Kävin jo elokuvissa katsomassa Tottumiskysymyksen, kokoelman lyhytelokuvia seksuaalisesta häirinnästä ja yhteiskunnalliseen rakenteeseen "kätkeytyvästä" toksisuudesta. Areenan täydennyksistä haluan nostaa esiin Inari Niemen kirjoittaman ja ohjaaman Tyttöbileet. Se nimittäin todella puhuttelee taitavuudessaan. Käykää katsomassa ja jatkakaa sitten tämän lukemista.
...
Miehenä (mikä ehkä on juuri oireellista) koin pojat ajattelemattomina hölmöinä, jotka eivät tiedostaneet atavistista tunkeiluaan. En vielä puhtaaksi viljeltyinä patriarkaatin edustajina. Mutta heissa näkyy se perusta, johon toksisten tottumusten on luontevaa asettua, jos järki ei pistä yhtään vastaan. Tyttöjen reaktio on myös kiinnostava. Se kulkee sellaisissa uhman, vastarinnan, pelokkuuden ja alistuvuuden ristiriitaisissa rekistereissä, joihin on liian helppoa vahvemman vedota. Ja on muuten hyvä huomata, että pojissa tuota ristiriitaisuutta ei näy. Jossain toisessa tilanteessa voi tietenkin näkyäkin, mutta nyt tarkastellaan tätä asetelmaa ja hyvä niin. Tämä on kuin luontodokumenttia katsoisi. Pojat ovat sopivasti puuhunkin kiivenneet. Mutta ettei nyt kukaan lue tätä vinoon, niin luontoa tai ei, se ei tietenkään saa ikuisesti tulla uudeksi normaaliksi.
Isän tavoin olisin voinut itsekin toimia. Hänhän ei nähnyt tilanteen kokonaisuutta eli tyttöjen ja poikien rooleja siinä. Siksi kevyt isällinen moittiminen... Kun tytöt antoivat isän kuulla kunniansa, tyttäreni sanoi hyvin: ehkä tytöt projisoivat isäänsä sen tunteen, jota kokivat ristiriitaisesti ja voimattomasti poikia kohtaan. Suosittelen muuten kaikkia isiä katsomaan tätä tyttäriensä kanssa; siinä tunnistaa omankin rekisterinsä vahvemmin. Tyttäreni esimerkiksi koki erityisesti äänessä enemmän olevan vaalean tyypin ahdistavan manipuloivaksi eikä vain atavistiseksi hölmöksi kuten mitä.
Alun tyttärensä kaveria himoitsevan "pedari-isän" koin kokonaisuuden kannalta turhaksi. Alleviivasi asiaa liikaa ja pomppasi siksi esiin muuten taitavasti sävytetystä kokonaisuudesta. Ja jos hänen kommenttejaan tytöille on tarkoitus rinnastaa toisen isän rintsikkakommenttiin, vertailu mielestäni ontuu. Kuten aiemmin sanoin, isän konteksti on erilainen.
Mainittakoon vielä, että katsoin tallenteelta kiinnostavan dokumentin Simpanssien sota. Siinä sitä oli todella julmaa ja siekailematonta maskuliniteettia, ei kulttuurista uutta normaalia vaan ihan sitä alkuperäistä. Mutta onneksi meillä on järki, jolla evoluution turha roina voidaan siivota meistä pois.
Tyttäreni kanssa pohdittiin myös sitä, miksi mies kokee naisen lähentelyn/häirinnän ongelmattomammin. Tärkeä seikkä on tietenkin miehen (alitajuinenkin ja joskus katteeton) luottamus fyysiseen voimaansa. Tunnistan tuon. Ja kulttuuri on muokannut biolgisesta etuoikeudesta sen jatkuvasti uusiuvan uuden normaalin. En todellakaan miehenä voi täysin ymmärtää naisen kontekstia ja juuuri siksi tämä nykykeskustelu ja nämä lyhärit ovat tärkeitä. (Tunnisteessa ME TOO kyselen iteltäni enemmän näitä juttuja.)
VastaaPoistaSitten mieleemme nousi kiinnostava kysymys: tarkoittaako lause 'väkivalta ei ole ratkaisu' naisille muuta kuin miehille? Meistä se on oleellinen kysymys. Onko se etuoikeutetun väite joissain yhteyksissä?
Isät ja miehet, katsokaa todellakin nämä lyhärit tyttärienne ja naistenne kanssa! Opitte jotain itsestänne.
Tulee varmaan jossakin vaiheessa televisiosta. Elokuviin iso kynnys mennä nykyään.
VastaaPoistaItselläni on pelkoja (aiheellisia) mitä lapselleni, nuori nainen pian, esim. kaupungilla voi tapahtua.
Esimerkiksi Oulun tapahtumien jälkeen ei aiemmin aiheettomiksi leimatut pelot voi olla kenellekään enää mitään turhaa fobiaa.
Käsittelikö elokuva viimein myös näitä aiheita, kulttuurisia juttuja, koska ne ovat täällä yhtä vahvasti uhkaavina nuorten naisten elämässä kuin muutkin ilmiöt. Toivottavasti tämä tuotukin, uusi, toksisuus tulee käsitellyksi nuorten ja nuorten naisten kannalta teoksissa.
Täällä kyllä nuoret tiedostavat nämäkin asiat vaikka aikuiset välttelevät aiheesta puhumista (ja Metoo-liike) sellaisena kuin se tuolla ilmenee.
Toki vanhatkin vaarat on olemassa.
Olen jo kokenut sen, että kun isänä alan puolesta pelkäämään, se on halvaannuttavaa lähes kunnes ulko-ovi rapsahtaa.
Poikien, miesten huolettomuus ahdisteluunsa menee varmasti juuri noin kuin kuvaat: luottaminen omaan fyysisyytensä. Itseeni nuorena ja lapsena kohdistunut häirintä (miehiä) ei johtanut mielessäni oikeastaan mihinkään syvemmin psykologiseen rprosessiin. Mutta kaikki eivät pääse karkuun tai tajua lähteä kiitämään.
Areenalla on kaikki. Ei sitä elokuvissa enää ookkaan. Kannattaa katsoa. Ei siinä ollu ulkomaisia ahditelijoita mutta olen sitä mieltä, että nyt oli hyvä niin. Teema pysyi selkeämpänä. Havainnoitiin raketeita. Kato, ne on hyviä. Se viiminen jossa ollasn yliopistomaailmassa, on hauskakin. Hieno loppu.
PoistaVarmasti hyvä rajaus kun ei mukana tuota kysymääni. Tuli vain mieleeni kun episodi-leffasta kyse, että olisiko ollut yhtenä näkökulmana, kun näitä kuitenkin paljon tapahtuu. Mutta olisi varmaan varastanut päähuomion. Noita juttuja voi käsitellä hyvin muutenkin, keiden kautta tahansa.
VastaaPoistaTyttöjen, nuorten naisten ja myös poikien ja nuorten miesten ahdistelu on koko maapallon laajuinen pimeä rakenne. Se pitää purkaa kaikkialla eikä sitä saa tukea missään muodossa.
Ei taida olla yhtään kulttuuria tai uskontoa tai uskonnottomuutta tms. jossa tuollaista ei tapahtuisi. Ikään kuin ihmiskunnan musta salaisuus. Kommunistinen kollektiivi tai uskonnollinen peräkylä, ihan samaa. Historiaa kun lukee niin näitä ilmiöitä tulee lukemattomissa ikävissä muodoissa esiin. Syvän humanistin kodissa yhtä mahdollista myös.
Onko kysymys atavismista vai jostakin pahuuden sukuisesta on käsityskysymys.
Ja eipä tämä aika nyt hirveästi kannusta ujouteen ja omantunnon arkuuteen seksuaalisuuden suhteen ja juuri muutenkaan. Valitettavasti.
PoistaPäällekäyvät roolit hyväksytään edelleen liian laajasti. Ne vetoavat sittenkin liian moniin.
Nyt tuollainen primitiivisyys ainakin nähdään jo sopimattomana. Kai ihminen sittenkin on sivistyvä eläin. Oli tosiaan lähes hyytävää katsoa tuota simpanssidokkaria. Siinä urosten pimeät puolet näkyivät todella raa'alla tavalla. Jos jostain omankin lauman yksilöstä ei enää pidetty, joukolla hakattiin ja lopulta tapettiin. Naaraat hoitivat poikasia ja seurasivat uhoavien ja reviiriä kasvattavien urosten perässä.
VastaaPoistaTyttöjen silpomiset, seksiorjuus, lapsiavioliitot...sivistystä ei kaikessa näe hyvällä tahdollakaan. Jos ajatellaan että kaikessa ja kaikkialla on ihmisessä sama universaali omatunto/vapaa valinta, joka ohjaa valistukseen ihmisen arvon suhteen, ei niin vain ole käynyt. Vapaata valintaa on käytetty noiden pimeiden rakenteiden vahvistamiseen.
PoistaTäysin keskeneräinen ajatus mulla, mutta koen että ihmisen toksisuuden (en mielelläni kyllä tuota termiä sukupuolittaen käytä) toisen ääripään karanneen väärään kohtaan.
Paremmassa ääripäässä pitäisi olla arkuus, kunnioitus, varovaisuus, aikuisuus, vahvuus, mutta siellä nyt on aikamoinen sekavuus mikä on mitäkin. Identiteetin hajaannus, ironinen ja omalakinen ihmisyys, jota vapautena tarjotaan.
Jäi vielä vaivaamaan tuo nykyinen toksisuus-juttu. En osta sitä noin vain. Siinä on (alistamisen?) sivumaku.
VastaaPoistaVesan blogissa olen useinkin tuonut esiin ihollistetut alaluokan tyypit, joista saadaan nykyään ilmainen maali melkein mille tahansa.
Ylessä hyvä dokkari tästä, professori Greene.
Ylen ohjelman esittelytekstistä:
"Briteissä valkoihoiset työväenluokan miehet kokevat olevansa nykyisin yhteiskunnan pohjasakkaa ja syytettynä milloin mistäkin - rasismista, sovinismista, laiskuudesta ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Professor Greene, itsekin taustaltaan työväenluokkaa, seuraa puolen vuoden ajan kuuden nuoren miehen elämää."
Tuo ja aihe oli mannaa mulle.
Tuo ko. vähemmistö (!) niin meillä kuin monissa länsimaissa on monelle pol. suunnalle melkein päämaali. Ja sitä kaikessa täydessä vallattomuudessaan, heikkoudessaan.
https://areena.yle.fi/1-4371908
Voi olla että syvästi oikeassa olevassa ja oikein tuntevassa kulttuurikodissa jossakin ei edes koko juttua ongelmana nähdä.
PoistaAjatellaan suoraviivaisesti että heidän juttunsa/puheensa/ajatuksensa ovat nyt vain niin inhoa, että sinen voi potkia ihan vapaasti (kaukaan ja sanoilla). Koko kuvaa ei nähdä.
Mulla oli velipuolia tuon kaltaisessa kierteessä kuin nuo pojat, kun ei oltu kukaan kulttuurikodista.
Toki niinä vuosikymmeninä ei ajateltu ihojen väriä eikä ajatusten tuottamaa statusta ja symbolista asemaa.
Mutta vihaisuus omasta osin sivuraiteelle menneestä olemassolosta oli kyllä läsnä.
(Ymmärrän, ja tiedän, oikein hyvin myös miksi tuo jengi kiertää nykyvasemmiston lähentely-yritykset kaukaa. Tietävät heti etteivät ole samaa porukkaa.)
Poista"Mulla oli velipuolia tuon kaltaisessa kierteessä kuin nuo pojat, kun ei oltu kukaan kulttuurikodista."
VastaaPoistaEi tarkoita, ei tietenkään ettei alaluokasta tai työväenluokasta voi "nousta." Tietenkin voi.
Mutta sille kenelle ei onnistu jää voi jäädä tuo white trash-asema päälle. Jota toksisuudeksikin mielellään halutaan nimittää. Liian mielellään.
Ja niilläkin jotka selviävät jonnekin duuniin tms. tai pidemmälle on usein eri viritys koko ajan kuitenkin päällä. Luulen että sitä on mahdotonta selittää edes niille jotka ei tiedä. Tästä erosta aiheutuu muuten paljon väärinkäsityksiä monissa asioissa. Kielet, mm. ne, eivät komppaa toisiaan.
Katoppa Areenalta ne viisi dokkaripätkää kotimaisista pojista. Kipeää katsottavaa. Toksisuutta ei saa käyttää luokkien kuvaajana. Tuossa Yksittäistapauksissa niin ei onneksi tehdä. Olisi kiinnostavaa nähdä Yksittäistapausten kaltainen lyhärisarja, jonka olisivat tehneet nämä tekijät yhdessä luonnontieteiijöiden kanssa.
PoistaPitää tsekata. Luokkataustan, sukupuolen ja ihonvärin liittäminen nopeana selityksenä (valetieeteenä) on todella peeseestä.
PoistaMielestäni myös "toksisuuden" käsitteen liittäminen samoihin yhteyksiin (yleistä) vihjailee liikaa.
White trash-käsitteen pitäisi olla lainuhalla kiellettyä paskapuhetta.
PoistaHyvä kommentti maskuliinisuuteen (ja siihen toksisuuteen):
VastaaPoistahttps://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ab2389aa-c6fb-4e89-8ccf-ded378f06602
Ja samaa linjaa, hauskaa puopolo heittoa samasta aiheesta:
"Yksi yhteiskunnan kannalta pahimpia ilmiöitä on myrkyllinen maskuliinittomuus! On kamalasti tunteita ja höpötystä mutta "rauta ei varsinaisesti nouse".
Ja tuossa kolumnissa - naisen suusta: "Onko mitään vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies? En keksi. Ehkä Homer Simpson."
PoistaPaljosta muuten olen samaakin mieltä ukkolan kanssa. Eikö tämä nykyinen sanasota palaudu paljolti siihen, että vastapuolen koetaan yksinkertaistavan ihmisluontoa. Koetaan että luontoon viittaavat yhtäältä pistävät naista heikomman hoivaajan rooliin ja toisaalta oikeuttavat miehen toksisuutta. Siksi luonto pitäisi kieltää yhtälöstä. Itse olen sitä mieltä, että meitä liikuttaa biologia jota kuuluu reflektoida mutta ei kieltää. Tuo Tyttöbileet voisi olla hyvä mietintäalusta tähän... Siinä minun näkemykseni. Miten argumentouda niin, ettei ärtymyksellään aja myös omaa ajatteluaan umpikujaan? Puopololla on kyllä ihan omastakin syystä käynyt niin.
PoistaYksi juttu onkin alkanut yhä enemmän mietityttää: huumoriin vetoaminen vie nykyään täysin metsään, niin että rytisee. Puopolo siis on hyvä esimerkki. Itse haluan olla vakavampi kuin koskaan.
" Itse olen sitä mieltä, että meitä liikuttaa biologia jota kuuluu reflektoida mutta ei kieltää."
VastaaPoistaHemmetin hyvä ajatus ja myös tilanteen kiteytys. Menee pitkäkestoiseen mietintään ja käyttöön.
Huumoristakin samaa mieltä. Ja vakavuudesta. Mutta aina ei jaksa. Kun tulee tunne joka voittaa itsekurin, että vttu, pitäkää naurettava tunkkinne ja vetäkää kupla syvemmälle päähenne (ja tekee mieli kuin Nancy Pelosi repiä "aikuismaisesti" paperia), sitä haluaa sanoa jotakin huumorityhmää, vaikka vakavuus periaatteessa olisi hyvä säilyttää. Nauru voi pidentää ikää, mutta valit. usein lyhentää keskustelua.
Vakavuus sinänsä on ykkköasia. Ironia pettää lopulta aina.
Poistade Beauvoirille laji alistaa enemmän naista kuin miestä. Se on hyvin sanottu. Nainen on saanut säilyttäjän ja biologisen uusintajan roolin, mies luovan henkisen uusintajan roolin, itsensä ja lajinsa ylittäjänä. Ja tästä syntyy helpisti alati uusi normaali. Mutta koska ihmisen eksistenssi ei palaudu lajiin, luonnolla ei saa määritellä kumpaakaan sukupuolta (vaikka luonto ehkä määritteleekin).
PoistaYksi itseäni tuskastuttava juttu on esimerkiksi vääntö siitä, onko se, että naraspuoliset apinanpoikaset toistuvasti testattaessa valitsevat nallet ja nuket, urokset eivät, uskottavaa tutkimusta. Minusta vain tuntuu, että jos tämä tieto ei ole silkkaa valetta, on vaikea uskoa sattumaan. Sinänsä tuntuu loogiselta evoluution kannalta, että synnyttävä eläin kiintyy madollisimman vahvasti jälkeläiseensä. Ja millä perusteella ihmislajinyt erotetaan muista kädellisistä?
Tuo tietenkin on kuuma aihe siksi, että sillä pelätään olemuksellistettavan naista. Ja sama pojilla. On vaarallista vedota poikien luontoon opetussuunitelman yhteydessä. Se viittaa häiritsevästi sukupuolien mahdollisiin eroihin (joita enemmistö aivotutkijista pitää nykyisin todennäköisinä joskaan ei varmoina). Ja tietenkin pelätään poikien saavan patriarkaalisia etuoikeuksia, jos heidän tilannettaan yritetään parantaa.
Ymmärrän hyvin tuon huolen. Kun biologian ja kulttuurin rajaa ei voi absoluuttisesti määritellä, siitä tulee liian helposti hegemonisen aluetta. Vaikka arvostan de Beauvoiria paljon, hänkin lipsuu kategorisointiin: "'Naiselliselle' naiselle tunnusomainen passiivisuus on siis piirre joka kehittyy jo varhaisvuosina. Mutta on väärin väittää sen olevan biologinen ominaisuus. Päinvastoin, se on kohtalo, johon kasvattajat ja yhteiskunta pakottavat tytön." Samoin voi väittää tietenkin pojan tavasta oppia. Poikaa ehkä opetetaan väärin, mutta se minkä suhteen väärin, ei mielellään saa olla luonto.
Miten puhua tästä joutumatta aina väärälle puolelle aitaa? Siis ilman, että varalti kieltää luonnon? Itse en vielä ole ongelmaa ratkaissut.
Taas hyvä! Täsmensit tuota siteeraamani sinua.
VastaaPoista"Ja tietenkin pelätään poikien saavan patriarkaalisia etuoikeuksia, jos heidän tilannettaan yritetään parantaa."
Tuosta kuitenkin se, että eipä niitä tosiasiallisia lisäoikeuksia pohjoismaisella pojalla ainakaan enää käytännössä ole.
Euroopan joissakin muissa osissa kyllä on, ja Euroopan ulkopuolella sitäkin enemmän.
Feminismi puhuu kuitenkin patriarkaatista niin kuin se olisi kaikkialla sama. Ei ole.
Itähelsinkiläisen kantaväestän pojan lisäoikeudet ovat olemattomat kehen muuhun tahansa verrattuna.
Koko muuhun maailmaan tai tasa-arvoisen hyvin resurssoidun kulttuurikodin nappulaan.
Itseäni kiinnostaa nykyään kovin sama aihepiiri kuin tuossa professori Greenessä. Se kuinka uusi luokkajako synnyttää myös sukupuolellista epätasa-arvoa. Sen alistamaksi joutuneet pojat ja miehet eivät kuitenkaan etsi pelastusta ja identiteettiä vasemmistosta tai feminismistä koska ne puhuvat pelkästä sukupuolesta (ja vieläpä toksisena muuttujana) niin kuin kaikki miehet olisivat samaa lihaa. Miehellä Afganistanin vuoristossa on todellakin patriarkaaliset oikeudet, tai sosio-ekonomisesti parempaan luokkaan syntyneellä tasa-arvopuudelilla (kestäkää termi).
Tämä ero ottaa monia päähän. He reagoivat siksi juuri biologisesti. Miesten välisi eroja ei haluta tunnistaa. On vain naistutkimuksen terminologia. Ei sillä maailmaa selitetä. Alinta "kastia" sillä voi kyllä kyykyttää mielin määrin.
Marxilais-intersektionaaliseen laskukoneeseen kun syöttää tunnusluvut, se tuottaa, jos vain vähän kärjistää, aina tuloksen että pahinta miestä maailmassa on valkoinen länsimainen miesköyhälistö, alin symbolinen kasti, joka puhuu, äänestää ja elää väärin.
PoistaLuulisi että olisi alettava miettiä onko laskimessa vika.
Vai viittaako saatu tulos laskukoneen haltijaan.
Se Greene on hyvä.
PoistaTuo toksisuuden luokkajako on hirveän kiinnostava juttu, ristiriitaisia tunteita herättävä. Aivotutkimushan on myös sen tutkimista (ja myös kiistelyä), pitääkö peruskoulutuksessa ottaa huomioon poikien ja tyttöjen eroja. Eli kiistellään siitä, voivatko nuo erot osaltaan vaikuttaa tuohon luokkajakoon. (Ja samalla siis siitä, saisiko jakoa edes tehdä ettei hegemoninen rakenne samalla vahvistu, mikä sinänsä voi olla ihan aiheellinenkin kysymys.)
Eli kysymys kuuluu: onko erojen kategorinen kieltäminen sekin kieltäjän kritisoiman toksisuuden ylläpitämistä? Siis toksista hegemoniaa noiden poikien näkökulmasta. Miten se vaikuttaa esimerkiksi rikostilastojen sukupuolittumiseen? (Se on esimerkiksi fakta että pojat ottavat enemmän riskejä jne. Miesten kohdalla näin ei enää ole välttämättä.)
Kehähän tämä on ja filosofinen ikiliikkuja. Tuon laskukoneesi tylyys on siinä, että se kuvaa kyllä jossain määrin, yleistavästi tietenkin, sosiologista todellisuutta. Mutta paradoksi on, että ehkä osaltaan juuri siksi, ettei sukupuolien eroja haluta kyllin määrätietoisesti huomioida.
Kuinka puhua tästä mielestäni perustavasta kysymyksestä niin, ettei se vahvista ja luo tuota luokkaeroa, mikä taas lisää niiden nk. toksisten miesten uhmaa ja vastarintaa ja yhteisyyden hakemista ääriajattelusta tai muusta jyrkästä asennoitumisesta. Perussuomalaiset vastaa minusta paljolti juuri tähän vastarinnan energiaan. Näen että oma työni voisi mikrotasolla olla tämän jännitteen purkamista. On kiinnostavaa puhua noiden "toksisten" miesten kanssa ilman jännitteitä ilmastosta, maahanmuutosta ja asenteista naisia kohtaan (kansalaisuuteen katsomatta). Uskon, että kun ilmaisee vilpittömän ja epätietoisenkin mielensä toiselle, päästään tässäkin eteenpäin. Yksilöillä on suuri merkitys. Mieltänsä ihminen ei välttämättä muuta, mutta kohtaa ainakin vihervassariarkkityypistä poikkeavan yksilön. Yleinen keskustelu ja hegemonialta suojautuva diskurssi vain vahvistaa henkistä luokkajakoa.
Tässä on tietenkin oltava tarkkana, ettei noiden "toksisten miesten" mielipiteitä nähdä vain jonkin patologian seurauksena. Siinä käy silloin niin, että heidän ajatteluaan ei kuunnella.
J.K. Puopolosta en tässä malta olla kommentoimatta: Hänen mukaansa on olemassa vain institutionaalista epätasa-arvoa. Jos institutionaalisesti on samat mahdollisuudet, se riittää. Minusta tuo yksinkertaistaa istituution puhtaaksi rakenteeksi, muodoksi ilman sisältöä. Se sulkeistaa istituutioiden hegemonisen historian ja sen mahdollisen uusiutumisen sen edustajissa, eli sisällön pois yhtälöstä. Näin ajattelen.
Yeah! Tuo kaikki pitäisi tulla esiin jossakin a-studiossa! Ja toki on niin että yksilöiden erot ovat suurempia kuin teoreettiset typistykset.
PoistaSitten tämä tyhmin kysymys alfa-ja betauroksisuudesta.
Nuo yllä kuvaamani ryhmät (vaikka tietty yleistin) ovat nimenonaan betaa (jos nyt niin typerästi voidaan puhua).
Toksisiksi määritellyt samoin.
He ovat monin muuttujin nimenomaan häviäjien puolella. Tyypillisiä b-miehiä, vaikka uho omassa piirissä voisikin olla kova.
Jo se että vaikkapa poliittinen, tai feministinen valta, heitä noin määrittelee heidän itse voimatta sille mitään, kertoo kanveesista olosta. Heidät määritellään ylhäältä, mediasta ja studiosohvilta. He eivät ole itse silloin koskaan paikalla.
Tasa-arvosssa onnistuneet ovat itse asiassa tässä ajassa "alfaa", länsimaisssa ainakin, vaikka "rauta ei nouse".
He tekevät pääsääntöisesti taidetta kulttuuria ja johtavat maata päättäjinä.
Ehkä niin pitää ollakin.
Myös monet naiset ovat tässä ajassa alfa-uroksia.
He saattavat johtaa ihmisiä (ja määritellä em. tavoin alempiaan) vaikkapa sanastollaan.
Vaikkapa tuolla uussanastolla joka otetaan valmiina selityksenä.
Se voi näyttää humaanilta, mutta jos asia määritellään sitä kautta kenellä on valta, myös sananvalta, se on juuri niin.
Mun oma motiivi näistä keskustellessa on avoin. Tunnistan ihan selvän luokkajaon. Ja se ei todellakaan enää mene vasemmisto -oikeisto -akselilla. Se menee elinolosuhteiden, hankittujen tai perittyjen, mukaan. Tasa-arvoyhteiskunnan huono-osaisuus keskittyy aiemmin tuolla kuvaamaani ryhmään länsimaissa. Heissä ei ole mitään suojelevaa ominaisuutta, toiseutta vaikka he ovat selvä alakynnessä vähemmistö.
Heidän määrittelemisensä myrkyllisiksi miehiksi, ja vielä pigmentin ominaisudet mukaan liittämällä, kuulostaa rotuopilta minun korvissani.
Vedän tietty mutkat suoriksi tässä, mutta aihe on läheinen.
Vaikka kykenenkin tasa-arvoiseen ajateluun ja toimintaan itse. Eli edustan kaltaisteni laila uutta alfaluokkaa pehmeänä asioistaan ja tunteistaan avoimena ja niitä reflektoivana miehenä.
Mutta hegemonian vallan tässä uudessa myrkkypatriarkaatti-argumentaatiossa haistan. Ehkä juuri siksi, hieman solodaarisuusesti huonompiosaisiin jätkiin, kysyin tämänkin ketjun alussa sitä mitä kysyin: onko kaikki häiritsijät tuossa leffassa mukana...vai kuvittaako se vain jo lukkoonlyötyjä malleja.
Kyllä tuossa sarjassa kirjo on laaja. Akateemiset saavat myös osansa. Ja lain käytäntö jne. Tuossa kehumassani Tyttöbileissä on sopivan ykeistettävissä olevat nuoret.
PoistaJuha, olen nähnyt sekä elokuvan Tottumiskysymys että katsonut nämä lyhytelokuvat, joista muutamasta tämä elokuva rakennettiin. Lyhärit olivat siis ensin.
VastaaPoistaEn pitänyt Tottumiskysymyksen mosaiikkimaisesta rakenteesta. Tilanteesta toiseen hyppimisellä ei saavutettu mielestäni mitään. Tunnelma häiriintyi joka kerta, kun vakava-aiheisesta episodista pompattiin farssiin, esim. raiskausoikeudenkäynnistä (erittäin osuva ja koskettava kokonaan katsottuna!) firman juhliin.
Olisin laittanut episodit peräkkäin ja valinnut osittain toisin. Olisin ehdottoamsti ottanut mukaan sen Let her speak -leffan ja tämän Tyttöbileet olisin jättänyt pois, koska se ei mielestäni käsitellyt aihetta olleenkaan.
Minusta Tyttöbileissä luonto ajoi yhtälailla tyttöjä ja poikia puuhun. Tytöt avasivat verhot ja asettuivat poikien katseltavaksi ja vielä riisuivat rintaliivisilleen. Miksi he avasivat ikkunan ja ryhtyivät juttusille, jos halusivat yksityisyyttä? Pojathan eivät mitenkään ahdistelleet heitä, vaan noudattivat kutsua ja olivat hauskoja puuhun kiipeillessään.
Jos tässä näkee ahdistelua, niin ei tunnista tyttöjä seksuaalisina ihmisinä. Tyttöjen seksuaalisuus on vahvaa. Tässä elokuvassa se oli vasta haparoivaa, siksi he toimivat jotenkin vaistonvaraisesti. Yksi siellä taisi jo ymmärtää paremmin ja halusi vetää verhot kiinni.
Aikuiset miehet oli esitetty tosi kömpelösti, molemmat minusta.
Tämä elokuva ei siis mielestäni sopinut teemaan ollenkaan, toisin kuin se raitiovaunussa tapahtunut häirintä.
Tässä oli vain kyse teinien viattomista soidinmenoista.
Aiheesta toiseen, voi että, miten Oscar-elokuvissa on tänä vuonna tasokkaita!
Olet oikeassa tuon Tyttöbileiden suhteen. Itse ajattelen että kulkee sillä rajalla, johon se myöhempi häiritsevyys voi asettua. En tiedä onko tekijä noin ajatellut vai pitääkö tuotakin jo puhtaana häirintänä.
PoistaParasite oli hyvä ja Pikku naisista pidin. Sen kävin tyttären kanssa katsomassa. Olin ainut mies katsomossa sen jälkeen kun eläkeläispariskunta lähti kesken pois. Ja Marriage Story oli hyvä. Se näyteltiinkin niin mahtavasti. Scorsese oli tylsähkö.
Mitä pidit Koirat eivät käytä housuista? Minä en.
Let her speak oli tosiaan mainio! Se viiminen otos oli hauska ku mikä. Ja se oikeusjuttu oli hieno!
PoistaHelenenki kävin katsoon. Ihan ok. 3 ja puoli tähtee.
Olen nähnyt Parasiten, Marriage Storyn ja Judyn. Pikku naisia menen katsomaan tänään. Once Upon a Time in Hollywood näen myöhemmin. Harmittaa, että Joker jäi katsomatta. Scorsese on jäänyt myös.
VastaaPoistaKoirat jäi väliin, en oikein pitänyt aiheesta.
Helenen näen joko eläkeläisten päivänäytäntönä tai Kouvolan kirjaston ilmaisleffana myöhemmin. Meillä on tällaista kaikenlaista elokuvatoimintaa. Nuo eläkeläisnäytännöt Kuusankoskella ovat olleet niin suosittuja, että joskus on näytetty kolmessakin salissa yhtä aikaa. Houkuttimena on halpa hinta 7 e ja päiväkahvit.
Tarantinosta pidin. Joker on kiinnostava mutta ei jätänyt minuun vahvaa jälkeä. Seinäjollä on alkanut mukava systeemi. Joka kukauden viimeisenä keskivikkona näytetään joku marginaalisempi elokuva. Vähän niinku elokuvakerho... hintakin pikkusen pienempi.
Poista