantia osaavat an sich. Lisätäkseni ironiaa sovitaan niin, että keskustellaan jonkun homoseksuaalin tutun tulosta ulos kaapista. No niin. Onko tällä puolitutulla ehkei sittenkään akateemisella mutta muuten terävällä tyypillä ns. munaa sanoa, että en osaa englantia niin hyvin, että ymmärtäisin teitä kunnolla? Vai teeskenteleekö ymmärtävänsä kun häpeää osaamattomuuttaan? Vetäytyy
Poistasiis kaappiinsa. Toisin sanoen: onko akateemisessa maailmassa vaikeampi paljastaa ummikkouttaan kuin seksuaalista suuntautumistaan?
jope, voisi olla myös todella paha tuollainen taloudellinen taakka, joka rajoittaisi paljon ja siitä johtuvia asioita joutuisi väistellä. tai joku rikos, jonka seurauksena ei voisi tehdä kaikkia asioita. tai sairaus. monia vaikenemisen ja häpeän aiheita on.
PoistaJuha, voisi olla tietenkin vaikea paikka - itse kyllä arvostaisin tilanteessa rehellisyyttä eli sitä, että joku hahmoista sanoisi, ettei osaa riittävän hyvin englantia voidakseen keskustella asiasta.
VastaaPoistaMinulle tulee silloin tällöin opiskelijoita, jotka sanovat etteivät selviä tenttikirjoista, koska ne ovat englanniksi. Sitten keksitään jotain. En pidä itse asiaa niin pahana. Voisin keksiä monia keskustelunaiheita, joista en osaisi puhua englanniksi - sellaisia on suomeksikin, esimerkiksi jokin taloudellis-poliittinen erityisaihe tai tietyn tieteenalan sanasto jne.
Voisihan tämä olettamamme henkilö vain kohteliaasti sanoa, että minun on nyt mentävä, nähdään taas tai jos hän tahtoisi todella keskustella, voisi hän tiedustella, osaako joku keskustella asiasta saksaksi, ranskaksi jne. Englannin kielen oletus on toki vahva.
Tyttäreni 8 v. kyselee minulta päivittäin erinäisistä asioista "Onks noloo" -fraasilla. Usein kysymykset koskevat omaa osaamista tyyliin "Onks noloo, jos kolmasluokkalainen ei osaa kolmen tai seiskan kertotaulua." Tulee mieleen, että häpeä on hyvin yleismaailmallinen tunne ja koskaa ihmistä eri ikäkausina.
On varmasti myös poliittisia häpeänaiheita. En tiedä, miten itse - vaikka en ole sitoutunut mihinkään poliittiseen puolueeseen tai ajatuskantaan - toimisin tilanteessa, jossa kaikki lähtevät aivan viattomasti siitä ajatuksesta, että perussuomalaiset ovat äärioikeistolaisia ja natsahtavia ja kansallismieliset polkevat ihmisoikeuksia. Tällainen tilanne oli viime perjantaina yhdessä radiokeskustelussa, siis aivan todella. Olisiko minulla ollut keskustelijana pokkaa pysäyttää porukkaa ja kysyä: Voisitteko kertoa, mihin tarkalleen ottaen ajattelunne perustuu? Aika vaikeaa se olisi ollut, koska se olisi merkinnyt heti yhteisyyden haastamista ja tilanteen rikkomista tavalla, joka olisi lyönyt särön näiden toimittajien turvallisuudentunteesee - kaikki keskustelijat olivat erilaisia toimittajia / vastaavia henkilöitä.
Koskaa po. kohtaa... ja yksi n turvallisuudentunteesee(n).
PoistaEnglannin oletus on niin vahva, että se jo määrittää helposti uskottavuutta.
PoistaTuota poliittista yhteyttä ja sen kaapittamista tapahtuu paljon. Tuo esimerkki oli hyvä. On myös todella paljon asioita joista ei keskustella, koska pelätään...no, suoraan sanoen syrjimistä. Homot on vapautettu, mutta aina pitää olla joku. On myös suoraa kehotusta pysyä näissä uusissa kaapeissa. Ja pitää ovi kiinni. Hankamäeltä oli tästä juuri hyvä ja laaja kirjoitus. Liittyy messutapahtumiin.
PoistaMyös uskonnollinen ei-modernisuus on mielestäni uusi luvallinen normaali kohde osoittaa moraalista tai älyllistä ylemmyyttä. Ajattelen nyt vaikka lestadiolaisia.
Mainittujen häpeiden (uusien kaappien) lisäksi olen surullista kyllä kuullut monia kertoja venäjänkielisten ihmisten hiljentävän puheensa huomatessaan olevansa heille tuntemattomien suomenkielisten keskellä.
PoistaUusia kaappeja tosiaan syntyy ja niitä myös aktiivisesti naputellaan. Kaikenlaista tapahtuu meillä ja maailmalla, mutta paras pitää suunsa kiinni, koska se on maan ja maanosan tapa.
PoistaTäysin fiktiivinen ja vähän raflaaja esimerkki - jollaisia myös on uutisoitu. Vertautuisi tähän Patrick Tiaisen juttuun, mutta olisi päinvastainen. Juttu LGBT+-aktivistista, joka "tulee uskoon" ja "eheytyy" ja kertoo eläneensä oman henkisen rikkinäisyytensä vuoksi "valheessa". Täysin mahdoton tyyppi johonkin Perjantaihin. Kertoo miten on vuosikausia aivopessyt itseään ja kuvitellut olevansa transnainen, mutta tajunnut aivan viime metreillä, että ei olekaan. Tyyppi ei kiistä transtodellisuutta, mutta sanoo, että hän henkilökohtaisesti meni porukan mukana, vaikka tunsi että kaikki ei hänen kohdallaan täsmää. Sai paljon tukea jne. mutta epäröi koko ajan. Nyt on kohdannut totuuden itsestään ja tahtoo ajatella elämäänsä uusiksi, esimerkiksi heteromiehenä. Siis tällainen juttu olisi mahdoton. Tyyppiämme epäiltäisiin aivopestyksi ja mielenvikaiseksi, vaikka hän ei tuomitsi LGBT+-aktiviiveja millään tavalla vaan kertoisi itsestään ja seurakunnasta jonka löysi.
No, ehkä jotenkin tämä voisi olla mahdollinen mediatapaus, mutta ei sen tiimoilta kuuluisi ilon hihkuntaa...
Henkilökohtaisesti ajattelen, että tällainen tapaus on mahdollinen ja sellaisiahan on myös ollut. En kuitenkaan usko, että ihmisen sukupuolisuus tai identiteetti vaihtuu tuosta noin vain, vaan että kyseessä on ollut toisenlaista psykologista epävarmuutta, johon on löytynyt ratkaisu. En siis usko esim. siihen, että homosta tulee hetero, mutta uskon siihen, että seksuaali-identiteetti ei ole suuntaan tai toiseen kaikilla aivan lukkoon lyöty ja että se sitten saattaa joidenkin elämäntapahtumien ja ratkaisujen myötä jotenkin "vakiintua", ainakin joksikin aikaa, kenties loppuelämäksi tai ainakin se pidetään tietyssä pisteessä. Tällaisia ihmisiä on. Sitä en hyväksy missään leirissä, että ihmisen sukupuoli-identiteettiä manipuloidaan johonkin suuntaan, mutta jos ihminen löytää itsensä sopivasta paikasta suhteessa itseensä, niin se on hyvä juttu.
Mun piti tuo esimerkki kirjoittaa myös. Tosiaan niin on että seksuaali-identiteetin muuttuminen heterosta homoksi on aina ok, mutta ei toisinpäin. Näitä ehetymiskokemusten tuomitsemia on vaikka kuinka paljon. Toki käsite eheytyminen arvottaa typerästi. Ehkä loukkaavastikin. Sen voisi korjata yksinkertaisesti muutoksella.
Poistajope, eheytyminen, muutos ja muut kuvaukset - taitaa olla niin että ihminen on hyvin pitkälle lähtökohtaisesti sitä mitä on eli sukupuoli-identiteetti ei ole kovinkaan voimakkaasti sosiaalisesti konstruoitu, vaikka toki jotkut varhaislapsuuden jutut jne vaikuttavat. Toki kaikkea voidaan kokeilla, mutta yleensä homot ovat saaneet homopaketin ja heterot heteropaketin lähtöjään ja vain voimakkaat olosuhteet voivat häiritä oman identiteetin tunnistamista ja toteutumista. Biseksuaalit sitten erikseen. Ei tullut Patrickistakaan heteroa vaikka eheytettiin ja oli nätti vaimo. Ne homot jotka "parantuvat" heteroiksi ovat todennäköisesti olleet alunperinkin heteroita ja he ovat vain tulleet jotenkin häirityiksi kasvussaan. Biseksuaaleilla tämä juttu on luonnostaan väljempi - ei tapahdu tarkkaa polaarista samastumista vaan itse on määrittymättömämpi. No, aika vähän aihe kaikkiaan. Geenit, raskaudenaikaiset hormonit, varhaiset vuorovaikutus suhteet jne. yhdessä sopassa määräävät mielestäni niin paljon että kyse on hyvin vähän yksilön valinnasta.
VastaaPoistaSiis aika vaikea aihe...
PoistaNo, helppoa olla samaa mieltä. Mun pointti oli siinä, esimerkkitapausten kautta, että esim. oman heteroutensa takaisin löytäneen paluu ei sovi ihan kaikille, kuten tiedämme, sellainen jopa kielletään mahdottomana joissakin piireissä, kun taas toisinpäin kuulee melkein taputuksia. Toi sun pakettiteoria on hyvä. Ja itselle väärään seksuaalisuuteen jossakin vaiheessa harhautuminen. Siinä mielessä eheytyminen on todellakin epäsopiva ja vahingollinenkin käsite.
PoistaSeksuaalinen vapaus tarkoittaa myös arvotusvapaata seksuaalisuutta. Tai niin pitäisi.
Mutta miksi sana hetero on ihan jatkuvassa negaatio käytössä?! Sellainen arvottaminen on juuri tuota manipulaatiota ja ei-vapaata seksuaalista identiteettipolitiikkaa. Ja kuten usein, hetero-sanaa käyttävät negaation kautta eniten ne, jotka julistavat seksuaalisia vapautta ja oikeuksia. Paljon on osaamisen oppimista joka suunnassa,
Omakohtaisesti sitten esim. en mieti olevani hetero juuri koskaan. Naiskauneus miellyttää automaattisesti kyllä, ja tietyt naiselliset piirteet, tietyt signaalit, eleet, tietyt kaaret jne. mutta kyllä minä komean miehen komeaksi tunnustan yhtä hyvin. Ja ääneen.
Miehet eivät tosin herätä seksuaalisia ajatuksia tai mielleyhtymiä lainkaan, mutta aika harva nainenkaan herättää. Silti he voivat olla silmissäni hyvinkin vetäviä ja upeita naisia. Kai tämä on onnellinen olotila?
jope, suunnilleen samassa onnen olotilassa itsekin menen, eipä paljon lisättävää tuohon! toki tässä onnen olotilan sisällä on sitten monenlaisiakin tiloja sen suhteen, minkä verran seksuaalisuus, siitä keskustelu ja sen käytäntöön toteuttaminen oman heterouden mukaan kiinnostaa.
Poistaihminen on niin paljon muutakin kuin seksuaaliolento!
Paras tilanne on se, kun suuntautumistaan ei tarvitse ajatella. Se taas tulee paljolti siitä, minkälainen kulttuuri ja ilmapiiri ympärillä on. Aktivismi seksuaalisuuksien ympärillä tulee juuri siitä, että neutraliutta HAETAAN. Ja se taas ärsyttää joitakin heteroja, joilla jo on neutraali asema. Jotenkin noin. Tähän voisi suhtautua ikään ku neutralisoitumisen ylimenokautena, ei vallankumouksena, kuten nyt tunnutaan suhtautuvan. Tää jännite syntyy kumminkin puolin puolustusreaktioista. Just tuo esimerkiks, että on helpompi sanoa että on löytänyt homoutensa tai biinsä kuin että heteroutensa... syystä tai toisesta. (Esimerkiksi uskonnollisessa tai vahvasti machoilevassa yhteisössä on helpompi biinä pitäytyä heterokäyttäytymisessä, ns. eheytyä siihen.) Jokin (hetero)herran ja (homo)rengin dialektiikka tässäkin tökkii. Eheytyminen heterouteen koetaan herruuden vahvistamisena, homoseksuaalisuys sen haastamisrna. Sukupuoli on väistömättä poliittista tässä ajassa... vielä. Tästä dialektiikasta poijjaat meidän on vapauduttava! Olla heteroudessamme lähimmäisiämme voimaannuttavia.
VastaaPoistaJuha, "olla heteroudessamme lähimmäisiämme voimaannuttavia", oikein hyvin sanottu. Tuohon pitäisi pyrkiä tietenkin kaikessa muussakin, siis ihmisinä. Minulta ei ole pois mikään jos joku saa tasavertaiset oikeudet enemmistöön nähden - toki esimerkiksi homoliittojen kirkolliseen vihkimiseen liittyy itse kristinuskoon palautuvia kysymyksiä, joita on vaikea kristinuskon sisällä lakaista pois, vaikka yhteiskunnallisena mahdollisuutena samaa sukupuolta olevien liitot pitää tunnustaa. Tänä politisoituneena aikana tulee helposti jännitteitä melkein joka asiassa, kun asia kuin asia koetaan jonakin mikä pitää voittaa itselle. Ymmärrän hyvin, miten etuoikeutettu esimerkiksi itse olen monessa suhteessa.
VastaaPoistaAllekirjoitukset molemmille herroille täältäkin, mutta yleisessä ilmapiirissä mulle kalskahtaa seksuaalikysymykset jos niitä käsitellään tietynlaisesta, juuri tuosta "vallankumoksellisesta" vinkkelistä. Liikaa politiikkaa, liikaa puhetta homoudesta, heteroudesta, seksuaali-identiteeteistä liikenteessä.
VastaaPoistaNo, se on kyllä vain oma käsitykseni.
En tiedä miten esim. stadin entisajan (tekis mieli kirjoittaa vanhan kunnon ajan) homoreiskat tässä ilmapiirissä pärjää. Jaksaako ne leikkiä sateenkaariväreillä isot miehet ja muulla mediasymboliikalla ja seksuaalikäsitteillä monimutkaisine kansainvälisene lyhenteineen näiden nuorten seksuaalipolitisoituneiden kanssa?
Tuo kommenttini voi olla ihan päätön ja naurettava, ottakaa se kevennyksenä. Tai sitten se ei ole. Kysymys perustuu kuitenkin tavallisiin jutusteluihin asianosaisten kanssa noin kymmenen vuotta sitten ja siitä taaksepäin. Ehkä ne on mukana, vaikka vaikea on kuvitella. Pitäisi kysyä.
Kannatan myös pappien oikeutta olla vihkimättä homopareja, jos niin tuntevat. En lähettäisi sellaisia pappeja vuorostaan sinne kaappiin, josta jotkut ovat päässeet vasta ulos.
PoistaVilpittömyys omien motiivien kanssa on mielestäni hyve. Tässä asiassa nyt kukaan ei olisi edes hengenvaarassa ja suurin osa papeista vihkii kuitenkin.
jope, olen samoilla linjoilla, vaikka tämäkin on jotenkin ristiriitainen ratkaisu. se antaisi kuitenkin omantunnonvapauden papeille. kristinuskon ja Raamatun pohjalta on melko vaikea perustella samansukupuolisten avioliittoa, joka siunattaisiin kirkossa kristillisin perustein ja vieläpä siten, että avioliittoa kutsuttaisiin kristilliseksi. tuntuu rankalta sanoa näin, mutta suoraan asiaa tukevaa näyttöä on erittäin vaikea löytää Raamatusta ja kirkon opetuksista, ellei oteta aivan moderneimpien piispojen kantoja huomioon. minusta tällainen pitää sanoa suoraan ja se on rehellisempää kuin asian vesittäminen jollakin muulla.
Poistaon totta, että Raamatun kirjoittamisen aikaan kysymys ja ymmärrys homoseksuaalisuudesta oli toinen kuin nykyisin. on totta, että myös esimerkiksi suhde orjuuteen ja suhde naisten asemaan ja ylipäätään yhteiskunnallisiin kysymyksiin oli toinen, kun elettiin Kristuksen paluun nopeassa odotuksessa. näin ollen kirkossakin voidaan aina etsiä analogisia tapauksia sille, miten alisteisessa asemassa olevat ryhmät kuuluu vapauttaa ja kirkon on osallistuttava tähän työhän.
Minustakin yhteiskunnallinen vapautus on ensiarvoisen tärkeää, mutta aina sille ei löydy teologisia perusteita, vaikka niitä kuinka kaivelisi esiin, koska kristinusko ei ole ensisijaisesti eikä ollenkaan yhteiskuntaoppia tai yhteiskunnallinen vapautusliike pohjimmiltaan. on monia velvoitteita, jotka ovat ennen kaikkea yhteiskunnan tehtävä, eivät kirkon. Kirkon on toimittava niillä valtuuksilla, joita sillä on juutalais-kristillisen perinteensä ja kirjoitusten pohjalta.
minusta oma hyvä huomata tällainenkin lähtökohta, jopa silloin kun kirkkoa kritisoidaan jälkeenjääneeksi.
Lausumasi ilahduttaa. Ja tiedän, että tuollainen kanta on huomattavasti yleisempää kuin mitä yleensä puhutaan. Kristinuskolla on oma juttunsa vedettävänä tai sitten sen on muutettava juttunsa sellaiseksi, että asiat tulkitaan jatkuvasti uudestaan.
PoistaTiedämme ettei k-uskon keskeisin asia ole suhde homoseksuaalisuuteen. Se on kaukana kehällä. Silti asian ohittaminen on todella vaikeaa (ehkä teologisesti jopa mahdotonta), koska kanta asiaan tuodaan esiin selvästi juuri siinä Raamatun kirjassa, johon suurin osa(!) kristillisestä dogmasta, mm. koko pelastusoppi perustuu, eli Roomalaiskirjeessä. Tekstissä joka on ehkä maailman kauneinta ja rajuinta koskaan julkaistua kamaa. Jos on onni se niin lukea.
Samaan aikaan on totta, että homoseksuaaleja on kuulunut kirkkoon aktiiveina uskovaisina niinäkin aikoina, kun käytännössä kaikki olivat kaapissa. He eivät lähteneet karkuun eivätkä tehneet "irtiottoa" heitä syrjineelle kirkolle. Luulenpa että heillä oli välit kunnossa armon avulla Jumalan kanssa. Yksityisesti.
Kirkko, seurakunta, palaan tässä Tiaisen tapaukseen, joka vaatii itseltään täyttä nollatoleranttiutta homoseksualismin suhteen joko suuntaan tai toiseen, ajautuu umpikujaan. Tai jos yhteiskunta vaatii ja kirkko nöyrtyy kaikkeen. Monenlaiset käytännöt omatunnon mukaan ovat ehkä huono ratkaisu, mutta parempaa ei taida olla tarjolla.
Kirkko on tällä hetkellä varsin suvaitseva, niin kuin pitääkin, ja on ihan varma ettei ketään lähetetä pois seksuaalisuuden vuoksi.
jope, minusta on mahdollista olla kristitty ja homoseksuaali ja kirkon jäsen. sitä en sitten tiedä, kuinka monet homoseksuaalit ajattelevat, että kun he ovat kirkon jäseniä, myös kristillinen avioliitto kuuluu heille kirkon jäseninä. en ole mikään "aito avioliitto" -intoilija, mutta yhtä vähän olen sanomassa, että samansukupuolisten avioliitolla on kristillinen perusta. yhteiskunnallisesti ajatellen kaikilla pitää olla yhtälainen avioliitto-oikeus (siis homoilla ja heteroilla), mutta on toinen asia, tarvitseeko tällainen avioliitto kirkollisen siunauksen tai tarvitseeko papin sellaista toimittaa avioliiton sakramentin tapaan. ihmisiä voi aina siunata ja heille voi sitä toivottaa, sakramentin kaltaiselle jutulle pitää löytyä perusteet. kirkossa on tosiaan aina varmasti ollut homoseksuaaleja pappeja, se on selvä.
Poistavoi olla myös rehellistä myöntää, että tällainen teologinen linjaus tekee kirkkoon kahden kerroksen väkeä. siksi olisi annettava papeille mahdollisuus päättää itse vihkiäkö avioliittoon vai ei samansukupuolisia ja jokaisella pitäisi olla tämän suhteen omantunnonvapaus, vaikka myönnän ettei tämäkään ole kovin elegantti ratkaisu. luterilainen kirkko on tässä suhteessa edistynyt: ortodoksit ja katoliset, vapaista kristillisistä suunnista ja ev.lut. kirkon herätysliikkeistä puhumattakaan eivät edes mieti asian sallimista. joissakin uskonnoissa homoseksuaalit kivitetään.
Suhde luterilaisuuteen muistuttaa myyttiä läntisen miehen taakasta. Suomen toiselle kansankirkolle, verotusoikeutta nauttivalle, annetaan kaikki anteeksi ja sitä ei ronkita mistään asiasta, vaan kaikki mahdolliset myytit elävät ja tulevat vuodesta toiseen ihannoiduksi mediassa, mutta lutkuille ei anneta armoa missään: ei olla tyytyväisiä ennen kuin kirkko muistuttaa vihreän puolueen eduskuntaryhmää puheineen, kannanottoineen ja päätöksineen. Vasemmistoliittokin käy, heh.
PoistaEn ole muuten koskaan ymmärtänyt miksi "käännyin ortodoksiksi" tai "buddhalaiseksi" olisi yhtään hengellisempää kuin että käännyin "Lutherin oppiin". Mitenköhän paljon myytit ja meemit ja muut hassut käsitykset muuten meitä ihmisiä vievät? Aika paljon.
PoistaLuterilaisuudella on usein negatiivinen tai tylsä kaiku, vaikka se on moneen kirkkokuntaan nähden tavattoman "edistyksellinen".
PoistaMinusta se, että kirkolta / Raamatun kirjoittajilta aletaan vaatia kaikenlaista, vertautuu siihen, että Wittgensteinilta (tai keneltä hyvänsä filosofilta) alettaisiin vaatia kaikenlaista sanoen: Miksi et kirjoittanut näin, kun se olisi minusta paljon mukavampaa? Miksi jätit tämän asian sikseen? Olisi ollut hienoa, jos olisit käsitellyt tuotakin asiaa tässä kontekstissa...
Okei, vertaus ontuu varmasti joltakin osin, mutta ymmärtänette pointin. Toki kristillisen kirkon traditioon on kuulunut lännessä aina protesti itseään vastaan ja jossakin määrin jopa oman opin uudelleentulkinta. Idässä on sen sijaan pitäydytty enemmän isien tunnustuksessa. Tietenkin, jos ev.lut. kirkko tahtoo pysyä uskollisena omalle tulkinnalliselle perinteelleen, niin se voi sanoa: Tänä aikana meidän on tulkittava uudelleen kristinuskon käsitys homoseksuaalisuudesta ja sakramenteista. Näinhän varmasti käy. Sitten voidaan tosin kysyä, missä mielessä tämä on kristinuskoa ja missä mielessä yhteiskunnallis-poliittista käytännöllisyyttä. Niitä voi tietenkin olla joskus vaikea erottaa.
(Oppi ja ajatus uskonvanhurskaudesta/onnellisesta vaihtokaupasta on mitä hienoin ja kirkkkaanmystisin juttu, jonka ihmisen mielikuvitus tai sitten se toinen suurempi vaihtoehto on aikaan täällä koskaan saanut. No, nyt oon kaukana Juhan aiheesta, mutta pakko todeta asia sopivassa ja sopimattomassakin paikassa.
PoistaKirjailijoiltahan, filosofeilta kyllä vaaditaankin jo, että olisi pitänyt kirjoittaa, ajatella toisin. Hylkäyslista kuolleidenkin tekijöiden suhteen on aika pitkä. )
tuon viimeisen kappaleen sisältämän tosiasian jo unohdinkin:) tuomitessani moisen edistyksellisyyden älyvapaudeksi. no, meidän sukupolvillamme ei ole paljon puolustukseksi sanottavaa, kun jälkipolvet osoittavat syyttävän sormensa meitä kohti ja sanovat: teidän olisi pitänyt ajatella paremmin.
PoistaHelppoja esimerkkejä:
PoistaHemingway, Strindberg (sovinismi, naisviha)
Dostojevksi (panslavismi)
Celine, Pound, Hamsum (fasismi)
Heidegger (nationalistinen mystisismi)
Miten ihmeessä ei tule "vasemmalta" puolelta nyt ketään äkkiä mieleen? Johtuuko siitä, että siellä tehdyt virheet ovat eri asia? Jälkikäteen jopa arvonnousua tuovia.
Matti Rossi oli vasemmistolainen ilmiantaja, joka kavalsi unkarilaisen kollegansa neuvostovastaisesta lausunnosta.
VastaaPoistaKollega oli siis kirjailija Kiss.
PoistaTotta, olen tapauksesta lukenut monista yhteyksistä. Rossihan teki sitten myöhemmin upeita Shake-suomennoksia. Mua häiritsi kun aina nimen nähdessäni tuo Unkari-tapaus palautui mieleeni.
PoistaRossilla oli vain huono tsägä kun jäi kiinni. Vastaavaa oli tuona aikana paljon.
Toki moni konkari väittää että tämän ajan ilmapiiri on vähintään, siis vähintään, yhtä jyrkkä. Siis että sanomisen rajat ovat kapeammat kuin suomettumisen aikana.
Joo, ei ollut Rossi yksin. Ja varmasti ilmiantajia löytyisi sankoin joukoin, jos meillä olisi nyt joku NL:n kaltainen mahti, jolle kavaltaa ihmisiä.
VastaaPoistaVasemmistolla on se suoja intellektuellien suhteen, että ideat ovat usein olleet hyviä - vain käytännön toteutus on ontunut:) No, kertoo varmasti jotain myös ideoiden mahdottomuudesta, kun toteutus on vaatinut valtavia ruumiskasoja.
Rossi on hieno kääntäjä, sitä on turha kiistää.
Musta on ihan turha moralisoida sitä että juuri tällä hetkellä valittavan Vihreän liikkeenkin uudet pj-ehdokkaat ovat mannertenvälisisiä matkustustamis- ja konferenssieliittiä.
VastaaPoistaSellaistahan elämä nykyään on globalismin ihanuudessa. Ennen tai jälkeen ilmastomuutosraportin.
Maailma on aina toisaalla. Kyllä varaa kerosiiniveroja maksaa löytyy.
Pitäisi kai meiänkin perreessä meiän tyttö viedä elämänsä ensimmäiselle lentomatkalle. Ja viedäänkin, kesällä! Häpeähän se on tällänen kotimaan- ja lähibaltian matkailu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaSanoisin että Perussuomalaisten.
PoistaMinkähän puolueen keskimääräiset äänestäjät matkustavat (lue nykyilmapiirissä = tekevät syntiä) vähiten?
PoistaEttei vaan....?
Voisi hyvinkin olla. Hitto, se pieni marginaalinen joukko vie meiltä vielä senkin.
PoistaJälkikirjoitus. Kosmopoliitti valittiin. Monien mielestä lehdistön lemmmikki numero yksi, viisas ja maltillinen Pekka, josta pahaa sanottavaa ei löydy. Ja jos siellä joku pikku kupru onkin, siitä ei puhuta. (Porilaisten noita-akkojen/lumikuningattarien suhteen on tietenkin eri tavat.)
VastaaPoistaHaaviston johdolla vihreät korjaavat varmasti asemaansa ylöspäin ja pääsevät varmasti neuvottelemaan vallasta jälleen kerran. Täällä Helsingissähän sitä heillä on roppakaupalla, toiseksi suurin puolue selvästi. Ja vaikutusvaltaa eniten. Vihreät saavat parhaiten aloitteitaan läpi, koska tarpeen mukaan voivat tukeutua joko kookomukseen tai vasemmistoon.
Ennustan puolueelle postilmastomaailmassakin vahvaa kannatusta ja suurta valtaa.
Ilmastoon heilläkään ei taida valtaa olla, päästöjen kotimaiseen pudottamiseen kyllä, mutta vielä on pitkä matka siihen, että globaalit kaunokaiset ymmärtävät, että ne paskiaiset (toiset) ajattelevat kuitenkin vain oma etuaan ja omia kansalaisiaan.
Eikä niitä kiinnosta pyöräilenkö minä töihin vai en.
Paras se kyl olikin. Ja ainut vihreä, joka uskaltaa sanoa, että maailman sodat vouvat johtua myös kulttuureista ja uskonnoista, ei vain öljystä tai että ainainen viittaaminen kolonialismiin pitäsi lopettaa. Siis vihriä sanoo näin! Se on aidosti realisti.
PoistaJuha, Pekka Haavisto on nykyvihreistä ehdottomasti paras mies vetämään puolueen siitä suosta, mihin Aalto ja muut sen saivat. Vihreiden politiikka on valitettavasti epäuskottavaa vaikka hyvää tarkoittavatkin suurimmaksi osaksi.
VastaaPoistaTarkoitin: päämäärät hyviä sinänsä, keinot usein kuitenkin vain pahentavat tilannetta. En näe puolueen poliitiikalla realistisia mahdollisuuksia, voi silti saada hyvää nostetta Haavistosta, koska on kaikkien luotettavin ja tervejärkisin porukasta.
PoistaSe mikä itseäni välillä Vihreitäkin äänestävänä kiinnostaa on, että miten tämä ilmastomyllerrys vaikuttaa heidän suosioonsa. Voihan olla, että kun se on nyt jokamiehen juttu eikä vain Vihreiden, siitä tulee kuin mitä tahansa politiikkaa. Ja monet ovat jo tuskastuneet ilmastokeskusteluun, eli liekö etu... saas nähä. Ja kun kirjoitin nimeni addressiin jossa vaaditaan poliitikailta tarttumisra ilmastokysymykseen, niin sotkuhan vaalien alla tulee kuutenkin siitä, kenen ideoita pitäisi ppitää parhaimpana js ketä äänestää lopulta... eli sotkuhan tästäkin tulee.
PoistaJuha,
Poistasinänsä pidän radikaaleistakin ilmastoavauksista, joita Vihreiltä voi odottaa. Pelkään kuitenkin, että he toisaalta ja toisaalla kannattavat ratkaisuja, jotka ovat omiaan rampauttamaan yhteiskunnan.
Jos ydinvoima ei ainakin hetkeksi kelpaa (en keksi realistisempaa vaihtoehtoa kasvavalle energiantarpeelle, vaikka parempi olisi että energiankäyttöä mitoitettaisiin toisin, mutta ei ole realistista), niin en näe hirveästi muita varteenotettavia puhtaita vaihtoehtoja (ydinvoimassa toki riskinsä siinäkin). Jos toisaalta Vihreät kannattavat avoimien rajojen politiikkaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa ja samalla tahtovat kurittaa kulutusta ja teollisuuden edellytyksiä toimia Suomessa, on yhtälö niin monella mutkalla, etten tiedä miten suhtautua.
No, luonto ja koulutus ovat vihreiden vahvuusalueita, jos sitten käytännön ratkaisut löytyvät.
Jos ja kun noin sanonut mitä Juha kirjoitit, pointsit todellisuudentajusta Haavistolle ilman muuta.
VastaaPoistaHarmi vain että tuskin edustamansa puolue muuttaa käsitystään maailman ihmisten ja ajatusten jakautumisesta hyviin ja pahoihin, sillä tavalla kun itseään ja muita nyt asiasta opettavat.
Koska vihreät on seuraavassa hallituksessa lähes varmasti, on tietysti koko maan kannalta tärkeää, että vihreistäkin sinne päätyisivät ministereiksi parhaat heistä. Mittaisin sitä parhautta juuri tuolla todellisuuden hahmottamiskyvyllä. Mainitsemani globaalit kaunokaiset miettivät vielä, erästä blogistia lainatakseni, kumpaa vessaa heidän pitäisi käyttää ( = että olisivat hyviä).
Musta paras vihreiden puheenjohtaksi olisi ollut myös sieltä heidän konkariosastoltaan, Eero Paloheimo. Olisi kuultu varmasti asiaa todellisuuden, luonnon ja ihmisen puolesta.
PoistaMutta siis jos on valittava näistä realistisisra ehdokkaista. Paloheimo ja linkola ei enää kuulu tähän miderniin viheriään aikakauteen.
PoistaNoin se varmaaan on. Vaikka ajattelen itse toisin päin, että moderni vihreys on otteensa kadottanut identiteettipolitiikkaan ja tarvittaisiin Paloheimon kaltaista nimenomaan tulevaisuuden näkijää.
VastaaPoistaKevennyksenä: multa ohjelmasuositus, kerrankin. Telkussa Judi Dench esittelee puita (!) mm. Shakespearen avustamana loistavassa ja innostavassa dokumentissa. Täydellinen ohjelma.
Osuu mun harrastuksiin ja puiden katselu innostukseen kuin oksa silmään. Katsokaa. Tai sitten intoni ohjelmaan on taas yksi vanhenemisen merkki. Ja hyvä niin. Tänäänkin kaupunkimetässä puita katsomassa. Vihreää? elämää?vaikkei niin vireää.
(Tiedän kyllä ettei identiteettipol. yleensä käytetä poliittis-maailmankatsumuksellisessa yhteydessä, mutta jos jokin ryhmä kokee itsensä vahvasti sisäryhmäksi yhteisine arvoineen ja maailmankatsomuksineen, ja vielä sillä tavalla, että sulkee pois "toisia", sehän on eräänlainen itsemuodostettu ja itseluotu etnisyys sekin. Mielestäni siis mikä tahansa ylivahva poliittinen identiteetti on myös identiteettipolitiikkaa. )
PoistaKyllä se identiteettipolitiikkaa tuo politiikka paljolti on...
PoistaVesan tuonne aiempaan. Ihan selvää on ettei ilman ydinvoimaa voida päästä päästötavoitteisiin, ei lähellekään. Sitä tarvitaan vielä kymmeniä vuosia. Asia on vain hyväksyttävä niin kuin muutkin ilmastonmuutostotuudet ja teknologia käytettävä hyväksi mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti. Ja mieluiten maissa kuten Suomi, joka on ainakin toistaiseksi turvallinen maa ja joka sijaitsee myös vakaan kallioperän päällä. Se taitaakin olla paras luonnonvaramme.
VastaaPoistaMonet ovat jo tuoneet esiin, että kannassa ydinvoimaan mitataan vihreiden realismi todellisessa maailmassa.
Sen lisäksi se mitataan minun mielestäni myös kannassa kaikille täydellisen ( ts. anarkistisen) subjektiiviseen liikkumiseen maasta toiseen, kansainvaelluksiin. (Tämä kantahan mm. juuri Paloheimolle oli se mikä sen erotti sen globaaleista kaunokaisvihreistä. Linkolalla on sama kanta, mutta se ei tietty haittaa ketään, koska se on taata ja kiva moraalimaskotti. Eli sitä ei oteta tosissaan tuossa asiassa. )
Mitä luulette, suostuisivatko Vihreät lakiin, jolla lomalentojen määrä rajattaisiin kolmeen eliaikana? No, 5 olisi jo lepsu kompromissi.
PoistaJa tietenkin se tarkoittaisi tiukempaa valvontaa. Maailma ilman rajoja -ajattelu olisikin äkkiä vanhanaikaista. Alan vegaaniksiheti kun hipsterit lopettavat matkustamusen. Kuvitelkaa tilanne televisiossa: Esitän outi alanko-kahiluodolle sopimusta, että minä lopetan lihasta nauttimisen ja hän huvimatkustamisen (esim. Tokioon). Ojennan käteni sopimujsen vahvisramuseksi ja odotan hänen tarttuvan siihen. Miten kävisi?
PoistaJuha, luulen että tämä matkustelun vähentäminen / lopettaminen on kova paikka nykyihmiselle. Matkustelua on pidetty ihanteena ja oikeutena, vaikka varmasti valistunein osa ihmisiä on tiennyt että ei pitäisi. Todella monet tuntemani ihmiset matkustavat jatkuvasti. Minulla olisi yksi työmatka kauas. Tässä nyt sitten arvon, miten sen voisi jättää toteuttamatta - pitää ehkä vain ajatella, että ei kai sitä ole pakko mennä mihinkään. Mutta eihän se mene mistään argumentista vielä nykytyöelämäskenessä, etten matkusta eettisistä syistä. Suoraan sanoen vituttaa, jos pitää mennä, koska silloin tuo hiilijalanjälki pomppaa kilometrin korkuiseksi.
PoistaMaailma ilman rajoja on vanhanaikainen eli tuhoon vievä tie, ellei mitään rajoituksia ja säätelyä saada.
3 matkaa elämässä riittää jokaiselle oman itsensä huvittamiseen ja uuden näkökulman löytämiseen - ja voihan sitä sitten olla vaikka pidempään siellä jossain jos tahtoo jotenkin avartua matkailusta.
Enkä ole ihan varma tuosta itsensä kehittämisestä. Se on klisee. Nautintoa se on. En minä Lontoossa kehittynyt, helevetin mukavaa vain oli. Niin mukavaa, että se kolmas reissu mennään sinne uudelleen.
PoistaVesa. Työ ja huvi etikseen. Ainakin minulta saat työmatkoista synninpäästön.
PoistaJope, ainakin nuo kaksi asiaa, jotka mainitsit, ovat minulle tärkeitä reality checkin osasia - jos ihminen ei niitä tunnista, niin vaikeaa tulee.
PoistaEn tiedä, onko tämä valeuutinen vai mitä, mutta minulla vähän nousivat karvat pystyyn kun luin aamulla Itävallan suurimman lehden Kronen Zeitungin (vaikka onkin iso on Euro-skeptinen eli "populistinen") uutisen, jonka mukaan noin 20 000 veitsin varustautunutta, pääasiassa nuorta miestä, odottaa nk. Balkanin reitillä pääsyä syvemmälle Eurooppaan. Pakistan, Irak, Algeria ja Marokko ovat lähtömaita - ja suuntana Saksa ja Pohjoismaat. Jotain rajavartijaa on jo Kroatiassa puukotettu. Lehti puhui "läpimurtautumista" etsivistä.
No, saapa nähdä, pitääkö paikkansa, mutta kyllä tällainen "siirtolaisuus" on jotain sellaista, mitä en toivoisi. Ei auta, että joku sanoo: Pitäähän pojilla olla puukko mukana omaksi turvaksi, se on vaan luonnollista vaarallisella matkalla.
No, jos tällaiset tulijajoukot lisääntyvät, niin ikäväähän se on ihan meille kaikille.
Vasta oli juttu Espanjan täydellisesti romahtaneesta syntyvyydestä. Siitä mistä meillä ollu paljon puhe. Sama juttu monissa muissa maissa.
PoistaKun ajattelee noita mainitsemiasi tulijoita ja puhetta vanhustenhuollossa ikäluokkavääristymän vuoksi tarvittavista uuista hoivaajista, niin jotenkin...en usko asiaan.
Jokin tässä kuviossa on väärin.
En uskalla edes ajatella kuka tai mitkä tahot ajattelevat julkisesti tahallisesti väärin, vaikka kaikki tieto on hallussa.
Olen viimeinen mies uskomaan mihinkään salaliittoteorioiden tapaiseen, mutta tulee tunne, että Eurooppaa viedään nyt johonkin jolla on jokin vielä tunnistamaton motiivi.
Vihreät ovat toistaiseksi olleet tässä liikkeessä innokkaimpia partiopoikia/pikkupioneereja.
Odotan Haavistolta nyt järkeä ja jäitä hattuun. Tuolla kokemuksella sitä pitäisi olla.
Remes kirjoitti taas ja jälleen kerran trollidekkarin, tällä kertaa oikeistomiljardööreistä jotka juonittelevat kaikkea hyvää, globaalia ja läntistä kaunista vastaan.
Miten se menikin dekkari sinne laidalle, kun vasemmalla on ihan todellisessa maailmassa koko ajan vauhdissa Soros ja sen kymmenet projektit maailman muuttamiseksi sen mieleiseksi vasemmistomalliin?!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEspanjan nykyinen feministis-sosialistinen hallitus on melkoinen herkkupala: Afrikasta tulevien laittomien siirtolaisten määrä on ylittänyt ensi kertaa 10 000 henkeä kuukaudessa - merimatka on lyhyimmillään 15 kilometriä. Espanja ei suinkaan omi kaikkia tulijoita itselleen, vaan ohjaa eteenpäin. Lisäksi suunnitelmissa on kansalaisuuden saamisen helpottaminen niin että tulijoista leivotaan espanjalaisia pikatahtiin ja sitten heillä on tie auki kaikkialle Eurooppaan.
PoistaJokuhan tällaista toimintaa masinoi, se on selvä. En tiedä, tajuaako Espanjan hallitus yhtään mitä tekee - ei kovin vastuulliselta vaikuta, vaikka toinen ääripää eli Italia tukki oman väylänsä melkein kokonaan. Välimeren rannallekin sopii monenlaisia eurooppalaisia.
Pitäisi laittaa vaikka sellainen EU-direktiivi, että antakoon vain Espanjan kansalaisuuden mutta vapaa muutto-oikeus vasta 10 vuoden kansalaisuuden jälkeen.
PoistaNo, Espanjassa suurtyöttömyys, eihän ne sinne jää.
En Juha usko matkustamisrajoituksiin tulisi vaikka mitä. Korkeintaan laitetaan lisää maksuja, ilmastosyyllisyyspalveluita voi ostaa. Rikkaat lentävät niin kuin ennenkin, maksavat jopa mielellään lisäveroja, lentoveroja jne. - köyhät menevät Puuhamaahan. Ehkä ilmastolisämaksuista ja hiilinielevistä ostettavista suohehtaareista tulee jopa statuksia, joita vertaillaan luomuviinin ääressä keskiluokan illanvietoissa.
VastaaPoistaItsekin voin tehdä lupauksen. Matkustan heti jonnekin kun tilille alkaa kertyä vähän rahaa.