Jos vähentäisimme kulutusta ilmaston ja väestönkasvun vaatimalla tavalla, olisiko hyvinvointiyhteiskuntamme valmistautunut siihen? Itse en ainakaan ole. Eli kauanko vielä voimme estetisoida etiikkaa harrastamalla tarpeeksi harvojen askeettien ihailemista?
"Eli kauanko vielä voimme estetisoida etiikkaa harrastamalla tarpeeksi harvojen askeettien ihailemista?"
Nappiosuma.
Itse en myöhempinä vuosinani olen syyllistynyt esim. Penan estetisoimiseen, vaikka hänen väestönkasvu- ja kansainvaellus-ajatuksiinsa olenkin yhtynyt. Niukka on elämäntapa on ok, mutta en olisi itse siihen valmis lähellekään noin riisutussa muodossa. Tykkään lämpimästä juoksevasta vedestä, minulle valmiiksi tapetuista eläimistä ja auratuista ajoteistä.
Tietyssä mielessä me kaikki olemme askeetikkoja sillä elämä on aika riisuttua ja yksinäistä monin tavoin. Tai alkaa olla kun joku viisikymppiä ylitetään. Kulutus ei sitä poista vaikka peittääkin vähäksi aikaa. Ei myöskään taiteen kulutus. Tai luontoaskeetikon estetisointi.
En edes tiedä ketä ihailen tuossa tarkoittamassasi mielessä. Oikeastaan vain niitä jotka sinnittelevät heikoissa työpaikoissa heikoilla palkoilla. En ihmisiä joilla on varaa "ajaa oma kulutus alas." Joku voisi sanoa että kaikilla on siihen varaa, mutta tiedän, ettei ole. Asketismi on liian usein aateluutta joka ei velvoita kohtaamaan itse elämää.
Periaatteessa en myöskään hyväksy väestönkasvua luonnonilmiön kaltaisena tapahtumana, jota kaikkien pitäisi ilman muuta kompensoida - jokaisella on ennen kaikkea oman elämänpiirinsä taistelu.
Ilmastonmuutoksesta niin kuin myös väestönkasvusta kärsivät kaikki, mutta en ala itse kärsiä vapaaehtoisesti toisten typeryyden tai kehittymättömyyden vuoksi määräänsä enempää. Minua ei kiinnosta esimerkiksi jättää muutamaa lihanpalaa syömättä siksi, että jotkut lisääntyvät hillittömästi ja sitten tilaisuuden tullen syövät hekin lihaa vailla mitään estoja. En syö lihaa, koska en tahdo syödä ja koska se ei esimerkiksi ole liiallisesti käytettynä hyväksi terveydelle ja ilmastolle. Jne. jne.
Vastuu kuuluu kaikille: lännessä ennen kaikkea kulutuksen vähentäminen ja muualla lisääntymisen vähentäminen. Muuten mistään ei vaan tule mitään.
Viimeinenkin kysymyksesi on erittäin hyvä ja olennainen!
Korona saa ajattelemaan sitä, mitä kuluttamisen radikaali PYSYVÄ väheneminen tarkoittaa käytännössä. Tyttären kanssa käytiin tästä asketismista varmaan tunnin puhelinkeskustelu. Niukistelu ja askeesi on hyvää ja oikean esimerkin antamista, uuden ajatelun mainostamista ja edustamista. Itse jos askeetiksi ryhtyisin, pitäisin kuitenkin tärkeänä puhetta siitä, mitä askeesi ja niukistelu yleisenä ilmiönä yhteiskunnallisella tasolla tarkoittaa, mitä siitä seuraa esim. julkiselle taloudelle. Askesiin siis kuuluu mielestäni myös tämän kysymyksen sanoittaminen, ei vain ympäristön tilaan viittaaminen. Nyt se tapa, jolla niukistelijoita hastatellaan julkisuudessa, on ikään kuin ympäristömannekiinijen esittelemistä, esimerkki kansalaisille. Enkä siis tarkoita, että askeetilla olisi ensisijainen vastuu tämän kuvan luomisessa.
Ja olenhan minäkin jonkinlainen askeetti kun syön niin vähän lihaa ja osaltani vaikutan tehomaatalouteen, toivottavasti, tai olen lopettanut kuta kuinkin kirjojen ostamisen koska olen kokenut sen vanhemmiten mielihyväostelemiseksi siinä kuin muunkin kuluttamisen. Varsinkin kun näin uutisissa ohjelman kirpparista, jossa myytiin kustantajien ylijäämäkirjoja. Järkyttävää katsottavaa. Miksi kirjoja ei voi painaa pieniä painoksia ja ottaa sitten uusia tarvittaessa? Eli: mites pistetään isäntien, emäntien ja kirjailijoiden talous tulevaisuudessa kuntoon, kun ihmiset järkiintyvät turhasta ostelemisesta? Ja tietenkin jos kaikki lentäisivät vain sen 3 kertaa elämässä kuten kuuluisi tehdä, miten se vaikuttaisi yhteiskuntaan ja erityisesti niihin maihin, jotka elävät turismista? Ja jos kaikki niukistelisivat edes minun laillani (en siis todellakaan ole askeetti), kuka maksaisi virkamiehen palkkani? Tämä on turhauttava kaksoissidos jos haluaa toimia oikein.
Eikö tähän ongelmatiikkaan pitäisi jo tosissaan keskittyä, jos TODELLA haluamme vähentää kulutusta? Nyt eletään vielä ruususen unta. Eikö koronan pitäis vähän herättää tässäkin kysymyksessä? Nythän vain odotetaan uutta kasvua ja paluuta entiseen.
Kulutuksen vähentäminen ei ole mahdollista ilman valtion osuuden /subjektiivisten oikeuksien/hyvinvointivaltion vähentämistä, koska jälkimmäisen kulutus rahoittaa.
Ilmastonmuutoksen loiventaminen ei ole mahdollista ilman väestönkasvun nopeaa pysäyttämistä.
Paikallisuuden lisääminen ei ole mahdollista ilman globalismin vähentämistä.
-Tässä kaksoissidoksia mietittäväksi ja umpikujiksi.
Kirjoista olen Juha eri mieltä. Maailman tuleva tila ei ole painetuista kirjoista kiinni. Vaikka niitä painetaan turhaan juuri niin kuin kirjoitit, siinä pyörii parhaimmassa tapauksessa kuitenkin uusiutuva luonnonvara. Juuri nyt ilmaston lämpenemisen vuoksi metsien ala ja tilavuus kasvaa kovaa ja entistä kovempaa. Vaikka sellaiset metsät eivät mitään oikeita metsiä olekaan, niin kirja-ala kyllä näillä kasvavilla ja uusiutuvilla talousmetsillä pyörii. Kaiken metsän muuttaminen 1200-luvun iki- ja korpimetsäksi ei ole tästä maailmasta vaikka onkin hieno ajatus ja upea kuva. Ja parempi (?) että ihmiset lukevat kuin lentävät porsastellen ympäri palloa tai viikonlopputripittävät itseään Euroopan kylldyyrikaupungeissa.
(Kustantamo ntamollahan on tuo kirjapainallusideasi. Ne painaa vain kysynnän mukaan.)
( Itse olen jättänyt 90-luvun alusta lähtien bussien ja raitsikkojen penkeille ostamiani kirjoja. Kriteeri ei ollut se oliko kirja hyvä vain huono, sitä en mieti koskaan, mutta kylläkin oliko kirja minulle välttämätön henkeni pitimiksi. No, näin jäi kulttuurikodin lisävaruste, kirjojen seinämuuri, muodostumatta ja kun vein niitä paljon myös divareihin.
Kirjailijat haluvat tulla luetuksi ja myös myydyksi. Sillä perusteella olen ostanut kirjoja vaikka nykyään todella paljon vähemmän. Luetuksi tuleminen toteutuu ehkä sitten myös bussin tai puiston penkille jätetyn kirjan kautta. )
Huolimattomana mutta tarkkana miehenä totean vielä tuosta talousmetsälausunnostani, että päättelen että Suomessa painettavat tai kustannettavat kirjat eivät merkittävää pala Suomen talousmetsistä syö.
Kulkaa kun asuu isossa kerrostalossa huomaa sen suurimman syöpön talon pihalla roskiskatoksen kohdilla, se on pakkausteollisuus. Maailma on täynnä ruskeaa pahvia verkkokauppojen jäljiltä. Pahvit ja niiden sisältö liikkuvat jumboilla 10 km korkeudessa. Siinä on se ajan kuva. Kaj Stenvallin pitäisi piirtää se. Aku jumbon ratissa. Tai kuka ja mikä nyt globalismin sarjakuvahahmoksi sopisikin.
Ja sekin ois hyvä tietää onko kierrätyspaperista tehty pokkari sähkökirjaa paree... eikös niitä säilytetä pilvissä? Mites ne vie energuaa? Aika paljon. (Onneks vesalla on open työ niin se ei hiilly mun jutuista liikaa.)
Onkos sitä missään konkretisoitu, rautalangasta väännetty, mikä on se elintaso, esim. minkä vuosikymmenen elintaso, jonka vois jakaa kaikille? Vastaus tähän on mullekkin usein ollut, että ei väestökydymys oo ongelma, ruokaa riittäis kaikille jos se jaettais hyvin. En ymmörrä noin ontuvaa logiikkaa ihmisten jattelussa. En tarkoita ruokaa. Kylläisyydestähän kaikki vasta alkaa. Vain hyvin ravittu ihminen jaksaa unelmoida ja vaatia, tahtoa samaa kuin muilla jo on. Tuo että jaetaan ruoka tasan, on oikeastaan helvetin alentuva ajatus: köyhät tyytyy siihen.
"Eli kauanko vielä voimme estetisoida etiikkaa harrastamalla tarpeeksi harvojen askeettien ihailemista?"
VastaaPoistaNappiosuma.
Itse en myöhempinä vuosinani olen syyllistynyt esim. Penan estetisoimiseen, vaikka hänen väestönkasvu- ja kansainvaellus-ajatuksiinsa olenkin yhtynyt. Niukka on elämäntapa on ok, mutta en olisi itse siihen valmis lähellekään noin riisutussa muodossa. Tykkään lämpimästä juoksevasta vedestä, minulle valmiiksi tapetuista eläimistä ja auratuista ajoteistä.
Tietyssä mielessä me kaikki olemme askeetikkoja sillä elämä on aika riisuttua ja yksinäistä monin tavoin. Tai alkaa olla kun joku viisikymppiä ylitetään. Kulutus ei sitä poista vaikka peittääkin vähäksi aikaa. Ei myöskään taiteen kulutus. Tai luontoaskeetikon estetisointi.
En edes tiedä ketä ihailen tuossa tarkoittamassasi mielessä. Oikeastaan vain niitä jotka sinnittelevät heikoissa työpaikoissa heikoilla palkoilla. En ihmisiä joilla on varaa "ajaa oma kulutus alas."
Joku voisi sanoa että kaikilla on siihen varaa, mutta tiedän, ettei ole. Asketismi on liian usein aateluutta joka ei velvoita kohtaamaan itse elämää.
Hyvä kysymys: ei olisi enkä olisi.
VastaaPoistaPeriaatteessa en myöskään hyväksy väestönkasvua luonnonilmiön kaltaisena tapahtumana, jota kaikkien pitäisi ilman muuta kompensoida - jokaisella on ennen kaikkea oman elämänpiirinsä taistelu.
Ilmastonmuutoksesta niin kuin myös väestönkasvusta kärsivät kaikki, mutta en ala itse kärsiä vapaaehtoisesti toisten typeryyden tai kehittymättömyyden vuoksi määräänsä enempää. Minua ei kiinnosta esimerkiksi jättää muutamaa lihanpalaa syömättä siksi, että jotkut lisääntyvät hillittömästi ja sitten tilaisuuden tullen syövät hekin lihaa vailla mitään estoja. En syö lihaa, koska en tahdo syödä ja koska se ei esimerkiksi ole liiallisesti käytettynä hyväksi terveydelle ja ilmastolle. Jne. jne.
Vastuu kuuluu kaikille: lännessä ennen kaikkea kulutuksen vähentäminen ja muualla lisääntymisen vähentäminen. Muuten mistään ei vaan tule mitään.
Viimeinenkin kysymyksesi on erittäin hyvä ja olennainen!
Korona saa ajattelemaan sitä, mitä kuluttamisen radikaali PYSYVÄ väheneminen tarkoittaa käytännössä. Tyttären kanssa käytiin tästä asketismista varmaan tunnin puhelinkeskustelu. Niukistelu ja askeesi on hyvää ja oikean esimerkin antamista, uuden ajatelun mainostamista ja edustamista. Itse jos askeetiksi ryhtyisin, pitäisin kuitenkin tärkeänä puhetta siitä, mitä askeesi ja niukistelu yleisenä ilmiönä yhteiskunnallisella tasolla tarkoittaa, mitä siitä seuraa esim. julkiselle taloudelle. Askesiin siis kuuluu mielestäni myös tämän kysymyksen sanoittaminen, ei vain ympäristön tilaan viittaaminen. Nyt se tapa, jolla niukistelijoita hastatellaan julkisuudessa, on ikään kuin ympäristömannekiinijen esittelemistä, esimerkki kansalaisille. Enkä siis tarkoita, että askeetilla olisi ensisijainen vastuu tämän kuvan luomisessa.
PoistaJa olenhan minäkin jonkinlainen askeetti kun syön niin vähän lihaa ja osaltani vaikutan tehomaatalouteen, toivottavasti, tai olen lopettanut kuta kuinkin kirjojen ostamisen koska olen kokenut sen vanhemmiten mielihyväostelemiseksi siinä kuin muunkin kuluttamisen. Varsinkin kun näin uutisissa ohjelman kirpparista, jossa myytiin kustantajien ylijäämäkirjoja. Järkyttävää katsottavaa. Miksi kirjoja ei voi painaa pieniä painoksia ja ottaa sitten uusia tarvittaessa? Eli: mites pistetään isäntien, emäntien ja kirjailijoiden talous tulevaisuudessa kuntoon, kun ihmiset järkiintyvät turhasta ostelemisesta? Ja tietenkin jos kaikki lentäisivät vain sen 3 kertaa elämässä kuten kuuluisi tehdä, miten se vaikuttaisi yhteiskuntaan ja erityisesti niihin maihin, jotka elävät turismista? Ja jos kaikki niukistelisivat edes minun laillani (en siis todellakaan ole askeetti), kuka maksaisi virkamiehen palkkani? Tämä on turhauttava kaksoissidos jos haluaa toimia oikein.
PoistaEikö tähän ongelmatiikkaan pitäisi jo tosissaan keskittyä, jos TODELLA haluamme vähentää kulutusta? Nyt eletään vielä ruususen unta. Eikö koronan pitäis vähän herättää tässäkin kysymyksessä? Nythän vain odotetaan uutta kasvua ja paluuta entiseen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKulutuksen vähentäminen ei ole mahdollista ilman valtion osuuden /subjektiivisten oikeuksien/hyvinvointivaltion vähentämistä, koska jälkimmäisen kulutus rahoittaa.
PoistaIlmastonmuutoksen loiventaminen ei ole mahdollista ilman väestönkasvun nopeaa pysäyttämistä.
Paikallisuuden lisääminen ei ole mahdollista ilman globalismin vähentämistä.
-Tässä kaksoissidoksia mietittäväksi ja umpikujiksi.
Kirjoista olen Juha eri mieltä. Maailman tuleva tila ei ole painetuista kirjoista kiinni. Vaikka niitä painetaan turhaan juuri niin kuin kirjoitit, siinä pyörii parhaimmassa tapauksessa kuitenkin uusiutuva luonnonvara.
VastaaPoistaJuuri nyt ilmaston lämpenemisen vuoksi metsien ala ja tilavuus kasvaa kovaa ja entistä kovempaa. Vaikka sellaiset metsät eivät mitään oikeita metsiä olekaan, niin kirja-ala kyllä näillä kasvavilla ja uusiutuvilla talousmetsillä pyörii. Kaiken metsän muuttaminen 1200-luvun iki- ja korpimetsäksi ei ole tästä maailmasta vaikka onkin hieno ajatus ja upea kuva.
Ja parempi (?) että ihmiset lukevat kuin lentävät porsastellen ympäri palloa tai viikonlopputripittävät itseään Euroopan kylldyyrikaupungeissa.
(Kustantamo ntamollahan on tuo kirjapainallusideasi. Ne painaa vain kysynnän mukaan.)
( Itse olen jättänyt 90-luvun alusta lähtien bussien ja raitsikkojen penkeille ostamiani kirjoja.
PoistaKriteeri ei ollut se oliko kirja hyvä vain huono, sitä en mieti koskaan, mutta kylläkin oliko kirja minulle välttämätön henkeni pitimiksi.
No, näin jäi kulttuurikodin lisävaruste, kirjojen seinämuuri, muodostumatta ja kun vein niitä paljon myös divareihin.
Kirjailijat haluvat tulla luetuksi ja myös myydyksi. Sillä perusteella olen ostanut kirjoja vaikka nykyään todella paljon vähemmän. Luetuksi tuleminen toteutuu ehkä sitten myös bussin tai puiston penkille jätetyn kirjan kautta. )
Huolimattomana mutta tarkkana miehenä totean vielä tuosta talousmetsälausunnostani, että päättelen että Suomessa painettavat tai kustannettavat kirjat eivät merkittävää pala Suomen talousmetsistä syö.
VastaaPoistaKulkaa kun asuu isossa kerrostalossa huomaa sen suurimman syöpön talon pihalla roskiskatoksen kohdilla, se on pakkausteollisuus. Maailma on täynnä ruskeaa pahvia verkkokauppojen jäljiltä. Pahvit ja niiden sisältö liikkuvat jumboilla 10 km korkeudessa. Siinä on se ajan kuva. Kaj Stenvallin pitäisi piirtää se. Aku jumbon ratissa. Tai kuka ja mikä nyt globalismin sarjakuvahahmoksi sopisikin.
Ja sekin ois hyvä tietää onko kierrätyspaperista tehty pokkari sähkökirjaa paree... eikös niitä säilytetä pilvissä? Mites ne vie energuaa? Aika paljon. (Onneks vesalla on open työ niin se ei hiilly mun jutuista liikaa.)
PoistaOnkos sitä missään konkretisoitu, rautalangasta väännetty, mikä on se elintaso, esim. minkä vuosikymmenen elintaso, jonka vois jakaa kaikille? Vastaus tähän on mullekkin usein ollut, että ei väestökydymys oo ongelma, ruokaa riittäis kaikille jos se jaettais hyvin. En ymmörrä noin ontuvaa logiikkaa ihmisten jattelussa. En tarkoita ruokaa. Kylläisyydestähän kaikki vasta alkaa. Vain hyvin ravittu ihminen jaksaa unelmoida ja vaatia, tahtoa samaa kuin muilla jo on. Tuo että jaetaan ruoka tasan, on oikeastaan helvetin alentuva ajatus: köyhät tyytyy siihen.
Poista