https://www.hs.fi/elama/art-2000005823239.html?share=b25f402f4e67c038260fbd14cde5f91a
Luopuminen on päivän sääntö. Ihan hyvä sääntö sinänsä, ainakin ympäristön kannalta. Minäkin ostan vain tarpeeseen. Toki selviäisin ilman Zarathustran uutta suomennosta ja Lee Childin tarinakokoelmaa Kova mutta reilu, ja varmasti ilman kirjallisuutta muutenkin. Ajankulukseni ja iloksenihan minä luen.
Tämän luopumistrendin mukana tuntuu myös vanha vääntö palanneen kuvioihin: Kevyt vai vakava? Lume vai tosi? Ja tietysti se uusi lumeongelma: Lapsia vai ei?
Lumeessa ei toki sinänsä ole mitään vikaa. Ja kukapa vetäisi rajan toden ja lumeen tai tarkoituksen ja tarkoituksettoman väliin? Minä en ainakaan. Oikeastaan koko tuo kysymys on turhamainen. Tärkeää on vain se, paljonko aiheutan ympäristölleni ja kanssaihmisilleni vahinkoa. Ja erityisesti sitä joutuu kysymään, kummalle sallin valinnoistani olevan enemmän haittaa. Noista kahdestahan askeettisimmankin luopujan on valittava. Tai oikeastaan mahdotonta valita. Sellaiselle pohjalle hyvinvoiva oikeusvaltiomme on rakennettu, että kaltaiseni vihertävä humanisti valitsee aina väärin. Tai ainakin niin kauan valitsee, kunnes joku keksii uuden yhteiskuntamallin.
"Tärkeää on vain se, paljonko aiheutan ympäristölleni ja kanssaihmisilleni vahinkoa. Ja erityisesti sitä joutuu kysymään, kummalle sallin valinnoistani olevan enemmän haittaa. Noista kahdestahan askeettisimmankin luopujan on valittava."
VastaaPoista-Jos valitset ympäristön, luonnon, ei se tule kiittämään sinua millään tavalla, koskaan. Se ei noteraa tekoasi mitenkään, ei myöskään tekemättömyyttäsi. Se vain on, jatkaa sillä mitä on jäljellä.
Voi tietenkin ajatella, että luonto kiittää kauneudellaan, runsaudellaan, harmoniallaan jne. mutta sinun päässäsihän sekin kaikki on, eikö?
Tämä em. ei tietenkään tarkoita että luontoa ei pitäisi "valita". Se kertoo vain sen että valinta ei ole täysin symmetrinen. Ihmisen tietoisuutta ja kärsimystä katsoessa tilanne on toinen kuin kärsivää luontoa katsoessa. Ihmisen kokemus on siinä toisessa ihmisessä, luonnon "vain" sinussa silloinkin kun sen ekosysteemi kärsii eikä toimi. Luonnon ei tarvitse sopeutua häviämiseensä, ihmisen pitää. Eläinkunta on sukua ihmiskunnalle, mutta onko viiva jolla olemme todella sama? Eläin on itsessään täydellinen, ihminen kaikkea muuta. Vahinkoja on pyrittävä korjaamaan siis myös ihmisessä, ei vain ihmisen kustannuksella.
Esko Valtaoja-tyyppisen supertekno-optimistin mukaan ihminen ei välttämättä tarvitse luontoa mihinkään tulevaisuudessa. Kaikki on mahdollista. Aavistelen ettei mene niin. Eikä ole.
Itse ajattelen nyt, että jos ihmiskunta epäonnistuu ihmiskuntana joillakin ihmiskunnan kriteereillä, on luonto ensisijainen. En kuitenkaan suostu ajattelemaan lajiamme maapallon tuholaisina tms. juuri siksi, että ihminen katsoo minua takaisin, luonto ei. Metsä, puiden joukko, on huomattavasti miellyttävämpi paikka kuin ihmisjoukko, mutta se ei oikeuta minua ihmislajivihaan.
Symmetria voi olla niinkin että luonto kärsii niin kauan kuin ihminenkin.
Oikeastaan tuohon lapsettomuuskysymukseen tiivistyy kaikki. Se on melkeinpä allegoria mahdottomasta ajastamme: jos et tee lapsia, et piittaa hyvinvointivaltiosta ja sen kurjimmista, jos teet, lisäät vääjäämättä kivihiilijälkeäsi. Tässä tekee valinnan lähimmäistensä ja luonnon välillä. Siinä ei ole mitään abstraktia. Ainut mahdollusuus pelastua vastuuttomuudestaan on kyseenalaistaa joko ilmastonmuutos tai hyvinvointi- ja oikeusvaltion periaatteet ja erityisesti niiden taloudellinen perusta.
Poista...muuten on vain toivottava parasta...
PoistaJa nythän annetaan kaksoisviestiä koko ajan. Toivo on vähissä (jos rehellisiä ollaan niin tässä käydään viivytystaustelua) mutta lapsia pitäisi tehdä hyvinvointi- ja oikeusvaltion vuoksi. Tyttäreni on tehnyt valintansa ja hyvä niin: kenenkään ei tarvitse ahdistua lastenlastensa tulevaisuudesta; jos lapsia tekee ja on aidosti huolissaan ympäristöstä ja väestöräjähdyksestä siellä Afrikassa (siis koska pelkää muuttoliikettä joka muuttaa kaiken mihin yhteiskuntana uskomme), niin vanhempana asiasta sairastuu todella. Jos ei, kyse on vain tiedostavaa identiteettiä rakentavasta (eli "pahiksista" erottuvasta) retoriikasta. Meidät nyt on vain rakennettu sellaiseksi lajiksi. Emme todella usko katastrofeihin. Jokainen, joka hankkii lapsia, kokee näin.
PoistaJuha, nyt näet esimerkiksi minunkin ajatusmaailmaani!
PoistaKoska ymmärrät tuon lapsettomuuden valinnan tuolla huoliperusteella, ymmärrät varmasti myös, että jo olemassaolevien lasten ja nuorten puolesta voi samalla tavalla ahdistua.
Siitä monet omat aiemmasta selvästi muuttuneet painotukseni mm. En todellakaan osaa ajatella tulevaisuutta siten, että enpä ole itse katsomassa, että rennosti nyt vaan: jatketaan vasemmistolais-liberaalia globaalia haaveilua, koska on kivaa ja helppoa olla sellaisen kirjoissa.
En pääse kuitenkaan siitä ajatuksesta, että omani, esimerkiksi hän, saattaa hyvinkin elää tällä pallolla vielä 2090-luvulla.
Tulevaisuutta ei voi hallita mutta ei sitä voi ajattelematta olla. En osaa olla enkä edes halua olla sillä tavalla zen, cool tai itsekeskeinen.
Tyttäresi valinta on siis sukua omille ajatuksilleni väestöräjähdyksestä ja väestöliikehdinnöistä. Voi olla, että ratkaisuehdotukset ovat erilaisia, mutta juurisyyt ovat samat.
Ratkaisuista ajattelen suurin piirtein samalla tavalla kuin Eero Paloheimo eli aika kaukana haavistolaisesta haaveilusta.
On myös myytti että Suomessa tarvitaan lisää väestönkasvua jotta huoltosuhde jne. Minulle sopii hyvin omankin maamme väkiluvun lasku. Korvaavaa väestöä ei tarvita, business tietysti tarvitsee ja haluaa alle kympin tuntipalkalla työskentelemään valmiina olevan uuskurjaliston ulkomailta ja liberaalit kulttuurimuutosmaskottinsa, mutta realismin ja inhimillisyyden nimissä ratkaisujen tulisi olla ihan toisia.
Se että maamme väkiluku pysyisi nykyisellään kantaväestön paremman syntyvyyden JA järkevän maahanmuuttopolitiikan kautta olisi tietysti ihanne, mutta nykyinen välimerellisiin lukuihin romahtanut oma syntyvyys yhdistettynä suunnittelemattoman maahanmuuton lieveilmiöhin ei ole tietenkään hyvä. Emme lisää sillä yhteiskuntamme monimuotoisuutta emmekä turvallisuutta. Mitään aitoa ja todellista kansainvälisyyttä ei ole tilanne, jossa esim. jotkin Euroopan maat nyt jo ovat.
VastaaPoistaHuoltosuhde sitten. Enpä tiedä voiko tulevaisuuden yhteiskunta perustua näin laajaan, tai entisestään laajentuneeseen, sosiaalisektoriin. Ihmiset ovat siellä alipalkattuja, uupuneita ja esim. lähihoitajakoulutuksessa on laajoja ongelmia nykyään.
Voi olla että kun loimme hyvinvointivaltion, loimme myös sen pimeän puolen. Ihanne voisi olla jotakin sellaista, että mahdollisimman moni vanhus voisi elää kotona esim. lapsiensa kanssa. Sama mahdollisuus tulisi antaa myös kotiäitiydelle- ja isyydelle. Voiko muuten olla ekologisempaa yksikköä kuin koti,jossa ihmiset pitävät huolta toistaan?
On kai aika varmaa, että elintasosta on tingittävä monella tapaa, myös yhteiskunnan palvelujen osalta. Kaikkein heikommista on tietenkin pidettävä huolta hyvin, mutta juuri siksikään maahamme ei kannata haluta lisää porukkaa, joka tulisi tänne käytännössä vain huollettavaksi.
On tajuttava, että ilmastonmuutoksen maailmassa monet muutkaan poliittiset lempiunelmat eivät ole samalla tapaa enää mahdollisia. Niistäkin on jossakin määrin osattava luopua.
Hyviä puheenvuoroja, pojat! Symppaan kovasti.
VastaaPoistahttps://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005950251.html
VastaaPoistaHuh.
Nyt pitää siis alkaa pelätä että todellisuus voi vaikuttaa vaaleihin.
Täh.
Mutta jos vaietaan siitä mistä voi puhua, ehkä niin ei käykään. Puolueilla on siis vielä toivoa siitä että he saavat määritellä mistä todellisuudesta puhutaan.
Kafkaa, jota ei voi muuta kuin itkeä ja nauraa.
Muutama viikko sitten kun oli kylmää ja pakkasta, kuulin kuinka toimittajat puhuivat tosissaan aamuradiossa siitä, että jos pysyy kylmänä, voi kylmä talvi vaikuttaa kevään äänestyskäyttäytymiseen. Siis väärään suuntaan. Koska ihmiset ovat heidän mielestään niin typeriä.
Ja nyt tuo linkkaamani juttu. Tämä menee ihan absurdiksi.