perjantai 30. heinäkuuta 2021

TÄMÄ ON RUNO

Fenomenologinen reduktio on yritystä puhdistaa mieli kaikesta, mikä on suhteellista. Eräänlaista meditaatiota siis. Onnistuessaan kollektiivisella tasolla, ja huom: samanaikaisesti, se tarkoittaisi täydellistä yhteisymmärrystä. Paratiisia. Kokemusta ilman valtaa. Vaikuttaako tämä mahdolliselta? Niinpä. Sytytin sikarin, kaadoin itselleni lasiin 4 senttiä Smirnoffia ja luen Vesa Haapalan runoteosta Hämärä ei tanssi enää. Ettei nyt ihan kaikki unohtuisi. Mutta sekin kuvaa kaiken liian kauniisti.

lauantai 17. heinäkuuta 2021

HARMILLISTA (Eyes Wide Shut tänään Avalla)

Stanley Kubrickin Eyes wide shut olisi vaikuttava elokuva, jos sitä voisi katsoa pelkästään kultalusikka suussa syntyneen narsistin henkilökuvana. Mutta koska se selkeästi yrittää kertoa Cruisen näyttelemän aviomiehen hahmossa jotain yleisempää, se tuntui jo ilmestyessään vanhentuneelta. 


Elokuvan kannalta kohtalokasta on, että Kubrick noudattaa Schnitzlerin 20-luvulla kirjoittaman Unikertomuksen tarinaa. Hän ei suostunut sitä päivittämään. Kirja käsittelee 1800-luvun loppua, jolloin naisen seksuaaliset fantasiat epäilemättä olivat kamahduttavaa kamaa ja saivat miehen elokuvassa kuvatulla tavalla menettämään kontrollinsa. 1800-luvun epookkina elokuva olisi voinutkin toimia hyvänä peilinä hedonistiselle ajallemme. Nykyaikaan ilman päivitystä siirrettynä miehen käytös tuntuu häiritsevän anakronistiselta ja siksi siinä määrin vaivaannuttavalta, että kokonaisuudestakaan ei tahdo saada otetta.

Jo Kidmanin ja Cruisen valitseminen pääosaan aitona viihdekulttuurin ikoniparina viestittää mielestäni yleisempää tasoa kuin vain yksittäisen miehen infantiilisuutta. Mutta kuten sanottu, Cruisen henkilöhahmon kypsymätön ja nykyisyyteemme sopimaton reagointi vaimon fantasiaan aiheuttaa sen, ettei hän ole enää vakavasti otettava yleistettävissä oleva henkilöhahmo. Seuraan hänen toilailujaan pelkästään huvittuneena ja kummastellen.

Tarina olisi ollut helppoa päivittää. Vaimo olisi pettänyt miestään oikeasti ja tunnustanut sen tai mahdollista pettämistä ja sen epäilyä olisi korostettu tarinassa. Silloin miehen reaktio olisi ollut uskottava. Nyt hän tuntuu hikeentyvän naisen fantasiasta ikään kuin se olisi hänelle aivan uusi asia. Missä ihmeessä hän on elänyt kaikki nämä pari vuosisataa? 

Aviomies tuntuu vain vanhanaikaiselta idiootilta, johon en pysty samastumaan. Miehen mielikuviksi tarkoitetut otokset vaimosta rakastelemassa uniformuisen fantasiakohteensa kanssa ovat siksi vain huvittavia ja vaivaannuttavia. Ne ovat tyhjiä. Ne pitäisi kokea vahvoina, lähes traumaattisina kuvina. Itse koen ne koomisina.

Harmi. Tämä olisi voinut olla itselleni tekijänsä hienoin elokuva. 

torstai 1. heinäkuuta 2021

PRIDE

Tämän haluan aina toistaa: jos ei näe luonnossa yliluonnollista agenttia, siinä ei ole mitään luonnotonta, vain määrällisiä eroja. Vain hän, joka uskoo sellaiseen yliluonnolliseen agenttiin, joka määrittelee luonnon ulkopuolelta luonnottoman, voi siis ajatella heteronormatiivisuuden olevan luonnollisen mittana annetusti pätevä. Muut ovat näin ajatellessaan tiedostamattaan agentin ja sen asettaman rekisterin sisäistäneitä. 

Yliluonnollinen agentti siis on muuttuja, joka jakaa luonnollisuuden ja luonnottomuuden kielipelin peruuttamattomasti kahtia. Eroa ei voi ylittää.

Ja vaikka minkäänlaista yliluonnollista agenttia ei olettaisikaan, on hyvä tiedostaa, että omasta poikkeavan seksuaalisen halun kokeminen vastenmielisenä on vain sen kokemista vastenmielistä. Kehämäisesti. Ei toista ihmistä arvottava kokemus. En pysty juomaan piimää, mutta se ei tarkoita, että piimä olisi minun kokemukseni ulkopuolella vähempiarvoista kuin maito, josta pidän.

"Miksi tuota homoutta ja sukupuolisuutta pitää rummuttaa?" Juuri ja vain siksi, että kulttuurievoluutio nyt mahdollistaa uuden uskalluksen puhua asiasta. Piilotettu "luonnoton" puskee esiin. 

Kaikki missä marginaali korostaa itseään, on aina enemmän tai vähemmän ärsyttänyt
itsensä neutraaliksi kokevaa ihmistä. Häntä, joka voi vain olla itsenään. 

Ehkä joskus koittaa aika, jona kenenkään ei enää tarvitse julistaa itsensä kieltämistä. Että Pride on "pelkkä" karnevalistinen muisto menneisyydestä. Puhdasta ilonpitoa.

En tiedä miten Pride Seinäjoella näkyy, mutta olen ainakin hengessä mukana.