lauantai 19. joulukuuta 2020

JÄLKIÄ, VIIVETTÄ JA REAALISTA

Aamulla Petteri Orpo ja Ohisalo jo aiemmin kommentoivat 16-vuotiaiden kammottavasta tapauksesta taas kerran niin, että teki mieleni vaihtaa kanavaa. Varhainen puuttuminen, enemmän välineitä viranomaisille, enemmän oikeuksia puuttua... 

Kun nämä puhuvat näistä kauheista tapauksista, he puhuvat jo jostain muusta, ei JUURI TÄSTÄ tapauksesta. Niin kuin aina tahtoo käydä, koska "juuri tähän" tapaukseen ei koskaan osattu puuttua.

Eikä kyse nyt ole poliittisesta jargonista. Minulle on sama, onko äänessä Ohisalo, Orpo tai suuresti arvostamani Olavi Sydänmaanlakka. Ei reaaliseen kukaan pääse kiinni. Narratiivi tulee aina ensin ja sitten heti sen jälkeen.

Tähän mielipiteeseeni tietenkin vastattaisiin, että ei pidä tai on sopimatonta jumittua yksittäistapaukseen. Kyllä pitää. Vain se saa meidät käyttämään kieltä, joka edes yrittää tavoitella reaalista. 

Eikö reaalisen kylmä kosketus sitten johtaisi jonkinlaiseen taantumaan?  Neuvottomiin eleisiin? Kyllä, ja niin sen pitäisikin johtaa. Ehkä sen jälkeen joku keksisi sanoa jotain uutta.

7 kommenttia:

  1. Nyt heitit tärkeässä asiassa tärkeän näkökulman.

    Menee juuri noin kuten kirjoitat. Ohitetaan ja aletaan miettiä "ratkaisua", sitä miten seuraava kerta "estetään."
    Ja seuraava kerta tulee aina uudelleen.

    Tapaus (yksittäistapaus?) ohitetaan alkamalla miettiä mihin laitetaan nopeasti lisää rahaa, keitä palkataan lisää.
    Yhteiskuntamme sopeutuva tapa välttää katsomasta oikeasti näitä kauhuja?

    VastaaPoista
  2. Kiusaaminen on ollut tässä tapauksessa ilmeisen julmaa ja tunteetonta pitkään. Nyt olisi kuvattava näiden poikien koko yhteinen historia ja myös se, missä kohtaa olisi joku konkreettisesti voinut puuttua sadistiseen käyttäytymiseen; kuvata juuri tämän tapauksen kulku ja se, missä silmiä on suljettu (jos on). Jos minä kommentoisin julkisesti tätä, en viittaisi lainkaan yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaan sanoisin, että juuri tämän tapauksen muuttujat on avattava ennen kuin sanoo enempää. Sitten nähdään, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Ja varhainen puuttuminen on hankala kysymys: milloin pitää ja saa ryhtyä puuttumaan? Minulla ei ole tähän vastauksia.

    Ja luulen että psykopatologia varmasti tullaan tutkimaan. Niin toivon.

    VastaaPoista
  3. Kytöpuisto, Kaivopuisto, Kuusijärvi, Koskela. Pk-seudulla todella lyhessä ajassa nuoret/lapset mukana hirmuteoissa. Yhteiskunnan uusi rakenne vai epideeminen pahuus, joka nyt tulee esiin tekoina eikä jää vain ihmisen mieleen? Kaikki ei palaudu kiusaamiseen, kiusaaminenkin on vain yksi tapa toteuttaa pahimpia tekoja. Kiusaaminen jopa hieman liudentaa kaikkea, olisi puhuttava suoraan vakavasta väkivallasta. Ja suoraan noista teoista kuten ehdotat, ei mennä heti rakenteen taakse etsimään jossakin määrin jopa helpottavaa selitystä resurssipulasta, joka on taustasyy ja jonka korjaamalla tälläinen voidaan lisärahalla kuin ostaa pois.

    Itse en osaa selittää perussyitä, mutta jos katsomme kuvastoa ympärillämme niin väkivaltaa on kaikessa ja kaikkialla. Voi olla että kuulostan toivottoman vanhanaikaiselta mutta 80-luvulla käytiin keskustelua tv-väkivallasta. Väkivallan estetisointi ja väkivalta viihteenä on niistä asioista moninkertaistunut. Sitä tulvii kaikkialta. En väitä mutta mietin onko todella mahdollista ettei sillä ole mitään merkitystä. Väkivalta on nykyään kaikkea muuta kuin tabu. Viihdytän tai estetisoin elämääni seuraamalla väkivaltaa ruudulta. On mahdollista että joillakin ihmisillä tämä aiheuttaa aivoissa virhekytkentöjä ja tulee jossakin esiin myös reaktioina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme hyväksyneet myös käytännössä täysin arvo-ja tabu"vapaan" yhteiskunnan, jossa hukutamme jo lapset väkivaltaan ja pornoon. Niiden mahdollisuuteen kaikkialla ja koko ajan.
      Ja tämä jo siinä vaiheessa kun aivojen kehitys on täysin kesken. Näyttääkö tämä lapsen, nuoren silmissä täydellisen arvottomalta(sananmukaisesti) maailmalta?

      Poista
    2. Ennen syitä lasten pahuudelle etsittiin noista juuri. Vielä 80-luvulla. Nyt syy on aina "resurssipula". Paradigman muutos oikeaan suuntaan? Vai molemmat hakoteillä?

      Poista
  4. Tuo yksittäinen sadistinen tapaus pitäisi tutkia tarkasti, ja psykopatologiat. Turhaa puhua ongelmasta kokonaisuutena. Olisiko jotain voitu tehdä. Ja jos olisi, miksi ei ole. Tämä yhteiskunnallinen keskustelu on turhauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi ihan pieni ehkäisevä näkökulma. Poika ollut laitokseen sijoitettuna. Nykyisin nuoret voivat tulla ja mennä miltei halunsa mukaan. Heitä ei enää lähdetä etsimään niin kuin muutama vuosi sitten. Eihän tämä olisi pelastanut välttämättä poikaa tältä viimeiseltä kohtaamisesta, mutta koskaan ei tiedä. Joka tapauksessa, aivan käsittämätöntä pahuutta ja psykopatologiaa on keskuudessamme, ja varsinkin ryhmissä tuntuvat asiat ja normaaliuden rajat kieroutuvan. Lapset oppivat paljon kotoa, kiusaamisen perusteet ja tunnekylmyyden. Toisaalta voi olla neurologinen pohja sellainen että psykopaattiset teot ovat mahdollisia. Jos muutama tällainen kaveri löytää toisensa ja mukana on esimerkiksi huumeita, voi tapahtua käytännössä mitä tahansa. Surullista, niin surullista tämä on.

      Poista