sunnuntai 21. huhtikuuta 2019
NYT HUOMAAN, MIKÄ MINUA HALLA-AHOSSA HÄIRITSEE
Kun Halla-aholta kysytään vanhoista blogiteksteistä, hän kiertää asiaa liikaa suhteessa siihen, miten hän älyllisesti meille viestii. Ongelma on tuossa yleistävässä, blogitekstejä niputtavassa vastauksessa. Pitäisi eritellä, mikä teksti on ollut mitäkin jos niitä ryhtyy alkuunkaan erittelemään. Muuten vastauksessa ei ole sisältöä. Tämä "muiden poliitikkojen kaltaisuus" minua on oikeastaan Halla-ahossa aina häirinnyt. Kannattajat kokevat hänen edustavan läpinäkyvyyttä ja älyllistä tarkkuutta vastavoimana korrektin politiikan epäselvyydelle ja -rehellisisyydelle ja uskon, että kyllä hän itsekin älyllisissä eleissään sitä haluaa viestiä. Kuitenkin hän syyllistyy samaan retoriikkaan kuin muutkin, kun näkemyksiään ja uskottavuuttaan joukkojensa edessä julistaa. Politiikassa muoto käy aina yhteen sisällön kanssa, koska äänestämme sen mukaan, miten oletamme edustajamme puolustavan yhteisiä arvojamme ja käsitystämme todellisuudesta. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että edustajamme olisi välttämättä väärässä todellisuuden suhteen. Ja historiahan voi vaikka osoittaa, että hän oli sattumalta oikeassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ymmärrän hyvin mitä ajat takaa. Koska Hallan koetaan olevan jotakin muuta, kuka hyvässä, kuka pahassa, ja hän ei itsekään sitä kiellä, me todella odotamme hänen olevan oikeastikin jotakin muuta kuin muut.
VastaaPoistaNythän hän Pekka Saurin kysyessä otti jo asioihin kantaa, ja osin irtisanoutuvasti twitterissä.
Toinen laajempi kysymys on sitten se, onko ihminen, kuka tahansa meistä, sama kuin mitä hän on sanonut/kirjoittanut/tehnyt vuosia sitten?
Poliitikkona Halla-aholle esitetty irtisanoutumis-kysymys on tietenkin ihan relevantti sillä kai me haluamme, että esimerkiksi vaikkapa Satu Hassikaan ei enää usko eikä sitoudu siihen mihin hän käsittääkseni uskoi nuorena kommunistina. Uskomukset olivat taistolaisilla moninkertaisesti kovempia kuin persuilla.
Huono esimerkki ehkä, mutta olisi muitakin esimerkkejä.
Mutta muuten ajattelen, että ihminen on liikkuvakin olento eikä joku periaatteidensa summa, puhumattakaan jokaisen sanomansa sanan lastista.
(Itse ajattelen että ihminen ei ole koskaan sitä mitä hän sanoo eikä edes täysin sitä mitä hän tekee tai jättää tekemättä, vaan sitä mitä hän o n. Mutta se, syvin intiimiys ei kuulu nyt julkiseen politiikkaan, tajuan sen. Sanoista on vastuu kyllä. )
Halla-ahoa onkin tässä tilanteessa helppo tykittää sen omilla tekstinpätkillä, mutta jos samaan tapaan eri tahojen käyttämää sanastoa aletaan tutkimaan, löytynee sieltä monelta kaikenlaista ilmaistua vihaa, myös alatyyleillä ja historiaan jääneiden vahingollisten ideologioiden ylistämistä.
Mutta on olemassa myös aika, joka kulkee ihmisten yli.
Ihmistä ei voi naulata yhteen aikapisteeseen hänen elämässään. Muutenhan mitään kehitystä ei olisi.
Minun mielestä Halla-aho voisi jollakin itselleen sopivalla tavalla rehellisesti sanoa kantansa noihin teksteihin, jotka nousevat kuin korkki jokaisen vaalin jälkeen pintaan kuin uutena asiana.
Luulen ettei hän tee sitä, koska tietää jo kokemuksesta, että on ihan sama mitä se sanoo tai jättää sanomatta. Aina väärin.
Ymmärrän myös hyvin suomalaisten valtaenemmistön tuohtumuksen hänen sanoistaan.
Huom!Tuollaisia sanoja pitääkin kavahtaa.
Luulen kuitenkin, olenko tässä nyt ilkeä, että nuo kirjoitukset ovat rajuimmille inhoajille enemmän kuitenkin vain sopiva astalo kuin syvästi periaatteellinen asia.
Onko näin - sen voi tarkistaa jokainen omasta käyttämästään kielestä.
Siitä miten me puhuttelemme mielessämme eri tavalla poliittisesti ajattelevia.
Halla-aho hävisi kyllä tässä julkisessa keskustelussa ensimmäisen vaalien jälkeisen erän.
Mitä sitten tapahtuu?
Pekka Sauri on saanut Halla-ahoa vähän avautumaan.
PoistaLuulen, että kyse on myös hyvin praktisesti siitä, mihin kaikkeen riittää aika. Noista teksteistä on tosiaan keskusteltu aika usein. Onko niitä ollut järkevää kirjoittaa tai pikemminkin julkaista - ei varmastikaan, koska samoihin asioihin voisi keskittyä toisinkin ja paremmalla menestyksellä kuin hankkimalla itselleen tuomioita - epäsuosiota tulisi nyt joka tapauksessa, jos ei puhu vain sellaisista asioista, jotka ovat mukavia ja miellyttäviä ja tuntuvat hyviltä hyvistä suvaitsevaisista ihmisistä.
VastaaPoistaJos nyt muistan oikein, Halla-aholta kysytään yleensä kolmesta - neljästä tekstistä: 1) Muutamia päättelyjä siitä, millaisin premissein islamista voidaan puhua, 2) Siitä tekstistä, jolla hän koetteli sananvapauden rajoja ja testasi parodisesti voiko kirjoittaa samaa somaleista mitä kirjoitetaan suomalaisista (näistä kahdesta hän sai muistaakseni tuomionsa (taisi olla että vasta korkein oikeus antoi tuomion kirjoituksista, joista kaksi alinta oikeusastetta ei antanut, 3) raiskauskommentti, jossa H-a sanoi suunnilleen niin että ei toivo ketään raiskattavaksi mutta jos tiettyyn poliittiseen päätökseen liittyy hyvin läheisesti seksuaalirikosten kasvu (niin kuin faktisesti liittyy kaikissa länsimaisssa jossa ko. poliittista agendaa ajetaan ja toteutetaan), olisi hyvä että tällaisia päätöksiä tukevat ja ajavat (nais)ihmiset tulisivat raiskatuiksi eikä joku asian suhteen "viaton" sivullinen uhri; ja kolmanneksi oli joku homokommentti ja ajatus väkivallasta aliarvostettuna vaihtoehtona (tämä oli provosoivin ja typerin kommenteista). Oliko noita vielä muita?
Minä en ole noita kirjoittanut enkä uskaltaisi edes kirjoittaa enkä kirjoituksia puolustele, mutta provosoivan kielenkäytön alle katsoen ja kirjoitustilanne - ja konteksti huomioon ottaen, ei niistä nyt kovin kaameita ajatuksia saa aikaan, jos verrataan siihen, mitä filosofit ja ajattelijat ovat 200 viime vuoden aikana kirjoittaneet ja jääneet tuomitsematta. Kertoo minusta enemmän meidän oman aikamme poliittisesta ilmapiiristä tämä koko vatvonta - totta kai tuollaiset kirjoitukset kaivetaan esiin, koska se hyödyttää poliittisesti ihmisiä, jotka noita kaivavat esiin.
Faktat kuitenkin ovat: meillä on puheen ja arvioinnin kaksoisstandardit, meillä on paheneva ja kasvava tuontiväkivaltaongelma, joka kuitenkin on hyvin riippuvainen suhdanteista, ja meillä on sananvapautta ja sananvapauden rajoittamista hyvin pitkälti suhteessa siihen mistä on puhe - meillä on myös moraalista närkästymistä ja pöyristymistä, jolla on täysin poliittinen motivaatio.
Minä en pidä vihapuhetta tarpeellisena mutta huolestuttavana pidän sitä, että vihapuheeksi lasketaan sekin, että puhutaan totta tai tuodaan esiin faktoja. Tietenkin tässäkin voi käyttää harkintaa ja miettiä tahdikkuutta.
Itse olen miettinyt, että tietyistä asioista alkaa olla aivan turha puhua kriittisesti, koska ne ovat jokaiselle avoimelle ihmisille aivan selviä juttuja puhumattakin. Ne jotka eivät tahdo nähdä, eivät näe, vaikka mitä tapahtuisi ja tapahtuu.
Halla-aho on tahallaan provosoinut noissa kirjoituksissa ja saa sitten senmukaisen palkan. Ilman provoimistakin (haluan avata silmänne kaksoisstandardeille) hän olisi kyllä saanut ihmiset kimppuunsa mutta ei tuomioita.
PoistaEn tahdo sanoa, että korkeimman oikeuden tuomiot olivat vääriä, koska ne olivat kuitenkin lainvoimaisia tuomioita. Olivatko ne kohtuullisia tuomioita ja osuivatko itse asiaan eli noihin kirjoituksiin tekoina, joilla oli tietty päämäärä, siitä voidaan kyllä keskustella vaikka kuinka pitkään. No, ei vaan olisi kannattanut olla niin provosoiva, mutta asioinahan noissa oltiin kuitenkin aika pitkälti maan pinnalla sen suhteen, millä standardeilla kenestäkin voidaan puhua.
Tietyn uskonnon perustajan toiminnan erottaa tietystä nykyisestä rangaistuksen alaisesta seksuaalisesta toiminnasta lähinnä historiallinen konkteksti -- ja en toki kiistä etteikö tuo konteksti olisi merkittävä.
Psykologisesti sekä seuraus- ja mallivaikutuksiltaan koko kulttuurin tasolle saakka tämän uskonnollisen esikuvan toiminta on ollut kuitenkin naisten ja lasten kannalta tuhoisaa yli tuhannen vuoden ajan, mikäli uskomme länsimaista käsitystä kehityspsykologiasta ja sosiaalisten roolien kehittymisestä. Voi olla toki, että tämä uskonnon perustaja noudatti itseään vanhempaa kulttuurista käytäntöä, joka ei ollut länsimaissakaan joissakin muodoissa tavaton vielä esimerkiksi 200 vuotta sitten.
Nykyisen länsimainen uskonnon edustaja - esimerkiksi jonkin kultin johtaja - tuomittaisiin näiden asioiden vuoksi todella raskaasti. Sitten on toistuvia tuomioita siitä, että voi projisoida tietyn uskonnon merkkihahmoon nykyisiä käsitteitä - häntä suojaa "historiallinen etäisyys", mutta nähdäkseni myös nykytilanteeseen liittyvä suoja, johon liittyy erittäin voimakkaasti ajatus siitä, että ei tule provosoida ihmisiä väkivaltaan näiden "kunniaa" tai uskonnollisia tunteita loukkaamalla.
Minustakin on erittäin surkeaa, että seksuaalinen väkivalta yhteiskunnassa lisääntyy. En toivoisi, että kukaan tulisi raiskatuksi, mutta näin nyt vaan käy, ja valitettavasti tilastot kertovat karua kieltään. Kenen tahansa raiskaus on hirveä teko - mutta jos mietimme asenteiden muuttumista, mitä luulette: kummallako on suurempi vaikutus: ihminen, joka ei usko tuollaisiin ilmiöihin, kohtaa ne lähituntumalta itse, vai se, että hän ei itse niitä kohtaa, vaan ne kohtaa ihminen, joka ei ole mitenkään voinut vaikuttaa asiaan? Korostan, että inhoan raiskauksia, olivatpa ne kenen tekemiä hyvänsä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaSiis on monia tuomioita viime vuosilta johtuen siitä, että tietyn uskonnon perustajasta ei voi käytännössä käyttää ilman rangaistusta tiettyjä nykyisiä epiteettejä, joita käytetään hyvin samankaltaisia toimintoja tekevistä ihmisistä.
VastaaPoistaEi olisi mikään ongelma kutsua, antaakseni fiktiivisen esimerkin, jonkun amerikkalaisen kultin johtajaa pedofiiliksi, mikäli hän ottaisi lapsivaimoja ja yhtyisi näihin, kun tytöt ovat 9- tai 12-vuotiaita. Hän varmasti myös saisi tuomion pedofiasta, vaikka kuinka vetoaisi uskontonsa periaatteisiin.
Toisen yhtä fiktiivisen esimerkin mukaan saisivat tuomion myös sellaiset kulttihahmot, jotka seuraisivat oletetun profeettansa periaatteita, vaikka perustelisivat, että tällainen heidän palvomansa hahmo on elänyt nykyisten Yhdysvaltojen alueella 800-luvulla.
Eli nykyihmiset jotka tuollaista tekevät (länsimaissa) ovat perverssejä ja joutuvat siitä oikeutetusti tuomiolla, mutta mikäli vastaavat teot ovat tapahtuneet toisessa historiallisessa tai kulttuurisessa ja uskonnollisessa konkekstissa, onkin tilanne se, että noiden tekojen nimittäminen nykyaikaisilla käsitteillä ja noista teoista puhuminen nykyisen tiedon varassa, onkin tuomittavaa eli vihapuhetta, jonkinlaista uskonnollisen tunteen loukkaamista ja kenties sopivassa yhteydessä myös kiihottamista tiettyjä ihmisiä vastaan.
Eli onko historiallinen etäisyys tietyn asian (esimerkiksi lasten hyväksikäytön) suhteen tässä jokin kriteeri, joka kumoaa kaiken muun? Tämä on minusta ihan aito kysymys ja jonkinlainen konkreettinen ongelma. Vai pitääkö varmuuden vuoksi tehdä johtopäätös: ei puhuta näistä asioista, vaikka niistä koituu mittaamatonta harmia kaikkialla maailmassa, ei puhuta siksi, että joku niistä loukkaantuu ja potentiaalisia loukkaantujia on 1,5 miljardia.
Jos on noin kuten tuossa viimeisessä kappaleessasi esität, niin sittenhän me olemme tilanteen panttivankeja kaikki.
PoistaNiin voi hyvin ollakin sillä Tukholma-syndroomaa liikkuu aika monella tasolla.
Niin, en minä keksi oikein mitään muuta selitystä kuin tuo historiallisen etäisyyden ja nykyisen valikovan ihmisoikeusajattelun, jonka panttivankeja olemme, ellemme tietoisesti murra standardeja (ei kovin mairitteleva vaihtoehto, koska kaikkia eivät koske samat oletusarvoiset standardit).
PoistaMinusta on ihan oikein, että katolilaisista pedofiilipapeista puhutaan - olisi hyvä, jos mahdollisimman moni käräytettäisiin ja katolinen kirkko joutuisi miettimään pappeusprotokollaansa, joka kyllä tuntuu olevan osa ongelmaa, vaikka pedofilia ei liitykään olemuksellisesti kristinuskoon tai kristilliseen kulttuuriin, koska ne päinvastoin tuomitsevat lasten viettelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön hyvinkin jyrkästi.
Hyvin analysoit Vesa. Itselle tullut mieleen, että kuten kliseen mukaan tähän maahan mahtuu yksi ajatus kerrallaan (vaalien jälkeenhän niitä on sentään nyt, onneksi, kaksi, hah!), niin ei tähän maahan mahdu kuin yksi paha kerrallaan.
VastaaPoistaJa koska pahan olemassaolo pitää todistaa säännöllisesti, jotta kenenkään usko ei horju, siihen tarvitaan mm. noita vanhoja blogitekstejä.
Kuten muutama vuosi sitten mediassa Halla-ahon suuhun laitettua Välimereen hukuttamis-valesiteerausta, vaikka se olikin Punaisen ristin työntekijän sanoma. Jne.
Ymmärrän toki oikein hyvin sen, että täysglobaalin näkökulman omaava syvän ideologinen ihminen kokeekin Halla-ahon pahuutena, ja siten myös sen sanat ja poliittiset motiivit.
Hänelle ei kuitenkaan aina välttämättä tule mieleen, että joku vähemmän globaaleista ja vähemmän ideologisista ihmisistä voi samalla tavalla kokea vaarallisen ajatusmaailman hänen suunnassaan ja hänen edustamisssaan motiiveissa. Kuten myös hänen ja kaltaisestensa aggressiiviset tekstit vihapuheena, josta tulisi ihan samoin irtisanoutua. Siitä tuo kommenttini nousikin.
Ajattelen niin, että paras ja tarkin informaatio tästä ajasta on myös paras argumentaatio tässä juuri nyt.
Ei mun tai kenenkään kannanotto, näkökulma, mielipide, vihan tai yleisen rakkaudenkaan kirjoitettu ilmaus. Tai provo, tai epäonnistunut kärjistys kuten noissa blogisteksteissä.
Informaatio voittaa lopulta, tahdon uskoa. Ja toivottavasti ennen kuin informaatiolla ei ole enää mitään merkitystä, koska se tulee myöhässä.
Silti on myös valitettavasti myös näin: "Itse olen miettinyt, että tietyistä asioista alkaa olla aivan turha puhua kriittisesti, koska ne ovat jokaiselle avoimelle ihmisille aivan selviä juttuja puhumattakin. Ne jotka eivät tahdo nähdä, eivät näe, vaikka mitä tapahtuisi ja tapahtuu."
Halla-aho on poliitikko ja ihminen siinä missä muutkin - ei minulla ainakaan ole mitään massiivisia odotuksia hänen suhteensa, joskaan ei ole suunnattomia pelkojakaan tai demonisoinnin tai glorifioinnin tarvetta, vaikka olen varma, että hän on vielä jonkun vuoden ajan merkittävä hahmo suomalaisessa ja eurooppalaisessa politiikassa - tai kaikki riippuu suhdanteista eli siitä, miten hyvin hän ja hänen kaltaisensa saavat päämääriään lävitse ja miten politiikan tekemisen yleiskuva muuttuu. Kyllähän Halla-aho on kiinnostava poliitikko, siis minun mielestäni, sitä ei käy kiistäminen, koska hän on selvästi usein askelen edellä muita - en silti sano, että tällä olisi mitään suurta maailmanhistoriallista merkitystä, mutta hyvin on vetänyt roolinsa. Toivoisin, että tällaisia vastaavia hahmoja löytyisi enemmänkin ja eri puolueista.
PoistaEiköhän tämä kaikki puhe Halla-ahosta ole hyvin pitkälle jonkinlaista jälkikäsittelyä ja -terapiaa sille, että pahoja ihmisiä äänestettiin noinkin mittavasti eduskuntavaaleissa. HS on etsinyt Halla-ahon kannattajia nyt muutamaan otteeseen ja ilmeisesti löytänyt haluamansa, jotta voi olla turvallisella mielellä. "Pahan olemassaolo pitää todistaa säännöllisesti", niin kuin sanoit, Jope, jotain tuollaista väkinäistä tässä on. Olen aivan varma - ja siitä löytää joka päivä erittäin helposti todisteita arkielämästä ja netistä, niin paljon kuin jaksaa kaivaa - että monet aidosti uskovat ja kokevat, että Halla-aho on paha ihminen ja perussuomalaiset ja heidät äänestäneet kuuluvat samaan porukkaan ja tämä pitää demonstroida eri tavoin. Pahoja he ovat paitsi oman pahuutensa vuoksi, myös siksi, että ovat puheneet asioista, jotka ovat tabuja ja ennen kaikkea toteutuneita ja sellaisinaankin tabuja tai ainakin hyvin arkaluontoisia ideologisista syistä. Valitettavasti kampanja kääntyy itseään vastaan, mutta jotainhan on tehtävä.
Tällainen perusjamppa kyllä ihmettelee, miksi ylipäätään mikään ideologia on niin kallisarvoinen, että siitä on pidettävä kiinni vielä silloin kun se ei selvästikään toimi eikä tule koskaan toimimaan. No, tämähän liittyy yhteisön koheesion kysymyksiin, joilla ei tarvitse olla sellaista suoraa kytköstä todellisuuteen - pikemminkin ne voivat suojata todellisuudelta. Monille ideologia on parempi kuin näkemämme todellisuus, koska nimenomaan voi olla näkemättä ja voi valikoida - jos ei voisi, olisi kaikki paljon kurjemmin.
Vielä tuohon maailmanuskontoon: eihän meidän tarvitse lähestyä esimerkiksi sitä näiden ikävien asioiden kautta jos emme tahdo mutta puhua pitäisi voida jos asiat liittyvät sen profeetan keskeiseen elämänsisältöön ja opetuksiin laajemmin. Islam on yhteiskunnallinen ja ideologinen elämäntapa ja maailmankatsomus yhtä lailla kuin jokin ihmisistä erillinen uskonto, joka elää nykymuslimin sekularisoituneesti mielestä irronneena - kaikki ei toki palaudu siihen mutta paljoon se liittyy niin kuin profeetan esikuvallinen elämä.
PoistaItse ajattelen että jo lapsiavioliitto pakottaa tuohon keskusteluun. Tai sen pitäisi pakottaa jokaisen järki-ihmisen, joka ei halua olla tässä asiassa vapaaehtoinen panttivanki.
VastaaPoistaSuuri osa ihmisistä tosin suhtautuu niin ettei asia mulle kuulu eikä kiinnosta. Pienempi osa sitten niin, että kukin kulttuuri tavallaan. Eli relativisoiden lapsuuden ja lapset.
Pieni joukko miettii tätä asiaa sitten ja on vapaata riistaa täysin aiheettomille syytöksille.
Metoota ja nykyistä identiteettipoliittista feminismiä ei vois vähemmän kiinnostaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSe mikä on minun mielestäni heikko kohta nk. suvaitsevaisten ihmisten ajattelussa, on se, että he eivät ymmärrä kylliksi kulttuurieroja ja sitä, miten kulttuurit tuottavat tietoisuutta ja kognitiota hyvin olennaisesti. Ei ole tajunnnan sisältöjen ja moraalin tasolla mitään absoluuttista yleisihmisyyttä, jos olemme ihan tarkkoja, ja varsinkaan se yleisihmisyys ei ole modernia tai postmodernia länsimaista suvaitsevaisuutta globaalisti ajatellen. Ihmiset eri puolilla maailmaa jakavat varmasti jo fyysisen olemuksensa kautta samat perustarpeet, mutta käsitys todellisuuden luonteesta vaihtelee hurjasti - tätä ei tunnuta ymmärtävän syvällisesti suvaitsevaisten leirissä, jossa ajatellaan varsinkin uskontojen suhteen, että ne kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Aivan yhtä älytön väite kuin sanoa, että kaikki länsimaiset puolueet ovat samanlaisia tai ainakin ajavat pohjimmiltaan samoja päämääriä (vaikka toki suurelta osin näin toimivatkin).
PoistaOtetaan esimerkiksi islam. Sen profeetta oli yhteiskunnallinen toimija ja sotaherra ja hänen ajamansa uskonto, joka toimii yhä mallina varmasti miljardille ihmiselle - jos oletetaan, että esimerkiksi 500 miljoonaa muslimia olisi jokseenkin irtautunut islamista - on olennaisesti yhteiskunnallis-poliittinen käytäntö ja ideologia. Se ei ole samanlainen yksityisasia kuin kristinusko moderneille eurooppalaisille - joskin samaan tapaan kuin kristinusko, se on vaikuttanut erilaisissa kulttuureissa tapaan ajatella, jäsentää todellisuus ja olla olemassa. Se, että islamilaiset valtiot eivät ole läheskään kaikkialla käyneet läpi teollista vallankumousta, on vielä yksi "meitä" ja "heitä" erottava tekijä, koska tuolla vallankumouksella on valtava merkitys käsitykseen ihmisestä ja tavoista järjestää yhteiskunta perhemuotoa myöten mutta myös konkreettisesti valtava vaikutus ihmisille muodostuvaan käsitykseen sosiaalisista suhteista ja tavoista ajatella todellisuutta. Lännen sekulaari yhteiskunta on pitkälle eriytynyt, kun taas islamilaisissa valtioissa pätee paljon suurempi koheesio ja yhteneväisyys yhteiskuntaelämän eri toimintojen välillä, ja on mielestäni liki mahdoton unohtaa uskonnon roolia tuossa, koska se ei ole vain "yksilöiden" "yksityisajattelua".
Tässä vielä sekin, että klaaneihin pohjaavassa sosiaalisessa hierarkiassa on "hieman" eroja meidän länsimaissa kehittelemiimme ja vähitellen muovaaviimme demokraattisiin hierarkioihin ja mekanismeihin.
PoistaEn sano, että esimerkiksi monikulttuurisuus, johon Euroopassa haetaan ennen kaikkea islamilaista komponenttia, olisi täysin mahdotonta, koska sitä se ei ole, mutta kyllä se on huomattavan pitkä prosessi, jossa syntyy monenlaista oheistuotetta ja kun otetaan huomioon demografiset seikat ja kulttuurierot, voidaan ihan kylmän viileästi miettiä, mitä tällaisella monikulttuurisuudella saadaan pitkällä aikavälillä aikaan. Nämäkin pohdinnat liittyvät olennaisesti noihin Halla-ahon esiin nostamiin asioihin. Paljon vastauksessa riippuu siitä, miten kulttuurien evoluutio- ja risteytymisprosesseja ajattelemme ja ajattelemmeko esimerkiksi, että ne voivat tapahtua enempiä säätelemättä vai että niitä on syytä säädellä jotenkin, ja tässä säätelyssä syntyy sitten isoja eroja myös meidän kulttuurimme ja yhteiskuntamme sisällä.
Kun ajattelen, että nyt Euroopassa hyvin monissa maissa, itse asiassa meillä aika lievänä, vaikuttaa muutoksen vastustaminen jota voidaan populismiksi tai nationalismiksi nimittää, jos on aivan pakko, ja monilla muillakin nimillä, (muttei todellakaan rasismiksi tai fasismiksi, ei sinne päinkään) on pakko todeta, että vastapuoli on huomattavasti ja moninkerroin voimakkaampi; sillä on valta ja loputtomat resurssit - ja se on varma voittaja. Tämä tiedoksi epävarmoille. Varmathan saavat jatkaa varmoina voittajina kuten tähänkin asti. Ja jatkaa voittavan narratiivin varmaa kirjoittamista missä kukin sitä tekeekin.
VastaaPoista(En tiedä onko kukaan voittaja nykykriteereillä enää sitten kun muutos on viety tai se on vain tapahtunut loppuun saakka.)
Suurin raha, talouselämä, cityporvaristo sinisellä, punaisella ja vihreällä värillä ja heidän kulttuurinen valta-asemansa, median enemmistö, yliopistolaitoksen enemmistö, kirkkolaitos.
Ja koko tuon valtameren arvopohja:)
Aivan varma ainakin satavuotinen valtakunta. Kannattaa satsata vaikka nyt Europessa puhaltavatkin "kylmät" tuulet. Viimeistään raha ratkaisee. Ja sananvapaus joka on vapaampaa toisille.
Toisaalta luotan myös ihmiseen, kansalaiseen, kansaan kuten olen monta kertaa kirjoittanut. Ihmiset on fiksuja. Heitä meitä ei pitäisikään yrittää johdatella.
Ehkä onkin pienenpieni mahdollisuus että paras informaatio seuraussuhteineen voittaa (jos nyt voittajia on pakko edes nimetä).
Tätä - parasta informaatiota ei omista kukaan, ei halla-aholaiset eivätkä muutkaan. Se on aina tilannekohtaista. Siinä tehdään arvovalintoja mahdollisimman vähän, mutta kun tehdään ne ovat yleisiä, koskevat kaikkia, niin esimerkiksi Vesan tuossa esiin tuomia asioita kuin muitakin.
Valtion ja kaupungin alkuperäiden ideahan oli turvan tarjoaminen. Valtio-, vai pitäisikö sanoa valtiottomuus-idea, joka laiminlyö tuota ensimmäistä velvollisuutta on vahingollinen ja vaarallinen idea.
Jos jostakin sitä "hybridisotaa" on etsittävä niin etsitään sitten myös sieltä, unelmapolitiikasta.
Sanon oman ennusteeni vähän tylysti: 10-15 vuotta ja meno Euroopassa on huomattavasti nykyistä oikeistolaisempaa tai populistisempaa, miten vaan, kun nähdään miten nyt jo monen vuoden ajan tehty politiikka ei toimi siten että siitä seuraisi jotain parempaa kaikille. Eri asia on sitten, mikä tuolloin 2030-luvulla toimii ja on hyvä ratkaisu mutta veikkaan että suunnanmuutos tulee tavalla tai toisella. Siitä seurannee repiviä riitoja ja EU:n yhtenäisyyttä koetellaan. Maanosa on kuitenkin itsenäisempi, jääräpäisempi ja myös heterogeenisempi kuin liberaalit globalistit ja keskusjohto uskovat.
PoistaNoin voi käydä toki noilla perusteilla, mutta vastustaja on kyllä silti hirmuinen. Ainakin valtaa ja massaa ja massia on.
PoistaJa arvopohjaa riittää ihan vasemmalta oikeistoliberaalipuolueisiin saakka.
Edessä nyt todella tärkeät EU-vaalit.
Lyhyen tähtäimen ennustuneeni on, että tulemme näkemään aika massiivisen pelottelukampanjan että itsenäisempiä EU-systeemeitä kannattavia puolueita (kuten meillä ps) tullaan eri tavoin liittämään epämääräisiin "ryssä vaikuttaa tässä takana" ja "älkää olko tyhmiä" -vihjailuihin.
No, kansa päättää vaikka tuo aiemmassa kommentissani kuvaamani valtakeskittymä yrittää päättää mistä vaaleissa puhutaan ja mistä missään tapauksessa ei.
Kuvitelkaapa ettei olisi persuja meillä nyt. Olisivatko kaikki varmasti onnellsia? Olisiko olemassa mitään todellista eroa puolueiden välillä isoissa kysymyksissä? Olisiko politiikka yhtä kiinnostavaa? Olisiko vaivainen "vappusatanen" kansakunnan suurin keskustelua aiheuttava asia?
Kyllähän jokainen tajuaa, että vaihtoehtojen määrä korreloi myös demokratian laadun kanssa. Historia ei nimittäin olekaan vielä läheskäään loppu.
Ai niin. Olisihan siellä oikeana aiheena tietenkin ilmastonmuutos. Ja vahva konsensus siitä, että se voidaan pysäyttää.
PoistaJoo, en minäkään usko että vielä tapahtuu mitään mutta tuolla 10-15 vuoden sisällä tapahtuu, koska nykypolitiikka tuottaa väkivaltaa, ongelmia yhteiskuntarakenteessa ja rahoituksessa, muutamia pahempia terrori-iskuja Euroopassa jne jne.
PoistaMelko pieniä kansallista näkökantaa esillä pitävät populistipuolueet ovat vielä joskaan eivät kaikkialla. Ne tarjoavat vaihtoehdon järjestelmäpuolueelle eli käytännössä kaikille muille varteenotettaville puolueille Ruotsin ja Suomen tapaan. Sanotaan että jos ps ja sd pysyvät oppositiossa, ne voivat hyvin olla isoin puolue maassaan jo 4 vuoden päästä.
Persujen kannatuksen taittumiselle ei ole muuta tehokasta keinoa kuin että järjestelmäpuolue omaksuu osan sen päämääristä. Näin on käynyt esim Tanskassa, Itävallassakin omalla tavallaan. Ei vaadita kuin että Ranskassa ja Saksassa "populistit" pääsevät hieman suurempiin kannatuslukemiin, niin asiat alkavat kääntyä tai ainakin näkyä harjoitettavassa politiikassa. Ei tietenkään ole kenenkään etu, että Eurooppa riitelee - maanosamme tullaan haastamaan melko nopeasti etelästä leviävillä kriisillä jotka johtavat kansainvaelluksiin.
PoistaEhkä Juha sallit tämän Jyrki Lehtolan hieman edes aiheeseen sopivan kevennyksen (jossa on myös pointtinsa).
VastaaPoista"Vihreät tutkiskelivat vaalituloksen jälkeen muutaman minuutin itseään ja tulivat siihen tulokseen, että he ovat vaalien moraalisia voittajia, koska ovat vihreitä.
Eduskuntaan saatiin ennätyksellisen paljon nuoria naisia, minkä vihreät laskivat tarkoittavan vihreitä naisia, sellaisia kuin Emma Kari, joka jo tänä vuonna osaa painaa edessään olevaa nappia.
Nykyisen demokratiakäsityksen mukaan nuoret naiset ovat demokratialle iloinen asia, koska he ovat nuoria naisia. Taustalla oleva ajattelu ei ole niin latteaa, että ihmisiä arvotettaisiin iän ja sukupuolen mukaan, mutta silti nuoret naiset ovat herkkuja.
Etenkin jos nuoret naiset ovat vihreitä herkkuja. Eduskuntaan valittiin vihreiden nuorten naisten lisäksi nuoria naisia myös perussuomalaisista, keskustasta ja kokoomuksesta, mutta ideologisessa katsannossa ne eivät ole nuoria naisia."
Jotenkin tuollaisilla perusteilla osa ihmisistä operoi tuolla ihan oikeastikin. Koko juttu Iltalehdesssä/Lehtola.
Mainio juttu.
VastaaPoistaNiin. Persunainen ei ole hyvä vaihtoehto eikä kristillinen. Keskustanainen hiinä ja hiinä. Kokoomus ja ruotalaiset ok. Ja tietenkin ne vasemmiston ja vihreiden.
Kyllähän jotkut Halla-ahon esiin tuomat seikat ovat sellaisia, että toisella sävyllä niitä voisi ja olisi syytäkin pohtia. Aina kun näitä kuumua aiheita ajattelee ääneen, rajarvo on tarkoitushakuisuus. Se, miten se ilmenee pohdinnassa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että Halla-aho on luonut provosoivalla puheellaan itselleen pahoja esteitä, koska nimenomaan hänen kymmenen vuotta sitten käyttämänsä puhetapa on noussut suurimmaksi lyömäaseeksi häntä itseään vastaan.
PoistaOikeastaan ihmisten ei tarvitse tuon provosoivan esitystavan vuoksi edes kuunnella, mitä hän sanoo - riittää että nappaa jonkin katkelman jostakin, unohtaa puheen kontekstin ja sen millaista toimintaa tuo puhe on ollut (kieltämättä siinä on tulkinnanvaraa, koska provokaatiokin on läsnä), pöyristyy ja paheksuu. Tätä strategiaa käytetään hyvin luontevasti. Esimerkkejä löytyy niin poliitikoista kuin kirkollisista toimijoista.
Niin, mielestäni Halla-ahon olisi pitänyt harkita sanankäyttöään. Hän on ollut tässä suhteessa pösilö: hän on antanut aseet käsiin toisille pösilöille, jotka nyt koettavat lähinnä estää niiden asioiden kuulumisen, joista Halla-aho on aivan oikein asiakysymyksinä puhunut - nämä samat ihmiset kieltäytyvät tosin keskustelemasta aivan systemaattisesti samoista vakavista sisällöistä ilman Halla-ahoakin.
Tässä mielessä olet, Juha, enemmän kuin oikeassa: muoto on viesti. Suomalaisessa kontekstissa ei voi käyttää satiiria, ironiaa, kärjistyksiä ilman että tulee myös itse todella helposti haavoitetuksi - jos on siis itse sen verran uhkarohkea tai tyhmänrohkea, että lyö aseet käteen toiselle pösilölle, joka luultavasti yleensä kuvittelee tai jopa uskoo olevansa suurikin sankari.
Minä itse en osaa pöyristyä ja pahentua noista Halla-ahon puheista, koska kyse on pitkälti retoriikasta mutta myönnän kyllä, että retoriikka menee välillä äärimmäisyyksiin meidän omaksumassamme keskustelukulttuurissa, jossa pitää paitsi olla samaa mieltä myös ilmaista itseään samalla tavalla kuin muut, ainakin olennaisissa asioissa. (No, ehkä hieman liioittelen, mutta en usko, että kovinkaan paljon.)
Halla-aho on nyt kommentoinut, että yrittää sanoa asiat mahdollisimman yksiselitteisesti. Minusta se on ihan oikein. Toki hänen suustaan tulee puhetta, josta ei pidetä senkään vertaa, mutta yleensä puhe puhdistuu vittuilusta. Vittuilu on perin inhimillistä, syyllistyn siihen itsekin valitettavan usein.
Tuohon pöyristymisen logiikkaan kuuluu vielä se, että pöyristyminen ei riitä, vaan pöyristyksen aiheuttaja liitetään mitä erikoisimmalla ja huterimmalla logiikalla merkkiketjuun, joka päätyy yleensä natsi-Saksaan. Niin kuin selvää on, tässä lisäatribuoinnin vaiheessa ei enää mitään perusteluja tarvita, vaikka kehä laajenee yhä kauemmas ja kauemmas. Tässä on siirrytty itse asiassa retoriikan alueelle, mutta usein puhuja on turvassa, koska hän tekee määritelmiään oikeasta positiosta: vastustaahan hän natsismia, rasismia tai pahaa nationalismia -- ikään kuin tiettyjen, vaikka sitten väärien, attribuuttien liittäminen puheena olevaan henkilöön asemoi puhujan itsensä turvalliselle ja koskemattomalle alueelle. Ei auta, vaikka yrittäisi kuinka sanoa, että joku ei ole sitä ja sitä, koska kyllä on jos joku niin tahtoo ja varsinkin kun tarpeeksi moni tahtoo ja tarpeeksi monta kertaa. Taistelu on jo hävitty tuolla rintamalla niin sanoakseni. Tosin on myös ihmisiä, jotka eivät niele retorisia temppuja tässäkään.
PoistaEi pidä niellä.
VastaaPoistaHalla-aho on tietenkin radikaali ajattelija 2000-luvun mittapuulla, mutta natsi-Saksaan häntä ei liitetyksi saa todellisesti mitenkään. Yrittäjä siinä vain paljastuu sekä mykäksi että kuuroksi että historian tietoisuuden väärentäjäksi.
Yhtä hyvin Halla-aho voitaisiin ja yhtä epäonnistuneesti littää toteuneisiin sosialistisiin järjestelmiin, joissa korostuivat natsi-Saksan hygienistinen ideologia.
Halla-ahon kiihkeälle vastustajalle antaisin vinkin, että kohtaa sen argumentit tässä ajassa tämän ajan konkreettisin esimerkein, tiedoin, ehdotuksin ja arvoin. Sama koskee persujen inhoajia muutenkin. Lisää:
Älä solvaa, todista sekin aika. Käytä faktoja. Älä mene arvopohja-räpiköinnin taakse. Hanki hyvät pitävät numerot todellisuudesta. Iske niillä. Älä vihapuhu itseäsi vihapuhujaksi.
Paras informaatio ja kirkkain vaikutussuhde-analyysi voittaa. Tai jos ei niin, niin toiveena ainakin, että: voittakoon.
Jope,
VastaaPoistaei voita, ainakaan näillä näkymin. Strategia on se, mitä tuolla ylempänä sanoin: on vetäydytty retoriikan täydelliseen pilveen. Ihmisten kyky ajatella ja kirjoittaa on kokenut aivan uskomattoman konkurssin. Kävin lukemassa parin kirkollisen toimittelijan jutut ja monen somessa vaikuttavan kirjoittelijan enkä voi uskoa, miten omalle piirille täydellistä mutta muutoin täysin tyhjää propagandaa syntyy. Nämä ihmiset ovat irronneet todellisuudesta. En usko heidän kirjoitustensa perusteella, että he edes käsittävät kunnolla, mitä maailmassa tapahtuu, miten siihen pitäisi vastata saati että he käsittäisivät mistä vastapuoli puhuu. Lähes kaikki yhteiskuntiin syntyneet ongelmat kierretään systemaattisesti tai korvataan joillakin mukavilla ongelmilla.
Tämä poliittinen laita on voinut jo aika päiviä sitten sulkea todellisuuden valot ja olla ottamatta sitä mitenkään huomioon. He eivät keskustele siitä, mitä tapahtuu, vaan pysyvät metatasolla sellaisten käsitteiden suojissa, joilla ei ole enää juurikaan kuvausvoimaa. Maailmasta he näkevät vain signaalit, jotka vahvistavat heidän omaa rakennelmaansa. Paras mihin he kykenevät on kieltäytyä keskustelemasta. Siksi arvostan sellaisia yrityksiä kuin Zizekin ja Petersonin keskustelu.
Toisella laidalla on myös ongelmansa. Siellä nähdään maailman tila paljon realistisemmin, mikä on suuri etu toiseen laitaan nähden, mutta valitettavasti ongelmat nähdään yksioikoisesti ja ratkaisut ovat usein mahdottomia.
Näen, että on syntynyt melkoinen pattitilanne, ja ihmiset kiihottavat itseään tämän konfliktin äärellä, kunnes maailma tulee kylään ja alkaa rytistä kunnolla.
Pitäisi saada kummallekin puolelle käytöstavat ihan alkuunsa ja jonkinlainen reality check - nyt luen täyttä vihapuhetta paitsi rasistien niin vähintään yhtä paljon itseään suvaitsevaisiksi ja hyviksi kutsumien ihmisten kirjoituksista: oletettu (ja huom. oletettu) vastapuoli (koska selvästikään ei tunneta ihmisiä) vertautuu peräsuolisyöpään, haittaolentoihin ja sanotaan, että tiettyjä ihmisiä - toisia suomalaisia, joista valtaosa on täysin kunniallisia - ei voi inhota kylliksi. Tässä puhe ei eroa mitenkään olennaisesti verbaalisesti siitä, mitä esimerkiksi Halla-aho on puhunut, paitsi että puheella ei ole mitään perusteltua ja loogista sisältöä. Kun Halla-aho on siistinyt suunsa, tämä toinen puoli on yhä rääväsuisempaa. Jos mukana olisi edes joku logiikka, se olisi retorisesti murhaavaa, mutta kun ei ole oikeastaan ollenkaan älyä mukana, niin näyttää todella koomiselta. Olen ajatellut, että alan käyttää aikani paremmin kuin seurata näitä aivan pimeitä keskusteluja ja vihanpurkauksia laidalta jos toiselta.
PoistaMinusta pahinta on, että ei enää kyetä näkemään toisissa ja toiseutetuissa ihmisissä yksilöitä - mihin aina vedotaan muutoin, siis että kaikki on vain yksittäistapausta - vaan lätkäistään ryhmäleima "ketään heistä ei voi inhota kylliksi" ja kaikki bännit päälle. En siis näe suurtakaan toivoa tässä suhteessa tilanteessa, jossa erilaiset joukkiot lähinnä yrittävät savustaa toisiaan ulos ja repiä edes potentiaalisesti yhteistä tilaa, ellei se ole juuri heidän tavallaan jäsennetty.
PoistaFakta on, että esimerkiksi jokaisesta puolueesta ja ideologisesta leiristä löytyy teräviä ja älykkäitä ja toimintakykyisiä ihmisiä. Sitten löytyy valitettavasti myös ihmisiä, jotka eivät näitä kriteereitä täytä. He ovat niitä pahimpia mölyäjiä.
Siis yleisesti ottaen (pahimpia mölyäjiä).
PoistaNäinä aikoina moni vihapuheesta huolissaan ollut on puhunut itsensä vihapuhujaksi. Pussittanut itse itsensä.
VastaaPoistaIhminen paljastaa itsensä ennemmin tai myöhemmin.
Se on luonnonlaki.
On vain tärkeää miettiä millä sanoilla sen tekee. Ryhtyykö varmaksi fundaksi vai ei.