Fenomenologinen reduktio on yritystä puhdistaa mieli kaikesta, mikä on suhteellista. Eräänlaista meditaatiota siis. Onnistuessaan kollektiivisella tasolla, ja huom: samanaikaisesti, se tarkoittaisi täydellistä yhteisymmärrystä. Paratiisia. Kokemusta ilman valtaa. Vaikuttaako tämä mahdolliselta? Niinpä. Sytytin sikarin, kaadoin itselleni lasiin 4 senttiä Smirnoffia ja luen Vesa Haapalan runoteosta Hämärä ei tanssi enää. Ettei nyt ihan kaikki unohtuisi. Mutta sekin kuvaa kaiken liian kauniisti.
Jep. Saarikoski(kin) luki Herakleitoksen fragmentteja. Meillä on pahus vie jopa velvollisuus sukeltaa siihen vähän mitä niistäkin jäi. Antiikin tyypeistä.
VastaaPoista