maanantai 19. huhtikuuta 2021

IKUINEN PALUU?

Cogito ergo sum. 

Arbeit macht frei.


Tieten tai tietämättään 

ihminen on uskonut 

tekevänsä hengen 

puhdasta historiaa.


Alkakaamme aina tästä.

10 kommenttia:

  1. Lisää ajateltavaa näissä asioissa Leena Krohnilta ja Jarkko Tontilta:


    https://yle.fi/uutiset/3-11893828

    https://www.verkkouutiset.fi/pentti-linkola-ja-suomalainen-mielenmaisema/#e7bab2b1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Itse asiassa Krohnin haastattelun lopussa ja Tontin artikkelissa esitetyt kysymykset on esitetty tässä blogissa jo useita vuosia sitten ja monia, liiankin monia, kertoja.)

      Poista
    2. Tuohon linkola-juttuun kommentoinkin jonkun sivulle. Kyse on siitä että humanisti on aina ristiriidassa ympöristohaasteen kanssa. Ihmiset jotka vetäytyvät oravanpyörästä metsään asumaan ja uskovsat vaölintansa olevan universaalisti kestävä, eivät sisimmässään usko, että monikaan tekee samoin. Katastrofihan se olisi. Kuvitellaan aikuisten satu: Ideologien erakko elää tyytyväisenä elämäänsä metsämökissä. Sinne ilmestyy hyvä haltija, joka antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa toiveensa, että koko ihmiskunta toimii hänen tavallaan. Satu päättyy siihen. Mitä erakko vastaa, emme saa tietää.

      Poista
    3. Tuo krohnin juttu on hyvä. Pistin sen faceeni.

      Poista
    4. Linkola-jutun pointti oli myös se kuinka hän, maamme ensimmäinen ja innokkain kaikki rajat kiinni -bionationalisti ei saa samaa cancel-kohtelua kuin muut vastaavia mielipiteitä, ja paljon lievempiä esittävät, vaan jopa täysin päinvastoin!

      Tontti:

      " Punavihreän kulttuuriväen moraalisen konkurssin huipentuma koettiin vuonna 2017, kun Riitta Kylänpään kirjoittamalle ekonatsin elämäkerralle (Ihminen ja legenda!) myönnettiin Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto. Harvoinpa olen tuntenut niin voimakasta myötähäpeää kuin lukiessani teoksen sivuilta tihkuvaa henkilöpalvontaa: ”Hänen ryhdikkäästä, rauhallisesta olemuksestaan uhkui outoa voimaa, hänen läsnäolonsa oli vahva.” Anni Sinnemäen entinen eduskunta-avustaja Salla Tuomivaara puolestaan kirjoitti natsista otsikolla ”Elämänilon ylittämätön arvo – untuvanpehmeä Linkola”. Linnut! Rakkaus! Pentti saa kaiken vihansa anteeksi. Voiko lintuja niin paljon rakastava mies olla muuta kuin hyvä, pyhimys oikeastaan? "

      "Suomeenkin rantautuneen cancel-kulttuurin aikoina olemme nähneet ihmisten menettävän työpaikkansa tai vähintään parkuvan anteeksiantoa, kun jostain leviää huhuja, että tämäkin rutjake on kolmekymmentä vuotta sitten melkein varmasti tai ainakin ehkä käyttänyt n-sanaa tai muuten vaan käyttäytynyt ikävästi. Jokuhan voisi tämän perusteella luulla, että anteeksipyyntöjä nykyään vaadittaisiin jokaiselta, joka on puolinaisenkin myönteisen ynähdyksen lausunut avoimesti natsismia ja kansanmurhia ihailleesta Pentti Linkolasta. Miten on, arvoisat vääriä mielipiteitä jahtaavat somesoturit? Koska ja kenestä aloitetaan? "

      Poista
    5. Leena Krohn puhui ihan samasta asiasta kuin Tontti tuossa toisessa lainauksessani.

      No, toisaalta sitä ei pidä hämmästellä eikä siitä innostua. Näkökulma ei ole uusi eikä "virkistävä."
      Ihan selvää että jokainen aidosti liberaalilta pohjalta ajatteleva ihminen tulee noihin johtopäätöksiin tässä ajassa. Miten voisikaan olla tulematta? Pirkko Saisio myös on kirjoittanut ihan samasta.

      Poista
  2. Vielä tämän ajan itse ripustetuista ajatuskahleista:

    https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007937862.html

    Tuntuu että nyt (viimein) järki ja maltti leviää vauhdilla ja fanaatikot paljastuvat fanaatikoiksi, vaikka ovatkin yrittäneet kääntää sanapelillään kuvion päinvastaiseksi.
    Nämä kannanotot eivät ota mitään keneltäkään pois, mutta muistuttavat, että ihmiset voivat elää oikein omista lähtökohdistaan sadoilla eri tavoilla.

    Kaikkea ei pidä politisoida.
    Kaikki henkilökohtainen (suurin osa) ei todellakaan ole poliittista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kaikkea henkilökohtaista ei kannata lähtökohtaisestikaan politisoida, ainakaan niillä pelimerkeillä, joita jaetaan ulkoapäin. Varsinkaan asioita, joita kutsumme luottamukseksi ja rakkaudeksi. Menevät ihan suotta pilalle, koska joutuvat tekemisiin ensisijaisesti vallan kysymysten kanssa - ei niin ettei rakkaudessa ja luottamuksessa olisi kyse vallasta, mutta onpahan kuitenkin toisenlaisesta vallasta kuin siitä mistä yleensä politiikan kentällä puhutaan ja myös strategiat ovat sitä myötä toisenlaiset.

      Poista
    2. Toki ymmärrän, että monilla on tarve voimaantua (ja usein pettymysten vuoksi). Apua haetaan sitten erinäisistä voimaannuttavista rooleista (vähän kuin tendenssimäisissä elokuvissa). Ehkä se sitten joillekin toimii. En ole kokeillut.

      Poista