lauantai 6. maaliskuuta 2021

KOKOOMUS IHAN PIHALLAKO?

Tämä koomuksen sotku on kiinnostava. Omaakin ajatteluni haastava. En nimittäin ihan tiedä, mitä mieltä olen. No. Ainakin sen voin sanoa, että Pihan ei olisi pitänyt perääntyä. Eikö hänen olisi juuri nyt edustettava sitä ääntä, jota toivoo kuulevansa? Puolustettava sitä ehdokkuudellaan? Puolustettava sitä moniäänisyyttä jota hän kirjallisuuden julkkisystävänä varmasti haluaa puolustaa. Mutta ymmärrän, että fiktiossa kaikki on helppoa.

Olen aina marissut sitä, että poliittinen retoriikka myötäilee puolueiden yhteisiä näkemyksiä. Siksi en oikein tiedä, mihin itse lopulta kuulun. Olen kaivannut poliittiseen keskusteluun enemmän eksistentiaalista vilua. No nyt sitä on tarjolla. Vähän samalla tavalla mutta lievemmillä mausteilla kuin perussuomalaisilla puolueen jakautuessa. 

Mielestäni poliittinen moniäänisyys ei ole aitoa, jos sitä ei koe omia arvoja häiritseväksi. Vaatimukseni on tässä pitkälti sama kuin mitä taiteelta ja filosofialta odotan. No. Kyllä noistakin sisäistä seurakuntaa itselleni liian helposti tulee. Ei voi kieltää. (Ja juuri tämän vuoksi en voi sietää pasifistisia sotaelokuvia.) 

Aidon moniäänisyyden voi tiivistää seuraavalla kysymyksellä: voivatko Atte Kaleva tai Jussi Halla-aho sanoa mitään kiinnostavaa tai jaettavaa kaltaiselleni vihervasemmistolaiselle sosiaalidemokraatille? Kyllä voivat ja ovat sanoneetkin. Olisi esimerkiksi arvoilleni sopivampaa kuulla naisasialiikkeeltä suurmoskeijaa kritisoivia kommentteja. Mutta onneksi Suomessa on kaikilla, toivottavasti jatkossakin, mahdollisuus olla osa sitä kaikkien kaipaamaa moniäänisyyttä. Nettikiusa on sitten tietenkin ihan eri asia.

Tätä aikaa moititaan mieliä ja arvoja hajottavaksi. Eli sitä eksistentiaalista vilua aiheuttavaksi.

8 kommenttia:

  1. Osuit ytimeen. Tilanne kertoo ajasta.
    Politiikka(kaan) ei saa enää häiritä ketään.
    Arvokeskustelunkin tulee olla sellaista ettei omaan tilaan synny pysyvää häiriökenttää. Jos häiriö syntyy, se poistettava, deletoitava. Ja eikö nykyään samoin myös taiteen puolella? Häiritsevä on marginaalia, kummajainen, vaikka eikö sen pitäisi olla ihan perinteisesti juuri siksi eturiviä? Oli joskus. Kaikki progressiivinen vaatii häriötiloja. Häiritsevää...jne.
    Parhaimmillaanhan se on hyvä fiilis. Joku horjuttaa kunnolla jakkaraasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan on välillä niin väsähtänyt, mutta aina vaan sitä tulee kommentoitua.

      Poista
  2. Kokoomuksen ideaan kuuluu kaiketi nimeenomaan koota tai olla kokoamassa erilaisia (talous)liberaaleja ihmisiä.

    Puolueessa on myös arvomaailmaltaan klassisia liberaaleja (nykyään heitä voi nimittää jopa konservatiiveiksi, joskin on puolueessa varmasti aidostikin arvokonservatiiveja) ja uusliberaaleja (eli hyvin lähellä vihreitä ja jopa vasemmistoa, jos ei oteta talousajattelua kärjeksi).

    Tällaiselle porukalle on hankala löytää keulakuvaa. Minusta Piha ei ollut tarpeeksi neutraali arvopuolella. Ehkä hänen poliittinen kotinsa olisi pikemminkin vihreissä, jos ajattelen puoluepohjalta. Vartiainen on mielestäni tyypillinen kokoomuslainen, jonka ideat tai niiden ydin pyörii eniten taloudenpidon ympärillä ja nämä arvokysymykset ovat sitten hiukan kauempana. Sikäli minusta parempi valinta lopulta - joku Elina Lepomäki olisi ollut myös hyvä.

    VastaaPoista
  3. Olisi hyvä, että olisi sellaisia toimivia sekoituspuolueita ja -hallituksia, jotka kykenisivät pysymään kiinni hiukan reaalimaailmassa eikä mentäisi nämä kuuluisat arvot edellä eli ns. "perse edellä puuhun"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuodet ovat olleet yhtä arvot-sitä-arvot-tätä -demoa.
      Arvot pitää ihmisellä olla ja humaanit sellaiset, mutta arvolauselmilla ja arvokäsitteillä ei voi aina kuvata ja korvata todellista maailmaa.

      Kun puhutaankin arvoista julkisesti, politiikassa varsinkin, se tosiasiallisesti tarkoittaa useimmiten tahtotilaa eli poliittisia motiiveja ja usein myös ideologiaa eli politiikkaa itseään. Ei sana arvo kaikkea pyhitä.

      Arvojen voidaan mielestäni ajatella olevan jossakin määrin myös yksityinen asia.
      Kyllä toiset ne arvot konkretian teoista sitten tunnistavat, mutta harvemmin julistautuva puhe on yhtä kuin arvot. Ihminen voi olla ihan toista kuin oma puheensa arvoista. Myös tietenkin hyvään suuntaan.

      Viime aikojen ihon alle pyrkivä motiivihan on ollut että "henkilökohtainen on poliittista." V-tut on, ilmaisin nätisti kantani jo Vesan blogissa.
      Henkilökohtainen on henkilökohtaista.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Muiden puolueiden ehdokkaita kuitenkaan ei oikein voida muista puolueista valita. Tähänhän nyt viheriät mm. koomisenkin sokeasti sortuivat ja fiksuimmat heistä myönsivätkin että nyt karkasi mopo kyllä käsistä.

      Tai ehkä voisi olla sellainen grouchomarxilainen poliittinen dada, että eri puolueiden johtajat vaihtaisivat paikkaa vaikka vuodeksi. Marin johtaisi persuja, Halla-aho vasemmistoliittoa ja Harkimo vihreitä. Tulisi dialogia ainaski heti. Väärän puheenjohtajan vuosi. Oppiminen (toisesta) kannattaa.

      Mua itseäni pännii miten miltei kaikki poliittisesti ovat radikalisoituneet kuin epideemisesti muutamassa vuodessa. Suurin piirtein kaikki aktiiviset toimijat. Hymy on kadonnut huulilta ja iloiset erimielisyydet. Niskojen nakkelua (blokkaamista) vähintään jos ei muuta tuolla somessa.

      Vai onko tilanteet nyt sitten niin elintärkeitä toisin kuin 5-20 vuotta sitten, en tiedä.

      Poista
    2. Lisään vielä sen että jos vasemmistolainen ei kykene juttelemaan oikeistolaisen kanssa (tai päinvastoin) tai persut vihreän (tai päinvastoin) vittuilematta, kiukuttelematta, nihiloimatta ja ironisoimatta (varsinkin twitterin alkeisreaktio nykyään) tai sterotyypittämättä, niin jotakin on pielessä.
      Ei niin kovin kauan sitten kyllä pystyi ja istumaan iltoja yhdessä. Jonkinlainen poliittinen erotteleva hullluus on kyllä tässä ajassa irti.

      Poista