sunnuntai 22. elokuuta 2021

HAASTAVA KIRJA (JOTA EN OLE LUKENUT)


Kirja-arvostelu | Ranskalainen Pauline Harmange kertoo kohutussa teoksessaan, miksi miesten vihaaminen on tuonut hänen elämäänsä paljon iloa: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008176044.html?share=162722b984f0889cc9e8c4e5e7f6478a

Totta. Kuten Harmange sanoo, miesvihalla ja naisvihalla on eroa. Tämä on vähän niin kuin herran ja rengin dialektiikkaa, jossa renki vain voi uudistaa peliä. 

Kun Harmange ihmettelee, miksi hän omaksuu niin helposti parisuhteessaan huolenpitäjän roolin, heräsi seuraavanlaisia ajatuksia. Oli syy mikä tahansa, se ei voi perustella häntä. Eikä kukaan sen perustella.  Se, mistä tämä kaikki dialektiikka on saanut alkunsa, missä määrin vaikkapa myös biologiasta, jäänee loputtomaksi kiistelyn aiheeksi. Mutta alkuun ei saa tietenkään viitata yksilon määrittelemiseksi oli se mikä tahansa. Ja vaikka se selvitettäisiin, se ei määrittele subjektia. Nietzschen mielestä ihmisen oli ylitettävä myös luontonsa, jopa biologiansa. Ehkä juuri naisten on muistettava tämä jos sikseen tulee. 

Heräsi myös kysymys, eikö tämä dialektiikka koske ainakin periaatteessa myös muita etuoikeuttuja sukupuoleen katsomatta. Se, kuka on oikeutettu vihaamaan ketä, on mutkikas kysymys. 

Mutta tämä kirja tuntuu ehdottomasti kiinnostavalta.


65 kommenttia:

  1. "Totta. Kuten Harmange sanoo, miesvihalla ja naisvihalla on eroa. Tämä on vähän niin kuin herran ja rengin dialektiikkaa, jossa renki vain voi uudistaa peliä."

    Myös länsimaissako Juha? Koulutettujen, erittäin hyvin resurssoitujen ja sosio-ekonomisesti menestyvien länkkärienkin keskuudessa?

    Melkein tulee mieleen se moraalivaateiden epätasajako mikä tehdään "vasemmistolaisen" vihapuheen ja "oikeistolaisen" vihapuheen välillä. Toinen on sitä pahempaa.

    Luin kesällä H.Tikkasta kuten aina välillä usein. Luin myös Märtä Tikkasesta vastajulkaistun elämänkerran. Noina aikoina sukupuoleen kohdistuvasta vihasta, sukupuolellisesta profiloinnista mielestäni pyrittiin enemmänkin pois, tasa-arvoon klassisessa mielessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ja kyllä, kahdella eri rekisterillä. Ja siis niin, että tuo dialektiikka koskee myös valkoisia heteronaisia tietenkin. Kumpienkin on tietenkin tärkeää edes tiedostaa historiansa. Mutta syyllisyyttä en tunne.

      Kuten tuolla Hesarin keskustelussa yks mies vähän ärsyyntyneenä sanoi, pitäiskö olla olla joku ruksituslomake jolla kävis läpi listatut tiedostetut ja tiedostamattomat etuoikeudet. Ja jos ajatusta veisi eteenpäin, niin se täytettäisiin sukupuoleen katsomatta tietenkin. Sukupuoli kyllä merkittäisiin ja sitten tehtäisiin tutkimusta, miten hierarkia asettuu. Mikä on tiedostuksen taso ja millainen hierarkia syntyy, kuka tiedostaa, kuka ei tai miten paljon... jotenkin noin...

      Yritän sulkeistaa omaa tunnettani tästä asiasta ja tarkastella, millaisia ajatuksia syntyy.

      Tuli mieleeni et oikeastaan tuo Miksi vihaan miehiä on oikeastaan nietzscheläinen julistus, nietzdcheläinen metodi, siis metodina sen otan. Oikean ja väärän tuolla puolen... Myös se tuli mieleen että Nietzsche oikeastaan on juuri naisten filosofi. Biologian ideologinen kieltäminen naista määrittelevän hegemonian "pelossa" on vielä reaktiivista kaunaa, este ylittyvälle ihmiselle. Jos sikseen tulee, biologinen on ylitettävä.

      Poista
    2. Siis se että jää kiistelemään biollgiasta (oli se todennettua tai todentamatonta) on reaktiivisuuteen jumittumista.

      Poista
    3. Nietzsche piti biologiaa tai geenejä jossain määrin olennaisena yli-ihmisen synnyssä. Hänhän ajatteli ainakin joissakin teksteissään, että vaistojen loppuun ajatteleminen ei ole vain jotain älyllistä pohdiskelua vaan yli-ihminen voisi saada biologisen pohjan, kun parhaat sukuperimät tukisivat sitä aivan konkreettisesti. Taisi olla näitä keloja Hyvän ja pahan tuolla puolen-teoksessa. Siis tarvitaan ajattelua, parhaiten lisääntymistä ja valtaa. Tämä on sukupuolten välistä yhteistoimintaa eikä sukupuolten välistä sotaa. Ei sovi oikein mitenkään nykyskeneen. No, N myös sanoi, että yli-ihminen on jonkinlainen filosofinen ideaali / idea, runollinen hahmotelma N:lle itselleenkin.

      Poista
    4. Iloisessa tieteessä myös. Siis tarvitaan parhaitten lisääntymistä. Nietzsche on tässä mielessä heteroreproduktiivisuuden kehyksessä toimiva ajattelija.

      Poista
    5. Ehkä natsit lukivat omalla tavallaan juuri näitä Nietzsche-juttuja. Tosin en tiedä mitä he lukivat Nietzschestä esiin, mutta varmaan tällaisen arjalaisen yli-ihmisen, jota ei kyllä sellaisenaan ole N:n filosofiassa.

      Poista
    6. Se että sukupuolet / eri seksuaaliset ryhmät on saatu kamppailemaan toisiaan vastaan tuntuu jotenkin järjettömältä olotilalta, vaikka sen voi osin ymmärtää. Ikään kuin jonkin kaaoksen vaiheelta, joka on ominaista länsimaisen ajattelun "kehittymiselle" tai jonkinlaiselle degeneraatiolle, josta saamme jatkuvasti toisiaan hupaisampia esimerkkejä.

      Poista
    7. Ettei tulkita liian jyrkästi mitä sanoin: ymmärrän identiteettipolitiikan tavoitteita monilta osin. Ajatteluna paikoin erittäin sekavaa.

      Poista
  2. Onneksi Oikeusministeriö on tähän sekavuuteen tuonut hahmoa:

    https://twitter.com/ivanpuopolo/status/1428209012554752000/photo/1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli huh hu.

      Suoraan sanottuna minun on vaikea ymmärtää poliittista identiteettipolitiikkaa. Uskon, tai ainakin uskoin, aika paljon meritokraattiseen tasa-arvoon.
      Oma lehmä tässä ei ole ollut ojassa sillä oma keskimääräisyyteni on asettanut minut kunnalliselle sektorille, suhteellisen naisvaltaiselle alalle, jossa palkkataso uran huipulla ei korkealla huitele.
      Tuossa oikeusministeriön bingossa pisti silmiin, että homomies on määritelty parempaan asemaan kuin lesbo tai bi. Koska munat? Pelkästään sen vuoksi?
      Tietenkin yksinkertaistan, mutta kun identiteettipoliittisuus yksinkertaistaa maailmaa mielettömyyksiin saakka niin eipä näytä olevan sen kummempi mielettömyys.

      Poista
    2. Nämä sektionaalisuudet politiikan teon välineinä eivätkä ihmisen ymmärtämisen jonkin raa'an ja alustavan perusryhmäsosiologian mielessä saavat yhä huvittavampia muotoja. Ei voi muuta sanoa. Poliittinen filosofia, jonka keskeinen idea on pitkälti uhriutumiseen perustuva pisteytyssysteemi En usko, että on toimiva väline parantaa yhteiskuntaa.

      Poista
    3. Tai voihan asian ajatella positiivisesti niin että osittainen ajattelun sekavuus on luonnollinen välivaihe tällaisissa parempaan suuntaan vievissä prosesseissa, jotka ovat kaikkiaan vaikeita ja melkein mahdottomia monelta suunnalta. Se mikä minua häiritsee on narratiivi, joka sankarin, uhrin ja roiston rooleja jakaessaan ei ole täysin totuudenmukainen eikä kovin rakentava. Liikaa valtapolitiikkaa mukana, jota on aina kun asioita hoidetaan isosti yhteiskunnallisella tasolla.

      Poista
    4. Tähän viimeiseen kommenttiin: joo, voi olla liian paljon pyytävä vaatimus että tämä sekavuus, teoreettisesta sekavuudesta puhumattakaan (ehkä olette lukeneet Suomen Kuvalehden jutun ihmistieteiden tilasta tässä ajassa), olisi selvempää.

      Itse olen 70- ja 80-luvun selkeän tasa-arvokasvatuksen kasvatti: mies pystyy siihen mihin nainen, nainen pystyy siihen mihin mies, erilaisia olemme, sitä tulee sietää, värillä ei ole väliä, köyhyys, sekä kotimainen että globaali on perseestä, siitä tulee pyrkiä pois siinä määrin kuin mahdollista, on ihan sama mitä ihminen tekee makuuhuoneessaan...

      Tuon kasvatuksen ymmärsi lapsikin, ja nuori. Nyt kaikki on kuin sissisotaa, jossa tuota sukupuoleen perustuvaa vihaa on (jo luvalla!) mukana.

      Poista
    5. Kyllä minullekin tuo kuvaamasi 70- ja 80-lukujen juttu maistuu, vaikka omat ongelmansa oli siinäkin. Minun on vaikea nähdä kaikkea ns. edistyksellistä kovin edistyksellisenä. Vihan lietsonta on turhaa, koska vihalla kukaan ei ole voittanut mitään ja vihaa on vaikea hallita. Yleensä homma lähtee jotenkin käsistä.

      Poista
    6. Enemmän on kyse kai siitä, että haetaan läntisen kulttuuriperinteemne ja yhteiskuntien rajoja ja yritetään purkaa niihin jääneitä ja niissä olevia ongelmia. En vain näe läheskään kaikkia keinoja ratkaisuna ongelmiin. Voi syntyä jopa uusia, itseaiheuttuja ongelmia, joita on vaikea selvittää.

      Poista
  3. Toisen tai oman sukupuolen vihaaminen lähtökohtaisena ilon aiheena on minulle käsittämätöntä. Totta kai ymmärrän sen, että jos sattuu jatkuvasti törmäämään totaalimulkkuihin, niin vaikka siitä on sitten pakko repiä iloa, jos muut vaihtoehdot ovat oman itsen kannalta tuhoisia ja pitää kuitenkin tilanteessa elää.

    Itse en ole tavannut ihan hirveästi naisia, joita minun olisi pitänyt inhota tai vihata. En sen puoleen monta miestäkään. Oikeastaan en ainuttakaan, jos otetaan normaali järki ja anteeksianto mukaan.

    Toki epämiellyttäviä ihmisiä on kaikissa sukupuolissa, mutta pääosin ihmiset ovat mukavia sukupuolesta huolimatta, kunhan saadaan säädettyä yhteinen kanava, jolla toimia. Vai?

    Onko tämä nyt sitten etuoikeutetun valkoisen miehen asema? En tiedä. Joka tapauksessa ainoat ihmiset, jotka ovat jotenkin epäilleet minun elämäni arvoa ja jotenkin kaavamaisesti osoittaneet minulle määreitä, joita minulla ei ole (tai joita en ainakaan tunnista kovin hyvin), ovat olleet tietyn poliittisen marinadin kuorruttamia. Mutta heitä on ollut sadoista työssä ja vapaa-aikana kohtaamistani miehistä ja naisista yhden käden sormilla laskettava määrä. Pahoittelen avautumista, en jatka enää.

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän senkin, että ajatukseni voivat ärsyttää ja loukata jotain. Sen sijaan en ihan nielemättä hyväksy sitä olettamaa, että ne olisivat oikopäätä jonkin toden ja olemassaolevan patriarkaatin minussa tuottamaa rakenteellista naisvihaa tms ohi omien tunteitteni, tarkoitusteni jne.

    Esimerkiksi tuo edellä esitetty on aika paksu väite, mutta ei nykyisin mitenkään harvinainen. Tällaisia väitteitä on useimmiten hankala osoittaa todeksi mutta myös mahdoton saada pois jonkin oikeauskoisen päästä, jos hän on niin päättänyt ajatella.

    VastaaPoista
  5. Itsekään en hyväksy näitä käsitteellisiä kaiken olemisen pakkokollektivisointeja (patriarkaatti, miesten näkeminen ryhmänä miehiä...) lainkaan. Omista reaktioistaan vastaa kukin itse, ei kokonainen sukupuoli, puhumattakaan pigmentin perusteella määritelty sukupuoli (valkoisuus) erotuksena muista.

    Olen ajatellut näitä paljon. Kahden pelkän kansakoulun käyneen ihmisen pieneen varallisuudettomaan duunarielämään syntyneenä en missään kohdin keksi missä kohtaa olisin sen etuoikeutettuuni voinut käydä lunastamassa.
    Toki synnyin pohjoiseen turvalliseen hyvinvointivaltioon. Tosin maahan joka on sen hyvinvointivaltioisuutensa omalla työllään rakentanut sekä poliittisella järjestelmällään, joka painottaa kompromisseja (vuoden -18 opetus).

    VastaaPoista
  6. Miesten ja naisten toimintatavoissa voi kyllä olla erojakin. Jos yksinkertaistan kokemukseni täysin, niin esimerkiksi jos jotakin asiaa ollaan porukalla hoitamassa, miesten kesken sovitaan minuutissa kuka tekee ja mitä ja milloin. Sitten get out. Naiset jäävät miettimään, suunnittelemaan ja arvioimaan paljon aikaa käyttäen. Tässä naurettavan pienessä pikkuasiassa tunnustan olevani tyytyväinen sukupuolestani. Enemmän kuitenkaan arvottamatta. Tai väittämättä että kaikki miehet, naiset toimivat noin.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Tuntuu, että ennen oli olennaista ajatella todella isoja ja yleispäteviä poliittisia kysymyksiä, joista lähes kaikki saivat jotenkin yhteisinä juttuina kiinni. Tällaisia esimerkiksi valtion itsenäisyys, talous, palvelut. No, oli ikään kuin pakko rakentaa sitä perustaa. Nyt huidellaan ihan uskomattomissa sfääreissä. Jossain vaiheessa huomataan, että valtion ja yhteiskunnan toimintavalmius on romuna. Veikkaan että tässä käy suunnilleen näin. Prioriteetit ovat sekaisin. Jotenkin kaipaan sellaista näkökulman muutosta todella isoihin yleisiin asioihin, ja sitten ihmisille vapaus elää ja olla kuin Ellun kanat näiden asiahommien kuntoon saattamisen ohessa. Menee energia vähän väärään osoitteeseen, siltä tuntuu usein. Ok, ymmärrän että nämä oikeudet edellä -porukat kirivät kiinni vuosikymmenten ja -satojen epäoikeudenmukaisuuksia, mutta siltikin... Ehkä omaa naiiviuttani tämä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vapaus elää alkoi mennä, kun alkoi tulla ajatushokemaksi, että yksityinen on poliittista. Ei ole.
      Minua kukaan ei voi määritellä juuri miksikään äänestyskäyttäytymiseni, kiinnostukseni kohteiden, ruokani, perhesuhteeni, munien tai munattomuuteni, ammattini, kansalaisuuteni, etnisyyteni tms. perusteella.

      Ihmisten pitäisi enemmänkin paeta näitä tämän ajan teoreettisia määritteitä ja lokeroita ja lonkeroita ja identiteettejä kuin etsiä niitä itsestään ja toisistaan.

      Ymmärrän minäkin tämän: "... nämä oikeudet edellä -porukat kirivät kiinni vuosikymmenten ja -satojen epäoikeudenmukaisuuksia..."
      Mutta muotiteorioiden mukainen ihmisten identiteettipolitisointi on useimmiten heikko suoritus.

      Poista
    2. Juu, noin on, ihan todella usein, eihän noilla lokeroinneilla rakenneta sen paremmin julkista yhteistyötä kuin ja varsinkaan yksityistä elämää: mikä olet ihmisenä -lohkoon ei ainakaan mulla kuulu ajatus siitä, että alistettu, sorrettu, etuoikeuksien ihminen jne. Pitäisi tajuta, että tämä yhteiskunta jonka aiemmat sukupolvet ovat kovalla duunilla luoneet on se meidän kaikkien etuoikeus, se on se kovin juttu, joka pitää säästää, tai kaikki muukin murenee. En vain usko, että nykyeurooppalaiset pärjäävät kovin pitkään ja hyvin nykyisillä muotifilosofioilla kovassa maailmassa.

      Poista
    3. Toki kansalaisilla ja poliitikoilla ja eduskunnalla ja hallituksella on hiukan eri joskin osin päällekkäiset roolit yhteiskunnan rakentamisessa. Mulle ideaali olisi että eri tasoilla rakennetaan toimivaa ja vaurasta yhteiskuntaa, jossa jokaisella on velvollisuutensa mutta myös vapautensa.

      Poista
    4. Nykyajassa myös korostuu - yhtenäiskulttuurin hajottua - se, miten eri ihmiset näkevät yhteiskunnan ja sen prioriteetit niin eri tavoin.

      Poista
    5. Ehkä fiksuinta olisi olla kommentoimatta niitä proggiksia, jotka eivät oikeastaan kuulu omaan elämään juuri millään tavalla: identiteetinrakentamiset jne. Kun niistä tuppaa tulemaan isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin törmää jatkuvasti, niin silloin tietenkin tulee sanottua jotain. Ehkä hiukan turhaa...

      Poista
  9. Ja jos yrittääkin määritellä joksikin, odotan että täsmentää sitä, missä voisi olla se olettamansa sokea pisteeni. Siitä olen aina valmis keskustelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä, koska aina on sokeita pisteitä, jokaisella. Ja olettamuksia. Niistä on hyvä keskustella. Siitä useimmiten lähtee yhteyden muodostuminen, jos sille annetaan mahdollisuus. Eniten harmittaa se, että yhteys katkaistaan ennen kuin edes opitaan jotain toisesta. Jää vain ne olettamukset. Niitähän meillä kaikilla piisaa.

      Poista
  10. Miksi minä en sitten enempää omaa etuoikeutettuuttani kuin mitä tuossa yllä kirjoitin.
    Ehkä siksi että oma viiteryhmäni, ihmiset joiden kanssa olen kasvanut ja joiden kanssa edelleenkin olen tekemisissä, ei ole sosio-ekonomisesti, eikä kulttuurisestikaan kovin etuoikeutettua porukkaa.
    Syntymässä on saatu tuo jäsenyys tähän hyvinvoivaan maahan kyllä, mutta kovin alhaalta päin on pitänyt ponnistaa tai sinne jäädä ja siellä pärjätä.

    Tämän vuoksi minun sokeuttani on ehkä se etten näe samoin sitä identiteettipoliittista syyllisyyttä tms. mitä keskiluokkaisemmat tai vielä fiinimmät ihmiset kokevat jo oman koko ajan aikaan päivittyvän kulttuuritietoisuutensa kautta.

    Tässä maassa on edelleen yläluokka, keskiluokkaa (ylempi, alempi), työväenluokka ja jopa alaluokka. Jos joku kuvittelee ettei tässä maassa ole enää yhteiskuntaluokkia vaan kaikkien suuria ongelmia on urakehitysmahdollisuudet, ilmasto, elokuvien naiskuvat tai biojätteen kierrätysmahdollisuudet , niin todella pihalla on. Tai siis siisteissä sisätiloissa.
    Tätä ei näe tämän maan vasemmistokaan enää.
    Eivätkä näiden identiteettipoliittisuuksien kanssa pelaavat.

    Tai joo, kyllä siellä köyhyys mukana on, mutta vain yhtenä muuttujista. Köyhä valkoinen mies on jo niin korkeassa (!) asemassa, että siitä ei niin tarvitse välittää, kun on tärkeämpiäkin ryhmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tarkastellaan aivan perustasolla asioita, homma on mennyt juuri tuohon. Identiteettipolitiikalla ei voida hoitaa niitä perusasioita. Sille on varmasti paikkansa, en kiistä, mutta se perusta, jolla koko homma pyörii, siihen ei nämä syyllisyydenkaivelut ja muut vaikuta mitenkään.

      Poista
    2. En usko juurikaan enää siihen, että olisi olemassa toimijoita jotka haluaisivat aidosti tasapuolisesti tasa-arvoisen yhteiskunnan.
      Mitä enemmän erilaisia ulostuloja lukee, havaitsee että jokainen valitsee omat itselle tärkeimmät huolen kohteensa itse ja omin perustein, ja aina joitakin muita poissulkien.
      Ok. Koskee kai valinta muakin.
      Mulla se ryhmä josta eniten kannan intuitiivisesti huolta ovat suomalainen alempi työväenluokka ja porukka vielä sitäkin alempana, ja varsinkin heidän lapsensa ja nuorensa.
      Sukupuolten väliset kuviot variaatioineen ovat minulle paljon pienempiä noihin juttuihin verrattuna.
      Tai no ei ihan, sillä faktahan on se myös että pk-seudun lähiöissä ja lähiökouluissa syrjäytyy lujaa vauhtia suomalaisia poikia ja nuoria miehiä. Yhteiskunta ei osaa ottaa näitä jätkiä huomioon niin kuin ehkä pitäisi.

      Poista
    3. Jotkut tilastot kertovat, että maassa on 400 000 työtöntä, avoimia työpaikkoja 150 000... Tämäkin on melkoinen ongelmavyyhti, kun miettii miten laajaa porukkaa tuo oikeasti koskettaa. Lisäksi syrjäytyy ihmisiä ja on jo lähtökohtaisesti niin pihalla yhteiskunnan osana toimimisesta, että eivät nämä ihmiset ainakaan vähene. Jos ei suunta muutu, veikkaan, että kymmenessä vuodessa olemme aika lailla irtaantuneet ns. hyvinvointiyhteiskunnasta - ei ole varaa pitää sitä yllä.

      Poista
    4. Kyllä, työpaikkojen ja työttömien välinen ero tuo, silti: "työvoimapula." Itse asiassa kukaan ei taida muistaa aikaa jolloin ei olisi ollut työvoimapulaa. No, ehkä 92-94. Osittain menee niin että koska työnantajat eivät ole valmiita tai halukkaita maksamaa ihmisille palkkaa millä tulisi toimeen, vaan tarvitaan päälle valtion lisätuet, puhutaan aina työvoimantuonnista. Pidetään palkkataso alhaalla.
      Tulijat jaksavat ehkä tehdä muutamia vuosia minimipalkalla, mutta todella monet sitten eivät enää. Tämähän on aivan tilastokeskuksen vahvistama fakta.
      TÄMÄ jos mikä on iso kysymys yhteiskunnassa, isompi kuin itsekeitetyt mies-ja naisvihat, ideologiset sellaiset.

      Puhutaan myös aivotuonnista. Huippuosaajien saamisesta. Puhutaan vaikka kaikki tietävät noita puhujia myöten, että kiinnostus maatamme, jossa on yksi maailman korkeimmista verotusasteista on korkeintaan marginaalista. No, hyvä että edes sitä on.

      Nyt meni sivuun aiheesta Juha, paitsi ei, jos tasa-arvoon lasketaan mukaan myös nuo yhteiskuntamme alimmat luokat.
      Heidän ainoa pelastuksensa on toimiva, järjellinen ja aidosti työllistävä yhteiskunta, ei identiteettipolitiikka.

      Poista
  11. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008201658.html?share=6048cbc66dc133d1fc34af44a727dcc8

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuohon aiempaan osui.
      Näitä tietoja on tullut pitkin matkaa aiemminkin. Suomi ei ole kannustava taloudellisesti. Oma koulutettu väki, ja täällä muulta tullut huippukoulutettu väki, lähtee liian usein pois. Syynä verotus ja matalahko palkkataso.
      Hallituksen puheet huippukoulutettujen houkuttelusta ihan puppua ennen kuin vähintään verotus korjataan kilpailukykyisemmäksi verrokkimaihin.

      Poista
    2. Näin on. Ja jos ajatellaan, että tänne tulee muuttovirtojen mukana huippukoulutettuja / akateemisia osaajia, niin se prosentti on kokonaistulijamäärästä hyvin pieni. Heitäkin on, se on selvää, eikä asiaa pidä rinnastaa kenenkään ihmisarvoon, mutta taloudellisesti ja muutenkin miltei millä tahansa mittarilla mitattava yhteiskunnallinen hyöty, kuten huoltosuhteen paraneminen jne, on hyvin vähäistä, jos ihmiset eivät osaa kieltä, ovat vähän koulutettuja ja tulevat tyystin toisesta kulttuuripiiristä.

      Tulisi keksiä muita keinoja yhteiskunnan kestävään rakentamiseen. Suomessa ympäristön puhtaus, toistaiseksi turvallisuus ja yhteiskunnallisen infran toimiminen ja koulutuskin ovat hyviä juttuja ja tietenkin kieli on kaunis, kun puhua osaa. Muutoin kyllä pelkään, että yhteiskunnallisesti olemme menossa melkoiseen alamäkeen, merkit siitä ovat ilmassa - jo pelkästään taloudellisten ja tuotannollisten realiteettien valossa, ja niistäkin on sentään pitkän aikavälin ennusteita ja diagnooseja verrokkimaihin nähden.

      Poista
  12. Se mikä joskus vuosikymmeniä sitten oli dekonstruktion filosofiaa, on nyt käytäntöä ja tekee ihmisen levottomaksi. Haluaisin vain että ne jotka nyt kovasti dekonstruoivat maskuliinisuutta ym. dekonstruoisivat myös itsekään, omia totuuksiaan. Se olisi aidosti kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  13. Joo, noinhan se on. Samalla tulee mieleen, että koko homma on ensimmäisen maailman ongelmointia, joka on kehitetty todellisten ongelmien kohtaamisen korvikkeeksi, vähän niin kuin dekonstruktio silloin joskus. Feminismi ja useat kymmenet, jopa sadat Pohjoismaista vuosittain silvottaviksi ja pakkoavioon lähetettävät tytöt... Aivan tällaisista fundamentaalisista asioista eivät edistykselliset intersektionalistit puhu mitään, väittelevät vaan jostain perkeleen pronomineista, tällainen vihastuttaa ihan oikeasti. No, ongelma on koko yhteiskunnan, ei feministien. Jos sanon ihan suoraan niin minusta vihasta saatava ilo on aivan paska idea. Pitäisi lukea ko. kirja, jotta tietää, mitä se tuossa yhteydessä tarkalleen ottaen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän miesviha voi olla aiheellistakin. Itsekin luin kuinka Ruotsista syötetään maahanmuuttajataustaisia tyttöjä tietyssä iässä kehitysmaiden lapsiavioliittomarkkinoille sedille. Seksiorja kauppaa feminismin ihmemaassa.
      Mutta: no#metoo.
      Totta kai tällainen värjää aika monenkin kuvaa tämän ajan poliittisen länkkärifeminismin...no, jätän sanomatta.

      Poista
    2. Seksiorjakauppa ei ole liioitellusti ilmaistu, kun noista jutuista lukee. Lapsentekokone olisi toinen ilmaisu. Ja odotan edelleen läntisen feminismin ottavan tuon naisten eniten loukatun oikeuden (oikeuden omaan vapaaseen olemassaoloon) ensimmäiseksi asiakseen.
      Ei kuitenkaan siitä merkkejä.

      Poista
  14. Aidot ongelmat ja mielen ja hegemonioiden dekonstruktio eivät tarvitsisi "peittää" toisiaan. Minusta tuo efekti ja myös todellinenkin ongelma tulee siitä, että mielen dekonstruktioon niin helposti tarttuu hyökkäävyyttä. Tuo kirja tietenkin on oikein arkkityyppinen esimerkki. Mutta pojat, jotenkin se tekee minusta enemmän uteliaan kuin kiukkuisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Hesarin jutun. Saattaisin tarttua kirjaan, jos sattuisi kohdille. Täytyy myöntää, että ihan hirveästi en ole saanut tämäntyyppisistä pamfleteista, olivatpa ne miesten tai naisten kirjoittamia. En kuulu ehkä lukijasegmenttiin. Odotan ehkä jotain yllättävää, enkä usko, että sitä tulee. Jotkin sellaiset feministisen filosofian luennot, kuten Luce Irigarayn filosofian klassikoiden uudelleenluennat, ovat kielellisesti ja ilmaisullisesti todella hienoja, mutta en usko että ne auttavat ketään konkreettisessa hädässä olevaa naista.

      Mielen dekonstruktio on varmasti paikallaan joissain asioissa, mutta esimerkiksi miljoonien naisten hädän rinnalla se näyttää vaisulta. Myös läntisessä elämänmuodossa ja sen hegemonioissa on ongelmansa, mutta väittäisin että nykyisin on noita aika helppo kiertää / ne ovat kuitenkin hyvin suhteellisia verrattuna niihin täysin musertaviin esteisiin joita on joissain kulttuureissa rakennettu miltei naiselle kuin naiselle.

      Ei tietenkään ole myöskään niin että kun jossain eletään helvetissä, niin pienemmistä ongelmista ei voi keskustella. Kyllä pitää voida. Erinäiset sukupuolitetut oletukset, joiden pohjalta sitten maailmaa arvotetaan hyvin voimakkaasti, ovat sitten asia erikseen. Ne sortuvat helposti samankaltaisiin ongelmiin, joita ovat korvaaminaan.

      Poista
  15. Mutta meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön, että jokaiselle jotakin. Länsimaissa voi valita juuri omat identiteettitaistelunsa. Kertoo, että ainakin jotain on saavutettu, vaikka asiat eivät ideaalisti olisikaan.

    VastaaPoista
  16. Tuo valinta on juuri se mitä ajoin tuolla takaa. Tässä menettää uskonsa melkein mihin tahansa toimijaan tai maailmanparannuslafkaan/ideaaliin, kun katsoo kuka ja mikä on lemmikki ja mitkä eivät ole.

    Sitten nämä politisoituneet kultit, jotka hierovat pupputeorioillaan omaa viiteryhmäänsä äärimmäisestä etuoikeutetun asemastaan käsin. En voi mitään mutta feminismi näyttäytyy liian usein sellaisena.
    En väitä että kaikki.

    Menenkin tästä dekonstruoimaan itseäni. Suihkussa näen ainakin että minulla on munat. Mutta mitä ne tarkoittavat, hah?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miten "uusi teoria" suhtautuu siihen, että ihminen on eläin eikä oman itsensä kokonaan valittavissa ja muokattavissa.

      Poista
    2. Haluan pitää vielä kyynistymättä käsityksen tasa-arvon kannattajista ja edistäjistä, yhteiskunnallisen yhteisen hyvän kasvattajista, jotka haluavat nimittää itseään feministeiksi. Sellaista feminismiä tarvitaan! Politisoituneena mennään niin hämärän äärille että sieltä voi tulla mitä tahansa. Vaikka "voimaannuttamista" sukupuolitettuun vihaan jotakin ryhmää kohtaan. (Tällä viittasin tuohon aloitukseesi Juha)

      Poista
    3. Kyllä feminismissä on valtavasti hyvää. Toinen sukupuoli on yksi tärkeistä omistamistani opuksista.

      Poista
    4. Perusfeminismi joka käsittelee konkreettisia ihmiselämän kysymyksiä on hyvä asia tietenkin.

      Mutta siltä tilan, julkisen tilan ainakin, ovat vieneet muut versiot, jotka ovat aikoja sitten kadottaneet ihmiselämän asiat teorioihin ja negaatioihin, vihafeminismiin.

      Poista
    5. Muotoilen näin: tyttölapsen/ nuoren naisen isänä arvostan korkealle klassisen feminismin saavutuksia ja olen iloinen hyvin kiitollinen niistä.

      Vihaan ja sukupuolten erotteluun kannustavaa feminismiä en arvosta.
      En näe sen hyviä hedelmiä yhteiskunnassa.

      Poista
    6. Juha: "Nietzschen mielestä ihmisen oli ylitettävä myös luontonsa, jopa biologiansa. Ehkä juuri naisten on muistettava tämä jos sikseen tulee. "

      vrt./ vs.
      kommenttini ihmisen osaeläimellisyydestä (myönteisenä asiana).

      Nyt hiffasin jotakin.
      Yli-ihmisyys biologiansa kieltämisen läpi, tai sen yläpuolelle nousemisen, ei tunnu kylläkään heti ensiajattelemalta kovin houkuttelevalta. Mitä siellä eläimettömässä ihmissuuruudessa olisi...pelkkää henkeä ja ajatusta, ihmislihattomuutta?

      Poista
    7. Niitse voi kyllä olla hyvinkin oikeassa. Jos on kasvettava, on kasvettava vapaaksi kaikesta ensin irti.

      Itselleni on vain tärkeä ajatus, että ihmisessä on myös vaistoja, solumuistia, lihaa ja verta, reaktioita munaskuista ja biologisia toimintamalleja myös suoraan selkäydinnesteestä.

      Poista
    8. Tosin tuossa em. on vaarana solahtaminen ihmislaumaan mukautuvaksi jäseneksi ja nokkimisjärjestyksen hyväksyminen.

      Mutta nykymeininkiä seuranneena on sanottava, että onnistuu se kyllä ihan puhtaasti myös ajatuksia ja ideaaleja liikuttelemallakin, ja varsinkin niillä.



      Poista
    9. Niitsen ajatusrunous on kyllä vertaansa vailla.
      Kukapa ei pitäisi häiriköistä!

      Tästä ajasta ei niitä juuri ihmeemmin löydä. Kaikki ovat ja haluavat olla vastuullisesti oikeassa.

      Poista
  17. Monet klassiset feministit ja naisasianaiset ovat minusta tehneet todella tärkeää työtä. Nykyisistä naisasianaisista arvostan eniten heitä, jotka puhuvat hädänalaisten ongelmista suoraan - monet muualta kuin länsimaista. Uusien aaltojen länkkärifeminismit ovat selvästi monessa kohtaa osa sellaista sukupolvikokemusta, jota en oikein tunnista. Se mikä minua hiertää eniten erilaisissa uusissa vapautuksen liikehdinnöissä on niiden täysin peittelemätön tahto valtaan. En pidä siitä, koska vanha ikävä ihmisyys paistaa läpi. Olen enemmän eksistentialisti. En pidä myöskään uuden aallon käsitteenmuodostusta kovinkaan onnistuneena, ajattelu toimittaa eri etumerkein vanhaa vallan logiikkaa tai on jotenkin sellaista, että siinä ei ole ihan logiikka kohdillaan.

    Työni puolesta tutustun uusiin virtauksiin, mutta paljon enemmän saan hyvästä kirjasta tai taideteoksesta tai sosiologian, teologian tai filosofian klassikoista.

    VastaaPoista
  18. Lisään vielä, että pidän siitä, että kirja / taideteos häiritsee. Nykyään aika moni juttu on täysin ennalta-arvattava tai sillä tavalla perusteeton, että ei vakuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta. Minäkin toivon paljon tuota häiritsevyyttä teoksilta ja joskus "itken" kun ei sitä ei ole ja kirjallisuuskin sanoittaa valtakoneiston tematiikkaa ja jargonia draamaksi ja kirjallisiksi asenneopetusnäytelmiksi.

      Tulee tietenkin iloita myös oman maailmankuvan vastaisesta häirinnästä. Eli miesvihasta siitä vaan!

      Poista
    2. Kyllä jos on oikein messevää miesvihaa ja se on hyvin kirjoitettua, niin nautin ehdottomasti. On todella hyviä naiskirjailijoita, Duras, Lispector jne jne, jotka ovat yllättäviä, naisellisia jossain todella syvässä, väliin traagisessakin mielessä. Heitä ei ohjaa jokin oppirakennelma tai liturgia.

      Poista
    3. Durashan oli suorastaan nuoruuden sankari(tar) mulle, Lispectorilta luin ensimmäiseni vasta tänä kesänä. Pienoisromaani. Ihan tykki!

      Poista
    4. Jaa suurena Houellebecq- ja ikiaikaisena Strindberg-fanina mulla ei pitäisi olla mitään itkemistä tuosta päivityksen teoksesta. Berhard on taas kinkkisempi: se kun ei usko oikein mihinkään eikä kehenkään eikä säätä ketään ja onnistuu samalla olemaan hyvin viisas ja melkein lämmin setä. Lukekaa Wittgensteinin veljenpoika! Siinä on, vaikka on Berhardin teoksesta kyse, suorastaan kaunis teos ystävyydestä eikä silti sorruta minkään tason kompromissiin elämän synkän totuuden kanssa.

      Poista
    5. (sorry, kirjoitusvirheinen kommentointi, mutta asia kaiketi tulee selväksi.)

      Poista
  19. Mankeli-feminismiä, uppoaa ainakin mulle: https://youtu.be/9bM3c4tA39s

    VastaaPoista
  20. Tuossa lisää Woman Poweria https://youtu.be/pc42dLSDsVw

    VastaaPoista
  21. Olisi hauska lukea intersektionaalinen analyysi noista Woman Power -sketseistä. Voisi harkita itse tunnilla tehtäväksi...

    VastaaPoista