Ostin kirjan, ei voi mitään, ihan kokonaan kulutuksesta ei pääse eroon. Lainasin Anderssonin kirjoituskokoelman
Enpä usko kirjastosta ja ihastuin valtavasti. Kun se tuli alekorissa vastaan, en voinut vastustaa kiusausta. Nytkin kirja inspiroi älyllisesti rohkaisee suoruuteen ja epäkorrektiuteen. Voisi melkein sanoa, että tästä kirjasta on tullut yksi mukanani kulkevista tärkeistä kirjoista. Erityisesti kirjoituksessa
Ongelma on pyhyys Andersson
käyttää innovatiivisesti läheisriippuvuuden käsitettä "kaksinapaista" yhteiskuntaruumista avatessaan. Andersson vie lukijan mielen moninaisiin suuntiin, vaikka kirjoituksessa se on aika selvä. Itselläni vihervasemmistolaisen feministin äänestäjänä nousee mieleeni taas kerran kysymys, missä määrin feministinen filosofia rohkenee sisäiseen intersektionaalisuuteen. Kun se sitä ulos katsoessaan niin estoitta uskaltaa kuuluttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti