Juuri Teemalta tullut Auringonpimennys saa Hesarissa 5 tähteä. Itse antaisin 4. Kriitikko kutsuu päähenkilöä psykopaatiksi. Virheellisesti. Tyyppi on ennemminkin kyynisyyden henkilöitymä. Ehkä tämä on myös kuvaus käsitteestä pimeä afrikka. Moraalinen rappio saa voimansa siitä, ettei ympäröivää kulttuuria koeta "henkeä" velvoittavana vaan toiseutena, kaiken mahdollistavana tyhjyytenä. Välillä lähes farssimainen sävy toimii hienosti kyynisyyden ja sarkasmin rekisterinä.
Eikä tuo jepari ole enää elokuvan perustana olevan Jim Thompsonin romaanin psykopoliisi. Jotain ihan muuta. Tyyppiin ei samastu eikä sitä edes inhoa, koska se edustaa mielentilaa. Elokuva on mielenmaisema, jossa henkilöhahmot ovat läpikuultavan ohuita eikä niiden ole muuta tarkoitus ollakaan.
Tämä elokuva on hyvä esimerkki siitä, miten mieltä muokkaavan abstraktin ideologian ja arvomaailman voi esittää realistisin kuvin.
(Katsottavissa Areenalla.)
Arenassa Jim Cummingsin leffa Thunder Road!
VastaaPoistaParinsadantuhannen dollarin budjetilla tehty leffa päihittää Hollywoodin parhaatkin nykytekeleet mennen tullen. Todellinen sydämen teos. Mahtava kappale siitä kuinka taide koskettaa. Ei tarvita kuin kameran hallittu liikkuminen ja näyttelijäsuoritus vailla vertaa, sekä kertomus johon voi samaistua.
Se on hyvä!
PoistaAjattelin ihan samoin tämän nähtyäni! Kutsuisin itsekin päähenkilöä kyynikoksi. Naiiviksi kyynikoksi. Määrittelemättömällä tavalla hän on sisäistänyt niin pihalla olemisen kuin täyden ymmärryksen. Pohdin katsoessa myös joitain Claude Chabrolin elokuvia.
VastaaPoistaHahmojen psykopaatiksi leimaaminen osoittaa elokuvakriitikoilta usein lähinnä sen, ettei perehtyneisyyttä persoonallisuushäiriön (varsin tiukkoihin) psykologisiin määritelmiin ole. Psykopatia nähdään elokuvallisena tuotteena, meeminä.
Nyt vasta huomasin kommenttisi. Mukavaa että vielä jaksat seurata näitä juttujani. (Keskiviikkona ilmestyy taas Laajakuvassa kirjoitukseni. Linkitän tänne ja faceeni.)
PoistaTuo psykopatia meeminä on hyvä!
Poista