lauantai 27. kesäkuuta 2020
HALLITUSTA HAASTAVA INTERSEKTIONAALISUUS (päivitetty versio)
Sana intersektionaalinen vaivaa aina vain päätäni. Nyt sana pisti taas miettimään kun hallitus ottanee sen omaksi periaatteekseen, mikä on aiheuttanut kärkästäkin keskuselua. (Tätä oleellista syytä mietiskelyyni en tullut maininneeksi aiemmissa versioissa. Tämä asiayhteys kuitenkin tekee kirjoituksestani mielekkäämmän. Muutenkin nyt parempi versio.)
Alunperin intersektionaalisuus feminismissä on 70-luvun amerikkalaisten mustien naisten haaste valkoiselle feminismille. Haluttiin että valkoinen feminismi reflektoi valkoisuutensa ja huomaa etuoikeutettuisuutensa. Alunperin siis kyse oli "rodun" ja sukupuolen kysymyksistä, eli että miten valkoinen feminismi tiedostaa sokeutensa ihonvärinsä suhteen. Intersektionaalisen feminismin historia on siis toiseuden asettaman haasteen historiaa. Ja sama haastaminen jatkuu ja hyvä niin. Haastajina ovat nyt muslimitaustaiset naiset ja miehet (eikä valkoisten länsimaisten tharvitse puhua heidän puolestaan, mikä epäilemättä helpottaa tilannetta; tosin itse olen sitä mieltä, että vääryydestä on puhuttava kulttuurista piittaamatta, kulttuurirelativismia en siedä). He voivat kommentoida julkisuudessa vaivattomasti ilman islamofobiksi leimautumisen pelkoa. Ja länsimainen feminismikin saa osansa. Se on näiden kommentoijien mukaan ollut liian korrekti, relativistinen. Näin he haastavat intersektionaalisuutta ja päivittävät sen perinteen. Tästä hallituksen on hyvä jatkaa.
Jos hallitus todella aikoo omata tuon intersektionaalisen feminismin periaatteet, sitä tulee mielenkiintoista seurattavaa. Hallituksella on nyt mahdollisuus tarttua ikään kuin persoonattomana instituutiona arkailematta asiaan, yhtäkään näkökulmaa aristelematta. Vaikkapa lainsäädännöllä. Eivätkö sitä odota jopa hallituksen suunnitelmien vastustajat? Feminismi tässä nyt tietysti kommentoijia ärsyttää, se koetaan ideologiana ja sitä sävyähän siinä tilanteesta riippuen usein onkin. Modernin intersektionaalisuuden pitää olla (myös omia estojaan) havainnoivaa ja siitä "kylmiä" johtopäätöksiä tekevää. Sitä odotan intersektionaaliselta hallitukselta. (Intersektionaalinen hallitus kai olisikin tässä tilanteessa parempi ilmaisu.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIntersektionaalisuus sosiologisena työkaluna on ok. Tällä hallituksella olisi paljon konkreettista tekemistä, jonka se voisi tehdä ja jota sen pitäisi tehdä: koronasta selviytyminen, työllisyys, velanoton hillitseminen, sote. Elämme yhdessä maailman demokraattisimmista ja tasa-arvoisimmista maista. Jo nykyiset päätökset vievät parempaan myös intersektionaalisuuden näkökulmasta. Elätämme kymmeniä tuhansia ihmisiä. Lähetämme vuosittain miljardin poikineen ulkomaille, kehitysapuun ja EU:n kassaan. En tiedä mihin hallitus tarvitsee ennen kaikkea intersektionaalista feminismiä hoitaakseen ydintehtäviään, joiden ratkominen on tärkeää senkin kannalta, että voidaan harrastaa intersektionaalista feminismiä. Jo nyt vappasataset ovat muuttumassa veronkorotuksiksi. Pitäisi miettiä onko uusi näkökulma se, jolla luodaan työllisyyttä ja ihmisille kokemus siitä, että he ovat vapaita olemaan sitä mitä ovat. Pelkään reaktiivista ja ihmisiä tarkkailevaa, kyttäävää ja rajoittavaa politiikkaa aidosti yhteiskuntaa ylläpitävän ja mahdollisuuksia lisäävän ja avaavan politiikan sijaan. En tarkoita tietenkään sitä, että odottaisin huonon käytöksen sallimista. Tarkoitan, että maassa on mahdollisuus elää ja yrittää ja menestyä eikä homma mene eliitin määrittelemäksi uudelleenkoulutusleiriksi, jossa opetellaan olemaan juuri tietyllä tavalla korrekteja ja juuri tietyllä tavalla kansalaisia eli lähinnä veronmaksajia, jotka sanovat ja ajattelevat juuri niin kuin eliitti odottaa.
VastaaPoistaTuo intersektionaalinen feminismi taisi tulla Ohisalolta. Voi olla, että hän puhui kannattajilleen. Ohisalon kunniaksi on sanottava, että hän toteuttaa tilaisuuden tullen juuri sitä politiikkaa mitä saarnaa. Kannattajat saavat mitä tilaavat.
PoistaNiin kuin huomaat Vesa, minä olen toiveikas optimisti tuon intersektionaalisuuden suhteen. Tiedän, olen ehkä väärässä... Miten tuon nyt tiivistäisin... intersektionaalinen hallitus ei voi olla huonon uskon (mauvaise foi) läpitunkema. Muuten käy juuri niin kuin pelkäät. Intersektionaalisuuden on luotava ikään kuin meta-taso, joka läpivalaisee kaiken.Esimerkiksi lainsäädännön välinettä käyttämällä tarttua asioihin. Yksilö tai poliittinen ideologia ei tähän pysty, koska on puolustettava koko ajan asemaansa. voi . Ammattilehdessäni Haasteessa oli hyviä kirjoituksia siitä, miten kunniaväkivalta asettuu suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Suhde ei ole ongelmaton.
PoistaIntersektionaalinen feminismi on varmasti se juttu mitä vasemmisto ja vihreät nk. osaavat. Talousasiat ovat vaikeita, osaamista Suomen nostamiseksi velkaantumisen tieltä tuskin löytyy. Tämä on paha juttu. Tuntuu, että moni puolue on tavallaan luovuttanut pelin. Velkarahalla niin pitkälle kuin mahdollista ja ajatuksena, että ei tarvitse lopulta maksaa takaisin kun eivät muutkaan maksa. Korkojen ja lainaehtojenkin kanssa voi tulla sitten joku päivä tiukkaa. Kun valtion velanhoito ei ole enää omissa käsissä, on itsenäisyyden yksi sektori mennyt huomattavan huonoon jamaan.
VastaaPoistaJos hallitus toimii niin kuin intersetionaalisuus vaatii, se ei voi sivuuttaa mitään. Syrjäytyminen ei voi olla IF-arvojen hinta. Silloin se on valheellista; "he eivät tiedä mitä tekevät"...
PoistaTuo kuvaamasi dualismi tietenkin on riski ja puhun naiiviuden uhalla sen ideaalista.
Siis puhun naiiviuden uhalla intersektionaalisuuden ideaalista.
PoistaIdeaali on varmasti hyvä, mutta en oikein näe mitä merkitystä sillä on reaalimaailmassa, jossa yhteiskunta käytännössä elättää ne maahanmuuttajat, jotka eivät kykene itseään elättämään, ja jopa laittomille maassaolijoille taataan palvelut.
PoistaYmmärrän hyvin esimerkiksi naisvaltaisten alojen, kuten sairaanhoito- ja opetusalan palkkojen tarkastukset, mutta mitään sellaista en ole hallitukselta kuullut. Tai ymmärrän J, jos pistetään stoppi tyttöjen silpomiselle. Jos kyse on jostain epämääräisestä hyveellisyysprojektista, joka liittyy ihonväriin, niin aika tavalla hukkaan menevät nuo satsaukset. Ihan vakavastippuhuen. Nyt pitäisi tapahtua mahdollisimman konkreettisella tasolla ja paljon. Akateeminen saivartelu ja suomalaisen kolonialismin ja orjuuden historian etsiminen jne o. ja ihmisten syyllistäminen jostain ihan marginaalisesta on turhaa puuhaa, kun yhteiskunnan perusrakenteet (työllisyys, talous, sote, monenlainen pahoinvointi) ovat monella tapaa remonttia vailla. Odotan hallitukselta konkreettista elämää vakauttavaa toimintaa ja toimintaedellytysten luomista, en tiettyjen poliittisten trendien ja masinoitujen kampanjoiden haistelua.
Anteeksi kirjoitusvirheet. Näpyttelen vaimon puhelimella, oma ei toimi kunnolla. Pätkii täällä mökillä.
PoistaSiis ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat ideaalilla. Eikö silloin voisi puhua vain rehellisyydestä ja itsekritiikistä? Se on aika eri juttu kuin intersektionaalinen feminismi. Kannatan ennemmin tuota ensimmäistä.
VastaaPoistaÄrsyttää hyveellisinä esiintyvät aatteet kun lopulta on kyse vallasta. Sama tietty uskonnoissa hyvin usein.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMenen nyt vähän sivuun asiasta: geisha-patukan nimeen. Katsoin japanilaisen kommentin. Ei pitäisi vaihtaa. Ei myöskään hänen japanilaisten ystäviensä mielestä. Geisha sekoitetaan ilotyttöihin ja siksi tämä keskustelu. Kysynkin nyt, eikö mielipidettä pitäisi kysyä geishoilta itseltään? Ja kysyä myös seuraava kysymys: Halventaako tämä keskustelu itsessään ammattianne?
VastaaPoistaAmpuuko tämä semanttisen kolonialismin kritiikki tässä itseään nilkkaan?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaIlmeisesti tämä Geisha-juttu oli ollut alunperin vitsi, jonka Fazer otti poliittisen korrektiuden hengessä eli pelolla ja vavistuksella todesta. Toivottavasti eivät vaihda. Elleivät sitten lanseeraa mustien naisräppäreiden inspiroimana uutta Boss Bitch -patukkaa.
VastaaPoistaTämä on todella haitallista jos yhteiskunta tukahtuu yksiääniseksi, omia puheitaan tai oikeammin ilmaisujaan varovaksi laumaksi, joka ei lopulta enää uskalla tai edes osaa ajatella, mikä sille on parasta vaan pääasiaksi tulee olla samaa mieltä kuin muut tai ne, joilla on valta sanoa.
Ostaisin mieluusti Boss Bitch -salmiakkilakritsisuklaata, joka muistuttaa Tuplan liquorice-makua.
VastaaPoistaMuuten, en myöskään väitä etteikö Suomessa olisi rasismia. Kyllä on. Itse ajattelen, että kitkeminen onnistuu kylläkin pikemminkin hyvän kautta eli esimerkiksi siten että ihmiset saadaan
VastaaPoistamukaan itsenäisiksi toimijoiksi yhteiskunnan rakentamiseen kuin siten että annetaan abstrakteja määräyksiä ja edistetään samalla kulujen kasvua esimerkiksi kehitysmaista tapahtuvalla maahanmuutolla. Tämä nyt ihan konkreettisena ehdotuksena.
Varmin tapa lisätä rasismia on luoda poliittisilla päätöksillä taloudellisesti ja sosiaalisesti toimimaton segregoitunut yhteiskunta. No, rasismi, niin paha juttu kuin se onkin, on tuossa kakussa sitten vain yksi ruma koriste.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaHarvoin perimmäinen ongelma ovat pahat ihmiset. Useammin ongelmia aiheuttaa huono yhteiskuntasuunnittelu ja visioiden väkinäinen edistäminen.
VastaaPoistaNyt käytettiin aamuteeveessä 'haitallisista perinnetavoista. Ympärileikkauksista, lapsiavioliitoists jne. Ja korostettiin sitä, että myös poikien julma hyväksikäyttö haitallisissa perinnetavoissa tuodaan esiin (tässä tapauksessa afganistanissa). Hyvä. Tätä nyt esimerkiksi hallituksen pitää tukea vahvasti JA kuinka ollakaan, TUKEEKIN KUULEMMA!
VastaaPoistaHienoa.
Minun on vaikea kuvitella, että joku yksittäinen vasemmusto/vihreä poliitikko olisi käyttänyt ilmaisua haitalliset perinnetavat. Nyt uusi YK:n raportti tekee siitä helpomman asian puhua. Oikeastaan pakottaa siihen, luo tuoreen diskurssin. Tuo on
intersektionaalista feminismiä par excellence. Tuota tarkoitan. Tarvitaanko tuota IF-termiä sitten tähän? Siitähän puhuit.
Huomenna ylen aamuteeveessä puheena IF ja hallitus. Pitää katsoa.
PoistaMinusta riittää tilanneharkinta, rehellisyys ja realismi - myös oman ideologisuuden ja sen rajoitteiden suhteen. Tämä pätee niin yksilöiden kuin yhteisöjen, kuten puolueiden ja hallitusten, kohdalla. Tiedän ja tunnen toki omatkin tiedolliset ja emotionaaliset rajoitteeni.
VastaaPoistaTässä alla yksi näkökulma. En jaa sitä täysin, mutta Oikkonen on monessa suhteessa aivan oikeassa, vaikka paikoin turhan jyrkästi esittääkin asiansa:
alkonkassalla.blogspot.com/2020/06/ihmisyys-vai-intersektionaalinen.html?m=1
Historiallinen ja kulttuurinen perspektiivi unohdetaan monikulttuurisuusihanteessa usein kohtalokkaasti: kaikki on samaa, vaikka oikeasti harvoin tuskin mikään on samaa.
PoistaEn jaa etenkään Oikkosen voimakkaan sukupuolittunutta näkökulmaa mukisematta, mutta muuten hän on monessa kohtaa ihan oikeilla jäljillä. Harvoin saa lukea tällaista näkökulmaa.
PoistaMökillä ei ole telkkaria. Pitää etsiä Areenasta myöhemmin tuo aamutvjuttu.
VastaaPoistaLuin tuon jutun. Mihin Oikkonen tarvitsi esimerkiksi ilmaisua naisten narsismi? Mistä se kumpusi? Ja miksi hän näkee sateenkaariajattelun ihmisyyden vastaisrna? Ei kai asia ole noin ehdottoman dualistinen. Ja kun hän kritisoi liian yleisiä käsitteitä (viitaten Wittgensteiniin), eikö tämän ajan ärsyttäväkin pilkunviilaus ole ihmisyyden tarkempaa hakemista?
VastaaPoistaOlen miettinyt paljon sitä, että miksi enemmistöstä poikkeava biologinen ominaisuus suututtaa ihmisiä. Suuttumuksen ytimessä on luonnottomuuden tuntu. Mutta sukupuolessa tai seksuaalisessa suuntautumisessa ei ole luonnottomuutta, ei edes pedofiliassa. lLuonto ei pidä sisällään luonnotonta, se on looginen totuu. Vain jos pitää luontoa jonkin omia arvoja vahvistavan metafyysisen agentin luomana, voi ajatella sen sen olevan luonnotonta. Tähän ärtymykseen liittyy tiedostamatonta metafyysistä rekisteriä.
Entä miksi tuota luonnonilmiötä sitten niin paljon tuodaan nykyisin "ärsyttävästi" esiin? Koska kulttuurievoluutio on nyt siinä vaiheessa, että siitä on tullut mahdollista ja sen salaaminen (kaapittuminen) luo vastareaktionsa. Tätä on dialektiikka. Voisi verrata työväenliikkeen marsseihin joskus aikoinaan. Nythän vasemmisto on jo niin luonnollinen osa kulttuuria, että marsseja ei enää näy. Oikeastaan kansallismielisetkin ovat marsseillaan nykyään julistamassa sitä, että toisen maailmansodan jälkeen aate on ollut tabu. Pitäisikö siitäkin ärsyyntyä?
Odotan sitä aikaa, kun seksuaaliset suuntautumiset ja sukupuolisuus ovat saavuttaneet heterouden asteisen välinpitämättömän arkipäiväisyytensä. Ja Isänmaasta saa pitää vapautuneesti.
Juuri mm. noita asioita en ymmärrä Oikkosen ajattelussa. Muuten kyse on melko lailla perussosiologiasta, joka on unohtunut. Kyllä minustakin ihmisten pitää saada olla mitä ovat sukupuoliselta suuntautuneisuudeltaan, se on ihan peruslähtökohta.
PoistaKatsoin aamuteeveev IF-keskustelun. Tasa-arvoinisteri sanoi että ohjelmassa on vain sana intersektionaalinen, ei feminismiä. Tätä tuossa jutussanikin kaipasin. Jos se noin on kuten ministeri sanoo, olen aika tyytyväinen.
PoistaPitää katsoa tuo juttu Areenasta. Puhelimeni on vaan niin surkea, että se ei oikein pyöritä ohjelmia. Käy minulle hyvin kesällä.
Poistahttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalinen/syksysta-uhkaa-tulla-aarimmaisen-synkka/
PoistaTässä on todellisuus. Hallitus on lomalla tai puhuu korkealentoista.
Tällainen ristiriita välttämättömien tosiasioiden hoitamisen välttelyn ja ideologisiin parannussuunnitelmiin paneutumisen välillä ärsyttää.
Suomi on todella huonossa kunnossa lähivuosina, jos mitään ei tapahdu ja aktiivisesti tehdä. En usko, että vasemmisto ja vihreät edes tajuavat mitä on tapahtumassa. Itse asiassa katastrofi kaatuu kaikkien niskaan kuin salamanisku. Jotenkin se hoidetaan, mutta jälki voi olla mitä tahansa, enkä ole varma miten hyvinvointivaltio siitä selviää.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006558259.html
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että arvostan Seida Sohrabin todella korkealle. Helvetti soikoon, miten fiksu nainen. Ottaisin heti vaikka sisäministeriksi.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että tietyn tyyppisen vasemmistolaisen toiminnan ongelma on se, että se aikoo muuttaa todellisuutta kohtaamatta todellisuutta. Kohtaamisen sijaan kikkaillaan kielellä. Tästä ei seuraa muuta kuin lisää ongelmia.
VastaaPoistaSinänsä ymmärrän Ohisalon poliisijuttua: musliminainen ilman huivia poliisina olisi liian radikaalia valtaosalle muslimeista ja pitäähän olla myös monikulttuurisuuden tunnusmerkkejä.
VastaaPoistaSe minulle on esimerkiksi täysin hämärää, että jos intersektionaalista logiikassa ei uskota rotuihin isommassa viitekehyksessä, niin miksi kuitenkin pelataan rotuun liittyvillä symboleilla, kuten ihonväreillä ja käsitteillä kuten "rodullistettu", joka on mielestäni rasistinen ja leimaavat käsite par exellence. Onkohan edes koirarotuja olemassa vai kiistetäänkö nekin?
VastaaPoistaVai onko niin että on rotuja biologisessa merkityksessä mutta ne ovat "samanlaisia" mutta eri ihmisryhmät on kulttuurisesti "rodullistettu" erilaisiksi? Ja nyt tätä rodullistettua valta-asetelmaa dekonstruoidaan eri tavoin?
VastaaPoistaOn kuitenkin selväätieteellisestikin selvää, että on valkoisia, keltaisia, punaisia ja mustia ihmisiä, esimerkiksi näitä, ja heillä on tiettyjä mitattavissa olevia geneettisiä ja älyllisiä piirteitä, joita voidaan ihan tilastollisesti arvioida. Miten intersektionaalisuus suhtautuu näihin asioihin? Minusta tuntuu riittämättömältä ja jotenkin alkeelliselta analysoida näitä juttuja pääasiassa sosiaalisen valta-aseman kautta, erillään esimerkiksi kulttuurisista ja biologis-geneettisistä tekijöistä.
Jotka toki ovat myös muuttuvia mutta eivät jollakin käsitemäärittelyllä.
PoistaOma ajatukseni on Sohrabin tapaan, että yhteiskunnan tehtävä on tarjota kaikille tasapuoliset lähtökohdat, kuten koulutus ja terveydenhoito. Jos taas pyritään liikaa tasaamaan luonnollisista yksilöllisistä eroista tai yhteiskunnasta vallitsevista olosuhteista johtuvia normaaleja eroja, on vaarana se, että yhteiskunta ei enää toimi dynaamisesti ja ihmiset tasapäistetään luonnottomasti osaksi lopputulokset tasaavaa valvontakoneistoa. Näin siis ääripäässä. Suomi esimerkiksi on monin tavoin tasa-arvoinen yhteiskunta, enkä koe että kovin paljon säätelyä lisää kaivataan. Nyt pitäisi keskittyä siihen, että meillä on keinoja ja resursseja pitää yllä hyvinvointiyhteiskunta. Jos tätä ei kyetä tekemään tai edes hahmottamaan tehtäväksi, eivät hyvät suunnitelmat toteudu mitenkään.
VastaaPoistaSe mikä minusta on oikeasti huolestuttavaa, on että intersektionaalinen feminismi tuntuu perustuvan "hyvistä tavoitteistaan" huolimatta apriorisesti jollekin uudelle rotuerottelulle, joka palautetaan vallan historiaan ikään kuin sillä liki olemuksellinen ryhmien välinen erottelu perustellen. Lisäksi kullekin ryhmälle on annettu tietty arvoasema. Minusta tässä menee aika moni asia pieleen, vaikka tarkoitus on nk. hyvä. Tämä on ihan hirveän kankeaa ja monilta implikaatioiltaan myös enemmän vahingoittavaa kuin ryhmien välisiä suhteita korjaavaa ajattelua. Lisäksi siihen on rakennettu valtapositio, josta tulee helposti hegemoninen, jos sille annetaan tilaa. Siksi pidän enemmän ongelmia ratkovasta käytännön järjestä.
VastaaPoistaSohrabi sanoo teoretisoimatta päivänselvän asian:
VastaaPoista"Intersektionaalista feminismiä viljelevät näkevät ongelmia vähäpätöisissä asioissa, mutta eivät halua tikullakaan koskea aitoihin ongelmiin ja niiden sivuvaikutuksiin.
Niiden kohdalla vahvistetaan sortoa ja alistamista sen sijaan, että puututtaisiin ja myönnettäisiin ongelma.
Burkini-keskustelu on loistava esimerkki tästä. Sen sijaan, että tasa-arvoa vaatineet ihmiset olisivat puolustaneet musliminaisia, he lähtivät puolustamaan burkinien käyttöä uimahalleissa uskonnonvapauden nimissä. Samalla niitä, jotka vastustivat sortoa, tuomittiin suvaitsemattomiksi."
Keisarin uudet vaatteet...näennäisen uusi terminologia....vanha ideologia...intersosialistinen (ups) feminismi...ei uusia vaatteita yllä.
Aidot todelliset ongelmat kateissa tai toisisijaisia (silpominen, lapsiavioliitot, synnytyskoneena toimiminen, hyväksikäyttö...).
Olen sanonut niin kauan kuin jaksan muistaa, että feminismin tai feminismin nimissä harjoitetun vanhakantaisen sosialistisen luokka-ajattelun ja olisi pian alettava ottaa k o k o maailma mm. Sohrabin viittaaminen asioineen tosissaan.
Muuten ei ole mitään uskottavuutta.
Eikä oikeasti syrjityillä ja todellisesti tasa-arvottomilla toivoa.
jope
(joo, mä tiedän)
Toisaalta minunkin on oltava realisti. Ihmiset, minäkin, valitsemme. Hyvyytemme ei koskaan ole kaiken kattavaa.
VastaaPoistaOmat lempiuhrimme ovat sukua omille maailmanselityksillemme. Ihmiset eivät ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää toisiaan niin kuin kuvittelimme joskus lapsina aikuisuuden tunnusmerkistön.
Täytyy vain toivoa että kaikilla on puolustajansa jossakin. Sohrabeita tarvitaan juuri siksi.
Ja toivoa että totuus ja faktat ja teot mitä ne missäkin ovat tulevat aina julki eivätkä jää mielimaailmanselityksiemme tai ylikorrektisuuksien tai hyväntahtoisuuksiemme peiteltäviksi.
Kun vähän aikaa sitten lopetin (kaksi viikkoa, heh) somessa kommentoimisen (oma blogi suunnitteilla myös) oli se reaktio tavallisten ihmisten tavallisen puheen politisoitumiseen.
Eilen kävelyllä tulin siihen tulokseen, että on oikeastaan ihan sama mitä kukin on esim. poliittisesti (itse en tiedätarkasti mikä itse olen) kunhan esillä on tosiasioita. Totta kai sinne lirahtaa aina omatulkinnan kyynistä nestettä, mutta jos puhutaan teoista puhutaan oikeansuuntaisesti. Ja vain ihmiset voivat tuoda niitä esiin. Maailman havainnointi on eräänlainen jokanaisen-ja miehen velvollisuus. Sitä ei pidä jättää vain harvoille tai sananvaltaisimmille.
Mutta aina voidaan puhua muidenkin keskuudessa totta, ja jos menee väärin, korjataan, yritetään uudestaan. Karsitaan kieleltä iva, maalittaminen, ennakkokäsitykset, mutta uskalletaan silti puhua reilusti sillä jos emme uskalla sanoa se syö sisäelimiä.
Ihmiskunnan tekojen sanominen ja havainnoiminen on ihmisyyden harjoittamista ja luonteeltaa aina positiivista, jos asia nousee esiin, mikä se onkin. MYös tietenkin silloinkin kun se vaarantaa esim. minun oman lempimaailmanselitykseni.
Sohrabi on peruskoulun ope. Siellä realismi maailmasta elää. Jos katsoo maailmaa pelkkien twitter- tai muiden "päivitysten" tai mediakolumnien tasolta, jää vain lausumisten maailmaan. Maailma ei ole sitä mitä joku sanoo jostakin ja mitä joku sanoo siitä.
Nyt mie lähden uimaan.
Jos henkilökohtaisesti vertaan Sohrabin ja Ohisalon ulostuloja puheena olevissa asioissa, niin Sohrabi vaikuttaa viisaalta ja realistilta ja Ohisalo ideologiselta utoopikolta
VastaaPoistaja teoreetikolta. Tältä minusta tuntuu. Kummankinlaisille ihmisille yhteiskunnassa on tilausta. Suoraan sanottuna toivoisin, että yhteiskuntaa johtaisivat mieluummin ja enemmistönä ja vaikutusvaltaisimmilla paikoilla Sohrabin kuin Ohisalon tapaiset ihmiset.
Hyvää on ollu keskustelu tähän mennessä!
VastaaPoistaOssi Tyrnävä.
Olin muka kommentoinut tuohon sohrabin juttuun mutta en sittenkään. Hyvä juttu. Tuohon poliisien huivilupaan en suhtautuisi noin tiukasti. Jos se joku kynnyskysymys että naiset ammattiin pääsevät, pitäkööt huivia. Tuossa ohisalo on oikeilla jäljillä.
VastaaPoistaJoo, eivät pääse kodeistaan ilman huivia, se on melkein selvä.
VastaaPoistaSen sijaan ei ole yhteiskunnallisesti järkevää, että virallisiin asuihin sisällytetään uskonnollisia tunnuksia.
Mutta ilmeisesti islamia pitää sen verran kunnioittaa, että saadaan naisia mukaan yhteiskuntaan.
Ymmärrän Sohrabin näkökulmaa tässä myös. Hän on nähnyt islamia vähän eri näkökulmasta kuin Ohisalo.
Siis eivät useimmissa tapauksissa. Tuntuu myös että aika pieni porukka maahanmuuttajanaisia, jotka kantavat huivia, olisi ylipäänsä pyrkimässä poliisiksi. Enemmän tämä avaus on Ohisalon omassa diskurssissa kuin todellisuudessa. Siinä mielessä todella marginaalinen juttu, kuten Sohrabikin totesi.
PoistaPiti sanoa, että ei pitäisi sisällyttää virka-asuihin uskonnollisia tunnuksia, mutta ilmeisesti tuollainen sekasotku on monikulttuurisuuden onnistumiseksi välttämätöntä. Ei ihan vailla turvallisuusriskejäkään, jos olisivat kenttätyössä.
PoistaMinusta vihreiden parhaat avaukset ovat luonnonsuojelussa. Nämä monikulttuurisuushankkeet ovat kyllä sanalla sanoen todella heikkoja. En koe niitä kovin hyödyllisinä, koska erilaiset ideologiset syyt rajaavat järkevistäkin asioista usein niin marginaalisia, että ihmetyttää mihin paukkuja riittää ja miksi silmät eivät avaudu isommille ongelmille.
VastaaPoistaHuivi-juttu, itse valittu vai ei? Useimmiten länsimaissa kuitenkin kai itse valittu?
VastaaPoistaTulee kuitenkin mieleen että samalla kuin huiviin suhtaudutaan niin, että ovat itse päättäneet, ovat monet kuitenkin kovasti huolissaan lestadiolaisäideistä niin kuin olisivat suuriakin uhreja. Oma valinta, eikö, sielläkin?
Tiedän toki että jos jättää lestadiolaisuuden, voi seurata eristäminen suvusta, mutta eipä siitä muuta seuraakaan.
Vapaassa länsimaassa voi siis valita lopulta aidosti itse kuuluuko siihen porukkaan vai ei.
Ihan sama ei taida olla muissa esimerkkitapauksissa?
Huivi muslimipoliisilla vai ei, taitaa olla pieni kysymys siihen verrattuna miksi koko kysymys on ihan teoreettinen. Kyseisiä naisia ei taida olla poliisiin edes hakeutumassa kuten totesikin jo Vesa.
Mutta yksilön valintoihin pitää suhtautua kunnioituksella mitä ne ovatkin kunhan lain puitteissa.
Mysökään mitään ideologisia toivomuksia ei pitäisi politisoida esitetyiksi ääneen toivotuiksi toimintamalleiksi.
Jos itse saa päättää, antaa sitten itse päättää oikeasti ilman paimentamista.
Ja onhan meillä kaikilla (jos rehellisiä ollaan) omat juttumme ulkoisen ihmisen suhteen. Mua häiritsevät esim. tatuoinnit joskus, varsinkin jos näen kadulla pikkulapsen jonka iskä ja äiskä on läpitatuoituja.
Suomalaiset miehet ja naiset ottavat niitä todella paljon. Ei niillä ainakaan erotu enää.
Mutta sallin todella tietty ihmisten ihomerkinnät jos se on heidän valintansa. Mutta esimerkkinä siitä että kaikilla meillä on omat torjumisemme, tässäkin.
Ettei tulisi nyt liikaa Ohisaloa kritisoitua, niin koronatoimissa hän on osaltaan hoitanut hommansa hyvin. Ajattelen esimerkiksi Ruotsin rajaa ja muita tarpeellisia sulkutoimia. Enemmän SDP:n ja Vasemmiston ministerit taisivat mokailla maskien hankinnassa. Toki hekin olivat joidenkin suositusten varassa eikä taju taudin luonteesta ilmeisesti ollut kovin selvä alkuvaiheessa. Toivottavasti syksyllä on sitten asiat kunnossa, jos tarvitaan suojautumista.
Poista"Mutta yksilön valintoihin pitää suhtautua kunnioituksella mitä ne ovatkin kunhan lain puitteissa.
VastaaPoistaMysökään mitään ideologisia toivomuksia ei pitäisi politisoida esitetyiksi ääneen toivotuiksi toimintamalleiksi.
Jos itse saa päättää, antaa sitten itse päättää oikeasti ilman paimentamista."
Tällä tarkoitan ettei pitäisi poliittisesti esittää paimennustoivomuksia että jos muslimipoliiseja saadaan, ja naisia, niin heidän pitäisi pitää huivia ja tämän olla sitten ikään kuin esimerkki jostakin oudosti tulkitusta suvaitsevaisuudesta.
Jos tuollainen tilanne tulee, voi olla että ko. nainen haluaa itse huovistaan esim. työssään luopua eikä tarvitse suomalaisia toiminnanohjaajia omassa asiassaan.
Turvallisuuden näkökulmasta huivi on varmasti naispoliisille riski. Poliisi toimii paitsi normikansalaisten myös rikollisten kanssa. Miettikää miten helppo tuollaiseen huiviin on tarttua ja vaikka kuristaa tms lievempää.
VastaaPoistaPidätys- tai puhutustilanteessa - mikäli pidätetään / puhutetaan - muslimimiestä, huivi kertoo koko ajan ko. poliisinaisen alisteisen aseman. Musliminainen on alisteinen miehelle ja Allahille. Symbolisesti kaiken kaikkiaan melko ristiriitainen tilanne. En siksi turvallisuuden ja yleisen virka-asun neutraaliuden vuoksi tuollaista uskonnollista valtaan ja alistumiseen liittyvää symbolia sallisi, koska se vaikuttaa jo poliisin työn hoitamiseen. Tämä potentiaalinen pohdiskelu on varmasti ihan yhtä realistinen kuin Ohisalon hyväntahtoinen kaavailtu hunnutetuista musliminaispoliiseista.
Tuota toisen kappaleesi näkökulmaa en tullut ajatelleeksikaan. Hyvä pointti. En edes tiedä onko meillä vanhakantaisen islamin naisia poliisissa?
PoistaJos ei ole, niin miksi sisäministeri on siitä puhunut?
Jätit myös mieleeni ajatusmadon: ajatusleikin Seida Sohrabista sisäministerinä. Miten hienoa se olisikaan. Ainakin jos pitää realismia ja varsinaista kokemusasiantuntijuutta (muun asiantuntemuksen lisäksi) merkityksellisempänä kuin poliittista suuntausta.
No, kuvitella saa.
Jos maahanmuuttajat itse saisivat valita (taas ajatusleikki) kumman he haluaisivat uuden maansa sisäministeriksi, Ohisalon vai Sohrabin, niin voisin väittää sillä perusteella, mitä maahanmuuttajia Välimeren etelä ja kaakkoispuolelta tunnen, eikä se ole vähän, että valinta olisi ihan selvä.
Sohrabi olisi esimerkillinen ihminen, jota minä ainakin kunnioittaisin, jos olisi sisäministeri. Toivottavasti asettuu ehdolle tulevissa vaaleissa. Toki hiukan närästää äänestää kokoomusta, mutta uskon että saisi ääniä.
PoistaVielä tuohon huivinaispoliisiesimerkkiin. Saattaisi olla myös suomalaisen humalassa riehuvan potentiaalisen rasistisia ajatuksia päässään kantavan miesoletetun vaikea ohittaa ärsytystilassa huivia. Tulisi vielä kaiken lisäksi syyte poliisin solvaamisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.