Jos sää sallii, istun ulkona. Luen, kirjoitan tai kuuntelen
netistä luentoja tai musiikkia. Poltan sikareita ja jos juon,
niin vodkaa. Kissa katselee milloin minnekin haluaa.
Näen puita ja kaadettujen kantoja. Kauempana kulkee
autoja, moottoripyöriä, mopoja, rekkoja, traktoreita ja
paljon muutakin. Lähempänä, pyörätiellä, ihmiset kulkevat
jalan. Usein heillä on koira mukanaan. Ja pyöräilijät tietenkin
pyöräilevät. Mopot pitävät toisinaan meteliä, mutta se ei minua
haittaa.
Ajattelen vaimoani ja kahta tytärtäni, siskoani ja veljeäni,
muutamaa tärkeää ystävääni ja työkavereitani. 80-luvulla
kuolleesta isästäni olen ottanut aikoinaan onnistuneita
valokuvia, joita nyt katselen mielelläni. Eilen siskoni lähetti
sähköpostiini kuvan dementoituneesta äidistäni. Äiti
istuu hoivakodin terassilla ja hymyilee.
En osaa elää hetkessä mutta eräällä tavoin meditoin
nostalgisoimalla sitä. Ajattelen, että tätä kaikkea voi tulla
vielä ikävä. Se saa elämän jo nyt tuntumaan niin todelta
ja tärkeältä kuin sen pitääkin tuntua.
Kiitos.
VastaaPoista(Ajattelen että kun paljastamme omaa elämää jotenkin näin kun tässä teet, sitä lähempänä olemme vaikka yksityisyydet voivat olla kovinkin erilaisia. Tällä perusteella olen itsekin näissä parissa blogissa kertonut oikeastaan pian kaiken:) jos joku on vain jaksanut lukea.)
Itsekin nostalgisoin mennyttä. Mietin ja järjestelen ja tarinallistan (itseäni varten) menneitä vuosikymmeniä varmaan päivittäin. Ja ihmisten pientä piiriä kuten sinäkin. Kuvittelen myös miten kaikki olisi mennyt, jos olisin valinnut jossakin kohtaa toisin. Se on varmaan mun meditaatiota, ei jossittelua, koska nautin siitä.
"En osaa elää hetkessä" on minunkin osani. Todentuntua on myös usein liikaakin. Vodkan juomisesta ulkosalla avoimesti kadehdin. Se rauhoittaisi mukavasti. Tiedän ja muistan.
Olisi pitänyt valokuvata ehkä enemmän, edes jotain. Mulla ei ole nyt edes kännykässä kameraa, kaikki jää vain päähän. Se on hassua sillä olen selannut useaan kertaan kymmeniä valokuvakirjoja.
Minun ikkunasta näkyy kerrostaloja ja kirkontorneja. Alhaalla on aukio, jossa raitsikka kääntyy ja kirkuu. Eräänlainen lähiötori vaikka kantakaupungissa. Ihmiset samanlaisia kuin sielläkin. Ja varmaan kaikki muukin. Ranta on vähän matkan päässä, näkyy saaria ja vesilintuja ja veneitä, laivojakin, mutta minun on päästävä jonkinlaiseen metsikköön, vaikka kuinka pieneen aina kun mahdollista. En tiedä miksi. Viimeksi niin tänään.
Kohta lähden viemään koiraa ulos. Kuvittelenkin nyt miltä vodka maistuu. Muistan kyllä.
Kiitos sinullekin!
PoistaTähän hetkeen ja elämän kauneuteen ja merkitykseen pääsee nostalgisoimalla tätä hetkeä jota elää. Ajattelemalla sitä kaupauksen kautta. Katsomalla vähän ohi näkee tähän hetkeen.
Vaimoni kuuluu erityisryhmään, joten näin korona-aikana olen itsekin eristäytynyt normaalia enemmän, vaikkei tarvitsisi. Käyn kaupassa ja teen muut tarvittavat hankinnat. Vaimoni kanssa käydään koiran kanssa lenkillä ja pidetään turvaväli muihin.
VastaaPoistaOstin äskettäin "Retroplayer" soittimen, joka muistuttaa vanhanaikaista putkiradiota. Tosin siitä voi stereofonisesti kuunnella c-kasetteja, vinyylejä, cd-levyjä ja radiota. Yksi huoneistamme toimiikin musiikkihuoneena; lisäksi siellä on tietokone. Siellä viihtyvät myös meidän kaksi kissaa ja yksi koira. Musiikkia kuunneltaessa on rentouttavaa nauttia oluesta tai viinistä, toisinaan myös viskiä tai brandya. Tämän poikkeustilanteen aikana tästä huoneesta on tullut entistä tärkeämpi.
Kirjojen lukeminen on tyssännyt koronan vuoksi, en ole pitkään aikaan käynyt kirjastossa. Elokuviakaan en juuri katsele: itselläni on tallenteita yllin kyllin ja samat filmit pyörivät televisiossa.
Odotan kesää ja tämän maan avautumista. Turvavälit huomioiden alamme käydä enemmän ulkona. En ole aikaisemmin hirveästi välittänyt irtojäätelöstä, mutta nyt kuitenkin tuntuu, että sitä pitäisi saada. Joko torin jäätelökioskeilta tai jostain muualta. Pakko on vähitellen päästä normaaliin elämään.
Vaikka olen yleensä viihtynyt kotona, "siellä jossakin" oleva uhka on väistämättä silloin tällöin mielessä. Niistä löytyy runsaasti esimerkkejä elokuvistakin. Onneksi me suomalaiset olemme epäsosiaalista kansaa. Jos olisin vaikkapa espanjalainen tai italialainen, mitenkähän olisin pärjännyt?
Hienoja puheenvuoroja kaikilta. Tällainen intiimi yksityisyys on oikeastaan parasta, mitä voi olla.
VastaaPoistaOdotan kovasti kesää. Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä mökille, ainakin joksikin aikaa, vaikka kesäkuussa ei pääse töistä irti. Parina viikonloppuna olen ollut jo mökkiä siivoamassa. Lauantaina tunkkasin laiturin oikeaan korkoon, kun ensin typeryyttäni venäytin selkäni yrittäessäni parrulla nostaa sitä, ja lisäksi tein kolme penkkiä valmiiksi mansikoita varten ja kaksi vadelmia varten. Kesälukemisiksi taidan hakea Serotoniinin ja Maaston ja kartan. Olisivat Tikkurilan kirjastossa.