lauantai 12. lokakuuta 2019

TULI MIELEENI EILISTÄ PERJANTAITA KATSOESSA

En jaksa enää kuulla yhtään asiantuntematonta mielipidettä sukupuolesta. Toiset vetävät mutkia suoraksi yhteen, toiset toiseen suuntaan... "on vain kaksi sukupuolta", "sukupuoli on sosiaalinen konstruktio"...

Tässä hyvä vaihtoehto identiteettipolitikoinnille:

https://youtu.be/Vk1r1E9lOeQ

12 kommenttia:

  1. Juha, olipa hyvä esitys. Herätti paljon ajatuksia. Mielenkiintoinen näkökulma ja nimenomaan biologilta.

    VastaaPoista
  2. Olen väsynyt sotaan jota käydään sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä. Judith Buter on konstruktivisti puhtaimmillaan. Tämä ote Anna-Sofia Karhun pro-gradusta tiivistää jutun:


    "Judith Butler on kritisoinut merkitys- aineellisuus jaottelua, ja korostanut samalla yksilön toimia oman genderinsä rakentamisessa. Hänen mielestään ei ole olemassa sex/gender- erottelua. Sukupuoli on itsessään muuttuva, koska se rakentuu esityksin, toistoin, jäljittelyin sekä lainaamisella. Konstruktivismin mukaan on olemassa muuttumaton biologinen sukupuoli ja muuttuva sosiaalinen sukupuoli, Butlerin mukaan sukupuoli on kokonaan sosiaalista. Sukupuoli ei palaudu miehen ja naisen väliseen ruumiilliseen eroon tai alkuperään, vaan ihmiset rakentavat ja muuttavat sitä performanssein; sukupuoli on tekemistä, ei olemista."

    Tuota Butlerin äärimmäistä tulkintaa en siis osta. Se on jo väitteenä niin ehdoton, ettei sitä voi pitää mielekkäänä. Eräänlaista käänteistä olemuksellistamista. Minusta sukupuolentutkimuksen pitäisi olla biologian sisartiede joka tutkii, missä määrin biologia efektoituu kulttuuriseen perinteeseen, miten instituutiot ovat rakentuneet mahdollisen biologian luoman efektin vaikutuksesta. Ja miten ne ovat omaksuneet turhan tanssin olettamansa luonnon kanssa. Eli missä määrin nykykulttuurissa ns. elehditään ja performenssataan vanhan jo tarpeettomaksi käyneen evolutiivisen roinan mukaan (esim. naisten ja miesten alojen eriytymisen atavistinen historia)?

    Minusta tuntuu, että Butler todellakin kieltää biologian tuossa lauseessaan. Jos kysyisi, missä määrin sukupuoli on sosiaalista, kysyisi mielekkäästi eikä olemuksellistaen. Lähes metafyysillistäen.

    Biologia ei tietenkään pakota ihmistä toimimaan jollain määrätyllä tavalla, vaikka se meitä ja kulttuuria onkin paljoon totuttanut ja turruttanut. Kulttuurinen hegemoia pakottaa. Siksi sukupuolentutkimusta tarvitaan.

    VastaaPoista
  3. Biologia on tärkeää. Ihminen on myös biologinen prosessi ja yksilön kehitys jatkuu myös hormonaalisesti varhaiseen aikuisuuteen ja toki siitäkin eteenpäin. Siksi en olisi tekemässä hyvin varhain sukupuolenkorjauksia ja tarjoamassa hormonihoitoja. Antaisin myös biologian opastaa ihmistä identiteettinsä omaksumisessa ja löytämisessä. Kulttuuriset ideologiat ovat tärkeitä identiteetin muokkaaja, mutta kuitenkin sekundäärisiä biologiaan verrattuna, vaikka toki nämä kietoutuvat mentaalisessa maailmassa toisiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan tällä sitä, että on paljon ihmisiä, joiden sukupuolidysforiaan eivät korjaukset ja hormonikuurit ole tuoneet helpotusta. Tämän vuoksi pitäisi olla todella varovainen, vaikka ratkaisu on pitkälti yksilöllä.

      Poista
    2. Tuossa perjantain Iiris Suomelan haastattelussa taas kerran mietin, miksi on niin vaikeaa sanoa että "emme ota kantaa biologian ja kulttuurin yhteyteen vaan siihen, miten hegemonia ottaa haltuun mies- ja naistyypillisen käyttäytymisen". Bilogiaan viittaaminen jotenkin edes potentiaalisessa merkityksessä tuntuu olevan ylivoimaisen ideologisesti latautunut ajatus.

      Poista
    3. On totta mitä Suomela sanoi ettei biologien mielestä pitäisi popularisoida noita asioita eikä yleistää; hänhän koko ajan muistutti että on erilaisia yksilöitä. Totta tietenkin, mutta tuo ajatus kyllä ohittaa tendenssimäisesti todellisuutta siinä määrin, että argumentin uskottavuus kärsii. Sillä, miten sanoo, on merkitystä. Eikä biologiaa tietenkään voi ohittaa viittaamalla biologien varoitukseen niin, että ja popularisoi sitä itse käyttämällä argumenttia niin selvästi retorisin sävyin. Sanoa vaikkapa että "seuraan biologista tutkimusta, mutta samalla haluan keskustella siitä, kuinka puhetavat vahvistavat sukupuolien rooleja". Uskon muuten vakaasti, että juuri argumentoinnin tendenssimäisyys tuottaa monissa asioissa ns. triggeröitymistä, ei asia itsessään.

      Poista
    4. Siis mietin myös omaa ärsyyntymistäni. Se liittyy tuohon retoriseen västelyyn. Se triggeröi minua. Ja ihan sama, kuka sitä käyttää.

      Poista
    5. Hassua siinä haastattelussa oli kirjailija Itkosen osuus. Pari kysymystä ja vastausta mopoista. Ja muutenkaan en Itkosta ajattelisi tämän Suomelan vastapoolina: mitä emansipoitunein ja kiltein mahdollinen mies. Vihreä ihannevävy.

      Luin jonkin aikaa sitten Handmaidistä ihan hyvän analyysin feministisenä pornona. Emme saa koskaan tietää mutta heräsi ajatus, että kuinkahan moni tuon sarjan fanaattinen katsoja kokee sen kautta pornon tuottamia aistimuksia.

      Jotenkin teoreettisessa umpikujassa koko tämä keskusteluaiheisto. Johtuuko siitä, että sitä biologiaa ei voi kuitenkaan edes sukupuoliteoretisoitunein oletettu kytkeä off-tilaan?

      Poista
    6. En ole handmaidia katsonut eka kauttakaan loppuun.

      Olen hyväksynyt sen että tämä sukupuolikysymys on ihmisiä jakava kiistakysymys. Olen varma, että minuakin pidetään triggeröivänä setämiehinä jossain tälläkin hetkellä, vaikka yritän kaikin voimin puhua asiasta ilman retorista uhmaa.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Sorry Juha. Poistin taas kommentit. Nää sun aiheet joskus niin kimurantteja joskus että niitä ajatellessa ei voi sanoa muuta kuin että tulee ajatelluksi jotain sellaista mistä ei oikein hahmota kunnolla mitään kunnollista. Liian epäselvää mulle. Puhumattakaan mahd. lukijalle.

      Poista
    9. Tuntemuksesi kimuranttiudesta on oikea. Pitää itseäänkin kunnolla tarkastella, ettei eksy tieltä.

      Poista