Linkit ovat kirjoituksiin, jotka muun muassa tekivät vanhasta kirjoituksestani entistäkin ajankohtaisemman. Rajkumar Sabanadesanin Yle-kolumni sisältää monta tärkeää asiaa. Samoin Iltalehden artikkeli.
...
Kunniarikoksen ja kotikutoisen lähisuhdeväkivallan rinnastaminen on huolimatonta ja haitallista ajattelua. Valitettavasti sitä kuulee aika ajoin. Ja koska kuulin taas, kirjoitan tämän. Jossain määrin ymmärrän huolimattoman rinnastamisen. Kummassakin rikoksessa on vihaa, kunniaa, aggressioita, nöyryytystä ja häpeää. Kuitenkin erot ovat niin ilmeisiä, että niiden kieltäminen ei voi olla muuta kuin laskelmoitua retoriikkaa. Erot näkyvät siinä, miten perhe, suku, kollektiivi ja eri maiden ja kulttuurien oikeuslaitokset suhtautuvat rikokseen ja erityisesti sen uhriin. Keskeiset erottavat kysymykset ovat nämä: Keitä ruumiillisen koskemattomuuden rikkominen loukkaa ja miksi? Onko yhteisön ja oikeudellisen käytännön keskiössä uhrin kokema kärsimys vai yhteisön kokema häpeä?
Ajatellaanpa näitä kahta kysymystä.
1) missä määrin uhri joutuu maksamaan yhteisön kunniasta?
2) mikä on uhrin rooli ja vastuu rikoksen tapahtuessa?
Kysymys 2 on ollut oman kulttuurimme ongelmallinen, kiusallinen ja vastenmielinenkin mutta välttämätön kysymys tapauksissa, joissa sana asettuu oikeudessa sanaa vastaan ja erityisesti seksuaalirikoksia tuomittaessa. Se on totuutta selvittävä kysymys. Kysymys 1 taas on enemmän tai vähemmän muuttunut kultturissamme metafysiikaksi. Sitä ei voi ottaa juridisesti vakavasti. Se voi olla mielekäs kysymys vain sellaisen kulttuurin ja oikeuskäytännön yhteydessä, jossa yksilö, usein nainen, on alisteinen yhteisölle.
Miksi näiden rikosten rinnastaminen sitten ei ole suotavaa tai - mikäli se on tarkoitushakuista retoriikkaa - miksi se on peräti vastuutonta? On selvää, että rikosten tulkinnat vaikuttavat siihen, miten väkivaltaan syyllistynyt tai syyllistyneet määrittelevät itsensä ja syyllisyytensä ja uhrit uhriutensa. Relativismi, tässäkin, vahvistaa hegemoniaa ja hegemonia kiittää relativistia. Relativismi neutraloi ja yleistää hegemonian määrittelemän todellisuus- ja ihmiskäsityksen jokaista alistettua yksilöä koskevaksi luonnollisuudeksi. Relativisti luonnollistaa valtaa huomaamattaan. On siis kysyttävä, millaisen hegemonian nämä rikosnimikkeet luovat, millaista hegemoniaa edustavat ja vielä: millaisia hegemonioita ne synnyttävät niitä arvioiviin diskurseihin.
Kaikista esittämistäni syistä johtuen rikosseuraamusalan ammattilaisen on lähestyttävä noihin rikoksiin syyllistyneitä eri tavoin. (Mutta kummankin kohdalla muutosta tavoitellen!) Muuttujat on otettava huomioon. Tekojen ja asenteiden taustalla olevalla kulttuurilla on niin uhrin kuin rikokseen syyllistyneen kannalta merkitystä. Ja vielä toistonkin uhalla: Muuten kadotetaan uhrin, usein naisen, erilainen asema verrattuna omaan lähisuhdeväkivaltaan, mutta myös rikoksen tekijän asenteet, arvot ja se, miten hänen mahdollista muutosmotivaatiotaan voisi haastaa ja motivoida. Relativismi häivyttää oleellisia asioita kiistelevään retoriikkaan. Kipeimmin erityisesti kunniaväkivallan uhrin yksinäisyyden. Voin vain kuvitella, miltä tuo kiistelevä retoriikka kuulostaa hänen korviinsa, miten hän sen kokee. Kiistely ja erojen relativistinen häivyttäminen eivät ainakaan hänen kokemustaan helpota.
Kysymys siis kuuluu, voiko kulttuureita ja uskontoja muuttujina sulkeistaa kategorisesti pois yhtälöstä, kun rikollisuuden syitä tutkitaan ja niiden uusimista ehkäistä? Ei.
juhasaari.blogspot.com/2019/01/yksittainen-vai-yleinen-tapaus-vai.html
juhasaari.blogspot.com/2018/12/huolimaton-vai-huonosti-ajatteleva.html
https://yle.fi/uutiset/3-10598218
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005965769.html
HUOM. SANNIKKA JA UKKOLAN 2019 kauden ensimmäinen jakso on myös hyvää keskustelua.
Juha, minustakaan nämä nyt Oulussa, Vaasassa, Jyväskylässä jne. monissa muissa paikoissa tapahtuneet seksuaalirikokset eivät ole ensisijaisesti kunniarikoksia, mutta nuorten miesten käytös kumpuaa kulttuurista, jonka osa on kunniakulttuuri - sen liittymäkohta näihin rikoksiin on käsitys naisesta. Minä luulen, että nuoret miehet eivät ymmärrä raiskauksen käsitettä siten kuin se täällä ymmärretään. Myöskään seksuaalisuuden käsite ei ole sama kuin periaatteessa sukupuolten tasa-arvoon perustuvassa ja tähtäävässä lännessä.
VastaaPoistaTeko on tavallaan kulttuurisesti toinen, koska nämä miehet eivät ole sisäistäneet länsimaisia arvoja - miten olisivat voineet. He ehkä tietävät toimivansa väärin jollakin tasolla tehdessään tekoja, mutta se ei ole heidän omantuntonsa ääni, heidän kulttuurisesti rakentunut moraalikoodinsa.
Teot ovat silti hirvittäviä, törkeitä ja tuomittavia. Takapajuisilla ja monin tavoin naista alistavilla kulttuureilla on minusta näissä tapauksissa suurempi selitysvoima kuin sodalla tai muulla sellaisella. Tietyillä alueilla naisella ei ole vastaavaa ihmisarvoa kuin miehellä, hän on miestä varten. Pojilla on senssit aivan sekaisin, kun he näkevät kotimaissaan täysin seksuaalisesti "kypsinä" pidettyjä nuoria naisia (ei ehkä se yksi 10-vuotias, mutta 15-vuotiaat hyvinkin), monesti varsin "viettelevästi" pukeutuneina. Nämä naiset eivät ole missään mittakaavassa "kunniallisia" miesten taustat arvioiden; en usko, että he arvostavat juuri lainkaan näitä tyttöjä tai ajattelevat kunnian kautta: ryhmäraiskaukset kertovat pikemminkin siitä, mitä tehdään valloitetuille / alistettaville olennoille, joista ei aiotakaan ottaa pidempiaikaista kumppania. Myöskään kukaan ei ole puolustamassa näiden tyttöjen kunniaa, kun he hyvin avomielisesti pukeutuneina notkuvat julkisilla paikoilla, kuten Valkeassa. On erittäin vaarallinen kombinaatio, kun nämä nuoret miehet ja suomalaiset alaikäiset kohtaavat: jos homma menee eroottiseksi flirtiksi ja tytöt saadaan mukaan, siitä seuraa lähinnä tragedia. En tietenkään usko, että kaikki irakilaiset, afgaanit ja syyrialaiset toimivat näin, mutta kulttuuris-uskonnollisen taustansa kasvattamina heillä on erittäin iso riski, jos kontrolli pettää, ajautua raiskauksiin ja väkivaltaan ei-islamilaisia naisia kohtaan, jotka sotkevat täysin heidän koodistonsa.
Piti sanoa Seinäjoella... Toisaalta grooming-tyyppinen toiminta, jonka poliisi on tutkimuksissaan nostanut esiin, viittaa myös puhtaasti seksuaalirikollisen motivaation läsnäoloon. Väittäisin kuitenkin, että kulttuuriset tekijät ovat vaikuttamassa taustalla.
PoistaMinusta kulttuuri (tai se miten voimakkaasti tietyn alueen kulttuuri on päässyt muovaamaan yksilöä) on erittäin merkittävä tekijä: kaikkia nyt esille tulleita tapauksia yhdistää kulttuuri ja uskonto, joita on osin mahdoton erotella toisistaan: raiskaajat ovat olleet muslimeja, mutta myös varmasti ovat tietyn kunnia- ja seksuaalisuuskäsityksen piirissä eläneitä. Muslimi ei tarkoita tässä vahvaa uskonnollista vakaumusta vaan yleistä kulttuuripiiriä ja moraalikoodistoa ja opetusta ja käytännän esimerkkiä siitä, missä asemassa mies ja nainen ovat yhteiskunnassa. Minusta tällä taustalla on jopa voimakkaampi merkitys kuin esimerkiksi koulutuksella, jos yksilö muutoin on sisäistänyt nämä taustanormit. Ne eivät muutu muutamalla opetusvideolla siitä, millainen on länsimainen ihminen. Sukupuolten tasa-arvon käsite voi olla tyystin vieras heille, jopa heikko ja naurettava idea, kuva vässykkämiehistä.
VastaaPoistaVoi myös olla, että ei länsimaiset raiskaajat (varsinkin Lähi-idästä tulleet) ajattelevat, että vastuu raiskatuksi tulemisesta (mitä he sillä sitten ymmärtävätkään) on naisella ja naisella on myös ongelma kunniansa suhteen, ei suinkaan heillä jotka raiskasivat - kun nainen ylittää tietyn rajan, hän antautuu teolle; silloin raiskaaja ei enää ajattele omaa "kunniallisuuttaan" länsimaalaisittain vaan toteuttaa omat tarpeensa.
VastaaPoistaJokaisen raiskauksen sadistisuus on oma lukunsa. Mistä nämä muualta tulevat raiskaajat saavat tyydytyksensä - luulisi että kohde on heille yleisessä mitassa melko arvoton? Tunnistavatko he samalla tavalla hädän ja pelon, vai ovatko omissa maissaan oppineet naisen käytöksen ja reaktiot toisin. Kuinka monella tekijällä on ollut aktiivinen seksielämä ennen näitä tapahtumia ja mikä sen historia on? Nämä ovat kaikki mielenkiintoisia kysymyksiä.
Myös tämä kiinnostaa: Kuinka paljon islamilaisesta kulttuurista tulevien miesten joukkoraiskauksissa, joita nyt on nähty, on kyse heteroseksuaalisuudesta ja kuinka paljon muusta - esimerkiksi veljien välisestä seksistä siten että se toteutetaan alempiarvoisen naisen avulla?
Onkohan näistä olemassa jotain tutkimusta jossain?
(Nyt on otsikkokin korjattu!)
PoistaHyviä pohdintoja. Tuo veljien välinen seksi tosin tuntuu vähän kauempaa haetulta, liian insestiseltä.
Tuo hädän tunnistamattomuus on kyllä seksuaalirikokseen usein liittyvä juttu. En äkkiä yhdistäisi vain näihin. Tosin voi kysyä, onko taustalla tekijän päihtymys, patologusuus vai kulttuurinen uhrin arvottaminen.
Mikä on näiden tekijöiden (väkivalta)rikostausta aiemmin vai onko ollenkaan, olisi myös tärkeä tieto sen suhteen, miten heitä on lähestyttävä.
PoistaJoo, veljien välinen seksi on liian insestinen juttu - viittasin sillä kenties enemmän veljien / valloittajien väliseen homososiaaliseen tilanteeseen. Esimerkiksi sodankäynnin yhteydessä voi esiintyä voitetun "raiskaamista" häpäisemisen tarkoituksessa. En tiedä onko tässä jotain samaa - siis se teko tehdään yhtä paljon veljien kesken ja välillä kuin jollekin naiselle "yksityisesti". Voi olla, että olen ihan hakoteillä. En tiedä tarpeeksi homoseksuaalisuudesta muslimimaissa: stereotypia on se, että se on kiellettyä ja ankarasti rangaistavaa, mutta ehkä jossakin rituaalisessa merkityksessä (voitonjuhla) se on "sallittua". Esim. juuri Suomessa tuomittu irakilainen taistelija oli sanonut, että sotatilanteessa on kunniallista irrottaa tapetulta vainajalta pää tai polttaa vihollisen ruumis. No joo, voi olla kaukaa haettua.
PoistaHädän tunnistamattomuus on yleinen piirre, ei liity vain näihin tapauksiin. Tuntuisi aika oudolta nussia hädästä kirkuvaa tai kauhusta lamaantunutta naista. Sori brutaali mielleyhtymä. Tässä monen miehen läsnäolo vertautuisi voitetun vihollisen häpäisemiseen. Luulen, että teot ovat kuitenkin enemmän seksuaalisia kuin sadistisia luonteeltaan, vaikka ovat objektiivisesti katsoen ja uhrin kannalta tietenkin molempia ja painotetusti sadistisia.
Valta, sadismi ja seksi leikkaavat kyllä näissä rikoksissa toisiaan. Nuo kysymyksesi sodasra, häpäisemisestä ja "veljessuhteesta" ovat hyviä. Miten sotakokemus, naisten arvostus kukttuurissa ja rikos leikkaavat toisiaan, on myös kiinnistava juttu. Tätä juuri tarkoitan, että mitään muuttujaa ei voi sulkeistaa lähtökohtaisesti. Yleinen ja yksityinen leikkaavat toisiaan.
PoistaTuolla kursivoidussa osassa oli jäänyt vielä stilisoimatta turha toisto. Nyt sekin korjattu. Pahoittelen. Loppua myös vähän selkeytin.
PoistaJuha, tässä muslimitaustaiset naiset kertovat samoista asioista - pohdinta me ovat ihan oikeilla jäljillä:
VastaaPoistahttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000005965769.html
Sinisilmäisyys kostautuu pahemman kerran, pitipä joku tämän sanomisesta tai ei.
Kännykkä näköjään heitteli sanoja miten sattuu... Sinänsä hyvä että yhteiskunnassa nyt puhutaan asioista. Toivottavasti myös yleisemmin insesti- ja pedofiliatapaukset saataisiin aiheeksi ja vähenemään.
VastaaPoistaSohrabi on toisaallakin jo aikaa sitten puhunut tästä.
PoistaHyvä, että nämä naiset pääsevät ääneen. Tietävät mistä puhuvat, ei ole mitään haaveilevaa monikulttuurisuussuojakerrointa päällä vaan täyttä realismia. Arvostan kovasti näitä rohkeita naisia.
PoistaSamoin.
Poista