Ylen Areenalla kaksi kautta Ideoiden maailmaa. Toisen kauden jaksossa 4 Lena Andersson esittää teesinsä, että jätkevä ajattelu on tärkeää tänä identiteettipolitiikan ja kulttuurirelativismin aikana. Anderssonille keskeinen arvo on vapaus. Opponoijien saivartelukaan ei häntä horjuta. Etiikan professori Elena Namlin yhteen kommenttiin olisin kyllä odottanut hänen puuttuvan. Namlin mukaan valistuksen hengessä on oltava kriittinen perinnettä ja auktoriteetteja kohtaan. Siis käsitin että omaa länsimaista perinnettä kohtaan. Uskontoja kohtaan hänen mielestään ei tarvitse olla kriittinen, koska niillä ei ole enää yhtriskunnassa merkittävää valtaa. Ne eivät uhkaa meitä ja ovat siksi väärä kritiikin kohde. Islam mukaan luettuna.
Namlin kommentti on outo. Hän ikään kuin näkee uskonnollisen vallan yhteneväisenä pintana, jonka alla ei ole sortoa, ellei se näy ja tunnu meille. Uhkaa meitä. Sulkeistaessaan tuolla tavoin yhtälöstä meille näkymättömät uhrit hänen ajattelunsa on juuri sitä, mitä hän itse vastustaa: länsikeskeisyyttä. Ei hän toivottavasti ajattele noin, mutta hänen kommenttinsa kyllä asian noin esittää. Hän on tuossa lausumassa tympeä relativisti, joka huomaamattaan luonnollistaa patriarkaattia. Eikä Namlin argumentti osu Anderssoniin vaan ampuu kaukaa ohi. Puhuessaan vapaudesta Andersson kun puhuu myös siitä meille näkymättömästä vallasta, joka näkyy ja tuntuu vieraan hegemonian sisäpuolella sen yksilöille. Homoseksuaaleille, naisille jne.
Erityisesti Anderssonin rohkea näkemys, että ihmiset lopulta haluavat universaalisti samanlaista vapautta, ilahduttaa minua. Jaan sen absoluuttisesti. Muu on vieraan kulttuurin homogenisointia sitä määrittävän hegemonian mukaiseksi. Ja niin Namli juuri tekee.
(Žižek jakaa Anderssonin näkemyksen muotoillen sen tietenkin omalla tavallaan teoksessa Väkivalta; ks. kommentit).
(Jakso 3 rikoksesta ja rangaistuksesta on myös hyvä.)
Etiikan(!) professori(!) alleviivaa ettei uskonnoilla ole valtaa.... Ihmisiin ja rakenteisiin, tyttöihin, naisiin, sukupuolielimiin, poikiin, miehiin, syntyviin lapsiin, kansoihin, avioliittoihin, ruokapöytiin, pukeutumiseen, väkivaltaan...
VastaaPoistaJuuri tuosta tietoisen/tiedostamattoman relativismin maastosta ne mm. vaihtoehtoiset mediat ponnistavat. On turha ihmetellä miksi nämä valmiit ihmiset eivät kelpaa auktoriteeteiksi enää todellisuuden suhteen: koska elämme maailmassa jossa kaikki näkee kyllä itsekin. Siinä on vaaransa, mutta en ihmettele miksi noin sokeat havainnot eivät havaintoina kaikille kelpaa.
Näin sen rikos-jakson. Mielenkiintoista oli asemoida niitä keskustelijoita omiin kantoihin. Joillakin oli käsityksiä, mitä sinäkin olet tuonut esiin.
Sitten rimanalitus, mutta jotakin sielläkin aina on. Ruotsin perinteiset hegemoniat on kyllä muuttuneet. Patriarkaatti kaduilla on aika pitkälti kai viety bjöneiltä ja joakimeilta. Siellä määrää nyt oikeasti piittaamattomat ja kovat tyypit. Siitä olisi kiintoisaa nähdä keskustelu myös. Miten he selviäisivät aiheesta joka on heidän maansa ydinasioita.
VastaaPoistaSun alaa liippaa laatudokkari "Ampuvälikohtaus Nygatanilla." On Arenassa. Katso jos aikaa.
Siinä mielenkiintoinen poliisihahmo, Jörgen. Kova ruotsalaispoliisi. Parempaa faktaa kokonaisuudessaan kuin bad cop fiktiot tms.
Ja onko se J paha oikeastaan? Ja mitä se tuossa työssä tarkoittaa kun aikaa on pari kymmenosaa tehdä moraalisia päätöksiä eikä kelata niitä loputtomiin.
Kiitos vinkistä.
PoistaRelativismi hiipii älymystölläkin kuvioihin kyllä niin salaa, että voi vain vain ihmetellä. Sen proffan näkemys vallasta oli tahattoman nihilistinen, uhrit mitätöivä.
Jos oisin tuossa ollut mukana, oisin tarttunu asiaan. Andersson ei hoksannut vaikka on sittenkin mulle tämän hetken kiinnostavin ajattelija.
Päivitin juttua.
PoistaPitääpä katsoa tuo Ideoiden maailma. Ihan yleisesti: jos miettii, miten voimakas vaikutin uskonto on nykymaailmassa, ulottuen kulttuurista politiikkaan ja sen vaikutuksiin muihinkin kuin uskoviin, niin onhan se ihan mieletön.
VastaaPoistaMietitäänpä islamia Euroopassa tai Lähi-idässä - vaikuttaako meihin? Kyllä vaikuttaa. Mietitään kristinuskoa. Vaikuttaa valtavasti.
Entä Yhdysvallat? Trump tulee valituksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkokaudelle, koska amerikkalaiset konservatiivit eri uskontokunnista katsovat, että Trump edustaa uskontomyönteistä kantaa. Demokraatit katsotaan maallistuneiksi liberaaleiksi, joille uskonto ei merkitse. Käytännössä uskonto (monet uskonnot ja eri etnisyyksien omat uskonnot) ratkaisee pelin.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Monet maailman ongelmista tai pikemminkin niiden ratkaisut kilpistyvät siihen, että ratkaisuille ei ole edustusta ja sijaa ongelma-alueiden uskonnoissa, olivatpa ne paikallisempia heimouskontoja tai maailmanuskontoja, kuten kristinusko, islam tai hindulaisuus.
Minusta meillä on maallistuneempiakin uskontoja: globaali kapitalistinen taloususkonto ja sitä täydentävä vihreä apokalyptiikka profeettoineen (toki tässä on enemmänkin tieteellistä taustaa eikä pelkkiä uskomuksia mutta myös hurmahenkistä liikehdintää). Tämä viimeinen vähän provona.
Juha, tämä päätelmä on minulle vaikea: "Erityisesti Anderssonin rohkea näkemys, että ihmiset lopulta haluavat universaalisti samanlaista vapautta, ilahduttaa minua."
VastaaPoistaMitä on vapaus, samanlainen vapaus? Onko tosiaan niin että kaikissa kulttureissa on ylipäätään käsitystä vapaudesta ja vieläpä siten että se olisi universaalisti samanlainen? No, nyt en ole vielä katsonut ohjelmaa. Luulen kuitenkin, että jos kysyt sadalta suomalaiselta, mitä on vapaus, se määrittyy lukemattomin tavoin. Jos kysyt kymmeneltä suomalaiselta, intialaiselta, vietnamilaiselta ja vaikkapa saudilta, luulen että saamme mitä erilaisimpia vastauksia. Väittäisin, että kaikki eivät edes ymmärrä kysymystä samalla tavalla. No, tämä vain tällaisena huomiona. Vapauden mahdollisuus, vapauden merkitys voi olla radikaalisti erilainen eri kulttuureissa ja eri yksilöillä.
Andersson ajattelee että lopulta alistetut ihmiset haluavat universaalisti samoja asioita. Hänen mielestään meistä ei tule samanlaisia jonkin vaikutuksesta vaan me olemme samanlaisia ihmisyydessämme. Upea ajatus. Olen samaa mieltä. En usko että kukaan haluaa olla alistettuna siksi, että se kuuluu heidän kulttuuriinsa. Että joku heitä vapaampi määrittelee kulttuurin niin, että siihen kuuluu heidän alistamisensa. Kysymystä ei pidä esittää yleisellä tasolla "ei-kenellekään". Vapaus on suhteellista juuri niin kauan kunnes sen menettää.
PoistaEtiikan proffa Namli pitää dialogia tärkeänä. Kenen kanssa? Hegemonian edustajan vai alistetun yksilön? Minusta dialogi voi aidosti alkaa vasta, kun joku on vapautunut käymään sitä. Tuossakin huomaa miten Namli homogenisoi toiseutta kyetäkseen puhumaan siitä ongelmattomasti. Hän on vilpitön mutta hampaaton.
Hyvä vastaus. Olen siltikin esimerkiksi sitä mieltä, että joku muslimi saattaisi vastata näin kysymykseen, mitä on vapaus: Se on sitä, että voin toteuttaa Allahin tahdon.
PoistaEn usko, että vastaus olisi edes mitenkään epätavanomainen. No, kun sitten toteutetaan Allahin tahtoa tietyssä elämismaailmassa, niin siitä on kaukana se mitä me kutsumme vapaudeksi.
Samoin jos kysyt kristityltä vapaudesta, hän sanoo: Tahdon toteuttaa Jumalan tahdon. Se on aivan toinen käsitys - siis pohjimmiltaan - vapaudesta kuin esimerkiksi maallistuneella ihmisellä.
Tätä tarkoitin. Harva tietenkin on siinä käsityksessä että vapaus on esimerkiksi sitä, että saa valita itsensä alistamisen. Ongelma vain on, että mahdollinen alistamisen uhri ei edes tajua tulleensa alistetuksi tai länsimainen vapaa subjekti ei tajua, että toteuttaa niitä mahdollisuuksia, joita markkinatalous hänelle syöttää.
Tässä mielessä en ajattele, että ihmisyys on jotain ylikulttuurista ja ehdottoman yhteistä. Toki tämä ei sulje pois pyrkimystä emansipaatioon jne. En kannata kulttuurirelativismia, mutta en yksinkertaisesti fenomenologisesta ja kulttuurisesta perspektiivistä usko, että on vapautta sinänsä.
PoistaKaksi vapauden perusmallia: länsimaissa "tulla siksi mikä olet" (tämä voidaan värittää esteettisesti, eettisesti, poliittisesti) ja uskonnoissa "alistua Jumalan tahtoon". Tässä on jonkinmoinen ristiriita. Tai kierkegaardilaisittain: "tulla siksi synteesiksi joka olet, ajallisen ja ikuisen paradoksaalinen synteesi". Jne.
PoistaNämä keskustelijat keskustelevat, ottavat kantaa, irtisanoutuvat, pyörittelevät, vertaavat, motivoivat itseään ja parhaimmat kritikoivat myös oman ideologian napaa.
VastaaPoistaTodellisuus tapahtuu kuitenkin heidän pyörittelemiensä sanojen ja ajatusten sijasta kaduilla, huoneistoissa, sukupuolielinten leikkausluolissa, vuorilla, kylissä, bordelleissa, slummeissa, moskeijoissa, kirkoissa, työpaikoilla.
Minä odotan edelleen että esimerkiksi feministit alkavat ajaa universaalisti tyttöjen ja naisten oikeuksia tuolla tavalla kuin sinä Juha sen näet.
Katselin tuota sarjaa ja totesin että fiksuja ihmisiä, ei epäselvää, mutta alkoi myös vituttaa. Valmiita resurssoituja ihmisiä sosiaalisten, akateemisten ja taloudellisten meksikonmuuriensa takana. He ovat sitä porukkaa joka on vastuussa Ruotsin suuresta muutoksesta huompaan suuntaan.
Anderssonilla hyvä alku mutta hänen pitäisi alkaa puhua enemmän konkretiaa, katutason tapahtumista, suunnata sanansa suoraan sinne missä varsinaiset uhrit ovat.
Juuri noin Jope!!!
PoistaAndersson oli vaisu ja siksi halusinkin kommentoida sitä proffaa kuten hänen olisi kuulunut. Mutta anderssonin kirjoitukset ovat hyvin fokusoutuja. Se oli vöhän liian kohtelias tossa.
Kun kuuntelin niitä kahta muuta, tulimieleeni, ettei riistetyillä ole touvoa niin ksuan kuin nuo saa vapaasti saivarrella. Kuten jo tuossa edellä sanoin, Namlin halu kääntyä valistuksen hengessä itseen ja olla dialogissa oli hampaatonta ajattelua. Dialogissa keneen?
Mielestäni se keskustelu jota nyt käydään Suomessa naisten ja seksuaalivähemmistöjen tilanteesta islamissa (kiitos niiden muutamien naisten) on juuri sitä, mitä anderssonkin tarkoittaa.
Zizekillä on myös anderssonin kanta mutta tietenkin sillä omalla tavallaan muotoiltuna: "Todellinen universaalisuus (...) ilmenee (toteutuu) juuri negatiivisuuden kokemuksessa, kaikkuen erityisten identiteettien riittämättömyydessä itselleen. Vallankumoiksellisen solidaarisuuden kaava ei siis suinkaan ole "suvaitkaamme eroja", se ei ole kulttuurien välinen liitto vaan joukko kamppailuja, jotka lävistavät kaikki sivilisastiot ja kulttuurit, liitto sen kanssa joka jokaisessa sivilisaatiossa kyseenalaistaa sen oman identiteetin sen itsdnsä sisältä käsin (...). Meitä yhdistää vain yhteinen taistelu. (...) Joten olkaamme kaikki suvaitsemattomua ja yhdistäkäämme voimamme yhteiseen taisteluun." (Väkivalta, S. 180 ja 181)
PoistaAnderssonin ja Zizekin kanta ei ole helppo. Siinä voi mennä metsään, mutta tuo on periaate, jonka asetan ehdottomasti relativismia vastaan. (Sarten vapaa tuetoisuys ja Derridan différance asettuvat ajattelussani samoin. Derrida on Suomessa käydessäön sanonut, että oikeusenmukaisuutta ei pidä dekonstruoida. Enpä voisi enempää olla samaa mieltä.)
On myös niin ettei ihmisiä voi pakottaa eikä oikein johdatellakaan haluamaan universaaleja arvoja, vaikka me ne kielen ja mielen logiikalla voisimmekin päätellä ainoiksi oikeiksi.
VastaaPoistaVapauden realiteetti ja mahdollisuus pitäisi kuitenkin tarjota.
On myös mahdollinen mahdollisuus (kai) ettei ole olemassakaan y h t ä ihmiskuntaa.
"On myös mahdollinen mahdollisuus (kai) ettei ole olemassakaan y h t ä ihmiskuntaa."
VastaaPoistaEsimerkiksi siten että olemme vuosituhansien aikana niin eriytyneitä.
En tarkoita relativistisesti, vaan aidon valinnan myötä.
Tuo pakotuspointti oli kans siinä ohjelmassa.
PoistaKuten sanoin, tämä periaatteeni on haastava.
Jos on olemassa kulttuuri, jossa ihminen on kasvanut niin, ettei hän osaa kokea pelkoa, kauhua ja kipua, sen kulttuurin osalta relativismi on minulle ihan ok.
Lihansyöntini ja tehotalous sen osalta on tietenkin se asia, jonka kanssa kanppailen. Eli yksi kulttuuri jää kyllä relatisvimin puolelle.
PoistaJope, minusta ihmiskunta ei ole yksi sanan tiukassa merkityksessä on kulttuurisesti koko joukko toisilleen sukua olevia homo sapiensiksia. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kaikilla olisi - jollakin abstraktilla ja yleisellä tasolla, periaatteessa - sama ihmisarvo. Käytännössä arvot ovat kulttuurisidonnaisia. En tietenkään kannata tässä relativismia vaan hyvää emansipaatiota.
PoistaJuha. Viimeksi viime viikonloppuna tapoin eläimen. Hauen, joka jäi pahasti kiinni ahvenenkalastuksen yhteydessä. Tuli jo syötyä otus. Hyvää oli. Valitettavasti pienen lihansyönnin vuoksi kannatan myös taloudellisesti tehotalouden joitakin muotoja, vaikka yritän tässä parantaa koko ajan.
Tehotalouttakin voi "vastustaa" vährntämällä. Edes jotakin tekee.
PoistaArvot ovat kulttuurisidonnaisia, mutta onko alistetun yksilön kokemus?
Vastustaminen vähentämällä on koko ajan ohjelmassa. Onneksi saa appiukolta hirven lihaa - onnellisten ja vapaiden eläinten ampuminen se vasta onkin eettistä!
PoistaJos yksilö kokee alistamista, kyllä se on ihan aito kokemus, eri asia on sitten, kun asia kielellistetään ja aletaan vertailla, mitä kukin kokee alistamiseksi. Samoissa perheissäkin jotkut lapsista ovat kokeneet "samat asiat" alistavina, toiset eivät. No, jos sinun ajatteluasi, liikkumistasi ja käytöstäsi rajoitetaan tarpeettomasti tai yhteisön koheesion vuoksi, olet alistettu ja antsaitset, että joku kertoo sen sinulle. Vaikuttaa varmasti hyvinvointiin ja asioiden muuttumiseen pidemmällä aikavälillä.
Jos joskus teen muuta kuin vähennän vähän, ja liian vähän, lihansyöntiä kuten nyt, niin mun näkökulma on ilman muuta enemmän eläinsuojelullinen kuin ilmastollinen.
VastaaPoistaKana pitäisi ensin jättää silloin pois.
Niiden elämä, lyhyt aika kanaleirissä, on alta kaiken riman. Yhtä pahaa kuin minkintarhaus jne.
Lehmät ja siat sentään elävät jonkinlaisen eläm... tai no.
Vapaat lehmät ainakin.
Silti repliikki, en syö punaista lihaa, mutta kanaa kyllä, pysäyttää jos alkaa ajatella liikaa. Mutta mitä tässä teeskentelemään. Syönhän mä sitäkin.
Pelkkään kalaan olisi mulla helppo sirtyä, mutta en koe olevani siihen vielä pakotettu (heikko moraalin taso? matala kontrollin tarve?) ellei sitten terveyden kannalta.
Jope, eläinsuojelullisesta näkökulmasta olen pahis: tulee syötyä kanaa ja kalkkunaa, jonkin verran possua. Nautaa ei juuri ollenkaan. Vapaat lehmät, lehmät ylipäätään ovat kauniita. Milloinkahan niiden pitäminen kielletään Suomessa toksisena?
PoistaJärvestä saisi kesällä kalaa vaikka kuinka. Mökkijärvestä olen kalastellut lähinnä isompaa ahventa. Haukea tulisi niin paljon kuin haluaa. Yleensä olen vapauttanut ne. Mutta tämä alta parikiloinen, jonka viimeksi otin oli todella maukas. Ajattelin, että ensi kesänä otan niitä aina kun kohdalle sattuu. Muikkuakin on järvessä. Pitäisi vetää vaan verkot, enkä ole siinä kovin kokenut. No, kyllä senkin oppii.
Luultavasti syön jatkossakin kanaa. Kesällä grilliin menee niitä porsaanpihvejä, kun perhe niistä tykkää.
Lehmät laitumella sävähdyttää aina. Tulee mieli että tuolla on niin kuin pitääkin olla. Sama jos näen, että jossakin raivataan lisää peltoa.
PoistaKotimaasta ja kotovesistä peräisin olevaa ruokaa minun on todella vaikea pitää aidosti ilmasto-ongelmana.
Niin vähäistä kaikki täällä on suhteessa pinta-alaamme.
Joo, eipä tämän pläntin viljely ole mikään synti, ei ollenkaan. Hyvä, että ihmisillä on yhä suhde maahan ja vesiin ja on edes jonkinlaista huoltovarmuutta. Viljelyn ongelmat liittyvät lähinnä siihen, että ei olla säilytetty tietyillä alueilla kosteikkoja ja muita suoja-alueita, etteivät liiat ravinteet valu vesiin ja rehevöitä niitä. Tässä pitää olla fiksu.
PoistaLehmät laitumella ovat yksi parhaimmista näkymistä kesällä. No, nostalginen näky ainakin.
Mediassa oli NASAN kartta Amazonasin metsäpaloista jotka huolestuttavat ny kaikkia, niin kuin pitääkin.
VastaaPoistaOlenko vainoharhainen vai mistä on kysymys sillä maailman johto ja media puhuu ja arvostelee rajusti Brasiliaa mutta ei Perua, Boliviaa ja Kolumbiaa, joissa kartan mukaan oli samalla tiheydellä heidän sademetsäalueita tulessa?
Ovatko he "heikoimpina" astioina syyntakeettomia?
Sama relativistinen logiikka kuin väestönkasvun suhteen?
Vai onko Brasilia tulilinjalla koska siellä paskiainen Bolsanaro vallassa? Paskiainenhan se on, mutta eikö muilta pidä vaatia samaa??
Törmäsin myös twitter-kannanottoon, jossa keskustelija listasi kuinka äärikonservatiivit johtajat "pilaavat maailman". Listassa USA, Britannia, Brasilia, Unkari, Puola...
Eli jos kaikki olisivat niin kuin me eivätkä niin kuin ne, niin me kaikki oltaisiin yksi mitään pilaamaton Me. Jos kaikki ajattelisivat samoja ajatuksia, maailma olisi kaunis, hyvä. Me olisimme yksi ja yhtä. Maailma ilman äärikonservatiiveja olisi hyvän uusi uljas ääri.
- Mun mielikuvitus liittää tuollaisen ajattelun kylläkin ihan karmeisiin klassisiin kuvitelmiin. Muutenkin demokratian olemus tuntuu nuoremmilta olevan kadoksissa.
Kun relativismia on alkanut nähdä, hitto vie, sitä alkaa nähdä kaikkialla. Toki myös omassa peilissä, mutta se ei poista (relativistisesti, hah!) maailman kaksinaamaisuutta.
Jos kaikissa noissa maissa suhtaudutaan yhtä välinpitämättömästi paloihin, sama kritiikki tietenkin oltava. Välinpitämättömyys tuetenkin johtuu siitä, että hyvää viljelymaatahan siitä syntyy. Ja sytytettyjähän ne osaksi ovat.
PoistaJoo, on kahdenlaisia sademetsiä, toiset ovat vain onnettomampia kuin toiset.
VastaaPoistaRationalismiin olisi paljon helpompaa uskoa, jos samalla ei kutsuttaisi sen nimeen näennäisesti vannovia ideologioita kylään takaovesta.
VastaaPoistaEntä ihmiset, jotka eivät halua juuri tietynlaista vapautta tai pidä sitä tärkeimpänä arvona? Ovatko he absurdin vapausmittarin mukaan väärässä omasta elämästään?
Objektivistinen heitto "samanlaisesta vapaudesta" voi olla rohkeaa, mutta ei se kauhean rationaaliselta kuulosta.
Relativismia voi ja pitää kritisoida. Silti on hyvin vaikeaa perustella, miksi relativismi ei olisi olennainen filosofinen ongelma, jota on vaikeaa kumota.
En tarkoita tällä, että relativismi olisi oikeassa, vaan että sen ainoa todellinen vaihtoehto on objektivismi, jonka totuudellisuuden perusteleminen on yhtä vaikeaa kuin relativisminkin.
Kuka valitsee tärkeimmän arvon ja miksi?
Enkä tarkoita, etteikö henkilökohtaista ja silti itsekeskeisyydestä vapaata hyvää olisi, jos siltä tuntuu.
Nimenomaan, jos siltä tuntuu.
"Entä ihmiset, jotka eivät halua juuri tietynlaista vapautta tai pidä sitä tärkeimpänä arvona? Ovatko he absurdin vapausmittarin mukaan väärässä omasta elämästään?"
PoistaEivät tietenkään, jos kärsimyksensä itse valitsevat.
Tänään tullut Ideoiden maailma liittyi keskusteluun museoista ja niiden uusista tehtävistä. Ruotsissa on käsite normikriittisyys ja sitä siinä avattiin.
VastaaPoistaNäin ohjelmasta vain viimeiset puoli tuntia, mutta olin aika innoissani journalisti Ola Wangista, joka puhui melkeinpä omilla argumenteillani.
Juuri hän oli kritisoinut museoiden politisoitumista ja todella kaukaa haettuja liittymäkohtia historian pahoihin tekoihin. Vähän kuin Suomi ja kolonialismi-keskustelu. Jos ei ole todellisia yhteyksiä: keksitään jotain.
Hän puhui myös yli-ideologisuudesta juuri kuten sen itsekin koen. Ihmisiä opetetaan kaikkialla, jopa museoissa tiedostamaan oikeita asioita oikein niin historiasta kuin katsomaan nykypäivää ja tietenkin vain oikean tietoisuuden valossa.
Museo (tai mikä tahansa) jossa on oikeat vastaukset, ei ole kovin kiinnostava paikka.
Oikeastaan ko. keskustelussa tuli esiin monet vastaavat asiat joita meilläkin tuodaan vastaavasti esiin.
Jopa kirjastoissa on tästä ensimmäisiä merkkejä, onneksi vain pieniä signaaleja, toistaiseksi.
Ihmisiä, aikuisia ihmisiä ainakaan, ei tarvitse niin hirveästi koko ajan opettaa. Voi johtaa juuri päinvastaiseen lopputulokseen varsinkin jos joku polittiisesti alkaa päätä kääntämään.