Siivotessani kirjahyllyä Kivivuoren opus taas tarttui käteen. Jos luen niin luen tätä nykyään lähinnä siksi, että se on erinomaista vastalääkettä kielellistä konstruktiota korostavalle filosofialle (tosin itse olen enemmän pragmatisti kuin kielellistä konstruktiota korostava filosofian harrastaja).
Kriminologia on raikkaan monitieteellinen ala. Se ei sulkeista yhtälöstä tutkimukselle välttämättömiä muuttujia, kuten viime vuosien julkisissa keskusteluissa on poliittisista ja ideologisista syistä tahtonut käydä. Itseään kunnioittava tutkijahan ei niin voi tehdä, kaikki on otettava huomioon korrektiudesta piittaamatta. Hyvä esimerkki on vaikkapa taannoinen keskustelu siitä, onko kulttuurilla ja maahanmuuttajataustalla merkitystä (seksuaali)rikoksiin. Oikea vastaus ei ole kyllä tai ei vaan se, ettei kulttuuria muuttujana saa sulkeistaa pois yhtälöstä, jos haluaa tehdä pätevää tutkimusta. Sama vastaus koskee keskustelua Helsingin nuorisojoukoista. Se kyllä on totta, että tuo nyt esillä oleva sana maahanmuuttajataustaisuus on poliittisesti ja inhimillisesti katsoen ongelmallinen. Ymmärrän Ohisalon varovaisuuden ykkösaamussa, kun toimittajan piti asiasta hämntä haastaa. Ohisalo antoi tilanteeseen nähden ihan realistisen vastauksen.
Rikokset ja rangaistukset ovat aina olleet ideologisen kamppailun temmellyskenttää. Relatisoivaa sosiaalista konstruktiota tarjotaan mielellään selitykseksi niin syihin kuin seurauksiin, ettei identifioiduttaisi valtaan. Samalla jätetään selittämättä rikosten ja rangaistusten universaali ydin. Eräänlaista metafysiikkaa sekin. Universaalin perustelu konstruktiivisella satunnaisuudella.
Kirjasta on julkaistu päivitetty painos. Omani on vuosimallia 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti