"Aitoja pessimistejä ovat tylsien viihde-elokuvien tekijät. He pitävät yleisöä niin tyhmänä, ettei se kykene keskustelemaan vakavasti ongelmista."
Näin Michael Haneke joskus pari vuotta sitten. Mistä hän päättelee, että tuon hänen mielestään tylsän viihde-elokuvan tekijä edes haluaa käsitellä vaikeita ongelmia? Ja että elokuvan yleisö kaipaisi valistusta juuri silloin kun katsoo tuota elokuvaa? Ja vielä: miten Haneken katsoja muuttuu muulla tavoin kuin että kokee olevansa tiedostava? Tuleeko hänestä aktiivisempi maailman suhteen kuin Takaa-ajetun katsojasta? Valitsin tuon viihde-elokuvan, koska se on minusta lajityyppinsä helmiä. Ja parempi elokuva kuin esimerkiksi katsojiaan itsestäänselvyyksillä valistava Valkoinen nauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti