Kolumni | Perhe on pahin ja Frendit tuomitaan osin epäreilusti ja konteksti unohtaen – samoin käy lopulta tuomitsijoiden nykyisille tv-suosikeille: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007925723.html?share=73383f265ab62d3240d1e2b9bb9f52d6
...
Tämän kommentin lähetin tuohon juttuun:
"En katso kumpaakaan sarjaa, koska niiden huumori ei vain naurata minua. Ei vitsin vaikeita ole, mutta minä nyt vain koen ne latteiksi. (Frasier ja brittien Konttori olivat toista maata.)
Mutta asiani on tämä: mihin näinä aikoina on unohtunut se perussääntö, ettei fiktiivistä hahmoa ole viisasta lukea suoraan kirjoittajan mielipiteenä? Hesarin jutun perusteella hahmot ovat enemmän katsojan mieltä dekonstruoivia kuin kirjoittajien mielipiteitä. Mutta en siis katso Seinfeldia enkä Frendejä joten olen tämän Hesarin jutun armoilla. (Olen kyllä tosissani yrittänyt katsoa kumpaakin.)
Pieni tarkennus. On tietenkin teoksia, joiden haastavuus ja kiehtovuus on juuri tuo kirjoittajan ja kirjoitetun välisen yhteyden häilyvyys. Siihen väliin jäävien jälkien "pakottavuus". Knausgårdin Taisteluni varmasti tunnetuin esimerkki nykyään,
mutta aidosti ongelmallinen on James Dickeyn romaani Syvä Joki (elokuvan käsikirjoitukpseensa Dickey on pyöristänyt kulmia). Siihen sen triggerivaroituksen todellakin voisi laittaa, kun Shakespeare on joillekin liian kovaa kamaa. (Eikä triggeröivyys johdu vain niistä kahdesta vuoristolaisesta vaan enemmänkin kertovasta päähenkilöstä.)
Sama kommentoinnin halu minulla heräsi, kun luin Hesarin juttua Pulmusista. Tämä aika tuntuu tuhoavan halun (ei kyvyn) lukea tekstejä ironisina tai dekonstruoivina haasteina. Johtuuko tämä pohjimmiltaan siitä, että pelkäämme väärän tietoisuuden omaavia ymmärtämättömiä lukijoita? Että näemme teksteissä aina toisen, itseämme uhkaavan "väärinlukijan"? Ja "väärinluentakin" on tietenkin tärkeä tiedostaa, en kiistä sitä. Kun antaa pikkusormensa mankelille, voihan se viedä mukanaan koko käden."
Ei tarvitse edes mennä ihan perusasiaan, fiktiivisen hahmon fiktiivisyyteen, teoksen edelleen esilläoloon riittää sekin, että se on joskus omassa ajassaan julkaistu ja se on oman aikansa kautta luettavissa tänään ja tulevaisuudessakin.
VastaaPoistaMaailman kulttuuriperinnön poissaksimishalu on (joitakin äärimmäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) perverssi totaliteettifantasia, jota uuden läpipolitisoituneen ja historiattomaksi vääristyneen "liberaalin" ajattelun myötä tuputetaan hölmöimmille, oman yksilöllisen minänsä identiteettipolitiikkaan kadottavalle (sukupolvelle?).
Näet hyvin että kysymys on myös herra-kuvitelmasta. Että on joku jossakin joka lukee väärin eikä osaa lukea kuten pitäisi (esim. fiktiona ja oman aikansa kuvana).
Se siitä taiteen tasa-arvosta.
Kun päällimmäisenä on tuollainen kontrollihalu ja toisten, oman ryhmän ulkopuolisten kuvitteleminen itseä kykenemättömimmiksi, ollaan täydellisessä umpikujassa. Kaukana perusliberaalista asenteesta maailmaan.
"Vihalukemisen", "vihakatsomisen" kategoriat ovat tällä menolla pian totta kuten olen joskus täällä ennakoinutkin. Musta lista kasvaa.
Noiden tv-sarjojen suhteen en ole asiantuntija. Perhe on pahin-sarjaa katsottiin tietty kotona 70-luvulla.
(Läskipään ja Archien reipas mutta rehellinen yhdessäolo ja poliittinen erimielisyys olikin mukavaa seurattavaa. Nykykiihkoilijat eivät siihen pysty. Ottaisivat oppia.)
Mutta tätähän näkee nykyään jo kaikkialla. USA:n, tämän maailman hourulan, poliittisuuksia kopioidaan tänne täyttä päätä.
Äärimmäinen poikkeus jolloin sensuuri olisi ymmärrettävää, olisi esimerkiksi selkeästi rasistinen teos.
VastaaPoistaMinkään sananvapauden tai ajankuvallisuudenkaan nimissä en puoltaisi sellaisen teoksen esillä pitämistä. Suomeksi: kaikkea paskaa ei ole hyvä katsoa. (Tietenkin tutkimuskäyttöä varten sellaisenkin teoksen tulisi olla saatavilla.)
Entä poliittinen fanatismi? Sergei Eisensteinin historiaa väärentävä Panssarilaiva Potemkin (yhtenä kymmmenistä!! esimerkeistä)?
Ei.
Teoksella on tietysti esteettinen arvonsa elokuvan historiassa mutta on pakko lähteä siitä, että teoksen esittämän kuvan propagandistisuuden jokainen tietää ja osaa sen lukea.
Kuvittele nyrkkeilykehä jossa vastakkain ovat panssarilaiva potemkin ja tahdon riemuvoitto
PoistaSiinä kuule taivaat jyrisisivät.