tiistai 30. kesäkuuta 2020

EI TÄTÄ ENÄÄ TAHDO JAKSAA

Kansallismieliset ovat polttaneet sateenkaarilipun. Voi herranjumala. Jos tämä ei olisi tärkeää, en enää jaksaisi edes kommentoida.

Miksi enemmistöstä poikkeava biologinen ominaisuus suututtaa ihmisiä? Suuttumuksen ytimessä on luonnottomuuden tuntu. Mutta sukupuolessa tai seksuaalisessa suuntautumisessa ei ole luonnottomuutta, ei edes pedofiliassa (vain sen toteuttaminen on rikos ihmisyyttä vastaan). Luonto ei pidä sisällään luonnotonta, se on looginen totuus. Vain jos pitää luontoa jonkin omia arvoja vahvistavan yliluonnollisen (metafyysisen) agentin luomana, voi ajatella sen olevan luonnotonta. Tähän seksuaaliseen tilastolliseen poikkeavuuteen kohdistuvaan ärtymykseen liittyy tiedostamatonta metafyysistä rekisteriä.

Entä miksi tuota luonnonilmiötä sitten niin paljon tuodaan nykyisin "ärsyttävästi" esiin? Koska kulttuurievoluutio on nyt siinä vaiheessa, että siitä on tullut mahdollista ja sen salaaminen (kaapittuminen) luo vastareaktionsa. Tätä on dialektiikka. Voisi verrata työväenliikkeen marsseihin joskus aikoinaan. Nythän vasemmisto on jo niin luonnollinen osa kulttuuria (tai keskiluokkaistunut), että marsseja ei enää näy. Oikeastaan kansallismielisetkin ovat marsseillaan nykyään julistamassa sitä, että toisen maailmansodan jälkeen aate on ollut tabu. Pitäisikö siitäkin motiivista ärsyyntyä?

Odotan sitä aikaa, kun seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuolisuus ovat saavuttaneet  heterouden asteisen välinpitämättömän arkipäiväisyytensä. Ja Isänmaasta saa pitää vapautuneesti. Ehkä utopiaa, mutta eikö meidän pidä edes uskoa siihen?

13 kommenttia:

  1. "Odotan sitä aikaa, kun seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuolisuus ovat saavuttaneet heterouden asteisen välinpitämättömän arkipäiväisyytensä. Ja Isänmaasta saa pitää vapautuneesti. Ehkä utopiaa, mutta eikö meidän pidä edes uskoa siihen?"

    Just näin. Poislukien se, että seksuaalisuus suuntautuu tekoina eläimiin ja (pikku)lapsiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä lisäys joka jäi minulta pois. Pitää käydä lisäämässä faceenki. Siis joo, määkin oon nyt siellä.

      Poista
  2. Jos miettii ihan rehellisesti on joukko joka kyseenalaistaa homoseksuaalisuuden todella pieni.
    Olemattoman pieni luonnollisen isänmaallisuuden, normaalin kotimaarakkkauden, kyseenalaistajiin verrattuna.
    Siinä mielessä Juhan kysely oli todella hyvä.
    Molemmille vapaus.

    Jos haluamme oikeasti hyväksyä erilaisuutta on meidän opittava hyväksymään myös sellaista erilaisuutta joka ei ole välttämättä itselle tärkeää erilaisuutta. Kuten tuo isänmaallisuus.
    Kaikki laillinen on ainakin periaatteessa hyväksyttävää.
    Siinä mielessä sekä seksuaalisuuden monimuotoisuudesta eikä oman maan mielisyydestä pitäisi olla kenelläkään nokan koputettavaa.

    Yhden jalkapallofanin kanssa muistan noin 10 vuotta sitten ihmettelyn, että kuinka meidän stadijupit ja hipsterit pitää yllään Italian, Espanjan, Ranskan tms. maajoukkuepaitaa, mutta Suomen maajoukkueen paitoja ei näkynyt oikeastaan Helsingissä kenellekään. Urheilussa muutenkin palvotaan muiden maiden futis, koris- ja lätkäjoukkueita. Samaa liputusta näkee joissakin vaatteissakin, maihinoustakeissa jne.
    Miten suomilipusta tai maajoukkuepaidasta on tullut noin hyljeksitty ja mikä oli se prosessi? 2000-luvun alussa jolloin se viimeistään alkoi ei ollut persujakaan jne.

    Omaa kokemusta ei ole koska en ole missään käyttänyt mitään lippua. Ostan tunnuksettomia (hah) t-paitoja ilman kuvia ja tekstejä jne.

    Vasta viime aikoina tämä (sinänsä triviaali asia mutta kuitenkin) on muuttunut. Sinivalkoinen symboli on ikään kuin vapautunut ja tullut kaikkien hyväksymäksi.
    Ellei nyt joku pian keksi että sen risti on paha.

    Ihmisten vaatetuksessa hyväksyn tietenkin ihan kaiken. Vain kolmasmaailmansota-yllyttäjä Che tekee aina vaan tiukkaa ja puistoista:) Lenininpuisto (joka on peitseni uusin tuulimylly).

    VastaaPoista
  3. Tuntuu että asiassa ärsyttää joitakin, myös muita kuin äärikansallisia, jokin muukin kuin vain poikkeavuus. Siis mistä tuossa postauksessa just kirjoitin esimerkiksi että sitä tuodaan esiin paljon, on jo ärsytyksen aihe. Tietenkin tuodaan kun nyt on se aika kulttuurievoluutiossa. (Tuon tekstin muuten pistin faceen kans.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistat varmaan kun vuosia sitten aloitin tätä nettikommenttihommaa blogissas, että toistin kuin papukaija yksinkertaisia ajatuksiani kyllästymispisteeseen saakka kaksoiskoodeista, kaksoisstandardeista.
      Mm. näissä aiheissa se ei ole siitä helpottunut, päinvastoin.
      Selkeää ehjää loogista ajattelua on vaikea löytää oikein mistään kun jengi on niin politisoitunutta.
      Kaksoismieltymykset ottavat niin uskomattomia muotoja vaikkapa nyt somessa ja aika usein mediassakin ettei tiedä itkeä vain nauraa tätä polittista uusjulistavuutta joka poissulkee asioita mielensä mukaan samalla kuin toisia syleilee.
      Tietenkin pitää aina yrittää ensin nauraa, sillä lailla hyväntahtoista ja niin hiljaa ettei muut kuule (ja loukkaannu).

      Poista
  4. Minulla vähän särähti korvaan tuo "kansallismieliset polttivat", koska identifioin itseni ainakin melko vahvasti isänmaalliseksi. En usko, että suurin osa suomalaisista kansallismielisistä polttaisi yhtään mitään lippua. Mutta joo, pikku seikka sinänsä, ja onhan totta, että nämä lipun polttaneet vatipäät varmasti olivat myös kansallismielisiä.

    Minusta arvokkainta maallista omaisuutta mitä minulla on, on nimenomaan suomen kieli ja Suomen kansalaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis on aivan arvokkaimpien joukossa. Muutakin sinne voisi keksiä.

      Poista
  5. Täällä myös isänmaallinen (tai kuten Vaasan ajattelijamme sanoo, suomenmielinen) ilmoittautuu. Mikä olisikaan luonnollisempaa kuin tykätä omasta pesä- ja pihapuusta? Kotimaastaan.

    Oma isänmaanrakkaus on kyllä viime vuosina ollut kovillakin.
    Mutta siitä selviää kun ajattelee, että ne ovat (tämäkin Vaasan ajatelijamme insipiroimana) että se on vain se Uudenmaan lääninrajan alapuolinen joukko, ja sekin pieni, joka omaa pesä-ja pihapuuta sahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikken ole lippupaitoja- ja maihareita enkä maajoukkuepaitoja koskaan omistanut niin teoreettisessa tilanteessa, jossa minulla olisi talo ja sen pihalla lipputanko, vetäisin kyllä salkoon lipun aina kun kotimaata ja äidinkieltäni juhlitttaisiin, muistettaisiin.

      Poista
    2. Suomen luonto tosiaan kieleen ja yhteiskuntaan yhdistettynä tekee vaikutuksen. Kulttuuri voisi olla monipuolisempaa ja varmasti onkin jos homma ei mene täysin reisille ja menetetään tämä maa, itsenäisenä paikkana.

      Poista
    3. Siis jos ei menetetä... No, saa nähdä onko meillä Suomessa esimerkiksi suomen asema mikä esimerkiksi 150 vuoden päästä. Ei ole itsestään selvää, että on se mikä nyt. Päinvastoin voi olla paljon marginaalisempi. Sama koskee väestöä, mutta ei ehkä mennä siihen nyt.

      Poista
    4. Kieli on ihan ydinkysymys, kuten oli esim. Virossa.

      Ihan fiksut ihmiset ovat viime aikoina puhuneet suomen kielen asemasta englannin puristuksessa. Siitä on ennenkin puhuttu.

      Mua pännii myös maamme yleinen angloamerikkalaistuminen. Jenkkiuutisointia tulee tuuteista aamusta iltaan niin kuin oltaisiin niiden mentaalinen osavaltio ja niiden sisäpolitiikka meidän sisäpolitiikkaa. Nuoret tuntevat Amerikan kulttuurin ja brooklynit, sarjat ja cookiet ja cupcaket kuin olisivat jenkkizombieita (omanikin, vähän ainakin). Some hengittää jenkkilän mukaan, media on siinä messissä.
      Tämäkin, luonnon ohella, nostattaa mussa uinuvaa isänmaallisuutta että pitäkää tähdet ja raitanne.

      Poista
    5. Eurooppalaisia sivistyskieliähän perinteisesti ovat olleet italia, saksa ja ranska, ja jos kulttuuri lasketaan mukaan niin venäjä. Englanti on ihan vasta myöhäinen käyttöliittymä. Noita pitäisi osata oman alueellisen pienkielen, meidän tapauksessa upean suomen kielen, rinnalla.

      No, joo. Tuon sanoi tietenkin mies joka osaa itse oman kielensä lisäksi oikeastaan vain englantia ja kykenee kirjan lukemaan myös ruotsiksi. Italian tai saksan taidosta antaisin aika paljon. Pikkusormen ainakin.

      Poista